"1970 -luvun jälkeen Suomen valtiosääntöoikeuden, kansainvälisen oikeuden, ihmisoikeusoikeuksien ylkiopistollisissa tiedekunnissa ovat saaneet vahvan aseman erilaiset "poikeuspositivistiset" ja "post-marxilaiset" suuntaukset, joiden perusidean voi tiivistää Hans Kelsenin sanoin: "Laissa ei ole mitään poikkeusta... laki pysyy voimassa muuttumattomana jos konkreettisessa tilanteessa tosiasiat eivät vastaa normia." Sen vaikutuksesta vuoden 2000 perustuslain toteutus tehtiin vähin äänin sellaiseksi, että maan hallituksen on ilman Valmiuslakia lähes mahdotonta johtaa kriisejä ja Valmisulain oloissakin erittäin vaikeata.
Tämän seurauksena Suomen valtion koko kriisijohtamisjärjestelmä on vaarallisen kehittymätön verrattuna useimpiin muihin länsimaihin. Kun sitä on yritetty korjata - kuten vuoden 2004 tsunamin jälkeen - vanhimmat turvallisuusviranomaiset ovat liittoutuneet puolustamaan reviiriään ja estämään sen. Pahimmillaan sama "positivistis-postmarxilainen" oikeusideolginen suuntaus on viime aikoina johtanut demokraattisen valtion ja sen sopimusten yläpuolelta johdetuista oikeusperusteista lähtien valtion suvereenisuuden kokonaan kieltämiseen mm. ulkosuhteiden erityis- ja poikkeustilanteissa.
Demokraattisessa oikeusvaltiossa on kansalaisten oikeusturvan vuoksi välttämätöntä, etteivät ylemmät valtion tasot puutu yksittäisiin "toimivaltaisten viranomaisten" päätöksiin niiden yhdenvertaisuuden turvaamiseksi. Mutta sitä ei ole tarkoitettu betonoimaan hallinnon yksiköiden virkavaltaa kriisitilanteissa, jolloin parlamentaarisen hallituksen eli valtion johdon tulee johtaa tehokkaasti sekä joskus nopeastikin ja ennakoiden kaikkien viranomaisten yhteistoimintaa kansalaisten turvallisuuden suojaamiseksi.
Samasta asiasta kiisteltiin kiivaasti Saksassa Weimarin tasavallan aikana 1920 -luvulla, ja tilanne ajautui siihen, että Hans Kelsenin oikeuspositivismin vaihtoehdoksi nousi Carl Schmittin oikeusideologia, jonka mukaan valtiossa pitää olla lain yläpuolella oleva "suvereeni" johtaja tekemässä päätöksiä tilanteissa, joihin ei ole valmiita lakeja eli tehdä päätöksiä poikkeusoloissa. Kelsenin mukaan "Ei ole olemassa normia, joka on sovellettavissa kaaokseen. Suvereeni on se joka päättää poikkeuksesta." Kun tiukka Kelsenin opista kiinni pitäminen ei toiminut Weimarin sekavissa oloissa, Schmitt sai kannatusta oikeustieteilijöiden keskuudessa ja hänestä tuli Hitlerin vallankaappausta avustanut oikeusoppinut kaikkine seurauksineen.
Kelsen ja Schmitt eivät siis ole sen enempää hyväksyttäviä kuin ainoita vaihtoehtoja. Nyt on tärkeätä johtaa tämä koronakriisi päättäväisesti ja ammattitaitoisesti Locken-Ståhlbergin-Merikosken parlamentaarisen demokratian pohjalta. Sitä vaativat sekä kansalaisten turvallisuus että parlamentaarisen liberalismin demokratian toimintakyvyn osoittaminen - ja Schmittin tapaisen ajatuskulun välttäminen, mistä on ollut jo Suomessakin oireita.
Tämän kriisin jälkeen on sitten saatava Suomen kriisilainsäädäntö ajan tasalle parlamentaarisen demokratian mallin ja uuden turvallisuusympäristön tarpeiden pohjalta - sillä ilmastomuutoksestakin johtuen tämä ei ole viimeinen kriisi joka ainakin alkaa Valmiuslain kriteerejä alemmalla tasolla - puhumattakaan "harmaan alueen" kriiseistä ja erityistilanteista jotka ovat yhden hallinon sektorin mahdollisuuksia suurempia mutta Valmiuslain kriteerejä pienempiä."
