Alalla olleena ja läheltä seuranneena, en voi kuin ihmetellä tätä lääkityskäytäntöä joka pysyy samana vuosikymmenestä toiseen.
Ne lääkärit, toki harvalukuinen lauma, jotka puhuvat suunsa puhtaaksi näistä myrkyistä muunmuassa eri kirjoissa tai medioissa halutaan vaientaa koska se ei aja muiden lääkärien ja lääketehtaiden etuja.
Keinotekoiset masennuslääkepillerit ovat todettu lukuisissa eri tutkimussa haitalliseksi elimistölle kokonaisvaltaisesti ja kun aivojen välittäjäaineita mennään ronkkimaan näillä myrkyillä, seuraukset ovat nähtävillä yhteiskunnassa laajalti, itsemurhat lisääntyvät, pahoinvointi lisääntyy sekä ihmisten hyvinvointi romuttuu.
Vielä menee vähintään vuosisata kun sen aikainen ihmiskunta haukkoo henkeään aikanaan ja on syvästi järkyttynyt, vielä vuonna 2020 ihmisiin pumpattiin näitä myrkkyjä, potilashan jää näihin pillereihin nalkkiin, koska nämä myrkyt koukuttaa, suomessa koukussa on yli 500 000 ihmistä näihin myrkkyihin.
Kukaan ei välitä oikeasti koska ihmisen elämällä ei ole mitään arvoa, miljardivoittoja takovat lääketehtaiden ihmiset nauravat vedet silmissään tätä hyväksyttyä maailmanmenoa.
Masennuslääkkeet ovat lääketieteen suurimpia huijauksia
332
4664
Vastaukset
- Anonyymi
Alalta on mullakin kokemusta mutta potilaan näkökulmasta.
Käytin vaikka mitä eri lääkeryhmien lääkkeitä reilut 10 vuotta, siitä on jo aikaa useita vuosia.
Käytin alkoholia lisäksi yhdessä näiden kaikkien " mömmöjen " kanssa.
Nykyisin on kaikenlaista kremppaa ihan fysiikassa, varmaan osittain ainakin seurausta lääkkeistä vaikka on siihen kaikki muukin vaikuttanut.
Pää onneksi palautui parempaan kuntoon vaikka ei enää lähellekkään sitä mitä oli nuorena. Muisti heittelee ym. kognitiivisia ongelmia on riittävästi.
Nyt kun olen saanut olla ns. pää selvänä jo vuosia niin huomaan kyllä eron ja osaan näin jälkeenpäin ajatella mitä oli olla jatkuvassa tokkurassa.
Nykyään olen muuttunut aika lääkekielteiseksi ihan sen takia koska muistissa on ne kaikki lääkitykset ja haitat.
On yritetty tarjota myöhempinäkin vuosina lääkkeitä mutta olen suoraan sanonut että en enää halua.
Myös joitain vuosia sitten tuli psykiatrin kanssa vääntöä kun lopetin viimeisen neuroleptin omin päin kun ei muuten suostuttu.
Olisi kuulemma pitänyt käyttää ennaltaehkäisevästi mutta ei enää uponnut mun tajuntaan.
Sanoin että katsotaan sitten tilannetta uudestaan jos jotain ongelmia tulee.
Tiedän myös sen että vaikeitakin asioita on helpompi ja parempi käsitellä ilman lääkkeitä koska minulta veivät kyvyn ajatella, ilman tokkuraa tunteetkin toimivat.
Nyt on hyvä tilanne vaikka eihän koskaan tulevasta tiedä mutta eipä se tähän hetkeen vaikutakaan.- Anonyymi
"On yritetty tarjota myöhempinäkin vuosina lääkkeitä mutta olen suoraan sanonut että en enää halua."
Sama homma. Tämä on toistunut ja toistunut terveyspalveluissa. Olen saattanut kertoa koko tarinani lääkeharmeista ja vieroituksista, puhuen traumaattisista kokemuksista ja lääkäri on hetken päästä todennut lähinnä tuijottaen vaan minulle puolihuolimattomasti yhden lääkärin toimesta lyötyä diagnoosia. "Diagnoosiisi suosittelisin vaikkapa vortioksetiinia". Yksi suositti "mielialantasaajan" kokeilua.Olenko sanonut, että haluan "mielialaani tasaisemmaksi" tai lääkepöllyllä mielialaani korkeammaksi. Yksi jopa ehdotti että vaihdan lääkkeen mistä olen vieroittautumassa toiseen "vähempihaittaiseen", mikä olisi ollut todella riskipeliä, koska juuri lääkevaihdokset ovat usein kurjentaneet oloani. Kun on kerran saanut kunnon harmit lääkkeistä (esim. liikehäiriöitä ja vakavia vieroitusoireita), hermosto on ollut vierotuksien takia sekaisin ja saavuttanut paremman olon vieroittautumalla niistä hitaasti ja vuosia pitänyt terveydestään hyvää huolta huomaten päänsä toimivan kirkkaammin, ei halua ottaa jotain kemikaalia käyttöön. Hullua kai se olisi toistaa samaa kehää.
Parempi kuin ei asioi näillä lääkepakkomielteisillä lääkäreillä tai psykiatreilla, joille ihminen on vain diagnoosi jota hoidetaan lukemalla Käypähoitosuositus. - Anonyymi
Kannattaa tosiaan käyttää omaa ajatteluaan näitten potentiaalisten helppoheikkien kanssa toimiessa. Niiden vastuualueeseen kuuluu se heidän diagnosoimansa haitta - muusta hyvinvoinnistasi tai terveydestäsi ei välitetä niinkään. Lääkkeitten tuputus (joista monet ovat enemmän haitallisia kuin hyödyllisiä) on yksi ainoista asioista, joita he voivat raportoida, että ovat tehneet jotakin, joten sitä kyllä riittää.
Ja kun sinut on diagnosoitu jostain, niin siitä aina ammennetaan. Vaikka kymmenen vuotta sitten jos sinulla on joku häiriö ja psykiatri lukee sen papereista, niin kaikkea sinun käyttäytymistäsi aletaan tulkita tämän häiriön pohjalta, vaikka asia ei enää olisi millään tavalla ajankohtainen. Saapi psykiatri sitten palkkansa, vaikka ei olisi mitään hajua ongelmien laadusta tai siitä auttaako millään tavalla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kannattaa tosiaan käyttää omaa ajatteluaan näitten potentiaalisten helppoheikkien kanssa toimiessa. Niiden vastuualueeseen kuuluu se heidän diagnosoimansa haitta - muusta hyvinvoinnistasi tai terveydestäsi ei välitetä niinkään. Lääkkeitten tuputus (joista monet ovat enemmän haitallisia kuin hyödyllisiä) on yksi ainoista asioista, joita he voivat raportoida, että ovat tehneet jotakin, joten sitä kyllä riittää.
Ja kun sinut on diagnosoitu jostain, niin siitä aina ammennetaan. Vaikka kymmenen vuotta sitten jos sinulla on joku häiriö ja psykiatri lukee sen papereista, niin kaikkea sinun käyttäytymistäsi aletaan tulkita tämän häiriön pohjalta, vaikka asia ei enää olisi millään tavalla ajankohtainen. Saapi psykiatri sitten palkkansa, vaikka ei olisi mitään hajua ongelmien laadusta tai siitä auttaako millään tavalla.Lääkärit ei tykkää siitä, että tämmöisellä roskapalstalla potilaat pui lääkärissä käyntejään, diagnooseja ja lääkityksiään. Eikä etenkään siitä, että potilaat ottavat muiden potilaiden kokemuksista vaarin kun eivät ole saaneet oikeaa apua terveydenhuollosta, koska siellä kukaan ei ole sattunut huomaamaan tai välittänyt huomata tai selityksistä yleisin, ehtinyt huomata, että mielenterveysongelmista kärsivän potilaan saama hoito on ollut haitallista eikä diagnoositkaan ole olleet kohdallaan.
Tuli mieleen että jos leikkaussalissa operoidaan potilaalta vasen jalka vaikka se oli vasen mikä piti leikata, niin eihän kukaan kirurgi ala inttää että operaatiosta oli kuitenkin loppujen lopuksi potilaalle enemmän hyötyä kuin haittaa, mutta psykiatriassa pokkaa riittää terveen järjen vastaiseen inttämiseen ja siihen tulee vielä psykiatrikollegoilta kaikki tuki. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lääkärit ei tykkää siitä, että tämmöisellä roskapalstalla potilaat pui lääkärissä käyntejään, diagnooseja ja lääkityksiään. Eikä etenkään siitä, että potilaat ottavat muiden potilaiden kokemuksista vaarin kun eivät ole saaneet oikeaa apua terveydenhuollosta, koska siellä kukaan ei ole sattunut huomaamaan tai välittänyt huomata tai selityksistä yleisin, ehtinyt huomata, että mielenterveysongelmista kärsivän potilaan saama hoito on ollut haitallista eikä diagnoositkaan ole olleet kohdallaan.
Tuli mieleen että jos leikkaussalissa operoidaan potilaalta vasen jalka vaikka se oli vasen mikä piti leikata, niin eihän kukaan kirurgi ala inttää että operaatiosta oli kuitenkin loppujen lopuksi potilaalle enemmän hyötyä kuin haittaa, mutta psykiatriassa pokkaa riittää terveen järjen vastaiseen inttämiseen ja siihen tulee vielä psykiatrikollegoilta kaikki tuki.Tämä " jos leikkaussalissa operoidaan potilaalta vasen jalka vaikka se oli vasen mikä piti leikata" oli tarkoitus tietenkin kirjoittaa
"...se oli oikea mikä piti leikata" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kannattaa tosiaan käyttää omaa ajatteluaan näitten potentiaalisten helppoheikkien kanssa toimiessa. Niiden vastuualueeseen kuuluu se heidän diagnosoimansa haitta - muusta hyvinvoinnistasi tai terveydestäsi ei välitetä niinkään. Lääkkeitten tuputus (joista monet ovat enemmän haitallisia kuin hyödyllisiä) on yksi ainoista asioista, joita he voivat raportoida, että ovat tehneet jotakin, joten sitä kyllä riittää.
Ja kun sinut on diagnosoitu jostain, niin siitä aina ammennetaan. Vaikka kymmenen vuotta sitten jos sinulla on joku häiriö ja psykiatri lukee sen papereista, niin kaikkea sinun käyttäytymistäsi aletaan tulkita tämän häiriön pohjalta, vaikka asia ei enää olisi millään tavalla ajankohtainen. Saapi psykiatri sitten palkkansa, vaikka ei olisi mitään hajua ongelmien laadusta tai siitä auttaako millään tavalla.Olen useinkin ihmetellyt sitä miksi diagnooseihin nojataan niin vahvasti.
Jos tai kun ihmisellä on joku psyk.diagnoosi niin se ei tarkoita että ihminen olisi aivan samanlainen luonteeltaan ja käytökseltään kuin diagnoosissa luokitellaan.
On typerää olettaa että joku olisi kävelevä diagnoosi. Elämässä voi pärjätä ihan hyvin diagnooseista huolimatta.
Olen useinkin törmännyt siihen kun menee lääkäriin niin hän on katsonut tiedot koneelta etukäteen ja tehnyt jo valmiiksi oletuksen päässään minkälainen potilas on tulossa, diagnoosinsa mukaan. Nämä ovat aika hankalia tilanteita potilaan kannalta.
On vaikea saada itsensä kuulluksi kun vastassa on lääkäri joka pitää " hulluna ".
No joo, tuo oli aika rankka lause eikä sitä voi yleistää kaikkiin.
Ihminen pitäisi kohdata ihmisenä, oli hän sitten potilas tai joku muu. Ei ketään voi tuntea tai tietää minkälainen hän on pelkästään luetun perusteella. - Anonyymi
Viina ja lääkkeet on huono yhdistelmä. Jätä viina pois.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Viina ja lääkkeet on huono yhdistelmä. Jätä viina pois.
Tuli huomattua huonoksi yhdistelmäksi vuosien käytön jälkeen, niinpä jätin molemmat pois.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuli huomattua huonoksi yhdistelmäksi vuosien käytön jälkeen, niinpä jätin molemmat pois.
Jätin ensin pois lääkkeet. Sen jälkeen viinan. Vasta tässä järjestyksessä onnistuin. Suosittelen!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä " jos leikkaussalissa operoidaan potilaalta vasen jalka vaikka se oli vasen mikä piti leikata" oli tarkoitus tietenkin kirjoittaa
"...se oli oikea mikä piti leikata"Heh. Kerran olin hieman fyysisesti loukkaantunut. Selkä pahiten, mutta sairaalassa kyseltiin ja tunnusteltiin, sattuuko johonkin muuallekin? Oikea polvi oli kipeä. Jonkin ajan päästä hoitaja tuli hakemaan röntgeniin, että "Kuvataan se vasen polvi". Sanoin; "Ei kun oikea polvi se on kipeä."
-Papereissa sanottaan, että vasen.
-Kai minä nyt tiedän itse, mihin minua sattuu? Voittehan te kuvata molemmat polvet, jos haluatte...
Lopputulos: Kumpaakaan polvea ei kuvattu :D. No eipä siinä polvessa onneksi mitään sellaista vikaa ollut, mikä ei olisi itsekseen parantunut :). - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä " jos leikkaussalissa operoidaan potilaalta vasen jalka vaikka se oli vasen mikä piti leikata" oli tarkoitus tietenkin kirjoittaa
"...se oli oikea mikä piti leikata"Ei se ole niin justiinsa. Ei niitä masennuslääkitysten vaikuttavuuksia ja haittojakaan potilailla niin hirveän tarkkaan seurata. Jos ollenkaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"On yritetty tarjota myöhempinäkin vuosina lääkkeitä mutta olen suoraan sanonut että en enää halua."
Sama homma. Tämä on toistunut ja toistunut terveyspalveluissa. Olen saattanut kertoa koko tarinani lääkeharmeista ja vieroituksista, puhuen traumaattisista kokemuksista ja lääkäri on hetken päästä todennut lähinnä tuijottaen vaan minulle puolihuolimattomasti yhden lääkärin toimesta lyötyä diagnoosia. "Diagnoosiisi suosittelisin vaikkapa vortioksetiinia". Yksi suositti "mielialantasaajan" kokeilua.Olenko sanonut, että haluan "mielialaani tasaisemmaksi" tai lääkepöllyllä mielialaani korkeammaksi. Yksi jopa ehdotti että vaihdan lääkkeen mistä olen vieroittautumassa toiseen "vähempihaittaiseen", mikä olisi ollut todella riskipeliä, koska juuri lääkevaihdokset ovat usein kurjentaneet oloani. Kun on kerran saanut kunnon harmit lääkkeistä (esim. liikehäiriöitä ja vakavia vieroitusoireita), hermosto on ollut vierotuksien takia sekaisin ja saavuttanut paremman olon vieroittautumalla niistä hitaasti ja vuosia pitänyt terveydestään hyvää huolta huomaten päänsä toimivan kirkkaammin, ei halua ottaa jotain kemikaalia käyttöön. Hullua kai se olisi toistaa samaa kehää.
Parempi kuin ei asioi näillä lääkepakkomielteisillä lääkäreillä tai psykiatreilla, joille ihminen on vain diagnoosi jota hoidetaan lukemalla Käypähoitosuositus."Parempi kuin ei asioi näillä lääkepakkomielteisillä lääkäreillä tai psykiatreilla, joille ihminen on vain diagnoosi jota hoidetaan lukemalla Käypähoitosuositus."
Juuri tämän takia en viitsi enää itsekään asioida, vaikka avun tarvetta olisikin. He tietävät aina paremmin, enkä potilaana tule kuulluksi. Muuta heillä ei ole tarjota kuin SSRI-lääkkeitä, ongelmieni alkuperäistä aiheuttajaa. Aikaa ja rahaa tässä vain menee kankkulan kaivoon. Tyhjän saa pyytämättäkin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"On yritetty tarjota myöhempinäkin vuosina lääkkeitä mutta olen suoraan sanonut että en enää halua."
Sama homma. Tämä on toistunut ja toistunut terveyspalveluissa. Olen saattanut kertoa koko tarinani lääkeharmeista ja vieroituksista, puhuen traumaattisista kokemuksista ja lääkäri on hetken päästä todennut lähinnä tuijottaen vaan minulle puolihuolimattomasti yhden lääkärin toimesta lyötyä diagnoosia. "Diagnoosiisi suosittelisin vaikkapa vortioksetiinia". Yksi suositti "mielialantasaajan" kokeilua.Olenko sanonut, että haluan "mielialaani tasaisemmaksi" tai lääkepöllyllä mielialaani korkeammaksi. Yksi jopa ehdotti että vaihdan lääkkeen mistä olen vieroittautumassa toiseen "vähempihaittaiseen", mikä olisi ollut todella riskipeliä, koska juuri lääkevaihdokset ovat usein kurjentaneet oloani. Kun on kerran saanut kunnon harmit lääkkeistä (esim. liikehäiriöitä ja vakavia vieroitusoireita), hermosto on ollut vierotuksien takia sekaisin ja saavuttanut paremman olon vieroittautumalla niistä hitaasti ja vuosia pitänyt terveydestään hyvää huolta huomaten päänsä toimivan kirkkaammin, ei halua ottaa jotain kemikaalia käyttöön. Hullua kai se olisi toistaa samaa kehää.
Parempi kuin ei asioi näillä lääkepakkomielteisillä lääkäreillä tai psykiatreilla, joille ihminen on vain diagnoosi jota hoidetaan lukemalla Käypähoitosuositus.Epäilen ohutta prololoo kommentinvaihtoa aloituksesta alkaen. Mikä olikaan ap:n elämänura, tuskin kuitenkaan lääketieteen palveluksessa?
- Anonyymi
Minäkin olen taistellut 11 vuotta irti pääsemiseksi Risperidonista, enkä ole vieläkään päässyt irti, vaikka en ole syönyt niitä enää moneen kuukauteen. Vaikka olen tehnyt selväksi, että en aio syö niitä loppuelämäni, niin sitä vaan hoetaan, että se on loppuelämän. Itse en ole sellaiseen suostunut. Olen käytännössä invalidi ja täydellinen erakko lääkkeen takia. Laitetaanko mielisairaaloissa nykyisin jotakin muuta ainetta aivoihin pitkän" hoidon" aikana, että aineesta ei pääse millään eroon, vaan se jää aivoihin ja elimistöön pysyvästi, vaikka mitään ei enää käytä?
- Anonyymi
Vastauksen löydät hooverin padon rakentamisesta. Ovatko aivosi graniittia ettei ne ala vuotamaan jos painekasvaa? Ovatko lääkkeet auttaneet siihen mihin niitä määrättiin? Tunnetko hukkuvasi usein? Onko kaikki vain taideteosta? Kuka ajattelee silloin kun sinä luulet ajattelevasi? Uskotko vielä? Mihin uskot? Teetkö tänään mitään jos tiedät huomenna kuolevasi?
- Anonyymi
Niin mullekkin silloin aikoinaan väitettiin että loppuelämän ajan joudun lääkkeitä käyttämään mutta eipä olekaan ollut tarvetta.
