Barbarossa julistus, täydellinen muoto saksaksi: Erlass über die Ausübung der Kriegsgerichtsbarkeit im Gebiet „Barbarossa“ und über besondere Maßnahmen der Truppe
Toisen maailmansodan aikana Barbarossa asetus oli yksi Wehrmachtin rikollisista määräyksistä, jotka annettiin 13. toukokuuta 1941, vähän ennen operaati Barbarossaa , enennen Neuvostoliittoon hyökkäystä. Asetuksen antoi Adolf Hitler korkean tason kokouksessa armeijan komentajien kanssa 30. maaliskuuta 1941, [1] jossa hän julisti, että sota Neuvostoliittoa vastaan olisi tuhoamissota , jossa sekä Venäjän poliittisen että henkinen eliitin Saksan joukot hävittäisivät , jotta voitaisiin varmistaa Saksan pitkäaikainen voitto. [1] Hitler korosti, että teloitukset eivät ole sotilastuomioistuinten, vaan armeijan järjestäytyneen toiminnan asia. [1] Kenraalimarsalin Keitelin muutama viikko ennen Barbarossan operaatiota antamassa asetuksessa vapautettiin vihollisen siviilien (Venäjällä) tekemät rangaistavat rikokset sotilasoikeuden lainkäyttövallasta . Epäillyt oli tarkoitus tuoda upseerien eteen, jotka päättäisivät pitäisikö heidät ampua. Wehrmachtin siviileihin kohdistuvista rikoksiet määrättiin olevan rangaitsematta ellei se ole tarpeen kurinpidon ylläpitämiseksi.
Barbarossa asetus (täydellinen otsikko "Sotalain toimivallasta ja joukkojen erityistoimenpiteistä annettu asetus", muodollinen merkintä C-50) on asiakirja, jonka Saksalainen OKW: n päällikkö Wilhelm Keitel [2] allekirjoitti 13. toukokuuta 1941 [2] . Neuvostoliiton vastaisen operaation Barbarossa valmistautuminen toisessa maailmansodassa . Asiakirja koskee Saksan armeijan käyttäytymistä suhteessa Neuvostoliiton siviileihin ja Neuvostoliiton partisaneihin . Se kehotti saksalaisia joukkoja "puolustautumaan kaikilta vihollisen siviiliväestön uhilta ilman armoa". [2] Asetuksessa säädettiin myös, että kaikki "vihollisen siviilien hyökkäykset Wehrmachtille , sen jäsenille ja sen jatkamiselle" on torjuttava paikalla äärimmäisillä toimenpiteillä hyökkääjän tuhoamiseen saakka ". [2]
Keitel määräsi 27. heinäkuuta 1941, että kaikki päätöksen jäljennökset tuhotaan, mutta vaikuttamatta sen pätevyyteen. [3]
Sisältö
"Partisanit on hävitettävä armottomasti taistelussa tai pakolaisyrityksissä", ja kaikki siviiliväestön Wehrmachtin sotilaita vastaan kohdistamat hyökkäykset on "tukahduttava paikalla armeijan avulla äärimmäisillä toimenpiteillä, kunnes joukkotuho hävitetään. hyökkääjät;
Jokaisella tulevaisuuden itäosassa sijaitsevan saksalaisen miehityksen upseerilla on oikeus suorittaa teloitukset ilman oikeudenkäyntiä ilman muodollisuuksia henkilöille, joiden epäillään olevan vihamielisiä asenteessa saksalaisia kohtaan "(sama koskee sotavankeja) );
"Jos et ole onnistunut tunnistamaan ja rankaisemaan saksalaisten vastaisten tekojen tekijöitä, sinulla on oikeus soveltaa kollektiivisen vastuun periaatetta." Kollektiivisia toimenpiteitä "sen alueen asukkaiden kohdalla, joilla hyökkäys tapahtui, voidaan sitten soveltaa sen jälkeen kun pataljoonan komentaja tai korkeampi komento ";
