KRIISIT eivät ole hyväksi Euroopan maiden yhteistyölle. Kriisit ovat yhä uudestaan nostaneet esille maiden välisiä epäluuloja ja lietsoneet riitoja. Näin kävi finanssi-, velka- ja maahanmuuttokriisissä, ja nyt koronakriisissä. Myös ilmastonmuutoksen vastainen kamppailu on jo ehtinyt luoda lisää jäsenmaiden välisiä paineita.
Tilanne on nurinkurinen, sillä nimenomaan kriiseissä tarvittaisiin yhteistyötä – Eurooppa pärjää vain pelaamalla yhteen.
Yhteistyön ongelmat palautuvat tavan takaa kahteen asiaan: rahaan ja jäsenmaiden sisäpolitiikan paineisiin.
Kymmenen vuoden takainen velkakriisi repäisi syvän railon jäsenmaiden väleihin, eikä se railo ole umpeutunut. Etelä-Euroopan maat joutuivat yksi toisensa jälkeen hakemaan ulkopuolista apua. Kriisin aikoihin poliittinen populismi vahvistui. Populismin ydintähän on eliitinvastaisuus ja yhden sortin impivaaralaisuus: oma kansa ensiksi. Vanhat valtapuolueet ajautuivat kannatuksen huvetessa monessa maassa kevytpopulismiin, mikä näkyi jäsenmaiden vastauksessa velkakriisiin.
Pohjoisen unionimaat korottivat itsensä talouspolitiikan hyvyyden kukkuloille korostamalla eroavaisuuttaan etelän maista. Etelässä oli hillittömyyttä, politiikan heikkoutta ja korruptiota. Se ajoi maat kriisiin. Miksi taloutensa hyvin hoitaneiden rehellisten maiden pitäisi niitä avustaa? Ongelma tässä näkemyksessä oli, että taloutensa hyvin hoitaneet maat olivat hyötyneet eniten EU:sta ja eurosta – myös Etelä-Euroopan kustannuksella. Saksan ylijäämät oli suurelta osin synnytetty myymällä etelään saksalaista.
Tilanne on nurinkurinen, sillä nimenomaan kriiseissä tarvittaisiin yhteistyötä – Eurooppa pärjää vain pelaamalla yhteen.
Yhteistyön ongelmat palautuvat tavan takaa kahteen asiaan: rahaan ja jäsenmaiden sisäpolitiikan paineisiin.
Kymmenen vuoden takainen velkakriisi repäisi syvän railon jäsenmaiden väleihin, eikä se railo ole umpeutunut. Etelä-Euroopan maat joutuivat yksi toisensa jälkeen hakemaan ulkopuolista apua. Kriisin aikoihin poliittinen populismi vahvistui. Populismin ydintähän on eliitinvastaisuus ja yhden sortin impivaaralaisuus: oma kansa ensiksi. Vanhat valtapuolueet ajautuivat kannatuksen huvetessa monessa maassa kevytpopulismiin, mikä näkyi jäsenmaiden vastauksessa velkakriisiin.
Pohjoisen unionimaat korottivat itsensä talouspolitiikan hyvyyden kukkuloille korostamalla eroavaisuuttaan etelän maista. Etelässä oli hillittömyyttä, politiikan heikkoutta ja korruptiota. Se ajoi maat kriisiin. Miksi taloutensa hyvin hoitaneiden rehellisten maiden pitäisi niitä avustaa? Ongelma tässä näkemyksessä oli, että taloutensa hyvin hoitaneet maat olivat hyötyneet eniten EU:sta ja eurosta – myös Etelä-Euroopan kustannuksella. Saksan ylijäämät oli suurelta osin synnytetty myymällä etelään saksalaista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Muistatko laulun: "mistä tunnet ystävän"?
EU ei ole kenenkään ystävä, vaan joukko itsekkäitä valtioita, jotka on kaveria niin kauan kuin se heitä hyödyttää.