Tiedän hyvin kuinka psykiatrit väittävät että ilman lääkettä ei pärjää, sitä en tosin tiedä mihin väite perustuu. Ehkä se on lääketieteen bisnestä.
Joku aiempi kirjoitti Risperdonista, siitäkin on mahdollista päästä eroon. Toki lääkityksiä purkaessa tulee vieroitusoireita jotka voivat olla pahojakin.
Aikansa kun jaksaa kärsiä niin ne oireet menevät jossain vaiheessa ohi.
On sellaisiakin psyykkisiä vaivoja joihin lääkkeet tehoavat vaikka itse ajattelen tavallaan toisin.
Kun miettii esim. kaksisuuntaista mielialahäiriötä niin pieni määrä jotain lääkettä varmaankin saattaa estää pahinta mielialojen vaihtelua.
Itse kun lääkkeiden kanssa " sekoilin " se oli jo yli 20 vuotta sitten niin ei niistä minulle apuja ollut. Elämä oli jo muiden päihteiden takia aivan sekaisin ja lääkkeet vain sotkivat lisää.
Minulla myös jatkuvasti lisättiin uusia ja vaihdettiin joitain aika usein, loppujen lopuksi suurin osa ei luultavasti kerinnyt alkaa edes mitenkään positiivisesti vaikuttaa, jos nyt noin voi sanoa.
Alkoholin ja lääkkeiden sekoittama päähän meni koko ajan enemmän sekaisin, toki siinä tuli jos minkälaisia harhoja ja monta kertaa deliriumiakin.
Taas sitten uutta lääkettä uusiin ja paheneviin vaivoihin.
Oli se aika hurjaa aikaa ja kiitollisena mietin että onneksi se on taakse jäänyttä.
Ei kuitenkaan jälkiä jättämättä.
Jo silloin alkuaikoina kun olin ensimmäisiä kertoja osastolla ihmettelin kun porukka käveli pää vinossa kun " niskaa veti " tai jotain muuta sivuoiretta oli niin ei heiltä otettu oireita aiheuttavaa lääkettä pois vaan syötettiin jotain Ibsatolia jonka piti sitten poistaa noita haittavaikutuksia.
Itse jos olisin lääkäri niin tottakai vaihtaisin lääkkeen heti toiseen haittojen takia.
Onneksi en ole lääkäri koska minulta potilaat eivät lääkkeitä saisi vaan kuuntelemista ja välittämistä, aidosti. Se auttaa paljon paremmin kuin lääkkeet.- Anonyymi
Menehän kiltisti takaisin sinne osastolle niin kaikilla mieli parempi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Menehän kiltisti takaisin sinne osastolle niin kaikilla mieli parempi.
Jaa, mulla on ihan hyvä mieli täällä kotosalla. Sitäpaitsi niistä ajoista on jo niin kauan että en varmaan ilman karttaa edes löytäisi.
Uskoisin että sun mieli pysyy edelleenkin ihan hyvänä kun ei edes tunneta. Eli tuskin elämäsi enempää järkkyy siitä pysynkö kotona. - Anonyymi
Liikunta on paras lääke, terapia siinä tukena niin elämä muuttuu
Jättää vielä myrkylliset ihmissuhteet nii se on paratiisi se - Anonyymi
Se "niskan veto" johtuu siitä", koska keskushermosto on takaraivossa, ja sinne kulkeutuu kaikki siihen vaikuttavat aineet. Se on järkyttävä tunne. Kun on neuroleptejä takaraivossa, ei pysty liikkumaan eikä tekemään juuri mitään. Sitä on kuin pää olisi naulattu seinään roikkumaan takaraivosta. Ja kyllähän psykiatrit neuroleptejä määräävät niin paljon kuin sielu sietää. Minäkin olen puhunut kuin Ruuneperi lääke haitoista yli 11 vuotta psykiatrille, ja elämäni ongelmista. Onko siitä ollut mitään hyötyä? Ei yhtään mitään. Nykyisin en enää puhu mitään mistään, vaan toimin omalla tavallani. En myöskään puhu enää mitään elämästäni. Ei kiinnosta. Psykiatria ei ole mitään muuta kuin huumekauppaa. Ei mitään apua itse kohteelle.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se "niskan veto" johtuu siitä", koska keskushermosto on takaraivossa, ja sinne kulkeutuu kaikki siihen vaikuttavat aineet. Se on järkyttävä tunne. Kun on neuroleptejä takaraivossa, ei pysty liikkumaan eikä tekemään juuri mitään. Sitä on kuin pää olisi naulattu seinään roikkumaan takaraivosta. Ja kyllähän psykiatrit neuroleptejä määräävät niin paljon kuin sielu sietää. Minäkin olen puhunut kuin Ruuneperi lääke haitoista yli 11 vuotta psykiatrille, ja elämäni ongelmista. Onko siitä ollut mitään hyötyä? Ei yhtään mitään. Nykyisin en enää puhu mitään mistään, vaan toimin omalla tavallani. En myöskään puhu enää mitään elämästäni. Ei kiinnosta. Psykiatria ei ole mitään muuta kuin huumekauppaa. Ei mitään apua itse kohteelle.
Keskushermosto käsittää aivot ja selkäytimen kokonaisuudessaan, ei pelkästään niskaa.
Eli kyllä se hermosto kärsii kokonaisuudessaan ihan samalla tavalla kuin niskakin.
Ehkä yhtenä oireena on pelkän niskan nykiminen.
Ja samalla tavalla kärsii myös ääreishermosto, eli laajasti eri aineet vaikuttavat koko kehoon. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Keskushermosto käsittää aivot ja selkäytimen kokonaisuudessaan, ei pelkästään niskaa.
Eli kyllä se hermosto kärsii kokonaisuudessaan ihan samalla tavalla kuin niskakin.
Ehkä yhtenä oireena on pelkän niskan nykiminen.
Ja samalla tavalla kärsii myös ääreishermosto, eli laajasti eri aineet vaikuttavat koko kehoon."Tiedän hyvin kuinka psykiatrit väittävät että ilman lääkettä ei pärjää, sitä en tosin tiedä mihin väite perustuu."
Perustuisiko siihen, että psykiatri haluaa epäsuorasti viestiä lääkkeen aiheuttavan riippuvuutta? (vaikkei se virallisesti aiheuttaisikaan)
Kyllähän esim. SSRI-lääkkeiden lopetuksesta saa ihan oikeita viekkareita. Kaikkihan sen tietävät. Lääkärit ja hoitajat mukaanlukien. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Menehän kiltisti takaisin sinne osastolle niin kaikilla mieli parempi.
Naurettava ja loukkaava lause. Sanon tämän sivullisena. Pelkäätkö, että lääketehtaiden myynti laskee taas yhden uhrin verran?
- Anonyymi
Hyvä aloitus.
Kattokaa noita Mad in Finlandin sivuja, siellä on paljon samansuuntaista asiaa:
https://madinfinland.org/
YLE MOT - Masentavat lääkkeet -ohjelma YouTubessa:
https://www.youtube.com/watch?v=sd0IW_MqJvA - Anonyymi
Itse en puhu koskaan masennuksesta vaan Depressiosta koska termiä masennus
ei suomen kansan suussa tunnisteta sairaudeksi?
Se on vaan alakulo ym:t kansansuussa olevat termit?
Esim ADHD tunnistettiin sauraudeksi vasta kun alettiin nimeämään sen oikealla
nimellä.
Ens se oli vaan "rauhaton ja ylivilkas"
Itse olen vetänyt Mirtazapinia 10v? Tosin syön sitä vain 15mg iltaisin.
Sairastan vakavaa depressiota ja itselleni yritettiin syöttää myös päivälääkkeitä?
Ensimmäisestä sain oksennusreflexin ja toisesta (piti olla hyvä ja uus ja toimiva lääke)?
Sain siitä hallusinaatio oireita ja piti olla 3vrk töistä poissa että sain pääni selvaksi!
Mirtazapin lyhentää ihmisen elin ikää enemmän kuin tupakka.
Yle Kanavilla oli kerran dokumentti tämän lääkkeen käytöstä.
Ilmeni että palvelutaloissa ja hoivakodeissa sitä syötetään vanhuksille jopa 100mg
vuorokaudessa? (että he olisivat rauhallisempia ja heitä olisi
helpompi hoitaa)?
Paikka oli muistaakseni Imatra jossa sitä syötettiin eniten?
Hoiva kodin johtajalta pyydettiin haastattelua mutta hän ei suostunut siihen??!
Lisäksi kaikki nämä iltapäivälehtien huuhaat: " sairastuin masennukseen ja pitkän hoitojakson jälkeen paranin siitä"? Ovat pelkkää silmälumetta.
Mikäli sairastut Depressioon et koskaan parane siitä!
Kaikki mitä kirjoitin kirjoitin itsestäni. Olen parantumaton Depressiota sairastava
miesihminen.- Anonyymi
Masennuslääkkeet LISÄÄVÄT masennusta pitkään käytettynä. Ja saattavat tuottaa myös hypomaniaa, ja joillekin jopa kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Katso esim. tuo MOT-dokumentti, josta laitoin linkin.
Mielestäni masennusta, ja muitakaan psyykkisiä ongelmia, ei pitäisi määritellä sairauksiksi. Ne ovat elämäntilanteesta johtuvaa kärsimystä. Vaikka joskus ongelmat ovatkin niin pahoja, että voimavarat loppuvat eikä ihminen silloin ole työ- ja toimintakykyinen, niin siltikään ne eivät ole varsinaisesti sairauksia. Nykyään vaan saa apua mielen pulmiin ainoastaan, jos ensin suostuu ottamaan diagnoosin.
Apua tulee yleensä parhaiten terapiasta ja muusta psykososiaalisesta tuesta, ja biologisista lääkkeettömistä keinoista kuten liikunnasta ja ravinnosta, ja toimeentulon, työolojen ja muun sosiaalisen kentän kuntoonlaittamisesta. Mielenterveysjärjestelmällä on hyvin vähän tarjottavana mitään näistä. Siksi niin moni tulee siellä vielä huonompaan kuntoon. :(
Aina voi kuitenkin koettaa asioida psykiatrisissa palveluissa sen verran, että saa laitetuksi esimerkiksi terapiahakemuksen liikkeelle... Katsoo vaan sitten, ettei ota sellaista terapeuttia, joka näkee asiat sairaus- ja diagnoosinäkökulmasta.
Aika suuri osa tämänhetkisestä psykiatriasta ja mielenterveysjärjestelmästä on sellaista "keisarin uudet vaatteet" -touhua. Mielestäni. - Anonyymi
Kauheeta. Onko tuo totta Mirtasta ja että sitä vanhuksille syötetään ?
Ihmisillä on aika erilaisia käsityksiä muuten masennuksesta.
Pikku depiksiä, joita on lähes jokaisella joskus, siis alakuloa,
pidetään virheellisesti vakavana masennuksena. - Anonyymi
"Mirtazapin lyhentää ihmisen elin ikää enemmän kuin tupakka.
Yle Kanavilla oli kerran dokumentti tämän lääkkeen käytöstä.
Ilmeni että palvelutaloissa ja hoivakodeissa sitä syötetään vanhuksille jopa 100mg
vuorokaudessa? (että he olisivat rauhallisempia ja heitä olisi
helpompi hoitaa)?"
Tämä on muuten jännä mömmö! Jokunen vuosi sitten sitä haluttiin ehdottomasti syöttää esim. nukahtamisvaikeuksista kärsiville. Minullekin sanottiin, että nukahtamislääke, joka oli ollut minulla käytössä pitkään, olikin nyt vallan hirveä myrkky. Tilalle annettiin Mirtazapin, josta pienelläkin annoksella seurasi käsittämätön tokkura. En tiennyt oliko yö vai päivä. Tästä huolimatta kuulemma pystyi käymään töissä "ihan loistavasti".
Olisi kiinnostavaa tietää, miksi lääkärit alkavat yht´äkkiä määräämään jotain tiettyä tuotetta. Ihan kuin jollain lääketehtaalla olisi ylituotantoa jostain mömmöstä ja sitä täytyy saada pois varastoista. Kun tilanne menee ohi, palataan entiseen käytäntöön kuin ei mitään. Etenkin nuoret lääkärit tuntuvat olevan lääke-edustajien talutushihnassa, kun taas kokenemmat päättelevät asioita itsenäisemmin. - Anonyymi
€ takia ADHD tunnistettiin sairaudeksi kun joka diaknisoidusta lapsesta saa 2000 €/ kk 24 000 vuosi ja 10 vuodessa 240 000 €
Kyllä tuolla rahalla huijarit tekee valhe tieteitä missä vaan.
Hyvä huijari, etkö ymmärrä että ei ole mitään sellaista näkymätöntä sisintä olemassakaan, jota huijarinne markkinoi.
Huijareilla on yli 500 tautia näkymättömälle sisimmälle ja sitä tautia on aina eniten jossa on kalleimmat € pillerit.
Huijarinne sanoo: maksaa, haimaa ja munuiaisia myrkyttämällä näkymätön sisin paranee huijarien kuvittlemista taudeista.
Insuliini paransi kaikki näkymättömän sisimmän taudit kunnes sen hinta laski, jolloin koululääketieteen huijarit vain sanoi: ei insuliini enää parannakaan näkymätöntä sisintä. Ja 100% sama kaava kaikilla pillereillä, niiden vaikutus lakkaa heti kun hinta laskee..
1. Samat huijarit tekee teorioita näkymättömästä sisimmästä.
2.samat huijarit esiintyy näkymättömän sisimmän spesialistina.
3. Samat huijarit käärii kelan maksamat rahat hermomyrkyistä joita he sinulle markkinoivat kun ensin ovat tehneet sinulle kuvittelemansa näkymättömän sisimmän taudin.
Huijarit jakaa toinen toisilleen nobel palkintoja ja professuureja, että huijaus näyttäisi oikealta tieteeltä.
Tämä huijari on koululääketieteen psykiatria. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Masennuslääkkeet LISÄÄVÄT masennusta pitkään käytettynä. Ja saattavat tuottaa myös hypomaniaa, ja joillekin jopa kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Katso esim. tuo MOT-dokumentti, josta laitoin linkin.
Mielestäni masennusta, ja muitakaan psyykkisiä ongelmia, ei pitäisi määritellä sairauksiksi. Ne ovat elämäntilanteesta johtuvaa kärsimystä. Vaikka joskus ongelmat ovatkin niin pahoja, että voimavarat loppuvat eikä ihminen silloin ole työ- ja toimintakykyinen, niin siltikään ne eivät ole varsinaisesti sairauksia. Nykyään vaan saa apua mielen pulmiin ainoastaan, jos ensin suostuu ottamaan diagnoosin.
Apua tulee yleensä parhaiten terapiasta ja muusta psykososiaalisesta tuesta, ja biologisista lääkkeettömistä keinoista kuten liikunnasta ja ravinnosta, ja toimeentulon, työolojen ja muun sosiaalisen kentän kuntoonlaittamisesta. Mielenterveysjärjestelmällä on hyvin vähän tarjottavana mitään näistä. Siksi niin moni tulee siellä vielä huonompaan kuntoon. :(
Aina voi kuitenkin koettaa asioida psykiatrisissa palveluissa sen verran, että saa laitetuksi esimerkiksi terapiahakemuksen liikkeelle... Katsoo vaan sitten, ettei ota sellaista terapeuttia, joka näkee asiat sairaus- ja diagnoosinäkökulmasta.
Aika suuri osa tämänhetkisestä psykiatriasta ja mielenterveysjärjestelmästä on sellaista "keisarin uudet vaatteet" -touhua. Mielestäni.Masennus lääkkeet tekee ajoittaisen ylikierros manian
Ell bipolar taudin ja siihen köytetyt myrkyt 10 muuta tautia.
Masennuksesta ei parane koskaan jos käytät neuroleptejä, ne sulkee dobamiinit ja sen vajaus pitää kroonisen masennuksen yllä. Dobamiini on vitaali aine joka estää masennuksen ja koululääketiteen puoskarit tekee tahallaan masennuksen sulkemalla dobamiinit neuroleptein.
Älä koskaan luota lääkäriin joka sanoo painokkasti " minä olen lääkäri" näkymättömän sisimmän lääkäri eli spesialisti ei voi olla kukaan (GOD) koska kukaan ei tiedä, ei ainakaan koululääketieteen € huijarit, millainen näkymätön sisin meillä on...koululääketiede on freudista asti ollut huijarien kerho..
Freudin oli pakko myydä opioideja psyykkelääkkeeksi oman addictionsa rahoittamiseksi, huijari teki ensin teorian millainen näkymätön sisin ja tauteja näkymättömässä sisimmässä on, jotka paranee tähti hintaisilla opioideilla.
Siitä päivästä koko koululääketieteen lafka on huijannu triljardeja joka ikinen vuosi..
Huijarit sanoo: näkymätön sisin paranee tällä ja tällä € pillerillä taudista jotka $ puoskarit sinun näkymättömässä sisimmässäsi näkevät..
Rivi psykiatrit ovat itse huijattuja oppikirjoiillaan jotka on 100 % valhetta ja vain sitä varten että sinusta saadaan kaupparavara -orja heidän hermomyrkky tehtailleen..
Nimittäin taudit joita sinulla ei ole, eikä ole koskaan ollutkaan kuin huijarin kuvituksissa, eivät parane koskaan..
Masennukseen voi rajatusti käyttää mäkikuismaa lyhyesti.
Silloin kukaan ei vangitse sinua ja pakota ja solvaa mieliasairaaksi eli alenna sinua ali ihmiseksi jos käytät ylipäätään vain luonnon kasvi läkkeitä.
Monet traumaattiset kokemukset jää kokematta joita tulee jos menet koululääketieteen puoskareille.
- Anonyymi
Jotkut voivat ihan oikeasti kyllä parantuakin kun saavat asiansa kuntoon, mistä ikinä se depressio kullakin johtuu.
Usein depressio saattaa uusia joillain herkemmin kuin joillain toisilla.
Eikä ole mikään pakko parantua jos ei parane, aina voi toipua ja vaivan kanssa voi oppia elämään.
Hyväksymällä asian että se alakulo ajoittain iskee niin sen sietää hieman paremmin.
En oikein jaksa uskoa että joku olisi aivan koko ajan jatkuvasti depiksessä tai masentunut, varmaan on ainakin pikkuisen valoisampiakin aikoja tai hetkiä.
Monissa asiayhteyksissä on mainittu että lääkitys saattaa ylläpitää oiretta, sen takia lääkkeitä tulisikin käyttää vaan akuutilla hetkellä, ei vuosikausia.
Masennuslääkkeet ja neuroleptit latistavat tunteita niin jo sekin jo selittää sen että auttavatko ne loppujen lopuksi kauan käytettyinä.- Anonyymi
Kun vaihtaa elämäntyyliä elämä alkaa alusta
Ihminen pystyy parantamaan itse itsensä
Kaikki muu on selittelyä
T: Täydellisen elämänmuutoksen tehnyt entinen bipolaaripotilas - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun vaihtaa elämäntyyliä elämä alkaa alusta
Ihminen pystyy parantamaan itse itsensä
Kaikki muu on selittelyä
T: Täydellisen elämänmuutoksen tehnyt entinen bipolaaripotilasElämä alkaa alusta... joo, tavallaan, mutta fyysisiä haittoja ei pysty enää poistamaan.
