Pääpunikki Otto Wille Kuusinen syyllistyi pahimpiin mahdollisiin rikoksiin synnyinmaataan Suomea vastaan, Vuonna 1918 Kuusinen syyllistyi sekä valtio- että maanpetokseen kansanvaltuuskunnan jäsenenä. Otto Wille olisi epäilemättä tuomittu kuoleman, jos hän ei olisi onnistunut luikkimaan karkuun Neuvosto-Venäjälle.
Neuvostoliitossa Kuusinen, joka jäi ihmeen kaupalla henkiin Stalinin puhdistuksissa, juonitteli koko ajan Suomea ja sen itsenäisyyttä vastaan. Kun talvisota alkoi, Otto Wille suostui tietenkin Stalinin ja Suomen kommunistisen puolueen perustaman Suomen kansan hallituksen, eli Terijoen hallituksen, pääministeriksi. Kuusinen olisi saanut sataprosenttisella varmuudella hyvin ansaitun kuolemantuomion, jos Suomen viranomaiset olisivat saaneet hänet käsiinsä sota-aikana.
Neuvostoliitossa Kuusinen, joka jäi ihmeen kaupalla henkiin Stalinin puhdistuksissa, juonitteli koko ajan Suomea ja sen itsenäisyyttä vastaan. Kun talvisota alkoi, Otto Wille suostui tietenkin Stalinin ja Suomen kommunistisen puolueen perustaman Suomen kansan hallituksen, eli Terijoen hallituksen, pääministeriksi. Kuusinen olisi saanut sataprosenttisella varmuudella hyvin ansaitun kuolemantuomion, jos Suomen viranomaiset olisivat saaneet hänet käsiinsä sota-aikana.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Taistolaisopiskelijat julistivat taannoin kulkevansa "Otto Ville Kuusisen viitoittamalla tiellä". Siinä porukassa oli paljon potentiaalisia kuolemantuomiokandidaatteja.
Kuusinen oli NL:n taitavin hengissä pysyttelijä.
Hän valitsi oikean puolen jo1918 ja julisti mm.Oskari Tokoille kuolemantuomion.
USA:ssa aiemmin elellyt Tokoi kun vaihtoi puolta ja ryhtyi kesällä-18 brittien leipiin Muurmannin Legioonaa perustamaan.
Tokoi sai käydä Suomessa sodan jälkeen ja viihtyi hyvin mm. Paavo Susitaipaleen kanssa.
Otto Ville oili täysin moraaliton. Hän oli hiljaa, vaikka hänen läjisukulaisiaan vietiin ja vietiin gulaggiin. Vaimon veli kuoli vankileirillä, ex-vaimo vietti yli kynmmenen vuotta vankileirillä, tyttären poika kuoli leirillä jne. Otto Villeä voidaan aivan hyvin kutsua Otto Veriseksi.
Otto Ville edusti puhdasta stalinistista moralia.
Seuraajia on tälläkin palstalla. Kova on yritys Suomen ja suomalaisten mustamaaalaamiseksi.
Kun Neuvostoliitto romahti, ja venäläiset kielsivät jopa NKP:n toiminnan, suuri osa Suomen kommunisteista vetäytyi koloihinsa. Kaikkein innokkaimmat ja tyhmimmät stalinistit eivät kuitenkaan malta pysyä sivussa. Näilläkin sivuilla he harjoittavat propagandaansa.
Palstalla on tosiaan paljon epäisänmaallisia lurjuksia, jotka haukkuvat mm Suomen kaikkien aikojen parasta presidenttiä Kekkosta. Syynä näkyy olevan se, etteivät kelvanneet Suomeen töihin.
Kekkonen ei ole Suomen kaikkien aikojen paras presidentti. Hän ei pääse edes mitallisijoille.
Tokoi hommasi ihmisille ruokaa 1918, Kuusista toisten selviäminen ei kiinnostanut edes 1918 pätkän vertaa.
Tottakai kaikki vasemmistolaiset olisi kuulunut nirhata hengiltä 1918. Suomen Saksalle siirtomaaksi luovuttaneet porvarit sen sijaan piti palkita.
Murha eikä murhayritys ei vanhene koskaan.
Voittajat armahtivat noin 61 000 punikkia.
Svinhufvudin senaatti kykeni säilyttämään Suomen itsenäisena vastoin punikkien yrityksiä.
Suomi kohteli punakapinallisia erittäin lempeästi. Armahdetut 61 000 kapinallista olisi voitu lain mukaan pitää vánkilassa vuosikausia. Monelle olisi voitu myös langettaa kuolemantuomio.
….Voittajat armahtivat noin 61 000 punikkia.....
Armahdettiin ??? mistä rikoksesta heidät olikaan tutkittu ja tuomittu ???
Pöhveliporvari ei tiedä edes sen vertaa, että vain laillisesti tuomittu voidaan armahtaa. Tutkintavangin vapauttaminen ei ole armahdus mutta senkös jälkeenjääneet käsittäisivät.
Punvaangit oli tuomittu tietenkin laillisesti. Suomessa ketään ei ole vangittu laittomasti samalla tavalla kuin Neuvostoliitossa.
Murhayrityksen syyteoikeus vanhenee 20 vuodessa ja rangaistusta ei saa tuomita, kun tekopäivästä on kulunut 30 vuotta.
Tietenkin oli. Sitä varten toimivat valtiorikosoikeudet.
Laillisestihan NL:ssakin kaikki vangittiin ja tuomittiin. Maanpetturit.
