Mikä on mielestänne suurin ponnin ihmisen uskovaisuuteen
a) jo lapsena tapahtunut indoktrinointi uskontoon
b) tietämättömyys
c) kyvyttömyys rationaaliseen ajatteluun
d) rajoittunut hahmotuskyky abstraktien suhteen
e) kielellinen lahjattomuus
f) joku muu syy
a) jo lapsena tapahtunut indoktrinointi uskontoon
b) tietämättömyys
c) kyvyttömyys rationaaliseen ajatteluun
d) rajoittunut hahmotuskyky abstraktien suhteen
e) kielellinen lahjattomuus
f) joku muu syy
Vastaukset 71
Vanhimmat
(a) ja (f)
On paljon erittäin älykkäitä kristittyjä, jotka pystyvät rationaaliseen ja syvään ajatteluun kaikissa muissa asioissa paitsi uskoon liittyvissä opeissa, mihin he suhtautuvat intuitiivisen tunteellisesti.
Ihminen on sosiaalinen eläin, jolle on kehittynyt kyky arvioida ei vain omia ajatuksia vaan myös kyky mallintaa muiden toimijoiden ajattelutapoja. Tämä taipumus on jopa niin voimakas, että ihmiset - etenkin lapset - voivat heijastaa näitä jopa lemmikeihin tai leluihin. Olen kuullut aikuisten ihmisten sanovan, kuinka kultakala tuli aina tiettyyn akvaarionnurkkaan tervehtimään heitä kuvitellen kalalle hyvinkin ihmismäisiä piirteitä. Ihmisellä on siis vahva taipumus nähdä älykkäitä toimijoita tilanteissa, missä niitä ei edes ole.
Jos ihmiselle lapsena opetetaan esimerkiksi tapa käydä sisäistä keskustelua kuvitteellisen Jumalan kanssa, ihminen kykenee rakentamaan mallin tuosta Jumalasta omaan mieleensä ja kokea käyvänsä keskustelua jonkun yliolennon kanssa. Tälläinen voi myös tuoda turvaa ja onhan se houkuttava ajatus, että elät ikuisesti ja ettei kukaan sinulle läheinen ihminen todella kuole koskaan. Tälläisestä ajatuksesta luopuminen voi olla vaikeaa, koska et ole välttämättä koskaan hyväksynyt, että kuolleet sukulaisesi ovat todella poissa. Hehän ovat vain Taivaassa odottamassa sinua.
Aika moni on lapsena indoktrinoitu johonkin uskomusjärjestelmään eivätkä he ole koskaan vaivautuneet kyseenalaistamaan sitä. Ihmisillä on myös suuri taipumus jatkaa uskoaa asioihin, joihin heillä ei oikeastaan ole edes hyvää syytä uskoa.
Mutta tokihan löytyy ihmisiä, jotka ovat tulleet uskoon aikuisena. Osa voi olla ihmisiä, joille elämä on mennyt päin seiniä ja uskonto on tuonut heille ystävällisen yhteisön ja uuden ajattelumaailman, joka tuo heille lohtua. Nämä ovat kuitenkin nähdäkseni vain lisäsyitä. Pohjimmaisena on tuo ihmiselle luontainen taikausko ja taipumus kuvitella asioita ja nähdä riippuvuuksia asioiden välillä, missä niitä ei ole.
Ei uskonnolliseen typerehtimiseen tarvi mitään syitä olla
Riippuu miten määrittelet uskovaisuuden. Jos se on kapea-alaista tiedon vastustamista ja hyökkäämistä ateisteja vastaan niin syy on usein d). Järkevään uskonnolliseen uskoon a voi olla lähtökohta, mutta järkevä tapa uskoa ei tarvitse mitään näistä syistä.
Järkevä usko perustuu aina riittäviin todisteisiin. Usko jumalaan ei ole järkevää uskoa.
Kun katsoo millaista sontaa palstapösilö on taas ripuloinut palstan täyteen ja tietää että kyseinen ateistia usein teeskenteleva valehteleva narsistipsyko on kristitty kreationisti, niin siitä voi jokainen tehdä omat johtopäätöksensä.
Usko näyttää tuottavan varsin pahanlaista häiriintyneisyyttä, joten jostain mielenterveyden häiriöstä siinä taitaa olla kysymys.
