Oletteko todella koskaan miettineet miksi syyllistätte itseänne ja pidätte itseänne syntisinä? Muutenkin kuin vain uskontonne pohjalta?
Oletteko miettineet asiaa psykologiselta näkökannalta tai sitä miten syyllistäminen muodostuu läntisen kulttuuriperintömme pohjalta?
Syyllisyys ja syyllistäminen ovat olemassa pelkkinä käsitteinä.
Oletteko miettineet asiaa psykologiselta näkökannalta tai sitä miten syyllistäminen muodostuu läntisen kulttuuriperintömme pohjalta?
Syyllisyys ja syyllistäminen ovat olemassa pelkkinä käsitteinä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kirjoitetaan perisynnistä, jonka alaisia me olemme?
sairastutetaan ihminen perisyntisyyttelyllä, ja kas kummaa, ratkaisu löytyy lähempää, kuin kukaan voisi arvatakaan!
Käytännöllinen ratkaisu!
Mitäs, kun väitetään, että perisynti on lisätty raamattuun jälkeenpäin?
Jos en tietäisi mitä synti on - siis jos kukaan ei olis opettanut, että olen syntinen - en pitäisi itseäni kovinkaan syntisenä.
Kreikkalainen sana hamartia, suomennettuna erehdys, harhalaukaus, on käännetty Raamatussamme sanalla synti.
Ihmisenä/ihmiskuntana erehdymme toiminoissamme kaiken aikaa ja erehtymisestä syntyy kärsimystä ja kärsimyksen tuottamisesta syyllisyyden tunne.
Yksilöllisellä tasolla toki myönnän syyllisyyteni, jos olen käyttäytymiselläni/sanoillani ilman perusteita, vaikkapa vain oman pahantuulenpuuskastani pahoittanut lähimmäiseni mielen. Toki siinä tilanteessa anteeksipyynnnölläni perusteluineen on paikkansa.
Mietittynä psykologiselta kannalta; eliminoimalla omat pahantuulenpuuskansa, ei sen takia aiheuta lähimmäiselleen kärsimystä, josta lähimmäinen voi syyllistää.
Toimimalla luotettavasti (=avoimesti, rehellisesti) ja oikeudenmukaisesti lähimmäisen/yhteiskunnan suhteen, yksilönä pitäisi välttyä myös tämän tasoiselta syyllistymiseltä.
Perustelisitko millä tavalla syyllisyys ja syyllistäminen ovat mielestäsi olemassa vain pelkkinä käsitteinä kun kärsimystä ihminen haluaa välttää ja saavuttaa onnen?