Niistä saa kärsiä lopun elämää ja tokihan se hieman rajoittaa joitain asioita.
Olen onnellinen siitä että pää toimii kuitenkin nyt paremmin kun lääkkeet eivät ole sotkemassa kaikkia ajatuksia, tunteita ym.
Tosin on ikävää siinä mielessä kun pää on kirkkaampi niin fyysiset vaivat tuntuvat ikävämmiltä, toisaalta taas niitäkin ajatuksia on helpompi käsitellä ns. selvin päin.
Elämä ei ole millään tavalla yksiselitteistä.
Minulla jäi koko nuori aikuisuus väliin lääkepöpperössä ja nyt on aikalailla myöhäistä paikkailla, tietysti parhaani yritän.
Sosiaalisena ihmisenä on onneksi helppoa mennä porukkaan kuin porukkaan mutta silti ajoittain tuntuu että jokin on vielä hakusessa, ehkä etsin edelleen sitä " omaa juttua ".
Työelämään minusta ei enää ole, valitettavasti. Nyt kun ehkä pää kestäisi niin muut jutut ovat estämässä.
Eli kaikki ei ole suinkaan selittelyä vaikka ihminen osittain pystyykin parantamaan itsensä, ihan kaikkeen ei aina pysty itse kun ei enää pysty edes lääketiede.
Olen toki iloinen heidän puolestaan jotka paranevat ja toipuvat " täysin ". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun vaihtaa elämäntyyliä elämä alkaa alusta
Ihminen pystyy parantamaan itse itsensä
Kaikki muu on selittelyä
T: Täydellisen elämänmuutoksen tehnyt entinen bipolaaripotilasElämä alkaa alusta... joo, tavallaan, mutta fyysisiä haittoja ei pysty enää poistamaan.
Niistä saa kärsiä lopun elämää ja tokihan se hieman rajoittaa joitain asioita.
Olen onnellinen siitä että pää toimii kuitenkin nyt paremmin kun lääkkeet eivät ole sotkemassa kaikkia ajatuksia, tunteita ym.
Tosin on ikävää siinä mielessä kun pää on kirkkaampi niin fyysiset vaivat tuntuvat ikävämmiltä, toisaalta taas niitäkin ajatuksia on helpompi käsitellä ns. selvin päin.
Elämä ei ole millään tavalla yksiselitteistä.
Minulla jäi koko nuori aikuisuus väliin lääkepöpperössä ja nyt on aikalailla myöhäistä paikkailla, tietysti parhaani yritän.
Sosiaalisena ihmisenä on onneksi helppoa mennä porukkaan kuin porukkaan mutta silti ajoittain tuntuu että jokin on vielä hakusessa, ehkä etsin edelleen sitä " omaa juttua ".
Työelämään minusta ei enää ole, valitettavasti. Nyt kun ehkä pää kestäisi niin muut jutut ovat estämässä.
Eli kaikki ei ole suinkaan selittelyä vaikka ihminen osittain pystyykin parantamaan itsensä, ihan kaikkeen ei aina pysty itse kun ei enää pysty edes lääketiede.
Olen toki iloinen heidän puolestaan jotka paranevat ja toipuvat " täysin ".
- Anonyymi
Kyllä se ihmetyttää nykyään ja jo vuosia aiemminkin kun kaikki mielialojen vaihtelut yritetään diagnosoida. Kuuluu elämään että välillä on pirteämpi ja välillä vähän maissa. Ja surukin on käsite ihan erikseen, ei se ole edes mitään depressiota.
Minustakin tuo vanhuksille Mirtaa jopa 100 mg vaikutti aika isolta määrältä. Mutta se on kuitenkin totta että hoitolaitoksissa lääkitään juuri rauhoittamisen takia.
Ja se on väärin ottaa ihmiseltä pois se viimeinenkin ihmisyys ja elämänilo.
Olen kyllä kuullut että lastenkodissakin on ollut samaa, lääkitsemistä, jopa ihan vaan sen takia kun lapsi itkee ikävää. Ja kun mulle tuo tieto aukesi niin kuulin että on yleisempääkin.
En tiedä johtuuko juuri siitä että henkilökunta pääsee pienemmällä vaivalla kun porukka on rauhallista.
Paljon käytetään krooniseen kipuunkin masennuslääkkeitä, itsellekin on joskus ehdotettu mutta en ole suostunut.
Psyykenlääkkeet aiheuttavat fyysisiäkin vaivoja kun niitä käyttää vuosikausia.
Kun ne kerran aivoissa vaikuttavat niin siellä vaikuttavat myös hermostoon ym.
Jotkut lääkkeet saatttavat tehdä sydämelle esim. rytmihäiriöitä, jotkut altistavat diabetekselle, eli eivät ne ihan kevyttä kamaa ole.- Anonyymi
Lapsille käytetään neuroleptejäkin. Se on hirveää, kun ajattelee, että ne tuhoavat aivosoluja. Tämä on tutkimustietoa. Neuroleptit tuhoavat aivosoluja, sekä ns. harmaata että valkoista ainetta. Vaikutus on havaittavissa jo muutaman viikon käytön jälkeen. Hippokampus, oppimisen ja muistin keskus, pienenee. Aivokammiot laajenevat.
Tämä jo yksistään on syy, miksi kenellekään ei pitäisi määrätä "elinikäistä neuroleptilääkitystä."
Ja eihän aivosolujen tuhoutuminen ole edes niiden ainoa haittavaikutus. Ehkä se on niistä dramaattisin, ainakin ääneen sanottuna ja paperille kirjoitettuna. On myös diabetes, sydänongelmat jne. Kaikki tärkeimmät sisäelimet ja -järjestelmät kärsivät neuroleptien pitkäaikaiskäytöstä.
Ainoa psyykenlääketyyppi mitä itse oikeastaan voin hyväksyä, olisi lyhytaikainen mietojen rauhoittavien ja unilääkkeiden käyttö. Bentsoistakin on pitkällä aikavälillä paljon haittaa, mm. riippuvuus ja muistiongelmat. Kuitenkin niissä hankalimmissa tilanteissa, jolloin ihmisen olo on kestämätön, kokee esimerkiksi valtavaa levottomuutta ja tuskaa, ja näihin
usein liittyvää unettomuutta, voi miedosta ei-neurolepti-lääkityksestä olla tilapäistä apua. Länsi-Lapissa toimitaan näin. Siellähän on käytössä avoimen dialogin hoitomenetelmä. Psykososiaalinen tuki on pääsiallinen apukeino, ja lääkitys pidetään minimissä koko ajan. Kenellekään ei suositella "elinikäistä" lääkitystä, minkäänlaista.
Avoimesta dialogista on netissä youtube-dokumentti, löytyy googlaamalla "avoin dialogi". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lapsille käytetään neuroleptejäkin. Se on hirveää, kun ajattelee, että ne tuhoavat aivosoluja. Tämä on tutkimustietoa. Neuroleptit tuhoavat aivosoluja, sekä ns. harmaata että valkoista ainetta. Vaikutus on havaittavissa jo muutaman viikon käytön jälkeen. Hippokampus, oppimisen ja muistin keskus, pienenee. Aivokammiot laajenevat.
Tämä jo yksistään on syy, miksi kenellekään ei pitäisi määrätä "elinikäistä neuroleptilääkitystä."
Ja eihän aivosolujen tuhoutuminen ole edes niiden ainoa haittavaikutus. Ehkä se on niistä dramaattisin, ainakin ääneen sanottuna ja paperille kirjoitettuna. On myös diabetes, sydänongelmat jne. Kaikki tärkeimmät sisäelimet ja -järjestelmät kärsivät neuroleptien pitkäaikaiskäytöstä.
Ainoa psyykenlääketyyppi mitä itse oikeastaan voin hyväksyä, olisi lyhytaikainen mietojen rauhoittavien ja unilääkkeiden käyttö. Bentsoistakin on pitkällä aikavälillä paljon haittaa, mm. riippuvuus ja muistiongelmat. Kuitenkin niissä hankalimmissa tilanteissa, jolloin ihmisen olo on kestämätön, kokee esimerkiksi valtavaa levottomuutta ja tuskaa, ja näihin
usein liittyvää unettomuutta, voi miedosta ei-neurolepti-lääkityksestä olla tilapäistä apua. Länsi-Lapissa toimitaan näin. Siellähän on käytössä avoimen dialogin hoitomenetelmä. Psykososiaalinen tuki on pääsiallinen apukeino, ja lääkitys pidetään minimissä koko ajan. Kenellekään ei suositella "elinikäistä" lääkitystä, minkäänlaista.
Avoimesta dialogista on netissä youtube-dokumentti, löytyy googlaamalla "avoin dialogi".Korjaus, tarkoitin siis, että ei suositella "elinikäistä psyykenlääkitystä." :)
- Anonyymi
Apteekki englanniksi drug store. Lääkkeellä ja huumeella ei farmakologisesti ole mitään eroa. Itse käytän sekä lääkärin määräämiä huumeita että itse kasvattamiani lääkkeitä. Pitäytyisin täysin itse kasvattamissani lääkkeissä, mutta aikoinaan lääkärin määräämät huumeet ovat sen verran vaurioittaneet hermostoa etten nykyään pysty nukkumaan ilman huumetta.
- Anonyymi
Niinpä, psyykenlääkkeiden nukuttavaan vaikutukseen voi jäädä koukkuun niin että nukahtaminen ilman niitä vaikeutuu. Vieroitusoireet voi tehdä unettomuutta ja nukkumisen hankaluuksia. Unettomuus voi pahentua rebound oireena lopettaessa ollen vaikeampaa kuin ennen niitä. Psyykenlääkkeet vaikuttaa unen sykleihinkin ja unijaksoihin. Esim. SSRI lääkkeet vaikuttaa REM - unen jaksoon sitä supistaen ja bentsodiatsepiinit leikkaa syvän unen jaksoa. Moni kuvaa oloaan niin että saavat nukuttua esim. jollain Ketipinorilla tai Mirtalla mutta viettävät päivän tokkurassa. Osa saa SSRI - lääkkeistä tai muista psyykenlääkkeistä unettomuutta. Osa pillereistä saattaa huonontaa unen laatua. Jollekin jotkut lääkkeet voi esim pahentaa uniapneaa tai pahentaa tai aiheuttaa levottomia jalkoja, mitkä häiritsee unta ja palautumista.
Uni on kemiallinen prosessi missä jokaisella välittäjäaineella on omia tehtäviä minkä sorkinta voi tuottaa arvaamattomia ja laajoja harmeja. Vireystilan säätely voi häiriintyä. Myös huumausaineet ja päihteet voi tuottaa samanlaisia ongelmia unelle ja esim. alkoholisteille huonolaatuinen uni ja unettomuus on normaalia. Kun uni häiriintyy sillä voi olla negatiivisia vaikutuksia aivoterveydelle.
Hoitosuosituksissa suositellaan nykyään lääkkeetöntä unettomuuden hoitoa erilaisin tekniikoin, mutta moni etenkin mielenterveyspotilas nukkuu lääkeunta ja heille pillereitä helposti määrätään. Esim. Ketipinor on yleinen uneen määrätty lääke, vaikka kyseisen lääkkeen määrääminen unettomuuteen on ns. off label, ja osa ei sitä edes kannata koska sitä ei ole tutkittu kunnolla unettomuuden hoidossa. Mirtatsapiinia määrätään monille ns. terveillekin ihmisille unettomuuteen nykyään, koska siinä ei ole samanlaista riippuvuuspotentiaalia eikä se leikkaa palauttavaa syvän unen jaksoa pienenä annoksena. Toisaalta tiedän, että kyseiseen lääkkeeseen on saanut ihmiset vieroitushankaluuksia ja osalla siinäkin toleranssi nousee eli se lakkaa tehoamasta. Osa ei edes pysty käyttämään sitä unilääkkeenä koska se aiheuttaa niin pahaa tokkuraa ja muita harmeja kuten lihomista.
Joku unettomuus voi kuulostaa pieneltä oireelta, mutta se ei sitä ole. Se voi tuhota elämän ja elämänlaadun. Elämästä tulee kamalaa ilman palauttavaa unta.
Itse olen saanut vieroittauduttua vuosia käyttämästäni nukkumiseen tarkoitetusta lääkkeestä pienentämällä sitä todella hitaalla aikataululla. Välillä on ollut aika tuskaista unettomuutta. Hyvä puoli näyttää olevan, että tavallinen uni voi palautua, vaikka siinä voi mennä tosi paljon aikaakin. Keho korjaa itseään. Kannattaa samaan aikaan tehdä unettomuuden lääkkeettömiä hoitotekniikoita vieroituksen tukena
- Anonyymi
Kun vois kerrankin kuulla keskustelua homeopaattisista lääkkeistä, niistä on paljon enemmän apua ja pitemmaksi ajaksi kuin tavallisista lääkkeistä. Ja mitään haittavaikutuksia ei ole. Suomessa ollaan niin lapsen kengissä näissä asioissa. Jokainen voi kattoo vaikka netistä mitkä homeopaattiset lääkkeet auttaa masennukseen ja jos ottaa 200 tai 1 M potenssia niin asia hoituu sillä.
Kannattaa opiskella hiukan homeopatiaa ja alkaa hoitamaan itse niiden avulla terveyttään, jos ei ole varaa juosta homeopaatilla, jotka antaa vain yhden lääkkeen kerralla kun usein 2-3 hom lääkettä auttaa nopeammin. Tyypillistä näitä lääkeitä käytettäessä on, että olo voi pahentua jopa muutamaksi päiväksi tai viikoksi, mutta kun se vaihe menee ohi, niin sitten on jo vahvoilla.
Homeopaattisilla lääkkeillä on pärjätty vanhukseksi asti, vaikka jo 35 vuotiaana luulin kuolevani moniin sairauksiini. Jätin silloin tav lääkkeet ja siirryin homeopaattisiin valmisteisiin, opiskelin kahdessa eri maassa homeopatiaa. Tosin jooga ja ns BNK kiirtan tanssi auttoivat myös huomattavasti, etenkin masentuneisuuteen. - Anonyymi
Psykiatria tuhosi elämäni. Sen tuputtamat aineet voi haittana ja vieroitusoireena (ja kroonisestikin):
- viedä kyvyn rentoutua ja tehdä sisäisesti levottomaksi
- tehdä elämästäsi kidutusta jossa kärsit vuosia listasta kiduttavia fyysisiä oireita mistä yksi on rentoutumisen hankaluus
- viedä kyvyn nukkua rauhallisesti ilman häiriöitynyttä unta
- viedä kyvyn istua ja maata aloillaan
- viedä kykysi työhön ja kykyysi ansaita rahaa
- viedä kykysi tuntea tunteita kuten ihastumista
- viedä seksuaalisuutesi ja mahdollisuudet parisuhteeseen
- viedä energiasi ja kykysi jaksaa arjessa
- viedä terveytesi
- viedä kykysi ajatella kirkkaasti ja muistaa kirkkaasti- Anonyymi
Ja kun he tekevät tämän sinulle, he pesevät kätensä. "Ei se lääkkeiden vika ollut". Sanotaanko että vähän on hampaankolossa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja kun he tekevät tämän sinulle, he pesevät kätensä. "Ei se lääkkeiden vika ollut". Sanotaanko että vähän on hampaankolossa.
Minä tunnen ihmisiä, joille on käynyt noin kuten listassa kirjoitat., monivuotisen psyykenlääkkeiden käytön jälkeen. Eräälläkin oli masennuslääkkeitä, neurolepteja, bentsoja, epilepsialääkkeitä. Hän oli hoidoissa yli 15 vuotta. Lisäksi sähköshokittamista. Hän allekirjoittaisi tuon koko listan, minkä kirjoitat psyykenlääkkeiden haittavaikutuksista. Hän itse on siis sitä mieltä, ja asian voi todeta myös kuka tahansa joka hänet tuntee. Psyykenlääkkeet ovat aiheuttaneet hänelle pysyvän neurologisen vaurion.
Varoitan lääkkeistä, hänen puolestaan. Hän on sanonut mm., että "nuorten vanhempia pitäisi varoittaa, että älkää herrajumala lähettäkö lastanne psykiatrille." - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä tunnen ihmisiä, joille on käynyt noin kuten listassa kirjoitat., monivuotisen psyykenlääkkeiden käytön jälkeen. Eräälläkin oli masennuslääkkeitä, neurolepteja, bentsoja, epilepsialääkkeitä. Hän oli hoidoissa yli 15 vuotta. Lisäksi sähköshokittamista. Hän allekirjoittaisi tuon koko listan, minkä kirjoitat psyykenlääkkeiden haittavaikutuksista. Hän itse on siis sitä mieltä, ja asian voi todeta myös kuka tahansa joka hänet tuntee. Psyykenlääkkeet ovat aiheuttaneet hänelle pysyvän neurologisen vaurion.
Varoitan lääkkeistä, hänen puolestaan. Hän on sanonut mm., että "nuorten vanhempia pitäisi varoittaa, että älkää herrajumala lähettäkö lastanne psykiatrille."Neurologista vaivaa minullekin jäi kun parikymmentä vuotta käytin lääkkeitä.
Tuolla aiemmassa kohdassa oli lista mitä kaikkea lääkkeet voivat aiheuttaa, minullekin ne kaikki tuttuja ja ne kaikki minulla olivat silloin kun söin lääkkeitä.
Suurin osa onneksi jäi pois lääkkeiden käytön lopettamisen jälkeen.
Nuorten asiasta vielä sen verran mainitsen, kun nuori alkaa oireilla ja vanhemmat yrittävät löytää ratkaisua, apua tilanteeseen niin siinä käy usein niin että harvoin vanhemmilla on tietoa lääkityksistä ym.
Hoitotahot kyllä osaavat puhua puolestaan kuinka hyviä muka jotkut lääkkeet ovat ja kuinka ne auttavat, ei siinä kovin laajasti taideta haitoista kertoa vaikka jotain on pakko sanoa kuitenkin.
Neuvoni olisi se kun vanhemmille ehdotetaan että lapsi tai nuori alkaisi kokeilla jotain lääkkeitä niin kannattaa ottaa itsekin selvää niistä eikä lumoutua pelkistä puheista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Neurologista vaivaa minullekin jäi kun parikymmentä vuotta käytin lääkkeitä.
Tuolla aiemmassa kohdassa oli lista mitä kaikkea lääkkeet voivat aiheuttaa, minullekin ne kaikki tuttuja ja ne kaikki minulla olivat silloin kun söin lääkkeitä.
Suurin osa onneksi jäi pois lääkkeiden käytön lopettamisen jälkeen.
Nuorten asiasta vielä sen verran mainitsen, kun nuori alkaa oireilla ja vanhemmat yrittävät löytää ratkaisua, apua tilanteeseen niin siinä käy usein niin että harvoin vanhemmilla on tietoa lääkityksistä ym.