Joku aloittaja on vissiin unissaan kirjoittanut täyttä hölynpölyä. Kaikkeen sitä elämänsä tulhaa.
Totta. Paras vaihtoehto on tuhlata elämänsä jeesussatuihin jaa huutaa julistusta kaduilla. Tästä se arvostus nousee.
Näinkö mielestäsi uskovat toimivat?
Ei kovin viisaasti ajateltu, paremminkin hyvin "harhainen"kuva uskovista.
Kun erittäin hyvin tiedetään, että uskonnollisuus on vähintä korkeasti koulutettujen joukossa ja että uskovien määrä kasvaa eniten maissa joissa väestöllä on alhaisin koulutustaso, niin selvästi B ja C, mutta tietenkin myös A.
Uskovien määrä kasvaa eniten kehitysmaissa, kun taas selkeää maallistumista ja uskonnottomien osuuden kasvua tapahtuu vain läntisessä Euroopassa sekä Pohjois-Amerikassa ja Australiassa.
Jos sinut lapsena systemaattisesti aivopestään uskontoon ja kaikki sukulaiset ovat uskovia, niin sellaisesta on aikuisena todella vaikeaa irtautua. Yleensä seurauksena on vähintääkin välirikko kaikkien sukulaisten kanssa. Uskonnonvapaus on monissa maissa ja kulttuureissa ja perheissä tuntematon käsite.
Nyt tuli taas yleistystä oikein roppakaupalla.
Jos nyt pysytään esimerkeissä Suomen oloissa,koska globaalisti ajatellen tämä asia on paljon mutkikkaampi ja monisäikeisempi.
Ei älykkyyttä mitata sillä onko uskovainen vai ei, tai jos mitataan ,silloin on käytössä väärät mittarit.
Tämäkin pitää nähdä kokonaisuutena.
Länsimaissa yksi uskonnosta tehokkaasti vieraannuttava tekijä on materialismi, ja kaikki mitä se sana pitää sisällään.
Elämä on tavallaan helppoa, työssäkäyminen vie voimavarat ja ajan,maalliset asiat houkutuksineen ovat koko ajan silmiemme edessä.
Tämä on ihan looginen jatkumo nykyajan kehityksen seurauksista.
Tuo kirjoittamasi viimeinen osio pätee vain osittain. Lahkoista ja niiden piireistä irtautuminen varmasti voi olla vaikeaa, joutuu ulos yhteisöstä ja hyljityksi , kuulemma.
Luterilaiset ympyrät kokemukseni perusteella taas ovat aika pitkälti erilaisia, perustuen vapaaehtoisuuteen.
Lapsille varmasti uskontoa uskovissa perheissä opetetaan,mutta ihminen aikuistuttuaan osaa itsekin ajatella, onko
usko hänelle sopiva tai omaksi tuntuva asia.
Tuo edellä ollut oli kahden ensimmäisen kappaleen osalta melko suoraa lainausta Kirkon tutkimuskeskuksen omista julkaisuista. On toki hauskaa että mielestäsi Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisu on "yleistystä oikein roppakaupalla".
Vaikka se viimeinen osio pätisikin vain osittain, niin se pätee silti. Eikä moinen käyttäytyminen ole vierasta luterilaistenkaan joukossa, joskin se on melko tuntematonta, koska noista tapauksista ei pahemmin puhuta julkisesti missään, vaan ne yritetään aina vaieta kuoliaaksi. Uskomisen kannalta ikäviä faktoja kun eivät uskovat suvaitse, vaan ne kielletään, pimitetään ja valehdellaan valkoisiksi.
Ja tokihan aivopesun ja indoktrinaation voi aina väittää olevan vain "opettamista". Ei se hyvin tunnettu todellisuus siitä miksikään muutu.
En kieltänytkään ettei tuo olisi totta.
Yleistystä se silti on tuolla tavalla esitettynä.
Kerroinkin vain syyt jotka johtavat usein uskosta vieraantumiseen.
Kaikilla seurauksilla on aina joku edeltävä syy, siksi kannattaa AINA muistaa syy/seuraus yhteys, ja myös tuoda se esille.
Sitten kun sen ymmärtää, näkee kokonaisuuden paljon selkeämpänä, ja ymmärtää paremmin, miksi asiat ovat kuten ovat, syyt mukaan lukien ,ei vain seuraukset.
Yhtälailla kaikkea maailmankatsomus oppia
voidaan kutsua opetukseksi tai aivopesuksi.
