"
Kun eduskunta viime kesänä hyväksyi uuden Hallitusmuodon "kielipykälät" nimenomaan sellaisina kuin ruotsalainen eduskuntaryhmä toivoi, tuotiin ruotsalaisten edustajien - myöskin pohjalaisten - taholta julki täydellinen tyytyväisyys näin tapahtuneen ratkaisun johdosta.
Ja olihan se luonnollista, sillä eihän koko maailmassa ole valtiota, jossa enemmistökansallisuus suopeammin ja jalomielisemmin suhtautuisi vähemmistön kielellisiin ja sivistyksellisiin toivomuksiin kuin Suomessa."
Mutta "itäruotsalaiset" ovat tämänkin jälkeen häikäilemättömästi juonitelleet suomalaista isänmaataan vastaan. He eivät ole tyytyväisiä ruotsinkielisen osaston perustamiseen kouluhallituksen yhteyteen, vaan vaativat itselleen täysin riippumatonta sivistyksellistä keskusvírastoa. Jos tämä aivan kohtuuton vaatimus täytettäisiin, olisi luonnollisena seurauksena ruotsalaisen maataloushallituksen ja muiden ruotsalaisten keskusvirastojen perustaminen, ruotsalaisen valtioneuvoston asettaminen, ruotsalaisten "kansankäräjien" julistaminen maan toiseksi eduskunnaksi jne.
Mutta ruotsalaisten yltiöpäisyys ilmenee vieläkin räikeämmässä muodossa. Vaasassa taannoin pidetyssä kokouksessa, jossa kolme puolueen kansanedustajaa (!) oli saapuvilla, ja jossa päätettiin, että ahvenanmaalaista separatismia ei ole jyrkästi vastustettava.
Nuoren ruotsalaisen sivistyneistön puhetorvi "Studentbladet" harjoittaa julkisesti propagandaa ahvenanmaalaiste maanpetturien hyväksi.
Ja ruotsalainen puoluekokous Tampereella on päättänyt järjestää erityisen ruotsalaisen diplomaattisen edustuksen ulkovaltain pääkaupunkeihin.
Jos ruotsalaisille tämän kaiken johdosta lausutaan joitakin suoria totuuden sanoja, kuten professori R.Erich teki loistavassa lausunnossan eduskunnassa Ahvenanmaan kysymystä käsiteltäessä, nousevat he takajaloilleen ja uudistavat vanhat,, valheelliset jeremiadinsa heitä kohdanneesta "sorrosta".
Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä on eräitä maltillisia, isämallisia ja oikeamielisiä aineksia, jotka pysyvät tarkoin erillään hurjimpien ruotsikkojen maankavallusta lähentelevistä suunnitelmista.
Mutta valitettavasti, ja ruotsalaisten omalle tulevaisuudelle tässä maassa vahingoksi, he muodostavat vähemmistön.
On korkea aika sekä hallituksen että eduskunnan entistä tarkkavaisemmin seurata kiihkoruotsikkojemme hommia ja ryhtyä tarpeeksi tarmokkaísiin ja tarpeeksi ankariin toimenpiteisiin heidän järkiinsä saattamiseksi.
"
Pääkirjoitus on lähinnä Kokoomusta edustavasta huomattavasta maakunnallisesta päivälehdestä 4.11.1919.
Katainen ja stiftelset eivät vielä olleet tuhonneet Kokoomuksen selkärankaa kieliasioissa. RKP:n johto on entisellään vielä vuosisataa myöhemminkin.
Kun eduskunta viime kesänä hyväksyi uuden Hallitusmuodon "kielipykälät" nimenomaan sellaisina kuin ruotsalainen eduskuntaryhmä toivoi, tuotiin ruotsalaisten edustajien - myöskin pohjalaisten - taholta julki täydellinen tyytyväisyys näin tapahtuneen ratkaisun johdosta.
Ja olihan se luonnollista, sillä eihän koko maailmassa ole valtiota, jossa enemmistökansallisuus suopeammin ja jalomielisemmin suhtautuisi vähemmistön kielellisiin ja sivistyksellisiin toivomuksiin kuin Suomessa."
Mutta "itäruotsalaiset" ovat tämänkin jälkeen häikäilemättömästi juonitelleet suomalaista isänmaataan vastaan. He eivät ole tyytyväisiä ruotsinkielisen osaston perustamiseen kouluhallituksen yhteyteen, vaan vaativat itselleen täysin riippumatonta sivistyksellistä keskusvírastoa. Jos tämä aivan kohtuuton vaatimus täytettäisiin, olisi luonnollisena seurauksena ruotsalaisen maataloushallituksen ja muiden ruotsalaisten keskusvirastojen perustaminen, ruotsalaisen valtioneuvoston asettaminen, ruotsalaisten "kansankäräjien" julistaminen maan toiseksi eduskunnaksi jne.