Hoitotahot kyllä osaavat puhua puolestaan kuinka hyviä muka jotkut lääkkeet ovat ja kuinka ne auttavat, ei siinä kovin laajasti taideta haitoista kertoa vaikka jotain on pakko sanoa kuitenkin.
Neuvoni olisi se kun vanhemmille ehdotetaan että lapsi tai nuori alkaisi kokeilla jotain lääkkeitä niin kannattaa ottaa itsekin selvää niistä eikä lumoutua pelkistä puheista.Paha epäkohta on sekin, että lääkärit eivät yleensä puhu halaistua sanaa mahdollisista haittavaikutuksista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Paha epäkohta on sekin, että lääkärit eivät yleensä puhu halaistua sanaa mahdollisista haittavaikutuksista.
Kukapa hyviä bisneksiään rupeaa vaarantamaan jonkun potilaan takia?
- Anonyymi
Jos joku epäilee kirjoittamaani listaa mitä psyykenlääkkeet voi tehdä, niin tutustukaa toki pakkausselosteeseen ja lääkkeiden vieroitusoireisiin. Siellä ne on mainittu. Toki kaunistellen ja saaden ne kuulostamaan kuin joltain tosi harvinaisilta oireilta. Lukekaa myöskin ne oireet minkä yleisyyttä ei tiedetä. Kokeilkaapa käyttää vuosia isolla annoksella ja vieroittautukaa! Eipä olekaan enää niin harvinaista se. Itselläni on ollut todellinen lysti, koska minulla on ollut suorastaan "värisuora" lääkkeitä mitä on ollut useampi. Siinä on enää hankala sanoa kuinka yleisiä haitat on kun lääkäri on määrännyt useita päällekkäin.
Elämästänne voi tulla helvetti niiden harmien seurauksena.
Vieroituksessa käy ylikierroksilla, uni häiriintyy, keho on stressaantunut erilaisista fyysisistä oireista, olo on itkuinen, mielialat heittelee. Itse sain liikehäiriöitä yhdessä vaiheessa harmina lääkkeistä, kun yritin ensin vieroittautua ja aloittaa lääkettä uudelleen ja lääkäri löi uutta lääkettä sivuun ja pam! Tuntui kuin olisin halunnut päästä nahoistani kun oli niin sisäisesti levoton olo. Sitten määrättiin rauhoittavia ja ne ne vasta harmia aiheuttikin. Kun olen vuosia viettänyt suossa vieroittautua päällekkäin määrätyistä lääkkeistä, minulle on puhjennut krooninen väsymys. Yhtäkkiä koko hermostoni ja kroppani on sekaisin ja voin p**** huonosti joka päivä. Olen itse todenteolla epäillyt että kyse on puhjenneesta mielenterveysongelmasta kun se jotenkin kummasti alkoi juuri vieroituksessa lääkkeistä.
Yksi asia minkä olen oppinut lääkkeistä. Vaarallisinta aikaa on niiden aloitus- ja lopetusvaihe. Liian nopea vieroitus voi sotkea elämäsi pitkäksi aikaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kukapa hyviä bisneksiään rupeaa vaarantamaan jonkun potilaan takia?
Ei ole eikä tule kokemusta masennuslääkkeistä, mutta monesti kuulee valkotakeilta, että pillereitä popsitaan sitten lopun ikää esim. kun kyse on happosalpaajista tai verenpainelääkkeistä. Syökööt itse lääkkeensä, jos ovat heidän mielestään niin hyviä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Neurologista vaivaa minullekin jäi kun parikymmentä vuotta käytin lääkkeitä.
Tuolla aiemmassa kohdassa oli lista mitä kaikkea lääkkeet voivat aiheuttaa, minullekin ne kaikki tuttuja ja ne kaikki minulla olivat silloin kun söin lääkkeitä.
Suurin osa onneksi jäi pois lääkkeiden käytön lopettamisen jälkeen.
Nuorten asiasta vielä sen verran mainitsen, kun nuori alkaa oireilla ja vanhemmat yrittävät löytää ratkaisua, apua tilanteeseen niin siinä käy usein niin että harvoin vanhemmilla on tietoa lääkityksistä ym.
Hoitotahot kyllä osaavat puhua puolestaan kuinka hyviä muka jotkut lääkkeet ovat ja kuinka ne auttavat, ei siinä kovin laajasti taideta haitoista kertoa vaikka jotain on pakko sanoa kuitenkin.
Neuvoni olisi se kun vanhemmille ehdotetaan että lapsi tai nuori alkaisi kokeilla jotain lääkkeitä niin kannattaa ottaa itsekin selvää niistä eikä lumoutua pelkistä puheista.Äitini haki minulle apua nuorisopoliklinikalta, koska minulla oli pakko-oireita ja ahdistuneisuutta 18 vuotta täyttäessäni. Siellä psykiatrit valehtelivat hänelle tuttuun tapaansa, että aivoissani on kemiallinen epätasapaino, joka pitää masennuslääkkeellä "korjata". Oloni oli silloin paha ja luotin psykiatriaan, että kaikki hoito on minun parhaakseni. Haavoittuvaa nuorta käytettiin hyväksi. Lääkkeeksi tuli turvallinen ja hyvin siedetty Seroxat, tottakai.
Äitini uskoo samaan satuun ja kusetukseen kemiallisesta epätasapainosta yhä tänäkin päivänä. Olen yrittänyt puhua hänelle järkeä päähän, vaan ei mene perille.
Minä sen sijaan en usko. 20 vuotta kestänyt lääkitys ja siitä vieroittautuminen on laittanut aivokemiani ja aineenvaihduntani totaalisen sekaisin. Muistini ja kognitioni ovat heikentyneet, on jatkuvaa sisäistä levottomuutta. Suolistoni toiminta on sekaisin, on keliakiaan viittaavia oireita. Suurin ongelmani ovat entisestään pahentuneet anhedonia ja motivaation puute. Näitä oli toki jo lääkityksen aikana. Kärsin nyt ilmeisesti jonkinasteisesta neurotoksisuudesta.
Äitini sekä psykiatrit hoitajineen pitävät oireitani kuviteltuina. Terapeuttini toistaa samaa mantraa kuin kaltaisensa: "Masennuslääkkeitä pitää syödä siinä missä diabeetikon pitää käytää insuliinia". Ei vittu.
- Anonyymi
Minulla myös kokemusta siitä että haittoja ei yleensä kerrottu.
Ja nyt kärsitään seurauksista....- Anonyymi
Jokainen potilas ansaitsee saada infomaation käyttämistään lääkkeistä, jossa mainitaan harmit.
Jos lääkärisi ei kerro masennuslääkkeiden olennaisia harmeja, minä voin listata ne tähän ja tässä on kyse SSRI lääkkeiden haitoista, jotka toki pätee muihinkin:
(On myös sinun OIKEUTESI päättää oletko valmis riskeeraamaan itsellesi nämä harmit. Lääkärit ovat osittain tietämättömiä harmeista)
Harmit:
- voit tulla tietyllä tapaa riippuvaiseksi lääkkeisiin ja yksikin unohtunut annos voi saada kehosi reagoimaan ja sinulle voi tulla mm. sähköiskutuntemuksia päähän. Näissä on kyse vieroitusoireista. Niihin ei kannata suhtautua leikillä vaan ottaa pillerit säännöllisesti. Hermoston kanssa ei kannata leikkiä
- kun lopetat, sinun pitää tehdä se hitaasti lääkärin valvonnassa, koska voit saada vieroitusoireita minkä riskiä lisää pitkä ja suuriannoksinen käyttö. Kaikille ei onnistu edes lääkärin suosittelemat pudotustyylit lääkkeisiin vaan on olemassa potilasfoorumeita missä ihmiset joutuu vähentämään 10 prosenttia annoksesta kk tyylillä eikä tämäkään ehkäise vieroitusoireita kaikilla. Lääkärien tiedonpuute vieroitusoireiden hankaluudesta on saanut aikaan potilasfoorumeita kuten Surviving Antidepressants. Osalla on suuria ongelmia lopettaa lääke
- SSRI - lääkkeillä on todennäköistä että saat seksiongelmia (esim. erektiohankaluuksia tai kiihottumisen hankaluuksia). Jopa Euroopan lääkevirasto on todennut että oireet voi jatkua lopetuksen jälkeen. Kyse on ilmiöstä "PSSD".
- Pitkäaikaista käyttöä ja vieroitusta on tutkittu vähän, vaikka ihmisiä on laitettu lääkkeille vuosiksi. Alunperin lääkkeet tehtiin lyhyeen käyttöön. Mieti tätä käyttöaikasi kohdalla
- Koska kyse on psykoaktiivisesti vaikuttavasta aineesta sillä ei välttämättä ole ainoana vaikutuksena masennuksen lievittyminen vaan se on yksilöllistä miten siihen aineeseen reagoi. Sen lisäksi että jotkut kokee esim masennuksen poistumista, jotkut kokee tunteiden leikkautumista tai vaikka apatian lisääntymistä. Eli siis masennuksen poistamisen vuoksi voit saada hiukan kummallisia muutoksia itsessäsi, mitkä ei ole kaikki suotuisia. Huom. Masennus ei poistu kaikilla masennuslääkkeillä.
- Jos lääkärisi määrää lääkkeitä lievempään masennukseen, mieti tarkkaan onko syytä ottaa riskejä lääkehaitoista.
- Lääke voi aiheuttaa levottomuuden lisääntymistä sekä unen häiriöitä sen sijaan että parantuisi masennuksesta. Jollekin masennuslääkkeet puhkaisee kaksisuuntaisen oireita. Jollekin lääkkeet aiheuttaa itsemurha-ajatuksia ja huonontaa oloa. On arvaamatonta miten lääkkeeseen reagoit.
- Lue lista fyysisistä haittavaikutuksista ennen käyttöä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jokainen potilas ansaitsee saada infomaation käyttämistään lääkkeistä, jossa mainitaan harmit.
Jos lääkärisi ei kerro masennuslääkkeiden olennaisia harmeja, minä voin listata ne tähän ja tässä on kyse SSRI lääkkeiden haitoista, jotka toki pätee muihinkin:
(On myös sinun OIKEUTESI päättää oletko valmis riskeeraamaan itsellesi nämä harmit. Lääkärit ovat osittain tietämättömiä harmeista)
Harmit:
- voit tulla tietyllä tapaa riippuvaiseksi lääkkeisiin ja yksikin unohtunut annos voi saada kehosi reagoimaan ja sinulle voi tulla mm. sähköiskutuntemuksia päähän. Näissä on kyse vieroitusoireista. Niihin ei kannata suhtautua leikillä vaan ottaa pillerit säännöllisesti. Hermoston kanssa ei kannata leikkiä
- kun lopetat, sinun pitää tehdä se hitaasti lääkärin valvonnassa, koska voit saada vieroitusoireita minkä riskiä lisää pitkä ja suuriannoksinen käyttö. Kaikille ei onnistu edes lääkärin suosittelemat pudotustyylit lääkkeisiin vaan on olemassa potilasfoorumeita missä ihmiset joutuu vähentämään 10 prosenttia annoksesta kk tyylillä eikä tämäkään ehkäise vieroitusoireita kaikilla. Lääkärien tiedonpuute vieroitusoireiden hankaluudesta on saanut aikaan potilasfoorumeita kuten Surviving Antidepressants. Osalla on suuria ongelmia lopettaa lääke
- SSRI - lääkkeillä on todennäköistä että saat seksiongelmia (esim. erektiohankaluuksia tai kiihottumisen hankaluuksia). Jopa Euroopan lääkevirasto on todennut että oireet voi jatkua lopetuksen jälkeen. Kyse on ilmiöstä "PSSD".
- Pitkäaikaista käyttöä ja vieroitusta on tutkittu vähän, vaikka ihmisiä on laitettu lääkkeille vuosiksi. Alunperin lääkkeet tehtiin lyhyeen käyttöön. Mieti tätä käyttöaikasi kohdalla
- Koska kyse on psykoaktiivisesti vaikuttavasta aineesta sillä ei välttämättä ole ainoana vaikutuksena masennuksen lievittyminen vaan se on yksilöllistä miten siihen aineeseen reagoi. Sen lisäksi että jotkut kokee esim masennuksen poistumista, jotkut kokee tunteiden leikkautumista tai vaikka apatian lisääntymistä. Eli siis masennuksen poistamisen vuoksi voit saada hiukan kummallisia muutoksia itsessäsi, mitkä ei ole kaikki suotuisia. Huom. Masennus ei poistu kaikilla masennuslääkkeillä.
- Jos lääkärisi määrää lääkkeitä lievempään masennukseen, mieti tarkkaan onko syytä ottaa riskejä lääkehaitoista.
- Lääke voi aiheuttaa levottomuuden lisääntymistä sekä unen häiriöitä sen sijaan että parantuisi masennuksesta. Jollekin masennuslääkkeet puhkaisee kaksisuuntaisen oireita. Jollekin lääkkeet aiheuttaa itsemurha-ajatuksia ja huonontaa oloa. On arvaamatonta miten lääkkeeseen reagoit.
- Lue lista fyysisistä haittavaikutuksista ennen käyttöä.Minulle sanottiin masennuslääkkeistä "eivät aiheuta riippuvuutta" "aiheuttavat jotain haittoja kuten esim. kuivaa suuta"
Silkkaa kaunistelua! Aivan anteeksiantamatonta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulle sanottiin masennuslääkkeistä "eivät aiheuta riippuvuutta" "aiheuttavat jotain haittoja kuten esim. kuivaa suuta"
Silkkaa kaunistelua! Aivan anteeksiantamatonta.Suun kuivuminen voi pahimmillaan johtaa siihen, että joudutaan vetämään hampaita pois. Tämä kuulostaa varmaan jollekin asiaa tuntemattomalle "keskustelupalstoille tyypilliseltä liioittelulta", mutta se on totta ja edellä mainitsemalle ystävälleni kävi juuri niin. Hän sai monien vuosien ajan erilaisia vahvoja psyykenlääkkeitä ja niiden yhdistelmiä. Jotkut lääkkeistä kuivattivat suuta, mm. Peratsin ja Seroquel. Seroquelin kohdalla (800 mg vrk) tapahtui pahin suun kuivuminen. Hän kertoo, että suu tuntui kuin hiekkapaperilta, ja hampaat halkeilivat. Lopulta osa niistä jouduttiin vetämään pois. (Hän hoiti kyllä aina hampaitaan, siitä ei ollut kysymys.) Muutaman keskeisen etuhampaan poisto vaikuttaa purentaan ja ulkonäköön. Implantteihin hänellä ei ole varaa, koska on työkyvyttömyyseläkkeellä.
Hammasasia on pienimpiä psyykenlääkkeiden hänelle aiheuttamista vaurioista, mutta ei silti vähäinen. Hän puhuu siitä usein, ja suree.
Anonyymi Eilen 18:53 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suun kuivuminen voi pahimmillaan johtaa siihen, että joudutaan vetämään hampaita pois. Tämä kuulostaa varmaan jollekin asiaa tuntemattomalle "keskustelupalstoille tyypilliseltä liioittelulta", mutta se on totta ja edellä mainitsemalle ystävälleni kävi juuri niin. Hän sai monien vuosien ajan erilaisia vahvoja psyykenlääkkeitä ja niiden yhdistelmiä. Jotkut lääkkeistä kuivattivat suuta, mm. Peratsin ja Seroquel. Seroquelin kohdalla (800 mg vrk) tapahtui pahin suun kuivuminen. Hän kertoo, että suu tuntui kuin hiekkapaperilta, ja hampaat halkeilivat. Lopulta osa niistä jouduttiin vetämään pois. (Hän hoiti kyllä aina hampaitaan, siitä ei ollut kysymys.) Muutaman keskeisen etuhampaan poisto vaikuttaa purentaan ja ulkonäköön. Implantteihin hänellä ei ole varaa, koska on työkyvyttömyyseläkkeellä.
Hammasasia on pienimpiä psyykenlääkkeiden hänelle aiheuttamista vaurioista, mutta ei silti vähäinen. Hän puhuu siitä usein, ja suree.
Anonyymi Eilen 18:53Pahoittelen, en vähättele psyykenlääkkeiden ja masennuslääkkeiden aiheuttamia hammasongelmia. Tiedän, että ne on todellisia ja hammaslääkärikin on maininnut minulle, että ne voi kuivattaa suuta ja täten pahentaa reikiintymistä. Psyykenlääkkeet ja masennuslääkkeet voi myös laukaista haittana tai vieroitusoireena bruxismia eli narskuttelua, mikä voi myös tuhota hammaskalustoa saaden hampaat halkeilemaan ja lohkeilemaan. Bruxismi ja kuiva suu on tuhoisa yhdistelmä. Elämänlaatua ja itsevarmuutta voi heikentää todellakin hampaiden puuttuminen!
Se että sanotaan, että masennuslääkkeissä on haittavaikutuksia ei riitä kuvaukseksi niiden todellisesta haittapotentiaalista ja kuvaamaan inhimillistä kärsimystä mitä nämä lääkkeet voivat ihmiselle puhkaista. Kirjoittamani lista masennuslääkkeiden todellisista haitoista olisi paljon kuvaavampi potilaalle kuin sanoa että "masennuslääkkeissä on jotain haittoja". Listaan voisi lisätä pitkäkestoisen lääkeriippuvuuden, lääkehaittojen ja vieroitushankaluuksien aiheuttamat haitat ihmiselämässä, mitkä voi varastaa vuosia tehden elämänlaadusta heikompaa.
Me ihmiset jotka olemme käyttäneet näitä vuosia ja vuosikymmeniä ja käyneet läpi vieroitushelvetin tiedämme aika paljon omakohtaisesti lääkkeiden ongelmista. Toki meidän kokemuksemme voi kuitata toteamalla ne anekdooteiksi. Meitä on lääkitty useilla lääkkeillä päällekäin emmekä ikinä tunnu voivan saavan todistettua että jotkut ongelmat mitä koemme lääkkeistä johtuu todellakin lääkkeistä eikä mt-ongelmista. Kukaan ei ole niin voimaton kuin lääkkeillä tuhottu potilas joka voi melskata yksikseen tullen leimatuksi lähinnä vaan joksikin hulluksi.
Kun minulle määrättiin eka kerran masennuslääkkeitä, oli kuin joku buumi selittää masennusta biologisilla syillä, johon olisi joku tehokas lääke yksinkertaistaen masennusta. Usea lääkäri on toistellut masennuslääkkeistä lähes samoja kuvauksia, kuin papukaijat. "Ei aiheuta riippuvuutta."Kuulostaa lähinnä masennuslääkkeiden markkinointipuheelta.
Tässä yksi masennuslääkkeitä käyttänyt psykiatri on kirjoittanut kampanjasta mikä Britanniassa oli 90 - luvulla meneillään missä selvästi yritettin valkopestä SSRI masennuslääkkeitä lääkärien silmissä ja lisätä nätisti tietoisuutta masennuksesta sivussa: https://holeousia.com/2018/08/23/the-defeat-depression-campaign/ Ilmeisesti sen vakuuttelu että masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta oli tärkeää, jotta saatiin ihmisiä popsimaan niitä.
