Onko palstaa seuraavilla tietoa siitä, mistä kristinuskoon on omaksuttu uhraamisen idea. Jeesuksen sanotaan Raamatun mukaan kärsineen koko ihmmiskunnan puolesta. Miksi tarvittiin tämä kärsimys?
Sehän on lopulta kristinuskon syvin ydin, painotuksista päätelleen tärkeämpi aspekti kuin Raamatun rakkauden käsky. Siis se ajatus että jumala uhraa oman lapsensa (itselleen?), jotta voi armahtaa eli antaa synnit anteeksi luomilleen ihmissuvun jäsenille hamaan tulevaisuuden loppuun saakka.
Sattuuko kukaan tietämään tutkimusta tästä, mistä tämä idea historiallisesti olisi peräisin?
Itse olen eri lähteitä yhdistellen päätynyt intuition pohjalta ajattelemaan niin että uhrimystiikka on siirtynyt varhaisten (paimentolais?)kansojen ihmis- ja eläinuhreista. Tappamisen jälkeen tapahtuva uhratun rituaalinen syöminen viittaa myös arkaaiseen pohjaan. Mitä sanovat enemmän tietävät?
Siis: miksi kristiuskon jumala tapatti lapsensa? Vai pitäisikö kysyä: poikansa, sillä uhratun sukupuoli on luullakseni tässä myös tärkeä.
Sehän on lopulta kristinuskon syvin ydin, painotuksista päätelleen tärkeämpi aspekti kuin Raamatun rakkauden käsky. Siis se ajatus että jumala uhraa oman lapsensa (itselleen?), jotta voi armahtaa eli antaa synnit anteeksi luomilleen ihmissuvun jäsenille hamaan tulevaisuuden loppuun saakka.
Sattuuko kukaan tietämään tutkimusta tästä, mistä tämä idea historiallisesti olisi peräisin?
Itse olen eri lähteitä yhdistellen päätynyt intuition pohjalta ajattelemaan niin että uhrimystiikka on siirtynyt varhaisten (paimentolais?)kansojen ihmis- ja eläinuhreista. Tappamisen jälkeen tapahtuva uhratun rituaalinen syöminen viittaa myös arkaaiseen pohjaan. Mitä sanovat enemmän tietävät?
Siis: miksi kristiuskon jumala tapatti lapsensa? Vai pitäisikö kysyä: poikansa, sillä uhratun sukupuoli on luullakseni tässä myös tärkeä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
kysy sitä vaikka roomalaiskatolisilta tai kreikkalaiskatolisilta. sillä ei kristinuskon jumala tarvitse uhreja. eikä hän ole ketään tapattanut vaan juutalaiset ja roomalaiset sen tekivät.
Eikös meidän kristittyjen uskon ydin ole armo ja syntien antteeksisaaminen jonka saamme osaksemme Kristuksen kärsimysuhrin kautta?
Tämä koskee eritoen meitä evankelisluterilaisia, sillä juuri tätä ydintä Luther kirkasti ja Augsburgin tunnustus tähdentää.
Sara
On... Nimenomaan on.
Mutta tässä on sleyn sivulta kopioitu pätkä. Sieltä löytyy enempikin asiasta.
Syntiuhri
Määräämällä syntiuhreja Jumala tahtoi opettaa Israelille tärkeää asiaa: Pahan tekeminen, synti, on vakava asia, jotakin mitä hyvä ja vanhurskas Jumala ei voi hyväksyä. Siksi synnistä seuraa aina rangaistus, synti täytyy sovittaa. Synti on niin vakava asia, että se täytyy maksaa kuolemalla. Syntisen täytyi menettää elämänsä eli vuodattaa verensä. Tunnettiin kuitenkin sijaissovitus. Velkaan joutuneen puolesta saattoi sukulainen maksaa velan. Samoin ei ihmisen täytynyt kuolla syntiensä tähden, jos hän uhrasi puolestaan eläimen, ennen kaikkea viattoman karitsan. Karitsa vuodatti verensä ihmisen puolesta. Vaikka liha saatettiin syödä, piti uhrin veri viedä alttarille osoitukseksi siitä, että joku todella oli kuollut ja lunastanut vianalaisen.
