Syrjäytyminen on aluksi ero opiskelu/työelämästä. Joko sellaiseen ei pääse lainkaan kiinni taikka sitten siitä lomautetaan/potkaistaan ulos.
Eräät eivät pääse ikinä kiinni yhteiskuntaan, jäävät sen loittomille varjoihin vaikuttamaan tavallaan. Vetäytyvät kuoreensa jo peruskoulujärjestelmän vaikuttaessa ja lankeavat suoralta tieltä väärille poluille.
Toiset taasen yrittävät. Yrittävät yrittämisestä päästyäänkin olla kuten muut, siinä ikinä onnistumatta.
Syrjäytyminen on sitä kun ei kelpaa, kun ei osaa, kun ei halua enää nousta aamulla, ei enää pitää itsestään huolta, ei enää välittää, uskoa mahdollisuuksiinsa minkään toiveen suhteen.
Kun kaikki on karannut käsistä, kun on kuopan pohjalla, eikä valoa paista mistään suunnasta.
Kun toivo on vain sana vailla merkitystä.
Eräät eivät pääse ikinä kiinni yhteiskuntaan, jäävät sen loittomille varjoihin vaikuttamaan tavallaan. Vetäytyvät kuoreensa jo peruskoulujärjestelmän vaikuttaessa ja lankeavat suoralta tieltä väärille poluille.
Toiset taasen yrittävät. Yrittävät yrittämisestä päästyäänkin olla kuten muut, siinä ikinä onnistumatta.
Syrjäytyminen on sitä kun ei kelpaa, kun ei osaa, kun ei halua enää nousta aamulla, ei enää pitää itsestään huolta, ei enää välittää, uskoa mahdollisuuksiinsa minkään toiveen suhteen.
Kun kaikki on karannut käsistä, kun on kuopan pohjalla, eikä valoa paista mistään suunnasta.
Kun toivo on vain sana vailla merkitystä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Syrjäytyminen on sitä kun ei kelpaa, kun ei osaa, kun ei halua enää nousta aamulla, ei enää pitää itsestään huolta, ei enää välittää, uskoa mahdollisuuksiinsa minkään toiveen suhteen."
Kun ei kelpaa omasta mielestään. Kun on sellainen käsitys itsestä.
Kaikki on itsestä kiinni. Varsinkin omaa itseä koskevat ajatukset oman pään sisällä.
No, paljonpa se tilanne siitä muuttuu jos syrjäytynyt alkaa uskottelemaan kaiken olevan kunnossa.
Joku syy on sille, ettei häntä valittu koulun liikuntatunnilla pesisjoukkueeseen, paitsi aina viimeisenä. Jostain syystä häntä ei otettu töihin haastattelun jälkeen.
Syrjäytyminen on sitä, ettei kelpaa muille. Oma korvienväli mukautuu vähitellen tähän tosiasiaan.
Höpö höpö ukko taas horisee. Kakki valitaan ja kaikki otetaan.
Missä helvetin kuplassa sinä elät???
On niin tosi helppoa ummistaa silmänsä ikäviltä tosiasioilta ja syyttää kaikesta sitä huono-osaisinta osapuolta. Jotkut kyllä uskovat syrjintään palkkauksessa ja johtajapallille pääsyssä sukupuolten välillä, mutta nämä samat tyypit eivät usko syrjintään seuranhaussa ja töihin pääsyssä miesten osalta? Epärehellistä.
Ai kuplassa siinä volkkarissa eeen vaan asunnossa. Jos ei mikään kelpaa tai halua niin sitten saa olla syrjässä itse on elämänsä valinnut!
Ongelma ei todellakaan ole siinä, että itse ei halua eikä kelpuuta mitään, vaan nimenomaan siinä, että muut eivät halua eivätkä kelpuuta.
Hyvä- ja huono-osaisuus kasaantuvat miehille voimakkaasti Matteus-vaikutuksen mukaisesti: jolla on, sille annetaan. Tätä joko ei haluta nähdä tai ei kehdata myöntää.