Ulkoministeri Väinö Tanner totesi 13.3.1940 pitämässään radiopuheessa, että sotilasjohdon näkemyksen mukaan länsivaltojen tarjoama sotilaallinen apu olisi ollut tehokasta. Näin ollen on vaikea pitää uskottavana, että aikalaiskäsityksen mukaan länsiapua olisi pidetty riittämättömänä, millaiseksi se hyvin pian välirauhan jälkeen kuitenkin selitettiin. Kun Tanner viittaa Suomen sotilasjohdon käsitykseen, sen täytyy tarkoittaa ainakin marsalkka Mannerheimia. Mannerheimhän oli aika ajoin sillä kannalla, että apu pitää ottaa vastaan.
On myös vedottu siihen, että apua ei olisi voitu toimittaa Suomeen Ruotsin vastustuksen takia. Asia ei ollut näin. Ruotsi vastusti Englannin ja Ranskan joukkojen kauttakulkua maansa läpi, mutta Ruotsi ei vastustanut Kansainliiton joukkojen kauttakulkua. Länsivaltojen ja Suomen neuvotteluissa Suomen sotilaallinen apuoperaatio oli tarkoitus järjestää Kansainliiton johtamana ja Suomi pyytäisi virallisesti Kansainliitolta sotilaallista apua, ei länsivalloilta. Jos Kansainliitto olisi suostunut apuun, mikä on erittäin todennäköistä, Ruotsin olisi ollut pakko suostua läpikulkuun, koska Ruotsin kuten Suomenkin politiikka pienenä maana perustui oikeudenmukaisuusajatteluun ja Kansainliiton uskottavuuteen siinä. Länsivallat olivat kuitenkin ilmoittaneet Suomelle, että ne tuovat avun tarvittaessa perille Ruotsin vastustuksesta huolimatta.
On myös väitetty, että apu olisi tullut Suomeen myöhässä. Tämän väitteen asettaa outoon valoon se, että länsivallat tarjosivat epävirallisesti apua jo tammikuussa 1940 ja virallisesti 5.2.1940. Suomella oli siis varaa jatkaa sotimistaan reilu kuukausi tarjouksen jälkeen. Jos apuun olisi suostuttu, ensimmäiset lentokoneet olisivat olleet Suomessa jo ennen maaliskuun alkua, sillä lentäminen Englannista Suomeen ei kestä ueista päiviä, vaan muutamia tunteja.
Nyt voidaan kysyä, että miksi ulkoministeri Tanner kertoi radiopuheessaan, että länsiapu olisi sotilasjohdon käsityksen mukaan tehokasta ja silti päädyttiin tuon avun torjumiseen ja tehtiin huonoin ehdoin rauha.
On myös vedottu siihen, että apua ei olisi voitu toimittaa Suomeen Ruotsin vastustuksen takia. Asia ei ollut näin. Ruotsi vastusti Englannin ja Ranskan joukkojen kauttakulkua maansa läpi, mutta Ruotsi ei vastustanut Kansainliiton joukkojen kauttakulkua. Länsivaltojen ja Suomen neuvotteluissa Suomen sotilaallinen apuoperaatio oli tarkoitus järjestää Kansainliiton johtamana ja Suomi pyytäisi virallisesti Kansainliitolta sotilaallista apua, ei länsivalloilta. Jos Kansainliitto olisi suostunut apuun, mikä on erittäin todennäköistä, Ruotsin olisi ollut pakko suostua läpikulkuun, koska Ruotsin kuten Suomenkin politiikka pienenä maana perustui oikeudenmukaisuusajatteluun ja Kansainliiton uskottavuuteen siinä. Länsivallat olivat kuitenkin ilmoittaneet Suomelle, että ne tuovat avun tarvittaessa perille Ruotsin vastustuksesta huolimatta.
