Jumala, joka on vapaa kaikesta väkivallasta, ei ole koskaan kaivannut sen enempää eläin- kuin ihmisuhrejakaan. Me sen sijaan olemme (maan tultua täyteen väkivaltaa). VT uhreineen oli vain tulevan hyvän varjo. Varjo on valon puutteen synnyttämä kaksiulotteinen läikkä, joka "kuvaa" kolmiulotteista kohdettaan paitsi yhden ulottuvuuden hävittäen myös 99 kertaa sadasta kohdettaan venyttäen tai typistäen. Tämän enempään VT ei Kristusta ennakoivana kirjoitusten kokoelmana uhrijärjestelmineen pysty. VT:ssä ei ole asioiden OLEMUSTA.
Se, että Jumala salli pääsiäisviikonlopun tapahtumien edetä niin kuin ne etenivät ylipapin päätöksineen, on silkkaa neroutta: "Koska teihin on väkivaltaisuutenne myötä iskostunut vuosisatainen syntipukkijärjestelmä, joka aikoinaan annettiin teille omantuntonne puhdistamiseksi, ei suinkaan minun lepyttämisekseni - koska minä en lepytystä kaipaa - saakoon oma Poikani tulla vihoviimeiseksi Syntipukiksi tuossa järjestelmässä lakkauttamaan tuon järjestelmän kerta kaikkiaan ja avaamaan teidän silmänne näkemään minut ehdottoman ja väkivallattoman rakkauden valossa."
Helluntailaistenkin suosima penal substitution -oppi, jossa Kristus lepyttää Jumalan vihan, on kuulemma syntynyt vasta toisella vuosituhannella (saattoi olla Anselm Canterburyläisen keksintöä, en ole aivan varma). C. Baxter Kruger kritisoi oppia kammottavaksi siksi, että se tekee Jumalasta jakomielitautisen. Jumala on yhtäältä sulaa rakkautta mutta toisaalta "vanhurskas ja pyhä", eikä Hän voi sietää syntiä, sillä se loukkaa verisesti Hänen vanhurskasta ja pyhää kunniaansa. Jumalan pyhä ja vanhurskas puolisko vaatii siksi väkivaltaista sovitusuhria, ja Jumalan rakkaudellinen puolisko sitten järjestää tämän sovitusuhrin. Tämän opin mukaan Jumala - lepyttäessään itsensä Poikansa antamalla Sijaisuhrilla - sovittaa itsensä maailman kanssa. Eli käy aivan toisin kuin Paavali esittää; Paavalin mukaanhan Jumala sovittaa maailman itsensä kanssa.
Jumala ei ole minkäänlaisen sovituksen tarpeessa, vaan Jumalasta vieraantunut maailma on. Jumala toisin sanoen tuli Kristuksessa MEIKSI - itsestään täydellisesti vieraantuneen ihmiskunnan jäseneksi ja otti meidät, hänestä täydellisesti vieraantuneet ja syntiset ihmiset - koko ihmiskunnan - mukaansa ristille, ja kuoli meidän Edustajanamme (eikä suinkaan sijaisenamme) tästä vieraantuneisuudesta ja syntisyydestä kerta kaikkiaan pois ja loi meidät haudassa ja ylösnousemuksessa Itsessään uudeksi.
Tuo penal substitution -oppi menettelisi siinä tapauksessa, jos Jumala todellakin olisi räjäyttänyt jakomielitautinsa Kristuksen kuollessa taivaan tuuliin jättäen jäljelle ainoastaan rakkaudellisen puolen itsestään (eli jos jakomielitautinen Jumala onnistui parantamaan itsensä jakomielitaudistaan uhra(utt)amalla oman Poikansa). Mutta kun ei: vaikka mantran lailla hoetaan, että Jumala valutti kaiken vihansa Kristuksen päälle, niin jotenkin vain tämä jakomielitautinen kaksipäinen janus onnistuu pysyttämään itsessään ehtymättömän vihan kääntymättömiä kohtaan. Eli itseterapia oman Pojan uhrin avulla jäi sittenkin pahasti puolitiehen. Helvetin lieskat odottavat niitä miljardeja ihmissieluja, jotka "eivät ota vastaan Kristuksen valmistamaa pelastusta" (millä kiepautuksella jumalan mielipuolisuus, joka ei korjaantunutkaan ristillä, saadaan pimitettyä).