Mutta ruotsalaisten yltiöpäisyys ilmenee vieläkin räikeämmässä muodossa. Vaasassa taannoin pidetyssä kokouksessa, jossa kolme puolueen kansanedustajaa (!) oli saapuvilla, ja jossa päätettiin, että ahvenanmaalaista separatismia ei ole jyrkästi vastustettava.
Nuoren ruotsalaisen sivistyneistön puhetorvi "Studentbladet" harjoittaa julkisesti propagandaa ahvenanmaalaiste maanpetturien hyväksi.
Ja ruotsalainen puoluekokous Tampereella on päättänyt järjestää erityisen ruotsalaisen diplomaattisen edustuksen ulkovaltain pääkaupunkeihin.
Jos ruotsalaisille tämän kaiken johdosta lausutaan joitakin suoria totuuden sanoja, kuten professori R.Erich teki loistavassa lausunnossan eduskunnassa Ahvenanmaan kysymystä käsiteltäessä, nousevat he takajaloilleen ja uudistavat vanhat,, valheelliset jeremiadinsa heitä kohdanneesta "sorrosta".
Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä on eräitä maltillisia, isämallisia ja oikeamielisiä aineksia, jotka pysyvät tarkoin erillään hurjimpien ruotsikkojen maankavallusta lähentelevistä suunnitelmista.
Mutta valitettavasti, ja ruotsalaisten omalle tulevaisuudelle tässä maassa vahingoksi, he muodostavat vähemmistön.
On korkea aika sekä hallituksen että eduskunnan entistä tarkkavaisemmin seurata kiihkoruotsikkojemme hommia ja ryhtyä tarpeeksi tarmokkaísiin ja tarpeeksi ankariin toimenpiteisiin heidän järkiinsä saattamiseksi.
"
Pääkirjoitus on lähinnä Kokoomusta edustavasta huomattavasta maakunnallisesta päivälehdestä 4.11.1919.
Katainen ja stiftelset eivät vielä olleet tuhonneet Kokoomuksen selkärankaa kieliasioissa. RKP:n johto on entisellään vielä vuosisataa myöhemminkin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kirjoittaja yrittää johtaa lukijoita harhaan,mutta eksyttää vain itsensä.
Katainen ei ole moneen vuoteen johtanut kokoomusta.
RKP:n johto taistelee suomalaisten rinnalla koronavirusta vastaan.
Suomen+pitää+ottaa+Virosta+mallia,+siellä+ei+entisen+miehittäjän+kieltä+virallistettu.+Ruotsinkielisiä+on+manner-Suomen+asukkaista+alle+5+%,+Virossa+on+venäjänkielisiä+25%.
Ei pidä. Ruotsi ei ollut Suomessa miehittäjä.
Ruotsinkieliset taistelivat Suomen vapauden puolesta,kuten suomenkielisetkin.
He ovat asuneet täällä1200-luvulta alkaen ja ovat hyödyllisiä kansalaisia.
Nimenomaan Ruotsi oli Suomessa miehittäjä, Suomi valloitettiin sotaretkillä.
Ruotsalaiset voivat tasavertaisesti opetella suomenkielen vuorostaan.
Pakkoruotsi koulussa vie resursseja muiden maailmanlaajuisesti tärkeämpien kielten opetukselta.
Metka tyyppi tämä pöhveli, selittää sen olleen tasavertaista, kun Ruotsin siirtomaaherruuden aikana suomenkieli ei ollut virallinen kieli, niin suomenkielisen ei tarvinnut muuta, kuin opetella ruotsin kieli päästäkseen valtion virkoihin.
Nyt jos ruotsinkieliseltä vaadittaisiin samaa, on se pöhvelistä huutava vääryys.
On muistettava, että suomenkielinen suuri vähemmistö ei saanut omaa kieltään omassa maassaan virallistettua kuin vasta vuonna 1902, eli ruotsalaisten siirtomaa-ajan sorto jatkui vielä lähes sata vuotta ruotsista irtautumisen jälkeen.
Vuoden 1902 kieliasetus paransi suomenkielen asemaa, mutta ei silti vielä tehnyt sitä tasa-arvoiseksi ruotsinkieleen verrattuna. Tasa-arvo toteutui vasta itsenäistyneessä Suomessa Eduskunnan päätöksillä vuoden 1921 kielilain muodossa.
1902 kieliasetuksesta tulee kiittää vanhasuomalaista puoluetta, joka kieltäytyi veljeilystä ruotsikiihkoisten puolueiden kanssa. Puolueen aikanaan perustanut Yrjö-Koskinen oli näihin aikoihin jo sairas ja sivussa.
