Pakkohoitoon toimittaminen politisista syyistä.

Minä olen ollut 5 vuotta psykiatrisessa pakko hoidossa ja 9 vuotta hoitokodissa politisista syyistä :(

Katsoin dokumentin pakkohoitoon joutuneista. Monen kertomus vaikutti aluksi hurjalta: valkotakkiset olivat täysin yllättäen hakeneet heidät kotoa sairaalaan tai terveyskeskukseen. Hoitajien mukana oli usein poliisi, joko ovella tai kadulla odottamassa. Kotoa noutaminen ja M1-tarkkailulähetteen saaminen oli ollut järkytys. Usein aloite hoitoon toimittamiseksi oli tullut kolmannelta osapuolelta: ex-puolisolta, vanhemmilta tai jopa kunnan viranhaltijoilta. Pakkohoitoon joutuneet ihmiset itse eivät kokeneet olleensa hoidon tarpeessa. Psykiatrisia potilaita pidetään usein sairaudentunnottomina. Tällaisia ihmisiä siis on. Pelottavaa on se, että joskus perusteltukin kritiikki saatetaan tulkita sairaudentunnottomuudeksi. Asiallisiakaan valituksia tai kanteluita ei oteta vakavasti, koska kritiikin katsotaan olevan osa potilaan sairautta, sairauden oire. Hyvin harva valitus päättyy oikeudessa potilaan hyväksi. Myös aluehallintovirastot antavat vain harvoin huomautuksia psykiatrisille yksiköille potilaiden tekemien kanteluiden perusteella. Lääkärikään ei pystynyt sanomaan onko henkilö täysin terve vai sairas, silti pakkohoitoa jatkettiin. Loppujen lopuksi on siis epäolennaista onko valituksen tekijä mieleltään terve vai sairas, pääasia että oikeusturva on olemassa. Ja kuka sen terveydentilan edes pystyy luotettavasti määrittelemään? Tämän mukaan kuka vaan meistä voi joutua pakkohoitoon vaikka olisi terve. Onko tämä oikeusvaltion periaatteiden mukaista, jos ex puoliso voi päättää soittaa tai naapuri tai joku muu ?