Eilen keskustelimme asiasta joka on ehtinyt ihmetyttää monia kristillisen vakaumuksen omaavia. Miksi kirkko ei tule tällaisena vaikeana aikana esiin ja lohduta kansaamme Jumalan sanan lupauksilla? Hävettääkö arkkipiispa Luomaa ja piispoja kirkon sanoma niin että edes kallista palkkaansa vastaan he eivät näe kirkon tehtävänä tässä inhimillisessä hädässä muuta kuin esiintyä sosiaali- ja terveysministeriön antamien ohjeiden toistavana kaiuttimena jonka ainoat ulostulot eivät ole hengellisiä vaan ollaan huolissaan ainoastaan siitä miten ihmisillä ajallisesti menee?
Tottakai kirkon tehtävä on myös auttaa inhimillisessä tarpeessa olevia mutta se ei ole kirkon päätehtävä. Päätehtävä on julistaa lakia ja evankeliumia, tuoda edes synti ja armo jotta ihmiset ymmärtäisivät ensinnäkin tämänkin vitsauksen johtuvan synneistämme ja olevan Jumalan armollinen kutsu parannukseen kansalle joka on kääntänyt Luojalleen ja Hyväntekijälleen selkänsä. Kirkon tehtävä on kertoa hädässä oleville että apu tulee ylhäältä, Jumalalta joka armossaan on lähettänyt Poikansa maailmaa armahtamaan ja että maailma kärsii oman syntinsä tähden. Evankeliumin lupauksia pitäisi julistaa eikä askarrella huolehtimassa ajallisesta hyvästä.
Jos kirkkoa ajatellaan vain ajallisen hyvän puolestapuhujana, sen voidaan helposti havaita toimivan huonosti. Kirkolla on valtavasti turhaa ja kallista kiinteistömassaa, järjettömän kallispalkkainen piispakunta ja ylempi papisto. Maa- ja metsäaomaisuutta sekä muuta varallisuutta niin suuret määrät että vanhastaan jopa valtio on jäänyt vihreäksi kateudesta. Tätäkään talenttia kirkko ei ole käyttänyt hyvin vaikka se ajateltaisiin vain sosiaalitoimiston semiuskonnollisena haarakonttorina.
Nyt olisi aika esim. kirkolliskokouksen ja piispakunnan yhteisin voimin tehdä valtamedialle aloitteita jokapäiväisten hartausohjelmien lähettämisestä televisiossa, radiossa ja lehdissä ja jumalanpalvelusten myöskin. Ihmisten hätään tuotaisiin lohduksi ja tueksi kirkon sanoma´.
Mutta arkkipiispalla ja kirkolla lienee muuta, parempaa tekemistä näinä aikoina...-ja mistäpä sellaisia julistajia kirkolla enää löytyisikään jotka osaisivat edes tehdä hartausohjelmia? Ne harvat, jotka siihen kykenisiv't, on jo ajettu kirkosta ulos tai ovat työnnetyt paitsioon, tilalla on naispapit, homopapit, lieraalit jumalankieltäjät ja loputon lauma rienaajia. Mitä meidän on siis odottaminen enää kirkoltamme?
"Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa, ja puhui minulle sanoen: "Tule, minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion, joka istuu paljojen vetten päällä, hänen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet".
Ja hän vei minut hengessä erämaahan. Siellä minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä; peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia. Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti". Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin. " (Ilm.k. 17:1-6)
Tottakai kirkon tehtävä on myös auttaa inhimillisessä tarpeessa olevia mutta se ei ole kirkon päätehtävä. Päätehtävä on julistaa lakia ja evankeliumia, tuoda edes synti ja armo jotta ihmiset ymmärtäisivät ensinnäkin tämänkin vitsauksen johtuvan synneistämme ja olevan Jumalan armollinen kutsu parannukseen kansalle joka on kääntänyt Luojalleen ja Hyväntekijälleen selkänsä. Kirkon tehtävä on kertoa hädässä oleville että apu tulee ylhäältä, Jumalalta joka armossaan on lähettänyt Poikansa maailmaa armahtamaan ja että maailma kärsii oman syntinsä tähden. Evankeliumin lupauksia pitäisi julistaa eikä askarrella huolehtimassa ajallisesta hyvästä.
Jos kirkkoa ajatellaan vain ajallisen hyvän puolestapuhujana, sen voidaan helposti havaita toimivan huonosti. Kirkolla on valtavasti turhaa ja kallista kiinteistömassaa, järjettömän kallispalkkainen piispakunta ja ylempi papisto. Maa- ja metsäaomaisuutta sekä muuta varallisuutta niin suuret määrät että vanhastaan jopa valtio on jäänyt vihreäksi kateudesta. Tätäkään talenttia kirkko ei ole käyttänyt hyvin vaikka se ajateltaisiin vain sosiaalitoimiston semiuskonnollisena haarakonttorina.
Nyt olisi aika esim. kirkolliskokouksen ja piispakunnan yhteisin voimin tehdä valtamedialle aloitteita jokapäiväisten hartausohjelmien lähettämisestä televisiossa, radiossa ja lehdissä ja jumalanpalvelusten myöskin. Ihmisten hätään tuotaisiin lohduksi ja tueksi kirkon sanoma´.
Mutta arkkipiispalla ja kirkolla lienee muuta, parempaa tekemistä näinä aikoina...-ja mistäpä sellaisia julistajia kirkolla enää löytyisikään jotka osaisivat edes tehdä hartausohjelmia? Ne harvat, jotka siihen kykenisiv't, on jo ajettu kirkosta ulos tai ovat työnnetyt paitsioon, tilalla on naispapit, homopapit, lieraalit jumalankieltäjät ja loputon lauma rienaajia. Mitä meidän on siis odottaminen enää kirkoltamme?
"Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa, ja puhui minulle sanoen: "Tule, minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion, joka istuu paljojen vetten päällä, hänen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet".
Ja hän vei minut hengessä erämaahan. Siellä minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä; peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia. Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti". Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin. " (Ilm.k. 17:1-6)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirkko on täynnä leipäpappeja ja -piispoja. Heille riittää, että palkka juoksee.