Minä-minä-kristillisyys on aikamme rutto! Tunnistamme minä-minä-kristityt heidän sanomastaan. Minun Jumalani. Minun suhteeni Jeesukseen. Minun tapani rukoilla. Jne. Jne.
Minä-minä-kristillisyys, olkoon mielestään kuinka uskovaisesta kyse tahansa, on samaa sarjaa täälläkin viljellyn ateistisen kristinuskon kanssa. Kuinka syvälle ulottuvatkaan tuollaisen harhaopin ja saastutuksen lonkerot! Piispa Spong lienee tunnetuin ateistisen kristinuskon, jos tällaista termiä edes tulee käyttää, julistaja. Tuossa ajatusmaailmassa Jumalaa ei itse asiassa ole, kuinka ateistilla voisi ollakaan. Kuitenkin kyse un, edustajiensa mukaan kristinuskosta. Kuka siinä silloin on jumalana? Minä, minä, minä, minun uskoni, minun tietoni, minun...
Muka uskomassa olevat minä-minä-kristityt ovat tietenkin paremmalla polulla kuin spongilaiset suoraan hornan kattilaan marssivat surkimukset, paremmalla, mutta eivät hyvällä. He luottavat Pyhän Evankeliumin lohdutukseen, mutta unohtavat kokonaan missä ahdistuksissa evankeliumien ajan kristityt elivät. He eivät olleet maallistuneen rappiokirkon kaikki-kelpaa-ja-Jeesus-pelastaa-kirkon jäseniä. He eivät olleet seurakuntalaisia turvallisissa oloissa lekottelemassa uskonvarmuudessaan. He elivät jatkuvien ja yhä syvenevien vaarojen keskellä, erottuen oman henkensä uhalla ympäröivän maailman menosta Jumalan kunniaksi. Heillä oli kilvoitus, heillä oli marttyyrius, heillä ei ollut tippaakaan periksiantamisen henkeä maailman suosimille minun-minun-tavoille.
Meidän onkin oltava tarkkana, koska elämme täysin toisenlaisessa maailmassa. Täällä meillä ei kukaan uhkaa suoraan henkeämme, eikä luterilainen kirkkommekaan ohjaa oikealle polulle, vaikka muokkaamme Pyhästä ilmoituksesta kuin minulle-minulle sopivaa tahansa. Tarvitsemme Pyhän Sanan, mutta sellaisenaan se on kirjoitettu kristityille, jotka kulkivat kapeaa tietä. Meidän on tarkattava omaa polkuamme nykyisessä kaikki-kelpaa-maailmassa. Kaikki ei kelpaa! Jumalan tahto ja laki on voimassaan sataprosenttisesti! Älkäämme tuudittautuko marttyyrien ajan lohduttaviin sanoihin, kun itse myllerrämme sianpaskassa minä-minä-hurkastellen!!!
Minä-minä-kristillisyys, olkoon mielestään kuinka uskovaisesta kyse tahansa, on samaa sarjaa täälläkin viljellyn ateistisen kristinuskon kanssa. Kuinka syvälle ulottuvatkaan tuollaisen harhaopin ja saastutuksen lonkerot! Piispa Spong lienee tunnetuin ateistisen kristinuskon, jos tällaista termiä edes tulee käyttää, julistaja. Tuossa ajatusmaailmassa Jumalaa ei itse asiassa ole, kuinka ateistilla voisi ollakaan. Kuitenkin kyse un, edustajiensa mukaan kristinuskosta. Kuka siinä silloin on jumalana? Minä, minä, minä, minun uskoni, minun tietoni, minun...
Muka uskomassa olevat minä-minä-kristityt ovat tietenkin paremmalla polulla kuin spongilaiset suoraan hornan kattilaan marssivat surkimukset, paremmalla, mutta eivät hyvällä. He luottavat Pyhän Evankeliumin lohdutukseen, mutta unohtavat kokonaan missä ahdistuksissa evankeliumien ajan kristityt elivät. He eivät olleet maallistuneen rappiokirkon kaikki-kelpaa-ja-Jeesus-pelastaa-kirkon jäseniä. He eivät olleet seurakuntalaisia turvallisissa oloissa lekottelemassa uskonvarmuudessaan. He elivät jatkuvien ja yhä syvenevien vaarojen keskellä, erottuen oman henkensä uhalla ympäröivän maailman menosta Jumalan kunniaksi. Heillä oli kilvoitus, heillä oli marttyyrius, heillä ei ollut tippaakaan periksiantamisen henkeä maailman suosimille minun-minun-tavoille.