Paavali kirjoittaa: "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. 20
Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa."
Pyynnön ("antakaa sovittaa") tapaluokka on kreikan kielessä imperatiivi, aikamuoto aoristi ja pääluokka passiivi.
Parempi suomennos kuuluu: "Suostukaa siihen, että teidät on jo sovitettu Jumalan kanssa" tai: "Hyväksykää se, että teidät on jo sovitettu Jumalan kanssa."
Paavalin rohkaisua voisi verrata vaikkapa siihen, että minä olen mennyt lainaamaaan joltakulta valtavan summan rahaa kykenemättä maksamaan sitä takaisin, minkä seurauksena lymyilen peloissani karttaen velkojaani. Päivänä muutamana luokseni tulee kuitenkin "velkojani" lähettämä viestintuoja, joka toteaa minulle: "Hän on antanut sinulle velkasi ajat sitten. Hyväksy se, että velkasi on jo kuitattu." Silkkaa avosydämisyyttään ja anteliaisuuttaan, rikkauttaan ja hyväntahtoisuuttaan velkoja itse nollasi mielessään ja kirjanpidossaan velkani häntä kohtaan.
(Vertausta voitaneen venyttää siten, että hän ja hänen poikansa sopivat yksissä tuumin - MINUN omatuntoni rauhoittamiseksi - menettelyn, jossa hän poikansa maksoi velan puolestani ja lähettivät viestintuojan näyttämään minulle allekirjoitetun paperin velan kuittaantumisesta.)
Tilanne olisi melkoisen perverssi, jos en epäuskoni ja/tai lyhytnäköisen, jääräpäisen ylpeyteni ja/tai silkan ymmärtämättömyyteni vuoksi suostuisi uskomaan velkaa kuitatuksi, ja sen takia VELKA ASTUISI UUDESTAAN VOIMAAN. Näin kuitenkin pääsiäisen sanomaa opetetaan
Se, että Jumala salli pääsiäisviikonlopun tapahtumien edetä niin kuin ne etenivät ylipapin päätöksineen, on silkkaa neroutta: "Koska teihin on väkivaltaisuutenne myötä iskostunut vuosisatainen syntipukkijärjestelmä, joka aikoinaan annettiin teille omantuntonne puhdistamiseksi, ei suinkaan minun lepyttämisekseni - koska minä en lepytystä kaipaa - saakoon oma Poikani tulla vihoviimeiseksi Syntipukiksi tuossa järjestelmässä lakkauttamaan tuon järjestelmän kerta kaikkiaan ja avaamaan teidän silmänne näkemään minut ehdottoman ja väkivallattoman rakkauden valossa."
Helluntailaistenkin suosima penal substitution -oppi, jossa Kristus lepyttää Jumalan vihan, on kuulemma syntynyt vasta toisella vuosituhannella (saattoi olla Anselm Canterburyläisen keksintöä, en ole aivan varma). C. Baxter Kruger kritisoi oppia kammottavaksi siksi, että se tekee Jumalasta jakomielitautisen. Jumala on yhtäältä sulaa rakkautta mutta toisaalta "vanhurskas ja pyhä", eikä Hän voi sietää syntiä, sillä se loukkaa verisesti Hänen vanhurskasta ja pyhää kunniaansa. Jumalan pyhä ja vanhurskas puolisko vaatii siksi väkivaltaista sovitusuhria, ja Jumalan rakkaudellinen puolisko sitten järjestää tämän sovitusuhrin. Tämän opin mukaan Jumala - lepyttäessään itsensä Poikansa antamalla Sijaisuhrilla - sovittaa itsensä maailman kanssa. Eli käy aivan toisin kuin Paavali esittää; Paavalin mukaanhan Jumala sovittaa maailman itsensä kanssa.
