Raamatussako ei ole ristiriitaisuuksia?

Mielenkiintoinen aloitus kieltämättä.

"Kun aikoinaan olin vapautunut alkoholista, kävin muutaman vuoden helluntaiherätyksen raamattupiirissä. Metodi oli keskustelu luetusta luvusta. Sisaret ja veljet ratkaisivat ristiriidan siten, että mitä oli luettu, oli totta sinä päivänä, toinen taas totta muuna päivänä. Ristiriitaa ei sopinut mainita. En lopultakaan tiedä, muistivatko, mikä eilen oli ollut totta."

Tuo hellareiden ajattelu perustuu siihen, että sama jae puhuu HENGELLISESSÄ MIELESSÄ eri ihmisille eri tavalla riippuen henkilön kristillisen kasvun vaiheesta ja elämäntilanteesta mitä Jumala haluaa hänelle TÄNÄÄN julkituoda. Huomenna voi tilanne olla jo toinen ja uskova tarvitsee uutta syvyyttä samasta jakeesta. Jumala puhuu Sanansa kautta eri tavoin eri tilanteisiin. Näistä ei kuitenkaan tule tehdä mitään oppeja, vaan se on Jumalan YKSITYISOPETUSTA kullekin uskovalle TÄNÄÄN. Raamattu on kolmiulotteinen kirja eli yksittäinen jae tarkoittaa eri tilanteissa eri asiaa kullekin YHDELLE uskovalle siinä ajankohdassa. Raamattu on siis jonkinlaista hypertekstiä. Näin siis kunkin uskovan kohdalla - tämä on tärkeä asia tiedostaa tässä kohdin.

Tuo helluntailaisten raamatunselitysten ristiriitaisuus on ahdistanut monia näiden uskonnonuhreja, kuten esim. itseäni. Yksi selittää asian yhdellä tavalla ja seurakunta taputtaa ja kiljuu aamenta ja halelyyjaata. Seuraava puhuja kumoaa edellisen ja taas seurakunta riehaantuu. Varsinaisesta "opista" ei helluntailaisuuden kohdalla voi puhua vaan "opetuksista", sillä järkeenkäyvää oppia ei hellareilla ole. Heidän rakentelemansa "oppimääritykset" ovat aivan selkeästi vain yritetty saada muistuttamaan esim. luterilaisen kirkon oppia. Jota vastaan he sitten - anabaptistien 500-vuotisia perinteitä noudattaen - käyvät (yhdessä eräiden muiden uskomme vihollisten kanssa), esim. tällä foorumilla solvaamassa ja luterilaista uskoa ja evankeliumia tunnustavia jopa peräti uhkailemassa. Josta on näyttöä.

Luterilaisuudesta ja Martti Lutherin omista saarnoista, etenkin hartauskirja "Mannasta", sain itselleni sielunrauhan. Hänen julistamansa oppi oli / on looginen: 1 1 on aina 2 ja 3-2=1.

Toisin kuin helluntailaisuudessa, jossa ei ole järjen ja matematiikan hiventäkään ja ainoastaan sisäisesti rikkoo vielä herkkäuskoisen uhrinsa, joka yrittää mielessään ymmärtää mistä oikein on puhe, eli kysymys. Tämä on anteeksiantamaton, hengellinen rikos ihmissieluja vastaan.

> ....Vapaa-ajettelijoilla ei mene nykyisin kovin hyvin, mutta heidän julkaisemansa ristiriitojen esimerkistö onkin puhdasta Raamatun sanaa...

Raamatussa ei ole ristiriitaoja tai virheitä. Ristiriitoja on esim. "vapaa-ajattelijoiden" tulkinnoissa.

> Vielä UT:n kirjoittajien suosima helvettioppi ei ole yhtäaikaa mahdollinen, jos Jumala ajatellaan hyväksi.

Raamatun mukaan ikuinen elämä on vanhurskaille ja muille kuolema. Se on hyvä, jos epävanhurskaat eläisivät ikuisesti, tekisivät he elämästä ikuisen kärsimyksen kaikille.

> Luterilaisuus ei hyväksy oppia vapaasta tahdosta, ei myöskään luonnontieteet.

No, ainakin minulla on vapaa tahto. Jos "luonnontieteet" ei sitä hyväksy, luonnontieteet ovat idioottimaisempia kuin luulin.

Nuo vapaa-ajattelijoiden "ristiriitaisuudet" on ammuttu alas tässä:

https://raapustus.net/?id=111

– Suomeksi: ”Mitä me siis tähän sanomme?” (Room. 8:31)

Minkä tahansa tarkastelun päätteeksi on hyvä muodostaa yhteenveto, joka pyrkii välittämään lukijalle täsmällisen kokonaiskuvan asioista. Kuinka ystävämme T. Mannfred Carlsson on raamattukritiikissään onnistunut?

Ensimmäisessä osassa, joka käsittää 212 kohtaa, hän
- tekee runsaasti perusteettomia oletuksia ja osoittaa omaavansa vakavasti puutteelliset tiedot asioista, joita kritisoi – noin 130 kertaa
- vääristelee tekstiä tai kääntää jakeet aiottua merkitystä vastaan irrottamalla ne asiayhteydestään – noin 70 kertaa
- vertaa virheellisesti kahta tai useampaa eri asiaa keskenään – noin 45 kertaa
- ei kykene sovittamaan useampia todistajanlausuntoja yhteen näkökulmaerojen vuoksi – noin 45 kertaa
- hämmentyy ajan kulumisesta ja tapahtumien etenemisestä – noin 20 kertaa

Joten Raamatun ristiriitaisuus jää todistamatta. Mainitut puutteet on ensin korjattava.

Toisessa osassa kirjoittajan argumentit Jumalan moraalittomuudesta jäävät vaille pohjaa, koska ainoa tarjottu vertailukohta on hänen oma käsityksensä hyvästä ja oikeasta. Carlsson ei ole perehtynyt Raamatun kulttuurikontekstiin eikä näytä ymmärtävän, mitä hänen luettelemansa kohdat todellisuudessa sanovat esimerkiksi naisen asemasta tai orjuudesta. Siirtyessään moraalista tieteen tutkimiseen hän jatkaa tekstin vääristelyä ja jakeiden repimistä irti kontekstista, joka antaisi niille aiotun merkityksen.

Kolmannessa osassa saamme uuden määritelmän "objektiiviselle" ja "rationaalisen mielen omaavalle" henkilölle. Tutkittavaa tekstiä väännellään sinne tänne, sitä pilkotaan mielivaltaisesti ja sen kustannuksella viisastellaan. Kyse ei todellakaan ole Raamatun omituisuuksista. –
ttps://raapustus.net/?id=116