Uhraaminen ei kuitenkaan ollut jonkinlaisen korvauksen suorittamista Jumalalle. Eivät israelilaiset olleet niin tyhmiä, että olisivat kuvitelleet maksavansa omat rikoksensa Jumalalle muutamalla lampaalla tai härällä. Varsinkin kun Kaikkivaltias omisti jo ennestään sekä uhrin että uhraajan. Ei, koko uhrijärjestelmä tahtoi muistuttaa Jumalaa hänen armostaan. Syntiuhri oli armon anomista Jumalalta, vetoamista hänen lupaukseensa antaa anteeksi. Näin Israelin usko oli juuri sitä samaa kuin meidänkin: ei ansiosta vaan armosta. Uhrit muistuttivat Jumalaa Iisakin uhraamisesta, joka oli rabbien mukaan kaikkien uhrien esikuva. Mutta eihän Iisakia uhrattu! Iisakkin oli esikuva siitä, että kerran on tuleva todellinen Uhri, joka ei ole vain vertauskuva, vaan joka todella ottaa pois maailman synnin. Tähän uhriin ja sen ymmärtämiseen Jumala tahtoi kasvattaa kansaansa uhrimenoilla.
Tausta on siis juuri kuten uumoilinkin: paimentolaiskansan veriuhri, jossa on kyse lopulta verikostosta. Rikottu asia korjataan verta vuodattamalla, kuolemalla. Joskus uhrattavana käytetään eläimiä, joskus ihmisiäkin.
Nykyäänkin esiintyy vastaavia perinnetapoja. On puhuttu paljon esim. italialaisessa perinteisimmässä mafiassa vallitsevasta verikostostosta, ja myös muilla perinteellisesti elävillä ryhmillä esim. Balkanilla ja Turkissa esiintyy sitä yhä. Paljon on puhuttu myös Skandinaviaan asettuneiden kurdien piirissä käytössä olevasta verikostosta, joka kohdistuu myös esim. oman perheen tyttäreen jos hänen katsotaan rikkoneen perheen kunniaa.
On myönnettävä että olisin mieluummin itse nähnyt asian niin, että Jeesus oli oikeasti Jumala maan päällä ja Jumala sitne uhrasi itsensä, toisin sanoen asettui kärsimään ja läpikäymään sen julmuuden mitä me ihmiset teemme toisillemme, jotta kovat sydämemme lientyisivät emmekä enää tekisi toisillemme pahoja tekoja.
Tämäkään selitys ei ole erityisen syvällinen, ja toden totta kaipaisin tähän kristinuskon uhri-kärsimys-kysymykseen jotain kunnnollista sisältöä.
Paimentolaiskansojen veriuhrit sovituksena tuntuvat tämän päivän maailmassa etäisiltä ja arkaaisilta jäänteiltä. Koko kristinuskosta tulee vastenmielinen, verisen väkivaltainen ja julma kuva. Veren vuodattaminen ei tunnu oikealta touhulta.
Olen varma että tässä on olemasssa tieteellistä tutkimusta, tietääkö kukaan.
Synnin palkka on kuolema, jonka vuoksi viattoman on kuoltava syntisen puolesta. Uhrieläimet kuvasivat Kristuksen uhria, eläimet olivat virheetömiä ja viattomia. Jeesus eli täysin synnittömän elämän ja hän kuoli syntisten puolesta, tämän jälkeen ei tarvittu enää esikuvallisia eläinuhreja. Vain Jumalan Poika oli kyllin arvokas uhri koko maailman ihmisten puolesta. Ihmisuhrit olivat pakanakansojen vääristynyttä uhripalvelusta, Jumala vihasi tälläistä. Ilman Jeesuksen uhria kenelläkään olisi ollut mahdollisuutta pelastua ja ihmiset olisivat jo tuhonneet itse itsensä ja maailman. Mutta Jumala on puuttunut asioden kulkuun ja ohjaa kuitenkin ihmisten touhuilua, ettei tule täyttä kaaosta ennen kuin jokainen on valintansa tehnyt kenen joukoissa seisoo.
>>Ihmisuhrit olivat pakanakansojen vääristynyttä uhripalvelusta, Jumala vihasi tälläistä
koska Jeesus-liikkeen perustaja oli teloitettu täyttämättä messiaanista tehtävää - tämä piti jotenkin selittää.
Paavali loi kristillisen uhriopin tulkitsemalla juutalaisen temppelikultin omalla uudella tavallaan -ja selittämällä Jeesuksen "täydelliseksi" uhriksi jonka kuolema tarvittiin jotta ihminen vapautuisi perisynnistä ja helvetistä, joita kumpaakaan ei juutalaisuudessa edes ole. Näin Jeesuksen uhri ei ollutkaan turha ja Jeesusliikkestä saatiin lisäksi Rooman valtakunnassa leviävien mysteeriuskontojen tapainen ajatusrakennelma jota voitiin levittää potentiaalisesti rajattomilla markkinoilla.