Ymmärtänet että tuo määritelmä muodostuu ihmiselle sitä kautta, miten asiaan suhtautuu, pitääkö sitä oikeana vai vääränä "oppina".
"Yhtälailla kaikkea maailmankatsomus oppia voidaan kutsua opetukseksi tai aivopesuksi."
No ei voida. Jos ihmiselle opetetaan että maailma on täynnä erilaisia uskomuksia ja että on ihmisen ikioma asia etsiä vapaasti oma tiensä ja rakentaa vapaasti itse oma maailmankatsomuksensa, niin ei siitä oikein saa mitään aivopesua tekemälläkään.
Mutta jos ihmiselle lapsesta saakka "opetetaan" että on vain tämä yksi TOTUUS ja sitä sinun on PAKKO noudattaa ja seurata, tai muuten olet PAHA ja perheesi HYLKÄÄ sinut, sen lisäksi että joudut vielä kuolemasi jälkeen IKUISESTI kidutettavaksi, niin se taas täyttää kaikki aivopesun ja indoktrinaation tuntomerkit sataprosenttisesti.
Ja valitettavasti tuo edellä mainittu aivopesu on ihan arkirealismia uskonnollisessa kasvatuksessa, enemmän toki islamin puolella, mutta erittäin yleistä myös kristinuskossa. Asiasta voi lukea PALJON lisää tuolta jos kiinnostaa:
https://keskustelu.suomi24.fi/yhteiskunta/uskonnot-ja-uskomukset/uskontojen-uhrit
Aivan, tästä olemme yhtä mieltä, jos tuo "oppi" tuodaan esille tuolla sinun esimerkin osoittavalla tavalla.
Se ei ole enää edes aivopesua vaan paremminkin henkistä väkivaltaa .
Valitettavan paljon sitäkin kuuluu olevan, vaikka itsellä on hieman erilaisia kokemuksia omasta lapsuudesta.
Ehkä tuo kertomasi esimerkki on yksi syy, josta saa helposti yleistämällä täydellisen väärän kuvan että kaikki uskovat ovat aivopesijöitä.
”Länsimaissa yksi uskonnosta tehokkaasti vieraannuttava tekijä on materialismi,”
Näkisin, että suurin vieroittava tekijä on koulutus.
Älykäs ihminen on useimmiten kykenevämpi analysoimaan omia uskomuksiaan kriittisen analyyttisesti.
Onko tämä sinun näkemys siis se, että vain koulutettu ihminen voi kyetä itsekriittiseen ajatteluun?
Epäilen että noilla asioilla on paljonkaan tekemistä keskenään.
Kyse lienee siitä että haluamme näin ajatella ja meidät on opetettu ajattelemaan niin että koulutus tekee automaattisesti viisaan ihmisen.
Ammatissaan kyllä ,tuskin muuten.
Se koulutus voi tehdä myös kylmäkiskoisen materialistin jonka viisaus on vain kirjaviisautta ja pelkkää ammatillista osaamista.
Oikea viisaus on paljolti elämänviisautta,empatiakykyä ja toisten huomioon ottamista, kokemuksen opettamaan ymmärtämistä ilman valmiita viisauksia.
”Onko tämä sinun näkemys siis se, että vain koulutettu ihminen voi kyetä itsekriittiseen ajatteluun?”
Ei. Mutta kyllähän koulutettu ihminen keskimäärin kykenee paremmin kyseenalaistamaan erilaiset kansanuskomukset yms. Koulu opettaa myös kriittistä tieteellistä ajattelua ja on vain pieni (mutta monille silti vaikea) askel, että ymmärtää soveltaa samaa omiin uskonnollisiin uskomuksiin.
Toki monet uskonnot suojautuvat tältä esitttämällä kaikenlaisia tekosyitä, miksi uskontoihin ei tulisi käyttää samaa tieteellistä ajattelutapaa kuin kaikkeen muuhun.
Kyllä näinkin on.
Uskovien piireissä aika yleistä.
Jopas oli vaihtoehdot, näkyy ennakkoluulot ja stereotypiat taas päässeen irti.
Uskoon tulemista tuskin pystyy perustelemaan tai selittämään kukaan yhdellä lauseella ,muuten kuin erittäin suppean ajattelumallin mukaan.