Tuo on harhaanjohtamista, missä potilaalle maalataan kaunis ruusunpunainen kuva lääkkeistä, jotta hän suostuisi niitä käyttämään. Kun potilaalle uskotellaan, että masennuksen biologinen hoito on tärkeää, saadaan samalla potilaalle lisäksi aikaan riippuvuus siihen että hän tarvitsee lääkkeitä. Monille on annettu jonkinlaista kuvausta siitä, kuin hänen aivonsa eivät toimisi jotenkin kemiallisesti oikein ilman lääkkeitä, on kyse sitten serotoniinivajeesta tai kemiallisesta epätasapainosta tai että masennuslääkkeet on kuin insuliini diabetekseen masennuksessa. Tämä koukuttaa monet potilaat ajatuksen tasolla lääkkeisiin. Toinen puoli koukutuksesta on se, että lopettaminen on vieroitusoireiden vuoksi osalle hankalaa tai vähintään epämukavaa, kun aivokemiat heittelee ja keho reagoi aineen katoamiseen. Nykykokemukseni perusteella minulla on väite : masennuslääkkeet enemmän sotkevat aivokemiat kuin korjaavat yhtään mitään. On aivan ylikorostettu, kuinka tärkeää masennuksessa olisi napsia jotain pillereitä. Masennus on moniulotteisempaa ja usein elämästä johtuvista syistä kumpuavaa. Nykyään yritetään jotenkin luoda aikaan mallia, että yhdistelmähoito on "tehokas" pillerit ja terapia. Minä väitän taas, että lääkkeet eivät ole niin hyödyllisiä tai haitattomia, että esimerkiksi itse olisin koskaan niihin halunnut koskeakaan. Se kun aletaan tuollaisilla hermostoon vaikuttavilla pillereillä muokata aivokemioita on riskipeliä. En itse tajunnut minkä riskin otin.
Ja miten olisinkaan voinut lääkäriin luottavana potilaana. Lääkkeiden haittojen seuranta myös kusi ihan täysin.
- Anonyymi
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/5804
Kansallisesti erityisen merkittävä depression Käypä hoito -suositus puolestaan on lääketeollisuudelle poikkeuksellisen edullinen, ja se tunnetaankin maailman lääkemyönteisimpänä kansallisena masennuksen hoitosuosituksena. Vaikka potilaat kokevat masennuslääkkeiden lopettamisesta vakavia ja pitkäaikaisia vieroitusoireita, niin Käypä hoito -työryhmän mukaan Suomessa ei tällaista ongelmaa esiinny.- Anonyymi
No huuhaa....Lääketeollisuus on niin rahakasta bisnestä että ei lääkkeiden määräämistä ihmisille lopeteta.
Mä en luota noihin työryhmiin ollenkaan koska ovat itsekin lääkäreitä jotka hyötyvät mukana lääkebisneksessä.
Kunhan puhuvat lämpimikseen..... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No huuhaa....Lääketeollisuus on niin rahakasta bisnestä että ei lääkkeiden määräämistä ihmisille lopeteta.
Mä en luota noihin työryhmiin ollenkaan koska ovat itsekin lääkäreitä jotka hyötyvät mukana lääkebisneksessä.
Kunhan puhuvat lämpimikseen.....Yllä olevassa aloitteessa halutaankin käypähoito työryhmät viranomais valvonnan alaisiksi.
- Anonyymi
Potilaille masennuksen käypä hoito -suositusten mukaan määrättyihin lääkityksiin liittyy hankala ja vakava oheisongelma.
Se on sellainen, että potilasta hoitavat lääkärit eivät puutu kollegan tekemiin masennuksen hoitoon tarkoitettuihin lääkitysmääräyksiin, vaikka huomaisivat potilaassaan pahojakin lääkityshaittoja, tai jopa haittasumaa, joka on aiheutettu sekä lääkityksillä plus millä tahansa muulla hoitomenetelmällä.
Koska kollegan antamaan haitalliseen masennushoitoon ei puututa kuten pitäisi, saa haitallisen hoidon antaminen potilaalle jatkua siihen asti että
- potilas alkaa itse epäillä masennushoitonsa toimivuutta, vaikka tästä hoidosta vastaava lääkäri vakuuttaa antamansa hoidon olevan hyvää, oikeaa ja vaikuttavaa
- potilaan saama masennushoito ja sen haitalliset seuraukset tulevat esimerkiksi lääkäreiden ammattioikeuksia valvovan viranomaisen tietoon viranomaisyhteistyön ansiosta eli jonkun muun valvontaprosessin kautta
Jos/kun ymmärretään ja hyväksytään, että kollegan antamaan haitalliseen masennushoitoon puuttuminen on vaikeaa ja haitalliseen hoitoon puuttumattomuus on terveydenhuollossa vakava ongelma, päästään miettimään ongelman ytimiä ja ratkaisuja:
- miten kollegan antamaan hoitoon puuttuminen tehdään oikealla tavalla, mistä eri tekijöistä muodostuu oikea puuttumisen tapa
- minkä hoitoketjussa olevan tahon vastuulla on antaa potilaalle oikeaa tietoa tämän saamasta haitallisesta hoidosta
- miten potilasta autetaan selviytymään haittojen seurauksista, minkä tahon vastuulla on ns. jälkihoito
On ihan luonnollista, ihmispoloisten mukaista toimintaa, että haitallista hoitoa saaneiden potilaiden hoitoketjuun osallistuneet tahot setvivät tekemisiään selityksillä oltaisiin-toimittu-oikein-jos-oltaisiin-tiedetty-ongelmasta-ja-kun-tuokin-taho-toimi-noin-niin-mekin-perässä-toimittiin-noin-ja-hei-nyt-käsi-sydämelle-kaikki-kuka-uskoo-mielenterveyspotilaiden-puheita-tutkitustikin-ovat-vaativia-valittajia-huomionhakuisia-ailahtelijoita-joten-turha-kenenkään-on-hurskastella-paperinmakuisella-jälkiviisaudella-varsinkin-kun-kokemuksesta-moni-tietää-että-puuttuminen-kollegan-toimintaan-se-nyt-vaan-on-tyhmää-ei-kun-siis-vaikeaa.
Nyt olisi kuitenkin jo aika suoristaa sitä selkärankaa. - Anonyymi
Kohta tulee julkisuuteen HUS alueelta räikeää ylilääkäreiden toimintaa.
Olkaa valppaana lääkäreiden kanssa.- Anonyymi
Voisitko kertoa enemmän tästä?
Olen saanut yhden tuttuni kautta tietoa, että HUSsin toiminnasta valmistellaan dokumenttia, jossa väärin lääkittyjä ja väärin diagnostisoituja ihmisiä haastatellaan. Tiedossa on lääkäreiden uhkailua, suoraa valehtelua ja asioiden salailua.
- Anonyymi
On aika kauheaa tajuta menneensä nalkkiin johonkin ihme buumiin, missä ihmisille tungetaan SSRI - lääkkeitä ja selitetään ihan normaalikin vaikeisiin elämänasioihin ja tilanteisiin liittyvä elämänreaktio, masennus, kuinka se on jotain pillereitä vaativa biologispainottunut sairaus. Joka saadaan kuulostamaan SSRI - lääkkeiden ynnä muiden lääkkeiden puutteelta, jotka on kuin joku täsmähoito siihen. Ihmiset "hallitsee masennustansa" syömällä masennuslääkkeitä vuositolkulla ja osa on valmiita esim käytännössä "kemiallisesti kastroimaan" itsensä ja hyväksymään monia hurjia haittoja lääkkeistä mitä heille ei ehkä alussa ole edes mainittu siinä sivussa. Mietin kuinka moni joka näkee syyksi jatkaa lääkettä oikeasti vain vieroittautuvat noista lääkkeistä liian nopealla tahdilla, saavat vieroitusoireet joihin kuuluu mielialan heittelyä ja ärtyisyyttä ja kohta ovat taas lääkkeillä? Vielä hirveämmäksi kokemuksen tekee, kun tajutaan millaisen sokon tiedon valossa on laitettu käyttämään noita lääkkeitä tosiaan pitkiä aikoja. Vasta viime vuosina on alkanut tulla dataa masennuslääkkeiden vieroituksen ongelmista esimerkiksi. Siihen asti me monet potilaat ketkä olemme niistä valittaneet niin meitä on katsottu että mitä hulluja tuo puhuu. On hullua, että haittojen ymmärrykseen voi mennä kymmeniä vuosia. Tämä on ollut melkoinen opetus
Kun mietitään realistiseksi, sinäkin aikana kun käytin masennuslääkkeitä ja koin niistä hyötyä, minulla oli hankalia jaksoja. Koin kuitenkin "hoitavani masennustani" lääkkeillä. Koska olin masennuspotilas, oli erilaiset negatiiviset tunteet lääkärin silmissä esim. syy nostella lääkeannoksen suuruutta. Tunteitani lääkittiin, tunteita jotka monesti olivat aika lailla normaali reaktio elämään. Olin vasta kasvuiässä, tunnetasollakin kasvuiässä. Psyykenlääkkeet todella kaventaa ihmiskäsitystä tehden joistakin tunteista normaaleja ja toisista epänormaaleja . Jotenkin tosi jotenkin väärä tapa kasvaa aikuisuuteen.
Muistan ajan kun ihmiset toisteli kuin papukaijat että masennus on serotoniinivaje ja kun ottaa pillerit niin kyllä se helpottaa. On kyllä markkinointi pelannut. Tosiasiassa serotoniinin merkitystä mielialassa on korostettu, tiede ei ole tukenut kemiallista epätasapainoa selityksenä masennukseen. Psykiatria ei halua painottaa sitä että olisi joskus selittänyt mitään kemiallista epätasapainoa masennuksen syynä, koska ilmiö on monimutkaisempi. Silti esim. Venlafaksin Orion paketissa lukee näin : "Masennus- ja/tai ahdistuspotilaiden aivojen serotoniini-ja noradrenaliinipitoisuuksien ARVELLAAN olevan tavallista pienemmät. Masennuslääkkeiden vaikutustapaa EI YMMÄRRETÄ TÄYSIN, mutta vaikutus saattaa johtua aivojen serotoniini- ja noradrenaliinipitoisuuksien suurenemisesta." Arvellaan ja ei ymmärretä. Kaikenlaisen hutun ja arvailun nimissä meille syötetäänkin lääkkeitä, joiden merkitys plaseboon verrattuna tuskin on päätähuimaava. Yhtälailla lääkärit arvailee näitä haitallisia puolia mitä näistä tulee aivoille ja terveydelle.
Kuten tieteessä yleensä, psykiatriassa on myös monia erilaisia paradigmoja ja oppikiistoja. Jotain hoitoja on käytännössä lopetettu käyttämästä, mitkä on olleet ihan sen ajan hyvää hoitoa (esim. lobotomia). Joitakin lääkkeitä paheksutaan niiden harmien ja riippuvuspotentiaalin takia nykyään, mitä on joskus käytetty vähän eri ajatuksin niistä (esim. bentsodiatsepiinit). Niiden jälkeen tuli SSRI - lääkkeet. Kun uusi lääke tulee, sitä hehkutetaan kuinka paljon parempi se on ja vasta vuosikymmenet potilaskoekaniineilla oikeasti testattuna voidaan oikeasti ymmärtää oliko ne oikeasti niin turvallisia tai pitkällä tähtäimellä tehokkaitakaan.... Tämä kuvio tulee toistumaan ja toistumaan, jossa tuodaan aina uusi "turvallinen ja tehokas lääke"jota hehkutetaan ja kappas vain mitä kuraa siitäkin selviää. Korona-aikanakin tuntuu olevan näkemyksiä jos minkälaisia siitä että miten tilanne hoidetaan "laumaimmuniteetin" saamisesta tukahduttamiseen. Samanlaisia erilaisia näkökulmia on psykiatriassa. Esim. jotkut lääkärit suosii lääkkeitä, toiset on lääkekriitisiä tai on siitä väliltä, kuitenkin Käypähoidon ohjatessa heidän ajattelua, jossa on valittu kuitenkin Suomessa aika lääkekeskeinen malli masennushoidossa. Lääketieteessä yleensä on korostuneen medikalisoitunut ajattelutapa hoitamisessa.
Nykyään näen masennuksen reaktiona asioihin, enkä läheskään korostuneesti yksittäisenä sairautena joka itsessään selittäisi juuri mitään. Toki esimerkiksi pitkäkestoinen stressi voi olla haitaksi aivoillekin ja en kiistä etteikö masennuksen taustalla voi olla myös biologiaa. Mutta jos haluaisin aivoterveyttäni hoitaa, en enää valitsisi keinoksi näitä kemikaaleja. Itseasiassa en aio koskea pitkällä tikullakaan enää psyykenlääkkeisiin, koska harmit oli niin suuria enkä enää siedä niitä muutenkaan enää. Minulla on uusi sivu elämässä, missä hoidan terveyttäni laaja-alaisesti ja olen huomannut keinoja saavuttaa hyvinvointia mihin ei liity psykiatria mitenkään.- Anonyymi
Käypähoitolääkäri tyrkkää potilaalle masennuslääkereseptin vaivaan kuin vaivaan, koska se on "kustannustehokasta".
- Anonyymi
Onhan sanottu että lääketiede tappaa enemmän kuin sodat... masennuslääkkeet ovat yksi tärkeimpiä tappajia....
Tuon lääkkeen piikkiin saa laittaa myös mm. A Lubitzin massamurhan missä hän tappoi 149 ihmistä ja itsensä.. Lubitz oli käyttänyt 9 erilaista masennuslääkettä lääkäreiden määräyksestä.
Joten nuppi oli ihan sökö. - Anonyymi
Minulle on yksi psykiatri myöntänyt aivan suoraan että lääkkeet latistavat tunteita.
Se tuli kerran keskustelussa esille kun kerroin avoimesti lopettaneeni lääkkeen käytön.
Perustelin lopetusta juuri haittojen takia ja kerroin kuinka paljon parempaa elämä on ilman lääketokkuraa.
Lääkäri sanoi että kyllä minun täytyy sitä lääkettä käyttää koska se parantaa elämänlaatuani, johon tietysti sanoin että ehei, elämänlaatuni parani kun lopetin lääkkeen.
Aikamme kyllä kiistelimmekin asiasta mutta en antanut periksi. Alkuun jo heti tuli uhkauksen tyylinen lause pakkohoidosta ja lääkäri jätti lauseen kesken, ilmeisesti itsekin huomasi mitä oli sanomassa.
Se olisi ollut viimeinen pisara jos olisivat pakkohoitoon laittaneet yhden lääkkeen takia.
Minusta on älyttömän vaikea uskoa että jokin taho jossain vaiheessa puuttuisi tähän liialliseksi menneeseen lääkkeiden määräämiseen, toki olisi hyvä jos niin kävisi. Kuitenkin silloin tällöin julkisuudessakin näistä asioista on keskusteluja mutta siihen tuntuvat jäävänkin.
On paljon tapauksia joissa on ihmisiä suorastaan pakotettu syömään lääkkeitä, kuitenkin on itsemääräämisoikeus olemassa johon usein muissa asioissa vedotaan ja jopa hoitopuolella sen varjolla ollaan tekemättä jotain joka olisi potilaan kannalta parempi vaihtoehto, mutta pakkolääkitykseen se ei ilmeisesti vaikuta millään tavalla. Ehkä itsemääräämisoikeuskin on kierrettävissä.
Psykiatrian puolen ihmisille kun joskus puhuu näistä lääkejutuista ja muista toimista esim. sairaaloissa, niin jotkut sanovat vain että ei kai se enää nykyään ole sellaista. Toiset taas saattavat aloittaa hyvinkin puoltavan keskustelun potilaan puolia pitäen ja itsekin tavallaan tuomitsevat ja ihmettelevät kaikkea mitä hoitopuolella tapahtuu.
Jatkuvasti ajatellaan että kaikki muuttuu ajan myötä paremmaksi mutta olen sitä mieltä että psykiatrian puolella ei ole kehitystä paljon tapahtunut.
Tosin on paljon kiinni lääkäreistäkin, toivon että kun jatkuvasti tulee uusia nuoria psykiatreja että heillä olisi avarampi katsantakanta kuin jo iäkkäämmillä.
Olen muutamaan nuorempaan törmännytkin vuosien varrella ja on ollut aika positiivisia kokemuksia.
Parempia aikoja odotellessa. Itselläni nuo ajat jo takanapäin mutta kaikki on vielä muistissa enkä haluaisi nuorempien joutuvan kiertämään yhtä pitkän ja tuskallisen taipaleen kuin itse jouduin käymään.- Anonyymi
Kiinnostaisiko olla mukana auttamassa ihmisiä?
Lähde mukaan ja tule kertomaan tarinasi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiinnostaisiko olla mukana auttamassa ihmisiä?
Lähde mukaan ja tule kertomaan tarinasi.Olen useinkin vuosien varrella miettinyt että jollain lailla olisi hyvä tulla ns. ulos omankin elämänkokemukseni kanssa.
Kuitenkin haluaisin tehdä sen anonyyminä, en siksi että jotenkin hävettäisi tai nolottaisi, ihmiset ovat vaan nykyisin aika ilkeitä. Sen huomaa myös näillä eri teemojen palstoilla vahvasti kuten myös ihan normaalielämässäkin.
Olen myös miettinyt jotain ehkä vapaaehtoistyötä josta voisi toivottavasti olla vähänkin hyötyä edes jollekin.
Siinä kohtaa lyö sitten fysiikka ja jaksavuus pieneksi esteeksi.
Minulla on myös nykyisin aika jyrkät mielipiteet näistä asioista koska olen nähnyt ja kokenut todella erilaista hoitoa ja kohtelua monia vuosia.
Eli sekin tavallaan jopa pelottaa että mitä tapahtuisi jos tulisi julki juttuja jotka eivät joidenkin mielestä saisi tulla. Tosin siinä kohtaa olisi se anonyymiys suojana, ehkä.
Missä tämä klo 10.01 kysymyksen esittänyt henkilö toimii? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen useinkin vuosien varrella miettinyt että jollain lailla olisi hyvä tulla ns. ulos omankin elämänkokemukseni kanssa.
Kuitenkin haluaisin tehdä sen anonyyminä, en siksi että jotenkin hävettäisi tai nolottaisi, ihmiset ovat vaan nykyisin aika ilkeitä. Sen huomaa myös näillä eri teemojen palstoilla vahvasti kuten myös ihan normaalielämässäkin.
Olen myös miettinyt jotain ehkä vapaaehtoistyötä josta voisi toivottavasti olla vähänkin hyötyä edes jollekin.
Siinä kohtaa lyö sitten fysiikka ja jaksavuus pieneksi esteeksi.
Minulla on myös nykyisin aika jyrkät mielipiteet näistä asioista koska olen nähnyt ja kokenut todella erilaista hoitoa ja kohtelua monia vuosia.
