Minä en lue paljon kirjoja enää.

punaisen prikaatin kommunistitukija sinnetännemäen lapsen isä

siis Ehjäksi särkynyt .... on nimi ...mitähän minä sekoilen.
mimmimum-..mi

Onhan täällä palstallakin sykähdyttäviä ja maailmaa syleileviä otsikoita joista voisi löytyä suuriakin kirjallisia nautintoja, on Isoäitini on ilotyttö, Jeesus pelastaa ja loput onkin sitten koronaa eestä, koronaa takaa, korona istuu, korona makaa. Niin paljon hyvää luettavaa ettei oikein ennätä kirjaan tarttua ;)

Paloma.se01 kirjoitti:

Onhan täällä palstallakin sykähdyttäviä ja maailmaa syleileviä otsikoita joista voisi löytyä suuriakin kirjallisia nautintoja, on Isoäitini on ilotyttö, Jeesus pelastaa ja loput onkin sitten koronaa eestä, koronaa takaa, korona istuu, korona makaa. Niin paljon hyvää luettavaa ettei oikein ennätä kirjaan tarttua ;)

Lue lisää

"Paloma.se01"

Minä tein teille paikan kirjoitella.
Hän on vaan hyvä.
Ystävättärineen. :)

"Mustetta vuotaa kynäkin kun paperia viiltää."

H.

Anonyymi kirjoitti:

siis Ehjäksi särkynyt .... on nimi ...mitähän minä sekoilen.
mimmimum-..mi

Ehjäksi särkynyt olisi varmaan koskettavakin kirja.
Aloita muutamalla sivulla, jospa se tempaa sinut mukaansa.
Luultavasti antoisampaa luettavaa kuin tämä palsta....

Paloma.se01 kirjoitti:

Onhan täällä palstallakin sykähdyttäviä ja maailmaa syleileviä otsikoita joista voisi löytyä suuriakin kirjallisia nautintoja, on Isoäitini on ilotyttö, Jeesus pelastaa ja loput onkin sitten koronaa eestä, koronaa takaa, korona istuu, korona makaa. Niin paljon hyvää luettavaa ettei oikein ennätä kirjaan tarttua ;)

Lue lisää

Sinä se sitten jaksat nälviä.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä se sitten jaksat nälviä.

Minua nauratti.

Tämä kait on kirjallisuusaloitus.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä kait on kirjallisuusaloitus.

Menikö pupu pöksyihin ...vai mikä sua vaivaa....bokseritko painaa...
mimmimum-..mi

Kyllä miehille on omia rintaliivejä. Nykyisin kaikki on mahdollista.
"Tuotteet on suunnattu aivan tavallisille miehille."

https://www.voice.fi/ilmiot/a-77821

Tellukka kirjoitti:

Kyllä miehille on omia rintaliivejä. Nykyisin kaikki on mahdollista.
"Tuotteet on suunnattu aivan tavallisille miehille."

https://www.voice.fi/ilmiot/a-77821

Lue lisää

"Tellukka"

Jospa jättäisit tällä kertaa väliin?
Ole hyvä.

H.

huruksz kirjoitti:

"Tellukka"

Jospa jättäisit tällä kertaa väliin?
Ole hyvä.

H.

Voinhan minä.
Enimmäkseen olenkin viihtynyt viime aikoina facella.

Vähän kyllästynyt tähän haamujen kanssa keskusteluun nyt yksinään mummokaranteenissa ollessani. Facella kuitenkin on todellisia ihmisiä, joitten kanssa vaihtaa ajatuksia, kun livekontaktit ovat out.

huruksz kirjoitti:

"Tellukka"

Jospa jättäisit tällä kertaa väliin?
Ole hyvä.

H.

Kulteliini ohjeistaa!!

huruksz kirjoitti:

"Tellukka"

Jospa jättäisit tällä kertaa väliin?
Ole hyvä.

H.

Juma*auta eikö sun läyskälles saa ees vastata.

Kiitos tiedosta, joka ei vähennä kirjan arvoa.

Kuule KUPLA, sulle kaikki kaikki paitsi persut edustaa punavihreää kuplaa.

Nuorempana.

Anonyymi kirjoitti:

Nuorempana.

Voi että, sait hymyn huulille. Olen aina ollut empivä milloin käytetään n:ää ja milloin ämmää.
Viisaat kertovat katsomaan kantasanaa.
Olet varmaan oikeassa.

Eliaana kirjoitti:

Voi että, sait hymyn huulille. Olen aina ollut empivä milloin käytetään n:ää ja milloin ämmää.
Viisaat kertovat katsomaan kantasanaa.
Olet varmaan oikeassa.

Ihan varmasti olen oikeassa.

Kirjoja voi ostaa kaupasta tai netistä suoraan, ja posti tuo kotiin.
Antikvariaateista löytyy myös netin kautta selaamalla , kotitoimituksena melko edullisesti suorastaan harvinaisuuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoja voi ostaa kaupasta tai netistä suoraan, ja posti tuo kotiin.
Antikvariaateista löytyy myös netin kautta selaamalla , kotitoimituksena melko edullisesti suorastaan harvinaisuuksia.

Lue lisää

Aniharva kirja on ostamisen ja säilyttämisen arvoinen. Kaikki on koluttu. Selailin kirjakauppojen uutuuksia, joista olisin kiinnostunut, ne maksoivat järjestään noin 35 euroa ja kun lukee paljon yhdellä kirjalla ei pitkällä pötki, pari päivää saa menemään. Samaisia kirjoja odottaa minua tilattuna kirjastosta noudettavina, kun kirjasto aukeaa.
Ei ole varaa pistää 200-300 euroa kirjoihin kuukaudessa eikä mitään mieltä,
kun kirjastolaitos on, mutta tässä poikkeustilanteessa saatan kyllä jonkun ostaa,
jos tätä kauan jatkuu. Nettiantikvariaateista en ole löytänyt mitään mitä en olisi jo lukenut. Adlibrikseltä olen jonkun uutuuden tilannut joskus, kun kirjaston jono uutuuksien kohdalla voi kestää lähes vuoden enkä malttaa odottaa.

Matti Mäkelä taitaa olla niitä miehiä, jotka ovat kirjoittaneet oman elämänsä niin "auki", ettei kiveäkään ole jäänyt kääntämättä. Toinen Mäkelä, Hannu, on tehnyt samoin..))
Matti Mäkelän ote on rennompi, ainakin niiden parin kirjan perusteella, mitkä olen häneltä lukenut. Eikös häneltä ole aforismejakin ilmestynyt?
Mutta ahkeria, kelpo kirjailijoita molemmat Mäkelät, mutta vähempikin tilitys olisi riittänyt..))
Matti Mäkelän viimeistä kirjaa en ole lukenut, ehkä pitäisi. Iso saavutus tosiaan, kirjoittaa "viimeiseen hengenvetoon saakka".
Turhan nuorena lähti, mutta ilmeisesti menettämättä luomisvoimaansa. Kun/jos se katoaa, se voi olla kirjailijalle tappava isku. Waltari siitä kirjoitti aikanaan ja Markku Lahtela ja Lassi Sinkkonen sen ehkä kokivat kun päätyivät omaan ratkaisuunsa.

demeter1 kirjoitti:

Matti Mäkelä taitaa olla niitä miehiä, jotka ovat kirjoittaneet oman elämänsä niin "auki", ettei kiveäkään ole jäänyt kääntämättä. Toinen Mäkelä, Hannu, on tehnyt samoin..))
Matti Mäkelän ote on rennompi, ainakin niiden parin kirjan perusteella, mitkä olen häneltä lukenut. Eikös häneltä ole aforismejakin ilmestynyt?
Mutta ahkeria, kelpo kirjailijoita molemmat Mäkelät, mutta vähempikin tilitys olisi riittänyt..))
Matti Mäkelän viimeistä kirjaa en ole lukenut, ehkä pitäisi. Iso saavutus tosiaan, kirjoittaa "viimeiseen hengenvetoon saakka".
Turhan nuorena lähti, mutta ilmeisesti menettämättä luomisvoimaansa. Kun/jos se katoaa, se voi olla kirjailijalle tappava isku. Waltari siitä kirjoitti aikanaan ja Markku Lahtela ja Lassi Sinkkonen sen ehkä kokivat kun päätyivät omaan ratkaisuunsa.

Lue lisää

Minusta elämäkerralliset itsetutkiskelukirjat ovat mukavia,
ei niitä liikaa ole,
pinnallisia on paljon.

Anonyymi kirjoitti:

Minusta elämäkerralliset itsetutkiskelukirjat ovat mukavia,
ei niitä liikaa ole,
pinnallisia on paljon.

Ei varmasti ole liikaa, Anonyymi 18.57. Valinta on lukijalla, ei ole pakko lukea..))
Ja kyllähän näissä muistelma/tilityskirjoissa pääsee kirjailijaa lähelle...

demeter1 kirjoitti:

Ei varmasti ole liikaa, Anonyymi 18.57. Valinta on lukijalla, ei ole pakko lukea..))
Ja kyllähän näissä muistelma/tilityskirjoissa pääsee kirjailijaa lähelle...

Näen asian niin päin, että kirjat voivat auttaa pääsemään itseään lähelle.
Kun joku kertoo tunnoistaan, voi alkaa joku oma asia selvitä ja helpottaa kun voi lukea
miten joku toinen on ongelman käsitellyt tai ratkaissut tai oppinut elämään jonkun asian kanssa, jota ei voi muuttaa. Erilaisista suhtautumistavoista on mielenkiintoista lukea,
voi oppia uuttakin siinä mielessä sen lisäksi, että saa lukea mielenkiintoista tarinaa.
Moni kirja voi olla "terapeuttinen", parempi kuin "terapiakirjat", jotka ovat teoriaa, itsensäpsyykkaamisen ohjeita.

Anonyymi kirjoitti:

Näen asian niin päin, että kirjat voivat auttaa pääsemään itseään lähelle.
Kun joku kertoo tunnoistaan, voi alkaa joku oma asia selvitä ja helpottaa kun voi lukea
miten joku toinen on ongelman käsitellyt tai ratkaissut tai oppinut elämään jonkun asian kanssa, jota ei voi muuttaa. Erilaisista suhtautumistavoista on mielenkiintoista lukea,
voi oppia uuttakin siinä mielessä sen lisäksi, että saa lukea mielenkiintoista tarinaa.
Moni kirja voi olla "terapeuttinen", parempi kuin "terapiakirjat", jotka ovat teoriaa, itsensäpsyykkaamisen ohjeita.

Lue lisää

Aivan, Anonyymi 10.56. Vastavuoroisuus pelaa. Ja toisen kertoma tarina kiinnostaa aina, koska se antaa tuon mahdollisuuden peilata itseään.
Samaa juurta taidetaan olla kaikki ja erot ovat sittenkin aika pieniä, ellemme tahdo niitä itse korostaa..))

Olen lukenut tuon Eevan tyttäret ja Utrion muitakin kirjoja.
Juuri naisnäkökulmasta hänen kirjansa ovat mielenkiintoisia.
Myös historiallinen tausta on vaikuttava.

Eliaana kirjoitti:

Olen lukenut tuon Eevan tyttäret ja Utrion muitakin kirjoja.
Juuri naisnäkökulmasta hänen kirjansa ovat mielenkiintoisia.
Myös historiallinen tausta on vaikuttava.

Lue lisää

Vaikka olen lukenut paljon, kaksi tunnettua ja arvostettuakin kirjailijaa on jäänyt väliin: Kaari Utrio ja Laila Hirvisaari. Utrion Perhekirja minulla on lahjaksi saatu mutta lukematta. Silmäillyt olen ja vaikuttaa mielenkiintoiselta, yleissivistävältä. Ehkä jatkan silmäilyä nyt kun on aikaa - siis teoriassa..))

demeter1 kirjoitti:

Vaikka olen lukenut paljon, kaksi tunnettua ja arvostettuakin kirjailijaa on jäänyt väliin: Kaari Utrio ja Laila Hirvisaari. Utrion Perhekirja minulla on lahjaksi saatu mutta lukematta. Silmäillyt olen ja vaikuttaa mielenkiintoiselta, yleissivistävältä. Ehkä jatkan silmäilyä nyt kun on aikaa - siis teoriassa..))

Lue lisää

Minä luin Utrion kirjoja nuorempana. Tiedän että useimmat arvostavat häntä kirjailijana ja hänen helppolukuiset kirjansa sijoittuvat mielestäni jonnekin kevyen viihdekirjallisuuden ja historiallisen kaunokirjallisuuden väliin: kaupallisuus ja tutkimus kulkevat käsi kädessä.
Historiallinen kauno on kyllä kirjallisuuden laji joka aihepiiriltään kiehtoo ja menneiden sukupolvien naisen elämästä kertovat romaanit ovat mielenkiintoisia, myös filmit.

(Bolla alkaa olla loppusuoralla. En oikein ole löytänyt riittävästi sympaattisia ominaisuuksia kummassakaan kirjan päähenkilössä että voisin tuntea jonkinlaista yhteenkuuluvaisuutta, hengenheimolaisuutta, ymmärtämisen tasoa. Kirjana tietenkin loistavan hyvin kirjoitettu ja sanakuvat raikkaita ja minulle uusia. Kuten hänen vaimonsa joka oli hääpäivänä "hiljaa kuin seinävaate". Tuli mieleen mammani gobeliinit.

Paloma.se01 kirjoitti:

Minä luin Utrion kirjoja nuorempana. Tiedän että useimmat arvostavat häntä kirjailijana ja hänen helppolukuiset kirjansa sijoittuvat mielestäni jonnekin kevyen viihdekirjallisuuden ja historiallisen kaunokirjallisuuden väliin: kaupallisuus ja tutkimus kulkevat käsi kädessä.
Historiallinen kauno on kyllä kirjallisuuden laji joka aihepiiriltään kiehtoo ja menneiden sukupolvien naisen elämästä kertovat romaanit ovat mielenkiintoisia, myös filmit.

(Bolla alkaa olla loppusuoralla. En oikein ole löytänyt riittävästi sympaattisia ominaisuuksia kummassakaan kirjan päähenkilössä että voisin tuntea jonkinlaista yhteenkuuluvaisuutta, hengenheimolaisuutta, ymmärtämisen tasoa. Kirjana tietenkin loistavan hyvin kirjoitettu ja sanakuvat raikkaita ja minulle uusia. Kuten hänen vaimonsa joka oli hääpäivänä "hiljaa kuin seinävaate". Tuli mieleen mammani gobeliinit.

Lue lisää

Noin minäkin olen Utrion kirjat mielessäni määrittänyt kuin sanot, Paloma. Hän kyllä kertoo lopettaneensa kirjoittamisen. Varmasti riittääkin yhden naisen urakaksi kun vielä lukee mukaan tietyn yhteiskunnallisen vaikuttamisen, lähinnä feminismiä tarkoitan.

En minäkään Bollan päähenkilöihin tuntenut minkäänlaista yhteeenkuuluvuutta, samaistumiskohteeksi eivät käy millään tasolla. Minusta tarinan kiinnostavuus perustuu ihan siihen, että se kuvaa poikkeavia ihmisiä poikkeusoloissa. Ihmiskuvaus on kaunistelematonta ja armottomuudessaan sellaista, että on ihan pakko yrittää syventää omaa ymmärrystään.
Ja kuten sanottu, kyllä se uskoa ihmisyyteen romahdutti. Että suuri. voimallinen rakkauskin tallautui sodan jalkoihin ja rakastettu jätettiin käyttökelvottomana oman onnensa nojaan kun piti pelastaa oma nahka...Noin ensi lukeman ja ensi tulkinnan perusteella...
Toivottavasti tässä oli kyseessä vain se kuuluisa "yksittäistapaus", eivätkä useimmat ihmiset tosipaikan tullen pystyisi tuohon kuten eivät muihinkaan päähenkilön harjoittamiin julmuuksiin. Ja fiktiostahan taaskin on kyse, vai onko ?

Paloma.se01 kirjoitti:

Minä luin Utrion kirjoja nuorempana. Tiedän että useimmat arvostavat häntä kirjailijana ja hänen helppolukuiset kirjansa sijoittuvat mielestäni jonnekin kevyen viihdekirjallisuuden ja historiallisen kaunokirjallisuuden väliin: kaupallisuus ja tutkimus kulkevat käsi kädessä.
Historiallinen kauno on kyllä kirjallisuuden laji joka aihepiiriltään kiehtoo ja menneiden sukupolvien naisen elämästä kertovat romaanit ovat mielenkiintoisia, myös filmit.

(Bolla alkaa olla loppusuoralla. En oikein ole löytänyt riittävästi sympaattisia ominaisuuksia kummassakaan kirjan päähenkilössä että voisin tuntea jonkinlaista yhteenkuuluvaisuutta, hengenheimolaisuutta, ymmärtämisen tasoa. Kirjana tietenkin loistavan hyvin kirjoitettu ja sanakuvat raikkaita ja minulle uusia. Kuten hänen vaimonsa joka oli hääpäivänä "hiljaa kuin seinävaate". Tuli mieleen mammani gobeliinit.

Lue lisää

Laila Hirvisaaren kirjat eivät minuakaan puhuttele, vaikka kirjailija on tehnyt käsittääkseni huolellista taustatyötä eikä kielessäkään ole sinänsä moittimista. Ne eivät vaan saa minua innostumaan, mutta varmasti aiheet koskettavat monia, tapahtumat saattavat liittyä oman suvun historiaan ja kirjat ovat myös helppolukuisia. Utriota olen lukenut jonkin verran, hänellä on historioitsijan ote, varsinkin keskiajasta kertovat ovat olleet jännittäviäkin ja tuoneet myös lasten ja naisten vaikeaa asemaa esille. Viihdekirjailijoihin laskettava Pirjo Tuominen on ihan laatuisa myös, kun kaipaa kevyempää luettavaa, muttei hömppää kuitenkaan. Yhteiskunnallisiakin asioita sivutaan, vaikkei syvällisemmin paneuduta.

En vaadi kirjalta sitä, että voisin samaistua henkilöihin, sehän myös kaventaisi lukukenttää. Kieltämättä samastuminen voi olla lisäarvo, kuten uskon omaltakin kohdaltani Ferrante-sarjasta. On myös haastavaa lukijalle koettaa mennä ihan erilaisen, eri sukupuolta, kulttuuria ja ikäluokkaa edustavan saappaisiin tai pään sisälle, se on vaikeaa myös kirjailijalle. Meillä on kirjapiirissä melko vaativiakin teoksia, ja monen ihmisen näkökulma, suodattaminen ja lukukokemus avartaa ihmeesti omaa käsitystä.

Sain Günter Grassin kirjan Sipulia kuoriessa luetuksi, ja alun pitkästyttämisen tunne muuttui , kun kunnolla keskityin. Sipulin kuoriminen on muistin kerrosten paljastumisen vertauskuva, kirjassa näyttäytyy myös saksalainen sielu ja historian kipupisteet. Kirjahyllystä osui juuri käteeni Isabel Allenden Henkien talo, jota en muista lukeneeni. Olen saanut aina joululahjaksi kirjoja, joita en ole ehtinyt lukea ja ne ovat unohtuneet hyllyyn, ja kirjaston käyttäjänä olen aina ollut aktiivinen. Allenden kirjan takakansiesitteestä : Latinalaisen Amerikan tunnetuimman naiskirjailijan säihkyvä sukukronikka Trueban perheen vuosisadasta...romaanin upean sensuellissa maailmassa toden ja magian rajapinnat murtuvat.

Lukemisiin !

Ramoona

Anonyymi kirjoitti:

Laila Hirvisaaren kirjat eivät minuakaan puhuttele, vaikka kirjailija on tehnyt käsittääkseni huolellista taustatyötä eikä kielessäkään ole sinänsä moittimista. Ne eivät vaan saa minua innostumaan, mutta varmasti aiheet koskettavat monia, tapahtumat saattavat liittyä oman suvun historiaan ja kirjat ovat myös helppolukuisia. Utriota olen lukenut jonkin verran, hänellä on historioitsijan ote, varsinkin keskiajasta kertovat ovat olleet jännittäviäkin ja tuoneet myös lasten ja naisten vaikeaa asemaa esille. Viihdekirjailijoihin laskettava Pirjo Tuominen on ihan laatuisa myös, kun kaipaa kevyempää luettavaa, muttei hömppää kuitenkaan. Yhteiskunnallisiakin asioita sivutaan, vaikkei syvällisemmin paneuduta.

En vaadi kirjalta sitä, että voisin samaistua henkilöihin, sehän myös kaventaisi lukukenttää. Kieltämättä samastuminen voi olla lisäarvo, kuten uskon omaltakin kohdaltani Ferrante-sarjasta. On myös haastavaa lukijalle koettaa mennä ihan erilaisen, eri sukupuolta, kulttuuria ja ikäluokkaa edustavan saappaisiin tai pään sisälle, se on vaikeaa myös kirjailijalle. Meillä on kirjapiirissä melko vaativiakin teoksia, ja monen ihmisen näkökulma, suodattaminen ja lukukokemus avartaa ihmeesti omaa käsitystä.

Sain Günter Grassin kirjan Sipulia kuoriessa luetuksi, ja alun pitkästyttämisen tunne muuttui , kun kunnolla keskityin. Sipulin kuoriminen on muistin kerrosten paljastumisen vertauskuva, kirjassa näyttäytyy myös saksalainen sielu ja historian kipupisteet. Kirjahyllystä osui juuri käteeni Isabel Allenden Henkien talo, jota en muista lukeneeni. Olen saanut aina joululahjaksi kirjoja, joita en ole ehtinyt lukea ja ne ovat unohtuneet hyllyyn, ja kirjaston käyttäjänä olen aina ollut aktiivinen. Allenden kirjan takakansiesitteestä : Latinalaisen Amerikan tunnetuimman naiskirjailijan säihkyvä sukukronikka Trueban perheen vuosisadasta...romaanin upean sensuellissa maailmassa toden ja magian rajapinnat murtuvat.

Lukemisiin !

Ramoona

Lue lisää

Henkien talosta vain sen verran että mielestäni latinalaisamerikkalaisen kirjallisuuden toiseksi paras, Sadan vuoden yksinäisyyden jälkeen. Olen lukenut sen ainakin kolme kertaa.
Oikeastaan kaikki Isabel Allenden kirjat ovat todella hyviä, vaikka sen jälkeen kun hän muutti Kaliforniaan taso on mielestäni laskenut. Toinen latinalaisamerikkalainen kirjailija jonka kirjoista olen pitänyt on Mario Vargas Llosa, etenkin "Tuhma tyttö" imaisi mukaansa heti alkusivuilta; erilainen ja humoristinen tarina kevytkenkäisen tytön seikkaiIuista suurella maailman näyttämöllä ja häneen auttamattomasti rakastuneesta diplomaatista.

Joskus 80-luvulla otin asiakseni kahlata läpi koko Latinalais-Amerikkalaisen kirjallisuus buumin kuusikymmentäluvulta ja paikallisen pikkukaupungin kirjastossa USA:ssa luin varmaan koko hyllyn läpi ja kirjastonhoitaja tiesi ja tunsi makuni ja osasi neuvoa ja suositella. Eräänä päivänä hän tuli puheilleni innoissaan kun katselin hyllykköä ja sanoi olemme saaneet kirjan jota tulet RAKASTAMAAN...ja se oli juuri Henkien talo. Hän oli oikeassa!

Oisitpa jo lukenut, harkitsen kannattaisiko ostaa. Perinteisenä kirjana maksaa enemmän.
En osaa tottua muihin lukutapoihin kuin perinteiseen kirjaan.