Ihmisen ajatusmaailma ja maailmankatsomus koostuu niin valtavasta määrästä elämän kokemuksia,tunteita, perimää, ympäristöstä opittua mallia, halua etsiä tarkoitusta ja jokainen on vielä omanlaisensa persoona.
Toiset ovat taipuvaisempia" hengellisyyteen"kuin toiset.
Tietenkin voi sanoa että tulin uskoon kun kuulin Jeesuksesta ,tai valita joku aloittajan vaihtoehdoista, mutta en usko että se olisi kovin tyhjentävä vastaus.
Kyvyttömyys hoitaa ongelmia, tällaisen luovuttamisen olen havainnut.
Monet Indoktrinoidaan eli aivopestään uskontoon jo pienestä pitäen. Kun kaikki sukulaiset ovat uskovia ja tieto siitä, että siitä uskosta irtaantuminen tarkoittaa myös sitä että kaikki sukulaiset katkaisevat armotta, kokonaan ja lopullisesti kaikki välit, niin onhan sellaisesta todella vaikeaa irtaantua. Uskovat kun rakastavat vain sitä omaa uskoaan ja katkaisevat kaikki välit luopioon joka on luopunut uskostaan. Joissain maissa kyseinen luopio saatetaan myös tappaa, mutta kristityt suosivat nykyään mieluummin äärimmäisen julmaa henkistä väkivaltaa.
Kyky ajatella ja kokea kaltaisianne ahdasmielisiä ja tunneongelmaisia ateisteja avarammin ja syvemmin?
Toki tärkeämpiäkin syitä on, mutta ei niitä tällaisiin avauksiin tarvitse kertoa. Menkää itseenne, ateistiääliöt.
Avara ja syvä ajattelu ei vie uskovaiseksi sen enempää kuin syvät tunteetkaan.
Harmi, ettet pohdi niitä oikeita syitä. Omien uskomusten ymmärtäminen on askel kohti rehellistä totuuteen pyrkimistä.
Geneettiset tekijät. Hopealanka ei kuitenkaan katkea niiden ulkopuolelle. Näinä ankeina aikoina tulee myös luettua hengellistä, käsittäen buddhalaisuutta ym. Mielenterveyden kannalta lääkkeetöntä vahvistumista. Eli indokrinointia tietysti ja äo putoaa enemmän kuin tiede sitä ymmärtää?????
f) Biologiset syyt. Esim. Paavali on klassinen esimerkki ohimolohkoepilepsia potilaasta. Hän sai kohtauksen ja näki näyn Jeesuksesta, jota hän sitten palvoi lopun elämäänsä.
Kuten huomaamme,elämme diagnoosien kulta aikaa armon vuonna 2020.
Kukahan mahtoi sinun lisäksi tehdä Paavalista
tuon lääketieteellisen analyysin ??
Robert Sapolsky teki diagnoosin. Hän on Stanfordin professori. Videon kuvanlaatu on huono mutta ääni hyvä. Käsittelee uskonnollisuuden taustalla piileviä biologisperäisiä mentaalisia häiriöitä.
https://youtu.be/4WwAQqWUkpI
Hyvä, kiitos vastauksesta.
Paavali mainitaan aika lopussa, suunnilleen 1h 17min.
”Kukahan mahtoi sinun lisäksi tehdä Paavalista tuon lääketieteellisen analyysin ??”
Tarkka diagnoosi on mahdoton, mutta Raamatun mukaan Paavali tuli uskoon sairaskohtauksen aiheuttaman hallusionaation seurauksena.
”Yhtäkkiä leimahti valo taivaasta. Saulus kaatui maahan ja kuuli äänen: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?"
...
”Kun Saulus nousi maasta, hän ei nähnyt mitään. Niin hänet talutettiin kädestä pitäen Damaskoon Juudaan taloon, joka oli Suoran kadun varrella. Saulus ei halunnut syödä eikä juoda. Hän oli sokea.”
Ok,kiitos.
Miksei sairaskohtaus voinut olla jumalan aiheuttama?
Usko voi olla syntymälahja kun lapsi vanhenee ja kokee maailman henkisenä paikkana. Yleisesti paljon kokeneet ihmiset ovat spirituaalisia. On ymmärrystä kertynyt ja myös sillä tiedolla voi auttaa mielenterveysongelmaisia ym
Spirituaalisia mutta ei uskonnollisia.
