Intellectual Takeout -sivuston artikkelissa (24.3.2020) kerrotaan miten ”sosiaalisen oikeuden soturit” ovat osoittaneet sormilla halveksuvasti ja haukkumanimiä käyttäen kaikkia niitä jotka eivät mahdu heidän suppeaan käsitykseen siitä mikä on poliittisesti korrektia ja kaikkia, sekä entisiä että uusia vähemmistöjä kunnioittavaa toimintaa, puhetta ja ajattelemista. Onko koronaviruksen maailmanvalloitus laittanut nämä oikeutta muutamalle kaikkien muiden ihmisten oikeuksien kustannuksella vaativat huomion marginaaliin? Katsotaan.
Juttu aloitetaan sanaleikillä; During Year 2019 BC (Before Coronavirus). Että vuonna 2019 saimme joka aamu parikin uutta otsikkoa ihmisestä tai ryhmästä ihmisiä jotka ovat loukkaantuneet kulttuurisodassa. Joku urheilutoimittaja lausui jotakin viatonta, sai misogynistin leiman ja löysi itsensä pakkaamassa laukkujaan lopputilin kera. Luennoitsija saapui yliopiston kampukselle, sai vastaansa nyrkkejä puivan villien lauman rasistihuutoineen sekä ajettiin pois oppilaiden edestä. Monet vanhemmat saivat homofoobikon leiman koska vastustivat että heidän peruskoulua käyville lapsilleen opetetaan masturbaatiota osana virallista koulutusta. Tämä siis pieni otos vuoden 2019 polttavista aiheista.
”In 2020 AC, not even crickets”. Tänä vuonna on hiljaista. OK, Presidentti Trumpia on haukuttu rasistiksi koska puhui kiinalaisesta viruksesta. Joidenkin mielestä virusta sopisi kutsua CCP -virukseksi, viitaten Kiinan kommunistipuolueeseen, syyllisenä pandemiaan. Siitä uutisointi on siivonnut eetterin mikro-aggressioista sekä piilorasismista uutisoimisesta, ja jopa siitäkin voiko miehestä tulla nainen, muista uutisista puhumattakaan. 90% mediahälystä koskee virusta ja pandemiaa, monesti toisiinsa nähden ristiriitaisella informaatiolla varustettuna.
Kirjassaan Madness of Crowds – Gender, Race and Identity (Väkijoukkojen hulluus – Sukupuoli, Rotu ja Identiteetti) kertoo Douglas Murray miten ”identiteettipolitiikka”, ”sosiaalinen oikeus” ja ”intersektionalismi” jakavat yhteiskuntamme heimoihin, tuhoavat ihmisten arjen, saavat aikaan levottomuutta ja kaaosta, sekä aiheuttavat jonkunlaista dementiaa kansan keskuuteen. Liikkeet jotka alkumetreillä vaativat oikeutta ovat tehneet muodonmuutoksen bisarriin ja fanaattiseen suuntaan. Ja heitä johtamassa ovat kanalan diktaattorit, vaatien reformia jolla ei ole mitään tekemistä ihmisluonteen tai terveen järjen kanssa. Sitaatti kirjan ensimmäisiltä sivuilta:
Tässä on kyse suuresta ryhmäkieroutumasta. Ihmiset käyttäytyvät julkisuudessa ja yksityisesti, netissä ja muualla, yhä irrationaalisemmin, kuumeisemmin, laumaeläimenä ja luontaantyöntävästi. Päivittäiset uutiset ovat täynnä tällaisen seurauksia. Vaikka näemmekin seuraukset kaikkialla, emme näe syytä.
Neljässä kirjan luvussa; ”Gay”, ”Naiset”, ”Rotu” ja ”Transvestiitit”, analysoi Douglas Murray sitä mikä kutakin liikettä voimaannuttaa. Sitaatti luvusta ”Naiset”, kohdasta jossa Murray tutkii transvestiitti-liikkeen vaikutusta feminismiin. Hänen johtopäätöksensä tässä asiassa:
Sen mukaan kaikki se mitä naiset ja miehet näkivät – ja tiesivät – vielä eilen, oli vain harhaa. Ja että kaikki perimätieto erilaisuudestamme (ja siitä miten elää sovussa) olisi valhetta, ei pitäisikään paikkansa. Meitä ei vain pyydetä vaan meiltä vaaditaan että muutamme elämäntyyliämme ja yheiskuntaamme radikaalisti. Tämä kaikki sellaisten otaksumien pohjalta jotka intuitiivisesti tajuamme että ne eivät mitenkään voi olla totta.
Koronaviruspandemia on suonut meille loman Murrayn tärkeän kirjan aiheista. Tauko sormien osoittamisesta, kiljumisesta ja vihan täyttämästä retoriikasta. Saimme nyt suojaa sellaiselta joka useimmiten oli vain pikkumaista kitinää jonkun normin rikkomisesta jota ei edes ollut olemassa muutama vuosi sitten. Yliopistojen kampukset – primäärit kyseisten ideoiden lähteet – ovat nyt kiinni.
Kunhan virus on voitettu – kuten tulee varmasti käymään – saamme todeta miten sosiaalisen oikeuden soturit jälleen nostavat lippunsa ja vaativat kovalla äänellä meitä muuttamaan elämämme ja yhteiskuntamme radikaalilla tavalla.