Mainittakoon vielä, että psykologiselta kannalta Paavalilla oli itsellään valtava tarve Kristuksen kaltaiselle hahmolle. Hän oli tehnyt suuren rikoksen vainotessaan kristittyjä. Joten myös rikoksen sovituksen piti olla suuri, suorastaan kosmisen suuri. Siihen ei riittänyt mikään vähempi kuin Jumalan Pojan veri!
Kristinusko=usko Kristukseen on yhtä vanha kuin ihmiskunta. Pakanauskonnot ovat syntyneet alkuperäisestä uskosta luopuneiden ihmisten toimesta, jotka ovat sitten värittäneet uskomuksia omilla näkemyksillä ja mielihaluilla.
>>Ja laittoi oman poikansa sitten ihmisuhriksi?
Eihän tuossa ole järjen häivääkään...
Tituleeraat itseäsi ateistiksi ja samalla puhut kuin historiallis-kriittinen eksegeetti tai liberaaliteologi. Tekstisi pitäisi näyttää kaikille niille, jotka väittävät, että 'Kyllä ne liberaaliteologit ovat ihan uskovaisia'.
baskeri sinun tittelisi?
Liberaaliteologian -sen paremmin kuin muunkaan - kanssa minulla ei ole mitään tekemistä. Onko mitään mitä osaisit sanoa itse asiasta?
..edes viestini mihin vastasit?
En ainakaan ymmärrä, miten se siihen liittyy?
Jumala ei ole koskaan tarvinnut ihmisiltä minkäänlaista uhria.
Ihmiskunnalla on ollut vain kautta historiansa tapana uhrata jumalilleen saadakseen jumalten suosion toiminnoilleen.
Vielä tänäkin päivänä eri heimokulttuureissa uhrataan eläimiä; myös voodoossa.
Jeesuksen aikana myös juutalaiset uhrasivat vielä eläimiä temppelissään, kuten myös roomalaiset, jotka hallitsivat juutalaisia, omille jumalilleen.
Muinaisissa kulttuureissa uhrattiin myös lapsia, neitsyitä ja nuorukaisia.
Kristinuskon sanoma hävitti ihmisitä uhraamisen tarpeen kaikkialta mihin se levisi.
Jeesuksen sanoma; annan henkeni, on säästänyt lukemattomia ihmis-ja eläinhenkiä uhraamismerkityksessä.
Mitä tulee Jeesukseen pyhänä opettajana, jo ennen Jeesusta itämailla pyhät opettajat olivat hyvin tarkkoja siitä kenet he ottivat oppilaakseen, koska he joutuivat vastaamaan erehtyneen oppilaansa "synneistä".
Jeesus, pyhänä opettajana, ei pelänyt tuota vastuuta. Hän antoi henkensä erehtyvien seuraajiensa takia, koska tiesi heidän erehtyväisyytensä heidän suhteessaan Jumalaan.
Mitä nykypäivään tulee, eiköhän jokainen meistä isänä tai äitinä antaisi henkensä lapsensa puolesta jotta tämä saisi elää, mikäli kuolemalla voisi käydä vaihtokauppaa.
Ja mitä tulee yhteiskunalliseen vastuuseen vietiinhän lastentarhan johtaja ja opettaja oikeuteen, kun pikkupoika hukkui jokeen.
Ja mitä voi saoa heistä, jotka hyppäävät spontaanisti pelastamaan hukkuvaa veden varasta, oman kuolemansa uhalla jne.
Mitä tämänpäivän eläinuhreihin tulee kuoleehan USA:sa joka sekutti ja Euroopassa joka kolmas sekuntti eläin lääketieteellisen tutkimuksen uhrialtarilla tarkoituksena turvata ihmisten hyvinvointi.
>>Jeesus, pyhänä opettajana, ei pelänyt tuota vastuuta. Hän antoi henkensä erehtyvien seuraajiensa takia, koska tiesi heidän erehtyväisyytensä heidän suhteessaan Jumalaan.
minulle ennaltamääräämisoppi on todella vieras, eli en siihen usko.
En myöskään tiedä miten kristinuskon oppineet siihen suhtautuvat.
Kyllä Jeesus teki vapaaehtoisesti sen minkä teki kuten muutkin pyhät opettajat ennen häntä.
Eikös hän sanonut, että ei ole suurempaa rakkaudenosoitusta, kuin antaa henkensä ystävänsä edestä.
Lausehan on totta tänäkin päivänä.
Kristinuskoa vanhempi ja yhä nykyäänkin ihmisten mielissä oleva käsitys on, että kuoleman jälkeen ihmisen hyvät ja pahat teot punnitaan ja se, joka on elänyt oikein, palkitaan.