Eli sekin tavallaan jopa pelottaa että mitä tapahtuisi jos tulisi julki juttuja jotka eivät joidenkin mielestä saisi tulla. Tosin siinä kohtaa olisi se anonyymiys suojana, ehkä.
Missä tämä klo 10.01 kysymyksen esittänyt henkilö toimii?Missä tämä klo 10.01 kysymyksen esittänyt henkilö toimii?
Meitä on useampi henkilö ja haemme lisää samanhenkisiä ihmisiä kertomaan tarinansa.
Olen myös miettinyt jotain ehkä vapaaehtoistyötä josta voisi toivottavasti olla vähänkin hyötyä edes jollekin.
Muista, että pelkkä tarinasi kertominen voi rohkaista ihmisiä eteenpäin ja samanlaiseen toimintaan. Ei ne suuret asiat vaan pienet.
Minulla on myös nykyisin aika jyrkät mielipiteet näistä asioista koska olen nähnyt ja kokenut todella erilaista hoitoa ja kohtelua monia vuosia.
Eli sekin tavallaan jopa pelottaa että mitä tapahtuisi jos tulisi julki juttuja jotka eivät joidenkin mielestä saisi tulla. Tosin siinä kohtaa olisi se anonyymiys suojana, ehkä.
Se on ihan hyvä että on jyrkkyyttä ja perspektiiviä näitä tahoja, jotka kävelevät ihmisten yli ja leikkivät heidän terveydellään on liikaa.
Pelko on turhaa, totuus on saatava julki. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Missä tämä klo 10.01 kysymyksen esittänyt henkilö toimii?
Meitä on useampi henkilö ja haemme lisää samanhenkisiä ihmisiä kertomaan tarinansa.
Olen myös miettinyt jotain ehkä vapaaehtoistyötä josta voisi toivottavasti olla vähänkin hyötyä edes jollekin.
Muista, että pelkkä tarinasi kertominen voi rohkaista ihmisiä eteenpäin ja samanlaiseen toimintaan. Ei ne suuret asiat vaan pienet.
Minulla on myös nykyisin aika jyrkät mielipiteet näistä asioista koska olen nähnyt ja kokenut todella erilaista hoitoa ja kohtelua monia vuosia.
Eli sekin tavallaan jopa pelottaa että mitä tapahtuisi jos tulisi julki juttuja jotka eivät joidenkin mielestä saisi tulla. Tosin siinä kohtaa olisi se anonyymiys suojana, ehkä.
Se on ihan hyvä että on jyrkkyyttä ja perspektiiviä näitä tahoja, jotka kävelevät ihmisten yli ja leikkivät heidän terveydellään on liikaa.
Pelko on turhaa, totuus on saatava julki.Itse olen todennut, että oman tarinan avoin kertominen on hyvä asia. Olen alkanut kirjoittaa kokemistani epäkohdista masennuslääkkeiden kanssa esim. Twitterissä englannin kielellä, jossa löytyy paljon lääkkeistä ja psykiatrian hoitokeinoista harmia saaneita potilaita ja ihmisiä, jotka ovat vieroittautuneet lääkkeistä suurien oireiden kera. Tällainen kokemusten jakaminen on terapeuttista. Twitterissä on myös kriittistä mielenterveysalan väkeä, joista osa puhuu lääkkeiden harmeista ja saattaa osallistua potilaiden keskusteluun.
Yksi tapa vaikuttaa olisi alkaa luomaan keskustelua esim. Twitterissä asiasta suomen kielellä ja perustaa vaikka hashtag jossa potilaat voisi jakaa kokemuksiaan. Omalla twitterkanavalla voi jakaa artikkeleita, sekä omia kokemuksiaan. Suomeksi keskustelua on tietenkin vähemmän.
Psyykenlääkkeisiin liittyviin harmeihin on jotain hashtageja twitterissä, esim. "prescribedharm" ja "morethan2weeks", josta löytyy ihmisten kokemuksia. Morethan2weeks ei ole enää niin aktiivinen, mutta se perustettiin vastaiskuksi sille, kun eräs psykiatri Britanniassa oli väittänyt lehdessä, että masennuslääkkeiden vieroitusoireet kestää valtaosalla pari viikkoa ja on lieviä - vailla kunnon tutkimustietoa taustalla. Potilaita tuli kirjoittamaan omista pitkäkestoisista vieroitusoireistaan.'
Twitterissä on mukana keskustelussa ollut korkeitakin tahoja, esim. Royal College of Psychiatristin "presidentti" miksi hänen titteliään nyt Suomeksi sanottaisiinkaan. Hän ainakin yhdessä vaiheessa kävi keskustelua potilasaktivistien kanssa jotka ovat sosiaalisessa mediassa ajaneet esimerkiksi juuri sitä, että masennuslääkkeiden vieroitusoireet kestävät pitemmän aikaa ja että potilaat saisi tukea enemmän harmien kanssa. - Anonyymi
"Lääkäri sanoi että kyllä minun täytyy sitä lääkettä käyttää koska se parantaa elämänlaatuani, johon tietysti sanoin että ehei, elämänlaatuni parani kun lopetin lääkkeen."
Olisin vastannut tälle käypähoitolääkärille, että et tunne minua riittävän hyvin ottaaksesi kantaa elämänlaatuuni. - Anonyymi
"Tosin on paljon kiinni lääkäreistäkin, toivon että kun jatkuvasti tulee uusia nuoria psykiatreja että heillä olisi avarampi katsantakanta kuin jo iäkkäämmillä."
"Olen muutamaan nuorempaan törmännytkin vuosien varrella ja on ollut aika positiivisia kokemuksia."
Ihan kiva. Tosin nuorikaan psykiatri, olipa kuinka hyvä tahansa, ei kykene korjaamaan liian nopean psyykenlääkevieroituksen aiheuttamaa aivovauriota eikä saamaan takaisin potilaan menetettyä elämää. Joskus tällaisesta aivovauriosta pääsee eroon vasta kun sielu lihasta irtoaa.
- Anonyymi
Tämä kaveri jos kuka tietää, auttavatko ssri-myrkyt vai eivät. Hän on entinen Mehiläisen Kuntoutusosaston johtaja joka kokemukseensa nojautuen sanoi julki; "masennuslääkkeet eivät auta". Ja hänet irtisanottiin lääketehtaiden käskystä välittöämästi työpaikastaan ;
http://akukopakkala.fi/- Anonyymi
Aku Kopakkalan haastattelu potkujen jälkeen Ylen Dosentti-ohjelmassa, youtube-videona:
https://www.youtube.com/watch?v=UYNqCCqUzow
"Se että puhuu totta ei saa aiheuttaa potkuja..." Aku Kopakkala sai potkut Mehiläisestä, koska kertoi tietojaan ja ajatuksiaan MOT-ohjelmassa. Tässä haastattelussa hän kertoo syvemmin näkemyksiään mielenterveyden hoidosta Suomessa ja lääkkeistä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aku Kopakkalan haastattelu potkujen jälkeen Ylen Dosentti-ohjelmassa, youtube-videona:
https://www.youtube.com/watch?v=UYNqCCqUzow
"Se että puhuu totta ei saa aiheuttaa potkuja..." Aku Kopakkala sai potkut Mehiläisestä, koska kertoi tietojaan ja ajatuksiaan MOT-ohjelmassa. Tässä haastattelussa hän kertoo syvemmin näkemyksiään mielenterveyden hoidosta Suomessa ja lääkkeistä.Muistan hyvin sen MOT:n edelleen vaikka siitä on aikaa. Sekä myös Kopakkalan potkut.
Siinä hyvä esimerkki mitä seuraa kun puhuu totuuden julkisuuteen, totuuden jota on yritetty kaikin keinoin salata.
Vaikka tokihan monet osaavat itsekin päätellä lääkkeiden haittoja salailuista huolimatta.
Olen aina tykännyt Kopakkalan tyylistä koska hän sanoo asiat suoraan ja rehellisesti niinkuin pitäisi joka asiassa muidenkin tehdä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Muistan hyvin sen MOT:n edelleen vaikka siitä on aikaa. Sekä myös Kopakkalan potkut.
Siinä hyvä esimerkki mitä seuraa kun puhuu totuuden julkisuuteen, totuuden jota on yritetty kaikin keinoin salata.
Vaikka tokihan monet osaavat itsekin päätellä lääkkeiden haittoja salailuista huolimatta.
Olen aina tykännyt Kopakkalan tyylistä koska hän sanoo asiat suoraan ja rehellisesti niinkuin pitäisi joka asiassa muidenkin tehdä.Kyse on jonkinlaisesta korruptiosta. Jotkut yrittää pitää yllä ammattikuntansa etuja, ja kaikki kritisoijat ammattikunnan sisällä ja ammattikunnan lähellä. jotka sanoo että "keisarilla ei ole vaatteita", pyritään vaientamaan erilaisin keinoin, valittamalla, uhkaamalla työpaikan menetyksellä, erottamalla jne.... Leimaamalla "antipsykiatreiksi " tai miksi lie, jotka ovat muka tiedettä vastaan, jopa potilaille vaarallisiksi. Lääkkeiden vaarat sen sijaan on tabu ja hoidolla iatrogeenisesti aiheutettu olon paheneminen. Ne potilaatkin vaiennetaan tietyllä tavalla ja heitä ei ole olemassa, ja joiden mielenterveyttä leimataan, jotka kritisoivat saaneensa vaurioita psykiatrian tarjoamista hoidoista ja jotka toteavat psykiatrisen hoidon jopa heikentäväksi ololleen, heidän tarinansa ei kuulu yleiseen "parantamisnarratiiviin", jota halutaan vaalia - potilas menee lääkäriin ja hän paranee. Tai ainakin heidät kuitataan vähemmistöksi, mutta kuinka paljon tutkitaan lääkkeiden hyötyä esim. pitemmällä tähtäimellä tai sitä määrää kuka saa harmia? Jos potilas ei parane tai menee huonompaan suuntaan hoidolla, kyse on hänen sairaudensa vakavuudesta -"blame the patient". Lääkekeskeinen hoitomalli on asia jota yritetään vaalia, siinä on paljon ihmisillä intressejä takana ja isot bisnekset. Lääkkeiden kritisointi on suuri uhka tuolle ammattikunnalle, jonka työkalu on suureksi osaksi pillerit. Lääkkeiden kylvämistä mahdollistaa lääkekeskeinen Käypähoitosuositus, mikä on Suomessa ollut lääkekeskeinen ja sen nojalla on yleislääkärikuntakin jakanut massiivisia määriä masennuslääkereseptejä.
Moni lääkäri on ihan kertakaikkisen sokko vaurioille mitä he lääkkeillä tekevät, mitkä pahentavat potilaan vointia.
Psykiatriassa on ollut vallalla "biopsykiatrian" suuntaus, missä asioita on hahmotettu korostuneesti biologisesti ja biologispohjaista hoitoa ja tutkimusta on painotettu. Tätä on promotoinut suureksi osaksi lääkeyhtiöt. Esim. kannattaa tutustua Defeat Depression kampanjaan, joka sijoittui 90 - luvulle Britanniassa. On haluttu luoda kuva masennuksesta biologisena häiriönä, jonka ratkaisee napit ja napeista kaunis nätti kuva riippuvuutta aiheuttamattomina tehokkaina pillereinä. Nykyään on eri meininkin Britanniassa. Hoitosuosituksiin on kirjattu että potilaita pitää varoittaa vieroitusoireiden hankaluudesta ja mahdollisesta pitkäkestoisuudesta joillakin. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/psykiatri-ben-furman-suomen-masennuksen-kaypa-hoito-suositus-on-maailman-laakemyonteisin-tuhannet-kokevat-etteivat-paase-laakkeista-eroon/7598532
Minä odotan tietynlaista suunnanmuutosta. Sellaista että ihmisyyteen aletaan suhtautua laajemmin tulkitsematta sitä sairaus- ja mielenterveysperspektiivin kautta niin vahvasti, näkemällä ongelmat laajemmin ihmisten elinympäristöstä, epäoikeudenmukaisuuksista ja negatiivisista tapahtumista ja traumoista kummunneina ongelmina, kuuntelemalla ihmisten tarinoita diagnoosien sijaan, tukemalla ihmisiä matalan kynnyksen keskusteluavulla , toteamalla että pillereillä tuotetaan ihmisille runsaastikin harmia....
YK:n raportti mielenterveyshoidon ongelmista ja muutostarpeesta:
https://thepsychologist.bps.org.uk/volume-30/september-2017/un-report-points-power-imbalances - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyse on jonkinlaisesta korruptiosta. Jotkut yrittää pitää yllä ammattikuntansa etuja, ja kaikki kritisoijat ammattikunnan sisällä ja ammattikunnan lähellä. jotka sanoo että "keisarilla ei ole vaatteita", pyritään vaientamaan erilaisin keinoin, valittamalla, uhkaamalla työpaikan menetyksellä, erottamalla jne.... Leimaamalla "antipsykiatreiksi " tai miksi lie, jotka ovat muka tiedettä vastaan, jopa potilaille vaarallisiksi. Lääkkeiden vaarat sen sijaan on tabu ja hoidolla iatrogeenisesti aiheutettu olon paheneminen. Ne potilaatkin vaiennetaan tietyllä tavalla ja heitä ei ole olemassa, ja joiden mielenterveyttä leimataan, jotka kritisoivat saaneensa vaurioita psykiatrian tarjoamista hoidoista ja jotka toteavat psykiatrisen hoidon jopa heikentäväksi ololleen, heidän tarinansa ei kuulu yleiseen "parantamisnarratiiviin", jota halutaan vaalia - potilas menee lääkäriin ja hän paranee. Tai ainakin heidät kuitataan vähemmistöksi, mutta kuinka paljon tutkitaan lääkkeiden hyötyä esim. pitemmällä tähtäimellä tai sitä määrää kuka saa harmia? Jos potilas ei parane tai menee huonompaan suuntaan hoidolla, kyse on hänen sairaudensa vakavuudesta -"blame the patient". Lääkekeskeinen hoitomalli on asia jota yritetään vaalia, siinä on paljon ihmisillä intressejä takana ja isot bisnekset. Lääkkeiden kritisointi on suuri uhka tuolle ammattikunnalle, jonka työkalu on suureksi osaksi pillerit. Lääkkeiden kylvämistä mahdollistaa lääkekeskeinen Käypähoitosuositus, mikä on Suomessa ollut lääkekeskeinen ja sen nojalla on yleislääkärikuntakin jakanut massiivisia määriä masennuslääkereseptejä.
Moni lääkäri on ihan kertakaikkisen sokko vaurioille mitä he lääkkeillä tekevät, mitkä pahentavat potilaan vointia.
Psykiatriassa on ollut vallalla "biopsykiatrian" suuntaus, missä asioita on hahmotettu korostuneesti biologisesti ja biologispohjaista hoitoa ja tutkimusta on painotettu. Tätä on promotoinut suureksi osaksi lääkeyhtiöt. Esim. kannattaa tutustua Defeat Depression kampanjaan, joka sijoittui 90 - luvulle Britanniassa. On haluttu luoda kuva masennuksesta biologisena häiriönä, jonka ratkaisee napit ja napeista kaunis nätti kuva riippuvuutta aiheuttamattomina tehokkaina pillereinä. Nykyään on eri meininkin Britanniassa. Hoitosuosituksiin on kirjattu että potilaita pitää varoittaa vieroitusoireiden hankaluudesta ja mahdollisesta pitkäkestoisuudesta joillakin. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/psykiatri-ben-furman-suomen-masennuksen-kaypa-hoito-suositus-on-maailman-laakemyonteisin-tuhannet-kokevat-etteivat-paase-laakkeista-eroon/7598532
Minä odotan tietynlaista suunnanmuutosta. Sellaista että ihmisyyteen aletaan suhtautua laajemmin tulkitsematta sitä sairaus- ja mielenterveysperspektiivin kautta niin vahvasti, näkemällä ongelmat laajemmin ihmisten elinympäristöstä, epäoikeudenmukaisuuksista ja negatiivisista tapahtumista ja traumoista kummunneina ongelmina, kuuntelemalla ihmisten tarinoita diagnoosien sijaan, tukemalla ihmisiä matalan kynnyksen keskusteluavulla , toteamalla että pillereillä tuotetaan ihmisille runsaastikin harmia....
YK:n raportti mielenterveyshoidon ongelmista ja muutostarpeesta:
https://thepsychologist.bps.org.uk/volume-30/september-2017/un-report-points-power-imbalancesLääkkeet ovat" helpoin " ja " nopein " hoitomuoto eikä vaadi resursseja.
Jos kaikkia " hoidettaisiin " keskusteluilla ym. terapialla niin se on se resurssipula joka sen estää.
Mutta kun lääkkeitä syötetään vuosikausia niin seurauksena on siitäkin usein hoidon tarve, tosin se tuppaa olemaan fyysistä sitten pitkällä aikavälillä.
Olen aina miettinyt että olisi tosi hyvä kun joku tai jotkut tutkijat alkaisivat tutkia pitkään psyykenlääkeitä käyttäneiden fysiikkaa, olisi varmasti mielenkiintoista ja voisi tulla mielenkiintoisia löytöjä sekä myös uutta tietoa.
Tosin tutkimuksiinkin tarvitaan apurahoja ja voihan se olla että nekin riippuvat pitkälti siitä minkälaiseen tutkimukseen rahoja anotaan.
Itseäni ainakin kiinnostaisi jos olisin tutkija koska minullakin on haittoja lääkkeiden pitkäkestoisesta käytöstä tullut, sekä tunnen monia ihmisiä jotka eivät myöskään ole lääkitysten myötä säästyneet fyysisesti kunnossa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lääkkeet ovat" helpoin " ja " nopein " hoitomuoto eikä vaadi resursseja.
Jos kaikkia " hoidettaisiin " keskusteluilla ym. terapialla niin se on se resurssipula joka sen estää.
Mutta kun lääkkeitä syötetään vuosikausia niin seurauksena on siitäkin usein hoidon tarve, tosin se tuppaa olemaan fyysistä sitten pitkällä aikavälillä.
Olen aina miettinyt että olisi tosi hyvä kun joku tai jotkut tutkijat alkaisivat tutkia pitkään psyykenlääkeitä käyttäneiden fysiikkaa, olisi varmasti mielenkiintoista ja voisi tulla mielenkiintoisia löytöjä sekä myös uutta tietoa.
Tosin tutkimuksiinkin tarvitaan apurahoja ja voihan se olla että nekin riippuvat pitkälti siitä minkälaiseen tutkimukseen rahoja anotaan.
Itseäni ainakin kiinnostaisi jos olisin tutkija koska minullakin on haittoja lääkkeiden pitkäkestoisesta käytöstä tullut, sekä tunnen monia ihmisiä jotka eivät myöskään ole lääkitysten myötä säästyneet fyysisesti kunnossa.On taustalla myös lääkeyhtiöiden intressejä myydä lääkkeitä. On myös ollut intressejä tehdä lääkekeskeistä tutkimusta.