Anonyymi kirjoitti:

Oisitpa jo lukenut, harkitsen kannattaisiko ostaa. Perinteisenä kirjana maksaa enemmän.
En osaa tottua muihin lukutapoihin kuin perinteiseen kirjaan.

Nii muutaman kirjan luen vuoteen, aikoinaan kannoin kirjastosta kassilisen joka kuukausi, sitten oli vuosia etten lukenut ollenkaan, nyt viritellyt uuvvestaa.

Pertikki kirjoitti:

Nii muutaman kirjan luen vuoteen, aikoinaan kannoin kirjastosta kassilisen joka kuukausi, sitten oli vuosia etten lukenut ollenkaan, nyt viritellyt uuvvestaa.

Löytyi ylisiltä vanha Mika Waltarin kirjoittama teos "Neuvostovakoilun varjossa".
Odottaa vain lukemisen aloitusta.

Pertikki kirjoitti:

Nii muutaman kirjan luen vuoteen, aikoinaan kannoin kirjastosta kassilisen joka kuukausi, sitten oli vuosia etten lukenut ollenkaan, nyt viritellyt uuvvestaa.

Hei Pertikki, jouduin käymään apteekissa ja olisin viereisestä kirjakaupasta ostanut
Vakooja ja petturin, mutta se on mennyt kuin kuumille kiville,
ei ollut yhtään kappaletta, aamulla oli viimeinen myyty nenäni edestä.
Ensi viikolla tulee lisää. Lukuintoa sinulle ! Tulehan kertomaan mitä tykkäsit kirjasta !

Salingerin; Sieppari ruispellossa tuli luettua teiniaikoina , kun luokkakaverini sanoi kirjassa olevan seksiä. Aika kesyä.

Keltainen kirjasto on loistava, se on ollut minunkin suosikkejani,
aina laadukasta luettavaa.

Keskikoulussa tyydyimme lukemaan Aapelin Pikku Pietarin pihaa sekä Huovisen Havukka-ahoa. Huoviseen kyllä tykästyin , ja hänen teoksiaan lukenut useita.
Keskikoulussa eräs opettaja oli vallan hurmioitunut Kalevalasta, jota luetutti oppilailla, sekä piti kokeita: ulkolukua runoista, runojaloista polvineen.
Kyllääntyneenä,heitin läskiksi koko Kalevalan.
Maikka palkitsi tokariin suomenkielestä 4 .

Anonyymi kirjoitti:

Keskikoulussa tyydyimme lukemaan Aapelin Pikku Pietarin pihaa sekä Huovisen Havukka-ahoa. Huoviseen kyllä tykästyin , ja hänen teoksiaan lukenut useita.
Keskikoulussa eräs opettaja oli vallan hurmioitunut Kalevalasta, jota luetutti oppilailla, sekä piti kokeita: ulkolukua runoista, runojaloista polvineen.
Kyllääntyneenä,heitin läskiksi koko Kalevalan.
Maikka palkitsi tokariin suomenkielestä 4 .

Lue lisää

Huovinen on oma suosikkini,
tykkään Huovisen huumorista.
Erityisesti tulee mieleen Lampaansyöjät
ja siitä miesten väliset pohdinnat elämän menosta.

Tänä päivän ja tähän aikaan olisikin hyvä lukea uudestaan Lentsu, siinä kun räkä lentää.
Puukansan tarinat tulevat mieleen kun metsässä liikkuu.
Huovinen on metsänsä tuntenut.

Nuorilta on jäänyt hyllykköön Alivaltiosihteereiden virallisista elämäntarinoista kertovia kirjoja ja levyjä, niitä olen kuunnellut ja lueskellut.

Tuo Andre Giden aforismi kolahti. Totta kuin mikä. Yritin ihan googlata tietoa hänestä, kun muistan lukeneeni häneltä kirjan vankilassa pitkään olleesta miehestä, joka ei vapautumisensa jälkeen pystynyt elämään vankilan ulkopuolella.
Gide sai myös Nobel-palkinnon ja vaikutti vahvasti eri elämänaloilla.
Tuota "Voittajien varjot"-kirjaa en ole lukenut. Kiinnostaa kyllä, kuten tämä Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan uutuus "Huipputuloiset"...

demeter1 kirjoitti:

Tuo Andre Giden aforismi kolahti. Totta kuin mikä. Yritin ihan googlata tietoa hänestä, kun muistan lukeneeni häneltä kirjan vankilassa pitkään olleesta miehestä, joka ei vapautumisensa jälkeen pystynyt elämään vankilan ulkopuolella.
Gide sai myös Nobel-palkinnon ja vaikutti vahvasti eri elämänaloilla.
Tuota "Voittajien varjot"-kirjaa en ole lukenut. Kiinnostaa kyllä, kuten tämä Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan uutuus "Huipputuloiset"...

Lue lisää

"demeter1"

Elämäni alkoi, kun sain ensimmäisen.
Isäni ostaman sota-koneen pienois-mallin kootuksi valmiiksi.
Liekö olin jotain 10v.

"Tunne isäsi, tunnet silloin itsesi."
huruksz 18.04.2020

Tämä aforismi ei taida oikein naiselle sopia...
Ei ainakaan ihan kokonaan.
Jospa laitankin naisille senlaisen joka sopii..

"Tunne äitisi, tunnet silloin tulevaisuutesi."
huruksz 18.04.2020

H.

huruksz kirjoitti:

"demeter1"

Elämäni alkoi, kun sain ensimmäisen.
Isäni ostaman sota-koneen pienois-mallin kootuksi valmiiksi.
Liekö olin jotain 10v.

"Tunne isäsi, tunnet silloin itsesi."
huruksz 18.04.2020

Tämä aforismi ei taida oikein naiselle sopia...
Ei ainakaan ihan kokonaan.
Jospa laitankin naisille senlaisen joka sopii..

"Tunne äitisi, tunnet silloin tulevaisuutesi."
huruksz 18.04.2020

H.

Lue lisää

Sait peukun aforimistasi huru !..)) Ei paha.

demeter1 kirjoitti:

Sait peukun aforimistasi huru !..)) Ei paha.

"demeter1"

Voi juku!
Noh, kiitti nyt.
Ilmeisesti en ole ollutkaan väärässä.
Siinä kun aina olen nähnyt miehen tehtävän olevan naisia varten. :)


H.

huruksz kirjoitti:

"demeter1"

Voi juku!
Noh, kiitti nyt.
Ilmeisesti en ole ollutkaan väärässä.
Siinä kun aina olen nähnyt miehen tehtävän olevan naisia varten. :)


H.

Lue lisää

Kyllä sinut tunnetaan, huru..)) "Olet mieluummin yksin oikeassa kuin joukon mukana väärässä"... (vrt Kari Suomalainen)

demeter1 kirjoitti:

Tuo Andre Giden aforismi kolahti. Totta kuin mikä. Yritin ihan googlata tietoa hänestä, kun muistan lukeneeni häneltä kirjan vankilassa pitkään olleesta miehestä, joka ei vapautumisensa jälkeen pystynyt elämään vankilan ulkopuolella.
Gide sai myös Nobel-palkinnon ja vaikutti vahvasti eri elämänaloilla.
Tuota "Voittajien varjot"-kirjaa en ole lukenut. Kiinnostaa kyllä, kuten tämä Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan uutuus "Huipputuloiset"...

Lue lisää

Huipputuloiset oli makoisa lukukokemus ja uskomaton !
Uskomatonta oli se, mitä varakkain prosentti tai oikeastaan promille, ajattelee
vähemmän varakkaista ja köyhistä.
Kylmäävää luettavaa tavikselle, mutta ristiriitaisesti myös erittäin viihdyttävä kirja.

Kirjaa lukiessa hämmästyy yhä uudestaan, miten jumalina jotkut rikkaat pitävät itseään
ja miten ali-ihmisinä työttömiä ja "kuraportaan" suorittajia.

Kirjassa taisi olla listakin niistä 50:stä rikkaammasta,
joita kirjaan on haastateltu,
joskaan haastattelun kohdalla ei haastateltavan nimeä kerrottu,
mutta joissain tapauksissa sen voi helposti arvata, jos kiinnostaa ajatella kuka
mitäkin sanoo.

Suosittelen kirjaa ! Jotkut kirjan haasteltavat voivat olla pöyristyttäviä mielipiteineen, mutta kirja on jopa hauska, koska ei tarvitse tuntea yhtäkään niistä rikkaista öykkäreistä, jotka halveksisivat minua, jos tuntisivat.
Olenhan vain valkokaulusköyhälistöä.

Luepas kirja ja tule kertomaan mitä ajatuksia se herätti !

Anonyymi kirjoitti:

Huipputuloiset oli makoisa lukukokemus ja uskomaton !
Uskomatonta oli se, mitä varakkain prosentti tai oikeastaan promille, ajattelee
vähemmän varakkaista ja köyhistä.
Kylmäävää luettavaa tavikselle, mutta ristiriitaisesti myös erittäin viihdyttävä kirja.

Kirjaa lukiessa hämmästyy yhä uudestaan, miten jumalina jotkut rikkaat pitävät itseään
ja miten ali-ihmisinä työttömiä ja "kuraportaan" suorittajia.

Kirjassa taisi olla listakin niistä 50:stä rikkaammasta,
joita kirjaan on haastateltu,
joskaan haastattelun kohdalla ei haastateltavan nimeä kerrottu,
mutta joissain tapauksissa sen voi helposti arvata, jos kiinnostaa ajatella kuka
mitäkin sanoo.

Suosittelen kirjaa ! Jotkut kirjan haasteltavat voivat olla pöyristyttäviä mielipiteineen, mutta kirja on jopa hauska, koska ei tarvitse tuntea yhtäkään niistä rikkaista öykkäreistä, jotka halveksisivat minua, jos tuntisivat.
Olenhan vain valkokaulusköyhälistöä.

Luepas kirja ja tule kertomaan mitä ajatuksia se herätti !

Lue lisää

Kiitos vinkistä, Anonyymi 17.07. Taidankin laittaa heti hakuun. Eri asia, koska sen saa käsiinsä.

Kuulin kyllä jonkin haastattelun tuon kirjan tiimoilta ja aika pöheeltähän se kuulosti, kun huipputuloiset tuntuivat pitävän menestystä täysin omana ansionaan...

Sama täällä. Köyhänä kannattaa pysyä !..)) Ja vakuuttihan Erno Paasilinnakin, että köyhäkin voi elää rikasta elämää..)) "Hyvä sanoma ja tulee halvaksi" letkautteli hän.

Tykkäsin Ernosta. "Yksinäisyys ja uhma", "Alamaisten elämää", koottuja satiireja...
Täällä olikin niistä joskus puhe.

Anonyymi kirjoitti:

Huipputuloiset oli makoisa lukukokemus ja uskomaton !
Uskomatonta oli se, mitä varakkain prosentti tai oikeastaan promille, ajattelee
vähemmän varakkaista ja köyhistä.
Kylmäävää luettavaa tavikselle, mutta ristiriitaisesti myös erittäin viihdyttävä kirja.

Kirjaa lukiessa hämmästyy yhä uudestaan, miten jumalina jotkut rikkaat pitävät itseään
ja miten ali-ihmisinä työttömiä ja "kuraportaan" suorittajia.

Kirjassa taisi olla listakin niistä 50:stä rikkaammasta,
joita kirjaan on haastateltu,
joskaan haastattelun kohdalla ei haastateltavan nimeä kerrottu,
mutta joissain tapauksissa sen voi helposti arvata, jos kiinnostaa ajatella kuka
mitäkin sanoo.

Suosittelen kirjaa ! Jotkut kirjan haasteltavat voivat olla pöyristyttäviä mielipiteineen, mutta kirja on jopa hauska, koska ei tarvitse tuntea yhtäkään niistä rikkaista öykkäreistä, jotka halveksisivat minua, jos tuntisivat.
Olenhan vain valkokaulusköyhälistöä.

Luepas kirja ja tule kertomaan mitä ajatuksia se herätti !

Lue lisää

"Pakko" lisätä Huipputuliset-kommenttiini, että rikkaissakin on tietysti erilaisia ihmisiä
ja "lausunnot" ovat sen mukaisia. Vanhojen rikkaitten sukujen edustajat haluavat pysyä mahdollisimman näkymättömissä ja pidättäytyvät kommentoimasta mitään,
mutta viime vuosikymmeninä on äkkirikastuminen ollut helppoa
ja heillä rikkaus näkyy herkästi elämäntyylissä ja mielipiteissä.
Sivistystasohan säätelee mitä ja miten ihminen mielipiteensä sanoo, eikö ?

Anonyymi kirjoitti:

"Pakko" lisätä Huipputuliset-kommenttiini, että rikkaissakin on tietysti erilaisia ihmisiä
ja "lausunnot" ovat sen mukaisia. Vanhojen rikkaitten sukujen edustajat haluavat pysyä mahdollisimman näkymättömissä ja pidättäytyvät kommentoimasta mitään,
mutta viime vuosikymmeninä on äkkirikastuminen ollut helppoa
ja heillä rikkaus näkyy herkästi elämäntyylissä ja mielipiteissä.
Sivistystasohan säätelee mitä ja miten ihminen mielipiteensä sanoo, eikö ?

Lue lisää

Varmasti näin, Anonyymi 18.47. Esim varakkaat suomenruotsalaiset eivät juuri leveile rikkauksillaan. Joku voi jopa kyseenalaistaa oman osuutensa varakkuuden kertymisessä. Kai juuri se on sitä sivistystä, ajattelen...

demeter1 kirjoitti:

Tuo Andre Giden aforismi kolahti. Totta kuin mikä. Yritin ihan googlata tietoa hänestä, kun muistan lukeneeni häneltä kirjan vankilassa pitkään olleesta miehestä, joka ei vapautumisensa jälkeen pystynyt elämään vankilan ulkopuolella.
Gide sai myös Nobel-palkinnon ja vaikutti vahvasti eri elämänaloilla.
Tuota "Voittajien varjot"-kirjaa en ole lukenut. Kiinnostaa kyllä, kuten tämä Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan uutuus "Huipputuloiset"...

Lue lisää

Andre Gide'ä luin nuorempana ja on jäänyt mielikuva, että se oli jossain mielessä vaikeatajuista. Mietinkin kannattaisiko uudistaa tuttavuus, jos olisin kehittynyt sen verran,
että ymmärtäisin paremmin ;))

Anonyymi kirjoitti:

Andre Gide'ä luin nuorempana ja on jäänyt mielikuva, että se oli jossain mielessä vaikeatajuista. Mietinkin kannattaisiko uudistaa tuttavuus, jos olisin kehittynyt sen verran,
että ymmärtäisin paremmin ;))

Lue lisää

En minäkään muista, että olisin Gide'ä mitenkään helppolukuisena pitänyt. Kuten en muitakaan ranskalaisia, Camus, Mauriac, Maupassant - tulikoha nimet edes oikein ?
Eivät ole koukuttaneet ainakaan, vaikka merkittävää maailmankirjallisuutta ovat tuottaneet..
No. Kaikkea ei voi saada, eikä lukea..))
demeter1 (kone/yhteydet nikottelevat) täytyy kuitata kirjoituksensa näin...

Parhaita lukuhetkiä olivat Jallun kiertävän reportterin kokemukset Istanbulin ja Tangerin kuumien kurtisaanien keskuudessa.

Ne on mitä parasta ajankulua ja taloustietoa.

Anonyymi kirjoitti:

Ne on mitä parasta ajankulua ja taloustietoa.

siis akkarit :DDD tietysti

Kertoisiko Bolla raakaa totuuttaa ihmisen toisesta puolesta,
ihmisen brutaaliudesta, joka joissain olosuhteissa (esim.sota-aikana) voi viedä voiton ?
Hyvästäkin ihmisestä.
En ole lukenut kirjaa, mutta joku huomionarvoinen aspektihan siinä täytynee olla,
että se palkittiin.

Anonyymi kirjoitti:

Kertoisiko Bolla raakaa totuuttaa ihmisen toisesta puolesta,
ihmisen brutaaliudesta, joka joissain olosuhteissa (esim.sota-aikana) voi viedä voiton ?
Hyvästäkin ihmisestä.
En ole lukenut kirjaa, mutta joku huomionarvoinen aspektihan siinä täytynee olla,
että se palkittiin.

Lue lisää

Heteroseksi ei ole Se, vaan pitää olla intohimoisia homostelukuvauksia, muuta spesiaalia, että kirja iskee piireissä läpi, saaden ihastuttavia lausuntoja pieneltä sisäpiiriltä.
Rahvaasta, suuresta lukijakunnasta ei niin väliä.

Pitikö tännekin tulla hehkuttamaan homoseksuaalien ihanaa elämää?
Meillä on eri arvot kuin teillä Ruotsissa.

Anonyymi kirjoitti:

Pitikö tännekin tulla hehkuttamaan homoseksuaalien ihanaa elämää?
Meillä on eri arvot kuin teillä Ruotsissa.

Missä kommentissa hehkutetaan homoseksuaalien elämää ?

Laittamaton arvio kirjasta Paloma..)) Ellen olisi kirjaa lukenut, tahtoisin saada sen heti käsiini.

Kirjallisia ansioita ei varmasti kukaan voi kiistää, mitä sen jälkeen tapahtuu, miten itse kukin kirjaa mielessään työstää, taitaa sitten olla eri juttu. En kuitenkaan usko, että kukaan voisi ohittaa kirjaa olankohautuksella. Vähintäinkin lukija tuntee olonsa epämukavaksi kirjan luettuaan.
Minusta se rehellisyys, millä päähenkilö itseään kuvaa ja tilittää, riisuu lukijan aseista. Mitä hyödyttää moralisoida, tuomita, kun ei ole kulkenut sitä "päivää hänen mokkasiineissaan" ?
Ihminen on paljaudessaan niin suojaton että hän onkin jo suojassa, kaiken arvioinnin ulottumattomissa.
Iso kysymys on mielestäni se, onko kuvaus jotenkin yleispätevä, voisiko kuka tahansa sillä taustalla, niissä oloissa toimia eri tavoin ? Ja mitä se vaikuttaisi muiden elämään ?

Onko olemassa jokin ehdoton, eettinen toimintamalli, joka pätee kaikissa olosuhteissa ja jonka toteuttamiseen kaikilla on mahdollisuudet ja voimavarat ? Voiko rauhanajan etiikkaa toteuttaa sodassa ?
Kirjoitit tuolla aikaisemmin suhteestasi kirjoihin, lukemaasi. Itse ajattelen niin, että samaistumalla kirjan henkilöihin tai tapahtumiin vahvistaa egoaan, vähentää sisäistä yksinäisyyttään. Ellei tätä voi tehdä vaan joutuu tuntemattomalle maaperälle, vailla suojavarustuksia, voi parhaassa tapauksessa löytää uutta ymmärrystä, armollisuutta, mikä mielestäni lisääntyy aina kun omista varmuuksista joutuu luopumaan.
Näin itse kuvaisin omaa lukukokemustani, suhdetta kirjoihin, myös Bollaan.

Tuskin se ketään kiinnostaa, mutta sanonpahan silti..)) Kuten kirjoitit, jokainen lukee kirjan omalla tavallaan, ehkä kirjoittaakin sen uudelleen omassa päässään eikä kenenkään tulkinta tai lukukokemus ole "se ainoa oikea"....

Anonyymi kirjoitti:

Kertoisiko Bolla raakaa totuuttaa ihmisen toisesta puolesta,
ihmisen brutaaliudesta, joka joissain olosuhteissa (esim.sota-aikana) voi viedä voiton ?
Hyvästäkin ihmisestä.
En ole lukenut kirjaa, mutta joku huomionarvoinen aspektihan siinä täytynee olla,
että se palkittiin.

Lue lisää

Juuri tuosta on mielestäni Bollassa kysymys, Anonyymi 14.57. Kirjailija kertoo asioista, joita emme tahtoisi nähdä, joista emme tahtoisi tietää. Ja kun hän tekee sen kiihkottomasti ja kauniisti, siitä jää jälki. Minuun ainakin.

Anonyymi kirjoitti:

Heteroseksi ei ole Se, vaan pitää olla intohimoisia homostelukuvauksia, muuta spesiaalia, että kirja iskee piireissä läpi, saaden ihastuttavia lausuntoja pieneltä sisäpiiriltä.
Rahvaasta, suuresta lukijakunnasta ei niin väliä.

Lue lisää

En oikein usko tuota, Anonyymi 17.19, että suosio perustuisi homosteluun. Uskon, että kuvaukset ovat useimmille jopa vastenmielisiä lukea, eivätkä ne missään nimessä ole se, mikä kirjasta jää mieleen.
Mutta kuten sanottu, jokainen kokee ja arvottaa lukemansa niinkuin tekee...

Anonyymi kirjoitti:

Heteroseksi ei ole Se, vaan pitää olla intohimoisia homostelukuvauksia, muuta spesiaalia, että kirja iskee piireissä läpi, saaden ihastuttavia lausuntoja pieneltä sisäpiiriltä.
Rahvaasta, suuresta lukijakunnasta ei niin väliä.

Lue lisää

En oikein usko tuota, Anonyymi 17.19, että suosio perustuisi homosteluun. Uskon, että kuvaukset ovat useimmille jopa vastenmielisiä lukea, eivätkä ne missään nimessä ole se, mikä kirjasta jää mieleen.
Mutta kuten sanottu, jokainen kokee ja arvottaa lukemansa niinkuin tekee...

demeter1 kirjoitti:

En oikein usko tuota, Anonyymi 17.19, että suosio perustuisi homosteluun. Uskon, että kuvaukset ovat useimmille jopa vastenmielisiä lukea, eivätkä ne missään nimessä ole se, mikä kirjasta jää mieleen.
Mutta kuten sanottu, jokainen kokee ja arvottaa lukemansa niinkuin tekee...

Lue lisää

Sorry nyt, kun viestejä tulee tuplana. Ensin ei lähde liikkeelle ja sitten tulee liiankin kanssa..))

Anonyymi kirjoitti:

Kertoisiko Bolla raakaa totuuttaa ihmisen toisesta puolesta,
ihmisen brutaaliudesta, joka joissain olosuhteissa (esim.sota-aikana) voi viedä voiton ?
Hyvästäkin ihmisestä.
En ole lukenut kirjaa, mutta joku huomionarvoinen aspektihan siinä täytynee olla,
että se palkittiin.

Lue lisää

Sota Kosovossa ei ollut edes alkanut vielä kirjan alussa ja jo silloin kirjan päähenkilö eli valheellista kaksoiselämää ja veti vaimoa turpiin, kun hän kertoi odottavansa heidän esikoistaan. Kertojan brutaali rehellisyys ei auta ainakaan ymmärtämään hänen ajatusmaailmaansa eikä vähentämään sitä antipatiaa mitä hän luo itselleen. Arsimin ainoa positiivinen ominaisuus, hänen kaiken nielevä rakkautensa serbialaiseen lääkäriopiskelijaan ei pelasta häntä, vaan hän pettää kaikki jotka ovat häneen kiintyneitä.
Hän ei ole minun näkemykseni mukaan hyvä ihminen, ei alussa, ei keskivaiheilla ei lopussa. Sota on ainoastaan kuin näyttämönä takana korostamaan hänen itsekkäitä ja alhaisia valintojaan; sota ei ole syy, vaan kulissi. Milosin minuuden taas sota tuhoaa täysin, senkin vähän mitä sitä oli jäljellä.
***
Kirjan meriittejä ei käy kieltäminen: loistavasti kirjoitettu ja kerrontateknillisesti täydellinen teos joka imaisee lukijan mukanansa ja sokaisee upeilla metaforillaan ja kielellisellä rikkaudellaan.

