Talvisotaan lähdettiin vajanaisesti varustautuneina ja joko vihollista vähätellen tai totaalisen fataalisesti häviöön alistuneina. Onneksi asennemaailma korjaantui sodan myötä ja monet muut tekijät, mukaan lukien veteraanien sisu ja taito, pelastivat maan.
Nyt vähän sama tämän koronan kanssa. Ja sitä ennen 1990-luvun laman kanssa, senkin mahdollisuudelle vain naureskeltiin ja annettiin kuvaa, ettei lamoihin voi mitenkään vaikuttaa, Tuhot olivat hirveät verrattuna lähtökohtaisesti kovempaan kriisiin 1970-luvulla, josta selvittiin paremmin kun tehtiin oikeat asiat, kuten ydinvoimalahankinnat, vaikka niitä hankittaessa energiakriisiä edeltäneen voimakkaan nousukauden aikana tuskin osattiin aavistaa, miten suureen tarpeeseen ne vielä tulevat.
Ymmärrän, että tämmöisillä keskustelupalstoilla on hyvin jyrkkiä on-off-mielipiteitä (milloin pitäisi koko maatalous lopettaa, milloin ajaa kaikki maahanmuuttajat ja romanit maasta, milloin hyökätä Venäjälle kostamaan vuosisataiset vääryydet), ja saa ja pitää niitä ollakin (ihmetyttä vain analyyttisempien ja realistisempien puuttuminen seasta, kun niiden pitäisi olla valtavirtaa), mutta hallitsevatko tuollaiset ajatuskulut myös suomalaista päätöksen tekoa? Sille vaikuttaa pidempää aikaväliä tarkastelemalla.
Onko historiamme tai maamme olosuhteet, jotka ovat aika karuja verrattuna muuhun maailmaan, paitsi naarureihimme, joista Norjalla ja Islannilla ne ovat vielä karummat, tehneet meistä laajemminkin on-off-ajattelijoita, joiden on vaikea hallita riskejä? Vai joku muu kulttuurinen tekijä?
Nyt vähän sama tämän koronan kanssa. Ja sitä ennen 1990-luvun laman kanssa, senkin mahdollisuudelle vain naureskeltiin ja annettiin kuvaa, ettei lamoihin voi mitenkään vaikuttaa, Tuhot olivat hirveät verrattuna lähtökohtaisesti kovempaan kriisiin 1970-luvulla, josta selvittiin paremmin kun tehtiin oikeat asiat, kuten ydinvoimalahankinnat, vaikka niitä hankittaessa energiakriisiä edeltäneen voimakkaan nousukauden aikana tuskin osattiin aavistaa, miten suureen tarpeeseen ne vielä tulevat.
Ymmärrän, että tämmöisillä keskustelupalstoilla on hyvin jyrkkiä on-off-mielipiteitä (milloin pitäisi koko maatalous lopettaa, milloin ajaa kaikki maahanmuuttajat ja romanit maasta, milloin hyökätä Venäjälle kostamaan vuosisataiset vääryydet), ja saa ja pitää niitä ollakin (ihmetyttä vain analyyttisempien ja realistisempien puuttuminen seasta, kun niiden pitäisi olla valtavirtaa), mutta hallitsevatko tuollaiset ajatuskulut myös suomalaista päätöksen tekoa? Sille vaikuttaa pidempää aikaväliä tarkastelemalla.
Onko historiamme tai maamme olosuhteet, jotka ovat aika karuja verrattuna muuhun maailmaan, paitsi naarureihimme, joista Norjalla ja Islannilla ne ovat vielä karummat, tehneet meistä laajemminkin on-off-ajattelijoita, joiden on vaikea hallita riskejä? Vai joku muu kulttuurinen tekijä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.