Demokratiassa ja diktatuurissa sovelletaan lakia hieman eri tavoin.
Ei niitä tuomioita jaelleilla landepaukuilla ollut kokemusta länsimaisesta lainsäädännöstä sen enempää kuin Kuusisella. Väinö Hakkila taisi olla fiktiivisen Janne Kivivuoren vastakohta ja niitä harvoja länsimaista lainsäädäntöä demareista lukeneita. Hakkila toimi punaisten asianajajana kannattaen kuiten Venäjän tuhoa 1941. Hakkila totesi landepaukkuille ettei pelkkä 'ristuksen tunteemine' riitä syyksi laittaa kuulaa kalloon syytetylle.
Miten niitä nirhattiin, jos niillä oli monesti jopa Väinö Hakkilan tapaiset asianajajat. Harva Suomessa oli lakia lukenut 1910-luvulla. Jääkärit olivat heinäkengille opettaneet mikä on kenttäoikeus. Heinäkenkä sai jääkärin puheista käsityksen, että kenttäoikeus on sellainen, jossa kylän kunniakkaimmat istuvat kunnantalolla päättämässä roskaväen lahtauksesta. Uno Sereniushan oppi toki venäläisiltä sankareiltasi miten ihmisiä sai tuomita todisteiden puuttuessa mutu-tuntumalla. Toivottavasti ei enää jouduta osaksi Venäjää ja vellota paskakulttuurissa joka kulminoituu joskus lopulta vuoden 1918 tapaiseen.
Toivo Tapanaisellakin meni venäläisten takia sekaisin oikeuskäsitteet, vaikka sillä oli sentään juristin koulutus. Venäläisiä suurempi syy on kuitenkin langetettava ruotsinkielisille. Moni ruotsinkielinen lainoppinut kannatti pelkästään äidinkielen perusteella ampumista 1918, vaikka olivat Tapanaisen tapaisille koulussa opettaneet jokaisen olevan oikeutettu asianajajaan ja reiluun oikeudenkäyntiin. Tapanainen toteutti Lappeenrannassa ruotsinkielisiltä ja venäläisiltä oppimaansa mielivaltaa murhauttamalla jopa kansanedustajia.
Kuusinen teki näyttävän uran itäisen supervallan politiikassa ja pääsi aivan generalissimus Stalinin lähipiiriin. Eikös meidän pitäisi olla ylpeitä pojastamme maailmalla?
Tietenkin pitäisi. Siksi Kuusinen teki niin usein virallisia valtiovierailuja Suomeen , jossa häntä juhlittiin sankarina!
Kuusinen kävi salaa Suomessa 1920, mutta se jälkeen häntä ei täällä nähty.
Sodan jälkeen Kuusinen yritti päästä Suomeen, mutta presidentti J. K. Paasikivi ilmoitti, että viisumia ei Kuusisille myönnetä. Kun Kekkonen, joka oli Neuvostoliiton miehiä, tuli presidentksi, Kuusinen yritti uudestaan päästä Suomeen. Kommunistit puuhasivat innolla Kuusista juhlapuhujaksi vuonna 1958 SKP:n 40-vuotisjuhliin. Kekkonen päätyi Paasikiven ratkaisuun ja esti Kuusisen pääsyn maahamme.
Vuonna 1958 Otto Villen Hertta-tytär oli Moskovassa, kun hän sai kuulla, ettei isä-Otto pääse Suomeen juhlapuhujaksi kommunisteille. Paikalla olleet suomalaiskommunistit saivat todistaa Hertan raivokohtauksen. Hertta raivosi, mutta ei se auttanut. Otto Ville oli Moskovassa ja pysyi siellä.
Pikkumaisuutta kympin pojalta Kajaanista. Kuusinen oli jo vanha mies 1958 ja Hrutsevin myötäilijä.
Mannerhan se pääpöhveli oli.
Kuusinen oli osallisena tuhansien suomalaisten punikkien kuolemaan. Kuolemantuomio, vaikkakin muista syistä, olisi ollut paikallaan.
Kuusinen oli aikansa tunnetuimpia suomalaisia, olihan hän merkittävä vaikuttaja suuressa Neuvostoliitossa ja itse pääsihteeri Stalinin lähipiiriä. Onnistui vielä saavuttamaan isännältä sellaisen luottamuksen, että jäi vainoissa henkiin, toisin kuin useimmat muut Neuvostoliittoon siirtyneet ulkomaiset kommunistit.
Kovan luokan suoritus.
Tuo "suoritus" kyllä muistetaan Suomessa aivan varmasti. Paasikivi ja Kekkonenkin muistivat, kuten yllä olevista kirjoituksista voimme todeta.
Se on hyvä että Ottoa hatutti toisaalta bysantilainen valtapeli. Kekkosen kanssa tapasivat ilmeisesti viimeisen ja ainoan kerran Moskovassa 1945 sotien jälkeen. Kuusinen oli Kekkoselle aukonut, että jos neukku haluaa ottaa Suomelta itsenäisyyden, niin sehän myös ottaa sen. Kekkonen kosti kasvojen menetyksen kieltämällä Kuusiselta vierailut Suomeen edes yksityishenkilönä. Kuusisen jälkeläisten mukaan porttikielto Suomeen oli OW:lle kova pala. Ukko pehmeni vanhempani ja olisi halunut käydä vanhempiensa haudalla.
Mihin+tämä+kirjoitus+perustuu?
Kuusinen ansaitsee näköispatsaan pikkuparlamentin puistikkoon. Sentään kansainvälisesti menestynein suomalainen.