Tämäkin on ikävää , vaikka ihminen on parisuhteessa , hän on silti aina yksin..
Tässä ei ole kyse mistään läheisriippuvuudesta vaan siitä että kokee yksinäisyyttä parisuhteessa.
Jos eläisi yksin , sekin olisi parempi vaihtoehto kun voisi etsiä seuraa.
Kumppani on sellainen ettei tee juuri mitään.
Ei lähde lenkille tms. Tekee vain mikä itseä kiinnostaa.
Ei koskaan osallistu mihinkään sukujuhliin ,eli menet aina yksin.
Ei kunnioita /kuuntele toisen mielipitetä , ei ole sellaista me-henkeä.
Ihminen jää yksin omien toiveiden ja mielipiteiden kanssa.
Aika surullista mielestäni.
Tässä ei ole kyse mistään läheisriippuvuudesta vaan siitä että kokee yksinäisyyttä parisuhteessa.
Jos eläisi yksin , sekin olisi parempi vaihtoehto kun voisi etsiä seuraa.
Kumppani on sellainen ettei tee juuri mitään.
Ei lähde lenkille tms. Tekee vain mikä itseä kiinnostaa.
Ei koskaan osallistu mihinkään sukujuhliin ,eli menet aina yksin.
Ei kunnioita /kuuntele toisen mielipitetä , ei ole sellaista me-henkeä.
Ihminen jää yksin omien toiveiden ja mielipiteiden kanssa.
Aika surullista mielestäni.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Usein juurikin noin se menee...
Miksi sitten olet sen kanssa?
Mihinkäs sitä muualle voisi mennä kuin kotiin...riutumaan.
Voit hankkia oman kodin... Ja riutua yksin.
Hiton vaikeeta hommata asuntoja ja muita asiaan liittyviä juttuja...
Eli haluat mieluummin elää hänen kanssaan kuitenkin.. . Ei se oman elämän hankkiminen nimittäin nyt niin vaikeaa ole. Yksi hakemus vain kunnalle. Näinhän se usein on. Ei ehkä arvosteta sitä mitä on suusanallisesti mutta mielessä alitajuisesti kuitenkin halutaan..
Ja ei ole kivaa se riutuminenkaan...yksin.
Ihminen on usein parisuhteessa yksinäisempi kuin täysin yksin.
Kun suhteessa on tunteita toista kohtaan, ja toinen on kuvaamasi, niin yksinäisyyden tuntee päivittäin.
Sinkkuna ei ole yksinäinen ennenkuin ihastuu ja alkaa sitä kautta kaivata toista.
No miksi jatkatte yhteiseloa? Aika monin tavoin epätyydyttävältähän tuollainen kumppanuus kuulostaa. Vähempikin kohdatuksi tulemisen puute voi tuottaa pettymyksen tunnelmia...
Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin
https://www.lieder.net/lieder/get_text.html?TextId=31361
En kyllä kehota ketään eroamaan. Onhan se toinen kumminki jonkunlainen tuki ja turva. Rakkaus on suhteellinen käsite, joka tulee ja menee. Ei siitä saa kunnon otetta, on kuin liukkaalla jäällä tallusteltais. Jostakin on pidettävä kiinni, ettei kaatuis.
Tosi hienosti sanottu👍
Ei tuossa mitään rakkautta ole toiselta osapuolelta. Jos oikeasti rakastaa niin tuollaista ei silloin tapahdu... ELLEI sitten toisen elämässä ole jotain hankalaa asiaa menossa mikä saa käyttäytymään noin välinpitämättömästi toiseen.
Entä jos se ihminen luokin vain sitä turvattomuutta ja epätasapainoa..
"Ei se vaihtamalla parane" on asia mistä tiukasti pidetään kiinni mutta miksi jos elämän laatu voisi olla parempi ilman ihmistä jonka vuoksi elo tuntuu kurjalle..
T:Ap.
Mielestäni kerrot juuri läheisriippuvaisesta suhteesta. Jokainen meistä täällä on lopulta jossain vaiheessa yksin, siihen pitää sopeutua, vaikkei se hyvältä tunnukaan. Vasta kun siedät oman erillisyytesi ja yksinäisyytesi, voit itsenäistyä. Itsenäinen ihminen ei tarvitse huonoa suhdetta mihinkään. Kun opit terveellä tavalla välittämään itsestäsi, et voi olla kumppanin kanssa, joka tuottaa sinulle huonoa oloa. Mutta ehkä sinun pitää käydä jotain läpi, ennen kuin olet valmis lähtemään.
Itselläni oli juuri tuollainen suhde vuosia. Me- henkeä ei olut koskaan, ainakaan alun jälkeen. Kumppani oli todella raukkamainen. Jos meillä olisi ollut kahdenkeskeistä aikaa, hän ei sitä minun kanssani halunnut viettää. Mutta jäin suhteeseen, koska ajattelin, etten pärjäisi yksin lastenkasvatuksesta. Toinen lapsi haastava ja toinen "erittäin" erityislapsi. Lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ero.