Yksi kysymys: missä vaiheessa tuli suomen kieleen sana "ohjeistus" korvaamaan" neuvomista"? Kai juuri näissä yksityiskohdissa oma kielellinen vanhoillisuuteni tulee esiin: minua viranomaiset tai toimihenkilöt ohjeistavat, tavalliset kanssakulkijat, kaverit ja vanhemmatkin neuvovat.

demeter1 kirjoitti:

Sorry nyt, kun viestejä tulee tuplana. Ensin ei lähde liikkeelle ja sitten tulee liiankin kanssa..))

Läpi kirjan keskeisenä on tuo miesten homppelius.
Sota monissa korostaa tai tuo esiin piilevän ihmissielun pimeät voimat.
Taitava kynämies on teoksen kirjoittaja.

Anonyymi kirjoitti:

Läpi kirjan keskeisenä on tuo miesten homppelius.
Sota monissa korostaa tai tuo esiin piilevän ihmissielun pimeät voimat.
Taitava kynämies on teoksen kirjoittaja.

Lue lisää

En minä ainakaan nähnyt kertojaminän homoseksuaalisuutta kantavana teemana kirjassa, pikemminkin ihmisen raadollisuus, valheellisuus, petollisuus ja miten sotatila korostaa ja tuo esille sen ilmestyskirjan pedon niin hyvissä kuin pahoissakin.

Anonyymi kirjoitti:

Heteroseksi ei ole Se, vaan pitää olla intohimoisia homostelukuvauksia, muuta spesiaalia, että kirja iskee piireissä läpi, saaden ihastuttavia lausuntoja pieneltä sisäpiiriltä.
Rahvaasta, suuresta lukijakunnasta ei niin väliä.

Lue lisää

En jakaisi lukijakuntaa eliittiin ja rahvaaseen. 17.19. Jos niin käy, kaunokirja ei sitten ollut kovin kummoista kaunokirjallisuutta, koska sen luonne on minusta sellaista, mikä häivyttää tuollaiset erot. Siis "rahvaan" ja "eliitin", kuten on esimerkiksi käynyt Väinö Linnan teosten kohdalla. Ne ovat käsittääkseni olleet yhtä lailla omaksuttuja kaikissa yhteiskuntaluokissa.

Mitä Bolla symbolisoi kirjassa ?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä Bolla symbolisoi kirjassa ?

"Anonyymi"

Eiköhän se symboloi soikeaa henkilö-auton-rengasta.
Rengasta, jonka vanne on saanut voimakkaan iskun joskus.
Ja niin on koko auto alkanut keinahdella.
Mahdollisesti pakottaa koko maailman rytmiinsä aaltoilemaan.

H.

huruksz kirjoitti:

"Anonyymi"

Eiköhän se symboloi soikeaa henkilö-auton-rengasta.
Rengasta, jonka vanne on saanut voimakkaan iskun joskus.
Ja niin on koko auto alkanut keinahdella.
Mahdollisesti pakottaa koko maailman rytmiinsä aaltoilemaan.

H.

Lue lisää

Eipäs, vaan paremmin kottikärryn löysää rengasta, hartiapankkirakentajan valutalkoissa.
Talkooporukan mielissä siintelee korillinen Auran aaltoja, mutta lättänä rengas hidastaa talkooväkeä kuran kärräyksessä.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä Bolla symbolisoi kirjassa ?

Sait jo muitakin vastauksia kysymykseesi, Anonyymi 17.10..)) Mikä on Bolla.

Paloma kuvasi sen näin: "Ainoa joka selviytyy lentäen kimaltelevana auringonvalossa on hämähäkeillä, skorpioneilla ja ihmisverellä ruokittu myyttinen taruolento, paholaisen sikiämä käärmenainen, Bolla"... (Paloma eilen13.46)

demeter1 kirjoitti:

En jakaisi lukijakuntaa eliittiin ja rahvaaseen. 17.19. Jos niin käy, kaunokirja ei sitten ollut kovin kummoista kaunokirjallisuutta, koska sen luonne on minusta sellaista, mikä häivyttää tuollaiset erot. Siis "rahvaan" ja "eliitin", kuten on esimerkiksi käynyt Väinö Linnan teosten kohdalla. Ne ovat käsittääkseni olleet yhtä lailla omaksuttuja kaikissa yhteiskuntaluokissa.

Lue lisää

En minäkään osaa jakaa lukijakuntaa eliittiin ja rahvaaseen.
Suomessa on niin hieno kirjastolaitoskin, että sen puoleen jokainen lukija
voi kuulua eliittiin. Lukeminen ei ole rahasta kiinni.

demeter1 kirjoitti:

Sait jo muitakin vastauksia kysymykseesi, Anonyymi 17.10..)) Mikä on Bolla.

Paloma kuvasi sen näin: "Ainoa joka selviytyy lentäen kimaltelevana auringonvalossa on hämähäkeillä, skorpioneilla ja ihmisverellä ruokittu myyttinen taruolento, paholaisen sikiämä käärmenainen, Bolla"... (Paloma eilen13.46)

Lue lisää

Jotkut vastaukset viittasivat "Hankkijan" varastoon tai Sulo Vilenin korjaamolle :)))

Paloman kuvauksen luinkin, mutta jäin vieläkin miettimään,
mitä se taruolento symboloi tai symboloiko se sitä,
että kukaan ihminen ei selviydy, vain taruolennot ?
Toivottavasti se aukeaa minulle, kun saan kirjan käsiini joskus.

Anonyymi kirjoitti:

Jotkut vastaukset viittasivat "Hankkijan" varastoon tai Sulo Vilenin korjaamolle :)))

Paloman kuvauksen luinkin, mutta jäin vieläkin miettimään,
mitä se taruolento symboloi tai symboloiko se sitä,
että kukaan ihminen ei selviydy, vain taruolennot ?
Toivottavasti se aukeaa minulle, kun saan kirjan käsiini joskus.

Lue lisää

Heititpä mielenkiintoisen kysymyksen, Anonyymi 19.37. Täytyy myöntää, etten itsekään ajatellut tuota symboliikkaa, mutta uskon, että aavistuksessasi on perää. Jokin myyttinen taso olisi kai hyvä avautua, että selviytyisi, säilyisi järjissään noissa oloissa, ehkä...

Mutta kerro sitten kun olet lukenut kirjan ja ratkaissut Bollan arvoituksen..))

Anonyymi kirjoitti:

En minäkään osaa jakaa lukijakuntaa eliittiin ja rahvaaseen.
Suomessa on niin hieno kirjastolaitoskin, että sen puoleen jokainen lukija
voi kuulua eliittiin. Lukeminen ei ole rahasta kiinni.

Lue lisää

Hyvin nähty ja hyvin sanottu, Anonyymi 19.31. Lottovoittajia ollaan, Suomeen syntyneinä ja eliittiin kuulutaan kaikki. Lukutaitokin lienee parempi kuin monissa muissa kehittyneissä maissa...

Paloma.se01 kirjoitti:

Sota Kosovossa ei ollut edes alkanut vielä kirjan alussa ja jo silloin kirjan päähenkilö eli valheellista kaksoiselämää ja veti vaimoa turpiin, kun hän kertoi odottavansa heidän esikoistaan. Kertojan brutaali rehellisyys ei auta ainakaan ymmärtämään hänen ajatusmaailmaansa eikä vähentämään sitä antipatiaa mitä hän luo itselleen. Arsimin ainoa positiivinen ominaisuus, hänen kaiken nielevä rakkautensa serbialaiseen lääkäriopiskelijaan ei pelasta häntä, vaan hän pettää kaikki jotka ovat häneen kiintyneitä.
Hän ei ole minun näkemykseni mukaan hyvä ihminen, ei alussa, ei keskivaiheilla ei lopussa. Sota on ainoastaan kuin näyttämönä takana korostamaan hänen itsekkäitä ja alhaisia valintojaan; sota ei ole syy, vaan kulissi. Milosin minuuden taas sota tuhoaa täysin, senkin vähän mitä sitä oli jäljellä.
***
Kirjan meriittejä ei käy kieltäminen: loistavasti kirjoitettu ja kerrontateknillisesti täydellinen teos joka imaisee lukijan mukanansa ja sokaisee upeilla metaforillaan ja kielellisellä rikkaudellaan.

Yksi kysymys: missä vaiheessa tuli suomen kieleen sana "ohjeistus" korvaamaan" neuvomista"? Kai juuri näissä yksityiskohdissa oma kielellinen vanhoillisuuteni tulee esiin: minua viranomaiset tai toimihenkilöt ohjeistavat, tavalliset kanssakulkijat, kaverit ja vanhemmatkin neuvovat.

Lue lisää

Ohjeistus ei kai korvaa neuvomista, molempia käytetään tilanteesta riippuen.
Suomen kieli on aika joustava. Muistan tilanteen, kun jossain kunnassa oli juomaveteen valunut vieraita aineita, kunnan edustaja sanoi:
Toistaisin, että ruoanlaittoa varten ohje neuvoo keittämään veden.

demeter1 kirjoitti:

Laittamaton arvio kirjasta Paloma..)) Ellen olisi kirjaa lukenut, tahtoisin saada sen heti käsiini.

Kirjallisia ansioita ei varmasti kukaan voi kiistää, mitä sen jälkeen tapahtuu, miten itse kukin kirjaa mielessään työstää, taitaa sitten olla eri juttu. En kuitenkaan usko, että kukaan voisi ohittaa kirjaa olankohautuksella. Vähintäinkin lukija tuntee olonsa epämukavaksi kirjan luettuaan.
Minusta se rehellisyys, millä päähenkilö itseään kuvaa ja tilittää, riisuu lukijan aseista. Mitä hyödyttää moralisoida, tuomita, kun ei ole kulkenut sitä "päivää hänen mokkasiineissaan" ?
Ihminen on paljaudessaan niin suojaton että hän onkin jo suojassa, kaiken arvioinnin ulottumattomissa.
Iso kysymys on mielestäni se, onko kuvaus jotenkin yleispätevä, voisiko kuka tahansa sillä taustalla, niissä oloissa toimia eri tavoin ? Ja mitä se vaikuttaisi muiden elämään ?

Onko olemassa jokin ehdoton, eettinen toimintamalli, joka pätee kaikissa olosuhteissa ja jonka toteuttamiseen kaikilla on mahdollisuudet ja voimavarat ? Voiko rauhanajan etiikkaa toteuttaa sodassa ?
Kirjoitit tuolla aikaisemmin suhteestasi kirjoihin, lukemaasi. Itse ajattelen niin, että samaistumalla kirjan henkilöihin tai tapahtumiin vahvistaa egoaan, vähentää sisäistä yksinäisyyttään. Ellei tätä voi tehdä vaan joutuu tuntemattomalle maaperälle, vailla suojavarustuksia, voi parhaassa tapauksessa löytää uutta ymmärrystä, armollisuutta, mikä mielestäni lisääntyy aina kun omista varmuuksista joutuu luopumaan.
Näin itse kuvaisin omaa lukukokemustani, suhdetta kirjoihin, myös Bollaan.

Tuskin se ketään kiinnostaa, mutta sanonpahan silti..)) Kuten kirjoitit, jokainen lukee kirjan omalla tavallaan, ehkä kirjoittaakin sen uudelleen omassa päässään eikä kenenkään tulkinta tai lukukokemus ole "se ainoa oikea"....

Lue lisää

Demeter, mielenkiintoista pohdintaa. Ajattelisin niin, että tilanne vaikuttaa toimintamalliin, ehkä joskus määrää sen jos aikoo pysyä hengissä.. Sellaisessa tilanteessa ihminen ei ajattele eettisyyttä vaan selviytymistä. Eikä pidäkään ajatella ?

Rohkeat itseensä luottavat ihmiset uskaltavat olla rehellisiä, paljastaa itsensä.
Heitä ei hetkauta mitä joku heistä sen jälkeen ajattelee, kun he ovat paljastaneet itsestään heikkoja (epämiellyttäviäkin ?) puolia.

Rohkeus oli yksi syy, että tykkäsin valtavasti alkuperäisversiosta eli ruotsinkielisestä Mikael Persbrandtin omaelämäkirjasta. Että ihminen pystyy myöntämään olevansa täyspaska, idiootti, narkkari, sika, minkä kylläkin teetti psyykensairaus, kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta hän ei selittele. Lööpit repivät kaiken irti hänen toilailuistaan. Hän oli Ruotsin kuuluisin narkkari ja sekopää. Lopuksi hän taipui lääkitykselle, joka ainoastaan voi auttaa.
Suomeksi kirja ei toiminut niin hyvin.

Anonyymi kirjoitti:

Jotkut vastaukset viittasivat "Hankkijan" varastoon tai Sulo Vilenin korjaamolle :)))

Paloman kuvauksen luinkin, mutta jäin vieläkin miettimään,
mitä se taruolento symboloi tai symboloiko se sitä,
että kukaan ihminen ei selviydy, vain taruolennot ?
Toivottavasti se aukeaa minulle, kun saan kirjan käsiini joskus.

Lue lisää

Minä tulkitsen Bollan , joka aukaisee silmänsä pimeässä luolassa vain kerran vuodessa, Pyhän Yrjön päivänä ja lentää kimaltelevassa suomuasussaan aurinkoiselle taivaalle voittajana symbolina kirjailijan syvästä pettymyksestä ihmisen pohjimmaiseen hyvyyteen. Melkein kaikissa kulttuureissa on perinteellinen tarusto tai uskonto joka perustuu hyvän ja pahan väliseen keskinäiseen valtataisteluun ja kirjailijan tulkinnassa Paha voittaa ja ihmiskunnalla ei ole pelastusta, koska vaikka ihmiskunta selviytyy hengissä mitä julmemmista koettelemuksista se ei tee meitä vahvemmiksi, jalomielisimmiksi, anteliaammiksi tai yleensäkään paremmiksi ihmisiksi.
Bolla on pessimistinen näkemys ihmisen luontaisesta pahuudesta ja heikkoudesta.

Paloma.se01 kirjoitti:

Minä tulkitsen Bollan , joka aukaisee silmänsä pimeässä luolassa vain kerran vuodessa, Pyhän Yrjön päivänä ja lentää kimaltelevassa suomuasussaan aurinkoiselle taivaalle voittajana symbolina kirjailijan syvästä pettymyksestä ihmisen pohjimmaiseen hyvyyteen. Melkein kaikissa kulttuureissa on perinteellinen tarusto tai uskonto joka perustuu hyvän ja pahan väliseen keskinäiseen valtataisteluun ja kirjailijan tulkinnassa Paha voittaa ja ihmiskunnalla ei ole pelastusta, koska vaikka ihmiskunta selviytyy hengissä mitä julmemmista koettelemuksista se ei tee meitä vahvemmiksi, jalomielisimmiksi, anteliaammiksi tai yleensäkään paremmiksi ihmisiksi.
Bolla on pessimistinen näkemys ihmisen luontaisesta pahuudesta ja heikkoudesta.

Lue lisää

Kiitos tulkinnasta. Taidan olla hieman pessimistinen minäkin.
Kärsimys ei aina jalosta, vaikka niin väitetään.
Viisaat ajattelijat ovat tulleet tulokseen, että ihminen on luontaisesti hyvä.
Ehkä kallistun filosofien kannalle, että ihmisessä on sekä paha että hyvä,
kumpi voittaa ihmisessä, riippuu monesta tekijästä, ihmisen luonteesta ja tilanteesta ym.
Voittaako vai häviääkö ihminen mitään vai voittavatko olosuhteet ihmisen ?

Anonyymi kirjoitti:

Demeter, mielenkiintoista pohdintaa. Ajattelisin niin, että tilanne vaikuttaa toimintamalliin, ehkä joskus määrää sen jos aikoo pysyä hengissä.. Sellaisessa tilanteessa ihminen ei ajattele eettisyyttä vaan selviytymistä. Eikä pidäkään ajatella ?

Rohkeat itseensä luottavat ihmiset uskaltavat olla rehellisiä, paljastaa itsensä.
Heitä ei hetkauta mitä joku heistä sen jälkeen ajattelee, kun he ovat paljastaneet itsestään heikkoja (epämiellyttäviäkin ?) puolia.

Rohkeus oli yksi syy, että tykkäsin valtavasti alkuperäisversiosta eli ruotsinkielisestä Mikael Persbrandtin omaelämäkirjasta. Että ihminen pystyy myöntämään olevansa täyspaska, idiootti, narkkari, sika, minkä kylläkin teetti psyykensairaus, kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta hän ei selittele. Lööpit repivät kaiken irti hänen toilailuistaan. Hän oli Ruotsin kuuluisin narkkari ja sekopää. Lopuksi hän taipui lääkitykselle, joka ainoastaan voi auttaa.
Suomeksi kirja ei toiminut niin hyvin.

Lue lisää

Sinä sen sanoit, Anononyymi, 22.28. Rauhanajan etiikka väistyy kun on kyse elämästä ja kuolemasta. Ilman että ihminen olisi kelvoton, muita pahempi.

Viktor E Frankl, keskitysleiriltä selvinnyt psykiatri pohti tätä kirjoissaan Ihmisyyden rajalla ja Elämän tarkoitusta etsimässä. Hän valitsi itse selviytymisen, niin kai voi sanoa, mutta totesi kuitenkin "parhaat meistä eivät selvinneet". Ne jotka auttoivat muita, kun eivät luontonsa vuoksi muuta voineet. Voiko kummankaan valintaa pitää vääränä tai mitata heidän ihmisyyttään samoilla mitoilla ?

Kiitos sinulle tuosta kirjavihjeestä. Olen nähnyt Persbrandtin elämäkerrasta vain lööpit ja nehän ovat mitä ovat. Ilman muuta laitan kirjan hakuun, suosituksesi ja kuvauksesi pohjalta. Harmi vain, että olen itse menettänyt ruotsinkielen taitoani, kun en ole treenannut minkään vertaa, vaikka tilaisuuksia olisi ollut.
Olen kyllä aina tykännyt Gunvaldistakin. Harmi että kuoli pois. Ei ole Wallanderkaan enää entisensä..))

Paloma.se01 kirjoitti:

Minä tulkitsen Bollan , joka aukaisee silmänsä pimeässä luolassa vain kerran vuodessa, Pyhän Yrjön päivänä ja lentää kimaltelevassa suomuasussaan aurinkoiselle taivaalle voittajana symbolina kirjailijan syvästä pettymyksestä ihmisen pohjimmaiseen hyvyyteen. Melkein kaikissa kulttuureissa on perinteellinen tarusto tai uskonto joka perustuu hyvän ja pahan väliseen keskinäiseen valtataisteluun ja kirjailijan tulkinnassa Paha voittaa ja ihmiskunnalla ei ole pelastusta, koska vaikka ihmiskunta selviytyy hengissä mitä julmemmista koettelemuksista se ei tee meitä vahvemmiksi, jalomielisimmiksi, anteliaammiksi tai yleensäkään paremmiksi ihmisiksi.
Bolla on pessimistinen näkemys ihmisen luontaisesta pahuudesta ja heikkoudesta.

Lue lisää

Hieno tulkinta Bollasta, Paloma. Avautuipa minullekin ja toinenkin kirjoittaja sai vastauksen..))

Niin pessimisti kuin olenkin laadultani, uskon sittenkin, että hyvä voittaa maailmassa ja että kärsimys jalostaa - tai tuhoaa ne, jotka jonkin isomman, erehtymättömän lain mukaan tuhoutumiseen valikoituvat. Eli taas päädyn itse samaan kuin nuori Pentti Saarikoski Nuoruuden päiväkirjat-teoksessaan: "ihminen ei ole oman elämänsä valtias. Jumalat ohjaavat meidän askeleitamme ja antavat meidän uskoa, että meidän itsemme oli valittava polkumme."

Paloma.se01 kirjoitti:

Minä tulkitsen Bollan , joka aukaisee silmänsä pimeässä luolassa vain kerran vuodessa, Pyhän Yrjön päivänä ja lentää kimaltelevassa suomuasussaan aurinkoiselle taivaalle voittajana symbolina kirjailijan syvästä pettymyksestä ihmisen pohjimmaiseen hyvyyteen. Melkein kaikissa kulttuureissa on perinteellinen tarusto tai uskonto joka perustuu hyvän ja pahan väliseen keskinäiseen valtataisteluun ja kirjailijan tulkinnassa Paha voittaa ja ihmiskunnalla ei ole pelastusta, koska vaikka ihmiskunta selviytyy hengissä mitä julmemmista koettelemuksista se ei tee meitä vahvemmiksi, jalomielisimmiksi, anteliaammiksi tai yleensäkään paremmiksi ihmisiksi.
Bolla on pessimistinen näkemys ihmisen luontaisesta pahuudesta ja heikkoudesta.

Lue lisää

Hieno tulkinta Bollasta, Paloma. Avautuipa minullekin ja toinenkin kirjoittaja sai vastauksen..))

Niin pessimisti kuin olenkin laadultani, uskon sittenkin, että hyvä voittaa maailmassa ja että kärsimys jalostaa - tai tuhoaa ne, jotka jonkin isomman, erehtymättömän lain mukaan tuhoutumiseen valikoituvat. Eli taas päädyn itse samaan kuin nuori Pentti Saarikoski Nuoruuden päiväkirjat-teoksessaan: "ihminen ei ole oman elämänsä valtias. Jumalat ohjaavat meidän askeleitamme ja antavat meidän uskoa, että meidän itsemme oli valittava polkumme."

demeter1 kirjoitti:

Hieno tulkinta Bollasta, Paloma. Avautuipa minullekin ja toinenkin kirjoittaja sai vastauksen..))

Niin pessimisti kuin olenkin laadultani, uskon sittenkin, että hyvä voittaa maailmassa ja että kärsimys jalostaa - tai tuhoaa ne, jotka jonkin isomman, erehtymättömän lain mukaan tuhoutumiseen valikoituvat. Eli taas päädyn itse samaan kuin nuori Pentti Saarikoski Nuoruuden päiväkirjat-teoksessaan: "ihminen ei ole oman elämänsä valtias. Jumalat ohjaavat meidän askeleitamme ja antavat meidän uskoa, että meidän itsemme oli valittava polkumme."

Lue lisää

Taas tuli tuplana, sorry. Ei ollut minun vikani, "kone" oikkuilee..))

demeter1 kirjoitti:

Sinä sen sanoit, Anononyymi, 22.28. Rauhanajan etiikka väistyy kun on kyse elämästä ja kuolemasta. Ilman että ihminen olisi kelvoton, muita pahempi.

Viktor E Frankl, keskitysleiriltä selvinnyt psykiatri pohti tätä kirjoissaan Ihmisyyden rajalla ja Elämän tarkoitusta etsimässä. Hän valitsi itse selviytymisen, niin kai voi sanoa, mutta totesi kuitenkin "parhaat meistä eivät selvinneet". Ne jotka auttoivat muita, kun eivät luontonsa vuoksi muuta voineet. Voiko kummankaan valintaa pitää vääränä tai mitata heidän ihmisyyttään samoilla mitoilla ?

Kiitos sinulle tuosta kirjavihjeestä. Olen nähnyt Persbrandtin elämäkerrasta vain lööpit ja nehän ovat mitä ovat. Ilman muuta laitan kirjan hakuun, suosituksesi ja kuvauksesi pohjalta. Harmi vain, että olen itse menettänyt ruotsinkielen taitoani, kun en ole treenannut minkään vertaa, vaikka tilaisuuksia olisi ollut.
Olen kyllä aina tykännyt Gunvaldistakin. Harmi että kuoli pois. Ei ole Wallanderkaan enää entisensä..))

