Nyt on pakko tunnustaa, oma pikku pääni on sekaisin luettuani näitä keskusteluja stimulanttilääkkeiden vaarallisuudesta. Lapsellani on käytössä em. lääke. En kuitenkaan koskaan ole ajatellut, että hän käyttäisi sitä koko loppuelämänsä. Lääke on tukena tässä heihulinaa-vaiheessa, jossa hänen elämänsä on alkanut luisua kohti täyttä hallitsemattomuutta. Minun on pakko myöntää, että kyllä lääke on tuonut meille rauhaa arkipäivään. Lapselle on varmaan lääkkeen myötä tullut paljon positiivisia kokemuksia mm. siitä, että hän on kyennyt opiskelemaan aivan toisella tavalla kuin aikaisemmin ja tätä kautta esim. itsetunto on kohentunut.
Nyt kaipaisinkin asiallista tietoa, ei mitään vouhkaamista, syyllistämistä jne. Mutta mistä sen asiallisen tiedon saisi? Lapsen hoitavan lääkärin kanssa en ole vielä keskustellut, mutta olen ollut yhteyksissä mm. lastenneurologiin eikä hän ole kuullut mitään vaaroja stimulanttilääkkeistä. Koska en itse ole lääkäri, haluan toki luottaa lääkärin sanaan.
Nyt kaipaisinkin asiallista tietoa, ei mitään vouhkaamista, syyllistämistä jne. Mutta mistä sen asiallisen tiedon saisi? Lapsen hoitavan lääkärin kanssa en ole vielä keskustellut, mutta olen ollut yhteyksissä mm. lastenneurologiin eikä hän ole kuullut mitään vaaroja stimulanttilääkkeistä. Koska en itse ole lääkäri, haluan toki luottaa lääkärin sanaan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minulla on ainakin ollut vilpitön halu auttaa lastani. Kyllä meidän huushollissa on kaikenmaailman tukitoimet käyty läpi. En oikein hyväksy sitäkään, että minua aletaan syyllistämään siitä, että olen hyväksynyt lapselleni lääkityksen.
Syyllistäminen on tosi huono juttu, ja itse ymmärrän vanhempien yrittävän vain lastensa parasta.
Nämä keskustelut täällä ovat todellakin kääntyneet ikävään suuntaan, josta ainakin itse olen pahoillani.
Vähintään yhtä hämmästänyt olen itsekin ollut törmättyäni sattuman tai kenties kohtalon oikusta kaikkeen siihen, mistä täällä olen kirjoittanut.
Hyvät jatkot vain teille ja voimia pärjäämiseen.
Parhain terveisin, Terhi I.
mitään tietoa oikeastaan juuri mistään koska suurinpiirtein kaikki lääketieteellinen tutkimus päätyy englanninkielisenä alan tietopankkeihin.
Suomalaiset lääkärit tuntuvat myös olevan voittopuolisesti tietämättömiä ja laiskoja tiedonhankinnan suhteen jopa omalta erikoisalaltaan, tätä osoittaa mainitsemasi lastenneurologin tapaus (ei ole muuten ainoa laatuaan).
Englanninkielistä informaatiota löytyy koottuna mm. näiltä sivuilta.
http://www.breggin.com/ritalin.html
http://www.shirleys-wellness-cafe.com/ritalin.htm
http://www.biopsychiatry.com/methcomp.htm
http://www.sntp.net/ritalin/ritalin.htm
Sivustoilla viitataan usein tieteellisiin tutkimuksiin, niiden olemassaolon voi tarkastaa täältä. Tietopankista löytyy pilvin pimein metyylifenidaattia koskevaa tutkimusmateriaalia mutta niihin perehtyminen vaatii todella pitkää pinnaa.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/
Itse olen menettänyt luottamukseni lääkäreihin kutakuinkin täysin, kokemusta on kertynyt omalta kohdalta sekä vaimon että sukulaisten suunnasta. Diagnoosivirheitä tehdään jatkuvalla syötöllä kiireen, tietämättömyyden ja välinpitämättömyyden takia.
Lääkkeiden vaikutuksista ja haittavaikutuksista ei ole tietoa ja jos potilas itse hankkii tietoa, lääkäri kokee sen useimmiten henkilökohtaisena loukkauksena.
Oletko tutkituttanut lapsesi kyvyn käsitellä sokeria, entä E-Epa ja lisäravinteet, ruokavaliot jne ...
Lykkyä tykö ja jaksamisia =)
Tässäkin mielenkiintoinen artikkeli:
http://www.n8chiro.com/article-ritalin.htm
Nämä artikkelit ovat huu-haa- vaihtoehtohoidon kannattajien kirjoittamia. Että kannattaa suhtautua varauksella!