Sitten ovat erikseen nämä Indigo-lapset, jotka kokevat Jumalan läsnäolon nuorena. 4-vuotiaana esim. He omaavat poikkeuksellisia psyykkisiä ja muita taitoja esim musiikissa, jotka paljastuvat jo lapsena. Siinä vaiheessa raamatunlauseet ovat tiukasti pois lapsen elämästä ja paremminkin luotetaan itseohjautuvuuteen. Heitä' on maailma täynnä ja he ovat leader-osastoa sekä maallisessa että hengellisessä hahmottamisessa ja ovat uuden ajan johtajia. Kukaan ateisti ei usko tähänkään keissiin, mutta sekös maailmaa vie eteenpäin
uskomattomuus ja skeptismi.
Et kai sinä ihan oikeasti tuollaiseen hölynpölyyn usko?
Koko Indigo-lapsi käsite on perua Nancy Ann Tappen kirjasta, missä hän luokitteli ihmisiä heidän aurojensa värien perusteella.
A 2011 study suggested parents of children with ADHD who label their children as "indigos" may perceive problematic behaviors emblematic of ADHD to be more positive and experience less frustration and disappointment, though they still experience more negative emotions and conflicts than parents of children without a diagnosis.
Kaikki aloittajan luettelemat syyt ja paljon muutakin.
Uskovaisetkin ovat yksilöitä.
Syyt vaihtelevat potilaasta toiseen.
Koronapirulainen.
Kun tämän palstan uskovien viestejä lukee, niin asiasta ei ole epäilystäkään. Syynä on pohjaton tyhmyys, eli lähinnä kohdat b ja c.
On jotenkin hämmästyttävää, miten Suomen kaltaisessa maassa on niinkin paljon ihmisiä, jotka ovat onnistuneet elämään oppimatta koskaan mitään, eivätkä ole onnistuneet hankkimaan edes alkeellista yleissivistystä. Toisaalta jos ainoa kirja minkä on koskaan avannut on raamattu, niin ei tietysti ole ihme että sivistys ja tietämys on muinaisten vuohipaimenten tasolla.
Sitten on sellaisia jotka soittaa vaan huuliharppua. Erittäin vakavaa.
Saman voi sanoa kuplassaan elävistä Ateisteistä,jotka eivät ole pystyneet hankkimaan edes alkeellisia tietoja ,siitä miten uskovat elävät.
Jos muodostatte tuon kuvan ja näkemyksen uskovista palstakirjoitusten perusteella, olette enemmän hukassa kuin voisi kuvitellakaan.
Ne rähinä ja paatos kommentit eivät edusta kuin pientä prosentin osaa uskovista, jos edes ovat uskovia ollenkaan.
Eli kysytäänpä,haluatteko itsekään elää siinä totuudessa jota niin kovin toitotatte ?
Jos ette ,olette samalla viivalla kuin kreationistit, uskotte valheeseen.
Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.
Joka pimeässä vaeltaa, se ei tiedä, mihin hän menee.
Huvittavaa lukea näiden umpipimeiden harhaisia houreita, joissa ei koskaan ole pienintäkään järjen valon pilkahdusta, vain sysimustaa pimeyttä.
Rituaalisiin lauseisiin pakeneminen on osa uskonnollista indoktrinaatiota. Oma ajattelu on sammunut ja korvautunut tyhjillä fraaseilla, mitä toistetaan kunnes aivot hyväksyvät ne.
Harva ateisti syyllistyisi latomaan tuollaisia latteuksia.
Tässä niiden sanoma tiivistettynä:
”Kukaan ei usko minua, ellei se taikaolento, johon uskon, anna hänelle uskoa.”
”Tietoa on, mutta tyhmät eivät ymmärrä.”
”Se joka ei ymmärrä, ei ymmärrä.”
Jumalan suuret teot ne on aina ihmeelliset, joten ei tarvitse pelätä. Vaikka ne jo pystyisi läheltä näkemään.
Olemattoman jumalan olemattomat teot ovat lähinnä suuri hilpeyden aihe. Täytyy ilmeisesti olla aika olematon aivokapasiteetti että voi sokeasti uskoa olemattomaan.
Suurin syy uskovaisuuteen on sokea usko tieteen erehtymättömyyteen, kaikkitietävyyteen ja kaikkivoipaisuuteen. Sellaista uskoa onkin sitten melkein mahdoton nujertaa ja saada uskovainen järkiinsä.
