Sovittiko Jumala Kristuksessa maailman itsensä kanssa?

Paavalin kehotus tuossa kohdassa on samankaltainen kuin: "Reiska antoi sulle sen tonnin velan jo ajat sitten anteeksi. Hyväksy se."

Jotkut väittävät, että tuo sovitus ei astu voimaan, jollei sitä ota uskolla vastaan. Mutta sovitus ei ole mikään sovitus, jos se voimaan tullakseen tarvitsee toisen osapuolen suostumuksen tai "vastaanottamisen". Jos Reiska on antanut minulle tonnin velan anteeksi, velka ei astuu uudelleen voimaan, jos minun on jostakin ihmeen syystä hankala suostua siihen, ettei minun tarvitsekaaan maksaa velkaa takaisin. Velka on annettu anteeksi ja sillä siisti, eikä minun tarvitse ikinä maksaa sitä. Jos ja kun hyväksyn, että näin on, itseäni helpottaa.
Sama ajatus on Paavalilla tuossa korinttolaiskirjeen kehotuksessaan: "Hyväksykää se, että Jumala sovitti teidät itsensä kanssa Kristuksessa." Miksi hänen nyt noin tarvitsi erikseen lukijoitaan kehottaa? Kyllä kai asia tuli selväksi jo edellisessä jakeessa? Ilmeisestikin hänen julistamansa sanoma on armontäyteydessään niin ennenkuulumaton, että hän haluaa vakuuttaa lukijansa, että asianlaita tosiaankin on niin kuin mitä hän edellisessä jakeessa sanoo (eikä suinkaan päinvastoin).

Mitä Paavali kirjoittaa Jumalan armolahjasta, Jeesuksesta Kristuksesta?

"Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut."

Missä kohtaa Paavali mainitsee synnintunnon ja uskon edellytyksenä Jumalan armon saamiselle? Millä tavoin ilmaukset "heikko, jumalaton, syntinen ja Jumalan vihollinen" ilmaisevat synnintuntoa ja katumusta ja USKOA?

Sisällissodan aikana Kajaanissa valkoiset olivat teloittamaisillaan kiinni otettujen punaisten joukosta kolme henkilöä. Koska tuomitut olivat perheellisiä miehiä, astui punaisten rivistä esiin kolme poikamiestä, jotka ilmoittivat, että he voivat asettua tuomittujen tilalle, koska nämä olivat perheelisiä miehiä. Valkoisten upseeri suostui ehdotukseen, ja poikamiehet ammuttiin. Kun nyt nämä kolme poikamiestä ammuttiin, kolme perheellistä miestä säästyivät kuolemantuomiolta. Voisi kai sanoa, että tuo poikamieskolmikko kuoli "oikeaan aikaan" noiden kolmen perheellisen edestä.

Paavali kirjoittaa:

"Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme."

Eli: kuoliko Kristus edestämme siinä vaiheessa, kun osasimme oikealla tavalla katua syntisyyttämme ja pahuuttamme ja pyytää Jumalalta syntejämme anteeksi ja yrittää antaa lähimmäisillemme anteeksi? Vai tulimmeko me "oikeaan aikaan" tapahtuneen kuoleman ansiosta SOVITETUIKSI peräti siinä vaiheessa, kun me EMME olisi voineet vähempää piitata koko Jumalasta ja synti- ja syntisyys-ja anteeksiantokysymyksestä? Mitä kirjoittaa Paavali?

"Jos me SILLOIN, kun vielä olimme Jumalan VIHOLLISIA, tulimme SOVITETUIKSI hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta--"

Kun kolme poikamiestä kaatui kuolleena maahan, valkoisten upseeri olisi osoittanut joko täydellistä ymmärtämättömyyttä tai patologista sikamaisuutta poikamiehille antamaansa lupausta kohtaan, jos hän olisi mennyt teloituksen jälkeen asettamaan henkensä säästäneille perheellisille miehille VIELÄ LISÄEHTOJA, jotta nämä voisivat säilyttää henkensä.

