Voisitteko perustella tekoanne erota kirkosta? Mitkä olivat tarkkaanottaen motiivinne?
Omani olivat (ja ovat niitä yhä) seuraavat:
1. uskonpuute kaikkeen korkeampana voimana pidettävään ja ihmistä suurempaan (tämä yksinään aikaansai päätöksen erota)
2. objektiivisten ja konkreettisten todisteiden puuttuminen mistään korkeammasta
3. periaate olla rahallisesti tukematta toimintaa, johon en luota/usko
Entä teillä muilla eronneilla?
Omani olivat (ja ovat niitä yhä) seuraavat:
1. uskonpuute kaikkeen korkeampana voimana pidettävään ja ihmistä suurempaan (tämä yksinään aikaansai päätöksen erota)
2. objektiivisten ja konkreettisten todisteiden puuttuminen mistään korkeammasta
3. periaate olla rahallisesti tukematta toimintaa, johon en luota/usko
Entä teillä muilla eronneilla?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Erosin koska kirkko ei edusta kristinuskoa.
Erosin, koska en usko kristittyjen jumalaan (enkä kyllä muihinkaan jumaliin) ja kristinuskon lähtökohtana on usko jumalaan niin aika turhaa kai se on kuulua kirkkoon. Ja tuen samalla kirkon ja valtion erottamista toisistaan. Enkä hyödy mitenkään kirkkoon kuulumisesta, kaikkihan sitä tietenkin jeesutelee, että hautajaiset, häät jne, mutta niihin ei tarvi kirkkoa mitenkään, itseasiassa kirkkoon kuulumisesta on vain haittaa. Ja viimeisenä raha. Kyllä se raha on pienikin raha.
Omat tärkeimmät motiivini erota kirkosta ovat:naispappeus,kirkon maalistuminen ym.Itse uskon Korkeampien voimien olemassa oloon olen sen itse omakohtaisesti kokenut todeksi.En eronnut rahan vuoksi.
Kolme pientä demonia joista tuli yksi iso.
1. kommunismi
2. feminismi
3. liberalismi
Siinä suurimmat syyt miksi erosin, oma uskoni Jumalaan on sitämyöten vaan lisääntynyt.
koska en tarvi kirkkoa uskomiseen.Siis uskon kyllä Jumalaan,mutta kirkkoa en siihen tarvi.
Mua ei kiinnosta kummeus,eikä kirkkohäät tms.
Ripariakaan en oo käynyt ollenkaan.
Eli mulle kirkossa oleminen vaan oli yksinkertaisesti turhaa.
Erosin, koska en halua tukea nais- ja homokammoista taikausko-organisaatiota. Erosin myös siksi, että passiivisena nimikristittynäkin minut olisi luettu kirkon suureen jäsenmäärään, siis siihen jolla sitten yhteiskunnallisessa keskustelussa koetetaan legitimoida kirkon kannat ties missä järjettömyyksissä ("Totisesti, koska 80% kansastakin kuuluuu kirkkoon, niin..").
- Omasta mielestäni kaikki uskonnot ovat ihmisten itsensä keksimiä.
- Ihmisiä liitetään kirkkoon ilman heidän omaa tahtoaan.
- Häät, hautajaiset, kummius, kaste niitä käytetään hyväksi ettei ihmiset eroaisi.
- Kirkolla on ylivalta maailmassa ilman mitään todisteita jumalasta.
- Väkinäinen uskonnon tuputus koulusta kotiovelle
No ensinnäkin tuo luettelo oli aika typerä, siitä jäi monta syytä pois ja subjektiviteettisi sotkee syiden esitetyt taustat.
Minä itse en eronnut uskonpuutteessa, enkä todisteita kaipaavana, eikä taloudellisilla seikoillakaan ollut mitään väliä. Vaan ja ainoastaan se linja jota ev.lut seurakunta seuraa.
Pidän itse paljon parempana olla uskossa, siis todellisessa uskossa, jota ei sido mikään tämänmaailman dogmi tai opinkappale. Löydän toki uskoni perustan myös raamatusta, mutta mitään tiettyä teosta en voi Jumalan sanana pitää. Löydän Jumalan sanan sisältäni, en tarvitse sille tulkitsijoita.
Yleensäkin puhe uskonnosta ärsyttää itseäni suuresti, uskon pitäisi olla niin henkilökohtainen asia ettei siitä tarvitsisi puhua koskaan missään, vaikka sitä nyt teenkin.
Rakkautta ja omia polkuja kaikille.
Ilmeisesti perusteluni herättivät sinussa jonkinsorttista pahennusta. Mikä vain aiheuttikaan ärtymystä, pahoittelen sitä ja yritän päästä jälleen suosioosi.
Ehdotan seuraavanlaisia toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi:
1. Keksin lisäsyitä omia subjektiviteettia huokuvia täydentämään vain sinua miellyttääksesi.
2. Korjaan typerät luettelot ja nuo subjektiviteettia huokuvat valinnat syiden taustalta edustamaan objektiivisempaa näkökulmaa, käsitelläänhän kirkostaeroamista enemmän yleisellä tasolla kuin kenenkään henkilökohtaisena valintana (eihän se nyt sellainen tietenkään ole missään tapauksessa).
3. Alan kehittämään uskoani tullakseni hyväksytyksi kaltaistesi todellisten uskovaisten joukossa, joille materiaaliset arvot ja myytit eivät vielä ole syy uskoa.
Kukahan täällä edustaa subjektiviteettia? Mistähän löytyy niinkin jaloa ominaisuutta kuin suvaitsevuutta?
"Before you judge me take a look at you."
Minut on aikonaan, minulta itseltäni kysymättä, liitetty vanhempieni mukana kirkkoon. Nuorena piti sitten käydä rippikoulutkin ja veisata lukiossa virsiä aamunavauksissa.
Silti en ole lapsenakaan käsittänyt kristinuskoa tai uskonut sellaisen jumalan olemassaoloon, joka kiduttaa kuoliaaksi itsensä (tai toisen tulkinnan mukaan poikansa, samaa persoonaahan he kuulemma ovat). Tämä jumala vaati verta samoin kuin esim. hindujumalatar Kali tai jotkut muut animistiset jumalat.
Helppo oli erota, kun tietää, että sillä ei ole mitään merkitystä elämälleni. Kun kuolen, niin kuolen. Finito, piste ja full stop.
kirkonmiehen käyttäytyminen oli liikaa.
uskonut kristinuskon mukaisesti.
Siksi.
en olisi alunperin koskaan liittynytkään jos olisin saanut valita.En saanut. Nyt sain.
Kirkko ja uskonto eivät merkitse minulle mitään.