B, tietämättömyys.
Noinhan teille varmaankin on se kaatumaseuran varajeesus opettanut, mutta kannattaisi joskus vähän avartaa maailmankuvaansa ja lukea enemmän kuin yksi kirja elämänsä aikana.
Se että hihhuli ei tajua mitään tieteen itsensä korjaavuuden mekanismeista kertoo meille jotakin vain hihhulien yleissivistyksen tasosta, eikä tietenkään yhtään mitään tieteestä.
Ennakkoluulo ei ole tiedon väärti.
Mutta kun haluatte nitistä ,niin samalla tavalla se väärä ennakkoluulo on mahdoton teistä Ateisteistä poistaa ,kuin usko uskovasta.
F) Ympäröivä kulttuuri?
Pääosin henkilöt alkavat uskomaan uskontoon mikä on ympärillä kulttuurissa. Tämä luo sosiaalista painetta myös kuulua ryhmään.
A) Lapsena tapahtunut indoktriointi on hyvin yleistä, ja sukulaisten paine on usein myös voimakasta tälläisessä. Suomessa on ollut pitkään tapana kastaa vauvat kirkon kirjoihin, jonka takia meillä onkin ns. hyvin kristillinen valtio. Tämä vauvojen kastaminen on kylläkin ollut nopeassa tiputuksessa, koska hyvin monet ovatkin kuuluneet kirkkoon vain sosiaalisen paineen takia, jota eivät halua lapsilleen enää.
B) Tämä on valitettavan usein myös mukana. Kun esimerkiksi kristinuskossa on tapana sanoa "Jumala teki sen" mihin vain mitä ei tiedä. Se on helppo oikopolku jonka jälkeen asiaa ei tarvitse enää miettiä. Huonona puolena toki on se, ettei kyseinen vastaus oikeastaan selitä mitään, ja henkilö jää ilman vastausta.
Joillakin on tosiaan tarve saada myös mystisiä selityksiä ilmiölle. Muistan omasta nuoruudesta kuinka halusin löytää onnen amuletteja/esineitä. Halu saada joku ulkopuolinen kontrolli asioihin joita ei itse kykene kontrolloimaan on monesti mukana uskoon tulossa. Kuten kristinuskossa on kuolemanpelko jota voisi kontrolloida tämä Jumalhahmo ikuisen elämän voimin.
Tämmöisessä ajattelussa on toki haasteena se, ettei henkilö tee itse tarpeeksi, vaan luottaa siihen uskoonsa. Esimerkiksi olisi tärkeää kertoa rakkaille ihmisille kuinka he ovat rakkaita elämän aikana, ettei se jää kalvamaan ja ala odottamaan, että pääsisi sanomaan sen sitten kuoleman jälkeen.
Hyvä kommentti, asiallinen ja totuudessa pysyvä.
Niin hyvä pohdinta. Tosin aina, kun yrittää selittää, miksi uskovat uskovat jää tunne, ettei saa sitä ydintä oikein ilmaistua. Itsekin rukoilin Jumalaa joitakin kuukausia sen jälkeen, kun minua oli opetettu taloyhtiön tiloissa toimivassa pyhäkoulussa näin tekemään. Aloinkin saamaan epämääräisiä ”vastauksia”, mutta ongelmana oli, etten ollut vakuuttunut onko kyse omasta mielikuvituksestani vai Jumalasta. Olin silti erittäin skeptinen kaikkea yliluonnollista kohtaan ja elin epävarmudessa joitakin vuosia, kunnes opin, että uskontoja onkin valtava määrä ja ne opetavat täysin eri esioita. Vasta tässä vaiheessa ymmärsin, että uskomuksissa on kyse jonkinlaisesta ihmiselle tyypillisestä kollektiivisesta harhaluulosta.
Jos oma perheeni olisi ollut uskonnollisempi ja vastaavaa indoktrinaatiota olisi harrastettu vahvasti myös kotona, niin en osaa sanoa kuinka pitkään olisi kestänyt ennen kuin asia olisi minulle valjennut.
Silti jokaisella uskovaisella lienee omat syynsä ja tarinansa, mutta ikävä kyllä on erittäin harvinaista, että uskovaiset antautuvat pohtimaan oman uskonsa syytä - ainakaan ääneen. Sinänsä harmi, koska se auttaisi meitä ateistejakin ymmärtämään uskontoja paremmin.
