Olipa kerran vihervasemmistolainen hallitus. Maassa nimeltä Suomi. Ideologiset tavoitteet ja identiteettipolitiikka olivat sille isänmaan ja kansakunnan etua tärkeämmät.
Sen nuoret ja kokemattomat naisministerit kuvittelivat itsestään enemmän kuin olosuhteet sallivat. Isättömäksi julistautunut pääministeri oli yksi heistä.
Maailmalla levisi koronavirusepidemia. Ministerit kuitenkin vakuuttivat kilvan ihmisille ulkomaita myöten maan olevan varautunut siihen hyvin. Hallitus piti kiinni idealistisesta ohjelmastaan vielä siinä vaiheessa, kun todellisuus oli jo ajanut sen ohi.
Hallituksen olisi pitänyt lisätä testauskapasiteettia tartuntojen tunnistamiseksi eikä päästää virusta leviämään. Testauksella se olisi voinut pysäyttää viruksen leviämisen niin, että tartunnan saaneet olisi joko eristetty tai hoidettu, kun terveydenhuollon kapasiteetti siihen vielä riitti.
Kun hallitus lopetti tartuntaepäilyjen testaukset, se oli käytännössä nostanut kätensä ja antautunut virukselle. Sen olisi pitänyt myöntää tosiasiat ja pyytää eroa.
Maahan olisi voitu muodostaa kriisin hoitoon keskittyvä laajapohjainen hallitus. Pääministeri asetti kuitenkin itsensä ja sukupuolensa maan ja kansan hyvinvoinnin edelle.
Hallitus oli päästänyt viruksen leviämään eikä tehohoitopaikkoja kasvavien potilasmäärien hoitamiseen sen takia enää ollut riittävästi. Tilanne oli riistäytynyt käsistä. Presidentti oli huomannut tämän.
Hallituksen oli paineen edessä todettava maassa olevan poikkeusolot ja otettava käyttöön rajoituksia viruksen leviämisen hidastamiseksi. Sen sijaan, että hallitus olisi pysäyttänyt koronaviruksen, se pysäytti maan talouden.
Samalla kun hallitus päätti hidastaa viruksen leviämistä rajoituksilla, sen olisi pitänyt alkaa pikaisesti lisäämään tehohoitopaikkoja sitä tarvitseville. Talouden lamauttavia kokoontumis- ja liikkumisrajoituksia olisi voitu ryhtyä nopeasti purkamaan. Sen sijaan, että hallitus olisi kasvattanut hoitokapasiteettia vastaamaan tarvetta, se hidasti taudin leviämistä talouden lamauttamisella vastaamaan hoitokapasiteettia.
Kun presidentti ehdotti asiantuntijaryhmää kriisijohtamisen tueksi koordinoimaan poikkeusolojen tiedonhankintaa ja toimia, pääministeri torjui ehdotuksen. – "Minä itse."
Lasku maan talouden pysäyttämisestä oli yrittäjille ja palkansaajille suurempi kuin kukaan osaisi kuvitella. Kovimman hinnan siitä maksoivat lopulta vähäosaisimmat. Maassa nimeltä Suomi.
Sen nuoret ja kokemattomat naisministerit kuvittelivat itsestään enemmän kuin olosuhteet sallivat. Isättömäksi julistautunut pääministeri oli yksi heistä.
Maailmalla levisi koronavirusepidemia. Ministerit kuitenkin vakuuttivat kilvan ihmisille ulkomaita myöten maan olevan varautunut siihen hyvin. Hallitus piti kiinni idealistisesta ohjelmastaan vielä siinä vaiheessa, kun todellisuus oli jo ajanut sen ohi.
Hallituksen olisi pitänyt lisätä testauskapasiteettia tartuntojen tunnistamiseksi eikä päästää virusta leviämään. Testauksella se olisi voinut pysäyttää viruksen leviämisen niin, että tartunnan saaneet olisi joko eristetty tai hoidettu, kun terveydenhuollon kapasiteetti siihen vielä riitti.
Kun hallitus lopetti tartuntaepäilyjen testaukset, se oli käytännössä nostanut kätensä ja antautunut virukselle. Sen olisi pitänyt myöntää tosiasiat ja pyytää eroa.
Maahan olisi voitu muodostaa kriisin hoitoon keskittyvä laajapohjainen hallitus. Pääministeri asetti kuitenkin itsensä ja sukupuolensa maan ja kansan hyvinvoinnin edelle.
Hallitus oli päästänyt viruksen leviämään eikä tehohoitopaikkoja kasvavien potilasmäärien hoitamiseen sen takia enää ollut riittävästi. Tilanne oli riistäytynyt käsistä. Presidentti oli huomannut tämän.
Hallituksen oli paineen edessä todettava maassa olevan poikkeusolot ja otettava käyttöön rajoituksia viruksen leviämisen hidastamiseksi. Sen sijaan, että hallitus olisi pysäyttänyt koronaviruksen, se pysäytti maan talouden.
Samalla kun hallitus päätti hidastaa viruksen leviämistä rajoituksilla, sen olisi pitänyt alkaa pikaisesti lisäämään tehohoitopaikkoja sitä tarvitseville. Talouden lamauttavia kokoontumis- ja liikkumisrajoituksia olisi voitu ryhtyä nopeasti purkamaan. Sen sijaan, että hallitus olisi kasvattanut hoitokapasiteettia vastaamaan tarvetta, se hidasti taudin leviämistä talouden lamauttamisella vastaamaan hoitokapasiteettia.
Kun presidentti ehdotti asiantuntijaryhmää kriisijohtamisen tueksi koordinoimaan poikkeusolojen tiedonhankintaa ja toimia, pääministeri torjui ehdotuksen. – "Minä itse."
Lasku maan talouden pysäyttämisestä oli yrittäjille ja palkansaajille suurempi kuin kukaan osaisi kuvitella. Kovimman hinnan siitä maksoivat lopulta vähäosaisimmat. Maassa nimeltä Suomi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Täällä jotkut demarit massapostaa häiriköintialoituksia ja tällaiset keskustelua aiheuttavat palstalle tarkoitetut asiaviestit katoavat häirikköviestien sekaan.
Eikö tähän puutu kukaan?
aloittaja kirjoittaa asiaa suomi kiepsautetaan nyt syvään lamaan
Höpö höpö jotain "asiantuntijoita". Nostaisivat vaan hyvää palkkaa ja olisivat tekemättä mitään. Onhan nämä jo nähty.