Kristinuskon menestys kovassa ja armottomassa maailmassa, ensin Rooman valtakunnassa ja myöhemmin keskiajan Euroopassa, johtui siitä, että se haastoi tämän vaativan elämän ohjeen helpommalla tavalla elää. Tässä kristinuskon tavassa ei vaadita ihmiseltä oikeaa elämää, vaan usko ja katumus vaikka vain viime hetkellä riittää palkinnon, ikuisen elämän, saamiseksi. Enää ei tarvinnut elää elämäänsä synnittä, vaan riitti, että katui.
Tämä ajatus on ihmisen oikeudentajun vastainen, joten se tarvitsi selityksen. Jumala oli uhrannut poikansa ja näin suuri sovitusuhri riitti koko ihmiskunnan syntien kuittaamiseksi. Näin pelastususko tuli ihmisille ymmärrettäväksi ja siis sen leviäminen mahdolliseksi.
Ilman tätä uhrausajattelua, ei kristinusko todennäköisesti olisi päässyt maailmanuskonnoksi. Pelkkä syntien kuittaus, ilman järkeen käypää selitystä, ei olisi saanut ihmisiä kääntymään kristityiksi. On muistettava, että ajatus uhreilla tehtävästä jumalien hyvittelystä ja omien virheiden kuittaamisesta oli keskeinen osa kaikkia antiikin uskontoja.
Nuo muut puhuu lämpimikseen jotain sairaan mielikuvituksensa tuotetta. Totuus ontämä:
raamattu on kirjoitettu jossain lähi-idän suunnalla, vajaa pari tuhatta vuotta sitten. Se on ottanut siten runsaasti vaikutteita paikallisesta kulttuurista, kuten muutkin aikalaisensa satuteokset. Tuohon aikaan nykyisten arabivaltioiden alueen kirjallisuudessa uhrit yms. olivat hyvin tavallisia. Se kuului kulttuuriin ja olisi suorastaan yllättävää jos aikalaisesta teoksesta ei löytyisi mitään uhreihin viittaavaa.
Ja se siis ei ole mikään jumala, joka uhreja keksi, vaan kirjailijat, jotka raamatun aikoinaan väsäsivät
Siis Jumala oikeastaan uhrasi itsensä, syntiemme tähden. Jumalahan on Isä, Poika ja Pyhä Henki eli kolmiyhteinen luoja, jonka yksi persoona on Jeesus. Eli siis Jumala itse meni ristille ja kuoli puolestamme, jotta synnin seuraukset tulisivat kannettua:
Joh 3:16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
17. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
18. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita;
mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
Jumala on siis oikeudenmukainen ja vaatii synneistämme meidät tilille.( Oikeudenmukaistahan on ,että esim. rikollinen vastaa teoistaan vankilassa ja syntinen kantaa itse syntiensä aiheuttamat seuraukset, ja kärsii tuomion. Esim. onko sinua joku joskus lyönyt? Jos on, niin helvetissä viimeistään kyseinen henkilö vastaa teoistaan. PAITSI jos hän tekee parannuksen, saa synnit anteeksi tullessaan uskoon, ja Jumalan antaman voiman kautta näin muuttuu eikä ole enää väkivaltainen. Uskoontulohan siis muuttaa ihmistä parempaan suuntaan, toisia hitaasti toisia nopeasti, ja jos mitään muutosta parempaan ei tapahdu, voi koko uskoontuloa suurella syyllä epäillä)
Ihminen,joka ei ole uskossa, joutuu itse kantamaan syntinsä viimeistään siinä vaiheessa, kun kuoleman jälkeen ei taivaan portit avaudu. Uskova taas pääsee taivaaseen, koska Jumala katsoo meitä Jeesuksen sovityöstyön läpi.
Uskossa olo aiheuttaa sen, että uskova katuu tekojaan herkemmin kuin ennen,(esim. entinen narkkari katuu, tekee parannuksen,ja hänen elämänsä muuttuu erilaiseksi, koska Pyhä Henki antaa voiman tähän muutokseen)
Joten todellakaan kristinuskon "idea" ei ole saada elää synnissä vaan päinvastoin(joku väitti, että se mahdollisti helpomman elämän,ku ei tartte itse vastata synneistään)
ensinnäkin minne unohtui uskovat,jotka noudattavat tiukempia moraalisääntöjä,kuin ei-uskovat? esim. tuskin kovin moni uskova harrastaa yhdenillan irtoseksisuhteita, tai juopottelee tai katsoo pornoa?
galatalaiskirje 5: 19. "Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: HAUREUS, saastaisuus, IRSTAUS,
20. epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,
21. kateus, JUOMINGIT, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka SEMMOISTA HARJOITTAVAT, EIVÄT PERI JUMALAN VALTAKUNTAA.
22. Mutta Hengen hedelmä(=Pyhän Hengen) on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.