Niin kauan kuin T.I. mellastaa ja syyllistää tällä palstalla, niin et ehkä saa kaipaamaasi tukea ja ymmärtämystä lapsesi lääkehoitoa ajatellen.
Terhi I. ei mellasta eikä syyllistä täällä, vaan se olet Sinä yksi ja sama, joka täällä jostain syystä mellastat ja riivaat muita.
Pärjäämistä ja voimia itsellesikin.
Pidätkö lupauksesi ja vaihdat maisemaa?
Ha ha ha ha ha ha ha ha ha ha ha ha ha ha ha ha ha ha ha ha ha ha ha ha ha ha ha ha ha ha ha haa, ei viel ole aprillipäivä.
Mitä riemua täällä, oikein se omaa mieltäkin kaiken hammastenkiristelyn jälkeen lämmittää.
En alennu edes kommentoimaan, mutta asiattomuuksistasi olen ilmoittanut.
On hyvä hankkia tietoa,mutta älä pelästy tän palstan takia.Kaikki saattavat erehtyä,niin lääkärit kuin luonnonhoidon gurut.Kannattaa varoa hoitoa,joka lupaa varmaa apua ja vain hyviä tuloksia.On saatava tietoa eri mahdollisuuksista,mutta myös tukea.
Itse olen käyttänyt ritalinea.Ja se tosiaan kokoaa ajatukset ja tunteet.Mutta en ole huomannut olevani huumehörhö.On törkeää väittää että lapsille annetaan lääkettä,kun ei kestä niitä.Kyllä sen näkee,kun lapsella ei ole hyvä olla.Eiköhän jokanen lääkkeen lisäksi huolehdi terveellisemmästä ravinnosta ja kuntoilusta.
Lääkkeitä ja vaihtoehtosia muotoja tulisi mielestäni tutkia vierekkäin,eikä toisiaan vastaan. Internet on täynnä paskaa ja pelottelua.Voit kysyä lääkäriltäsi,mutta hän on selvästi lääkkeen kannalla.Joten voi olla,että herpaantuu sun epäilystäsi.Sinulla on oikeus kysyä.
Ja ennen muuta,näet miten poikasi voi.Se on tärkeintä!
Olen vuosien kaahailun jälkeen viimein saanut selvyyttä perheeni ongelmaan. Lapseni elämä on ollut sekaisin vuosia ja syyttämistä koulun taholta vuosia. Koulun vaihtoa ja epätoivoa.
Kun totesin, ettei sairaalan nuorisopsykiatria kykene muuta kuin vääntämään väkisin paperille lapsen tai vanhempien sanomisia, päädyin sen paikan olevan vääränlaisen meille.
Monien taistelujen jälkeen päädyimme neurologille. Hän ehdotti neuropsykologisia testejä, jotka tehtiin yht. 3 päivän aikana. Näitä testejä sitten psykiatri halusi luettavakseen, mutta psykologi ei antanut perustellen, antaako psykiatri omat ammattitulkintansa hänelle, miksei ole lähettänyt lasta aiemmin neurologille????
Samaisen psykiatrin poliklinkan sosiaalihoitaja soitteli meille ja ihmetteli, miten osasimme viedä lapsen neurologille, vaikka eivät antaneet lähetettä???
Tästä seuraa se, että maassamme on erittäin vähän neuropsykologiaan erikoistuneita ammattihenkilöitä. Näin pitkiä, tarkkoja selvityksiä ei kyetä kuin varmuudella edes tekemään.
Tästä taas seuraa, että maassamme on erittäin heikosti varsinkin psykiatrit mutta myös neurologit edes tietoisia tämänkaltaisten lasten ongelmista. Lapsia pidetään käytösongelmallisina ja heidän paikkansa on heti pois kotoa tai johonkin tilapäislaitoshoitoon , vaikka kotiolot ovat jopa kiitettävät ja lasta tukevat.
Kun lapsellemme viimein selvisi ongelman tausta, syyt hänen kouluvaikeuteensa, opettajien erittäin ikävät kommentit, terapiat, ennenkaikkea musiikkiterapia ja fysioterapia, saivat vähitellen mutta hitaasti asiaan muutosta.
Nyt lapsemme on rauhoittunut, tarkkaamattomuutta on vielä, mutta asialliset terapiatunnit, keskustelut elämänallinnastaan ja tulevaisuuden kuvat oman koulunkäynnin vaikeudesta ja sitä kautta unelma-ammattiin pääsemättömyydestä ovat auttaneet kuin uudenlaisen elämänhallinnan muovautumiseen. Hän ei uneksi todellakaan lentäjän ammatista, tietää, ettei ole edellytyksiä hänellä siihen , mutta hän unelmoi keksijän "ammatista", käsillä tekemisestä, koneiden kasaamisesta ja niiden toiminnasta jne.