"Jos oma perheeni olisi ollut uskonnollisempi ja vastaavaa indoktrinaatiota olisi harrastettu vahvasti myös kotona, niin en osaa sanoa kuinka pitkään olisi kestänyt ennen kuin asia olisi minulle valjennut."
Minä olin vahvasti uskovaisesta perheestä. Jo tarhaikäisenä tosin minua ihmetytti miksi joitakin asioita ei saanut kysyä. Aloin epäilemään koko Jumaluutta jo teini-ikäisenä, mutta vanhemmille sitä ei saanut kertoa. Vasta 18 vuotiaana kun muutin pois kotoa pystyin vihdoin alkaa tutkimaan maailmaa vapaasti. Kesti kuitenkin vuosikausia, kunnes sain kerättyä tietoa kuinka olla muuta kuin kristinuskoisten käsityksen alaisena. Olin jo tietoinen ettei Jumala enää mahtunut maailmankuvaan, mutta en tiennyt muuta kuin kristittynä olemisen. Tällöin hain myös vastauksia muista uskonnoista, ja Buddhalaisuus kiinnosti, mutta se ei myöskään antanut täytettä kaikelle tiedolle jota olin jo oppinut. Buddhalaisuus tosin opetti meditoimaan joka vastasi rukoilua.
Tämä oli todellakin vaikea tie kulkea, ja ymmärrän etteivät kaikki halua sitä kulkea. On niin paljon helpompi kääriytyä niihin valmiisiin vastauksiin kuin etsiä kysymyksiin vastauksia, joihin ei oikein löydä edes oikeita sanoja. Monet asiat ovat meinaan niin kaukana todellisuudesta, että sitä on äärimmäisen vaikea aluksi käsittää. Kuten henget ja sielu. Vastaukset biologiasta ja psykologiasta eivät ole mitään helpoimpia.
En muista ikinä saaneeni mitään rukousvastauksia Jumalalta vaikka se oli ihan oikeasti ainut asia mistä tiesin. Näinollen jos minua sanotaan etten ollut aito uskovainen niin näen sen kummallisena.
"Silti jokaisella uskovaisella lienee omat syynsä ja tarinansa, mutta ikävä kyllä on erittäin harvinaista, että uskovaiset antautuvat pohtimaan oman uskonsa syytä - ainakaan ääneen. Sinänsä harmi, koska se auttaisi meitä ateistejakin ymmärtämään uskontoja paremmin."
Tämän takia on hyvä juuri kysyä sitä syytä, miksi henkilö uskoo. Hyvällä tuurilla se voi pistää henkilön itsensä pohtimaan asiaa. En sano, että kääntymään uskostaan, mutta ymmärtämään uskoaan paremmin. Ja olet ihan oikeassa siinä, ettei henkilö ole välttämättä itsekään käsitellyt asiaa tarpeeksi ymmärtääkseen sitä.
Itse entisenä kristinuskoisena osaan valaista joissakin asioissa. Historiani ei toki anna kaikkia vastauksia, ja aika ajoin ponnahtaa esille sellaisia asioita joita en ole ikinä ennen edes kuullut.
T: Henkilö jolle vastasit.
Minä voisin sanoa, että menetin lopullisesti uskoni jumalaan ala-asteen toisella tai kolmannella luokalla siinä vaiheessa, kun ymmärsin, että uskontoja on paljon. Ehkä suurin syy lapsuuden heiveröiseen uskovaisuuteeni oli, että olin oppinut luottamaan aikuisten tietoon ja koin, että pakostihan uskonnossa (siis maltillisessa luterilaisuudessa) on jotain totta, kun niihin lähes kaikki aikuiset uskovat. Mutta olin jatkuvassa epäilyssä, sillä toisaalta en kyennyt uskomaan yliluonnollisuuteen.
Tämäkin lienee minulle opetettu: kummituksia, oikeaa taikuutta yms ei ole. Ne kuuluvat satuihin. Vasta esikouluikäisenä sain kuulla Pyhä koulussa ensimmäistä kertaa Raamatullisia ihmeitä ja tyhmänä lapsena luulin, että kyseessä on satutuokio. Täti sai vääntää minulle rautalangasta, miten on mahdollista, että meri väistää ihmisjoukkoa eikä selitys oikein tyydyttänyt - mutta jäin aidosti ihmettelemään.
