Kirkot ja lahkot huolissaan, uskonnollinen aivopesu seisahduksissa.

Törkeimmät lahkojohtajat uhmaavat rajoituksia ja sairastuttavat tahallaan tuhansia. Ehkä he oikeasti uskovat jumalansa suojaavan taudilta, sillä jopa lukutaidottomien keskuudessa tuon joukkosairastuttamisen luulisi olevan lahkolle lopulta tuhoisaa. Eihän lukutaidotonkaan välttämättä tyhmä ole.

Paljon tulee olemaan niitä lahkon aivo-orjia, joiden silmät vihdoin avautuvat näkemään sen kusetuksen, jota lahkot harrastavat ja ovat harrastaneet.

Nimittäin lahkot ovat suureen ääneen korostaneet rukouksen merkitystä ja sitä, kuinka juuri se meidän lahkomme saa jumalalllisia vastauksia kaikkeen ja kun vähän oliiviöljyllä sivelee otsaa ja päätä, niin pää ja koko vartalo tulevat terveeksi.

USA:ssa adventtikirkon presidentti julisti lahkonsa aivo-orjille 27.3. 100 päivää kestävän rukouskampanjan. Eivät ole kuitenkaan rukoukset auttaneet, vaan päinvastoin, koronapandemia on vain kiihdyttänyt tahtiaan ja adventistitkin ovat joukoittain kuolleet koronavirukseen.

Jokainen edes vielä hivenen omilla aivoillaan prosessia käyvä lahkoon kusetettu alkaa huomaamaan, kuin rahanahneet lahkon valtaapitävät ovat huijanneet ja kusettaneet yhteisönsä aivo-orjia. Peloissaan nyt se lahkon kermakin lymyää kodeissaan hikikarpalot otsillaan peläten virustartuntaa.

Uskonto tarttuu herkimmin lähikontaktissa. Suurimmassa vaarassa ovat vastustuskyvyltään valmiiksi heikot. Oireeton kantaja ei juurikaan aiheuta tartuntoja.
Kerran podettu uskonto ei välttämättä anna immuniteettia uutta tartuntaa vastaan joten uskonnot jäävät pyörimään loputomasti riesaksemme.

Koronaviruksen kohdalla on myös todettu nyt aivan viimeisimpien tutkimusten mukaan, että virus jää ihmisen kehoon, vaikka hän olisi sairastanut ja parantunut koronasta. Pirullinen tieto!
Virus voi siis iskeä jo sairauden läpikäyneeseen uudestaan ja entistä ankarammin.
Mitään immuneettia, joka olisi sairaustuneen henkilön kohdalla toteutunut ei ole vielä voitu todentaa lainkaan, päinvastoin.

Valheenne eivät hetkauta.

Huolissaan pitäisi olla, jos sydän ei puhu puhtaalta pohjalta.
Sekä puu ei tee hyvää hedelmää.
Miltä se hedelmä tuntuu, onko aloittajan hedelmäpuun hedelmä hyvä, vai tuntuuko, että kirves odottaa kaatamista, sekä tuli nieleekö elämäntyön?
Löytyykö eväistä se, että ihmiskuntaa on rakennettu hyvän elämän pohjalle, vai riivaako vain sairas mieliala- ajasta toiseen, eikä ihmisyyttä ole sydänsopukoissa.
Miten suusi tunnustus näyttäytyy kanssaeläjien silmissä, näkyykö viha?

Pitihän ne ravintolat ja kapakat panna kiinni, kun ei muutoin uskottu totuuteen.
Se on pakko. Repikää siitä