Meidän onkin oltava tarkkana, koska elämme täysin toisenlaisessa maailmassa. Täällä meillä ei kukaan uhkaa suoraan henkeämme, eikä luterilainen kirkkommekaan ohjaa oikealle polulle, vaikka muokkaamme Pyhästä ilmoituksesta kuin minulle-minulle sopivaa tahansa. Tarvitsemme Pyhän Sanan, mutta sellaisenaan se on kirjoitettu kristityille, jotka kulkivat kapeaa tietä. Meidän on tarkattava omaa polkuamme nykyisessä kaikki-kelpaa-maailmassa. Kaikki ei kelpaa! Jumalan tahto ja laki on voimassaan sataprosenttisesti! Älkäämme tuudittautuko marttyyrien ajan lohduttaviin sanoihin, kun itse myllerrämme sianpaskassa minä-minä-hurkastellen!!!
Vastaukset 30
Vanhimmat
Todellakin, aamen!
Yksi tunnetuimmista minä, minä uskovaisista oli Kansan Raamattuseuran edesmennyt evankelista-pastori Kalevi Lehtinen. Kuuntelin kerran hänen radiopuheensa. Hän sanoi "minä" uskomattomat n. kuusikymmentä kertaa lyhyen puheensa aikana.
Kaksi ihmisryhmää käyttää minä-pronominia huomattavasti muita enemmän nimittäin uskovaiset, raitistuneet alkoholistit ja kolmantena tietenkin uskovaiset raitistuneet alkoholistit.
Rakentavan kommunikaation kultainen sääntö on, että omat ajatukset esitetään omissa nimissä, eikä niistä vedetä yleispäteviä johtopäätöksiä.
Juuri niin. Kalevi kertoi usein omista kokemuksistaan avoimesti.
Usko on henkilökohtainen kasvutarina. Siitä ei pääse mihinkään. Millaista kristillisyyden pitäisi olla. Opittua tapakristillisyyttäkö? Aivopestyä kristillisyyttä? What????
Ei omaa henkilöä pitäisi noin korostaa. Henkilökohtaiset kasvutarinat johtavat henkilökohtaiseen jumalaan joka on epäjumala.
Miten kerro tehneeksi jotain jos et puhu itsestäsi?
tämän "minä, minä" uskon oppii lahkoissa helpostikin,- valitetavasti
niin kuin Paavali raamatussa kirjoittaa:
"mitä hyvää siitä teille jos te rakastatte vain niitä jotka teitä rakastavat, jne,
tavallaan helppokin perustaa mikä tahansa lahko saman mielisille. . . tai mikä tahansa yhdistys. :"me ajamme SINUN asiaasi. . . niinhän mainos firmatkin tekee !!
eikö sitten enemmän nuo lahkot, siinähän on kysymys: SINUN (ei minun ??) iankaikkisuutesi ???
Olipas arrogantisti sanottu - noin nöyrältä ihmiseltä:).
"eikö sitten enemmän nuo lahkot, siinähän on kysymys: SINUN (ei minun ??) iankaikkisuutesi" ???
Kaikien kristillisten kirkkojen ja seurakuntien iäisyyskäsitys perustuu raamattuun. Ei ole minun iäisyyttäni tai sinun iäisyyttäsi, on Jumalan iäisyys.
Sinulla on ihan selvästi joku alemmuuskompleksi.......
Paavali kutsuu sitä kasvutarinaa muuttumiseksi mielen uudistumisen kautta. Se matka on kyllä kuljettava itse, sitä ei voi tehdä kukaan sinun puolestasi. Ja jos sitä tietä rehellisesti kulkeen, niin sillä oppii nöyryyttä. Ei esitä oletuksia muiden Jumala-suhteesta.
Pronominit ovat sinänsä ihan neutraaleja, ellei niitä tarkastele omien tunteiden ja mielikuvien läpi. :)
Ja pronomineja on vielä erilaisia.
Laulujen laulu on ylistysveisu. Minä muistutan yhtä säettä. Minä.
No kivat sulle:).
lahkothan julistaa samoin tavoin, kuin mainosfirmat !!
"tämä on juuri sinulle"
tai'
"etkö löytänyt etsimääsi"
me olemme tehneet tämän juuri sinua varten
"älä jätä tilaisuutta käyttämättä"
/"älä jätä elämäsi tilaisuutta" (lisäyksellä: SINUN iankaikkisuutesi")
tänään "sinun valintasi", ethän käännä selkääsi (Jumalalle. . .) (näin hyvää tarjousta)
"jättäydy NYT" (mainosfirma: "tilaa NYT")', jne.
ikään kuin Jeesuksen voisi tuoda ristiltä ylös/alas MINUN TEKOJENI mukaan ??)
