"Arabit lisääntyvät, ja heistä tulee todella suuri kansa. Monet muutkin kansat liittyvät heihin, ja he lisääntyvät kuin meren hiekka ja heinäsirkat. Heidän valtansa vahvistuu ja heidän hallintansa laajenee moniiin maihin; itään ja länteen.
He valtaavat Jerusaleminkin monta kertaa. Monet muutkin kansat sekoittuvat heihin; hebrealaiset, kreikkalaiset, edessalaiset, Jordanin asukkaat, Amid'n asukkaat, kaldealaiset, persialaiset, berbeerit, ja Sindin ja Intian asukkaat. Heidän voimansa lisääntyy paljon, ja vähän aikaa he ovat kristittyjen kanssa rauhassa.
Mutta kristityt alkavat olla kateellisia heidän elämäntavoistaan, ja he alkavat syömään ja juomaan heidän kanssaan, he matkivat heitä, seuraavat heidän esimerkkiään. Heidän laillaan kristityt alkavat ottaa sivuvaimoja... heistä tulee kapinallisia... ja makaavat kaltaisensa miestenkin kanssa.
He varastavat, vannovat väärin ja tekevät vääriä tuomioita. He alkavat inhoamaan toinen toistaan ja johdattavat toisiaan armottomien kansakuntien käsiin. On paljon sellaista turhaa puhetta, josta on sanottu, ettei sellaista saisi lähteä heidän suustaan...
Samoin kristityt naisetkin luopuvat kunnollisten naisten tavoista. He pukeutuvat Jumalaa pilkkaaviin vaatteisiin, heistä tulee hyödyttömiä, huonotapaisia, säädyttömät asiat mielessään. He puhuvat pilkkaavia sanoja, ja heidän suustaan lähtee sellaista puhetta, jota ei kenenkään tulisi puhua - he pilkkaavat Jumalaakin. Heitä kiinnostaa vain heidän omat asiansa.
Siihen aikaan he rakastavat juomista ja syömistä, he antautuvat mielihyvälle enemmän kuin Jumalan rakkaudelle. He menevät mielellään sellaisiin paikkoihin, joissa syödään ja juodaan, mutta eivät mene Jumalan seurakuntaan. He istuvat katujen varsilla ja ovat huolissaan tämän maailman asioista, mutta eivät ole huolissaan seurakunnan tilasta...
Seurakuntaan tullessaan heille kerrotaan, mitä siellä on luettu, ja he menevät johonkin nurkkaan lukemaan sen kohdan, ja tekevät siitä omia oppejaan.
Siihen aikaan luovutaan oikeamielisyydestä ja aletaan jäljittelemään maailman kansojen tekoja, heidän nimiäänkin annetaan lapsille, ja jätetään pois enkelien nimet, profeettojen nimet, apostolien nimet ja marttyyrien nimet.
Lapsille opetetaan syntymästä saakka muiden kansojen kieliä ja siitä ollaan ylpeitä. Jopa papit ja munkit itsekin uskaltavat puhua arabiaa ja ovat ylpeitä siitä, ja käyttävät sitä Jumalanpalveluksissa. Noina päivinä sanan lukijat seurakunnassa eivät ymmärrä, mitä lukevat tai mitä sanotaan..., koska he ovat unohtaneet oman kielensä ja tahtoneet puhua muiden kansojen kieltä.
Voi sellaista kristittyä, joka opettaa lapselleen pienestä saakka maailman kieltä (englanti?) ja saa hänet unohtamaan hänen isiensä kielen...
He syövät ja juovat pyhäkössä ilman Jumalan pelkoa, Jumalan huoneen kunnioitus unohdetaan, sillä ei ole enää arvoa heidän silmissään. Sen ovet suljetaan, eikä siellä näy edes osittain viisasta. Seurakunnan tehtävistä ei välitetä ja ne jäävät toteuttamatta. Näette pappeina sellaisia miehiä, jotka eivät vielä ansaitsisi edes olla ihmisten edessä lukemassa ääneen. Monet kirjat jäävät käyttämättömiksi, koska kukaan heidän keskuudessaan ei välitä kirjoista, tai heidän sydämensä on mielistynyt vierasmaalaisten kirjoihin.
Monet marttyyrit unohdetaan, koska heidän elämänkertansa katoavat, eikä niitä enää löydetä. Ne harvat, jotka löytyvät, jos niitä luetaan, enemmistö ei ymmärrä niitä, koska he eivät tunne sitä kieltä.