Saksan sotilaat, jotka tekevät rikoksia ihmisyyttä vastaan, Neuvostoliittoa ja sotavankeja, on vapautettava rikosoikeudellisesta vastuusta, vaikka he tekisivät Saksan lainsäädännön mukaan rangaistavia tekoja. [1] [4]
OKW: n 19 päivänä toukokuuta 1941 antamissa " Venäjän joukkojen toimintaohjeissa " julistettiin "juutalais-bolshevismi" saksalaisen kansan tappavimmaksi viholliseksi, ja että "se on tätä tuhoavaa ideologiaa ja sen kannattajia vastaan" että Saksa käy sotaa ". Suuntaviivoissa vaadittiin "armottomia ja voimakkaita toimenpiteitä bolsevikien yllyttäjiä, sisuja, saboteureja, juutalaisia vastaan ja kaiken aktiivisen ja passiivisen vastarinnan täydellistä poistamista". [5] Panzer-ryhmän kenraali Erich Hoepner 4 : n mukaan hänen suuntaamansa joukkoille lähetetyssä direktiivissä suuntaviivojen mukaan:
Sota Venäjää vastaan on tärkeä luku saksalaisten kansakuntien olemassaolotaistelussa. Se on germaanien vanha taistelu slaavilaisia vastaan, eurooppalaisen kulttuurin puolustaminen muskoviitti-aasialaisten tunkeutumiselta ja juutalaisten bolsevismin torjuminen. Tämän taistelun tavoitteena on oltava nykyisen Venäjän tuhoaminen, ja siksi se on toteutettava ennennäkemättömän vakavasti. Jokaista sotilaallista toimintaa on ohjattava suunnittelussa ja toteuttamisessa rautaisella päätöslauselmalla vihollisen hävittämiseksi katumattomasti ja kokonaan. Erityisesti Venäjän nykyaikaisen bolsevikijärjestelmän kannattajia ei tarvitse säästää. [6]
Samassa hengessä kenraali Müller, joka oli Wehrmachtin vanhempi yhteyshenkilö oikeudellisissa asioissa, armeijan tuomareille 11. kesäkuuta 1941 pitämässä luennossa neuvoi läsnäolevia tuomareita, että "... tulevassa operaatiossa oikeudenmukaisuuden tunteiden on oltava tietyt tilanteet antavat tietä sotilaallisille tarpeille ja palautuvat sitten vanhoihin sodankäyttötottumuksiin ... Yksi kahdesta vastustajasta on lopetettava. Vihamielisen asenteen vastustajia ei säälitä.
Toisen maailmansodan aikana Barbarossa asetus oli yksi Wehrmachtin rikollisista määräyksistä, jotka annettiin 13. toukokuuta 1941, vähän ennen operaati Barbarossaa , enennen Neuvostoliittoon hyökkäystä. Asetuksen antoi Adolf Hitler korkean tason kokouksessa armeijan komentajien kanssa 30. maaliskuuta 1941, [1] jossa hän julisti, että sota Neuvostoliittoa vastaan olisi tuhoamissota , jossa sekä Venäjän poliittisen että henkinen eliitin Saksan joukot hävittäisivät , jotta voitaisiin varmistaa Saksan pitkäaikainen voitto. [1] Hitler korosti, että teloitukset eivät ole sotilastuomioistuinten, vaan armeijan järjestäytyneen toiminnan asia. [1] Kenraalimarsalin Keitelin muutama viikko ennen Barbarossan operaatiota antamassa asetuksessa vapautettiin vihollisen siviilien (Venäjällä) tekemät rangaistavat rikokset sotilasoikeuden lainkäyttövallasta . Epäillyt oli tarkoitus tuoda upseerien eteen, jotka päättäisivät pitäisikö heidät ampua. Wehrmachtin siviileihin kohdistuvista rikoksiet määrättiin olevan rangaitsematta ellei se ole tarpeen kurinpidon ylläpitämiseksi.
