Erosin kirkosta siksi että mielestäni Jeesus ei hyväksyisi nykykirkkoa pakkoveroineen eikä kirkon omaisuuden haalintaa samaan aikaan kun köyhiä ja muita avuntarvitsijoita olisi niin paljon. Pidän nykyisin itse huolta omasta uskostani omalla tavallani. Maksamalla kirkollisveroa tuskin saa taivaspaikkaa, kun aika koittaa. Liityn kirkkoon uudelleen kun kirkko muuttuu liikeyrityksestä oikeaksi kirkoksi.
Netistä löytyy (joskin vaikeasti) kirkon omaisuuden määrä/kassavarat.
Netistä löytyy (joskin vaikeasti) kirkon omaisuuden määrä/kassavarat.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Rahoineen kirkko pystyy toimimaan huomattavasti laajemmin, kuin pienet paikalliset yhteisöt. Käsky oli: Tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni. Se ei onnistu pienillä jäsenmäärillä ja budjeteilla. Tämä on valitettavasti totta. Idealismia tarvitaan, mutta myös käytännöllistä järkeä.
Suora lainaus www.evl.fi sivuilta:
"Vuoden 1998 tasetietojen mukaan seurakuntien omaisuuden arvo (ilman toimeksiantojen varoja, kuten hautainhoitorahastot) oli noin 12,0 mrd. mk, josta rakennukset muodostivat 5,7 mrd. mk, maa- ja vesialueet 1,0 mrd. mk, koneet ja kalusto 0,5 mrd. mk, aineettomat hyödykkeet (mm. atk-ohjelmat) 0,7 mrd. mk, rahoitusomaisuusarvopaperit 0,9 mrd. mk sekä rahat ja pankkisaamiset 2,6 mrd. mk."
Ymmärrän että nyky-yhteiskunnassa henkilöstö ei pärjää ilman palkkaa/rahaa, mutta kirkon tapauksessa omaisuuden kerryttämisen rajana taitaa olla taivas? Mielestäni käytännön järkeä olisi se että varoja käytettäisiin enemmän ihmisten auttamiseen ja uskonnollisten arvojen ylläpitoon. Kirkollisverojen kanto pitäisi olla vapaaehtoista eikä "pakkopullaa", joka on kai ulosottokelpoistakin...
PS. Miksiköhän en löytänyt uudempaa tietoa kirkon talousasioista?
En tiedä miksi et löytänyt uudempaa tietoa. Netissä kirkko julkaisee yleensä viisivuotiskertomuksiin sisältyvää tietoa. Vuosittain tehdään budjetit ja tilinpäätökset, jotka ovat julkista tietoa. Tässäkään kysyvä ei tieltä eksy :). Mutta älä tyydy netin tietoihin, kysy kh:sta kirkon tietoja ja seurakunnista niiden tietoja. Kirkon omaisuus on usein sellaista, mitä on vaikea muuttaa rahaksi (kirkot ja srk.talot). Maaomaisuus puolestaan juontaa hyvin vanhoihin aikoihin, jolloin kunnan ja seurakunnan välille ei ollut kovin helppo vetää rajaa. Niin, ja muistathan, että kirkossa ja seurakunnissa noudatetaan demokraattista hallintomallia. Omistajat, eli kirkollisveron maksajat tekevät yleisissä vaaleissa valittujen edustajiensa välityksellä kaikki omaisuuteen liittyvät ratkaisut. Eli siitä vaan vaikuttamaan paremman kirkon aikaansaamiseksi (jos olet kirkon jäsen, jos et, silloin kirkon asiat eivät oikeastaan enää sinulle kuulu).
kirkon asiat kirkkoon kuulumattomillekin niinkauan kun kirkko ja valtio saadaan erotettua toisistaan, yhteisöverotus kuntoon.
Sen jälkeen ne eivät enää kuulu kunhan eivät toiminnallaan riko lakeja.
Sain juuri kuulla, että oma seurakuntani joutuu osoittamaan omista maistaan "siunaamattoman alueen" kirkkoon kuulumattomien hautausta varten. Kysyin, kuka tuollaisen alueen sitten korvaa seurakunnalle (joka ei itse sellaista aluetta tarvitse)? Vastaus oli, ei kukaan. Menee yhteisöveron piikkiin, sekin. Eli ihan hyvä vero. Kirkko toimii paljon myös niiden hyväksi, jotka eivät kirkollisveroa maksa.