Haluammeko oikeasti jatkaa alistumista vaikkapa sellaisille väitteille että ”lastesi tehokas ja toimiva, ennalta ehkäisevä suojeleminen ulkomaalaisilta raiskaajilta on rasismia”, tai että ”mies voi synnyttää”?
Juttu aloitetaan sanaleikillä; During Year 2019 BC (Before Coronavirus). Että vuonna 2019 saimme joka aamu parikin uutta otsikkoa ihmisestä tai ryhmästä ihmisiä jotka ovat loukkaantuneet kulttuurisodassa. Joku urheilutoimittaja lausui jotakin viatonta, sai misogynistin leiman ja löysi itsensä pakkaamassa laukkujaan lopputilin kera. Luennoitsija saapui yliopiston kampukselle, sai vastaansa nyrkkejä puivan villien lauman rasistihuutoineen sekä ajettiin pois oppilaiden edestä. Monet vanhemmat saivat homofoobikon leiman koska vastustivat että heidän peruskoulua käyville lapsilleen opetetaan masturbaatiota osana virallista koulutusta. Tämä siis pieni otos vuoden 2019 polttavista aiheista.
”In 2020 AC, not even crickets”. Tänä vuonna on hiljaista. OK, Presidentti Trumpia on haukuttu rasistiksi koska puhui kiinalaisesta viruksesta. Joidenkin mielestä virusta sopisi kutsua CCP -virukseksi, viitaten Kiinan kommunistipuolueeseen, syyllisenä pandemiaan. Siitä uutisointi on siivonnut eetterin mikro-aggressioista sekä piilorasismista uutisoimisesta, ja jopa siitäkin voiko miehestä tulla nainen, muista uutisista puhumattakaan. 90% mediahälystä koskee virusta ja pandemiaa, monesti toisiinsa nähden ristiriitaisella informaatiolla varustettuna.
Kirjassaan Madness of Crowds – Gender, Race and Identity (Väkijoukkojen hulluus – Sukupuoli, Rotu ja Identiteetti) kertoo Douglas Murray miten ”identiteettipolitiikka”, ”sosiaalinen oikeus” ja ”intersektionalismi” jakavat yhteiskuntamme heimoihin, tuhoavat ihmisten arjen, saavat aikaan levottomuutta ja kaaosta, sekä aiheuttavat jonkunlaista dementiaa kansan keskuuteen. Liikkeet jotka alkumetreillä vaativat oikeutta ovat tehneet muodonmuutoksen bisarriin ja fanaattiseen suuntaan. Ja heitä johtamassa ovat kanalan diktaattorit, vaatien reformia jolla ei ole mitään tekemistä ihmisluonteen tai terveen järjen kanssa. Sitaatti kirjan ensimmäisiltä sivuilta:
Tässä on kyse suuresta ryhmäkieroutumasta. Ihmiset käyttäytyvät julkisuudessa ja yksityisesti, netissä ja muualla, yhä irrationaalisemmin, kuumeisemmin, laumaeläimenä ja luontaantyöntävästi. Päivittäiset uutiset ovat täynnä tällaisen seurauksia. Vaikka näemmekin seuraukset kaikkialla, emme näe syytä.
Neljässä kirjan luvussa; ”Gay”, ”Naiset”, ”Rotu” ja ”Transvestiitit”, analysoi Douglas Murray sitä mikä kutakin liikettä voimaannuttaa. Sitaatti luvusta ”Naiset”, kohdasta jossa Murray tutkii transvestiitti-liikkeen vaikutusta feminismiin. Hänen johtopäätöksensä tässä asiassa:
Sen mukaan kaikki se mitä naiset ja miehet näkivät – ja tiesivät – vielä eilen, oli vain harhaa. Ja että kaikki perimätieto erilaisuudestamme (ja siitä miten elää sovussa) olisi valhetta, ei pitäisikään paikkansa. Meitä ei vain pyydetä vaan meiltä vaaditaan että muutamme elämäntyyliämme ja yheiskuntaamme radikaalisti. Tämä kaikki sellaisten otaksumien pohjalta jotka intuitiivisesti tajuamme että ne eivät mitenkään voi olla totta.
Koronaviruspandemia on suonut meille loman Murrayn tärkeän kirjan aiheista. Tauko sormien osoittamisesta, kiljumisesta ja vihan täyttämästä retoriikasta. Saimme nyt suojaa sellaiselta joka useimmiten oli vain pikkumaista kitinää jonkun normin rikkomisesta jota ei edes ollut olemassa muutama vuosi sitten. Yliopistojen kampukset – primäärit kyseisten ideoiden lähteet – ovat nyt kiinni.
Kunhan virus on voitettu – kuten tulee varmasti käymään – saamme todeta miten sosiaalisen oikeuden soturit jälleen nostavat lippunsa ja vaativat kovalla äänellä meitä muuttamaan elämämme ja yhteiskuntamme radikaalilla tavalla.
Haluammeko oikeasti jatkaa alistumista vaikkapa sellaisille väitteille että ”lastesi tehokas ja toimiva, ennalta ehkäisevä suojeleminen ulkomaalaisilta raiskaajilta on rasismia”, tai että ”mies voi synnyttää”?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.