On myös väitetty, että apu olisi tullut Suomeen myöhässä. Tämän väitteen asettaa outoon valoon se, että länsivallat tarjosivat epävirallisesti apua jo tammikuussa 1940 ja virallisesti 5.2.1940. Suomella oli siis varaa jatkaa sotimistaan reilu kuukausi tarjouksen jälkeen. Jos apuun olisi suostuttu, ensimmäiset lentokoneet olisivat olleet Suomessa jo ennen maaliskuun alkua, sillä lentäminen Englannista Suomeen ei kestä ueista päiviä, vaan muutamia tunteja.
Nyt voidaan kysyä, että miksi ulkoministeri Tanner kertoi radiopuheessaan, että länsiapu olisi sotilasjohdon käsityksen mukaan tehokasta ja silti päädyttiin tuon avun torjumiseen ja tehtiin huonoin ehdoin rauha.
Vastaukset 24
Vanhimmat
ei ollut mahdollisuuksia toimia sotilaallisessa roolissa.
Kansainliitto olisi voinut toimia aivan samoin sotilaallisessa roolissa kuin nykyinen YK. Suomi olisi osoittanut avunpyynön Kansainliitolle ja tämä olisi päättänyt valtuuttaa Englannin ja Ranskan hoitamaan homman aivan kuten se antoi USAn johtaman koalition karkoittaa Saddamin Irak Kuwaitista.
sillä nimenomaan ei ollut sellaista mahdollisuutta. YK:n kohdalla asia sitten korjattiin, ainakin jollain tasolla.
Lännen, siis Englannin "apu" Suomelle tarkoitti käytännössä sitä, että pyrittiin saamaan joukkoja Pohjoismaihin, varsinkin Norjaan mistä kulkeutui terästä Saksan sotateollisuudelle. Suomen "auttaminen" oli siis pelkkä tekopyhä syy Englannille uuden rintaman avaamiseksi Saksaa vastaan. Niin paljon Britit kunnioittivat sotaakäymättömien maiden puolueettomuutta.
En tiedä mitä Tanner puhui radiossa talvisodan päätyttyä, mutta sen ymmärrän, että puhe oli tarkoitettu yhtä lailla ulkomaalaisille tarkkailijoille kuin Suomen kansalaisille. Ei siinä analysoitu tilannetta, vaan sen tarkoituksena oli toisaalta sopeuttaa Suomi rauhaan ja toisaalta pelastaa mitä pelastettavissa oli. Ei kai voittajien ja sotaakäyvien valtojen kuullen ruveta puhumaan heikkouksista.
Juuri näin. Vaikka salaa suuntauduttiin Saksaan, suhteet Englantiin ja Ranskaaan haluttiin säilyttää hyvinä jo kaupankäynninkin vuoksi. Niitä ei passannut ruveta haukkumaan. "Avusta" oli kiitettävä.
On uskomatonta, että Ylikankaan tapainen kettu ei ymmärtäisi julkisten radiopuheiden merkityksiä syvällisemmin kuin mitä hän esittää. Mies vaikuttaa fasistiselta kansankiihottajalta ja kommunistiliturgian julistajalta.
En usko, että talvisodan päättyessä hallitusmiehemme ajattelivat muuta kuin miten selvitä tästä päivästä huomiseen ja ylihuomiseen. Tuskinpa heillä oli mitään selkeitä suunnitelmia, joten en myöskään usko salaiseen "saksalaismielisyyteen". Toisaalta, kun heti talvisodan jälkeen Tanska ja Norja sekä suurin osa Ranskaa oli saksalaisten hallussa, Englanti ajettuna saarelleen ja sitä pommitettiin voimakkaasti. Baltian maat oli liitetty NL:oon ja n. 18.000 virolaista viety Siperiaan. Kun NL:n ja Saksan sota oli näköpiirissä, niin mistäpä sitä apua olisi saanut. Yksi on varmaa: Suomen oli valittava puolensa, ettei sen jauhautuisi suurten välissä murskaksi. Enpä menisi arvostelemaan tehtyjä ratkaisuja; sitäpaitsi nyt näemme, että Suomi selvisi II maailmansodasta paremmin kuin olemme ymmärtäneetkään.