Lue lisää

Hei Demeter, Persbrandt kannattaa ehdottomasti yrittää ruotsiksi lukea.
Jotain olennaista menettää suomenkielisessä versiossa,
jotain siitä "vauhdista ja kiihkosta", millä Persbrandt elää,
kun sairaus määrää tahdin, kun se vaihe on päällä.

Minun ruotsinkieleni on heikko.
Sitä on harjaannuttanut vuosien varrella vain muutamat enimmäkseen YLE Teemalta tulevat TV-ohjelmat joita katson, nykyään Efter Nio, Skavlan, Daniel Olinin
haastattelut jne.
Persbrandt on ensimmäinen ikinä ruotsiksi lukemani kirja !

Olen Persbrandtin "ihailija" ja kun en millään malttanut odottaa, että kirja käännetään
suomeksi, tilasin kirjastosta kokeeksi ruotsinkielisen. Ajattelin, että katsotaan tajuanko siitä mitään.
Se oli "voitto" minulle :)))
Yli 70-vuotiaana ylittää kynnys, kyetä lukemaan ensimmäinen ruotsinkielinen kirja !
Edesauttoi tietenkin, että se on aika "tavallista" ruotsinkieltä ja mukaansatempaava.
En ollut tiennyt, että Persbrandt on myös Shakespeare-näyttelijä Tukholman
Kunglika Dramatiska Teatern'issa (ei mennyt varmaan ihan oikein) ja myös maalaa.

Persbrandtin omat puheenvuorot paikoin eivät kuulostaneet oikein miltään suomeksi käännettynä, totesin kun suomeksikin sen myöhemmin luin. Varsinkin ne kohdat,
kun hän suomii itseään minkälainen "jävla shit idiot" hän on ollut erilaisissa tilanteissa,
alittanut rimansa täysin (bipoläärisen sairautensa kiihkovaiheessa)

Ruotsinkielinen version lukeminen oli hitaampaa, mutta ajattelin, että mihinkä minulla
on tässä kiire ? Saan lukea mieluista kirjaa mieluisasta persoonasta,
on parempikin että nautinto kestää mahdollisimman kauan.

Tänään on Teemalla klo 20
Daniel Olin'in haastattelussa ent. ( mm. Moskovan) suurlähettiläs
Rene Nyberg, aika hurmaava gentleman, joka on myös kirjoittanut elämästään ja suvustaan intresantteja kirjoja.
Ohjelmassa on suomeksi on tekstitys. Kannattaa katsoa, voi myös testata ruotsin kieltään, ei siihen niin vaikea ole päästä mukaan !

Oletko lukenut Rene Nybergin kirjoja ?

Anonyymi kirjoitti:

Hei Demeter, Persbrandt kannattaa ehdottomasti yrittää ruotsiksi lukea.
Jotain olennaista menettää suomenkielisessä versiossa,
jotain siitä "vauhdista ja kiihkosta", millä Persbrandt elää,
kun sairaus määrää tahdin, kun se vaihe on päällä.

Minun ruotsinkieleni on heikko.
Sitä on harjaannuttanut vuosien varrella vain muutamat enimmäkseen YLE Teemalta tulevat TV-ohjelmat joita katson, nykyään Efter Nio, Skavlan, Daniel Olinin
haastattelut jne.
Persbrandt on ensimmäinen ikinä ruotsiksi lukemani kirja !

Olen Persbrandtin "ihailija" ja kun en millään malttanut odottaa, että kirja käännetään
suomeksi, tilasin kirjastosta kokeeksi ruotsinkielisen. Ajattelin, että katsotaan tajuanko siitä mitään.
Se oli "voitto" minulle :)))
Yli 70-vuotiaana ylittää kynnys, kyetä lukemaan ensimmäinen ruotsinkielinen kirja !
Edesauttoi tietenkin, että se on aika "tavallista" ruotsinkieltä ja mukaansatempaava.
En ollut tiennyt, että Persbrandt on myös Shakespeare-näyttelijä Tukholman
Kunglika Dramatiska Teatern'issa (ei mennyt varmaan ihan oikein) ja myös maalaa.

Persbrandtin omat puheenvuorot paikoin eivät kuulostaneet oikein miltään suomeksi käännettynä, totesin kun suomeksikin sen myöhemmin luin. Varsinkin ne kohdat,
kun hän suomii itseään minkälainen "jävla shit idiot" hän on ollut erilaisissa tilanteissa,
alittanut rimansa täysin (bipoläärisen sairautensa kiihkovaiheessa)

Ruotsinkielinen version lukeminen oli hitaampaa, mutta ajattelin, että mihinkä minulla
on tässä kiire ? Saan lukea mieluista kirjaa mieluisasta persoonasta,
on parempikin että nautinto kestää mahdollisimman kauan.

Tänään on Teemalla klo 20
Daniel Olin'in haastattelussa ent. ( mm. Moskovan) suurlähettiläs
Rene Nyberg, aika hurmaava gentleman, joka on myös kirjoittanut elämästään ja suvustaan intresantteja kirjoja.
Ohjelmassa on suomeksi on tekstitys. Kannattaa katsoa, voi myös testata ruotsin kieltään, ei siihen niin vaikea ole päästä mukaan !

Oletko lukenut Rene Nybergin kirjoja ?

Lue lisää

Lisäys edelliseeni:
Rene Nyberg on kirjoittanut elämästään kirjan "Viimeinen juna Moskovaan".
Hän meni naimisiin juutalaisen naisen kanssa, jonka suku hylkäsi naimisiinmenon jälkeen.
Vain vaimon äiti kävi (harvoin) muulta suvulta salaa katsomassa tytärtään.
Tykkäsin kirjasta paljon, hän kirjoittaa hyvin
olematta kaunokirjailija, on hyvä "elämänkerturi".
Seuraavakin kirja Venäjästä "Patriarkkoja ja oligarkkeja" oli aika hyvä.
Se ei ole henkilökohtainen kirja silla lailla kuin edellinen,
mutta perustuu tietenkin tietoon ja omiin kokemuksiin,
joita Venäjällä pitkään asuneella ihmisellä on.

Vielä Persbrandtista. Olin tyrmistynyt hänen kirjansa arvostelusta Hesarissa.
En muista kuka sen arvosteli, mutta jo kirja-arvostelun otsikko oli kuin sensaatiolehdestä ja harhaanjohtava:
"Skandinavian kuuluisin narkkari, Mikael Persbrandt"

Okei, hän on ollut narkkari, mutta hän on etupäässä arvostettu näyttelijä,
tehnyt kymmeniä "gunvaldeja", muita sarjoja, elokuvia, näytellyt Ruotsin arvostetuimmassa (?) teatterissa päärooleja.
Arvostelu oli hänen teilauksensa.

(Kun hänellä oli taidenäyttely Suomessa Helsingissä, olisin niin tahtonut mennä katsomaan hänen taulujaan ja nähdä hänet luonnossa, mutta olin sairaana)

Anonyymi kirjoitti:

Hei Demeter, Persbrandt kannattaa ehdottomasti yrittää ruotsiksi lukea.
Jotain olennaista menettää suomenkielisessä versiossa,
jotain siitä "vauhdista ja kiihkosta", millä Persbrandt elää,
kun sairaus määrää tahdin, kun se vaihe on päällä.

Minun ruotsinkieleni on heikko.
Sitä on harjaannuttanut vuosien varrella vain muutamat enimmäkseen YLE Teemalta tulevat TV-ohjelmat joita katson, nykyään Efter Nio, Skavlan, Daniel Olinin
haastattelut jne.
Persbrandt on ensimmäinen ikinä ruotsiksi lukemani kirja !

Olen Persbrandtin "ihailija" ja kun en millään malttanut odottaa, että kirja käännetään
suomeksi, tilasin kirjastosta kokeeksi ruotsinkielisen. Ajattelin, että katsotaan tajuanko siitä mitään.
Se oli "voitto" minulle :)))
Yli 70-vuotiaana ylittää kynnys, kyetä lukemaan ensimmäinen ruotsinkielinen kirja !
Edesauttoi tietenkin, että se on aika "tavallista" ruotsinkieltä ja mukaansatempaava.
En ollut tiennyt, että Persbrandt on myös Shakespeare-näyttelijä Tukholman
Kunglika Dramatiska Teatern'issa (ei mennyt varmaan ihan oikein) ja myös maalaa.

Persbrandtin omat puheenvuorot paikoin eivät kuulostaneet oikein miltään suomeksi käännettynä, totesin kun suomeksikin sen myöhemmin luin. Varsinkin ne kohdat,
kun hän suomii itseään minkälainen "jävla shit idiot" hän on ollut erilaisissa tilanteissa,
alittanut rimansa täysin (bipoläärisen sairautensa kiihkovaiheessa)

Ruotsinkielinen version lukeminen oli hitaampaa, mutta ajattelin, että mihinkä minulla
on tässä kiire ? Saan lukea mieluista kirjaa mieluisasta persoonasta,
on parempikin että nautinto kestää mahdollisimman kauan.

Tänään on Teemalla klo 20
Daniel Olin'in haastattelussa ent. ( mm. Moskovan) suurlähettiläs
Rene Nyberg, aika hurmaava gentleman, joka on myös kirjoittanut elämästään ja suvustaan intresantteja kirjoja.
Ohjelmassa on suomeksi on tekstitys. Kannattaa katsoa, voi myös testata ruotsin kieltään, ei siihen niin vaikea ole päästä mukaan !

Oletko lukenut Rene Nybergin kirjoja ?

Lue lisää

Onnittelut saavutuksestasi, Anonyymi 9.22. Ruotsinkielisen kirjan lukemisesta. Uskon, että ruotsinruotsi olisi minulle edelleen niin "tuttua", että saattaisin selvitäkin lukemisesta, asuinhan nuorena Ruotsissa ja siellä on sukua edelleenkin. Pelkkää laiskuuttani olen antanut kielitaitoni rapistua...

Tuon vauhdikkaan, maanisen elämän kuvaus ei ehkä kiinnosta niinkään. Sitä on nähty tarpeeksi..)) Tietysti jokainen sairauskertomus on erilainen ja kaikesta voi oppia, noin kliseemäisesti todeten. Ja onhan hulluudessa oma imunsa ja oma viisautensa..))

Efter nio on minullekin mieluinen ohjelma. Erityisesti sympaattisten toimittajien vuoksi. Muita ohjelmia seuraan satunnaisesti, kun ei aina joka paikkaan ehdi..))
Rene Nybergiä en tunne, mutta laitan "naaman" muistiin..))
Kiitos vaikutteittesi jakamisesta ! Kivaa tällainen "kirjallinen" keskustelu...

Anonyymi kirjoitti:

Lisäys edelliseeni:
Rene Nyberg on kirjoittanut elämästään kirjan "Viimeinen juna Moskovaan".
Hän meni naimisiin juutalaisen naisen kanssa, jonka suku hylkäsi naimisiinmenon jälkeen.
Vain vaimon äiti kävi (harvoin) muulta suvulta salaa katsomassa tytärtään.
Tykkäsin kirjasta paljon, hän kirjoittaa hyvin
olematta kaunokirjailija, on hyvä "elämänkerturi".
Seuraavakin kirja Venäjästä "Patriarkkoja ja oligarkkeja" oli aika hyvä.
Se ei ole henkilökohtainen kirja silla lailla kuin edellinen,
mutta perustuu tietenkin tietoon ja omiin kokemuksiin,
joita Venäjällä pitkään asuneella ihmisellä on.

Vielä Persbrandtista. Olin tyrmistynyt hänen kirjansa arvostelusta Hesarissa.
En muista kuka sen arvosteli, mutta jo kirja-arvostelun otsikko oli kuin sensaatiolehdestä ja harhaanjohtava:
"Skandinavian kuuluisin narkkari, Mikael Persbrandt"

Okei, hän on ollut narkkari, mutta hän on etupäässä arvostettu näyttelijä,
tehnyt kymmeniä "gunvaldeja", muita sarjoja, elokuvia, näytellyt Ruotsin arvostetuimmassa (?) teatterissa päärooleja.
Arvostelu oli hänen teilauksensa.

(Kun hänellä oli taidenäyttely Suomessa Helsingissä, olisin niin tahtonut mennä katsomaan hänen taulujaan ja nähdä hänet luonnossa, mutta olin sairaana)

Lue lisää

Viestit menee nyt ajallisesti ihan sekaisin. Piti korjaamini tuo, että sekoitan aina nuo ruotsalaisdekkarit Wallenderin ja Beckin. Gunvald oli tietysti Beckissä - jos sillä nyt merkitystä on. Kyllä minusta hänen lahjakuutensa tuli esille myös siinä roolissa.

Tuo on kyllä ikävää, kriitikoiden teilaus. Siitähän moni taiteilija on ottanut pahastikin siipeensä. Aleksis KIvi, Timo K Mukka, Markku Lähtela ja keitä muita vielä ?

Tuosta taidenäyttelystä en tiennytkään. Ehkä tuo elämäkerta ei ole sitten niin kysytty, etteikö sitä saisi kirjastosta kohtuullisessa ajassa, kunhan kirjastot nyt ensin aukeavat.

Anonyymi kirjoitti:

Lisäys edelliseeni:
Rene Nyberg on kirjoittanut elämästään kirjan "Viimeinen juna Moskovaan".
Hän meni naimisiin juutalaisen naisen kanssa, jonka suku hylkäsi naimisiinmenon jälkeen.
Vain vaimon äiti kävi (harvoin) muulta suvulta salaa katsomassa tytärtään.
Tykkäsin kirjasta paljon, hän kirjoittaa hyvin
olematta kaunokirjailija, on hyvä "elämänkerturi".
Seuraavakin kirja Venäjästä "Patriarkkoja ja oligarkkeja" oli aika hyvä.
Se ei ole henkilökohtainen kirja silla lailla kuin edellinen,
mutta perustuu tietenkin tietoon ja omiin kokemuksiin,
joita Venäjällä pitkään asuneella ihmisellä on.

Vielä Persbrandtista. Olin tyrmistynyt hänen kirjansa arvostelusta Hesarissa.
En muista kuka sen arvosteli, mutta jo kirja-arvostelun otsikko oli kuin sensaatiolehdestä ja harhaanjohtava:
"Skandinavian kuuluisin narkkari, Mikael Persbrandt"

Okei, hän on ollut narkkari, mutta hän on etupäässä arvostettu näyttelijä,
tehnyt kymmeniä "gunvaldeja", muita sarjoja, elokuvia, näytellyt Ruotsin arvostetuimmassa (?) teatterissa päärooleja.
Arvostelu oli hänen teilauksensa.

(Kun hänellä oli taidenäyttely Suomessa Helsingissä, olisin niin tahtonut mennä katsomaan hänen taulujaan ja nähdä hänet luonnossa, mutta olin sairaana)

Lue lisää

Viestit menee nyt ajallisesti ihan sekaisin. Piti korjaamini tuo, että sekoitan aina nuo ruotsalaisdekkarit Wallenderin ja Beckin. Gunvald oli tietysti Beckissä - jos sillä nyt merkitystä on. Kyllä minusta hänen lahjakuutensa tuli esille myös siinä roolissa.

Tuo on kyllä ikävää, kriitikoiden teilaus. Siitähän moni taiteilija on ottanut pahastikin siipeensä. Aleksis KIvi, Timo K Mukka, Markku Lähtela ja keitä muita vielä ?

Tuosta taidenäyttelystä en tiennytkään. Ehkä tuo elämäkerta ei ole sitten niin kysytty, etteikö sitä saisi kirjastosta kohtuullisessa ajassa, kunhan kirjastot nyt ensin aukeavat.

demeter1 kirjoitti:

Onnittelut saavutuksestasi, Anonyymi 9.22. Ruotsinkielisen kirjan lukemisesta. Uskon, että ruotsinruotsi olisi minulle edelleen niin "tuttua", että saattaisin selvitäkin lukemisesta, asuinhan nuorena Ruotsissa ja siellä on sukua edelleenkin. Pelkkää laiskuuttani olen antanut kielitaitoni rapistua...

Tuon vauhdikkaan, maanisen elämän kuvaus ei ehkä kiinnosta niinkään. Sitä on nähty tarpeeksi..)) Tietysti jokainen sairauskertomus on erilainen ja kaikesta voi oppia, noin kliseemäisesti todeten. Ja onhan hulluudessa oma imunsa ja oma viisautensa..))

Efter nio on minullekin mieluinen ohjelma. Erityisesti sympaattisten toimittajien vuoksi. Muita ohjelmia seuraan satunnaisesti, kun ei aina joka paikkaan ehdi..))
Rene Nybergiä en tunne, mutta laitan "naaman" muistiin..))
Kiitos vaikutteittesi jakamisesta ! Kivaa tällainen "kirjallinen" keskustelu...

Lue lisää

Demeter, kun sinulla Ruotsin yhteyksiäkin on,
ihan varmasti pystyisit Persbrandtin ruotsiksi lukemaan !
Anna itsellesi mahdollisuus ! Yllytän sinua :)))

Tuntemattomia sanoja voi ymmärtää asiayhteydestä eikä ole este edetä kirjassa,
vaikka ei ihan joka ikistä sanaa ymmärtäisikään.

Minulle kävi hauska "onnenkantamoinen" samana päivänä kun sain kirjan kirjastosta,
kuin tilauksesta löysin meidän talon lehtiroskiksesta suomi-ruotsi-suomi-sanakirjan !
Koska luen mielelläni sohvalla loikoillen,
ei tarvinnut nousta sanoja googlaamaan, kun sanakirja oli vieressä.
Loppujen lopuksi hain siitä ehkä max kymmenkunta sanaa vain,
että ei se ole vaikeaa tekstiä.
Yhden sanan käännöstä en löytänyt koskaan mistään, se jäi kiusaamaan,
mutta ei haittaamaan lukemista. Slangi-uudissanoja tulee joka kieleen jatkuvasti.

Vauhdikasta maanista elämää on kuvattu suhteessa muuhun elämään sen verran,
että saa lukija saa käsityksen kuinka se haittaa ja mitä se teettää,
sosiaaliselle elämälle, perheelle ja työlle.

Ilman lääkitystä kaksisuuntaista mielialahäiriötä ei saa "kuriin". Se voi olla ihmisen tuhoava sairaus, koska pahassa vaiheessa voi halutakin tuhota itsensä, kuolla.
Mikael Persbrandt ei halunnut ryhtyä litium-lääkitykseen,
koska pelkäsi sen haittaavaan roolisuorituksiaan teatterissa.
(Lääke kai turruttaa ja väsyttää tms.)

Minulle ei jäänyt yhtään tunne, että kuvaukset sairauden teettämistä asioista
hallitsisivat liikaa kirjaa, se on osa Persbrandtin ja hänen läheistensä elämää,
johon kuuluu huikean paljon muutakin.

Sitäpaitsi olin "tyytyväinen", että tietämykseni ja ymmärrykseni lisääntyi paljon,
minkälaista on olla tuonkin psyykensairauden uhri ja armoilla ja taistella vastaan,
kun se "vyöryy" päälle aika ajoin, etkä voi mitään.

Nykyään M.B:n elämä on tasaista lääkityksen ansiosta.

Anonyymi kirjoitti:

Demeter, kun sinulla Ruotsin yhteyksiäkin on,
ihan varmasti pystyisit Persbrandtin ruotsiksi lukemaan !
Anna itsellesi mahdollisuus ! Yllytän sinua :)))

Tuntemattomia sanoja voi ymmärtää asiayhteydestä eikä ole este edetä kirjassa,
vaikka ei ihan joka ikistä sanaa ymmärtäisikään.

Minulle kävi hauska "onnenkantamoinen" samana päivänä kun sain kirjan kirjastosta,
kuin tilauksesta löysin meidän talon lehtiroskiksesta suomi-ruotsi-suomi-sanakirjan !
Koska luen mielelläni sohvalla loikoillen,
ei tarvinnut nousta sanoja googlaamaan, kun sanakirja oli vieressä.
Loppujen lopuksi hain siitä ehkä max kymmenkunta sanaa vain,
että ei se ole vaikeaa tekstiä.
Yhden sanan käännöstä en löytänyt koskaan mistään, se jäi kiusaamaan,
mutta ei haittaamaan lukemista. Slangi-uudissanoja tulee joka kieleen jatkuvasti.

Vauhdikasta maanista elämää on kuvattu suhteessa muuhun elämään sen verran,
että saa lukija saa käsityksen kuinka se haittaa ja mitä se teettää,
sosiaaliselle elämälle, perheelle ja työlle.

Ilman lääkitystä kaksisuuntaista mielialahäiriötä ei saa "kuriin". Se voi olla ihmisen tuhoava sairaus, koska pahassa vaiheessa voi halutakin tuhota itsensä, kuolla.
Mikael Persbrandt ei halunnut ryhtyä litium-lääkitykseen,
koska pelkäsi sen haittaavaan roolisuorituksiaan teatterissa.
(Lääke kai turruttaa ja väsyttää tms.)

Minulle ei jäänyt yhtään tunne, että kuvaukset sairauden teettämistä asioista
hallitsisivat liikaa kirjaa, se on osa Persbrandtin ja hänen läheistensä elämää,
johon kuuluu huikean paljon muutakin.

Sitäpaitsi olin "tyytyväinen", että tietämykseni ja ymmärrykseni lisääntyi paljon,
minkälaista on olla tuonkin psyykensairauden uhri ja armoilla ja taistella vastaan,
kun se "vyöryy" päälle aika ajoin, etkä voi mitään.

Nykyään M.B:n elämä on tasaista lääkityksen ansiosta.

Lue lisää

Minustakin on äärettömän mukava keskustella yhteisistä kiinnostuksen aiheista !
Lisään vielä edelliseeni, että kirjassa on myös sarjan toisesta pääosan esittäjästä luonnehdintaa, jonka ansiosta sarjaa katsoi uusin silmin ja muistakin
elokuva- ja teatterialan henkilökiemuroista Ruotsissa.
Jokainen kirja avaa uusia maailmoja, tämä avasi montakin.
Nyt en taida enää uskaltaa "hehkuttaa" "perspiranttia"
kuten mielessäni kutsun häntä, ettei tule mutinaa, että olen valloittanut koko palstan....

Anonyymi kirjoitti:

Demeter, kun sinulla Ruotsin yhteyksiäkin on,
ihan varmasti pystyisit Persbrandtin ruotsiksi lukemaan !
Anna itsellesi mahdollisuus ! Yllytän sinua :)))

Tuntemattomia sanoja voi ymmärtää asiayhteydestä eikä ole este edetä kirjassa,
vaikka ei ihan joka ikistä sanaa ymmärtäisikään.

Minulle kävi hauska "onnenkantamoinen" samana päivänä kun sain kirjan kirjastosta,
kuin tilauksesta löysin meidän talon lehtiroskiksesta suomi-ruotsi-suomi-sanakirjan !
Koska luen mielelläni sohvalla loikoillen,
ei tarvinnut nousta sanoja googlaamaan, kun sanakirja oli vieressä.
Loppujen lopuksi hain siitä ehkä max kymmenkunta sanaa vain,
että ei se ole vaikeaa tekstiä.
Yhden sanan käännöstä en löytänyt koskaan mistään, se jäi kiusaamaan,
mutta ei haittaamaan lukemista. Slangi-uudissanoja tulee joka kieleen jatkuvasti.

Vauhdikasta maanista elämää on kuvattu suhteessa muuhun elämään sen verran,
että saa lukija saa käsityksen kuinka se haittaa ja mitä se teettää,
sosiaaliselle elämälle, perheelle ja työlle.