Jos jopa kammottavan sekasortoisena ja kuohuvana vuonna 1918 valkoisten upseeri kykeni pitämään kolmelle VIHOLLISELLE antamansa lupauksen, tuskinpa Jumala pitää OMAN POIKANSA KUOLEMAA halvempiarvoisena kuin valkoinen upseeri piti kolmen vihollisensa kuolemaa?

Jumala oli siis Kristuksessa, Ihmisen Pojassa, viimeisessä Aadamissa. Ihminen Jeesus Kristus veti ristille KAIKKI tykönsä. Syntisen lihan kaltaisuudessa Ihmisen Poika synnin tähden tuomitsi synnin lihassa kuolemalla synnistä pois, jolloin Lain vanhurskaus toteutui MEISSÄ, Hänen kanssaan ristillä kuolleissa ihmisissä; meille ei TÄMÄN RISTINKUOLEMAN VUOKSI JA SEURAUKSENA lueta rikkomuksiamme. Missään kohtaa noissa Paavalin kuvauksissa ei mainita uskoontuloa kaiken edellä sanotun edellytyksenä eikä kriteerinä; kaikki tuo on suorasanaista kuvausta TAPAHTUNEESTA TOSIASIASTA. Uskoontulo on HAVAHTUMISTA TÄHÄN TOSIASIAAN.

Helvettikiimaiset ihmiset siteeraavat ahnaasti raaatuunkohtia, joissa puhutaan "kadotuksesta". Siinä sitä ovat helvettikiimaiset suomentajat olleet intopiukeana sanavalinnoissaan. Jostakin syystä samaiset suomentajat EIVÄT laita Jeesusta puhumaan vertauksessaan "kadotukseen joutuneesta" lampaasta ja hopearahasta, vaikka tismalleen samasta ilmauksesta on noissakin kohdissa kyse.

Ja helvetistä puhuessaan Jeesus ei suinkaaan puhu mistäään suomentajien keksimässtä helvetistä vaan Hinnomin laaksosta, joka on nykyisin vehmas ja vihanta laakso, oiva turistikohde.

Ja iankaikkkisesta rangaistuksesta puhuessaan Jeesus ei tosiasiassa puhu mistään iankaikkisesta rangaistuksesta vaan aikakausien puitteissa tapahtuvasta, eheyttävästä ojennuksesta (aionios kolasis).

Mutta koska helvettikiimaiset suomentajat ovat suomennoksillaan saaneeet nuo käsitteet iskostumaan ihmisten mieliin, kukaa niitä saaa yhtäkkiä muuttumaan? Ei kukaan, paitsi Jumala yksin.

Raamatussa sana, joka suomennetaan verbillä "pelastua", tarkoittaa myös paranemista, eheytymistä.
Kristuksen loppuun saakka saattama lunastus hämärretään usein raamattusitaateilla, joissa tämä "pelastus" liitetään uskoontulon hetkeen ("Joka avuksi huutaa Herran nimeä, se pelastuu"). Ja näin onkin; uskoon tultaessa pelastutaan, eheydytään, parannutaan siitä valheesta, että Jumala muka ei ole sovittanut koko maailmaa Kristuksessa Jeesuksessa. Ihminen, joka EI usko Jeesukseen, ei tietenkään voi uskoa myöskään olevansa lunastettu ja sovitettu Kristuksessa. Kun ihmisessä syttyy usko Jeesukseen, hän pelastuu ja paranee siitä tietämättömyydestä ja vieraantuneisuuudesta, jonka vallassa hän oli ennen uskoa. On kuitenkin MIELETÖNTÄ VÄITTÄÄ, ETTÄ IHMINEN SIIRTYY USKOONTULON HETKESSÄ LUNASTUKSEN ULKOPUOLELTA LUNASTUKSEEN SISÄLLE. Sellainen on yhtä mieletöntä kuin olisi väittää syntyneensä hetkellä, josta itsellä on varhaislapsuudessa ensimmäinen muistikuva.
Kun Suomi itsenäistyi vuoden 1917 joulukuun 6. päivä, ja tätä ilosanomaa alettiin viedä sisämaan kyliin, joissa ihmisillä ei ollut radiota, niin jos joku sai kuulla itsenäistymisestä esim. 14.12. 1917, hän ei suinkaan kuvitellut itse itsenäistyneensä 14.12. vaan kuudes päivä. 14. päivä oli toki riemullinen päivä hänen elämässään sen vuoksi, että hän sai tietoonsa ja alkoi uskoa 6. päivä tapahtuneeseen maaamme itsenäistymiseen, mutta niin pöljä ja niin lapselllinen ja superITSEKESKEINEN tuskin kukaan suomalainen on tuohon aikaan ollut, että olisi kuvitellut itsenäistymisen astuneen VOIMAAN omalla kohdallaan vasta sinä päivänä, kun kuuli uutisen.
Tällaisia vaubakristittyjä oovat ne, jotka väittävät astuneensa sovitukseeen sisälle uskoontulon hetkellä. He vääntävät Raamatun pelastus-sanan synonyymiseksi sovitukselle ja lunastukselle tajuamatta, että kyse on kaikkea muuuta kuin noiden kiilmausten synonyymistä.

