SDP:n puheenjohtajan tehtävistä vapauduttuaan Lipponen aikoo ryhtyä kirjoittamaan kirjaa. Vielä ei ole täysin selville, onko luvassa muistelmat vai jotain ensin jotain muuta - ehkä veijariromaani huvittavista sattumuksista politiikan näyttämöllä, Keskustakin saanee teoksessa osansa.
Lipposen uran dokumentointiprosessi käynnistetään arkistojen järjestämisellä. Edellytys arkistojen kuntoon saattamiseksi on tilava työhuone arkistotiloineen ja avustajineen, eihän voi edellyttää Lipposen käyvän pölyisiä papereita itse lävitse.
Lipponen onkin heittänyt ilmaan kannatettavan idean työhuoneoikeudesta entiselle pääministerille, siis itselleen, valtion kustannuksella. Dokumentteja on kahdeksan vuotta kestäneeltä pääministerikaudelta kuten myös SDP:n puheenjohtajakaudelta kertynyt tosi paljon, eikä niitä missään pienissä tiloissa selvitellä. Jonkinlainen pieni avustajakunta lienee välttämätön arvokkaan Lippos-arkiston ajan tasalla pitämiseksi, uutta aineistoahan kertyy lisää päivittäin.
Lipposen uran dokumentointiprosessi käynnistetään arkistojen järjestämisellä. Edellytys arkistojen kuntoon saattamiseksi on tilava työhuone arkistotiloineen ja avustajineen, eihän voi edellyttää Lipposen käyvän pölyisiä papereita itse lävitse.
Lipponen onkin heittänyt ilmaan kannatettavan idean työhuoneoikeudesta entiselle pääministerille, siis itselleen, valtion kustannuksella. Dokumentteja on kahdeksan vuotta kestäneeltä pääministerikaudelta kuten myös SDP:n puheenjohtajakaudelta kertynyt tosi paljon, eikä niitä missään pienissä tiloissa selvitellä. Jonkinlainen pieni avustajakunta lienee välttämätön arvokkaan Lippos-arkiston ajan tasalla pitämiseksi, uutta aineistoahan kertyy lisää päivittäin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lipposen arkistoin... eikun siis valtion tukea Lipposelle muistelmia varten - ja ennen kaikkea ne täytyy kunnon demaritapaan julistaa salaisiksi
Olla Lipposen sihteerinä. Toisaalta mikään ei voisi olla vähemmän kiinnostavaa kuin se.
Pientä kaivamista Lipponenkin tarvitsisi. Kuten koko demaripolitiikka ja SAK. Syvältä kaivaminen ja hajoittaminen tekisi varmasti hyvää.
Tosin demaridementikkojen psyykkeen käsitteleminen on vaarallista. He saattavat löytää itsestään jotain, jota heidän henkinen turtunut psyyke ei kestäkään.
Dementiapotilailla kun on syvällä olevia muistikuvia jostain mukavasta menneisyydestä. Ne ovat yksittäisiä ja ikään kuin häivähdyksiä.
Päällisin puolinhan tätä demaritautia potevat näyttävät hyvinvoivilta ja tasapaksuilta.
Pintaa syvemmältä raapaisu voisi kyllä olla kohtalokasta heidän mielenterveydelleen.
saisi otteen joutuu väkisinkin kaivamaan syvältä - niin syvältä on demaripolitiikka ettei sinne aurinko koskaan paista
Divarissa myydään Arja Alhon muistelusta "Kafka kävi meillä" vuosilta 95-97, hintaan 1 euro. Siinä huomaa jotain tuttua juttua tämän Annelin poliittisen teurastuksen kanssa eikä niin vähänkään. Hälyttävän monta samaa toimijaa (poliitikkoa, toimittajaa, lakimiestä) näyttää pyörineen Alhon mestaajissa kuin muutamaa vuotta myöhemmin Jäätteenmäen kimpussa. Tällä tavalla:
Kepulaiset syyttävät etelän mediaa ajojahdista. Se tuhosi Esko Ahon, ja Paavo Väyrynen olisi presidentti ilman mediapeliä. Etelän median mielestä etelän media on tehnyt sankariteon. Miksei. Mutta moni, varsinkin moni nainen, ihmettelee, miksei Paavo Lipposta koskaan kohdeltu yhtä ankarasti.
