Mistä johtuu, että nykyään puolueiden ja aatteiden fanitus on niin fanaattista, että ei enää ole kykyä sietää aiheellista kritiikkiä? Viherpunafanit on kunnostautuneet tässä kaikkien kovimpaan joukkomökäämiseen. Heillä onkin nykyään sellainen kumma kaksinaismoralistinen vinoutuma, että he kyllä pitävät oikeudet suoltaa mitä ja millaista paskaa tahansa, mutta heidän fanittamiaan puolueita ja politiikoita ei saa kritisoida. Ja kun kritiikkiä kuitenkin tulee perustellusti, niin viherpunikilla menee arkit sekaisin. Mistähän tällainen on opittu? Ettei vaan yhtenä vaikuttimena olisi se jo tutuksi tullut hurmokseen ajava ja koukuttava viherpunapopulismi, joka itse on näyttänyt kaksinaismoralistisen luonteensa. Ja kyse nyt on nimen omaan perustellusta kritiikistä (tietäen sen, että viherpunikki lokeroi kaikki hänen mielensä pahoittavat tiedot trollauksen yms. kanssa samaan lokeroon, kun pää ei kestä. Kaikki täytyy äkkiä saada leimattua ja maalitettua).
Mitä on tapahtumassa sivistykselle???
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hulluus lisääntyy ja loppuu itsenäinen ymmärrys. Kuin sopulit lauman perässä suvaitaan ja ihaillaan luonnottomuuksia, ahneutta, näennäistä sivistystä ym. Jumalattomuutta,. On vain itsensä kuvitteellinen kehittäminen. Minä, minä ja aina vaan minä.
Kaikki vanha kritisoidaan ja hylätään itsekeskeisyyden tieltä. Radikaalit niinsanonut, kaikki tietävät teinit, alkoivat purkamaan luoonlliset ihmissuhteet ja yhteiskuntarakenteet jo 1960 luvulla. Kaikenlainen vapaus jopa luonnottomuus lman rajoja tuli kuviteltiin ihanteeksi, tuho ja ahdistus siitä seuraa.