Tämän seurauksena Suomen valtion koko kriisijohtamisjärjestelmä on vaarallisen kehittymätön verrattuna useimpiin muihin länsimaihin. Kun sitä on yritetty korjata - kuten vuoden 2004 tsunamin jälkeen - vanhimmat turvallisuusviranomaiset ovat liittoutuneet puolustamaan reviiriään ja estämään sen. Pahimmillaan sama "positivistis-postmarxilainen" oikeusideolginen suuntaus on viime aikoina johtanut demokraattisen valtion ja sen sopimusten yläpuolelta johdetuista oikeusperusteista lähtien valtion suvereenisuuden kokonaan kieltämiseen mm. ulkosuhteiden erityis- ja poikkeustilanteissa.
Demokraattisessa oikeusvaltiossa on kansalaisten oikeusturvan vuoksi välttämätöntä, etteivät ylemmät valtion tasot puutu yksittäisiin "toimivaltaisten viranomaisten" päätöksiin niiden yhdenvertaisuuden turvaamiseksi. Mutta sitä ei ole tarkoitettu betonoimaan hallinnon yksiköiden virkavaltaa kriisitilanteissa, jolloin parlamentaarisen hallituksen eli valtion johdon tulee johtaa tehokkaasti sekä joskus nopeastikin ja ennakoiden kaikkien viranomaisten yhteistoimintaa kansalaisten turvallisuuden suojaamiseksi.
Samasta asiasta kiisteltiin kiivaasti Saksassa Weimarin tasavallan aikana 1920 -luvulla, ja tilanne ajautui siihen, että Hans Kelsenin oikeuspositivismin vaihtoehdoksi nousi Carl Schmittin oikeusideologia, jonka mukaan valtiossa pitää olla lain yläpuolella oleva "suvereeni" johtaja tekemässä päätöksiä tilanteissa, joihin ei ole valmiita lakeja eli tehdä päätöksiä poikkeusoloissa. Kelsenin mukaan "Ei ole olemassa normia, joka on sovellettavissa kaaokseen. Suvereeni on se joka päättää poikkeuksesta." Kun tiukka Kelsenin opista kiinni pitäminen ei toiminut Weimarin sekavissa oloissa, Schmitt sai kannatusta oikeustieteilijöiden keskuudessa ja hänestä tuli Hitlerin vallankaappausta avustanut oikeusoppinut kaikkine seurauksineen.
Kelsen ja Schmitt eivät siis ole sen enempää hyväksyttäviä kuin ainoita vaihtoehtoja. Nyt on tärkeätä johtaa tämä koronakriisi päättäväisesti ja ammattitaitoisesti Locken-Ståhlbergin-Merikosken parlamentaarisen demokratian pohjalta. Sitä vaativat sekä kansalaisten turvallisuus että parlamentaarisen liberalismin demokratian toimintakyvyn osoittaminen - ja Schmittin tapaisen ajatuskulun välttäminen, mistä on ollut jo Suomessakin oireita.
Tämän kriisin jälkeen on sitten saatava Suomen kriisilainsäädäntö ajan tasalle parlamentaarisen demokratian mallin ja uuden turvallisuusympäristön tarpeiden pohjalta - sillä ilmastomuutoksestakin johtuen tämä ei ole viimeinen kriisi joka ainakin alkaa Valmiuslain kriteerejä alemmalla tasolla - puhumattakaan "harmaan alueen" kriiseistä ja erityistilanteista jotka ovat yhden hallinon sektorin mahdollisuuksia suurempia mutta Valmiuslain kriteerejä pienempiä."
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vihreät besserwisserit tämän aikaansaivat jo 1990-luvulla. EU on individualistinen loukku.
Linkki väitteeseesi, muutoin valetta.
No nyt se nähtiin mihin nuo Demlat, vassarit, suvakit ja muut hyysäysjärjestöt on ajaneet Suomen lait ja poikkeustila määräykset. Niistä ei ole mitään apua tositilanteessa jossa omaa kansaa pitäisi suojella ja elämää turvata Suomessa.
Että silleen.
Persuviisastelua kuten tavallista.
No nyt se nähtiin mihin nuo Demlat, vassarit, suvakit ja muut hyysäysjärjestöt on ajaneet Suomen lait ja poikkeustila määräykset. Niistä ei ole mitään apua tositilanteessa jossa omaa kansaa pitäisi suojella ja elämää turvata Suomessa.
Että silleen.
Onko meidän valmiuslait yhteensopivia YYA-sopimuksen kanssa ?
Miksi meidän lakeja ole päivitetty ? Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ???
Vastapuoli lakkasi olemasta.
Porvarivalehtelualoitus. Mikä Volanen ja missä.