Vanhanaikaisuus

Metsolan isäntä ja emäntä olivat ihmisiä, jotka elivät ja näkivät sota-ajan ja pula-ajan. Sarjaa seurattuani. Tuli niin monesti huomattua, että sinne menneisyyteensä he tuntuivat jääneen nykyajassakin elämään. Nykyaikaan ilmiöineen, heidän oli kovin vaikeaa sopeutua. He olivat siis,niinsanotusti, aika vanhanaikaisia ihmisiä. Tavoiltaan ja käytökseltään. Uutisetkin Antti kuunteli radion vieressä seisaallaan ja komensi silloin muita olemaan hiljaa. Antti Metsola oli siis jäänyt mielessään, sinne sota-aikaan ja kotiseudulleen karjalaan. Puheissaan toistui tämäntästä. " Velivenäläinen" Kun minä olin "sovassa" ja kun siellä Sakkolassa, sitä ja tätä. Vaikka se jo oli mennyttä aikaa. Eteenpäin ei vaan mieli näistä ajoista oikein ollut päässyt. Kaikkea uutta ja nykyaikaista tarkasteltiin, epäluuloisesti, hämmästellen ja joskus, hiukan nälvien ja paheksuenkin. Tiettyihin uudistuksiin suhtauduttiin, jopa vihaisen torjuvasti. Tästä johtuen nuori polvi nimitti Antti Metsolaa "vanhaksi jääräksi" Samanlainen uudistustenvastainen "vanha jäärä" oli tavallaan Annikki Metsolakin, lehmineen ja piirakoineen ja valkoisine pöytäliinoineen. Omat vanhempani olivat samaa ikäluokkaa, kuin Metsolan Antti ja Annikki. Eivät tosin olleet maalaisia. Siitäköhän sitten johtui, etteivät olleet koskaan, monien ikäistensä tavoin, näin vanhanaikaisia. Isä ei halunnut muistella sota-aikaa ja sodassa menetettyä nuoruuttaan. Ei halunnut sodasta muille puhua. Eikä evakkoreissusta koskaan. Halusi unohtaa. Sanoi sitä menneisyydeksi. Äiti oli myös nykyajasta kiinnostunut. Niin pukeutumisensa, kuin myös kodin sisustuksen ym suhteen. Olivat siis hyvin erilaisia ihmisiä, kuin Metsolat. Vanhenpani eivät jääneet menneeseen. Eivätkä kaivanneet menneitä aikoja. Sekin on tullut huomattua, että Ahti Haljalalle tarjottiin karjalaisen, lupsakkaan sotaveteraanin roolia myös Rintamäkeläisissä. Ilmeisen etevä ja pätevä hän oli näyttelemään tälläistä roolia.