Yhteisövero riippuu yritysten voitosta. Sillä ei ole _mitään_ järjellistä yhteyttä hautaustoimeen.
Tietenkään kirkolle ei pitäisi asettaa mitään yhteiskunnallisia velvoitteita. Ja tietenkin jos niitä kumminkin on, on vähemmän paha että kulut korvataan. Mutta kulut pitäisi korvata normaalilla avustuksella.
Toisaalta kannattaa muistaa, että hautapaikat maksavat. Yleensä ne myydään tappiolla, mutta tähän ei mikään seurakuntia pakota.
"Toisaalta kannattaa muistaa, että hautapaikat maksavat. Yleensä ne myydään tappiolla, mutta tähän ei mikään seurakuntia pakota."
Aivan. Miksi ateisti haluaa tulla haudatuksi siunattuun kirkkomaahan papin siunaamana vaikka ei kuulu kirkkoon?
En halua että ruumistani siunaa minkäänlainen pappi. Pyyntö ei liene kohtuuton, jos itse lupaan pyytää papin paikalle aina kun tiedän jonkun ennen kuolemaansa pyytäneen ruumiin siunausta.
Ja mitä kirkkomaahan tulee, niin itse en kaipaa hautapaikkaa. Jos kuolen lähiaikoina, minut tuhkattakoon ja tuhka siroteltakoon kahteen eri paikkaan. Tämä ihan vain kansalaistottelemattomuuden nimissä, tuhkan jakamisen kieltävä laki kun on minusta niin pöljä.
Kuitenkin ennen hautausta tai tuhkausta kannattaa toki ottaa elimet hyötykäyttöön tai edes ruumis lääketieteen opetukseen, jos mahdollista.
yhden ateistin, eli oman näkemykseni:
"Miksi ateisti haluaa tulla haudatuksi siunattuun kirkkomaahan papin siunaamana vaikka ei kuulu kirkkoon?"
Minä en halua tulla haudatuksi kirkkomaahan.
Haluan tuhkauksen (elinluovutusten tms. hyötykäytön jälkeen).
Papin siunaus, no sitä en todellakaan halua.
Viimeinen kohta: ateisti ei kuulu kirkkoon, se pitää paikkansa, ainakin minun kohdallani.
Kerron vielä lopuksi erään suuren ihmetyksen aiheen, ihmettelen miksi joku haluaa tehdä kristinuskolle noin paljon hallaa kuin sinä teet moponen? Oletko katkeroitunut kirkon toimintaan?
Raamatussa ei ole käskyä tai kehotusta siunata vainajia, eikä hautausmaita! Kuolleista sanotaan näin: "Se, joka on kuollut, on näet päässyt vapaaksi synnin vallasta." (Room.6:7) Siunaus on siis täysin turha! Pappi ilveilee pikkulapion kanssa ja ripottelee arkulle muinaisen Tammus-jumalan ristinmerkin! Kertakaikkiaan pimeää touhua! Kaikki rappiopapiston toimet ja uhraukset menevät riivaajien piikkiin! (1.Kor.18:20)
Siunaamisiin on varsinainen hinku. Karjalasta löydetyt sodanaikaiset luujäännökset mukamas "siunataan." Samoin tehdään punavainajille, joita papinketkut eivät aikoinaan "siunanneet." Miksi kaikessa muussa yleensä järkevät ihmiset uskovat tällaiseen täysin selvään humpuukiin?
Että perheeni tekee peijaispuuroa tai -soppaa johon pieni osa tuhkastani sekoitetaan, siten osa minusta (symbolisena tekona) siirtyy ystäviini ja sukulaisiini.
Isoin sääriluuni (se jota en ole koskaan saanut rikottua) annetaan koiralleni, hänhän on ollut rinnallani ja aina valmis vaikka kuolemaan tai tappamaan minun tai perheeni puolesta.
Omaisuuden jaan niin ettei jää mitään hoitamatta riideltäväksi ja kun potkaisen tyhjää, samalla potkaisen rikki sen kalliin kristallin josta otin viimeisen hörpyn kotiseutuni pontikkaa.