Luin Terveys lehteä ja havaitsin että minulla tälläinen oireyhtymä. Minun on vaikea oppia uusia asioita, Raamatun toki tunnen paremmin kuin jotkut papit. Vapaiden suuntien kokouksissa saatan tervehtiä täysin tuntemattomia ihmisiä, jota ei katsota hyvällä. Luterilaisessa kirkossa on helpompaa, siellä ollaan tavallaan omissa osastoissaan, joskus joku silti vaihtaa jonkun sanan kanssani, eikä se ahdista minua mitenkään, päinvastoin.
Onko sairauteni merkki siitä että, olen kulkenut tietyn rajan yli? Koska se vaikeuttaa näin paljon osallistumistani. Vai olisiko viisainta kääntyä luterilaisuuteen tai ihan katolilaisuuteen?
Toivoisin asiallisia vastauksia minulle vaikeisiin kysymyksiini.
Onko sairauteni merkki siitä että, olen kulkenut tietyn rajan yli? Koska se vaikeuttaa näin paljon osallistumistani. Vai olisiko viisainta kääntyä luterilaisuuteen tai ihan katolilaisuuteen?
Toivoisin asiallisia vastauksia minulle vaikeisiin kysymyksiini.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oppiminen on yksilöllistä. Niin on myös sosiaalisuus. Sitä kannattaa toteuttaa ympäristössä, jossa se hyväksytään, sillä silloin se on positiivinen voima.
Sitä en tiedä, mikä uskonto sinulle sopii. Luterilaisuus voi olla liian mietoa.
ADHD on... niin kuin monet yläpään diagnoosit, enemmän tai vähemmän todellinen asia, toisinaan vähemmän. Ihmisten välillä on eroavaisuuksia, ei niitä tarvitse kaikkia diagnosoida, vaikka ihmiset niin turhan usein tekevätkin.
Ehkä sinun pitäisi yrittää löytää keskusteluseuraa, jossa voit hyödyntää Raamatun tuntemustasi ja edetä siitä kohti uusia alueita, kuten vaikkapa ekologiaa. Se tarjoaa pohdittavaa uskon ja filosofian tasolla ja myös tekemistä arkeen käytännön ratkaisujen tasolla.
”Luin+Terveys+lehteä+ja+havaitsin+että+minulla+tälläinen+oireyhtymä.”