Ilman lääkitystä kaksisuuntaista mielialahäiriötä ei saa "kuriin". Se voi olla ihmisen tuhoava sairaus, koska pahassa vaiheessa voi halutakin tuhota itsensä, kuolla.
Mikael Persbrandt ei halunnut ryhtyä litium-lääkitykseen,
koska pelkäsi sen haittaavaan roolisuorituksiaan teatterissa.
(Lääke kai turruttaa ja väsyttää tms.)

Minulle ei jäänyt yhtään tunne, että kuvaukset sairauden teettämistä asioista
hallitsisivat liikaa kirjaa, se on osa Persbrandtin ja hänen läheistensä elämää,
johon kuuluu huikean paljon muutakin.

Sitäpaitsi olin "tyytyväinen", että tietämykseni ja ymmärrykseni lisääntyi paljon,
minkälaista on olla tuonkin psyykensairauden uhri ja armoilla ja taistella vastaan,
kun se "vyöryy" päälle aika ajoin, etkä voi mitään.

Nykyään M.B:n elämä on tasaista lääkityksen ansiosta.

Lue lisää

Jaa, yllytyshullua ei paljon tarvitse yllyttää..)), Anonyymi 13.56. Luotan kyllä arvioosi, eikä kustantajakaan pelkkää sairaskertomusta julkaise.
Kyllähän kaksisuuntainen mielialahäiriö on "lahjakkaitten" sairaus, ammattiväenkin mukaan. MItenkähän moni meidänkin taiteilijoista sitä potee ? Tapani Kansa ja Cheek, ainakin. Eikä se mitenkään heidän vähennä heidän "painoarvoaan"...

Juu, kyllä ainakin minun pitäisi vähän hillitä kirjoitusintoani, ennenkuin siitä tulee nootti.
Harvoin vain on saatu aikaiseksi näin rakentavaa ja kiinnostavaa keskustelua - siis sellaista, mikä olisi omaa harrastuneisuutta lähellä.
Näillä eväillä ja lukemisiin - kuten toinen kirjoittaja toivotti...

demeter1 kirjoitti:

Jaa, yllytyshullua ei paljon tarvitse yllyttää..)), Anonyymi 13.56. Luotan kyllä arvioosi, eikä kustantajakaan pelkkää sairaskertomusta julkaise.
Kyllähän kaksisuuntainen mielialahäiriö on "lahjakkaitten" sairaus, ammattiväenkin mukaan. MItenkähän moni meidänkin taiteilijoista sitä potee ? Tapani Kansa ja Cheek, ainakin. Eikä se mitenkään heidän vähennä heidän "painoarvoaan"...

Juu, kyllä ainakin minun pitäisi vähän hillitä kirjoitusintoani, ennenkuin siitä tulee nootti.
Harvoin vain on saatu aikaiseksi näin rakentavaa ja kiinnostavaa keskustelua - siis sellaista, mikä olisi omaa harrastuneisuutta lähellä.
Näillä eväillä ja lukemisiin - kuten toinen kirjoittaja toivotti...

Lue lisää

Olen samaa ihan samaa mieltä tämän keskustelun harvinaisuudesta.
Tämä on niin mukavaa,
että "inttämis & kinaamis"-ketjut iänikuisista samoista kuluneista aiheista tuntuvat
ihan merkityksettömiltä. Ei kiinnosta kurkatakaan niihin.

Koska täällä on rajattomasti tilaa kirjoittaa kaikille jotka haluavat,
että miksei "annettaisi palaa", kun kerran tästä tykkäämme ?
Kirjallisuus-aiheelle on selvästi "tilaus".

Jokainenhan saa osallistua niin aktiivisesti kuin haluaa.
Minusta on erikoisen kivaa lukea kirjoittajien omia vaikutelmia kirjoista,
eikä vain luetteloa kirjoista, mitä on lukenut.
Ihmisten ajatukset/mielipiteet ovat mielenkiintoisia ja ne voivat auttaa näkemään
kirjasta jonkun aspektin, mitä itse ei huomannut.

Nykykirjallisuudessa symboleja, faktaa ja fiktiota sekoitetaan joskus niin,
ettei hitaampi tavis pysy jyvällä....ajattelun joustavuus taitaa jähmettyä ikää myöten
vai mitä se on....

Anonyymi kirjoitti:

Olen samaa ihan samaa mieltä tämän keskustelun harvinaisuudesta.
Tämä on niin mukavaa,
että "inttämis & kinaamis"-ketjut iänikuisista samoista kuluneista aiheista tuntuvat
ihan merkityksettömiltä. Ei kiinnosta kurkatakaan niihin.

Koska täällä on rajattomasti tilaa kirjoittaa kaikille jotka haluavat,
että miksei "annettaisi palaa", kun kerran tästä tykkäämme ?
Kirjallisuus-aiheelle on selvästi "tilaus".

Jokainenhan saa osallistua niin aktiivisesti kuin haluaa.
Minusta on erikoisen kivaa lukea kirjoittajien omia vaikutelmia kirjoista,
eikä vain luetteloa kirjoista, mitä on lukenut.
Ihmisten ajatukset/mielipiteet ovat mielenkiintoisia ja ne voivat auttaa näkemään
kirjasta jonkun aspektin, mitä itse ei huomannut.

Nykykirjallisuudessa symboleja, faktaa ja fiktiota sekoitetaan joskus niin,
ettei hitaampi tavis pysy jyvällä....ajattelun joustavuus taitaa jähmettyä ikää myöten
vai mitä se on....

Lue lisää

Juuri noin, Anonyymi 17.14. Ja kun se "minä" ei ole keskustelun pääroolissa, sopu säilyy paremmin ja tietynlainen tasa-arvo, kun kirjailija on se, jota "ruoditaan", ei toinen kirjoittaja...))
Tuo viimeinen kappaleesi on kyllä tosi. Tuttua minullekin. Fakta ja fiktio sekoittuvat ja aikajanalla poukkoillaan edestakaisin. Onko se mielen joustamattomuutta lukijalla vai kirjailijan leikittelyä, ilottelua sanoilla ja merkityksillä - lukijan kustannuksella..))
Ainakin tällaisen vanhemman, tuttuun ja turvalliseen tottunneen...

Täytyy kuitenkin palata välillä arjen askareihin ja sulatella ketjun antia välillä....
Lukemisiin ja kirjoittamisiin..))
T

Anonyymi kirjoitti:

Olen samaa ihan samaa mieltä tämän keskustelun harvinaisuudesta.
Tämä on niin mukavaa,
että "inttämis & kinaamis"-ketjut iänikuisista samoista kuluneista aiheista tuntuvat
ihan merkityksettömiltä. Ei kiinnosta kurkatakaan niihin.

Koska täällä on rajattomasti tilaa kirjoittaa kaikille jotka haluavat,
että miksei "annettaisi palaa", kun kerran tästä tykkäämme ?
Kirjallisuus-aiheelle on selvästi "tilaus".

Jokainenhan saa osallistua niin aktiivisesti kuin haluaa.
Minusta on erikoisen kivaa lukea kirjoittajien omia vaikutelmia kirjoista,
eikä vain luetteloa kirjoista, mitä on lukenut.
Ihmisten ajatukset/mielipiteet ovat mielenkiintoisia ja ne voivat auttaa näkemään
kirjasta jonkun aspektin, mitä itse ei huomannut.

Nykykirjallisuudessa symboleja, faktaa ja fiktiota sekoitetaan joskus niin,
ettei hitaampi tavis pysy jyvällä....ajattelun joustavuus taitaa jähmettyä ikää myöten
vai mitä se on....

Lue lisää

Juuri noin, Anonyymi 17.14. Ja kun se "minä" ei ole keskustelun pääroolissa, sopu säilyy paremmin ja tietynlainen tasa-arvo, kun kirjailija on se, jota "ruoditaan", ei toinen kirjoittaja...))
Tuo viimeinen kappaleesi on kyllä tosi. Tuttua minullekin. Fakta ja fiktio sekoittuvat ja aikajanalla poukkoillaan edestakaisin. Onko se mielen joustamattomuutta lukijalla vai kirjailijan leikittelyä, ilottelua sanoilla ja merkityksillä - lukijan kustannuksella..))
Ainakin tällaisen vanhemman, tuttuun ja turvalliseen tottunneen...

Täytyy kuitenkin palata välillä arjen askareihin ja sulatella ketjun antia välillä....
Lukemisiin ja kirjoittamisiin..))
T

demeter1 kirjoitti:

Juuri noin, Anonyymi 17.14. Ja kun se "minä" ei ole keskustelun pääroolissa, sopu säilyy paremmin ja tietynlainen tasa-arvo, kun kirjailija on se, jota "ruoditaan", ei toinen kirjoittaja...))
Tuo viimeinen kappaleesi on kyllä tosi. Tuttua minullekin. Fakta ja fiktio sekoittuvat ja aikajanalla poukkoillaan edestakaisin. Onko se mielen joustamattomuutta lukijalla vai kirjailijan leikittelyä, ilottelua sanoilla ja merkityksillä - lukijan kustannuksella..))
Ainakin tällaisen vanhemman, tuttuun ja turvalliseen tottunneen...

Täytyy kuitenkin palata välillä arjen askareihin ja sulatella ketjun antia välillä....
Lukemisiin ja kirjoittamisiin..))
T

Lue lisää

Nyt on jo ihan pakko lopettaa kirjoittaminen kun aina viesti tulee tuplana vaikka ihan oikein, tavallisesti toimin...

demeter1 kirjoitti:

Juuri noin, Anonyymi 17.14. Ja kun se "minä" ei ole keskustelun pääroolissa, sopu säilyy paremmin ja tietynlainen tasa-arvo, kun kirjailija on se, jota "ruoditaan", ei toinen kirjoittaja...))
Tuo viimeinen kappaleesi on kyllä tosi. Tuttua minullekin. Fakta ja fiktio sekoittuvat ja aikajanalla poukkoillaan edestakaisin. Onko se mielen joustamattomuutta lukijalla vai kirjailijan leikittelyä, ilottelua sanoilla ja merkityksillä - lukijan kustannuksella..))
Ainakin tällaisen vanhemman, tuttuun ja turvalliseen tottunneen...

Täytyy kuitenkin palata välillä arjen askareihin ja sulatella ketjun antia välillä....
Lukemisiin ja kirjoittamisiin..))
T

Lue lisää

Demeter (ja muut),
katsoin äsken aikaisemmin mainitsemani Daniel Olinin haastatteluohjelman,
jossa oli vieraana Rene Nyberg. Sain taas todeta, että paitsi muistini ei ole enää niin joustava, se myös vippaa.

Nybergin kirja "Viimeinen juna Moskovaan", kertoikin hänen vanhemmistaan,
ei hänestä ja hänen vaimostaan.
Hänelle selvisi jossain vaiheessa elämää, että hänen äitinsä oli juutalainen.
Lapsihan ei kiinnitä sellaisiin asioihin huomioita eikä ihmettele,
ettei äidin puolen sukulaisia "ole olemassakaan".
Seka-avioliitto oli "kielletty" juutalaisilta aikoinaan,
joten suku hylkäsi Nybergin äidin, joka meni naimisiin kristityn kanssa.

Haastattelu, vaikka lyhyt olikin, antoi lisävaloa kirjaan
joka "avasi taas yhden maailman"
ja loppu haastattelusta oli mielenkiintoista asiaa nyky-Venäjästä.

Olisin kuunnellut vaikka kuinka kauan Nyberg'iä,
keljua, että ohjelma oli niin lyhyt.
Se uusitaan Teemalla huomenna 20.4 klo 11,
ainakin oletan, että se on tämä ohjelma eikä joku aikaisempi.
Useimmiten siinä on joku mielenkiintoinen haastateltava.

"Viimeinen juna Moskovaan" on lukemisen arvoinen kirja.
Se on koskettava tarina.

En muuten tiennyt, että Rene Nyberg on "East Officen" perustaja,
tai siis tietyt (liike-elämän) tahot pyysivät häntä sen perustamaan,
jos mitään olen ymmärtänyt.

Palaamme aiheisiin :))

Anonyymi kirjoitti:

Demeter (ja muut),
katsoin äsken aikaisemmin mainitsemani Daniel Olinin haastatteluohjelman,
jossa oli vieraana Rene Nyberg. Sain taas todeta, että paitsi muistini ei ole enää niin joustava, se myös vippaa.

Nybergin kirja "Viimeinen juna Moskovaan", kertoikin hänen vanhemmistaan,
ei hänestä ja hänen vaimostaan.
Hänelle selvisi jossain vaiheessa elämää, että hänen äitinsä oli juutalainen.
Lapsihan ei kiinnitä sellaisiin asioihin huomioita eikä ihmettele,
ettei äidin puolen sukulaisia "ole olemassakaan".
Seka-avioliitto oli "kielletty" juutalaisilta aikoinaan,
joten suku hylkäsi Nybergin äidin, joka meni naimisiin kristityn kanssa.

Haastattelu, vaikka lyhyt olikin, antoi lisävaloa kirjaan
joka "avasi taas yhden maailman"
ja loppu haastattelusta oli mielenkiintoista asiaa nyky-Venäjästä.

Olisin kuunnellut vaikka kuinka kauan Nyberg'iä,
keljua, että ohjelma oli niin lyhyt.
Se uusitaan Teemalla huomenna 20.4 klo 11,
ainakin oletan, että se on tämä ohjelma eikä joku aikaisempi.
Useimmiten siinä on joku mielenkiintoinen haastateltava.

"Viimeinen juna Moskovaan" on lukemisen arvoinen kirja.
Se on koskettava tarina.

En muuten tiennyt, että Rene Nyberg on "East Officen" perustaja,
tai siis tietyt (liike-elämän) tahot pyysivät häntä sen perustamaan,
jos mitään olen ymmärtänyt.

Palaamme aiheisiin :))

Lue lisää

Piti tietenkin lukea: "...ajatteluni ei ole enää niin joustavaa ja muistikin vippaa..."

Minäkin koin Ferranten helppolukuiseksi, mutta en pinnalliseksi. Ei missään nimessä ajanvietekirjallisuutta. Ferranten tekee helppolukuiseksi kerronnan suoraviivaisuus ja tiukka ote aikaan ja paikkaan: ilman kikkailuja ja konstailuja.
Olen nähnyt toisen sesongin kokonaisuudessaan HBO Nordicissa. Jos pidit ensimmäisestä sesongista niin en usko että tulet pettymään.

Paloma.se01 kirjoitti:

Minäkin koin Ferranten helppolukuiseksi, mutta en pinnalliseksi. Ei missään nimessä ajanvietekirjallisuutta. Ferranten tekee helppolukuiseksi kerronnan suoraviivaisuus ja tiukka ote aikaan ja paikkaan: ilman kikkailuja ja konstailuja.
Olen nähnyt toisen sesongin kokonaisuudessaan HBO Nordicissa. Jos pidit ensimmäisestä sesongista niin en usko että tulet pettymään.

Lue lisää

Aikaa on ollut nyt enemmän, joten olen lukenut tiedejulkaisuja evoluution matkaa ihmislajin geeneiperimästä, ja bakteereista ajankohtaisiin viruksiin.
Pandemian vaikutukset eu:n ja koko maailmantalouteen, sai tajuamaan erään aikakaudenkin päättymisen.
Saksan ja koko eu:n vaikuttava johtohahmo Angela Merkel, on jäämässä sivuun.

Luen parhaillaan Stefan Korneliuksen kirjaa Angela Merkel'istä, mutta lopullista yhteenvetoa hänen poliittisesta merkityksestään ei vielä ole voitu sanoa.

Mielenkiinnosta Mankell'in Kurt Wallander-kirjojen pohjalta tehtyjä filmejä kohtaan
aloin lukea hänestä itsestään. Hämmästyin ja yllätyin.
Hän oli aivan erilainen kuin olisin voinut kuvitella ja hänen elämänsä
aivan erilaista.
Tuntemattomasta mutta tunnetusta ihmisestä voi muodostua mielikuvia.
Jostain syystä en ollut ajatellut Mankell'ia niin syvälliseksi ajattelevaksi ihmiseksi.
Se oli ihan vain kevyesti lonkalta vedetty johtopäätökseni, koska hän kirjoitti
rikosromaaneja enimmäkseen.

Oli todella antoisaa lukea hänen ajatuksiaan ja hänen elämästään.
Taisi olla hänen viimeinen kirjansa "Juoksuhiekkaa", joka teki suurimman vaikutuksen.
Siinä hän vielä eli toivossa, että hänen elämänsä jatkuisi,
mutta sairaus (syöpä) voitti.
Kirjaa ei sävytä sairaus, ei kannata pelätä tarttua siihen.

Luin tämän hänen viimeisen kirjansa "Juoksuhiekkaa" ehkä vuotta ennen hänen kuolemaansa ja vielä toisen kerran hänen kuolemansa jälkeen.
Teki vaikutuksen, se ei ole "suuri kirja", se on "vain" hiljaista keskustelua inhimillisistä asioista.
Sellaista on niin vähän tarjolla, että ehkä juuri siksi se tekee vaikutuksen,
koskettaakin.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiinnosta Mankell'in Kurt Wallander-kirjojen pohjalta tehtyjä filmejä kohtaan
aloin lukea hänestä itsestään. Hämmästyin ja yllätyin.
Hän oli aivan erilainen kuin olisin voinut kuvitella ja hänen elämänsä
aivan erilaista.
Tuntemattomasta mutta tunnetusta ihmisestä voi muodostua mielikuvia.
Jostain syystä en ollut ajatellut Mankell'ia niin syvälliseksi ajattelevaksi ihmiseksi.
Se oli ihan vain kevyesti lonkalta vedetty johtopäätökseni, koska hän kirjoitti
rikosromaaneja enimmäkseen.

Oli todella antoisaa lukea hänen ajatuksiaan ja hänen elämästään.
Taisi olla hänen viimeinen kirjansa "Juoksuhiekkaa", joka teki suurimman vaikutuksen.
Siinä hän vielä eli toivossa, että hänen elämänsä jatkuisi,
mutta sairaus (syöpä) voitti.
Kirjaa ei sävytä sairaus, ei kannata pelätä tarttua siihen.

Luin tämän hänen viimeisen kirjansa "Juoksuhiekkaa" ehkä vuotta ennen hänen kuolemaansa ja vielä toisen kerran hänen kuolemansa jälkeen.
Teki vaikutuksen, se ei ole "suuri kirja", se on "vain" hiljaista keskustelua inhimillisistä asioista.
Sellaista on niin vähän tarjolla, että ehkä juuri siksi se tekee vaikutuksen,
koskettaakin.

Lue lisää

Mankellin kirjasta Quicksand/Juoksuhiekkaa tykkäsin, vaikka en tiennyt
aiemmin miehestä juuri mitään. Mielenkiintoinen pallontallaaja mies oli,
liian aikaisin lähti.

Angela Merkel Biography Kornrliukselta on hyllyssäni. Se ilmestyi jo muutama
vuosi sitten, paljon siinä oli asiaa, ja paljon olen unohtanut.

Francis Fukuyuman luentoja olen kuunnellut, kun kirja on ollut miehen luettavana,
listallani on.

Isabel Allenden viimeisin*A Long Petal of The Sea* jatkaa teemaa
historia ja fiktio. Nopeasti kääntyi sivu - ajanvietettä.

Pajtim Statovcin kaksi ensimmäistä *Crossing* ja *My Cat Yugoslavia*
on luettu, Bolla ei vielä ilmestynyt. Mielenkiinto säilyi hyvin,
vaikka tuoreus ehkä laski hieman jälkimmäisessä.

David Attenborough'n *Life on Earth* on menossa. Mestariteos,
eihän mestarilta voi muuta odottaakaan.

lukemisiin isoäiti_

Anonyymi kirjoitti:

Mankellin kirjasta Quicksand/Juoksuhiekkaa tykkäsin, vaikka en tiennyt
aiemmin miehestä juuri mitään. Mielenkiintoinen pallontallaaja mies oli,
liian aikaisin lähti.

Angela Merkel Biography Kornrliukselta on hyllyssäni. Se ilmestyi jo muutama
vuosi sitten, paljon siinä oli asiaa, ja paljon olen unohtanut.

Francis Fukuyuman luentoja olen kuunnellut, kun kirja on ollut miehen luettavana,
listallani on.

Isabel Allenden viimeisin*A Long Petal of The Sea* jatkaa teemaa
historia ja fiktio. Nopeasti kääntyi sivu - ajanvietettä.

Pajtim Statovcin kaksi ensimmäistä *Crossing* ja *My Cat Yugoslavia*
on luettu, Bolla ei vielä ilmestynyt. Mielenkiinto säilyi hyvin,
vaikka tuoreus ehkä laski hieman jälkimmäisessä.

David Attenborough'n *Life on Earth* on menossa. Mestariteos,
eihän mestarilta voi muuta odottaakaan.

lukemisiin isoäiti_

Lue lisää

En ymmärtänyt "Kissani Jugoslaviaa".

Anonyymi kirjoitti:

En ymmärtänyt "Kissani Jugoslaviaa".

Jotkut kirjat vaativat taustojen tietämistä. Ei niitä ilman voikaan ymmärtää.

On hyvä idea ostaa poistokirjoja sen varalta, jos ei joskus olisi lukemista,
niitä myydään vaan niin aniharvoin, en ole kuin pari kertaa sattunut paikalle silloin ja
melkein asuin kirjastossa aikanaan.
Mikä on "Ennen routaa"- kirjan teema ?

Anonyymi kirjoitti:

En ymmärtänyt "Kissani Jugoslaviaa".

Minä taas en päässyt kahta sivua pitemmälle...

Anonyymi kirjoitti:

On hyvä idea ostaa poistokirjoja sen varalta, jos ei joskus olisi lukemista,
niitä myydään vaan niin aniharvoin, en ole kuin pari kertaa sattunut paikalle silloin ja
melkein asuin kirjastossa aikanaan.
Mikä on "Ennen routaa"- kirjan teema ?

Lue lisää

Olen edennyt hitaasti kirja kanssa kun se on pöydällä siksi etä luen aina välillä sitä. Tämä on Kurt Vallanderin tyttärestä Lindasta enimmäkseen kertova, on siinä myös Kurt mukana.
Palavia joutsenia on joku nähnyt Marebojärven yllä. Tämä kirja on ihan hyvä, pitänee syventyä siihen kunnolla.

Anonyymi kirjoitti:

Mankellin kirjasta Quicksand/Juoksuhiekkaa tykkäsin, vaikka en tiennyt
aiemmin miehestä juuri mitään. Mielenkiintoinen pallontallaaja mies oli,
liian aikaisin lähti.

Angela Merkel Biography Kornrliukselta on hyllyssäni. Se ilmestyi jo muutama
vuosi sitten, paljon siinä oli asiaa, ja paljon olen unohtanut.

Francis Fukuyuman luentoja olen kuunnellut, kun kirja on ollut miehen luettavana,
listallani on.

Isabel Allenden viimeisin*A Long Petal of The Sea* jatkaa teemaa
historia ja fiktio. Nopeasti kääntyi sivu - ajanvietettä.

Pajtim Statovcin kaksi ensimmäistä *Crossing* ja *My Cat Yugoslavia*
on luettu, Bolla ei vielä ilmestynyt. Mielenkiinto säilyi hyvin,
vaikka tuoreus ehkä laski hieman jälkimmäisessä.

David Attenborough'n *Life on Earth* on menossa. Mestariteos,
eihän mestarilta voi muuta odottaakaan.

lukemisiin isoäiti_

Lue lisää

David Attenborough kuuluu ehdottomasti maailman viisaimpien joukkoon.

Täytyypä etsiä tuo mainmitsemasi teos.