Siihen aikaan monet kirkot raunioituvat, ne jäävät autioiksi. Ei ole ketään lukemassa kansalle, että he saisivat opetusta, koska kristityt ovat unohtaneet sen kielen, eivätkä enää ymmärrä lukemaansa, eivätkä edes osaa sitä kaivata.
Seurakunnassa on huoletonta ja välinpitämätöntä käytöstä, keskustellaan turhista asioista niitä paisutellen, ilman mitään ymmärrystä, eikä muisteta, että Jumalan ruumis on siinä lautasella, että hänen verensä on siinä alttarin maljassa. Mutta tämä salaisuus on heille viihdettä. Jos joku heistä intoutuu kiivailemaan Jumalan puolesta niin, että sanoo jonkin opettavan sanan kirjoituksista, häntä pidetään heti vihollisena, ja leijonien lailla muut avaavat suunsa häntä vastaan.
Arabit turmelevat kaikki sen maan teot. Leskille ja orvoille aiheutetaan suurta vahinkoa, vanhuksia pilkataan, neitsyitä ajetaan takaa ja koteihin hyökätään verojen takia. Kristittyjen uskoa halveksitaan, juodaan ja tanssitaan seurakunnissa sisällä, alttarin edessä maataan naisten kanssa. Jumalalle pyhitetyistä kirkoista tehdään hevostalleja, niihin viedään hevosia ja muita työeläimiä.
Ne voimalliset henkivallat, jotka varjelevat seurakuntaa, poistuvat ja menevät ylös taivaisiin, kun he näkevät ne pahat työt, joita tämä kansa tekee seurakunnissa.
Tässä ajan vaiheessa Jeesus on virvoittava rukoilevien marttyyrien sydämet ja lohduttava heitä sanoen, "kärsivällisyyttä, uskolliseni, odottakaa ajan täyttymystä..."
Silloin ne pyhät marttyyrit lakkaavat tätä rukoilemasta, ja odottavat kärsivällisesti sen kansan loppua."
He valtaavat Jerusaleminkin monta kertaa. Monet muutkin kansat sekoittuvat heihin; hebrealaiset, kreikkalaiset, edessalaiset, Jordanin asukkaat, Amid'n asukkaat, kaldealaiset, persialaiset, berbeerit, ja Sindin ja Intian asukkaat. Heidän voimansa lisääntyy paljon, ja vähän aikaa he ovat kristittyjen kanssa rauhassa.
Mutta kristityt alkavat olla kateellisia heidän elämäntavoistaan, ja he alkavat syömään ja juomaan heidän kanssaan, he matkivat heitä, seuraavat heidän esimerkkiään. Heidän laillaan kristityt alkavat ottaa sivuvaimoja... heistä tulee kapinallisia... ja makaavat kaltaisensa miestenkin kanssa.
He varastavat, vannovat väärin ja tekevät vääriä tuomioita. He alkavat inhoamaan toinen toistaan ja johdattavat toisiaan armottomien kansakuntien käsiin. On paljon sellaista turhaa puhetta, josta on sanottu, ettei sellaista saisi lähteä heidän suustaan...
Samoin kristityt naisetkin luopuvat kunnollisten naisten tavoista. He pukeutuvat Jumalaa pilkkaaviin vaatteisiin, heistä tulee hyödyttömiä, huonotapaisia, säädyttömät asiat mielessään. He puhuvat pilkkaavia sanoja, ja heidän suustaan lähtee sellaista puhetta, jota ei kenenkään tulisi puhua - he pilkkaavat Jumalaakin. Heitä kiinnostaa vain heidän omat asiansa.
Siihen aikaan he rakastavat juomista ja syömistä, he antautuvat mielihyvälle enemmän kuin Jumalan rakkaudelle. He menevät mielellään sellaisiin paikkoihin, joissa syödään ja juodaan, mutta eivät mene Jumalan seurakuntaan. He istuvat katujen varsilla ja ovat huolissaan tämän maailman asioista, mutta eivät ole huolissaan seurakunnan tilasta...
Seurakuntaan tullessaan heille kerrotaan, mitä siellä on luettu, ja he menevät johonkin nurkkaan lukemaan sen kohdan, ja tekevät siitä omia oppejaan.