Toki resurssejakin, mutta mikä pakkomielle on ollut jakaa näin massiivisesti pillereitä kansalle?
Intressejä lääkehaittatutkimukseen ei läheskään ole niin paljon kuin yrittää suoltaa uusia pillereitä markkinoille. Haitat tutkitaan potilailla pitkäaikaiskäytössä eikä harmia saaneista potilaista juuri olla kiinnostuneita. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On taustalla myös lääkeyhtiöiden intressejä myydä lääkkeitä. On myös ollut intressejä tehdä lääkekeskeistä tutkimusta.
Toki resurssejakin, mutta mikä pakkomielle on ollut jakaa näin massiivisesti pillereitä kansalle?
Intressejä lääkehaittatutkimukseen ei läheskään ole niin paljon kuin yrittää suoltaa uusia pillereitä markkinoille. Haitat tutkitaan potilailla pitkäaikaiskäytössä eikä harmia saaneista potilaista juuri olla kiinnostuneita.Olisi ihan kiva tietää keneltä potilailta niitä haittoja on tutkittu.
Ei suostuta edes myöntämään että mitään haittoja on lääkkeistä tullut.
Jos joskus yrittää sanoa että jokin vaiva on lääkkeiden käytöstä johtuvaa niin heti torpataan että ei kait nyt sellaista, jne. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olisi ihan kiva tietää keneltä potilailta niitä haittoja on tutkittu.
Ei suostuta edes myöntämään että mitään haittoja on lääkkeistä tullut.
Jos joskus yrittää sanoa että jokin vaiva on lääkkeiden käytöstä johtuvaa niin heti torpataan että ei kait nyt sellaista, jne.Tässä tarina Britanniasta jossa tapahtuu ihan samanlaista hiljentämistä kun jollain lääkärillä on kriittisiä ajatuksia nykyistä lääkekeskeistä psykiatrista hoitoa kohtaan: https://www.madintheuk.com/2020/04/unconventional-views-about-mental-health/
Tällaisia hienojakin ihmisiä on olemassa mielenterveysjärjestelmässä, huippu tyyppi hän. Hänen mielipiteet meinasi johtaa työn menetykseen
Lukekaapa ajatuksella. Lukekaa myös kommentit. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Muistan hyvin sen MOT:n edelleen vaikka siitä on aikaa. Sekä myös Kopakkalan potkut.
Siinä hyvä esimerkki mitä seuraa kun puhuu totuuden julkisuuteen, totuuden jota on yritetty kaikin keinoin salata.
Vaikka tokihan monet osaavat itsekin päätellä lääkkeiden haittoja salailuista huolimatta.
Olen aina tykännyt Kopakkalan tyylistä koska hän sanoo asiat suoraan ja rehellisesti niinkuin pitäisi joka asiassa muidenkin tehdä.Hyväveli-järjestöt kyllä hoitavat jos ei kuulu heihin ja pelastavat jos kuulluvat. Tuomareiksi hyväveli-järjestön jäseniä kartellaan, koska he eivät saisi tuomita veljiään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olisi ihan kiva tietää keneltä potilailta niitä haittoja on tutkittu.
Ei suostuta edes myöntämään että mitään haittoja on lääkkeistä tullut.
Jos joskus yrittää sanoa että jokin vaiva on lääkkeiden käytöstä johtuvaa niin heti torpataan että ei kait nyt sellaista, jne."Jos joskus yrittää sanoa että jokin vaiva on lääkkeiden käytöstä johtuvaa niin heti torpataan että ei kait nyt sellaista, jne."
Täysin normaali toimintatapa käypähoitolääkäreillä ja -hoitajilla.
- Anonyymi
Paras keino välttyä harmeilta on itse olla kriittinen potilas. Lääketiede, terveydenhuolto tai nykykäytännöt ei suojele meitä lääkeharmeilta. Ei ole resursseja seurata joka potilaan lääkkeenkäyttöä kunnolla (vaihtuvat lääkärit, kiire, lyhyet vastaanottoajat) ja hoito on lääkepainotteista. Väittäisin, että kyseinen malli aiheuttaa varmasti ongelmia ihmisille lääkkeiden kanssa.
Kyse on LÄÄKEtieteestä. Tämä lääketieteellinen diagnoosikeskeinen hoitomalli sopii tosin vähän huonosti ainakin omasta mielestä tunne-elämän ongelmien hoitoon. Lääkkeet usein hoitaa oireita eikä syitä taustalla. Osa lääkkeistä turruttaa ihmisen ja sitä katsotaan edistymiseksi. Hoito ei useinkaan ole traumainformoitua tai huomioi ihmisen elämäntilannetta ja tapahtumia ja niiden vaikutusta psyykkeeseen, vaan heti ollaan kirjoittamassa pillereitä. Ei kysytä potilaalta mitä hänelle on tapahtunut, vaan keskitytään siihen mikä hänessä on vialla.
Medikalisaatio ja lääkkeiden tuputus on terveysriski. Ihmiset saattaa tuhota terveytensä hyödyttömien ja heikkotehoisten lääkkeiden takia. Lääkkeistä voi saada pitemmällä tähtäimellä yhä kasvavia harmeja. Lyhyt käyttö on turvallisempaa, mutta silti ihmiset on pitkiä aikoja mömmöillä.
Melkoista tuuripeliä on saako vastuullisen lääkkeisiin terveellä kriittisyydellä suhtautuvan vai pillereitä vaan jatkuvasti tunkevan ja reseptiä loputtomiin uusivan lääkärin.
Osa lääkäreistä on ignorantteja haittojen suhteen ja vähättelee niitä. Harmeja lisää se että harmeista ei tiedetä, eikä esim tajuta miten potilaalta puretaan lääkkeet ja altistavat potilaita ongelmille.
Kannattaa itse lukea myös kritiikki lääkkeistä ja lukea lääkkeistä ennenkuin pistää pillerin suuhun tai alkaa vieroittautumaan lääkkeistä jonkun tietämättömän rivilääkärin ohjeilla.- Anonyymi
Haluan kommentoida tuohon kriittinen potilas asiaan.
Kirjoitit että harmeilta säästyy olemalla kriittinen, ehkäpä niiltä lääkeharmeilta.
Todellisuus on se että jos ja kun psykiatrisessa hoidossa, esim. sairaalassa haluaa olla kriittinen niin siitä niitä harmeja alkaa kertyä.
Itse opin vuosia sitten että osastolla potilaalla ei saa olla omia mielipiteitä eikä hän saa missään asiassa väittää vastaan.
Silloin väitettiin että sairaus on nyt mennyt huonompaan suuntaan, ja eikun lisää lääkettä.
Kysymyksessä on kuitenkin suurimmaksi osaksi lääkäreiden, joskus myös hoitajien arvovalta, " hulluthan ei täällä silmille hypi " jne.
Osastoilla olen nähnyt hyvinkin erilaisia hoitajia, toiset ihan mukavia mutta sitten on myös sellaisia jotka huomaavat että kun pystyvät käyttämään valtaa niin alkavat käyttää sitä väärin. Seuraa nöyryytystä, alistamista, kiristystä, tavallaan jopa uhkailuakin.
Usein myös tuli tunne että potilaita syyllistettiin tavallaan siitä että he ovat sairastuneet. Ei sitä suoraan sanottu mutta käytös ja kohtelu antoi viitteitä siihen suuntaan.
Monet potilaat jotka ovat osastohoidossa olleet, toki ovat lääkitystäkin vastaan, mutta paljon ikävistä kokemuksista johtuu henkilökunnasta, heidän käytöksestään.
Eihän kukaan halua tulla huonosti kohdelluksi etenkään silloin kun on osastolla toipumassa jostain ongelmasta.
Juttu pomppasi nyt vähän kauas aiheesta joka oli lääkkeet, piti kirjoittaa tämä siksi kun ajattelin kriittistä potilasta.
Onneksi ei minun ole tarvinnut mennä MOT:iin sanomaan mitään ääneen , edes tätä mitä kirjoitin, enhän kyllä voi edes mistään potkujakaan saada.
Toisaalta psykiatrian puoli voisi rankaista jotenkin muulla tavoin, esim. pakkohoidolla. - Anonyymi
Kannattaa olla erittäin varovainen sen kriittisyyden suhteen ainakin jos ilmaisette sen hoitohenkilökunnalle. Karkeasti voisin sanoa yhden kymmenestä ottavan asian hyvin ja lopuilta saattaa tulla ihan mitä vaan. Osastolla ollessa nollatoleranssi kritiikille ja myöntyväisyys kaikkeen niin pääsee joskus poiskin sieltä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kannattaa olla erittäin varovainen sen kriittisyyden suhteen ainakin jos ilmaisette sen hoitohenkilökunnalle. Karkeasti voisin sanoa yhden kymmenestä ottavan asian hyvin ja lopuilta saattaa tulla ihan mitä vaan. Osastolla ollessa nollatoleranssi kritiikille ja myöntyväisyys kaikkeen niin pääsee joskus poiskin sieltä.
olen ollut sellaisella osastolla missä hoitohenkilökunta oli oikein kelpo porukkaa. omahoitajakin niin pätevä ettei ihan pahimpia mokia päässyt hoitosuunnitelmaan. tämä tähän potilaille tärkeään keskusteluketjuun rehellisyyden nimissä todettakoon.
toki tämä keskusteluketju kokonaisuudessaan on lukemisen arvoinen niille lääkäreillekin, jotka haluavat ymmärtää potilaitaan ja laajentaa tietoisuuttaan, miksi vähemmän on usein enemmän :) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
olen ollut sellaisella osastolla missä hoitohenkilökunta oli oikein kelpo porukkaa. omahoitajakin niin pätevä ettei ihan pahimpia mokia päässyt hoitosuunnitelmaan. tämä tähän potilaille tärkeään keskusteluketjuun rehellisyyden nimissä todettakoon.
toki tämä keskusteluketju kokonaisuudessaan on lukemisen arvoinen niille lääkäreillekin, jotka haluavat ymmärtää potilaitaan ja laajentaa tietoisuuttaan, miksi vähemmän on usein enemmän :)Kriittinen voi olla ilman asian ilmaisemista terveydenhuollossa asioidessaan sen kummemmin. Voi lukea kriittisiä tekstejä luotettavista lähteistä, tehdä omia johtopäätöksiä jne.. lääkärien mielipitert voi vaihdella ja ei kannata korottaa lääkäriä joksikin ylijumalaksi mielipiteiltään, vaan muistaa että hänessä puhuu aina hoitosuositukset mitä voi kritisoida eritoten masennuksen hoidossa, joka on hyvin lääkekeskeistä Suomessa. Lääkkeissä sanotaan että niiden käyttämisessä punnitaan hyödyt ja haitat lääkärin toimesta, mutta valitettavasti koen, että näin ei tapahdu myös sen kannalta, että potilas kuulisi oikeasti lääkkeestä riittävän informaation tietääkseen haluaako ottaa riskit. Syitä voi miettiä miksi näin on. Pelottavinta on, että kaikkea lääkkeistä ei ymmärretä ja asioita voi ilmetä jälkijunassa jopa vuosikymmeniä myöhemmin. (Esim. Masennuslääkkeiden vieroitusoireista ja joillakin niiden vaikeudesta on nyt vasta alettu puhumaan kunnolla viimevuosina).
Lääkkeitä voi määrätä vastuullisesti (kunnon info potilaalle, seuranta, mahdollisimman kohtuullinen yksilöllisesti tuunattu lääkeannos - usein isommat annokset = enemmän harmia, polyfarmasiaan kriittisesti suhtautminen, haittojen kuuntelu ja kirjaus). Tai vastuuttomasti kuten omalla kohdalla kävi missä jokainen kohta meni lähes väärin. Räikeimmillään puutteellisen infon antoa lääkkeiden harmeista tapahtuu osastoilla psykiatrian puolella, jossa pahimmillaan tapahtuu pakkolääkitsemistä ja yksilön mielipide sivuutetaan. Tällaisissa paikoissa tapahtuu varmaan hyvin todennäköisesti sitä eträ iatrogeenisesti aiheutettuja oireita jotkq kumpuaa lääkkeistä, lääkitään. Oma kokemukseni osastohoidosta oli, että lääkeharmeja ei juuri uskottu, kun puhuin vieroitusoireistani.
En tiedä voiko lääkäriltä saada kunnon "informed consentia" ikinä psyykenläkkeistä. Sen verran suppeaa on monen ymmärrys niiden harmeista, ainakin ketä itse tavannut. Osa näkee jopa tarkoituksenmukaiseksi jättää jotain sanomatta. SSRI masennuslääkkeiden kohdalla jos lääkäri mainitsisi että voivat leikata joillakin tunteita ja aiheuttavat todennäköisemmin sinulle seksihaittoja kuin masennuksesta paranemista niin sille lääkärille antaisin rispektit! :) se meinaan olisi lähempänä totuutta niiden ikävistä puolista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kriittinen voi olla ilman asian ilmaisemista terveydenhuollossa asioidessaan sen kummemmin. Voi lukea kriittisiä tekstejä luotettavista lähteistä, tehdä omia johtopäätöksiä jne.. lääkärien mielipitert voi vaihdella ja ei kannata korottaa lääkäriä joksikin ylijumalaksi mielipiteiltään, vaan muistaa että hänessä puhuu aina hoitosuositukset mitä voi kritisoida eritoten masennuksen hoidossa, joka on hyvin lääkekeskeistä Suomessa. Lääkkeissä sanotaan että niiden käyttämisessä punnitaan hyödyt ja haitat lääkärin toimesta, mutta valitettavasti koen, että näin ei tapahdu myös sen kannalta, että potilas kuulisi oikeasti lääkkeestä riittävän informaation tietääkseen haluaako ottaa riskit. Syitä voi miettiä miksi näin on. Pelottavinta on, että kaikkea lääkkeistä ei ymmärretä ja asioita voi ilmetä jälkijunassa jopa vuosikymmeniä myöhemmin. (Esim. Masennuslääkkeiden vieroitusoireista ja joillakin niiden vaikeudesta on nyt vasta alettu puhumaan kunnolla viimevuosina).
Lääkkeitä voi määrätä vastuullisesti (kunnon info potilaalle, seuranta, mahdollisimman kohtuullinen yksilöllisesti tuunattu lääkeannos - usein isommat annokset = enemmän harmia, polyfarmasiaan kriittisesti suhtautminen, haittojen kuuntelu ja kirjaus). Tai vastuuttomasti kuten omalla kohdalla kävi missä jokainen kohta meni lähes väärin. Räikeimmillään puutteellisen infon antoa lääkkeiden harmeista tapahtuu osastoilla psykiatrian puolella, jossa pahimmillaan tapahtuu pakkolääkitsemistä ja yksilön mielipide sivuutetaan. Tällaisissa paikoissa tapahtuu varmaan hyvin todennäköisesti sitä eträ iatrogeenisesti aiheutettuja oireita jotkq kumpuaa lääkkeistä, lääkitään. Oma kokemukseni osastohoidosta oli, että lääkeharmeja ei juuri uskottu, kun puhuin vieroitusoireistani.
En tiedä voiko lääkäriltä saada kunnon "informed consentia" ikinä psyykenläkkeistä. Sen verran suppeaa on monen ymmärrys niiden harmeista, ainakin ketä itse tavannut. Osa näkee jopa tarkoituksenmukaiseksi jättää jotain sanomatta. SSRI masennuslääkkeiden kohdalla jos lääkäri mainitsisi että voivat leikata joillakin tunteita ja aiheuttavat todennäköisemmin sinulle seksihaittoja kuin masennuksesta paranemista niin sille lääkärille antaisin rispektit! :) se meinaan olisi lähempänä totuutta niiden ikävistä puolista.Kriittisyys ei tarkoita mustavalkoisuutta, että ei voisi käyttää lääkkeitä ollenkaan. Omat ajatukseni asiasta on että jos voisin elää elämäni uudelleen, niin en nojautuisi lääkkeisiin ongelmiensa ratkaisussa, vaan ajattelen lääkkeitä enemmän kävelykeppinä vaikemmassa jamassa, josta voi luopua paremmassa tilanteessa enkä missään nimessä suostuisi käyttämään lääkkeitä pitemmän aikaa (koska tällöin harmien riski kasvaa). Tällä harmien ja hyötyjen tietämyksellä masennuslääkkeistä tuskin olisin niihin itse koskenut ollenkaan. Ne usein hoitavat oireita - ei syytä ja keho tottuu niiden käyttöön. Tein väärän päätöksen, koska kuulin harhaanjohdettuja perusteita lääkkeenkäytölle, ja psykiatrian tapa luokitella minut sairaaksi sai minut luulemaan, etten pärjää ilman lääkkeitä. Tai minun aivoissani olisi joku häiriö jonka hoitamiseen tarvitsisin lääkkeitä, mihin en usko enää ollenkaan. Masennus on minulle nykyään ihan jotain eriä, miten psykiatria sen näkee. Näen masennuksen enemmän nykyään normaalina elämänreaktiona johon moni muukin keino voi olla tehokas kuin psykiatrian tarjoamat optiot. Olen myös valmis kohtaamaan tuskaakin nykyään enemmän, kuin aikana jolloin negatiivisia tunteitani lääkittiin.
Psykiatrian tapa hahmottaa lääkkeitä ei ole useimmissa tapauksissa kriittinen (yksittäislääkäreitä lukuunottamatta), kuin korkeintaan Keroputaan mallissa. Potilaille määrätään lääkkeitä pitkäksi aikaa, päällekkäinkin usein ja purkaminen ei usein tule kysymykseen eikä siihen usein uskalleta ryhtyä ja lääkityksestä voi tulla pysyvä. Kun potilas on pysyvällä lääkityksellä, mahdollisuudet sille että hän joskus oppisi käsittelemään tunteitaan ilman turruttavia pillereitä alenevat. Vieroitusoireita tulkitaan varmasti usein sairauden paluuksi. Psykoottistason oireissa ihmistä neuroleptataan jopa vastoin hänen tahtoaan, eikä psykiatria aina edes kuuntele potilaan mielipidettä. Perusteita lääkkeen käytölle olen kuullut vaikka ja mitä psykiatrian puolella asioidessani joista varmaan monikaan ei kestäisi edes tieteellistä tarkastelua.
Psykiatrian tapa hahmottaa psyykenlääkkeiden toimintamekanismia on usein sellainen että ne korjaavat jotain biologista poikkeamaa tai hoitavat sairautta. Sellainen hyvin lääketiedeorientoitunut yliyksinkertainen ajattelutapa, jolla oikeutetaan mm. pakkohoitoa. Toinen oikeampi näkökulma on se, että ajatellaan että ne ovat psykoaktiivisia aineita joista voi olla jotain hyötyä psyyken ongelmien hoidossa. Ne voi vaikkapa auttaa vaikeassa tilanteessa nukkumaan, tai mitä niistä haetaankaan, mutta ne ei ole mitään sairautta pois kääntäviä täsmälääkkeitä. Ei ole mitään kemiallista epätasapainoa mitä ne korjaavat eikä voi verrata niitä insuliiniin diabetekseen. Mutta lääkkeet eivät ole itseisarvo tai pakollinen väline omien ongelmien kanssa kamppailuun, ja ilman niitäkin pystyy voimaan paremmin.