Saksa alkoi olla se ainoa suunta jo tuolloin. Tällöin oli suuri vaara, että Suomen ulkomaankauppa katkaistaan jo ennen aikojaan. E ja R eivät tunteneet enää juurikaan mielenkiintoa Suomea kohtaan rauhanteon jälkeen. Kuka Suomea muuten suojeli silloin? Kuka sai Stalinin lopettamaan sodan? Kaiken takana täytyy olla Saksa.
Hei, silloinhan Saksa oli juuri sopinut, että Suomi kuuluu NL:n etupiiriin. - Jos Saksa olisi toiminut "pelastajana", olisi se myöhemmin vaatinut palkkion. Eiköhän NL:n johtoa ja Stalinia pelottanut Englannin ja Ranskan aie lähettää joukkoja Suomeen. Olihan suunnitelmalla sentään oma hämäävä vaikutuksensa. Toisaalta NL:n armeijalle oli häpeäksi, että sota yhä jatkui. Sodan pitkittyessä NL olisi menettänyt sotilaallista uskottavuuttaan yhä enemmän. En ollenkaan epäile, etteikö NL olisi voinut miehittää Suomea talvisodan tai jatkosodan jälkeen, mutta kaikella on hintansa. Jo koulussa opetettiin että sota vaatii ensiksi rahaa, toiseksi rahaa ja kolmanneksi rahaa. Kyllä Moskovassa ymmärrettiin hinnoista sen verran, ettei Suomesta kannata liikaa maksaa. Ei siinä saksalaisten neuvoja tarvittu.
Eikö me se palkkio Saksalle sitten myöhemmin annettu...
kaiken takana oli Saksa. Ilman Saksaa koko Talvisotaa ei olisi ollut.
Eihän Tanner mistään heikkouksista puhunut todetessaan sotilasjohdon pitäneen länsivaltojen tarjoamaa apua sinänsä riittävän tehokkaana. Siinähän kerrotaan vain se, että sotilaallinen apu olisi ollut Suomen intressien kannalta tehokasta ja riittäisi pysäyttämään NL:n etenemisen. Tannerin puhe tarkoittaa myös sitä, ettei länsiapua sen takia kaadettu, että se olisi merkityksetöntä, eikä sitä kaadettu senkään takia, että se tulisi myöhässä.
Tannerin puhe kertoo siitä, että Suomella oli muita syitä hylätä länsivaltojen apu. Ne muut syyt liittyivät spekulaatioihin tulevan suursodan voittajista ja häviäjistä. Ryti, Tanner ja Paasikivi uskoivat Saksan voittoon suurvaltojen sodassa. Länsivaltojen apu koettiin tehottomaksi siinä mielessä, että se olisi tehotonta ehkä tulevaisuudessa, kun Saksa astuisi peliin. Länsivaltojen apu olisi siis tehokasta NL:a vastaan, mutta pidemmässä juoksussa se sisältäisi riskejä. Suomessa arvioitiin, että liittoutumalla länsivaltojen kanssa Suomi voisi lopulta kuitenkin päätyä häviäjien leiriin.
Tämä aikalaisarvio Saksan vahvuudesta oli varmasti hyvin perusteltu. Suomen tekemää ratkaisua on turha arvostella tässä mielessä. Ainoa asia, minkä mm. Tannerin puhe osoittaa, on se, että Suomella ei suinkaan ollut vain yhtä vaihtoehtoa ja että meidän oli lopulta pakko liittoutua Saksan kanssa. Se kertoo sen, että Suomi oli helmi- maaliskuussa 1940 aidossa valintatilanteessa. Sotilasjohto piti länsiapua riittävänä pysäyttämään NL:n. Mannerheim kallistui vielä maaliskuussa länsiavun pyytämisen taakse. Eräät poliitikot hallituksessa (Hannula ja Niukkanen) sekä oppositiossa (Urho Kekkonen) olivat loppuun saakka sitä mieltä, että avuntarjous tulisi hyväksyä. Nämä empimiset ja selkeästi länsiavun hyväksymisen kannalla olevat käsitykset kertovat karua kieltään siitä, että apua ei noin vain voitu tyrmätä riittämättömänä tai myöhästyvänä.
