Tere! Mä oon 11 v tyttö ja RAKASTAN hevosia. En tiedä olenko ainoa mutta kun kotona on vaikeaa tai perhe on kakka, turvaudun hevosiin. Niille voi puhua, ja ne kuuntelee paremmin kuin kukaan. Talli on mun turvapaikka ja nyt kun tallille saa mennä vain ratsastamaan, koronan takia, olen suruissani ja yksissäni. Tallia on suunnaton ikävä, ja rakasta hoitoponiani yli kaiken. Hoitoponini on mun elämäni, hänelle voin puhua ja hän kuuntelee. Eläimet nyt muutenkin on aina ollu lähellä sydäntä ja hevoset, niitä kun vain ajattelee tulee parempi mieli. Haluisin tietää oonko ainoo joka aattelee tälleen🤔
Elämäni hevoset:)
Anonyymi
256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kai tiedät, että tänne sivustolle kirjoitteluun on ikäraja? Tietääkö äiti, mitä puuhaat perheenne tietokoneella?
olipa tyly aloittajan surulliseen avautumiseen. Aloittajalle, voimia ja rohkeutta. Onneksi osaat kirjoittaa tunteesi. Kun et pääse talille, kirjoita kirje hoitoponillesi, vaikka joka päivä. Eihän se poni osaa lukea, mutta voit lukea kirjeet sille koronan jälkeen, ja vanhan ämmän neuvo, säilytä ne kirjeet. joskus kymmenien vuosien päästä voivat olla edelleen tärkeitä itsellesi