Vanhasuomalaisten päästyä Senaattiin toimi puolue määrätietoisesti mainitun kieliasetuksen laatimiseksi ja läpiviemiseksi. Tulokseen se pääsi siis vuonna 1902.
Puolue toimi samalla tuloksellisesti Helmikuun manifestin (1899) rajoittamiseksi (tosiasialliseksi peruuttamiseksi) tavalla, jota Venäjän heikko, mutta kunniastaan arka keisari ei pitäisi arvovaltansa menetyksenä.
Kummastakin menestyksestä saamme kiittää yli kaiken terävää ja aikaansaavaa Senaattori Waldemar Enebergiä. Valitettavasti tämä kuoli 6.1904, eikä puolueella ollut samantasoisia korvaajia tilalle.
Kyvykkäänä ihmisenä Eneberg oli kiihkoruotsalaisten panettelijoiden ja terroristien pääkohde: https://www.haaste.om.fi/fi/index/lehtiarkisto/haaste22009/historiaaenebergjaquotmustakirjaquot.html .
Ruotsinkielisen pilalehti Fyrenin julkaisija Rafael Lindqvist julkaisi mainitun Mustan kirjan Lontoossa 1902 ja levitytti sitä Suomeen ja Ruotsiin (sieltä ostin omankin kappaleeni).
Kirjan murhattaviksi määräämistä 12 henkilöstä Eneberg oli ensimmäisenä, mutta varhaisen kuolemansa ansiosta häntä ei ehditty murhata. Sensijaan murhattiin kuudenneksi "vaarallisin" Prokuraattori Eliel Soisalon-Soininen (Johnsson).
Enebergin poika, Hallitusneuvos Eero Kivikataja julkaisi omakustanteena hyvin kiinnostavan tutkimuksen näistä tapahtumista vuosina 1889-1906: Sortovuosien tapahtumia (Hki, 1961, 254 s.).
Ainakin kaikkien maamme historiasta kiinnostuneiden tulisi lukea tämä kirja.
"Suomenruotsalaisten" säätyläistöstä on suomalaista (suomenkielistä) alkuperää lähes puolet, muualta kuin Suomesta tai Ruotsista tulleita runsas kolmannes ja ruotsalaista alkuperää noin viidennes. Otettakoon esimerkiksi kiihkoruotsalaisena onnettomuutta kansallemme tehnyt von Born -suku, joka tuli puolalaisesta Pommerista.
Valtaosa tämän bättre folkin suvuista tuli Suomeen vasta 1600- ja 1700-luvuilla.
Jotkut tulivat vasta 1800-luvulla, siis autonomian aikana. Viimemainituista valtaosa tuli Venäjän kautta, mutta yhä tällöin ruotsikiihkoinen hallintomme ja hierarkiamme ruotsalaisti nämäkin useimmissa tapauksissa taloudellisilla ja yhteiskunnallisilla eduilla.
Toki varhaisia ruotsinkielisiä tuli mm. kalastajiksi jo 1200-luvulla ryöstöretkien autioittamalle Ahvenanmaalle ja lounaisrannikolle.
Silti keskimäärin ruotsinkielisyys Suomessa on vain noin 400 vuotta vanhaa, eli samaa luokka kuin Suomen romaneilla.
Lykkäät pötyä.
Suomen maakunnat olivat samassa asemassa muiden kanssa.
Suomen ruotsinkielinen väestön pääosa puhuu yleensä hyvää suomea.
Kouluissa on mahdollista opiskella mm. englannin, saksan, ranskan ja venäjän kieliä.
Pari ruotsin viikkotuntia sortaa vain pöhvelien ruotsivihaajien opinnot.
Suomen ruotsinkielinen sivistyneistö ajoi suomen kielen aseman parantamista ja sai sen läpi 1860-luvulla.
Lukemalla aloitussanoman sinullekin paljastuu, että Snellman oli lähes ainoa ruotsinkieliseksi sulautuneen eliittimme edustaja, joka toimi perusoikeuksien myöntämiseksi suomenkielelle.
Koska Snellman näin myötävaikutti vuoden 1963 asetukseen, joutui tämä vuosikymmeniksi kiihkoruotsalaisen "sivistyneistön" parjauksen kohteeksi.
Nykyään tästä parjaamisesta ollaan viisaasti vaiti.
Snellman olisi parjaajien mielestä myötävaikuttanut laittomuuteen, koska suomenkieli ei muka ollut kotimainen kieli Suomessa (Prokuraattori Montgomeryn kannanotto).
Keisari Aleksanteri II kuitenkin toimi oma-aloitteisesti tässä asiassa mm. kuunneltuaan suomalaisrahvaan lähetystöjen valituksia suomenkielen oikeudettomasta asemasta.
