Sukutauluista

Biologinen tieto perinnöllisyydestä ei ole kovin vanha. Ennen luultiin, että miehen siemennesteessä oli koko tulevan elämän perintö. Nainen oli vain elatusalusta.

Nykyisin tiedämme, että naisen osuus on jopa hiukan puolikasta suurempi, sillä naisen jättämän perintöaineksen osuus on suurempi, koska naiskromosomissa on enemmän geenejä kuin mieskromosomissa, sekä siksi, että solulima periytyy vain naiselta, ja siinä on myös perintöainesta mitokondrioissa.

Ennen siis luultiin, että oikea sukutaulu oli puun muotoinen ja isä-poika -suhteista johdettavissa. Nykyisin tiedämme, että todellinen sukutaulu on verkko, jossa naisilla on sama osuus kuin miehillä.

Entisajan kuviteltu mieslinjan ensisijaisuus johti siihen, että kullakin ryhmällä kuviteltiin olevan kantaisä, esimerkiksi Aabrahamin eli Ibrahimin kerrottiin vaimonsa Saaran kanssa saanen pojan, Iisakin, heprealaisten kantaisän, ja orjatar Haagarin kanssa Ismaelin, arabien kantaisän.

Israelin ja Juudean kansa asui eri alueilla, joilla kuviteltiin olevan kantaisät. Nämä selitettiin Jaakobin pojiksi.

Nämä virheajatukset kelpasivat vielä, koska ne eivät johtaneet loogiseen ristiriitaan, mutta uuden ajan biologia selitti, ettei voinut olla mitään ihmiskunnan kantaisää, Aadamia, koska ihmiskunta oli syntynyt VÄHITELLEN apinankaltaisesta haarasta, joka oli koko ajan suurempi kuin yksi mies. Tämä havaitaan nykyisin jo geenitasolla: olemme eri "kantaisien" jälkeläisiä.

Eikä siinä kylliksi. Jos kerran olimme vähitellen kehittyneet muista eläimistä, heräsi kysymys, milloin sitten ihmiskunta oli saanut sielun tai hengen, joka puuttui muilta apinoilta. Oliko välillä sekakansaa, joista osalla oli sielu, osalla ei?

Kysymys ihmisen kuulumisesta muuhun eläinkuntaan toi esiin edelleen ratkaisua odottavia kysymyksiä, jos uskomme sielun olemassaoloon. Jokainen tuntee fundamentalistisen ratkaisumallin, vaikka se onkin harvinainen. Raamatun luomiskertomus otetaan kirjaimellisesti, mutta siitä taas seuraa sovittamaton ristiriita luonnontieteen ja itse asiassa muidenkin tieteiden kanssa.

Kuten voi kuvitella. Teologinen tiedekunta ei ottanut kantaa kysymykseen. Luulet, että monet teologit eivät edes tajunneet, kuinka syvällisiä ovat ongelmat, kun tiedettä ja uskoa sovitetaan yhteen.

Entä miten olisi, jos yrittäisimme pelastaa teologian, joka johtaa anteeksiantamuksen tarpeen Aadamin lankeemuksesta, eikä hän edes olisi ollut olemassa. Mitä Aadam symbolisesti tulkittuna tarkoittaisi?