Siihen aikaan luovutaan oikeamielisyydestä ja aletaan jäljittelemään maailman kansojen tekoja, heidän nimiäänkin annetaan lapsille, ja jätetään pois enkelien nimet, profeettojen nimet, apostolien nimet ja marttyyrien nimet.
Lapsille opetetaan syntymästä saakka muiden kansojen kieliä ja siitä ollaan ylpeitä. Jopa papit ja munkit itsekin uskaltavat puhua arabiaa ja ovat ylpeitä siitä, ja käyttävät sitä Jumalanpalveluksissa. Noina päivinä sanan lukijat seurakunnassa eivät ymmärrä, mitä lukevat tai mitä sanotaan..., koska he ovat unohtaneet oman kielensä ja tahtoneet puhua muiden kansojen kieltä.
Voi sellaista kristittyä, joka opettaa lapselleen pienestä saakka maailman kieltä (englanti?) ja saa hänet unohtamaan hänen isiensä kielen...
He syövät ja juovat pyhäkössä ilman Jumalan pelkoa, Jumalan huoneen kunnioitus unohdetaan, sillä ei ole enää arvoa heidän silmissään. Sen ovet suljetaan, eikä siellä näy edes osittain viisasta. Seurakunnan tehtävistä ei välitetä ja ne jäävät toteuttamatta. Näette pappeina sellaisia miehiä, jotka eivät vielä ansaitsisi edes olla ihmisten edessä lukemassa ääneen. Monet kirjat jäävät käyttämättömiksi, koska kukaan heidän keskuudessaan ei välitä kirjoista, tai heidän sydämensä on mielistynyt vierasmaalaisten kirjoihin.
Monet marttyyrit unohdetaan, koska heidän elämänkertansa katoavat, eikä niitä enää löydetä. Ne harvat, jotka löytyvät, jos niitä luetaan, enemmistö ei ymmärrä niitä, koska he eivät tunne sitä kieltä.
Siihen aikaan monet kirkot raunioituvat, ne jäävät autioiksi. Ei ole ketään lukemassa kansalle, että he saisivat opetusta, koska kristityt ovat unohtaneet sen kielen, eivätkä enää ymmärrä lukemaansa, eivätkä edes osaa sitä kaivata.
Seurakunnassa on huoletonta ja välinpitämätöntä käytöstä, keskustellaan turhista asioista niitä paisutellen, ilman mitään ymmärrystä, eikä muisteta, että Jumalan ruumis on siinä lautasella, että hänen verensä on siinä alttarin maljassa. Mutta tämä salaisuus on heille viihdettä. Jos joku heistä intoutuu kiivailemaan Jumalan puolesta niin, että sanoo jonkin opettavan sanan kirjoituksista, häntä pidetään heti vihollisena, ja leijonien lailla muut avaavat suunsa häntä vastaan.
Arabit turmelevat kaikki sen maan teot. Leskille ja orvoille aiheutetaan suurta vahinkoa, vanhuksia pilkataan, neitsyitä ajetaan takaa ja koteihin hyökätään verojen takia. Kristittyjen uskoa halveksitaan, juodaan ja tanssitaan seurakunnissa sisällä, alttarin edessä maataan naisten kanssa. Jumalalle pyhitetyistä kirkoista tehdään hevostalleja, niihin viedään hevosia ja muita työeläimiä.
Ne voimalliset henkivallat, jotka varjelevat seurakuntaa, poistuvat ja menevät ylös taivaisiin, kun he näkevät ne pahat työt, joita tämä kansa tekee seurakunnissa.
Tässä ajan vaiheessa Jeesus on virvoittava rukoilevien marttyyrien sydämet ja lohduttava heitä sanoen, "kärsivällisyyttä, uskolliseni, odottakaa ajan täyttymystä..."
Silloin ne pyhät marttyyrit lakkaavat tätä rukoilemasta, ja odottavat kärsivällisesti sen kansan loppua."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tohon soveltuu Raamatun profetia:
Hab 1:6- Sillä katso, minä panen liikkeelle kaldealaiset, tuiman ja rajun kansan, joka kulkee laajalti maassa, ottaakseen omakseen asuinsijat, jotka eivät sille kuulu.
Se on kauhea ja pelottava kansa, joka määrää itse oikeutensa ja valtansa.
Pritanniassa islamilaiset ovat jo saaneet määrätä omilleen rinnakkain sharia lain.