Barbarossa asetus (täydellinen otsikko "Sotalain toimivallasta ja joukkojen erityistoimenpiteistä annettu asetus", muodollinen merkintä C-50) on asiakirja, jonka Saksalainen OKW: n päällikkö Wilhelm Keitel [2] allekirjoitti 13. toukokuuta 1941 [2] . Neuvostoliiton vastaisen operaation Barbarossa valmistautuminen toisessa maailmansodassa . Asiakirja koskee Saksan armeijan käyttäytymistä suhteessa Neuvostoliiton siviileihin ja Neuvostoliiton partisaneihin . Se kehotti saksalaisia joukkoja "puolustautumaan kaikilta vihollisen siviiliväestön uhilta ilman armoa". [2] Asetuksessa säädettiin myös, että kaikki "vihollisen siviilien hyökkäykset Wehrmachtille , sen jäsenille ja sen jatkamiselle" on torjuttava paikalla äärimmäisillä toimenpiteillä hyökkääjän tuhoamiseen saakka ". [2]
Keitel määräsi 27. heinäkuuta 1941, että kaikki päätöksen jäljennökset tuhotaan, mutta vaikuttamatta sen pätevyyteen. [3]
Sisältö
"Partisanit on hävitettävä armottomasti taistelussa tai pakolaisyrityksissä", ja kaikki siviiliväestön Wehrmachtin sotilaita vastaan kohdistamat hyökkäykset on "tukahduttava paikalla armeijan avulla äärimmäisillä toimenpiteillä, kunnes joukkotuho hävitetään. hyökkääjät;
Jokaisella tulevaisuuden itäosassa sijaitsevan saksalaisen miehityksen upseerilla on oikeus suorittaa teloitukset ilman oikeudenkäyntiä ilman muodollisuuksia henkilöille, joiden epäillään olevan vihamielisiä asenteessa saksalaisia kohtaan "(sama koskee sotavankeja) );
"Jos et ole onnistunut tunnistamaan ja rankaisemaan saksalaisten vastaisten tekojen tekijöitä, sinulla on oikeus soveltaa kollektiivisen vastuun periaatetta." Kollektiivisia toimenpiteitä "sen alueen asukkaiden kohdalla, joilla hyökkäys tapahtui, voidaan sitten soveltaa sen jälkeen kun pataljoonan komentaja tai korkeampi komento ";
Saksan sotilaat, jotka tekevät rikoksia ihmisyyttä vastaan, Neuvostoliittoa ja sotavankeja, on vapautettava rikosoikeudellisesta vastuusta, vaikka he tekisivät Saksan lainsäädännön mukaan rangaistavia tekoja. [1] [4]
OKW: n 19 päivänä toukokuuta 1941 antamissa " Venäjän joukkojen toimintaohjeissa " julistettiin "juutalais-bolshevismi" saksalaisen kansan tappavimmaksi viholliseksi, ja että "se on tätä tuhoavaa ideologiaa ja sen kannattajia vastaan" että Saksa käy sotaa ". Suuntaviivoissa vaadittiin "armottomia ja voimakkaita toimenpiteitä bolsevikien yllyttäjiä, sisuja, saboteureja, juutalaisia vastaan ja kaiken aktiivisen ja passiivisen vastarinnan täydellistä poistamista". [5] Panzer-ryhmän kenraali Erich Hoepner 4 : n mukaan hänen suuntaamansa joukkoille lähetetyssä direktiivissä suuntaviivojen mukaan:
Sota Venäjää vastaan on tärkeä luku saksalaisten kansakuntien olemassaolotaistelussa. Se on germaanien vanha taistelu slaavilaisia vastaan, eurooppalaisen kulttuurin puolustaminen muskoviitti-aasialaisten tunkeutumiselta ja juutalaisten bolsevismin torjuminen. Tämän taistelun tavoitteena on oltava nykyisen Venäjän tuhoaminen, ja siksi se on toteutettava ennennäkemättömän vakavasti. Jokaista sotilaallista toimintaa on ohjattava suunnittelussa ja toteuttamisessa rautaisella päätöslauselmalla vihollisen hävittämiseksi katumattomasti ja kokonaan. Erityisesti Venäjän nykyaikaisen bolsevikijärjestelmän kannattajia ei tarvitse säästää. [6]
Samassa hengessä kenraali Müller, joka oli Wehrmachtin vanhempi yhteyshenkilö oikeudellisissa asioissa, armeijan tuomareille 11. kesäkuuta 1941 pitämässä luennossa neuvoi läsnäolevia tuomareita, että "... tulevassa operaatiossa oikeudenmukaisuuden tunteiden on oltava tietyt tilanteet antavat tietä sotilaallisille tarpeille ja palautuvat sitten vanhoihin sodankäyttötottumuksiin ... Yksi kahdesta vastustajasta on lopetettava. Vihamielisen asenteen vastustajia ei säälitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitos tästä selvityksestä. Nyt ymmärrän miksi Saksa on luuseri ja Neuvostoliitto gewinneri.
Eihän tuossa ole mitään kummallista. Kaikki armeijat sovelsivat ja soveltavat kollektiivista rankaisua suhteessa rikolliseen terroritoimintaan selustassa. Totta kai tällainen kaikki kitketään armotta