Anonyymi kirjoitti:

Mankellin kirjasta Quicksand/Juoksuhiekkaa tykkäsin, vaikka en tiennyt
aiemmin miehestä juuri mitään. Mielenkiintoinen pallontallaaja mies oli,
liian aikaisin lähti.

Angela Merkel Biography Kornrliukselta on hyllyssäni. Se ilmestyi jo muutama
vuosi sitten, paljon siinä oli asiaa, ja paljon olen unohtanut.

Francis Fukuyuman luentoja olen kuunnellut, kun kirja on ollut miehen luettavana,
listallani on.

Isabel Allenden viimeisin*A Long Petal of The Sea* jatkaa teemaa
historia ja fiktio. Nopeasti kääntyi sivu - ajanvietettä.

Pajtim Statovcin kaksi ensimmäistä *Crossing* ja *My Cat Yugoslavia*
on luettu, Bolla ei vielä ilmestynyt. Mielenkiinto säilyi hyvin,
vaikka tuoreus ehkä laski hieman jälkimmäisessä.

David Attenborough'n *Life on Earth* on menossa. Mestariteos,
eihän mestarilta voi muuta odottaakaan.

lukemisiin isoäiti_

Lue lisää

David Attenborough kuuluu ehdottomasti maailman viisaimpien joukkoon.

Täytyypä etsiä tuo mainmitsemasi teos.

Anonyymi kirjoitti:

Mankellin kirjasta Quicksand/Juoksuhiekkaa tykkäsin, vaikka en tiennyt
aiemmin miehestä juuri mitään. Mielenkiintoinen pallontallaaja mies oli,
liian aikaisin lähti.

Angela Merkel Biography Kornrliukselta on hyllyssäni. Se ilmestyi jo muutama
vuosi sitten, paljon siinä oli asiaa, ja paljon olen unohtanut.

Francis Fukuyuman luentoja olen kuunnellut, kun kirja on ollut miehen luettavana,
listallani on.

Isabel Allenden viimeisin*A Long Petal of The Sea* jatkaa teemaa
historia ja fiktio. Nopeasti kääntyi sivu - ajanvietettä.

Pajtim Statovcin kaksi ensimmäistä *Crossing* ja *My Cat Yugoslavia*
on luettu, Bolla ei vielä ilmestynyt. Mielenkiinto säilyi hyvin,
vaikka tuoreus ehkä laski hieman jälkimmäisessä.

David Attenborough'n *Life on Earth* on menossa. Mestariteos,
eihän mestarilta voi muuta odottaakaan.

lukemisiin isoäiti_

Lue lisää

David Attenborough kuuluu ehdottomasti maailman viisaimpien joukkoon.

Täytyypä etsiä tuo mainmitsemasi teos.

Romaani on vain yhteinen nimi kaikelle fiktionaaliselle, "keksitylle" proosalle joka on pitempi kuin novelli.
Kirjallisuutta on jokaisen makuun ja se että lukee tieteiskirjallisuutta ei sulje pois että lukee myös viihdekirjallisuutta tai kaunokirjallisuutta, jota yleensä pidetään kai jotenkin enemmän arvossa kirjallisuutta harrastavissa piireissä. Viihdekirjallisuutta kirjoittavat usein kirjailijat jotka eivät suuresti tee tutkimusta aiheistaan tai kirjoittavat saman kaavan mukaan hyvin myyviä romaaneja, jotka eivät jätä mitään ajatuksia jälkeensä, ainoastaan auttavat lukijaa rentoutumaan ja unohtamaan omat huolensa hetkeksi.
Kioskiviihteen ja korkealaatuisen kaunokirjallisuuden väliin jää monta selkeästi lukemiskelpoista kategoriaa, kuten historiallinen romaani, salapoliisiromaani ja sci fi joista löytyy monen tasoista luettavaa.
Kaikella kirjallisuudella on oma lukijakuntansa ja oikeutuksensa.
Aihe, mutta ennen kaikkea kirjoittajan oma asenne ja ote kirjoittamiseen määrittelee onko romaani viihdettä vai ei.
Minä luen paitsi kaunokirjallisuutta, myös tietokirjallisuutta , sci fi:ta, historiallisia romaaneja ja rikosromaaneja.

Paloma.se01 kirjoitti:

Romaani on vain yhteinen nimi kaikelle fiktionaaliselle, "keksitylle" proosalle joka on pitempi kuin novelli.
Kirjallisuutta on jokaisen makuun ja se että lukee tieteiskirjallisuutta ei sulje pois että lukee myös viihdekirjallisuutta tai kaunokirjallisuutta, jota yleensä pidetään kai jotenkin enemmän arvossa kirjallisuutta harrastavissa piireissä. Viihdekirjallisuutta kirjoittavat usein kirjailijat jotka eivät suuresti tee tutkimusta aiheistaan tai kirjoittavat saman kaavan mukaan hyvin myyviä romaaneja, jotka eivät jätä mitään ajatuksia jälkeensä, ainoastaan auttavat lukijaa rentoutumaan ja unohtamaan omat huolensa hetkeksi.
Kioskiviihteen ja korkealaatuisen kaunokirjallisuuden väliin jää monta selkeästi lukemiskelpoista kategoriaa, kuten historiallinen romaani, salapoliisiromaani ja sci fi joista löytyy monen tasoista luettavaa.
Kaikella kirjallisuudella on oma lukijakuntansa ja oikeutuksensa.
Aihe, mutta ennen kaikkea kirjoittajan oma asenne ja ote kirjoittamiseen määrittelee onko romaani viihdettä vai ei.
Minä luen paitsi kaunokirjallisuutta, myös tietokirjallisuutta , sci fi:ta, historiallisia romaaneja ja rikosromaaneja.

Lue lisää

Enpä viitsi erotella romaaneja "roskaan" tai "parempaan".
Samaa kastia yhtäkaikki eli romaaneja.
Kirjamainonta tosiaan jakaa kirjat kahteen suureen "luokkaan"
Romaanit ja tietokirjallisuus, sopii minulle.
Tietokirjallisuus on valtavan laaja alue.
Tiedekirjat ovat osa tietokirjallisuutta,
johon kuuluu kaikki mahdollinen muukin perhokalastuksesta politiikkaan.
Kirjastoluokittelu ohjeistaa, mitä tietokirjallisuus sisältää
ja auttaa esim. kirjastosta (minulle Helmet) löytämään etsimältään alueelta luettavaa.

Romaani ei aina ole täyttä fiktiota,
esikoisteokset varsinkin ovat usein kirjailijan omaan elämään pohjautuvia
"tilityksiä" romaanin muodossa. Kun sen on saanut puristettua ulos,
saattaa alkaa varsinainen kirjailijan ura.
Toisen kirjan kirjoittamisen onkin sanottu olevan kynnys.
Saako sen kirjan aikaiseksi ja onnistuuko se
vai jäikö "Kaino Ensi Yritys" ainoaksi.

Hm, Lehväslaiho , Sotkalla sotaan .

Anonyymi kirjoitti:

Hm, Lehväslaiho , Sotkalla sotaan .

Oletko mies, tyyppiä joka lukee vain sotakirjoja ?

Anonyymi kirjoitti:

Oletko mies, tyyppiä joka lukee vain sotakirjoja ?

Joo, mies, luen kyllä sotakirjoja , mutta enempi sotahistoriaa, melko harvoin sotaromaaneja.
Tykkään lukea aika monipuolisesti: historiaa myös poliittista sekä elämänkerrat.
Jossain määrin myös rikosromaaneja, eikä poissuljettuja ole runotkaan Jevtushenko ja Kahlil Gibran.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, mies, luen kyllä sotakirjoja , mutta enempi sotahistoriaa, melko harvoin sotaromaaneja.
Tykkään lukea aika monipuolisesti: historiaa myös poliittista sekä elämänkerrat.
Jossain määrin myös rikosromaaneja, eikä poissuljettuja ole runotkaan Jevtushenko ja Kahlil Gibran.

Lue lisää

Minäkin olen aika kaikkiruokainen kirjojen suhteen, mutta erikoisesti poliittisten kirjojen lukija, poliitikkojen elämänkertojen ja yleensä kaikkien elämänkertojen.
Maailmantalous kaikkineen kiinnostaa myös.
Ahmin kaiken sitä mukaa kuin ilmestyy. Yksi uusi on lukematta, Erkki Liikasen kirja,
koska siitä on jono kirjastossa ja kirjastot meni kiinni.
Mitä politiikka-kirjoihin tulee, koko maailma käy minulle.

Olisiko sinulla suositella jotain viimeaikaisista kirjoista, joista olet tykännyt,
jos minulta on mennyt vaikka ohi. Aihe kuin aihe käy.

Jevgeni Jevtusenkolla on vähän tuotantoa eikä lisää tule... sattuneesta syystä,
kaapissani on yksi hänen kirjansa.
Khalil Gibranit on tullut myös luettua nuorempana.

Anonyymi kirjoitti:

Minäkin olen aika kaikkiruokainen kirjojen suhteen, mutta erikoisesti poliittisten kirjojen lukija, poliitikkojen elämänkertojen ja yleensä kaikkien elämänkertojen.
Maailmantalous kaikkineen kiinnostaa myös.
Ahmin kaiken sitä mukaa kuin ilmestyy. Yksi uusi on lukematta, Erkki Liikasen kirja,
koska siitä on jono kirjastossa ja kirjastot meni kiinni.
Mitä politiikka-kirjoihin tulee, koko maailma käy minulle.

Olisiko sinulla suositella jotain viimeaikaisista kirjoista, joista olet tykännyt,
jos minulta on mennyt vaikka ohi. Aihe kuin aihe käy.

Jevgeni Jevtusenkolla on vähän tuotantoa eikä lisää tule... sattuneesta syystä,
kaapissani on yksi hänen kirjansa.
Khalil Gibranit on tullut myös luettua nuorempana.

Lue lisää

Tosiaan kirjastojen sulku hankaloittaa monien lukuhetkiä, täytyy kammata vanhojen kirjojen hyllyä.
Onneksi syksyllä ja talvella ehti lukea muutaman mielenkiintoisen , kuten mm :
Timothy Snyder: Tie epävapauteen Venäjä, Eu,
Jukka Rislakki: Mullistusten mies
Jussi Jalonen: Summan tarina
Masha Gessen: Venäjä vailla tulevaisuutta
Jussi Konttinen: Sankarimatkailijan Arkangeli
Seppo Aalto: Kapina tehtailla Kuusankoski 1918 . Siinä muutamia helmetin satoa ennen koronaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tosiaan kirjastojen sulku hankaloittaa monien lukuhetkiä, täytyy kammata vanhojen kirjojen hyllyä.
Onneksi syksyllä ja talvella ehti lukea muutaman mielenkiintoisen , kuten mm :
Timothy Snyder: Tie epävapauteen Venäjä, Eu,
Jukka Rislakki: Mullistusten mies
Jussi Jalonen: Summan tarina
Masha Gessen: Venäjä vailla tulevaisuutta
Jussi Konttinen: Sankarimatkailijan Arkangeli
Seppo Aalto: Kapina tehtailla Kuusankoski 1918 . Siinä muutamia helmetin satoa ennen koronaa.

Lue lisää

Mielenkiintoista "satoa", osa tuttua minullekin, voisi olla minun "listani" myös.
Yksi mahtava ja sitäpaitsi viihdyttävä luku- ja tietopaketti oli "sukeltaa Siperian pakkasiin" HS-toimittaja Jussi Konttisen "Siperian"-kirjan mukana.
En voisi kyllin kehua sitä.
Olisin odottanut sen saavan Tieto Finlandian. Ei saanut.

Varmaan tiedätkin, että Konttinen vietti perheensä kanssa vuoden Siperiassa.
Siperia on ollut jonkun verran "tyhjä pläntti" kartallani, en odottanut sieltä mitään niin kovin mielenkiintoista, mutta kirja ylitti kaikki odotukseni.
Se oli valtavan monipuolinen/monitasoinen.

Viihdyttävä Konttisen kirja on siinä mielessä, että sen joka sivu on niin täynnä mielenkiintoista asiaa, että se imaisee ja vetää mukaansa.
Luen noin 100 tietokirjaa vuodessa. Konttisen Siperia-kirjan asetan viime vuoden ykköseksi,
vaikka monta muutakin hyvää kirjaa oli omassa luokassaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoista "satoa", osa tuttua minullekin, voisi olla minun "listani" myös.
Yksi mahtava ja sitäpaitsi viihdyttävä luku- ja tietopaketti oli "sukeltaa Siperian pakkasiin" HS-toimittaja Jussi Konttisen "Siperian"-kirjan mukana.
En voisi kyllin kehua sitä.
Olisin odottanut sen saavan Tieto Finlandian. Ei saanut.

Varmaan tiedätkin, että Konttinen vietti perheensä kanssa vuoden Siperiassa.
Siperia on ollut jonkun verran "tyhjä pläntti" kartallani, en odottanut sieltä mitään niin kovin mielenkiintoista, mutta kirja ylitti kaikki odotukseni.
Se oli valtavan monipuolinen/monitasoinen.

Viihdyttävä Konttisen kirja on siinä mielessä, että sen joka sivu on niin täynnä mielenkiintoista asiaa, että se imaisee ja vetää mukaansa.
Luen noin 100 tietokirjaa vuodessa. Konttisen Siperia-kirjan asetan viime vuoden ykköseksi,
vaikka monta muutakin hyvää kirjaa oli omassa luokassaan.

Lue lisää

nm. Miksu

Anonyymi kirjoitti:

Mielenkiintoista "satoa", osa tuttua minullekin, voisi olla minun "listani" myös.
Yksi mahtava ja sitäpaitsi viihdyttävä luku- ja tietopaketti oli "sukeltaa Siperian pakkasiin" HS-toimittaja Jussi Konttisen "Siperian"-kirjan mukana.
En voisi kyllin kehua sitä.
Olisin odottanut sen saavan Tieto Finlandian. Ei saanut.

Varmaan tiedätkin, että Konttinen vietti perheensä kanssa vuoden Siperiassa.
Siperia on ollut jonkun verran "tyhjä pläntti" kartallani, en odottanut sieltä mitään niin kovin mielenkiintoista, mutta kirja ylitti kaikki odotukseni.
Se oli valtavan monipuolinen/monitasoinen.

Viihdyttävä Konttisen kirja on siinä mielessä, että sen joka sivu on niin täynnä mielenkiintoista asiaa, että se imaisee ja vetää mukaansa.
Luen noin 100 tietokirjaa vuodessa. Konttisen Siperia-kirjan asetan viime vuoden ykköseksi,
vaikka monta muutakin hyvää kirjaa oli omassa luokassaan.

Lue lisää

Luin "Siperian" Hesarin Kuukausiliitteen juttujen innostamana. Niissä oli otteita kirjasta, jossa on nelisensataa sivua. Kirja Siperiasta ei ihan heti saa innostumaan, mutta on turkasen hyvä kirja alueesta, josta on vähän kirjoitettu. Kirjassa on kaikki aspektit mukana, poliittinenkin. Siperia elättää koko Venäjän.
Hymynkarein huomasin, että Paavo Väyryseltä on ilmestymässä taas kirja, "Yhteinen vuosisatamme". Se näyttää hänen elämänkerraltaan 1960-luvulta näihin päiviin. Pitäisiköhän kirjastosta tilata, että olisi valmis Paavon "uuteen tulemiseen", mikä epäilemättä tapahtuu, ainakin yritys.

Anonyymi kirjoitti:

Tosiaan kirjastojen sulku hankaloittaa monien lukuhetkiä, täytyy kammata vanhojen kirjojen hyllyä.
Onneksi syksyllä ja talvella ehti lukea muutaman mielenkiintoisen , kuten mm :
Timothy Snyder: Tie epävapauteen Venäjä, Eu,
Jukka Rislakki: Mullistusten mies
Jussi Jalonen: Summan tarina
Masha Gessen: Venäjä vailla tulevaisuutta
Jussi Konttinen: Sankarimatkailijan Arkangeli
Seppo Aalto: Kapina tehtailla Kuusankoski 1918 . Siinä muutamia helmetin satoa ennen koronaa.

Lue lisää

Snyderin Tie epävapauteen meni hankintalistalleni.
Se on ehdottomasti omaa Venäjä/Putin-kategoriaani,
joka kiinnostaa minua.
En ole huomannut kirjaa ollenkaan missään, vaikka plärään usein luettavaa
ja aina katson kirjastostakin uutuudet.
Kiitos vinkistä !
Rislakit luen aina. Gessenin olen lukenut sekä kaikki "sankarimatkailijat" itäisestä euroopasta stanit mukaanlukien.

Paljonko sinulle maksetaan tuosta jatkuvasta Ferranten mainostamisesta?

Anonyymi kirjoitti:

Paljonko sinulle maksetaan tuosta jatkuvasta Ferranten mainostamisesta?

Ei ole ilmeisesti muuta lukenut vuoteen.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole ilmeisesti muuta lukenut vuoteen.

:)
Luen pari kirjaa viikossa, jos ne eivät ole kovin pitkiä.
Juuri nyt on menossa Diana Gabaldonin "TheFiery Cross" olikohan kuudes kirja sarjassa johon tv-sarja Outlander perustuu.

Tykkäsin ruotsalaisista "alamaailma"-rikoskirjoista, koska niissä on totuuden siemen ja
vähän enemmänkin. En koskaan saa päähäni googlaamatta sen ent. (rikos)poliisin nimeä,
joka alkoi niistä kirjoittaa. En lue sen tyyppisiä kirjoja, mutta koska ne olivat niin kehuttuja
ja suosittuja päätin "yleissivistää" itseäni ja luin niitä. Tehokasta kerrontaa.
Balkanilla oleskelleena tunnistin jugogangsterien maailman, joka oli siirretty toimimaan
Ruotsin alamaailmaan, pääosin Tukholmaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tykkäsin ruotsalaisista "alamaailma"-rikoskirjoista, koska niissä on totuuden siemen ja
vähän enemmänkin. En koskaan saa päähäni googlaamatta sen ent. (rikos)poliisin nimeä,
joka alkoi niistä kirjoittaa. En lue sen tyyppisiä kirjoja, mutta koska ne olivat niin kehuttuja
ja suosittuja päätin "yleissivistää" itseäni ja luin niitä. Tehokasta kerrontaa.
Balkanilla oleskelleena tunnistin jugogangsterien maailman, joka oli siirretty toimimaan
Ruotsin alamaailmaan, pääosin Tukholmaan.

Lue lisää

Jugo-mafiahan toimii Ruotsissa oikeasti, ei vain kirjassa.

Olit varmaankin super-yllättynyt ! Mikä se pieni kirja on ?

Kirja näyttää löytyvän kirjasampo.fi sivulta, joka on kirjastot.fi etusivu
ja loistava sivu eri kirjastoihin.

Kiitos sinulle Anonyymi 18.39 noista tiedoista. Palvelit paljon, minua ainakin..))

Mitkä olisivat mielikirjojasi japanilaisen runouden alueelta ja etelä-amerikkalaisen kirajllisuuden ? Sellaiset, joita saa kirjastosta lainata suomenkielellä.

Minäkin odotin malttamattomana tuota uusintaa, Anonyymi 10.05., mutta eipä ilmaatunut ruutuun..))
Täytyypä olla tarkkana ja seurata ohjelmatietoja, missä minunkin mielestäni on paljon virheitä. Areenaltakaan en tuota haastettelua löytänyt.
No, onpa taas jotakin odotettavaa..))

Toinen kirjoittaja antoikin jo palautetta aloittajalle. Kaikki menee hyvin, kunhan hän vain malttaa pitää näppinsä erossa ketjusta..)) Se toteutui nyt ja tulikin minusta ennätyksellisen rakentava keskustelu.
Annetaan nyt kuitenkin kunniamaininta Hurulle. Tuskin ketjua olisi syntynyt ilman häntä, eikös niin ?
Varmasti hän on myös suuressa viisaudessaan pitänyt meitä silmällä ja salaa sovitellut eri mielet, niinkuin Jessen kaverilta sopii odottaakin..))
Osallistujana kiitän muita kirjoittajia avartavista näkemyksistä ja hyvistä kirjavinkeistä.
Näillä pärjää pitkään...

demeter1 kirjoitti:

Minäkin odotin malttamattomana tuota uusintaa, Anonyymi 10.05., mutta eipä ilmaatunut ruutuun..))
Täytyypä olla tarkkana ja seurata ohjelmatietoja, missä minunkin mielestäni on paljon virheitä. Areenaltakaan en tuota haastettelua löytänyt.
No, onpa taas jotakin odotettavaa..))

Toinen kirjoittaja antoikin jo palautetta aloittajalle. Kaikki menee hyvin, kunhan hän vain malttaa pitää näppinsä erossa ketjusta..)) Se toteutui nyt ja tulikin minusta ennätyksellisen rakentava keskustelu.
Annetaan nyt kuitenkin kunniamaininta Hurulle. Tuskin ketjua olisi syntynyt ilman häntä, eikös niin ?
Varmasti hän on myös suuressa viisaudessaan pitänyt meitä silmällä ja salaa sovitellut eri mielet, niinkuin Jessen kaverilta sopii odottaakin..))
Osallistujana kiitän muita kirjoittajia avartavista näkemyksistä ja hyvistä kirjavinkeistä.
Näillä pärjää pitkään...

Lue lisää

Onneksi katsoin Nybergin haastattelun, jota oli ilo seurata, ja loppuosan Venäjä katsaus, sekä mahdollisen Suomen Natoon liittymisen seuraukset olivat mielenkiintoista kuultavaa.
Olen lukenut pari hänen kirjaansa, hyvää sujuvaa tekstiä.
Jk. Uskoisin ohjelman tulevan loppuviikosta uusintana yle fem.

demeter1 kirjoitti:

Minäkin odotin malttamattomana tuota uusintaa, Anonyymi 10.05., mutta eipä ilmaatunut ruutuun..))
Täytyypä olla tarkkana ja seurata ohjelmatietoja, missä minunkin mielestäni on paljon virheitä. Areenaltakaan en tuota haastettelua löytänyt.
No, onpa taas jotakin odotettavaa..))

Toinen kirjoittaja antoikin jo palautetta aloittajalle. Kaikki menee hyvin, kunhan hän vain malttaa pitää näppinsä erossa ketjusta..)) Se toteutui nyt ja tulikin minusta ennätyksellisen rakentava keskustelu.
Annetaan nyt kuitenkin kunniamaininta Hurulle. Tuskin ketjua olisi syntynyt ilman häntä, eikös niin ?
Varmasti hän on myös suuressa viisaudessaan pitänyt meitä silmällä ja salaa sovitellut eri mielet, niinkuin Jessen kaverilta sopii odottaakin..))
Osallistujana kiitän muita kirjoittajia avartavista näkemyksistä ja hyvistä kirjavinkeistä.
Näillä pärjää pitkään...

Lue lisää

"demeter1"

Enhän minä koskaan mene näpelöimään hyviin juttuihin. :)
Sanoinhan että tämä aloitus ei ole minulle tehty.

"Älä huuda laaksoon se valehtelee, huuda taivaalle."

H.

Kaikki ovat sosialismilla ympättyjä.
Arja Saijonmaa esitti usein Parran runoista tehtyjä lauluja.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki ovat sosialismilla ympättyjä.
Arja Saijonmaa esitti usein Parran runoista tehtyjä lauluja.

