Ei köyhillä mitään rahaa ole.

Mihin ihmeesen sitä rahaa tarvitaan, kun suurin osa noista luettelemistasi asioista on mahdollista toteuttaa täysin ilmaiseksi tai hyvin pienellä rahalla.
Köyhälle ja rikkaalle on tarjolla monenlaista hyvitusta ja sosiaalisesti virikkeellistä toimintaa ihan ilmaiseksi. Monet yritykset sponssaavat monia yhdistyksiä, jolloin yhdistykset voivat viedä jäseniään mm. huvipuistoihin, kylpylöihin, peleihin, teatteriin.
Lisäksi monet säätiöt jakavat stipendejä lasten harrastuksiin, jolloin vanhemmatkin pääsevät huoltajina vielä mukaan.
Monet kaupungit järjestävät myös asukkailleen ilmaisia konsertteja tai muita tapahtumia.

Omalla kohdallani voin sanoa, että meidän perhe ei edes aina ehdi käyttämään kaikkea ilmaiseksi tarjottua. Monta ilmaista matkaa Tallinnaan tai Tukholmaan on jäännyt käyttämättä, kun ei olla ehditty. Samoin jäivät käyttämättä yhdet konserttiliput, kun ei vaan natsannut. On me kuitenkin oltu monet kerrat huvipuistoissa, kylpylöissä, matkoilla, messuilla, teatterissa ja tivolissa ihan ilmaiseksi.
Nyt tietty näin koronan aikaan ei voida lähteä mihinkään, mutta varmaan ensi vuonna sitten, jos korona on jo siihen mennessä helpottanut.

Miten sen asian kukin näkee. Jos köyhyys on vielä aineellisen köyhyyden lisäksi korvien välissä suurimpana, niin silloin voi elämä olla kurjaa ja epäsosiaalista, kuten varmaan aloittajalla on tilanne.
Monta kertaa harrastukset vaativat vain viitseliäisyyttä, että lähtee vain harrastamaan, ei tarvita rahaa. Harrastin monet vuodet kilpatanssia, oli hyvin sosiaalinen harrastus, kun harjoittelimme kolmena iltana viikossa porukalla. Kaupunki antoi meille iltaisin yhden koulun liikuntasalin, sekä jäähallilla alakerrassa peilisalin kerran viikossa korvauksetta, kun vain varattiin ne tilat! Kerhomme oli toki rekisteröity yhdistys ja pieni jäsenmaksu, mutta kaupunki avusti meidän kerhoamme rahallisesti pienella avustuksella, lisäksi saimme kilpailukäyttöön yhden koulun kokonaan yhdeksi viikonlopuksi kerran vuodessa ja saimme järjestää tanssikilpailut. Siinä riitti tekemistä kaikille jäsenille ja saimme kerättyä kerholle rahaa. Käytännössä tuo harrastus ei maksanut meille jäsenille yhtään mitään! Ei meistä kukaan kovin rikas ollut, ihan tavan duunareita suurin osa, osa meistä oli työttömiä ja muutama yrittäjä oli porukassa. Kiva harrastus ja mukavaa yhteistä tekemistä porukalla.

Köyhän elämä on haasteellista ja siten harvatkin onnistumiset tuottavat iloa ja epäonnistumisista voi aina oppia jotain.
Pelkkä avustusten varassa kelluminen on tylsistyttävää elämää joka piankin lamauttaa kellujan joka ei saa kicksejä mistään.

Elä sellaista elämää johon sulla on varaa, Jos et pysty ja haluat enemmän, mene töihin.

Kummaa on tuo kurjuus, kun ilmaista on ulkona kävellä, juosta ja pyöräillä. Aikana jolloin yksin kuljin alla oli pyörä ja jalat. Ei koskaan bussia. Telkkarista sai katsella elokuvia, radiosta musiikkia, kirjastosta kirjoja. Ja metsästä marjoja, kalaa vedestä ja kunto oli todella hyvä. Perhettä ja työtä, kun tuli, ei kulkenut matkat pitkät kesällä, eikä talvella. Jonkinlainen kuntotaso oli fyysisen työn takia, mutta ei kestävyyttä pitkiin pyörämatkoihin tai 10 kilometrin kävelymatkoihin.

Voisihan se olla tuon auton syytä tämä rapakunto, kun kaikki liike ja meno maksaa. Kirjasto on ilmainen ja uimahalli halpa. Mutta nekin on nyt kiinni kaikki.

Köyhä omistaa vähän tavaraa, mutta paljot tavarat omistaa rikkaan.

Ruokaa saa merestä jos vaan viitsii käydä kalassa. Se vie aikaa ja aina ei saa kalaa mutta jos saa niin se on ilmaista. Käyn siikaa onkimassa ja ahvenia jigaamassa. Ahevnia kun saa kesällä 300 kg niin siinä on jo hyvin ja voi myydä ja tienaa hiukan rahaakin. Käytän paljon aikaa kalastukseen, jopa 6-8 tuntia päivässä.