yli 40 ja edelleen poikuus tallella

Olen kirjoittanut tänne joskus kauan sitten (2004 ehkä tai jotain), nyt hankala etsiä, kun jokainen sivun avaus vaatii iän syöttämisen, vaikka evästeiden asettaminen on selaimessani sallittu.

Kuten sanoin, nämä lausahdukset ja lohdutukset, että kyllä ajan kanssa jonkun kaikki löytävät, ovat aivan täyttä paskaa. Tai että kaikki saavat, mutta komeammat aikaisemmin ym. ym. ym. Matemaattisesti naisia ei yksinkertaisesti riitä kaikille ja maahanmuutto ja suomalaisten naisten suomalaisia miehiä suurempi maastamuutto (ja maaltamuutto) pahentaa lukumääräsuhdetta. Poikia syntyy enemmän ja naisia ja miehiä on saman verran nykyään Suomessa vasta vähän alle 60-vuotiaissa. Huomattava osa naisista on enemmän tai vähemmän aseksuaaleja ja tyytyväisiä ilman seksiä ja haluavat elää yksin vain kissojensa kanssa, miehistä hyvin pieni osa.

Olen ollut muutaman kerran hyvin lähellä mennä maksulliselle, mutta nyt on tullut jo legendaariset 40 täyteen (2005, kun tuo elokuva tuli, pidin hyvin mahdollisena, että minäkin tulen olemaan 40 ja neitsyt/poikuus tallella), enkä ole mennyt. Ei se ratkaisisi mitään ongelmaa. Haluan, että joku haluaisi minua oikeasti.

Lapsiakin olisin halunnut, mutta vain tyttölapsia, koska poikani olisi varmasti samanlainen iki-incel kuin minäkin.

Masennukseen auttaa parhaiten erakkoelämä, sen voin sanoa muille vastaavassa tilanteessa oleville miehille neuvoksi. Mutta yksikin kauppareissu voi saada mielen murtumaan ja uuden masennusjakson alkamaan. Kannattaisi kasvattaa omat ruokansa ja elellä täysin eristyksissä. Mutta täällä pohjoisessa vaikeaa.