Ärsyttävää iänikuiset huomauttelut sosialismista ym.
Ensiksikin sinulla on jonkinlainen asennevamma
ja toiseksi meillä muilla toimii aivot vähintään yhtä hyvin kuin sinulla.
Osaamme itsekin analysoida tekstiä
ja kolmanneksi: kaikki on jollain ympättyä,
mutta sinä yksisilmäisenä näet vain "sosialismin".
Että kiitos vain, mutta ei kiitos enää sosialismiasi tänne.

Anonyymi kirjoitti:

Ärsyttävää iänikuiset huomauttelut sosialismista ym.
Ensiksikin sinulla on jonkinlainen asennevamma
ja toiseksi meillä muilla toimii aivot vähintään yhtä hyvin kuin sinulla.
Osaamme itsekin analysoida tekstiä
ja kolmanneksi: kaikki on jollain ympättyä,
mutta sinä yksisilmäisenä näet vain "sosialismin".
Että kiitos vain, mutta ei kiitos enää sosialismiasi tänne.

Lue lisää

Njoh, kolahtiko nilkkaasi? Haitannaako mittään, muutenkin paksut kuin norsulla.
Sosialismi pahasta, missä viipyi ; uusnatsi ja rasisti. Yleensä öykkäät niistä alustalla, mikä loukkaa syvimpiä arvojasi, buaah.

Tunnustan, en jaksanut lukea Sadan vuoden yksinäisyyttä loppuun. Allendea verrataan jopa Marqueziin, missäköhän mielessä ? Minkälaisia hänen kirjansa ovat kerronnaltaan ?
Ne kuulostavat kiinnostavilta, mutta kannattaisiko yrittää aloittaakaan, kun ei niin korkeatasoista kirjaa kuin Marquezin, saanut loppuun luetuksi.

Anonyymi kirjoitti:

Tunnustan, en jaksanut lukea Sadan vuoden yksinäisyyttä loppuun. Allendea verrataan jopa Marqueziin, missäköhän mielessä ? Minkälaisia hänen kirjansa ovat kerronnaltaan ?
Ne kuulostavat kiinnostavilta, mutta kannattaisiko yrittää aloittaakaan, kun ei niin korkeatasoista kirjaa kuin Marquezin, saanut loppuun luetuksi.

Lue lisää

Luin García Marquezin Sadan vuoden yksinäisyyden kolmeen kertaan, ensin espanjaksi, sitten englanniksi ja lopuksi vielä suomeksi ja joka ainut kerta oli suuri lukuelämys ja jokaisella kerralla löysin uusia asioita. Kirjan alku on luokiteltu kriitikkojen toimesta yhdeksi maailmankirjallisuuden parhaista ("vuosia myöhemmin seistessään teloitusryhmän edessä eversti Aurelio Buendia muisti sen kaukaisen päivän jolloin hänen isänsä vei hänet tutustumaan jäähän".
Jos Sadan vuodenyksinäisyyden maaginen realismi tuntuu liian kaukaa haetulta niin Henkien talo (Allende) tai Vuohen juhlat (Vargas Llosa) tai jopa Hämähäkkinaisen suudelma (Manuel Puig) voisivat olla mielenkiintoisempia.

Myönnetään, oli vähän semmoinen heitto.
Latinoita tarkoitin, olivat vasemmanlaidan tapahtumissa usein voimakkaasti esillä.
Mitä tulee noihin haikuihin, niin Savossa ollessani naapurin piipusta nousi haikua, meidän piippumme tuprutti vain savua.

Pidä aloituksesi. Se on typerä.

Osapuolista ei ole elossa juuri ketään, mutta kansanmurha ei vanhene.

Applebaumilla on monta kirjaa. Hän kirjoittaa tiukkaa asiaa, sydänverellä. Tiedämme, että Stalin tapatti kymmeniä miljoonia ihmisiä, mutta Applebaumin kirja tekee sen todelliseksi. Ei heikkohermoisille.

Mazzarellan olen lukenut ja se olikin vähän poikkeava Mazzarellan kirjoista ja aivoja stimuloiva
kirja. Siinä pohdittiin identiteettiä, hyviä näkökulmia laajasti (ei vain suomalaisten kesken) siihen miksi emme tule toimeen toinen toistemme kanssa tai miksi tulemme toimeen.

Anonyymi kirjoitti:

Mazzarellan olen lukenut ja se olikin vähän poikkeava Mazzarellan kirjoista ja aivoja stimuloiva
kirja. Siinä pohdittiin identiteettiä, hyviä näkökulmia laajasti (ei vain suomalaisten kesken) siihen miksi emme tule toimeen toinen toistemme kanssa tai miksi tulemme toimeen.

Lue lisää

Mazzarellan kirjasta oli arvostelu tänään tullessa SK:ssa.
Arvostelussa korostui oudon paljon maahanmuuttonäkökulma, miten arvostamme
eri kulttuurien ihmisiä, minulle kirja oli enemmän yleistä identiteetin pohdiskelua.
suhteessa kaikkeen, mutta en enää muista kirjan yksityiskohtia,
päällimmäinen tunne oli, että tämä pitäisi lukea uudestaan, siinä oli hyviä näkökulmia.
Pohdiskeluja oli monenlaisia kirjassa, miten ja minkä perusteella identiteettimme muodostuu, alkaako esim. kauan ulkomailla asunut tuntea itsensä sen maalaiseksi, häviääkö "synnyinmaa-identiteetti", miten kieli, vanhempamme, kokemuksemme ym. vaikuttavat identiteettiimme.
Mazzarellan kirja on pieni, päivässä luettava. "Pieni kirja, paljon ajatuksia".

Erikoisella tavalla kirja menee vähän limittäin Francis Fukuyaman "Identiteetti-kirjan kanssa, vaikka se käsittelee politiikkaa. "Identiteettipolitiikkaa".
Populistisia ääriliikkeitä ja politiikan narsisteja, "trumppeja" ja "orbaneita"
ja paljon paljon muita asioita. Se on minulla vielä kesken, se on niin hyvä kirja myös,
ettei sitä voi lukea huitaisten, se täytyy lukea ajatuksella.

nm. Miksu

Mitä sulla hunksz on noissa rasioissa ....olen yrittänyt tihruilla ...vaan en näe ja katsoin jo suurennuslasillakin joka ei paljoa auttanut asiaan ...ihan vaan uteliaisuudesta kysyn...

mimmimum-..mi

Anonyymi kirjoitti:

Mitä sulla hunksz on noissa rasioissa ....olen yrittänyt tihruilla ...vaan en näe ja katsoin jo suurennuslasillakin joka ei paljoa auttanut asiaan ...ihan vaan uteliaisuudesta kysyn...

mimmimum-..mi

Lue lisää

"Anonyymi"

Snellman-Kokkikartano.
Makaronilaatikko ja Janssonin kiusaus.
SF

Resepti:
Leikataan m-laatikkoa 1-2cm.viipale.
Ympäröidään ja päällystetään viipale Janssonin-kiusauksella.
3,5min. mikro-aalto-uunissa.(täysillä)
Lisätään annoksen koristeiksi 6-8 palasta Ahti perhe-Silliä.
-
Olisit kirjoittanut sinne uuteen kirjallisuus-aloitukseeni.
Saa siellä olla ruoka-kirjallisuuttakin. :)

H.

huruksz kirjoitti:

"Anonyymi"

Snellman-Kokkikartano.
Makaronilaatikko ja Janssonin kiusaus.
SF

Resepti:
Leikataan m-laatikkoa 1-2cm.viipale.
Ympäröidään ja päällystetään viipale Janssonin-kiusauksella.
3,5min. mikro-aalto-uunissa.(täysillä)
Lisätään annoksen koristeiksi 6-8 palasta Ahti perhe-Silliä.
-
Olisit kirjoittanut sinne uuteen kirjallisuus-aloitukseeni.
Saa siellä olla ruoka-kirjallisuuttakin. :)

H.

Lue lisää

Nyt kyllä narraat ...Herra Jansonin kiusaus on jo niin suolaista ....ettei se Ahtia kaipaa ...
Olen hiljattain tehnyt itse ...nam nam
mimmimum-..mi

Anonyymi kirjoitti:

Nyt kyllä narraat ...Herra Jansonin kiusaus on jo niin suolaista ....ettei se Ahtia kaipaa ...
Olen hiljattain tehnyt itse ...nam nam
mimmimum-..mi

"Anonyymi"

Enkä narraa.
Nyt alkaa olla aika Auringon ja antaa D-Vitamiini-purkille kesä-loma.
Mutta puoliksi totta on että.
Vaihdan Janssonin Kirjo-Lohi-kiusaukseen.(sama firma)
Sillä Silli ja Anjovis ei ole Suomessa syntynyttä kalaa.
-
Kokeile reseptiäni rohkeasti, saatat yllättyä.

H.

huruksz kirjoitti:

"Anonyymi"

Snellman-Kokkikartano.
Makaronilaatikko ja Janssonin kiusaus.
SF

Resepti:
Leikataan m-laatikkoa 1-2cm.viipale.
Ympäröidään ja päällystetään viipale Janssonin-kiusauksella.
3,5min. mikro-aalto-uunissa.(täysillä)
Lisätään annoksen koristeiksi 6-8 palasta Ahti perhe-Silliä.
-
Olisit kirjoittanut sinne uuteen kirjallisuus-aloitukseeni.
Saa siellä olla ruoka-kirjallisuuttakin. :)

H.

Lue lisää

Kun et kykene pompottamaan muita, kostat sabotoimalla ketjua.

Anonyymi kirjoitti:

Kun et kykene pompottamaan muita, kostat sabotoimalla ketjua.

Moderaattori pariskunta saa tehdä mitä haluaa, muut ei.

Älä nyt heti hermostu, odotuksesi ovat liian korkealla. Ota huomioon, että tämä on kaikille
vapaa palsta. Pääsykoetta ei ole, mitään rimaa ei tarvitse kommentoijan ylittää.
Huru-ukko hunksi on ymmärtänyt, että repeptitkin on kirjallisuutta ja itse asiassa ne liittyvät hänen mielestään aiheeseen kuin aiheeseen. Niitä on joka toisessa ketjussa.

Katsoin tuon Rene Nybergin haastattelun. Mukavan rento haastateltava, ei jäykkis, kuten diplomaatilta sopisi odottaa. Suomen suhde Itänaapuriin: tietty varovaisuus on viisautta, ei rähmällään oloa. Ja Natoon liittyminen olisi melkoinen pyllistys siihen suuntaan. Pienen maan ei kannata suututtaa suurta naapuria kun tuntee sen laadun ja voiman.
Sukutarina oli myös mielenkiintoinen. Uskonnon ote ihmisestä on aika uskomaton ja tietysti muu sosiaalinen paine lisäksi. Onkohan taviksen elämä sittenkin vapaampaa ? Vaikka ei isoa tarinaa olisi esittääkään eikä yleistä kiinnostusta herättäisikään.

Mazzarellan uutta kirjaa en ole lukenut, melkein kaikki aikaisemmat kyllä. Eeva Kilpi on lempikirjailijani, runoista tykkään enemmän kuin proosateoksista. Tommy Melenderiltä olen lukenut jotakin "Ranskalainen ystävä"-kirjan ainakin, Hannu Väisäseltä myös.
Vitsi, että meillä on paljon näitä hyviä kirjailijoita, siis näitäkin, joilla ei ole tarvetta rikkoa perinteistä romaanin rakennetta, joiden äärellä lukijakin voi rentoutua ja rauhoittua..))

Minua on alkanut Mazzarellassa häiritä tietty elitistisyys. Hän oli kerran haastateltavana Efter nio-ohjelmassa. Ilmastomuutoksesta keskusteltiin ja minulle jäi sellainen vaikutelma, että hän katsoi, ettei asia oikeastaan koske häntä, koska hän ei matkusta turistina vaan matkailijana, ja kirjoittamalla matkoistaan hän luo kulttuuria...

Tulin tässä taas vangituksi näihin arjen askareihini, pihahommiin, kirjeenvaihtoon, arkistointiin... Mutta olisi kiva, jos jos kirjat puhuttaisivat enemmänkin. Ja ketju jatkuisi tai alkaisi uusi - ainakin jossakin vaiheessa. Innokas Miksu, sinultahan se voisi käydä, vaikka uuden ketjun aloittaminen ?

demeter1 kirjoitti:

Katsoin tuon Rene Nybergin haastattelun. Mukavan rento haastateltava, ei jäykkis, kuten diplomaatilta sopisi odottaa. Suomen suhde Itänaapuriin: tietty varovaisuus on viisautta, ei rähmällään oloa. Ja Natoon liittyminen olisi melkoinen pyllistys siihen suuntaan. Pienen maan ei kannata suututtaa suurta naapuria kun tuntee sen laadun ja voiman.
Sukutarina oli myös mielenkiintoinen. Uskonnon ote ihmisestä on aika uskomaton ja tietysti muu sosiaalinen paine lisäksi. Onkohan taviksen elämä sittenkin vapaampaa ? Vaikka ei isoa tarinaa olisi esittääkään eikä yleistä kiinnostusta herättäisikään.

Mazzarellan uutta kirjaa en ole lukenut, melkein kaikki aikaisemmat kyllä. Eeva Kilpi on lempikirjailijani, runoista tykkään enemmän kuin proosateoksista. Tommy Melenderiltä olen lukenut jotakin "Ranskalainen ystävä"-kirjan ainakin, Hannu Väisäseltä myös.
Vitsi, että meillä on paljon näitä hyviä kirjailijoita, siis näitäkin, joilla ei ole tarvetta rikkoa perinteistä romaanin rakennetta, joiden äärellä lukijakin voi rentoutua ja rauhoittua..))

Minua on alkanut Mazzarellassa häiritä tietty elitistisyys. Hän oli kerran haastateltavana Efter nio-ohjelmassa. Ilmastomuutoksesta keskusteltiin ja minulle jäi sellainen vaikutelma, että hän katsoi, ettei asia oikeastaan koske häntä, koska hän ei matkusta turistina vaan matkailijana, ja kirjoittamalla matkoistaan hän luo kulttuuria...

Tulin tässä taas vangituksi näihin arjen askareihini, pihahommiin, kirjeenvaihtoon, arkistointiin... Mutta olisi kiva, jos jos kirjat puhuttaisivat enemmänkin. Ja ketju jatkuisi tai alkaisi uusi - ainakin jossakin vaiheessa. Innokas Miksu, sinultahan se voisi käydä, vaikka uuden ketjun aloittaminen ?

Lue lisää

"demeter1"

Ystävällinen huomautus.
Uusi aloitus on olemassa.
Siinä mietitäänm Australialaista kroolia

H.

huruksz kirjoitti:

"demeter1"

Ystävällinen huomautus.
Uusi aloitus on olemassa.
Siinä mietitäänm Australialaista kroolia

H.

Sinä mietit. Yksin.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä mietit. Yksin.

"Anonyymi"

Niinkin voi mennä.
Eikös se ole hyväkin?
Kaikki muut voivat silloin ajatella omia kirjojaan.
Kuten tekivät tässäkin aloituksessa.

H.

demeter1 kirjoitti:

Katsoin tuon Rene Nybergin haastattelun. Mukavan rento haastateltava, ei jäykkis, kuten diplomaatilta sopisi odottaa. Suomen suhde Itänaapuriin: tietty varovaisuus on viisautta, ei rähmällään oloa. Ja Natoon liittyminen olisi melkoinen pyllistys siihen suuntaan. Pienen maan ei kannata suututtaa suurta naapuria kun tuntee sen laadun ja voiman.
Sukutarina oli myös mielenkiintoinen. Uskonnon ote ihmisestä on aika uskomaton ja tietysti muu sosiaalinen paine lisäksi. Onkohan taviksen elämä sittenkin vapaampaa ? Vaikka ei isoa tarinaa olisi esittääkään eikä yleistä kiinnostusta herättäisikään.

Mazzarellan uutta kirjaa en ole lukenut, melkein kaikki aikaisemmat kyllä. Eeva Kilpi on lempikirjailijani, runoista tykkään enemmän kuin proosateoksista. Tommy Melenderiltä olen lukenut jotakin "Ranskalainen ystävä"-kirjan ainakin, Hannu Väisäseltä myös.
Vitsi, että meillä on paljon näitä hyviä kirjailijoita, siis näitäkin, joilla ei ole tarvetta rikkoa perinteistä romaanin rakennetta, joiden äärellä lukijakin voi rentoutua ja rauhoittua..))

Minua on alkanut Mazzarellassa häiritä tietty elitistisyys. Hän oli kerran haastateltavana Efter nio-ohjelmassa. Ilmastomuutoksesta keskusteltiin ja minulle jäi sellainen vaikutelma, että hän katsoi, ettei asia oikeastaan koske häntä, koska hän ei matkusta turistina vaan matkailijana, ja kirjoittamalla matkoistaan hän luo kulttuuria...

Tulin tässä taas vangituksi näihin arjen askareihini, pihahommiin, kirjeenvaihtoon, arkistointiin... Mutta olisi kiva, jos jos kirjat puhuttaisivat enemmänkin. Ja ketju jatkuisi tai alkaisi uusi - ainakin jossakin vaiheessa. Innokas Miksu, sinultahan se voisi käydä, vaikka uuden ketjun aloittaminen ?

Lue lisää

Mazzarellaa ei ole tullut luetuksi, mutta ymmärrän ainakin osittain hänen "elitistisen" asenteensa matkailuun: kulttuurityöntekijänä se kyllä ikään kuin kuuluu hänen työnkuvaansa. Kysymys on tietenkin priorisoinneista.
Oletko lukenut Isabel Allenden "A Long Petal of the Sea"? Joku sen mainitsikin, mutta en jaksa kelata taaksepäin koko ketjua. Hyvää, laadukasta Allendea omassa elementissään: historiallinen sukutarina ja paljon minulle tuntematonta tietoa Espanjan sisällissodasta kirjan alussa. Allende on tarinankertoja, "storyteller" ja siksi ehkä juuri hänen kirjansa ovat niin kiehtovia. Ei tarvi koko ajan arvuutella onko päähenkilö lintu vai kala.
(Voisimmeko jatkaa kirja-aiheista esim parissa aloittamassani kirjallisuusketjussa tai sitten hurunkzin kirjaketjuissa, vommehan aina hypätä yli asiattomien kommenttien?

Anonyymi kirjoitti:

Mazzarellaa ei ole tullut luetuksi, mutta ymmärrän ainakin osittain hänen "elitistisen" asenteensa matkailuun: kulttuurityöntekijänä se kyllä ikään kuin kuuluu hänen työnkuvaansa. Kysymys on tietenkin priorisoinneista.
Oletko lukenut Isabel Allenden "A Long Petal of the Sea"? Joku sen mainitsikin, mutta en jaksa kelata taaksepäin koko ketjua. Hyvää, laadukasta Allendea omassa elementissään: historiallinen sukutarina ja paljon minulle tuntematonta tietoa Espanjan sisällissodasta kirjan alussa. Allende on tarinankertoja, "storyteller" ja siksi ehkä juuri hänen kirjansa ovat niin kiehtovia. Ei tarvi koko ajan arvuutella onko päähenkilö lintu vai kala.
(Voisimmeko jatkaa kirja-aiheista esim parissa aloittamassani kirjallisuusketjussa tai sitten hurunkzin kirjaketjuissa, vommehan aina hypätä yli asiattomien kommenttien?

Lue lisää

en tainnut olla kirjautuneena.
Kommentti oli siis minulta

Anonyymi kirjoitti:

Mazzarellaa ei ole tullut luetuksi, mutta ymmärrän ainakin osittain hänen "elitistisen" asenteensa matkailuun: kulttuurityöntekijänä se kyllä ikään kuin kuuluu hänen työnkuvaansa. Kysymys on tietenkin priorisoinneista.
Oletko lukenut Isabel Allenden "A Long Petal of the Sea"? Joku sen mainitsikin, mutta en jaksa kelata taaksepäin koko ketjua. Hyvää, laadukasta Allendea omassa elementissään: historiallinen sukutarina ja paljon minulle tuntematonta tietoa Espanjan sisällissodasta kirjan alussa. Allende on tarinankertoja, "storyteller" ja siksi ehkä juuri hänen kirjansa ovat niin kiehtovia. Ei tarvi koko ajan arvuutella onko päähenkilö lintu vai kala.
(Voisimmeko jatkaa kirja-aiheista esim parissa aloittamassani kirjallisuusketjussa tai sitten hurunkzin kirjaketjuissa, vommehan aina hypätä yli asiattomien kommenttien?

Lue lisää

Paljon maailmaa nähnyt ja muualla asunut henkilö voisi tykätä lukaista Mazzarellan viimeisen identiteettipohdiskelukirjan.

Kannatan mitä hyvänsä kirjallisuusketjua (ilman ruokareseptejä ym.),
nostaisitko jonkun oma ketjusi "ylös" tai aloittaisitko uuden ?

demeter1 kirjoitti:

Katsoin tuon Rene Nybergin haastattelun. Mukavan rento haastateltava, ei jäykkis, kuten diplomaatilta sopisi odottaa. Suomen suhde Itänaapuriin: tietty varovaisuus on viisautta, ei rähmällään oloa. Ja Natoon liittyminen olisi melkoinen pyllistys siihen suuntaan. Pienen maan ei kannata suututtaa suurta naapuria kun tuntee sen laadun ja voiman.
Sukutarina oli myös mielenkiintoinen. Uskonnon ote ihmisestä on aika uskomaton ja tietysti muu sosiaalinen paine lisäksi. Onkohan taviksen elämä sittenkin vapaampaa ? Vaikka ei isoa tarinaa olisi esittääkään eikä yleistä kiinnostusta herättäisikään.

Mazzarellan uutta kirjaa en ole lukenut, melkein kaikki aikaisemmat kyllä. Eeva Kilpi on lempikirjailijani, runoista tykkään enemmän kuin proosateoksista. Tommy Melenderiltä olen lukenut jotakin "Ranskalainen ystävä"-kirjan ainakin, Hannu Väisäseltä myös.
Vitsi, että meillä on paljon näitä hyviä kirjailijoita, siis näitäkin, joilla ei ole tarvetta rikkoa perinteistä romaanin rakennetta, joiden äärellä lukijakin voi rentoutua ja rauhoittua..))

Minua on alkanut Mazzarellassa häiritä tietty elitistisyys. Hän oli kerran haastateltavana Efter nio-ohjelmassa. Ilmastomuutoksesta keskusteltiin ja minulle jäi sellainen vaikutelma, että hän katsoi, ettei asia oikeastaan koske häntä, koska hän ei matkusta turistina vaan matkailijana, ja kirjoittamalla matkoistaan hän luo kulttuuria...

Tulin tässä taas vangituksi näihin arjen askareihini, pihahommiin, kirjeenvaihtoon, arkistointiin... Mutta olisi kiva, jos jos kirjat puhuttaisivat enemmänkin. Ja ketju jatkuisi tai alkaisi uusi - ainakin jossakin vaiheessa. Innokas Miksu, sinultahan se voisi käydä, vaikka uuden ketjun aloittaminen ?

Lue lisää

Hei Demeter, Nyberg on niin kokenut ja paljon maailmaa nähnyt henkilö,
että hänen ei tarvitse olla kipsissä ja miettiä mitä sanoo
juttua tulee rennosti vaikka kuinka paljon kuin sir Attenbourgh'lta
luonto-ohjelmissa, aivan kuin hän tietäisi kaiken mitä ihmisen tarvitsee
tietää. On nautinto kuunnella sellaista (itseensä luottavaa) ihmistä.