Kenties yllättävää, mutta vaikka minulle oli opetettu, ettei kummituksia ole, niin pelkäsin niitä aina varhais teini-iässäkin kävellessäni pimeässä metsässä. Tuntui kuin joku pahuus olisi katsellut ja vaaninut minua metsässä. Tässäkin huomaa, ettei ihminen ole täysin järkiolento, vaan meissä on vahvat tunteenomaiset vietit ja emme kykene poistamaan pelkoa ja sen mukanaan tuomia kuvitelmia, vaikka tiedämme niiden olevan vain kuvitelmaa.
Minä näin ihan hirveitä painajaisia lapsena ennen kouluikää ja kansakoulussa!
Hirviöt ja ilkeät aaveet vaanivat minua kaikkialla, ottivat kiinni ja kantoivat käsillään!
Nyt jälkikäteen ymmärrän niiden painajaisten johtuneen siitä, että minun annettiin katsoa kauhukertomuksia (Yöjuttu) ja lukea kauhusarjakuvia (en muista nimiä, mutta ihan hirveitä ne olivat).
En ole valveilla moisiin mörköihin kohdannut ja Jumalaan ei ole mitään syytä uskoa.
c) Runosieluinen ihminen on kyvytön rationaaliseen ajatteluun.
Suurin syy nykyihmisillä on Raamattu ja se sanoma, jota ateistit eivät vieläkään ole kyenneet kumoamaan.
Mutta miksi aloit uskomaan, että Raamattu olisi totta?
(Minä olen kokenut kyseisen opuksen aina vaikeasti uskottavana.)
Miten sinä tiivistäisit Raamatun ydinsanoman? Osaatko selittää, mikä siinä puhutteli?
Yleensä ihmiset tuovat esiin sen, että on Jumala, joka antaa sinulle anteeksi. Mutta oletko pohtinut, että jos tuota Jumalaa ei olekaan, niin tällöin et edes tarvitse anteeksiantoja jumalilta? Riittää, kun laittaa kuntoon asiat täällä maan päällä.
Koska Jeesus ja uskonto on kuin vessapaperia: ilmankin parjaa, mutta elama on mukavampaa kun on kristitty.
Mielusin selitykseni löytyy Eric Bernen transaktioanalyysistä, siellä lapsen minätilan kehittymisestä.
Uskovaisuuteen tai mihin tahansa muuhun .ismiin kasvetaan lapsena. Vanhemmat ovat onnistuneet jos lapselle kouluiässä aikuisen minätila on alkanut kasvaa. Lapsi alkaa kyseenalaistaa vanhempien opetukset, vanhempien tulee laittaa itsensä likoon ja antautua väittelyyn lapsen kanssa häntä kunnioittaen.
Vanhemmat kunnioittakaa lapsianne he hautaavat teidät.
Vitut ne mitään hautaa. Imevät veren ja rahat ja sitten unohtavat.
<<Vitut ne mitään hautaa. Imevät veren ja rahat ja sitten unohtavat.>>
Ikävää, olet epäonnistunut, otan osaa.
Siinä tyhmää jymäytetään niin viimeisen päälle.
Ihmisessä kieltämättä on omituisuutena taipumus keksiä selittävä tekijä ymmärtämättömille asioille
Ehdottomasti a.
Hinduista tulee hinduja, juutalaisista juutalaisia, kristityistä kristittyjä, muslimeista muslimeja, buddhalaisista buddhalaisia jne.
Unohdit sen, että teisteistä tulee ateisteja! :)
Mutta ateisteista ei tule teistejä!
Tietysti ateistista voi tulla teisti. Vaikka otetaankin pois laskuista ns. herätyskristityt, jotka ovat olleet a) mukaisesti koko elämänsä, mutta vasta havahtuneet siihen uskontoon myöhemmin. Eli ihan ateistisen perheen lapsesta.
Myönnän, etten ole ikinä nähnyt tälläistä tapausta, mutta se on täysin mahdollinen.
Tuskinpa sellainen on tosi ateisti ollutkaan, joka kääntyy esim. katoliseksi. Sellaisesta tapauksesta olen lukenut, mutta muita en tiedä paitsi se yksi filosofi, joka vanhoilla päivillään meni päästään sekaisin ID-teorian sumuttamana.
Antony Flew
Nutturan koko ja kireys ei anna vastausta muita kiusatessa.