Oma veikkaukseni on se, että länsikorttiin olisi tartuttu, ellei Saksasta olisi tullut samoihin aikoihin kilpailevaa tarjousta. Ilman länsiavun tarjoamista Suomi olisi myös miehitetty ja liitetty NL:oon. NL halusi lopettaa sodan vain siitä syystä, että se tosissaan pelkäsi sotaa länsivaltoja vastaan. Sellainen ei sopinut Stalinin kuvioihin. Stalin laski enemän sen varaan, että Saksa ja länsivallat sotivat ensin itsensä uuvuksiin, minkä jälkeen NL:n on paljon helpompi sotia tuon sodan voittajaa vastaan.
Professori Heikki Ylikangas on ottanut vastaan paljon kritiikkiä tästä teoriastaan. Hänen käsityksensä mukaan tähän astinen kritiikki ei ole kuitenkaan kyennyt kumoamaan niitä asiaperusteita, joita hän on esittänyt. Suuri osa kriitikistä on Ylikankaan mukaan perustunut joko siihen, että kritisoija ei ole tutustunut kaikkeen saatavilla olevaan keskeiseen lädemateriaaliin tai siihen, että kristisoijan ennakkoasenne on niin vahva, ettei se ole tutkimustiedoin murrettavissa.
Stalin hyökkäys pysähtyi nimenomaan siihen, että länsivallat tarjosivat apua Suomelle. Stalin ei halunnut joutua sotaa länsivaltojen kanssa, koska sellainen sota olisi toiminut NL:n tulevan ja varmasti jo silloin tiedetyn päävihollisen Saksan eduksi. Osasihan Stalin lukea ja ymmärtää, mitä Hitlerin Mein Kampfissa kerrottiin ja mitä Hitler muutoin puheissaan uhosi. Suomi ei ollut NL:lle sen väärti, että sotavoimia kannattaisi uhrata sodassa länsivaltoja vastaan. Valitettavasti Suomi ei hyödyntänyt tätä NL:n pelkoa talvisodan rauhanneuvotteluissa.
Muistammehan myös, että Stalinin tarkoitus oli saada tosiaan Saksa ja länsivallat sotimaan keskenään. Hänhän oli ruokkinut Hitleriä ja auttanut tätä kasvattamaan Saksasta suurvallan. Muistammehan sen, miten on puhuttu Stalinin Hitlerin luo 1934-35 lähettämistä emissaareista (Rautkallio) ja Groessmannin todistuksen Hautamäen kirjassa. Sen oikeellisuutta todistaa se, että 1936 Saksa rakensi sukellusveneitä salaa Leningradin lähellä.
Ehkäpä Stalin ei vielä halunnut sotia Saksan kanssa, koska silloin ei olisi mahdollista saada koko Eurooppaa puheessa 19.8.1939 kaavaillulla tavalla. Stalin oli myös "housut kintuissa", koska Euroopan armeija oli Suomen kimpussa. Saksan hyökkäys olisi ollut myös vaarallinen. Sispä Stalin totteli Hitleriä ja lopetti Talvisodan. Näin tosin jäi Suomi saamatta. Suomi oli tarkoitus ilmeisesti kaapata ja katsoa sitten, pääsevätkö länsivallat Skandibaviaan. Tällöin Stalin olisi ehkä joutunut sotimaan heidän kanssaan Saksaa vastaan jo tällöin. Saksa näytti vielä pieneltä ja heikolta. Mutta ehkä Stalin olisi voinut sotia huonosti ja odottaa porvarillisten maiden heikentävän toisensa silloinkin.
Jotain on vialla, jos muiden pitää todistaa professorin teoria vääräksi. Eikö hän tehtävänsä olisi todistaa väitteensä oikeaksi.
ainoa salainen sukellusvene rakennettiin Turussa, ei Lenarin lähellä. Vene on nykyään Suomenlinnassa. Avoimesti veneitä rakennettiin jo 1935. Lenarin lähellä rakennettiin kyllä veneitä saksalaisista piirustuksista, mutta avoimesti ja neukkulan laivastolle.