Enpä tiedä, vaikka sir A lukisi prompterista osan....? Osaava esiintyjä hän on joka tapauksessa. Kerran näytettiin niitten luonto-ja eläinfilmien tekemistä. Se vasta mielenkiintoista olikin. Pieni osa oli "fuskua". Studiossa luotua "luontoa", tekniikka mahdollistaa kaikkea, mutta kuitenkin katsojan iloksi ja hyödyksi. Nyt meni aiheen ohi :)))

Uutta kirjallisuusketjua odotellessa
Miksu
PS. Luen niin paljon, että yritän pidättää itseäni liikaa kirjoittelemasta,
vaikka mieli joskus tekisi.
En halua olla kirjoituksillani "hallitseva hahmo", en halua olla ollenkaan "hallitseva"millään asiassa.
Taustajoukoissa on turvallisempaa...
Pelkään, että innostukseni kirjoittaa kirjoista voidaan tulkita haluksi olla itse esillä,
vaikka kirjoista kirjoitan, nuukasti itsestäni.
Omasta puolestani on kuitenkin mukava saada kurkata hienovaraisesti muitten kirjoittajienkin elämään tai sisimpään.

Anonyymi kirjoitti:

Hei Demeter, Nyberg on niin kokenut ja paljon maailmaa nähnyt henkilö,
että hänen ei tarvitse olla kipsissä ja miettiä mitä sanoo
juttua tulee rennosti vaikka kuinka paljon kuin sir Attenbourgh'lta
luonto-ohjelmissa, aivan kuin hän tietäisi kaiken mitä ihmisen tarvitsee
tietää. On nautinto kuunnella sellaista (itseensä luottavaa) ihmistä.

Enpä tiedä, vaikka sir A lukisi prompterista osan....? Osaava esiintyjä hän on joka tapauksessa. Kerran näytettiin niitten luonto-ja eläinfilmien tekemistä. Se vasta mielenkiintoista olikin. Pieni osa oli "fuskua". Studiossa luotua "luontoa", tekniikka mahdollistaa kaikkea, mutta kuitenkin katsojan iloksi ja hyödyksi. Nyt meni aiheen ohi :)))

Uutta kirjallisuusketjua odotellessa
Miksu
PS. Luen niin paljon, että yritän pidättää itseäni liikaa kirjoittelemasta,
vaikka mieli joskus tekisi.
En halua olla kirjoituksillani "hallitseva hahmo", en halua olla ollenkaan "hallitseva"millään asiassa.
Taustajoukoissa on turvallisempaa...
Pelkään, että innostukseni kirjoittaa kirjoista voidaan tulkita haluksi olla itse esillä,
vaikka kirjoista kirjoitan, nuukasti itsestäni.
Omasta puolestani on kuitenkin mukava saada kurkata hienovaraisesti muitten kirjoittajienkin elämään tai sisimpään.

Lue lisää

Ystävällinen huomautus.
Uusi aloitus on olemassa.
Siinä mietitään Australialaista kroolia

H.

huruksz kirjoitti:

Ystävällinen huomautus.
Uusi aloitus on olemassa.
Siinä mietitään Australialaista kroolia

H.

Huomautus ei ollut osoitettu sinulle.

Anonyymi kirjoitti:

Huomautus ei ollut osoitettu sinulle.

"Anonyymi"

Minun huomautukseni oli sinulle.

H.

huruksz kirjoitti:

"Anonyymi"

Minun huomautukseni oli sinulle.

H.

Sinun ketjustasi tulisi tyhjän jauhamista ---> Ks. omia kommenttejasi.

Anonyymi kirjoitti:

Sinun ketjustasi tulisi tyhjän jauhamista ---> Ks. omia kommenttejasi.

"Anonyymi"

Miten niin?
Onhan tämä ketju minun aloitukseni.
Mukavaa keskustelua on ollut.
Kaiken-laisista kirjoista.
EOC

H.

Anonyymi kirjoitti:

Mazzarellaa ei ole tullut luetuksi, mutta ymmärrän ainakin osittain hänen "elitistisen" asenteensa matkailuun: kulttuurityöntekijänä se kyllä ikään kuin kuuluu hänen työnkuvaansa. Kysymys on tietenkin priorisoinneista.
Oletko lukenut Isabel Allenden "A Long Petal of the Sea"? Joku sen mainitsikin, mutta en jaksa kelata taaksepäin koko ketjua. Hyvää, laadukasta Allendea omassa elementissään: historiallinen sukutarina ja paljon minulle tuntematonta tietoa Espanjan sisällissodasta kirjan alussa. Allende on tarinankertoja, "storyteller" ja siksi ehkä juuri hänen kirjansa ovat niin kiehtovia. Ei tarvi koko ajan arvuutella onko päähenkilö lintu vai kala.
(Voisimmeko jatkaa kirja-aiheista esim parissa aloittamassani kirjallisuusketjussa tai sitten hurunkzin kirjaketjuissa, vommehan aina hypätä yli asiattomien kommenttien?

Lue lisää

Olen lukenut Allendelta vain tuon Henkien talon ja siitäkin on jo aikaa. Ei se erityisesti jäänyt mieleen paitsi tietysti tuon sujuvan tarinoinnin ja rikkaan sukukuvauksen ansiosta.
Ehkä täytyisi verestää muistoa...
Mikä ketju tahansa sopii. Niistä kahdesta hurun lukemasta kirjasta ei tainnut oikein keskustelua syntyä..)) mutta paljon muuta hyvää keskustelua syntyi...

Anonyymi kirjoitti:

Hei Demeter, Nyberg on niin kokenut ja paljon maailmaa nähnyt henkilö,
että hänen ei tarvitse olla kipsissä ja miettiä mitä sanoo
juttua tulee rennosti vaikka kuinka paljon kuin sir Attenbourgh'lta
luonto-ohjelmissa, aivan kuin hän tietäisi kaiken mitä ihmisen tarvitsee
tietää. On nautinto kuunnella sellaista (itseensä luottavaa) ihmistä.

Enpä tiedä, vaikka sir A lukisi prompterista osan....? Osaava esiintyjä hän on joka tapauksessa. Kerran näytettiin niitten luonto-ja eläinfilmien tekemistä. Se vasta mielenkiintoista olikin. Pieni osa oli "fuskua". Studiossa luotua "luontoa", tekniikka mahdollistaa kaikkea, mutta kuitenkin katsojan iloksi ja hyödyksi. Nyt meni aiheen ohi :)))

Uutta kirjallisuusketjua odotellessa
Miksu
PS. Luen niin paljon, että yritän pidättää itseäni liikaa kirjoittelemasta,
vaikka mieli joskus tekisi.
En halua olla kirjoituksillani "hallitseva hahmo", en halua olla ollenkaan "hallitseva"millään asiassa.
Taustajoukoissa on turvallisempaa...
Pelkään, että innostukseni kirjoittaa kirjoista voidaan tulkita haluksi olla itse esillä,
vaikka kirjoista kirjoitan, nuukasti itsestäni.
Omasta puolestani on kuitenkin mukava saada kurkata hienovaraisesti muitten kirjoittajienkin elämään tai sisimpään.

Lue lisää

Uskon, että tuo "hallitsevuus" aistitaan täällä hyvinkin herkästi ja siitä huomautetaan myös..)) Ainakaan minä en pitänyt sinua, Miksu, enkä ketään muutakaan ketjussa hallitsevana ja siksi kai se muodostuikin niin antoisaksi. Mentiin kirja edellä..))

Kun mietin tätä ketjua jälkeenpäin, tuntui, että vaikka kukaan ei "puhunut itsestään", kirjoittajat tulivat tutuiksi mieltymyksestensä kautta. "Kerro minulle, mitä luet, niin minä kerron sinulle millainen olet"..)) Jos ei nyt ihan näin, niin sinnepäin...

demeter1 kirjoitti:

Uskon, että tuo "hallitsevuus" aistitaan täällä hyvinkin herkästi ja siitä huomautetaan myös..)) Ainakaan minä en pitänyt sinua, Miksu, enkä ketään muutakaan ketjussa hallitsevana ja siksi kai se muodostuikin niin antoisaksi. Mentiin kirja edellä..))

Kun mietin tätä ketjua jälkeenpäin, tuntui, että vaikka kukaan ei "puhunut itsestään", kirjoittajat tulivat tutuiksi mieltymyksestensä kautta. "Kerro minulle, mitä luet, niin minä kerron sinulle millainen olet"..)) Jos ei nyt ihan näin, niin sinnepäin...

Lue lisää

Kirjahyllyjen sisältö kertoo myös paljon asukkaitten mieltymyksistä ja harrasteista.
Muistan 80-luvulta, kun työni puolesta kävin useissa kodeissa, miten nopealla kirjahyllyn vilkaisulla voi päätellä, missä kirjaedustajat olivat onnistuneet myymään eri tietosanakirjoja, kuvaraamattua ja maailmankartastoa.
Nyt noita tietokirjasarjoja: Facta, Specktrum ym ei huolita edes ilmaiseksi, jotka silloin maksoivat useita tuhansia markkoja.
Maailma muuttuu ja tiedon muoto sekä saatavuus.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjahyllyjen sisältö kertoo myös paljon asukkaitten mieltymyksistä ja harrasteista.
Muistan 80-luvulta, kun työni puolesta kävin useissa kodeissa, miten nopealla kirjahyllyn vilkaisulla voi päätellä, missä kirjaedustajat olivat onnistuneet myymään eri tietosanakirjoja, kuvaraamattua ja maailmankartastoa.
Nyt noita tietokirjasarjoja: Facta, Specktrum ym ei huolita edes ilmaiseksi, jotka silloin maksoivat useita tuhansia markkoja.
Maailma muuttuu ja tiedon muoto sekä saatavuus.

Lue lisää

Sanos muuta. Minullakin on hyllyssäni 24-osainen Tiedon värikäs maailma. En ole raaskinnut sitä poiskaan heittää, mutta tyhjän panttinahan se hyllyssä on.
Jos hakee jotakin tietoa niin koneeltahan sen hakee.
Sama pätee keittokirjoihin. Minulla on niitä varmasti pari hyllymetrillistä ja lisäksi irtoreseptejä. Jos tarvitsen jotakin ruokaohjetta niin koneelle mennään silloinkin.

Silti tuntuisi oudolta, ellei kodissa olisi kirjahyllyä. Kyllä pereinteinen kirja on minulle edelleen arvokas.

demeter1 kirjoitti:

Uskon, että tuo "hallitsevuus" aistitaan täällä hyvinkin herkästi ja siitä huomautetaan myös..)) Ainakaan minä en pitänyt sinua, Miksu, enkä ketään muutakaan ketjussa hallitsevana ja siksi kai se muodostuikin niin antoisaksi. Mentiin kirja edellä..))

Kun mietin tätä ketjua jälkeenpäin, tuntui, että vaikka kukaan ei "puhunut itsestään", kirjoittajat tulivat tutuiksi mieltymyksestensä kautta. "Kerro minulle, mitä luet, niin minä kerron sinulle millainen olet"..)) Jos ei nyt ihan näin, niin sinnepäin...

Lue lisää

Kirjat kertovat paljon lukijastaan !

demeter1 kirjoitti:

Uskon, että tuo "hallitsevuus" aistitaan täällä hyvinkin herkästi ja siitä huomautetaan myös..)) Ainakaan minä en pitänyt sinua, Miksu, enkä ketään muutakaan ketjussa hallitsevana ja siksi kai se muodostuikin niin antoisaksi. Mentiin kirja edellä..))

Kun mietin tätä ketjua jälkeenpäin, tuntui, että vaikka kukaan ei "puhunut itsestään", kirjoittajat tulivat tutuiksi mieltymyksestensä kautta. "Kerro minulle, mitä luet, niin minä kerron sinulle millainen olet"..)) Jos ei nyt ihan näin, niin sinnepäin...

Lue lisää

Hei Demeter, tämä "spontaani pyräys" kirjallisuuskeskustelua oli tosiaan piristävä
ja toivottavasti ei lopu !

Sain loppuun Francis Fukuyaman "Identiteetin", jota luin harvinaisen kauan,
se vaati keskittymistä, olen taantunut.
Sen lopuksi huomasin tulleeni vähän valistetummaksi
"identiteettipolitiikasta".
En tiedä onko se juuri tämän kirjoittajan keksimä nimitys politiikalle,
joka keskittyy ihmiseen ja jota harrastaa ihminen, jolle oma etu on tärkeämpää
kuin kansan etu.
Esimerkkejä on muitakin kuin Trump ja monet ääripuolueet mm. EU:ssa.

Fukuyaman tunnetuin teos on "Historian loppu ja viimeinen ihminen",
jota en ole tosin lukenut.

Oli "pakko" ostaa taas uusi kirja, koska kirjastot ovat kiinni ja
lukematta en voi olla. Kirjastossa varauslistallani on lähes 50 kirjaa,
(ml. Bolla) joita jonotan, niitä en osta.

Valitsin Arto Mansalan kirjan "Asemapaikkana Peking",
koska se on ihan uusi ja sitä saisin odottaa kirjastosta vuoden.

Mansala on aloittanut Ulkoministeriössä ja ollut sen jälkeen lähettiläänä
Budapestissä, Pekingissä ja Moskovassa.
Mansalan Moskovan ajoilta luin hänen kirjansa "Kohti kaaoksen pitkää yötä.
Kolme kautta Moskovassa".

Peking-kirja on aivan uusi, mutta kotona tuli pieni pettymys, harmittelin itseäni
missä mielenhäiriössä nyt tämän valitsin, koska ajat mistä kirjassa kerrotaan ovat
turhan kaukana. Olen jo lukenut niistä paljon.
Nyky-Kiina kiinnostaisi siksi paljon enemmän.

Jatkamme keskustelua :))
Kaikki yhdessä, eikö vaan ?
Uudessa ketjussa on paikoin vähän tuulista...hmh...tulin tänne tuulensuojaan.

Miksu

Anonyymi kirjoitti:

Hei Demeter, tämä "spontaani pyräys" kirjallisuuskeskustelua oli tosiaan piristävä
ja toivottavasti ei lopu !

Sain loppuun Francis Fukuyaman "Identiteetin", jota luin harvinaisen kauan,
se vaati keskittymistä, olen taantunut.
Sen lopuksi huomasin tulleeni vähän valistetummaksi
"identiteettipolitiikasta".
En tiedä onko se juuri tämän kirjoittajan keksimä nimitys politiikalle,
joka keskittyy ihmiseen ja jota harrastaa ihminen, jolle oma etu on tärkeämpää
kuin kansan etu.
Esimerkkejä on muitakin kuin Trump ja monet ääripuolueet mm. EU:ssa.

Fukuyaman tunnetuin teos on "Historian loppu ja viimeinen ihminen",
jota en ole tosin lukenut.

Oli "pakko" ostaa taas uusi kirja, koska kirjastot ovat kiinni ja
lukematta en voi olla. Kirjastossa varauslistallani on lähes 50 kirjaa,
(ml. Bolla) joita jonotan, niitä en osta.

Valitsin Arto Mansalan kirjan "Asemapaikkana Peking",
koska se on ihan uusi ja sitä saisin odottaa kirjastosta vuoden.

Mansala on aloittanut Ulkoministeriössä ja ollut sen jälkeen lähettiläänä
Budapestissä, Pekingissä ja Moskovassa.
Mansalan Moskovan ajoilta luin hänen kirjansa "Kohti kaaoksen pitkää yötä.
Kolme kautta Moskovassa".

Peking-kirja on aivan uusi, mutta kotona tuli pieni pettymys, harmittelin itseäni
missä mielenhäiriössä nyt tämän valitsin, koska ajat mistä kirjassa kerrotaan ovat
turhan kaukana. Olen jo lukenut niistä paljon.
Nyky-Kiina kiinnostaisi siksi paljon enemmän.

Jatkamme keskustelua :))
Kaikki yhdessä, eikö vaan ?
Uudessa ketjussa on paikoin vähän tuulista...hmh...tulin tänne tuulensuojaan.

Miksu

Lue lisää

Hei Miksu ja tietysti muutkin kirjoista kiinnostuneet..))

Kiva nähdä tuo valtava innostus, mikä sinusta, Miksu, välittyy kun kerrot lukemastasi.
Vaikka kirjailija Eila Pennanen - muistaakohan häntä kukaan ? - totesi joskus,
että lukeminen on elämisen korvike, ajattelen, että korvike voi joskus olla niin voimallinen että se riittää hyvin vahvan elämäntunnon lähteeksi..))
Tuo Francis Fukuyama vaikuttaa kiinnostavalta, lisätään listalle..)) Ehkä pitää harkita noita E-kirjoja, kun kirjastojen varaan ei voi laskea.
Tuo identiteetin haku ja pohdinta näyttäisi nyt olevan kovasti pinnalla. Globalisaation vaikutusta ? Kun -80-luvulla nähtiin vaivaa omien juurien etsimisestä ja löytämisestä. Kehitys kehittyy, vai ? ..))
Kirjat ovat minusta kiinnostava ja turvallinenkin keskustelun aihe jo siksi, että siinä se huomiota hakeva ja kilpaileva "minä" väistyy taka-alalle, pienenee sopivan kokoiseksi ja näkee itsensä suhteessa isompaan kokonaisuuteen.
Vaikka keksittiinhän tuolla toisessa ketjussa huomautella siitäkin, että kirjoittaja kertoi kirjojen sijoittelusta omassa kodissaan..)) Taisinpa minäkin kertoa, mutta takariviläinen nyt ei ole niin kiinnostava, että häneen kannataisi tuhlata ruutia..))
Sana on täällä kuitenkin vapaa ja sitä vapautta sitten kukin käyttää oman tuntonsa ja luontonsa mukaisesti, hyvässä ja pahassa. Sääntöjen vastaiseen kirjoitteluun ei ylläpito näköjään puutu.
Mutta yritetään jatkaa ja pysyä omalla linjalla...
Vaikka oma lukemiseni on nyt katkolla arjen askareitten vuoksi, kiinnostus kirjoihin ei häviä ja hyvät kirjavinkit ovat aina tervetulleita.
Lukemisiin...

19:53 kirjoitti Miksu. Nm. jäi pois. Taas. Huono muisti ei ole ainoa eikä pahin vikani...

Anonyymi kirjoitti:

19:53 kirjoitti Miksu. Nm. jäi pois. Taas. Huono muisti ei ole ainoa eikä pahin vikani...

Hämmästyttävää ! Hauska kuulla uutta Laihiasta,
josta kuulee yleensä vain kitupiikkivitsejä.

Anonyymi kirjoitti:

Hämmästyttävää ! Hauska kuulla uutta Laihiasta,
josta kuulee yleensä vain kitupiikkivitsejä.

Pohjalaisethan on tunnetusti yrittäjähenkistä porukkaa.

Ainoa Kiinasta lukemani kirja on Maosta, joka oli shokeeraavaa luettavaa.
Mao taisi olla vielä Mansalan lähettiläsaikana ? Mansala on kolmanneksi myydyin
Akateemisen Kirjakaupan tietokirja nyt, ehkä sen joutuu hankkimaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ainoa Kiinasta lukemani kirja on Maosta, joka oli shokeeraavaa luettavaa.
Mao taisi olla vielä Mansalan lähettiläsaikana ? Mansala on kolmanneksi myydyin
Akateemisen Kirjakaupan tietokirja nyt, ehkä sen joutuu hankkimaan.

Lue lisää

Maon luin vuosikymmeniä sitten ja se on sen verran täräyttävä opus,
että sen voisi lukea muistin virkistämiseksi uudestaankin.
Kirja on vielä olemassa, uusia painoksia on tullut.
Kirjasta ei ole enää mielessä paljon mitään yksityiskohtia,
vaikka ne äimistyttivät aikoinaan.
Suuri nälänhätä Kiinassa 1959-1961 tappoi arvioiden mukaan jopa yli 40 miljoonaa ihmistä Maon "suuren harppauksen" takia, kun oli tarkoitus tehdä agraari-Kiinasta nykyaikainen kommunistinen teollisuusvaltio.
Mao vaimonsa ja haareminsa kanssa ja muu eliitti eli hyvinvoivana.

Anonyymi kirjoitti:

Maon luin vuosikymmeniä sitten ja se on sen verran täräyttävä opus,
että sen voisi lukea muistin virkistämiseksi uudestaankin.
Kirja on vielä olemassa, uusia painoksia on tullut.
Kirjasta ei ole enää mielessä paljon mitään yksityiskohtia,
vaikka ne äimistyttivät aikoinaan.
Suuri nälänhätä Kiinassa 1959-1961 tappoi arvioiden mukaan jopa yli 40 miljoonaa ihmistä Maon "suuren harppauksen" takia, kun oli tarkoitus tehdä agraari-Kiinasta nykyaikainen kommunistinen teollisuusvaltio.
Mao vaimonsa ja haareminsa kanssa ja muu eliitti eli hyvinvoivana.

Lue lisää

Puhemies Mao ei ollut kurinalainen kommunisti, hän oli elostelija, joka piti ylellisyydestä.
En tosin tiedä, minkälainen olisi kommunistin prototyyppi.
Myös Neuvostoliitossa kansa pidettiin köyhyydessä, mutta Kremlin muurilta alaspäin
vilkuttelevat "huru-ukot" elivät yltäkylläisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Ainoa Kiinasta lukemani kirja on Maosta, joka oli shokeeraavaa luettavaa.
Mao taisi olla vielä Mansalan lähettiläsaikana ? Mansala on kolmanneksi myydyin
Akateemisen Kirjakaupan tietokirja nyt, ehkä sen joutuu hankkimaan.

Lue lisää

Mao Zedong kuoli 1976.
Mansalan kausi Pekingissä alkoi 1980-90-luvun taitteessa,
jolloin panssarivaunuilla tyhjennettiin väkivalloin Tiananmeren aukio.
Mansalan kirja kattaa kaikkien diplomaattien ajat alkaen Kiinan kansantasavallan perustamisesta 1.10.1949.
Mansala on tutkinut edeltäjiensä raportteja ja arkistoja ja kertoo kirjan alussa
häntä edeltävien diplomaattien tapaamisista Kiinan johdon kanssa,
myös puhemies Maon.

Mietin tuota samaa jo koulussa, miten sen otteen saisi, kun lukeminen tuntui usein pakolta ja puisevalta. Samaan aikaan kuitenkin maistui muu lukeminen. Enpä osaa vieläkään sanoa mikä se juju olisi, mutta jos tiedonjanoa ja lukuintoa on, valitse ainakin aihe, joka sinua (todella) kiinnostaa. Sitä se voi lähteä. Yritin muuten itse paikata aukkoa yleissivistyksessäni
ja lukea samaa uutuuskirjaa Kymmenen myyttiä keskiajasta ja se jäi kesken minultakin,
vaikka se asiantuntevasti ja perusteellisesti kirjoitettu. Se ei vaan ollut (ainakaan sillä hetkellä) minun aiheeni ja kun kaikkia maailman kirjoja ei ole aikaa lukea kannattaa valita suosikkiaiheitaan. Yleensä se johtaa uusiin kiinnostaviin kirjoihin ja toisiin aiheisiinkin.
Lukemasi mielenkiintoisen kirjan lähdeluettelosta voit löytää seuraavaan kiinnostavan, mutta erilaisen kirjan läheltä aihetta, joka sinua kiinnostaa. Ehkä et vaan ole löytänyt omaa aihepiiriäsi ? Kun sen löytää, luulisi alkavan maistua. Ehkä oletkin romaanien lukija ?

ARRGG ! Tutkailin tulevalla viikolla päätettävien asioitten listaa. Siellä ei ollut mitään kirjastojen avaamisesta, mutta ehkä se on liian vähäpätöinen asia kirjoittaa listaan.
Joillekin pieni asia voi toisille olla suuri asia. Koulujen avaamisesta päättäminen ym. on tietysti tärkeämpiä asioita.