Keisari määräsi Ministerivaltiosihteerinsä Alexander Armfeltin ja tämän apulaisen Emilé Stjernvall-Wallénin laatimaan Pietarissa luonnoksen asetuksesta.
Kun Keisari vieraili Suomessa tarkastamassa suomalaista ja venäläistä sotaväkeä Parolannummella, hän tarkasti asetusluonnoksen Snellmanin kanssa.
Luonnos käsiteltiin ja vahvistettiin setukseksi seuraavana päivänä Senaatin kokoonnuttua Keisarin puheenjohdolla Hämeenlinnassa.
Kuten aloituksessa kerrottiin, ruotsalaistajaenemmistöiset senaattimme vitkuttelivat kunnes vasta vuonna 1902 Aleksanteri II:n tahto toteutui valtaosin.
Olet siis täysin väärässä ruotsinkielisen "sivistyneistön" muka ansioista tässä asiassa.
Historianopettajasi on epäilemättä kertonut sinulle pötyä, ja jatkat itse tätä pötyä.
Ruotsinkielistä väestöä on ollut ainakin Ahvenanmaalla jo 1 000-luvulla. Ns.ristiretket olivat valloitus-ja asutusretkiä,joiden seurauksena ruotsalaista uudisasutusta levisi Länsi-Suomeen, ja Uudellemaalle vv. 1250-1350. Myös Pohjanmaa ruotsalaistui.
Suomeen tuli pieni määrä romaneja lähinnä 1700-luvulla,kun heidän oleskelunsa Ruotsin puolella kiellettiin.
Suomenkielinen kansakouluopetus aloitettiin järjestelmällisesti jo 1860-luvulla. Opetus laajeni seminaareihin ja ammattioppilaitoksiin, mutta yliopistojen opetuskielestä käytiin ankara taistelu ja ns.kielilaki rauhoitti tilanteen vasta 1930-luvulla.
Ensimmäinen kansakouluasetus tuli vuonna 1866. Taustana oli Uno Cygneausin esityö ja pedagoginen näkemys. Se pohjautui kokemukseen Pietarista sekä Vanhassa Suomesta (Viipurin lääni), jossa opetus on venäläisperua kehittyneempää kuin muualla Suomessa.
Kansakouluopetus ja sen rahoittaminen ei kuitenkaan alkanut järjestelmällisesti, vaan vähitellen paikallisen aktiivisuuden määräämänä ja kuntakokousten päätöksillä.
Asiaa koskenut tutkimus: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/18807/URN_NBN_fi_jyu-200808125645.pdf?sequence=1 .
Opetuskielestä oli paikaitellen suuriakin kiistoja.
Ruotsinkielisten jyrkkä suomenkielen vastustus kohdistui luonnollisesti lähinnä oppikouluihin. Ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu saatiin perustettua vasta vuonna 1858 kun keisari oli vaihtunut ja suomenkielistä kirjallisuutta koskeneet kiellot olivat rauenneet.
Uusien suomenkielisten oppikoulujen perustamista ja rahoittamista estettiin vuosikymmenten ajan mitä härskeimmillä tavoilla. Erityisen häpeällinen jälkimaine
häikäilemättömyydestä on Kouluhallituksen ensimmäisellä päälliköllä Casimir von Kothenilla.
Yliopistoja oli autonomia-aikana vain yksi. Se oli ruotsalaisuuden linnake 1900-luvun alkuvuosiin asti. Suomalaistuminen pääsi varsinaisesti käyntiin vasta 1920-1930 -luvuilla.
Olikohan oikea ilmansuunta?
"Suomeen tuli pieni määrä romaneja lähinnä 1700-luvulla,kun heidän oleskelunsa Ruotsin puolella kiellettiin."
Ensimmäiset romanit tulivat Varsinais-Suomeen ja Ahvenanmaalle1500-luvulla nykyisen Ruotsin alueelta.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suomen_romanit
Epäilyttävää porukkaa nuo ovat aina olleet säätiöineen ja kielikiintiöineen. Ahvenanmaan separatismista tuli muuten mieleen että se jatkuu tänäkin päivänä Ålands Framtidin muodossa. Suomalainen matelija hyväksyy kaiken ruotsittajien edessä, koska kärsii jonkinasteista Tukholma syndroomaa.
Mustalaisetkin ottivat ruotsinkieliset sukunimet, koska nämä olivat yläluokkaa.
Hulluintahan on että mikään ei tosi asiassa ole muuttunut noista päivistä lähtien. Folktinget, Ålands Framtid, Freudenthalilaisuus ovat vielä läsnä tänäpäivänäkin ja matelijat vetävät lipun salkoon 6.11.