Lunastaa-sana esiintyy UT:ssa kohdissa Gal. 3:13 ja 4:5. Noissa kohdissa ei ole mitään mainintaa uskoon tulosta lunastuksen edellytyksenä.
Paavali osoittaa selkeästi, että "sovitus" tarkoittaa eri asiaa kuin "pelastus":

Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet.

Ja toisaalla Paavali kirjoittaa seuraavasti:
Kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.

Jumala toisin sanoen sovitti jo maailman itsensä kanssa. Tähän sisältyy se, että rikkomukset on pois pyyhitty. Tämä on se olotila, johon Jumala koko maailman Kristuksen ristinkuolemassa saattoi. Tämä tapahtui jo. Ja koska Jumala ei ole Sovittajana yhtään taitamattomampi ja päättämättömämpi kuin Luojanakaan, tämä Kristuksessa aikaansaatu sovitus ei ole millään tavoin ehdollinen tai potentiaalinen vaan täydellinen.

Siksi seuraavan jakeeen suomennnos on surkuhupaisan harhaanjohtava: "Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa." Jos ihminen on jo sovitettu Jumalan kansssa, silloin mitään sooitettavaa ei enää ole. Jos Reiska on antanut minulle hyvää hyvyyttään tonnin velan anteeksi ja lähettää kaverinsa kertomaan minulle tästä, Reiskan lähettämä "sanansaattaja" ei suinkaan sano minulle: "Anna Reiskan antaa sinulle se tonnin velka anteeksi", vaan "Reiska käski sanoa, että hän antoi sinulle sen tonnin pystyn anteeksi." TÄTÄ JA AINOASTAAN TÄTÄ tarkoittaa Paavalin kehotus alkukielellä. Kun ihminen suostuu sovituksen TOSIASIAAN, hän ei suinkaan TULE SOVITETUKSI TUOSSA HETKESSÄ, ELI SOVITUS EI SUINKAAN ASTU VOIMAAN TUOSSA HETKESSSÄ, vaan hän pelastuu eli tervehtyy harhasta, ettei muka ole sovitettu Kristuksessa Jumalan kanssa. Kun uskon Reiskan lähettämää sanansaattajaa, en suinkaan SAA VELKAANI ANTEEKSI TUOSSA HETKESSÄ, vaan mieleni "pelastuu", tervehtyy siitä harhaluulosta, että minun tulee maksee Reiskalle se tonni.

Sovitettuna oleminen on koko maailman nykyhetkinen todellisuus.

Muuan juutalainen totesi kerran televisiossa: "Me juutalaiset ikään kuin vaistoamme, tunnemme luissamme, ettei maailma ole sovitettu."

Siksi(kin) juutalainen Paavali varmaan kirjoitti lukijoilleen: "Suostukaa tähän sovintoon. Uskokaa, että se on totta."

Kerran on kaikki päättyvä hyvin. Kaikkien kohdalla.

Jeesus sovitti varmaan ittekseen ja Pietarin kanssa. Tarinan mukaan ei ymmärtänyt hyvän päälle eli Magdaleenasta ollenkaan. Tämä olisi kyllä mielellään sovittanut Jeesuksenkin kanssa.

Kyllä Jumala sovitti Kristuksessa maailman itsensä kanssa..