Jumala ei ole minkäänlaisen sovituksen tarpeessa, vaan Jumalasta vieraantunut maailma on. Jumala toisin sanoen tuli Kristuksessa MEIKSI - itsestään täydellisesti vieraantuneen ihmiskunnan jäseneksi ja otti meidät, hänestä täydellisesti vieraantuneet ja syntiset ihmiset - koko ihmiskunnan - mukaansa ristille, ja kuoli meidän Edustajanamme (eikä suinkaan sijaisenamme) tästä vieraantuneisuudesta ja syntisyydestä kerta kaikkiaan pois ja loi meidät haudassa ja ylösnousemuksessa Itsessään uudeksi.
Tuo penal substitution -oppi menettelisi siinä tapauksessa, jos Jumala todellakin olisi räjäyttänyt jakomielitautinsa Kristuksen kuollessa taivaan tuuliin jättäen jäljelle ainoastaan rakkaudellisen puolen itsestään (eli jos jakomielitautinen Jumala onnistui parantamaan itsensä jakomielitaudistaan uhra(utt)amalla oman Poikansa). Mutta kun ei: vaikka mantran lailla hoetaan, että Jumala valutti kaiken vihansa Kristuksen päälle, niin jotenkin vain tämä jakomielitautinen kaksipäinen janus onnistuu pysyttämään itsessään ehtymättömän vihan kääntymättömiä kohtaan. Eli itseterapia oman Pojan uhrin avulla jäi sittenkin pahasti puolitiehen. Helvetin lieskat odottavat niitä miljardeja ihmissieluja, jotka "eivät ota vastaan Kristuksen valmistamaa pelastusta" (millä kiepautuksella jumalan mielipuolisuus, joka ei korjaantunutkaan ristillä, saadaan pimitettyä).
Paavali kirjoittaa: "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. 20
Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa."
Pyynnön ("antakaa sovittaa") tapaluokka on kreikan kielessä imperatiivi, aikamuoto aoristi ja pääluokka passiivi.
Parempi suomennos kuuluu: "Suostukaa siihen, että teidät on jo sovitettu Jumalan kanssa" tai: "Hyväksykää se, että teidät on jo sovitettu Jumalan kanssa."
Paavalin rohkaisua voisi verrata vaikkapa siihen, että minä olen mennyt lainaamaaan joltakulta valtavan summan rahaa kykenemättä maksamaan sitä takaisin, minkä seurauksena lymyilen peloissani karttaen velkojaani. Päivänä muutamana luokseni tulee kuitenkin "velkojani" lähettämä viestintuoja, joka toteaa minulle: "Hän on antanut sinulle velkasi ajat sitten. Hyväksy se, että velkasi on jo kuitattu." Silkkaa avosydämisyyttään ja anteliaisuuttaan, rikkauttaan ja hyväntahtoisuuttaan velkoja itse nollasi mielessään ja kirjanpidossaan velkani häntä kohtaan.
(Vertausta voitaneen venyttää siten, että hän ja hänen poikansa sopivat yksissä tuumin - MINUN omatuntoni rauhoittamiseksi - menettelyn, jossa hän poikansa maksoi velan puolestani ja lähettivät viestintuojan näyttämään minulle allekirjoitetun paperin velan kuittaantumisesta.)
Tilanne olisi melkoisen perverssi, jos en epäuskoni ja/tai lyhytnäköisen, jääräpäisen ylpeyteni ja/tai silkan ymmärtämättömyyteni vuoksi suostuisi uskomaan velkaa kuitatuksi, ja sen takia VELKA ASTUISI UUDESTAAN VOIMAAN. Näin kuitenkin pääsiäisen sanomaa opetetaan
Vastaukset 2
Vanhimmat
Asiaa.
Kristus on sovittanut kaikki maan päällä ja taivaissa.