Keskinäinen yhteys // adventistit

Meidän pastoreiden tulee näytellä, että me rakastamme seurakuntalaisiamme.
Pitää hymyillä ovilla ja jopa kätellä niitä limanuljaskoja ja maan matosia. Hyi!
Todellisuudessa me rakastamme heidän kukkaroitaan ja pankkitilejään.
Me pastorit rakastamme myös omaa ääntämme. Täytyy olla edes tämän kerran ja verran rehellinen.

Pastori Tampereelta.

Meidän pastoreiden tulee näytellä, että me rakastamme seurakuntalaisiamme.
Pitää hymyillä ovilla ja jopa kätellä niitä limanuljaskoja ja maan matosia. Hyi!
Todellisuudessa me rakastamme heidän kukkaroitaan ja pankkitilejään.
Me pastorit rakastamme myös omaa ääntämme. Täytyy olla edes tämän kerran ja verran rehellinen.

Pastori Tampereelta.

Tietenkin Raamattu on huono ohjekirja siitä miten pitää elää. Mieluummin siitä etsii käskyjä joita siinä ei ole, lukee sitä alkukielellä tulkiten kaiken eri tavalla kuin mitä on kirjoitettu.

Kaiken lisäksi sanotaan, että jos rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, niin mitä erinomaista siinä muka teette.

Se tietenkin kova paikka jos usko perustuu lähes yksinomaan muiden syyttelyyn, omiin tulkintoihin eikä ole oikein mitään mitä rehellisesti voisia sanoa, että tämä on hyvää ja oikeaa.

Ei näillä sivuilla taida advareita olla Kai A ja pari muuta.

Suurin osa adventisteista on "kaappiadventisteja". He eivät tunnusta arjessa olevansa adventisteja, vaan pyrkivät elämään arjessa kuten kaikki muutkin ympärillä olevat ihmiset. Adventisti ei ala esimerkiksi työyhteisössään kertomaan, että on adventisti ja ei silloin myöskään "evankelioi", vaikka rivijäsenen evankeliointi onkin pastoreiden suuri toive, että saataisiin lisää maksavia asiakkaita yhteisöön ja sitä kautta pastoreiden elintason ylläpitäjiä.

Sitten kun lauantai koittaa, niin adventisti vetää lauantaiaamuna "sapattikaavun" ylleen kahdeksi tunniksi klo 10-12. Sen ajan mentyä adventisti riisuu viikoksi sapattikaapunsa ja pukeutuu tavalliseen arkikaapuunsa. Yhteisiin tilaisuuksiin kokoontuminen on varrattavissa kerhotoimintaan, jossa tavataan muita samanlaisia kerhotoiminnan harrastajia ja kuullaan samalla yhteisön keskuudessa kulkevat makoisat juorut ja raflaavat tapaukset. Kuka on tehnyt sitä ja kuka sitä toista. Onko pastori kenties eronnut vaimostaan ja löytänyt itselleen jo uuden vaimoehdokkaan tai joku rivijäsen juonut arkena kahvia tai yhden oluen ja joku toinen lahkon jäsen on todistanut tapahtuman. Lauantaiset tapaamiset ovat adventistille kuin 7 päivää lehti muualla yhteiskunnassa.

Kyllähän adventistit ovat yrittäneet nykyaikaistaa uskotaan. Jättää vähemmälle sapattiopit, kolmen enkelin sanoman sekä muut vanhat opetukset ja nyt opissa jopa mainitaan Pyhä Henki ja sen johdatus, eikä vain se oma hieno oppi. On pyritty lähentymään niitä tahoja, joita ennen haukuttu hurmahenkisiksi. Tai on ollut pakko jos aikomus pysyä edes jollain tavalla hengissä kun vanhat jäärät kuolevat pois.

Uskon kun Raamatun mukaan pitää olla vapautta. Ei vapautta synnin tekemiseen, vaan juuri hengen vapautta siitä, ettei ole sen orja eikä tarvitse itseään lihallisesti vartioida, että teenkö syntiä vai en, vaan on Hengen kuljetettavana kuten UT hyvin monesti painottaa ja käskee lähtemään pois omavanhurskaudesta.

Jos vain katselet näitä syyttelijöitä, jotka lihassaan kirjoittaa, niin eksyt.
Kukaan ei ole adventisteja kyseenalaistanut uskossaan. Helluntaissa on ymmärretty kauan aikaa sitten, että adventistit ovat uskovia. Onhan meillä yhteiset kokoukset, joissa tunnemme toisemme.
Myös se ovenavaus- mitä rakkaudessa adventistit suorittavat, kertoo totuuden.
Baptistit kokoontuvat adventistien tiloissa, Luther- säätiö, helluntaiseurakunta tarpeen mukaan. jne. Eikö se kerro jo, että ketkä ovat Herran opetuslapsia.

Mutta nämä, jotka jatkuvasti kiristelevät hampaitaan, kehuvat huumeita, ovat muka ilmiantajia jne. Huomaan helluntalaisena sen, että he juuri ovat maailman hengen valtaamia ihmisiä, jotka pilaavat opetuslapseuden. Miksi heitä kuuntelette.

Siinäpä kysymys.