Nyt lapsemme on astumassa uuteen elämänvaiheeseen, maksa ei kestä lääkitystä, kiitos huolehtivan äidin, kun vaati lääkäriltä monen kinastelun jälkeen varmuudella maksakokeita. Lääkitys lopetettiin heti. Samoin Mc Donaldsin tuotteet ja ranskikset. Uskoi.
Liikunta mielekkäänä fysioterapiassa, hyvä ihmissuhde tukihenkilön kanssa, asialliset keskustelut ammatinvalintapsykologin kanssa (erikoistunut esim. adhd-tapauksiin) ovat tuoneet kuin rauhan perheeseemme, uskomatonta.
Lapsestamme kuulemma näkee, että häneen on panostettu, tulee esille hänen keskusteluissaan tukihenkilöiden kanssa jne. Eli ei oppi kotona olekaan mennyt hukkaan, vaan tulee nyt kiitoksena takaisin. Näinhän se on "terveidenkin" lapsien kohdalla.
Hyväksyn hitaasti ja tosi hitaasti luottaen,että Elämä kantaa lastamme, rukouksiini on vastattu ja tiedän, että hän on ehkä "epätavallinen", mutta mahtavan ihana lapsi, kohti aikuisuutta asteleva, joka saa paljon tukea ja tietää sen. Joten - on hyvä, että tämänkaltaisia keskustelureittejä on, olisinpa tiennyt näistä aiemmin.
Ilkeämieliset kommentit toivon itsekunkin jättävän pois. On totta, että naiset ylireagoivat herkästi ylikin, mutta on kai hermot kireällä tai ympäristö on jo syyllistänyt paljon heitä. Rakkaus itseensä auttaa, jokaista. Kokeillaan ja kiitos itsekullekin näistä sivujen kommenteista, olen saanut paljon apua ja hyväksymistä, emme olekaan yksin ongelmamme kanssa, vaan on monenlaisia ongelmia ihmiselämässä. Voimia meille jokaiselle.
Niin, otsakeasia jäi. Jos lääkäri antaa ilman testejä diaknoosin, mielestäni se on hätäisesti tehty ja hätäisesti annettu lääkityskin.
Kyllä minun lapseni on tutkittu perheneuvolassa, lastenpsykiatrian poliklinikalla, lasten neuropoliklinikalla ja lasten psykiatrisella osastolla. Enkä minä ole lääkitykseen lähtenyt kevein perustein. Kyllä takana on monen vuoden tutkimukset, tukitoimet ym. ennen kuin lääkityslinjalle lähdettiin.
Ja toivoisin hartaasti, että tämä aloittamani ketju ei muodostuisi riitely- ja haukkumispaikaksi.
Lapseni kertoi viime viikolla kuntoutustiimille, miten häntä auttaa ja vain ja ainoastaan musiikkiterapia. Onko toisilla tietoa, miten tämä terapiamuoto on auttanut. Vaikuttaako se jotenkin rauhoittavasti johonkin aivoalueeseen jne. Odotan keskustelua tästä terapiamuodosta, mikä näyttää nyt olevan jo tulossakin.
Lisäksi yksi kuntoutustiimiläinen heitti ajatuksen, että hevosratsastus voisi olla kokeilemisen arvoista. Tämä sen jälkeen, kun lapsi ilmoitti,ettei halua käyttää lääkettä, tulee huono olo???
http://adhd-aikuiset.org/bbs/index.php > perhe
vaatii kirjautumisen. Toivon vilpittömästi, että vain todella asiallisesti aiheeseen suhtautuvat liittyvät keskusteluun siellä!
toinen palsta www.aspalsta.net > ADHD
voi lukea juttuja ilman kirjautumistakin
meillä aloitetaan vasta nyt lääkitys, takana 7v tutkimus rumpa ja kokeilu ilman lääkkeitä, koulun käynti ollut 3v täyttä kaaosta, nyt sinä pistees ettei enää voida muuta kuin kokeilla lääkkeitä. jos nekän ei auta, en tiiä mikä on tyttäreni kohtalo tulevaisuudessa. jotenkin pelottaa ajatella kuinka tästä selvitään, onhan lääke kuitenkin huumepohjainen mielialaan vaikuttava lääke.
kaikea hyvää kaikille erityislapsien vanhemmille.
terv. adhd käytöshäiriö pojan ja add (monimuotoisen) tytön äiti
sinulle itsellesikin ja teidän perheelle!
Päivä kerrallaan eteenpäin katsellen ja kuunnellen kun kuljette, se paras vaihtoehtokin vähitellen varmaan selkenee.