Biologinen tieto perinnöllisyydestä ei ole kovin vanha. Ennen luultiin, että miehen siemennesteessä oli koko tulevan elämän perintö. Nainen oli vain elatusalusta.
Nykyisin tiedämme, että naisen osuus on jopa hiukan puolikasta suurempi, sillä naisen jättämän perintöaineksen osuus on suurempi, koska naiskromosomissa on enemmän geenejä kuin mieskromosomissa, sekä siksi, että solulima periytyy vain naiselta, ja siinä on myös perintöainesta mitokondrioissa.
Ennen siis luultiin, että oikea sukutaulu oli puun muotoinen ja isä-poika -suhteista johdettavissa. Nykyisin tiedämme, että todellinen sukutaulu on verkko, jossa naisilla on sama osuus kuin miehillä.
Entisajan kuviteltu mieslinjan ensisijaisuus johti siihen, että kullakin ryhmällä kuviteltiin olevan kantaisä, esimerkiksi Aabrahamin eli Ibrahimin kerrottiin vaimonsa Saaran kanssa saanen pojan, Iisakin, heprealaisten kantaisän, ja orjatar Haagarin kanssa Ismaelin, arabien kantaisän.
Israelin ja Juudean kansa asui eri alueilla, joilla kuviteltiin olevan kantaisät. Nämä selitettiin Jaakobin pojiksi.
Nämä virheajatukset kelpasivat vielä, koska ne eivät johtaneet loogiseen ristiriitaan, mutta uuden ajan biologia selitti, ettei voinut olla mitään ihmiskunnan kantaisää, Aadamia, koska ihmiskunta oli syntynyt VÄHITELLEN apinankaltaisesta haarasta, joka oli koko ajan suurempi kuin yksi mies. Tämä havaitaan nykyisin jo geenitasolla: olemme eri "kantaisien" jälkeläisiä.
Eikä siinä kylliksi. Jos kerran olimme vähitellen kehittyneet muista eläimistä, heräsi kysymys, milloin sitten ihmiskunta oli saanut sielun tai hengen, joka puuttui muilta apinoilta. Oliko välillä sekakansaa, joista osalla oli sielu, osalla ei?
Kysymys ihmisen kuulumisesta muuhun eläinkuntaan toi esiin edelleen ratkaisua odottavia kysymyksiä, jos uskomme sielun olemassaoloon. Jokainen tuntee fundamentalistisen ratkaisumallin, vaikka se onkin harvinainen. Raamatun luomiskertomus otetaan kirjaimellisesti, mutta siitä taas seuraa sovittamaton ristiriita luonnontieteen ja itse asiassa muidenkin tieteiden kanssa.
Kuten voi kuvitella. Teologinen tiedekunta ei ottanut kantaa kysymykseen. Luulet, että monet teologit eivät edes tajunneet, kuinka syvällisiä ovat ongelmat, kun tiedettä ja uskoa sovitetaan yhteen.
Entä miten olisi, jos yrittäisimme pelastaa teologian, joka johtaa anteeksiantamuksen tarpeen Aadamin lankeemuksesta, eikä hän edes olisi ollut olemassa. Mitä Aadam symbolisesti tulkittuna tarkoittaisi?
Nykyisin tiedämme, että naisen osuus on jopa hiukan puolikasta suurempi, sillä naisen jättämän perintöaineksen osuus on suurempi, koska naiskromosomissa on enemmän geenejä kuin mieskromosomissa, sekä siksi, että solulima periytyy vain naiselta, ja siinä on myös perintöainesta mitokondrioissa.
Ennen siis luultiin, että oikea sukutaulu oli puun muotoinen ja isä-poika -suhteista johdettavissa. Nykyisin tiedämme, että todellinen sukutaulu on verkko, jossa naisilla on sama osuus kuin miehillä.
Entisajan kuviteltu mieslinjan ensisijaisuus johti siihen, että kullakin ryhmällä kuviteltiin olevan kantaisä, esimerkiksi Aabrahamin eli Ibrahimin kerrottiin vaimonsa Saaran kanssa saanen pojan, Iisakin, heprealaisten kantaisän, ja orjatar Haagarin kanssa Ismaelin, arabien kantaisän.
