Pelkään. .

Ajattelin ehdottaa, että katsele ympärillesi ja mieti, että löytyisikö sinun läheltäsi sellaista aikuista jonka kanssa voisit jutella näistä asioista. (vaikka äiti tai isä tai joku muu).
Ja jos ei löydy niin mene koulu terkkarin luo ja pyydä häneltä neuvoa, että löytyis sellainen aikuinen.

Täällä maailmassa on tapahtunut paljon sellaisia asiota viime aikoina, että pelko on luonollinen tunne. Mutta sitä voi käsitellä. Esim. miettimällä miten turvallinen oma maamme ja miten itse voin lisätä omaani ja muiden turvallisuutta. Mitä kaikkea hyvää minun ympärilläni on.
Ja kyllä rukouskin on ihan hyvä keino oma taikka vaikka Isä meidän. Mutta ennenkaikkea nyt etsi sieltä lähistöltä, joku aikuinen johon koet, että voi luottaa ja juttele hänen kanssaan. Pyydä häntä halaamaan itseäsi oikein kunnolla, sillä luulen että tässä tilanteessa se auttaa parhaiten ja saat itkeä pelot pihalle ja vetää suun hymyyn ja iloita nuoresta elämästä joka sinulla on.

Minullakin on tytär ja hän on 11-vuotias. Mietin vain että mahtaakohan hänelläkin olla tuollaista pelkoa. Itse kun olin joku sinun ikäisesi pelkäsin, että tulee sota. En pystynyt ymmärtämään, että ei sota voi tyhjästä ilmaantua jos ei ole todellisia uhkia.

Taivaan isän siunausta sinulle.

Tiedän mitä käyt läpi. Itse pelkäsin yhden kevään, niin että elämä oli mennä metsään. Luin Raamattua ja itkin ja rukoilin Jumalalta apua kuolemanpelkooni. Luin Hebrealaiskirjeen 2-lukua. Olin sen ennenkin lukenut, mutta nyt oli kuin en ikinä olisi sitä nähnytkään ennen. Siinä on kohta:


2:14 Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen, 2:15 ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.

Jeesus on voittanut paholaisen ja kuoleman Golgatalla! Tajusin, että paholaisen kidutuskonsti on pelotella Jumalan lasta kuolemalla, niin että elämän ilo katoaa. Kiitin Jumlaa Hänen ihmeellisestä Sanastaan,ja pelko katosi.

Rukoilen nyt puolestasi, että Sinäkin kohta iloitset. Jeesus on Herrasi ja hän asuu sinun sydämessäsi. Hän Rakastaa sinua Sanansa ja Henkensä kautta. Tulkoon se sinulle todeksi ja lohduksi, Jeesuksen tähden.

Kannattaisi varmaan käydä esimerkiksi nuortenillassa tai sellaisessa. Siellä voisit ehkä kysellä ja jutella asiasta.

http://www.sley.fi/nuoriso/vsivu.php

Kuolemaa ei ole. Tämä vanha klisee pitää sanasta sanaan paikkaansa. Kuolema merkitsee vain materiaalisen maailman taakse jättämistä ja paluuta Taivaan kotiin - josta olemme tulleetkin.

Sinulla on elämä edessäsi ja sinulle on annettu tehtävä täällä maailmassa, jonka sinun halutaan täyttävän. Kukaan ei kuole ennenkuin hän on saanut tehtävänsä valmiiksi - olipa se sitten kuinka vaatimaton tahansa tai kuinka nuorena tahansa. Ainoa, mitä sinulta vaaditaan, on että noudatat rakkauden kaksoiskäskyä - rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi ja Jumalaa yli kaiken - ei muuta.

Pelon saa pois miettimällä iloisia asioita ja tekemällä pieniä hyvyyden tekoja aivan tuntemattomillekin ihmisille.

Kun kuolet, et sinä itse sitä joudu "kokemaan". Se on vain omaisten asia. Kun olet kuollut, olet todellakin kuollut, ei siinä mitään joudu enää pelkäämään.

Koska taivasta, tai helvettiä ei ole olemassa, unohda turhat kuoleman pelot ja elä elämääsi niin kauan kuin sitä on.

Vaikka noin nuorena vielä lapsuuden kristillinen propaganda voi hyvinkin olla voimissaan, kymmenen vuoden päästä et enää pelkää helvettiä tms. kun ymmärrät ettei sellaista ole

tsemppiä