* * *
Lokakuussa 1998 Arja Alho laukaisi pommin. Tv-haastattelussani hän vihjasi, että hänen ministerinpaikkansa maksanut sopimus, jolla Ulf Sundqvistin vahingonkorvaus "kohtuullistettiin", olikin pääministeri Lipposen aloite.
Lipponen kiisti edes keskustelleensa Alhon kanssa. Myöhemmin hän joutui tunnustamaan eduskunnassa, että oli puhunut "muunneltua totuutta".
Missä olivat verenhimoiset tutkivat journalistit? Missä olivat pääministerin uskottavuutta peräävät pääkirjoitukset?
Unto Hämäläinen, Hesarin politiikan toimituksen esimies, haastatteli pääministeri-parkaa, jonka "ilmeestä ja olemuksesta näkee, miten menneet viikot ovat käyneet voimille".
"Kesärannassa istuu yksinäinen mies, virka-asunnon ovien läpi kuuluu pienten lasten ääniä. Ne loihtivat sentään hymyäkin totiselle naamalle." (HS 18.10.98)
Voi että. Hallituksen vaihdos puoli vuotta ennen vaaleja olisi ollut katastrofi. Mutta Matti Wuori totesikin saman päivän lehdessä: "Suomalainen tiedonvälitys on vasta hakeutumassa rooliin, joka julkisuudelle luonnostaan kuuluu läntisissä demokratioissa."
Tarvittiin viisi vuotta. Tarvittiin toinen pääministeri.
* * *
Lipposta ei ole myöskään hiillostettu vaalien aaton ankastaan: hän oli muka suostutellut Italian luovuttamaan EU:n elintarvikeviraston Suomeen.
Mikä hälyttävintä, Lipposta ei korvenneta vuodetun muistion varsinaisesta aiheesta.
Washingtonissa pääministeri ylisti Yhdysvaltojen "johtajuutta", ja Bush kiitteli Suomen "liittymistä koalitioon". Erkki Tuomioja sanoi jenkkien tulkinneen Suomen kantaa väärin, minkä jälkeen Lipponen on ryöpyttänyt ulkoministeriä julkisuudessa koko ajan.
Huipennus oli eduskuntaryhmän kokous 12.6, jonka jälkeen Lipponen sähähti Tuomiojalle: "Don´t fuck with me!"
Eduskunnan puhemies uhkailee hallituksen ulkoasianministeriä mafiatyyliin - perin sopimatonta, voisi ajatella. Paitsi että se miellyttää Helsingin Sanomia ja "nuorsuomalaisia" - Ahtisaarta, Jakobsonia, Iloniemeä - jotka Hesarin sivuilla muiluttavat Suomea Natoon väkisinkin.
Lipponen tajusi itsekin menneensä liian pitkälle ja pyysi Tuomiojalta anteeksi puoluehallituksen kokouksessa. Toverit olivat ihmeissään.
Seuraavana päivänä Jäätteenmäki erosi. Lipposella oli maha täynnä makeaa.
* * *
Veljeskunta näytti taas voimansa.
Talouden, politiikan ja tiedotusvälineen johdon koalitio ansaitsee kaiken ihailun. Se ei ole salaliitto, vaan julkinen.
Veljeskunnan ytimessä on korporatiivinen eliitti. Jäätteenmäen kenraaliharjoitukseksi Eero Heinäluoma kukisti Esko Ahon työreformiinsa - työnantajien avustuksella.
Veljeskunta ei ole Storyvillen takapöytä, ei maanpuolustuskurssin sökörinki eikä Lasse Lehtisen rantakalaseurue. Se on epämääräinen "järkevän politiikan" konsensus, jota arvaamaton kansa joskus heiluttaa.
Jäätteenmäki ei saanut koskaan veljeskunnan tukea.
Matti Vanhanenkaan ei kuulu vallan verkostoon, mutta hänet adoptoitaneen. Ottopojan oppimiskyvystä riippuu, kauanko hän saa istua mustien autojen takapenkeillä.
Välillä pidetään vaaleja, mutta älköön kukaan luulko että valta vaihtuu...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Anneli_Jäätteenmäki
http://fi.wikipedia.org/wiki/Anneli_Jäätteenmäki