nälkä- evakkona, kotimaassa

Koskahan pääsisi synnyinnurkilleen, eli ei koskaan.
Lähdettiin Kainuusta nälkää pakoon, sillä isältä meni terveys maanperkuussa.
Kotinurkat metsineen vaihtui Hämeen pieneen lahoon mökkiin, kun parempaa ei saanut niillä rahoilla.
Evakossa ollaan edelleen, eikä ole takaisin paluuta.
Nyt rakennetaan maamme suurimpia tuulivoimaloita ko. paikoille, ja jos haluaisi ostaa rahalla takaisin ja rakentaa puretut paikat- ei siellä niitten fibbereiden äärellä voi asua. Se ei enää ole ihmisen paikka, kun ne voimalat rakennetaan paikoilleen.
Ne voimalan siivekkeitten äänet sairastuttaa isolla alueella ihmiset. Sitä ei täällä tunnusteta. Myös, että kun maat on rakennettu ja yksi sukupolvi saanut pienen korvauksen siitä betonijalasta, se on ainiaasti voimalan omaisuutta, ilman korvauksia.
Sinnekö pitäisi muttaa? Ei - menetetty on "kainuun" karjala, nälkäevakon elämä jatkuu hämeen hitaitten joukossa.
Juutalaisetkin karkoitettiin maastaan, 2000- vuotta olivat evakossa, saa nähdä, saavatko pitää isiensä maan, jossa heidän esi-isät ovat haudattuna odottaneet sukunsa palaavan maanpaosta.
Meillä on turha odottaa- että evakkomme nälkämaahan voi koskaan toteutua.
Tuo Itäraja on kuitenkin pidettävä rauhanrajana. Näyttää maailmalle mallia, että emme enää sodi. Ja voihan se olla, että raja suojaa Putinin porukan lomareissut meille. Tämä on suotuisa maa- heidän lomailla. Lehti miehet ei vahtaa perässä, pitää olla viisumi ja meidän virkavalta hoitaa järjestyksen, sekä kauppias saa osansa.
Odotetaan vain heitä vieraaksi- kutakin kansastakin. Rahaahan he tuovat ja kyllä se työllistääkin meitä. Jos sitten 2000- vuoden jälkeen noita rajoja ei tarvitakaan.
Ihmiset älyää elää ilman puukkoja ja puntareita