Ehkä kuitenkin pitkitin liian kauan väistämätöntä ja olin aika hukassa oman itseni kanssa. Mitä pitempään elää huonossa parisuhteessa, sen kauemmin siitä kestää toipua. Itsetunto menee nollille. Kun saat omanarvontuntosi kohdilleen, löydät varmasti sellaisen kumppanin, joka osaa arvostaa sinua ja on arvoisesi. Elämä on ainutkertainen ja vuodet vierivät melko nopeaan ja kaikki on pian ohi.
Tässä ei ole kyse siitä etteikö tätä erillisyyttä ja yksinäisyyttä siedettäisi mutta rajansa kaikella.
Yksinäisyys , rauha ja hiljaisuus ovat yhdistettynä vapaaehtoisuuteen suuri nautinto.
Mutta jatkuva arvottomuuden tunne , kunnioituksen puute , välinpitämättömyys , toisen itsekkyys alkavat tuntumaan turhauttavalta jatkaa yhteiseloa . Lupaukset ovat vain sananhelinää..
T:Ap.
Oletko yrittänyt keskustella hänen kanssaan rakentavasti, syyllistämättä? Ymmärrän että olet tunteissani kiinni vielä hänessä, niin silloin varmaan toivoo vielä sitä muutosta. Entä jos oikeasti pakkaisitkin tavarasi, mitä luulet miten reagoisi? Voisiko herätä itsekkyydestään, kun mahdollisesti pelästyisi? Miehet pitävät naisiaan usein itsestäänselvyyksinä ja valitettavasti kohtelevat sen mukaisesti.
Tänä päivänä, kun olen jo ollut pitempään yksin, en voisi kuvitella suhdetta, jossa joutuisin jotenkin luopumaan itsestäni ja elämään sellaisen kanssa, joka kohtelee huonosti. Mutta ymmärrän kyllä hyvin, aina ei minullakaan noin ole ollut. Kyllä mielestäni kannattaa vielä yrittää sitä keskustelua ja kysyä toiselta, mitä hän oikein elämältä/sinusta haluaa. Peukut.
Ihminen voi olla yksin kaksin, Ei ole ollut riittävää pohjaa yhteiselle matkalle.
https://youtu.be/csrFBv__6DI
¤
Mutta jos se toinen ajattelee että ei koskaan tule häneksi hänen tilalleen, niin kuin tuo toinen tuntuu ajattelevan olevan mahdollista. Missä määrin kaksi eri olentoa voi olla samanlaisia?
Ei tietenkään tarvitse olla samanlaisia mutta kyllä parisuhteessa huomiota kuuluu saada molempien osapuolten. Ei voi aina vain niitä omia toiveta täyttää kuuntelematta mitkä ovat toisen osapuolen toiveet.
T:Ap.
Aikas tuttua, ei aina minulle riitä aika sit se on huonoa käytöstäni uskon vaan johtuvan, että on liian kiire
Miten voi olla läheisriippuvainen jos kokee olevansa yksin seurassakin...? Hiukan ristiriitaisia tekstejä
Eikun en lukenutkaan loppuun oma vika. Ehkä olet hiukan läheisriippuvainen koska roikut huonossa suhteessa koska ehkä pelkäät olla yksin.
Se läheisriippuvainen ei tullutkaan aloittajan "kynästä"
Yksin seurassa ihmisen kanssa joka kohtelee kuin ilmaa..
Minusta tuollainen suhde on juuri läheisriippuvuussuhde. Oletteko koskaan perehtynyt syvemmin aiheeseen? Tommy Hellsteniltä löytyy hyvää kirjallisuutta aiheesta ja kyllä siitä löytyy varmasti jotain tietoa ihan netistä guuglettamallakin.
Vastanäyttelijäsi sairastaa depressiota.
Tiedän sen koska sairastan samaa tautia.
-93 vuonna sairastuin depressioon kun veljeni hirtti itsensä.
Sairastan sitä vieläkin.
Kaikki nuo iltapäivälehtien HuuHaat: Parannuin masennuksesta
on täyttä potaskaa.
Se joka sairastuu oikeasti depressioon ei parane siitä koskaan.
Itseäni helpotti se kun liityin Exitus Ry ja Narsistien tuki Ry.
Olen myös tehnyt kanta.fi hoitotahto sopimuksen
ja lisäksi hautaustahto testamentin.
Tulevan kuoleman kohtaaminen on aina helpotus.
Been there, done that.
Mies, eronnut, kokenut tuon.
Lähdin, nyt asun yksin. Onnellinen, vapaa sielu.
Välillä yksin, mutta en yksinäinen.
Oon tuntenut sen yksinäisyyden ex-avioliitossa. Toivottavasti en tulevaa tunne.
Aina on ihminen yksin, vaikka olisi toisen kanssa, yksin omien ajatustensa kanssa. Eikä toista voi omistaa.
Ei pahalla, mutta en henk.koht ymmärrä ihmisiä jotka tekee yksinkertaisista asioista niin hirveen vaikeita. Jos toista kiinnostaa kuin kilo paskaa olla yhdessä niin minusta asia on aika selkee. Sitten ei olla. Eli ero. Näin on tääkin narinan aihe ratkaistu ja voidaan siirtyä seuraavaan narinan aiheeseen.