Kerrotko hieman enemmän taustaa, mitä on minä-minä-kristillisyys?
Mitäpä sinulle kuuluu, pitkästä aikaa?
-ryti.putki-
Vaikutat tutulta jokusen vuoden takaa, et siis ole löytänyt mieltä raastavaan tuskaasi helpotusta.
-ryti.putki-
Hyvä aloitus pitkästä aikaa. Minä, minä uskovaisuus on vastenmielistä. Siinä ihminen kehuu vain itseään niinkuin rukoileva fariseus temppelissä. Minä sanan käyttö kielii oman itsetunnon heikkoudesta. Helluntailaisuudessa on ainakin paljon näitä tunnevammaisia uskovaisia.
Narsistiset uskovaiset panevat itsensä mittapuuksi muillekin. He eivät näytä ymmärtävän että ihmiset ovat erilaisia. Siksi he käyttävät paljon minä -sanaa. Se on hyvin yleistä ja alkaa lopulta haisemaan pahalta.
Luuk. 18:
9 Niin hän puhui vielä muutamille, jotka luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita, tämän vertauksen:
10 "Kaksi miestä meni ylös pyhäkköön rukoilemaan, toinen fariseus ja toinen publikaani.
11 Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
12 Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
13 Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.
14 Minä sanon teille: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin se toinen; sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään."
Tekstin herättämiä ajatuksia
Kuulijakuntana olivat ne jotka ”luottivat itseensä, luullen olevansa vanhurskaita, ja ylenkatsoivat muita,”
Missä on tänään näitä, jotka luottavat itseensä, omiin uskonratkaisuihinsa ja uskovat olevansa uudestisyntyneitä, ainoassa oikeassa uskossa olevia uskovia ylenkatsoen heidän mielestään ns. liberaaleja ja nimikristittyjä, naispappeja, seksuaalisia vähemmistöjä, ateisteja, uskonnottomia, muiden uskontojen edustajia yms.?
”Fariseus seisoi ja rukoili itsekseen näin: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, enkä myöskään niinkuin tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa; minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
Fariseus kiitti Jumalaa, mutta minulle ainakin tulee vaikutelma että hän kiittääkin näistä hyveistään pelkästään itseään. Vaikutelmaksi jäi samantapainen tunne kuin silloin kun olin erään ”vapaan” suunnan kokouksessa ja kuuntelin ns. todistuspuheenvuoroja. Samanlaista itsensä kehumista olen kuullut kirkonkin eräässä herätysliikkeessä.
Publikaanin rukous oli lyhyt, vain: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen” Näin Jeesus opetti myös Isä meidän -rukouksessa. Siinä pyydetään jokapäiväistä leipää ja jokapäiväistä syntien anteeksi saamista. Tämä on mielestäni luterilaista dogmatiikkaa parhaimmillaan.
"Publikaanin rukous oli lyhyt, vain: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen”
Ihan paras rukous. Ja sekin sisältää henkilökohtaisen sanan minä.:) Koska kyse oli minun synneistä, eikä muiden synneistä. Usko on henkilökohtaista, vaikka siinä on toki myös kollektiivisia elementtejä.
"Publikaanin rukous oli lyhyt, vain: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen” Näin Jeesus opetti myös Isä meidän -rukouksessa. Siinä pyydetään jokapäiväistä leipää ja jokapäiväistä syntien anteeksi saamista. Tämä on mielestäni luterilaista dogmatiikkaa parhaimmillaan."
Tosiaan, oli hyvä kiteytys. Ei se sanojen runsaus tai hienous...
Tuo on hyvä rukous, kunahn muistetaan kenelle se osoitetaan. Profeetta Jeesuksen opetusten mukaisesti se tulee osoittaa YHDELLE Jumalalle. Ei Jeesukselle, ei kolminaisuus-epäjumaluudelle, ei äiti(Maria-jumaluudelle). Rukoilla tulee vain YHTÄ, oikeaa Jumalaa, samaa, jota Jeesuskin rukoili. Kauhistus olisi Jeesukselle ollut, jos joku olisi häntä rukoillut.
Nämä egosentriset tapaukset tunnistaa kyllä aina siitä, että heillä on tarve tehdä itsestään rekisteröity nimimerkki (tai siis vähintään 14 kpl sitä mukaa kun entiset u:lla alkavat laitetaan banniin) palstalle :D
👍
Mistäs me tiedämme oletko sinä sellainen vai et?
Minä olen uskovainen. Minä olen uskovainen. Minä olen uskovainen. Minä olen uskovainen. Minä olen...