Ylikangas on tuonut julki argumenttinsä, jotka tukevat hänen näkemystään. Ne ovat juuri sitä todistusaineistoa, jota nyt peräät. Jotta näin hyvin perusteltu teoria olisi kumottavissa, pitäisi tuoda esiin vasta-argumentteja tai uutta tietoa, joka kumoaisi edellisen. Yhteiskuntatieteissähän ei koskaan kyetä saavuttamaan täysin aukotonta totuutta, enimmillään vain likiarvoja. Ylikankaan esittämä likiarvo on tällä hetkellä perusteiltaan paras ja tuorein. Odotamme siis, että joku kykenee parempaan.
Ylikankaan teoria on huono. Paremmat teoriat on kielletty, joten mikäs on elvistellessä.
Täytyy myöntää, että kaikki tutkijat ovat säälittävän nöyrästi valheellisia Talvisodan suhteen.
Tässä on hiukan sinua puolustettava, sillä minä muistelen jostakin lukeneeni, että Göring olisi sanonut Suomen suurlähettiläälle Kivimäelle että: Tehkää rauha vaikka kovillakin ehdoilla, tulette kyllä saamaan korvauksen siitä jossakin vaiheessa. Tässä oli kyllä Saksalla oma lehmä ojassa, sillä heillä olivat Tanskan ja Norjan miehityssuunnitelmat jo valmiit ja ilmeisesti päivämääräkin jo päätettynä,senvuoksi he eivät halunneet missään tapauksessa lännen joukkoja Norjaan.
Noita Suomeen suunniteltuja apujoukkoja länsi käytti sitten ainakin osittain Narvikin valtausyritykseen joka epäonnistui totaalisesti, ja kenraali Dietl sai Hitleriltä kehut ja Narvikin sankarin nimen.
Tämä Göringin Kivimäelle antama lupaus on kaikkein keskeisin asia Ylikankankaan teoriassa siitä, mikä johti välirauhaan. Kivimäen lisäksi tuosta lupauksesta tiesivät ennen rauhantekoa vain pääministeri Ryti ja ulkoministeri Tanner.
Puhutko ihan tosissasi vai oletko päissäsi? Sinullako on yli kaikkien muiden sitten tiedossasi joku toinen oikeampi totuus?
Sanotaanko, että he eivät tulkitse Ylikankaan materiaalia ja kaikkihan näkevät epäloogisuuden, jolla tulkintoja tehdään. Tulkinnat ovat selvästi epärehellisiä.
Onhan sitä materiaaliakin tullut, jota ei käytetä. Ylikangas kertoi Mannerheimin salaisen kansion sisällöstä kinnostavia tietoja 2002. Nyt tästä arkistosta ei puhuta.
Miten esim. selität, että Manninen jätti pois Rytin sihteerin tallentamat osat Talvisodan hallituksen pöytäkirjoista ja sitten arvostelijat nauroivat, kun Ylikankaan mainitsemia keskusteluja ei ollut siinä kirjassa? Alhaiselta kansankiihotukselta kuulostaa. Samoin kuin se, että Kivimäen sähkeen puuttuessa koko asian voisi kuitata olemattomaksi, vaikka siitä puhutaan monessa lähteessä. Tai että "eihän se kertonut vaimollekaan niin miten se olisi omannut tällaista tietoa.. ym. "argumentit"?
Pitäisikö kaikkiin lupauksiin luottaa? En usko että sotaa käyvän maan hallituksessa oli hupakkoja tai naivin luottavaisia miehiä. Kivaa, jos sympatiaa herui joltain taholta, mutta diplomaattisilla sanakäänteillä on tapana osoittautua varsin epämääräisiksi ja venyviksi. Eipä se Göring nyt niitä luotettavuuden perikuvia ollut.
"kristisoijan ennakkoasenne on niin vahva, ettei se ole tutkimustiedoin murrettavissa."