Israelin ja Juudean kansa asui eri alueilla, joilla kuviteltiin olevan kantaisät. Nämä selitettiin Jaakobin pojiksi.
Nämä virheajatukset kelpasivat vielä, koska ne eivät johtaneet loogiseen ristiriitaan, mutta uuden ajan biologia selitti, ettei voinut olla mitään ihmiskunnan kantaisää, Aadamia, koska ihmiskunta oli syntynyt VÄHITELLEN apinankaltaisesta haarasta, joka oli koko ajan suurempi kuin yksi mies. Tämä havaitaan nykyisin jo geenitasolla: olemme eri "kantaisien" jälkeläisiä.
Eikä siinä kylliksi. Jos kerran olimme vähitellen kehittyneet muista eläimistä, heräsi kysymys, milloin sitten ihmiskunta oli saanut sielun tai hengen, joka puuttui muilta apinoilta. Oliko välillä sekakansaa, joista osalla oli sielu, osalla ei?
Kysymys ihmisen kuulumisesta muuhun eläinkuntaan toi esiin edelleen ratkaisua odottavia kysymyksiä, jos uskomme sielun olemassaoloon. Jokainen tuntee fundamentalistisen ratkaisumallin, vaikka se onkin harvinainen. Raamatun luomiskertomus otetaan kirjaimellisesti, mutta siitä taas seuraa sovittamaton ristiriita luonnontieteen ja itse asiassa muidenkin tieteiden kanssa.
Kuten voi kuvitella. Teologinen tiedekunta ei ottanut kantaa kysymykseen. Luulet, että monet teologit eivät edes tajunneet, kuinka syvällisiä ovat ongelmat, kun tiedettä ja uskoa sovitetaan yhteen.
Entä miten olisi, jos yrittäisimme pelastaa teologian, joka johtaa anteeksiantamuksen tarpeen Aadamin lankeemuksesta, eikä hän edes olisi ollut olemassa. Mitä Aadam symbolisesti tulkittuna tarkoittaisi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Luulet > luulen. Nöyristelevästi, sulimmasti ja matelevasti anteeksi.
Hmmm. Itselläni on laajat sukutaulut, jotka noudattavat isälinjaa, mutta myös äitien nimet ilmenevät, eli niiden mukaan voisi aivan vapaasti tutkia sukujaan. Vanhin sukutaulu menee itselläni vuoteen 1420.
Toisaalta on niin, että nämä sukutaulut eivät kerro täyttä totuutta, sillä jokin esi-isä ei välttämättä olekaan se, joka taulussa lukee vaan ehkä joku nk. vieras mies. Näitä todellisuudessa ei-sukulaisia, löytyy tod.näk. jokaisessa suvussa. Itse tiedän eräässä suvussani useita tällaisia, joista moni itse ei ehkä tiedä asiaa ollenkaan.
Viitisen prosenttia arvellaan Suomessa merkityksi väestökirjaan eri isän lapsena kuin todellisen. Käytännössä tämä merkitsee, että 1400-luvulle ulottuva sukutaulu on liki varmasti biologisesti väärä.
Jos meillä olisi käytettävissä sukutaulut, joissa sukulaisuus johdettaisiin äitilinjaa pitkin, se olisi lähes varmuudella oikea. Tosin siinäkin on pienen pieni mahdollisuus, että on eri äiti kuin todellisuudessa.
Englannin alaluokassa on havaittu, että kolmasosa lapsista on merkitty eri isän nimiin kuin todellinen.
"Luulet, että monet teologit eivät edes tajunneet, kuinka syvällisiä ovat ongelmat, kun tiedettä ja uskoa sovitetaan yhteen."
Miksi niitä pitäisi yrittää sovittaa yhteen? Nehän ovat kaksi eri raidetta. Ainakin minun korvieni välissä. Usko ei ole uskoa raamatun tarinoihin, vaan raamatun sanomaan. Kaksi eri asiaa nekin.
Minä uskon Aku Ankkaan ja se on eri asia, kun pelle Pelottoman tieteelliset kokeet.
Tiit 3:9 Mutta vältä mielettömiä riitakysymyksiä ja sukuluetteloita ja kinastelua ja kiistoja laista, sillä ne ovat hyödyttömiä ja turhia