Kriittisyys on sitä, että kyseenalaistaa lääkärin mielipiteen/muun hoitohenkilökunnan mielipiteen absoluuttisena ylimpänä totuutena, jota ei voisi kyseenalaistaa. Toki ne voi ottaa huomioon, mutta voi myös lukea muista luotettavista lähteistä kritiikkiä mikä esimerkiksi kritisoi psyykenlääkkeiden pitkäaikaista tai laajamittaista käyttöä tai tapaa millä niitä määrätään. Kriittinen potilas kysyy lääkäriltä kysymyksiä ja fiksut lääkärit vastailevatkin potilaiden huoliin, kertoen rehellisesti myös ne haitalliset puolet lääkkeistä. Niiden pimittäminen ei ole potilaan suojelua. (Tiedän että psykiatriassa kriittisyys voidaan tulkita sairaudeksi ja tämä puoli psykiatriasta minua yököttää - pidetään jotenkin sellaisena että tiedetään mikä potilaalle on parhaaksi, hänen jokaista käytösmallia voidaan ylitulkita sairauden oireena, ja voidaan pitää potilasta jopa pimennossa. Tietyllä tapaa psykiatrinen potilas alennetaan lapsen tasolle jota auktoriteetti lääkäri hoitaa). Kriittinen järkevä henkilö myös ottaa terveydestään mahdollisimman paljon vastuuta, eikä odota että lääketiede hoitaa hänen oireitaan vaan voi miettiä miten voi auttaa omaa hyvinvointiaan mahdollisimman paljon.
Itse olen tavannut lääkäreitä, jotka ymmärtävät lääkekriittisyyttäni, ja on olemassa myös lääkäreitä ketkä ovat kriittisiä psyykenlääkkeiden käytössä. Heitä pitäisi olla enemmän. He ymmärtävät myös harmit mitä niillä voidaan potilaalle tehdä ja suhtautuvat varovaisuudella niiden käyttöön sekä näkevät itsestäänselvyydeksi päättää yhdessä potilaan kanssa lääkkeen käytöstä riittävän informaation valossa. Eivät ole kuin jotain itsensä korottaneita auktoriteettejä jotka voi potilaalle pimennossa määräillä lääkkeitä kun ei se nyt potilasrukkaa auta jos kertoo niistä harmeistakin liikaa. Ja jotka sinisilmäisesti uskovat kuinka turvallisia psyykenlääkkeet ovat. Ovat laput silmillä omien potilaidenkin suhteen harmeista. Heille ei ole vakavia lääkeharmeja, on vain potilaan mielenterveyden ongelmia ja hypokondriaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kriittisyys ei tarkoita mustavalkoisuutta, että ei voisi käyttää lääkkeitä ollenkaan. Omat ajatukseni asiasta on että jos voisin elää elämäni uudelleen, niin en nojautuisi lääkkeisiin ongelmiensa ratkaisussa, vaan ajattelen lääkkeitä enemmän kävelykeppinä vaikemmassa jamassa, josta voi luopua paremmassa tilanteessa enkä missään nimessä suostuisi käyttämään lääkkeitä pitemmän aikaa (koska tällöin harmien riski kasvaa). Tällä harmien ja hyötyjen tietämyksellä masennuslääkkeistä tuskin olisin niihin itse koskenut ollenkaan. Ne usein hoitavat oireita - ei syytä ja keho tottuu niiden käyttöön. Tein väärän päätöksen, koska kuulin harhaanjohdettuja perusteita lääkkeenkäytölle, ja psykiatrian tapa luokitella minut sairaaksi sai minut luulemaan, etten pärjää ilman lääkkeitä. Tai minun aivoissani olisi joku häiriö jonka hoitamiseen tarvitsisin lääkkeitä, mihin en usko enää ollenkaan. Masennus on minulle nykyään ihan jotain eriä, miten psykiatria sen näkee. Näen masennuksen enemmän nykyään normaalina elämänreaktiona johon moni muukin keino voi olla tehokas kuin psykiatrian tarjoamat optiot. Olen myös valmis kohtaamaan tuskaakin nykyään enemmän, kuin aikana jolloin negatiivisia tunteitani lääkittiin.
Psykiatrian tapa hahmottaa lääkkeitä ei ole useimmissa tapauksissa kriittinen (yksittäislääkäreitä lukuunottamatta), kuin korkeintaan Keroputaan mallissa. Potilaille määrätään lääkkeitä pitkäksi aikaa, päällekkäinkin usein ja purkaminen ei usein tule kysymykseen eikä siihen usein uskalleta ryhtyä ja lääkityksestä voi tulla pysyvä. Kun potilas on pysyvällä lääkityksellä, mahdollisuudet sille että hän joskus oppisi käsittelemään tunteitaan ilman turruttavia pillereitä alenevat. Vieroitusoireita tulkitaan varmasti usein sairauden paluuksi. Psykoottistason oireissa ihmistä neuroleptataan jopa vastoin hänen tahtoaan, eikä psykiatria aina edes kuuntele potilaan mielipidettä. Perusteita lääkkeen käytölle olen kuullut vaikka ja mitä psykiatrian puolella asioidessani joista varmaan monikaan ei kestäisi edes tieteellistä tarkastelua.
Psykiatrian tapa hahmottaa psyykenlääkkeiden toimintamekanismia on usein sellainen että ne korjaavat jotain biologista poikkeamaa tai hoitavat sairautta. Sellainen hyvin lääketiedeorientoitunut yliyksinkertainen ajattelutapa, jolla oikeutetaan mm. pakkohoitoa. Toinen oikeampi näkökulma on se, että ajatellaan että ne ovat psykoaktiivisia aineita joista voi olla jotain hyötyä psyyken ongelmien hoidossa. Ne voi vaikkapa auttaa vaikeassa tilanteessa nukkumaan, tai mitä niistä haetaankaan, mutta ne ei ole mitään sairautta pois kääntäviä täsmälääkkeitä. Ei ole mitään kemiallista epätasapainoa mitä ne korjaavat eikä voi verrata niitä insuliiniin diabetekseen. Mutta lääkkeet eivät ole itseisarvo tai pakollinen väline omien ongelmien kanssa kamppailuun, ja ilman niitäkin pystyy voimaan paremmin.
Kriittisyys on sitä, että kyseenalaistaa lääkärin mielipiteen/muun hoitohenkilökunnan mielipiteen absoluuttisena ylimpänä totuutena, jota ei voisi kyseenalaistaa. Toki ne voi ottaa huomioon, mutta voi myös lukea muista luotettavista lähteistä kritiikkiä mikä esimerkiksi kritisoi psyykenlääkkeiden pitkäaikaista tai laajamittaista käyttöä tai tapaa millä niitä määrätään. Kriittinen potilas kysyy lääkäriltä kysymyksiä ja fiksut lääkärit vastailevatkin potilaiden huoliin, kertoen rehellisesti myös ne haitalliset puolet lääkkeistä. Niiden pimittäminen ei ole potilaan suojelua. (Tiedän että psykiatriassa kriittisyys voidaan tulkita sairaudeksi ja tämä puoli psykiatriasta minua yököttää - pidetään jotenkin sellaisena että tiedetään mikä potilaalle on parhaaksi, hänen jokaista käytösmallia voidaan ylitulkita sairauden oireena, ja voidaan pitää potilasta jopa pimennossa. Tietyllä tapaa psykiatrinen potilas alennetaan lapsen tasolle jota auktoriteetti lääkäri hoitaa). Kriittinen järkevä henkilö myös ottaa terveydestään mahdollisimman paljon vastuuta, eikä odota että lääketiede hoitaa hänen oireitaan vaan voi miettiä miten voi auttaa omaa hyvinvointiaan mahdollisimman paljon.
Itse olen tavannut lääkäreitä, jotka ymmärtävät lääkekriittisyyttäni, ja on olemassa myös lääkäreitä ketkä ovat kriittisiä psyykenlääkkeiden käytössä. Heitä pitäisi olla enemmän. He ymmärtävät myös harmit mitä niillä voidaan potilaalle tehdä ja suhtautuvat varovaisuudella niiden käyttöön sekä näkevät itsestäänselvyydeksi päättää yhdessä potilaan kanssa lääkkeen käytöstä riittävän informaation valossa. Eivät ole kuin jotain itsensä korottaneita auktoriteettejä jotka voi potilaalle pimennossa määräillä lääkkeitä kun ei se nyt potilasrukkaa auta jos kertoo niistä harmeistakin liikaa. Ja jotka sinisilmäisesti uskovat kuinka turvallisia psyykenlääkkeet ovat. Ovat laput silmillä omien potilaidenkin suhteen harmeista. Heille ei ole vakavia lääkeharmeja, on vain potilaan mielenterveyden ongelmia ja hypokondriaa.Takerrun tuohon kohtaan jossa lukee että oppisi käsittelemään tunteitaan ilman pillereitä, koska nimenomaan " hyvin " lääkittynä on hankalaa käsitellä minkäänlaisia tunteita.
Pää on sen verran turrutettu että ei yksinkertaisesti kykene asettelemaan omaa tunnemaailmaa siilä tavalla että mikä johtuu mistä ja miksi. Tai ajattelemaan mikä minkäkinlaisen tunteen saa aikaiseksi.
Tiedän omasta kokemuksesta mitä lääkkeet saavat pitkäaikaisella käytöllä aikaiseksi omassa päässä.
Kun pääsin vuosien jälkeen lääkityksistä eroon niin oli kuin olisi uusi maailma auennut tunteiden tulvahtaessa pääkoppaan.
Tavallaan se tuntui aluksi vähän pelottavaltakin koska vuosikausiin en paljon tunteita osannut tuntea, ehkä ilo ja suru olivat ne päällimmäiset joista tajusin mitä ne on ja mistä ne tulivat.
Pelkästään jo tuosta syystä en halua enää itseäni lääkkeillä turruttaa koska on aivan ihanaa tuntea kaikkia mahdollisia tunteita ja lisäksi vielä käsitellä niitä ja miettiä mistä ja miksi ne ovat tulleet, ja miksi tunnen näin.
Silloin kun elämässä on vaikeita tilanteita niin minun mielestäni on vihoviimeinen hoitomuoto määrätä lääkkeet ja estää sillä keinoin ihmistä käsittelemästä kaikkea sitä mitä hän sillä hetkellä käy läpi. Tavallaan pikkuisen samaa ajan takaa kuin ihmiset juovat viinaa kun tulee joku vastoinkäyminen, ei toki kaikki.
Muistan myös kun olin lääkittynä niin oli aina sellainen " hällä väliä "-fiilis ja silloinhan ei mikään muukaan onnistunut ja tuli tehtyä kaikkea enemmän ja vähemmän älytöntä myös.
Jälkeenpäin kun mietin niin tuntuu hyvältä kun osaan etukäteen miettiä mikä kannattaa ja mikä ei.
Myöskään järjen ja älyn kanssa sillä ei ole tavallaan mitään tekemistä koska ne ovat olemassa joka tapauksessa, ne ovat vain lääkkeiden takia käyttökatkoksessa.
Kun vain joskus tulisi joku järki näihin hoitomuotoihin, muutakin kuin lääkitys.
Siihen oravanpyörään kun joutuu niin on todella vaikeaa päästä siitä pois.
Vaikka sekin on mahdollista, itsekin olen sen kokenut. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Takerrun tuohon kohtaan jossa lukee että oppisi käsittelemään tunteitaan ilman pillereitä, koska nimenomaan " hyvin " lääkittynä on hankalaa käsitellä minkäänlaisia tunteita.
Pää on sen verran turrutettu että ei yksinkertaisesti kykene asettelemaan omaa tunnemaailmaa siilä tavalla että mikä johtuu mistä ja miksi. Tai ajattelemaan mikä minkäkinlaisen tunteen saa aikaiseksi.
Tiedän omasta kokemuksesta mitä lääkkeet saavat pitkäaikaisella käytöllä aikaiseksi omassa päässä.
Kun pääsin vuosien jälkeen lääkityksistä eroon niin oli kuin olisi uusi maailma auennut tunteiden tulvahtaessa pääkoppaan.
Tavallaan se tuntui aluksi vähän pelottavaltakin koska vuosikausiin en paljon tunteita osannut tuntea, ehkä ilo ja suru olivat ne päällimmäiset joista tajusin mitä ne on ja mistä ne tulivat.
Pelkästään jo tuosta syystä en halua enää itseäni lääkkeillä turruttaa koska on aivan ihanaa tuntea kaikkia mahdollisia tunteita ja lisäksi vielä käsitellä niitä ja miettiä mistä ja miksi ne ovat tulleet, ja miksi tunnen näin.
Silloin kun elämässä on vaikeita tilanteita niin minun mielestäni on vihoviimeinen hoitomuoto määrätä lääkkeet ja estää sillä keinoin ihmistä käsittelemästä kaikkea sitä mitä hän sillä hetkellä käy läpi. Tavallaan pikkuisen samaa ajan takaa kuin ihmiset juovat viinaa kun tulee joku vastoinkäyminen, ei toki kaikki.
Muistan myös kun olin lääkittynä niin oli aina sellainen " hällä väliä "-fiilis ja silloinhan ei mikään muukaan onnistunut ja tuli tehtyä kaikkea enemmän ja vähemmän älytöntä myös.
Jälkeenpäin kun mietin niin tuntuu hyvältä kun osaan etukäteen miettiä mikä kannattaa ja mikä ei.
Myöskään järjen ja älyn kanssa sillä ei ole tavallaan mitään tekemistä koska ne ovat olemassa joka tapauksessa, ne ovat vain lääkkeiden takia käyttökatkoksessa.
Kun vain joskus tulisi joku järki näihin hoitomuotoihin, muutakin kuin lääkitys.
Siihen oravanpyörään kun joutuu niin on todella vaikeaa päästä siitä pois.
Vaikka sekin on mahdollista, itsekin olen sen kokenut.Hyvin kirjoitettu. Lääkittynä ei ole oma itsensä. Minulla on myös kokemusta lääkkeiden aiheuttamasta välinpitämättömästä olosta, jopa apatiasta, eikä tunnekäsittely onnistu eikä terapia etene. Sitä jotenkin menettää yhteyden sisimpäänsä. Jollekin se voi olla vapauttavaa, toisille aiheuttaa suurta harmia. On surkeaa kuinka psykiatriassa ei nähdä tätä, ja uskotaan niin vahvasti lääkkeisiin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kriittinen voi olla ilman asian ilmaisemista terveydenhuollossa asioidessaan sen kummemmin. Voi lukea kriittisiä tekstejä luotettavista lähteistä, tehdä omia johtopäätöksiä jne.. lääkärien mielipitert voi vaihdella ja ei kannata korottaa lääkäriä joksikin ylijumalaksi mielipiteiltään, vaan muistaa että hänessä puhuu aina hoitosuositukset mitä voi kritisoida eritoten masennuksen hoidossa, joka on hyvin lääkekeskeistä Suomessa. Lääkkeissä sanotaan että niiden käyttämisessä punnitaan hyödyt ja haitat lääkärin toimesta, mutta valitettavasti koen, että näin ei tapahdu myös sen kannalta, että potilas kuulisi oikeasti lääkkeestä riittävän informaation tietääkseen haluaako ottaa riskit. Syitä voi miettiä miksi näin on. Pelottavinta on, että kaikkea lääkkeistä ei ymmärretä ja asioita voi ilmetä jälkijunassa jopa vuosikymmeniä myöhemmin. (Esim. Masennuslääkkeiden vieroitusoireista ja joillakin niiden vaikeudesta on nyt vasta alettu puhumaan kunnolla viimevuosina).
Lääkkeitä voi määrätä vastuullisesti (kunnon info potilaalle, seuranta, mahdollisimman kohtuullinen yksilöllisesti tuunattu lääkeannos - usein isommat annokset = enemmän harmia, polyfarmasiaan kriittisesti suhtautminen, haittojen kuuntelu ja kirjaus). Tai vastuuttomasti kuten omalla kohdalla kävi missä jokainen kohta meni lähes väärin. Räikeimmillään puutteellisen infon antoa lääkkeiden harmeista tapahtuu osastoilla psykiatrian puolella, jossa pahimmillaan tapahtuu pakkolääkitsemistä ja yksilön mielipide sivuutetaan. Tällaisissa paikoissa tapahtuu varmaan hyvin todennäköisesti sitä eträ iatrogeenisesti aiheutettuja oireita jotkq kumpuaa lääkkeistä, lääkitään. Oma kokemukseni osastohoidosta oli, että lääkeharmeja ei juuri uskottu, kun puhuin vieroitusoireistani.
En tiedä voiko lääkäriltä saada kunnon "informed consentia" ikinä psyykenläkkeistä. Sen verran suppeaa on monen ymmärrys niiden harmeista, ainakin ketä itse tavannut. Osa näkee jopa tarkoituksenmukaiseksi jättää jotain sanomatta. SSRI masennuslääkkeiden kohdalla jos lääkäri mainitsisi että voivat leikata joillakin tunteita ja aiheuttavat todennäköisemmin sinulle seksihaittoja kuin masennuksesta paranemista niin sille lääkärille antaisin rispektit! :) se meinaan olisi lähempänä totuutta niiden ikävistä puolista.Totuutta masennuslääkkeiden riskeistä et kuule ainakaan käypähoitolääkärin suusta.
- Anonyymi
Kriittisyys ei välttämättä ole paras keino, koska mielipiteissä on aika usein suuret erot potilaiden ja lääkäreiden välillä.
Ja siinä vaikuttaa myös potilaan oma taustalta löytyvä hoitohistoria, ja kaikki siihen sisältyvät asiat.
Siinä vaiheessa kun tietää enemmän lääkkeistä ja paljon kaikesta mikä niihin liittyy, ehkä myös miksi, on hyvä kyseenalaistaa.
Kysyä kysymyksiä, joihin ei ihan aina lääkärikään osaa vastata.
Itse olen aikoinaan pari kertaa pyytänyt lääkäriä perustelemaan väitteitään lääkkeisiin liittyviin seikkoihin, sekä vaikutuksiin, vastaus oli, ettei hän pysty perustelemaan.
Kysyä aina saa, eri asia on tietysti, saako lainkaan vastausta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kriittisyys ei välttämättä ole paras keino, koska mielipiteissä on aika usein suuret erot potilaiden ja lääkäreiden välillä.
Ja siinä vaikuttaa myös potilaan oma taustalta löytyvä hoitohistoria, ja kaikki siihen sisältyvät asiat.
Siinä vaiheessa kun tietää enemmän lääkkeistä ja paljon kaikesta mikä niihin liittyy, ehkä myös miksi, on hyvä kyseenalaistaa.
Kysyä kysymyksiä, joihin ei ihan aina lääkärikään osaa vastata.
Itse olen aikoinaan pari kertaa pyytänyt lääkäriä perustelemaan väitteitään lääkkeisiin liittyviin seikkoihin, sekä vaikutuksiin, vastaus oli, ettei hän pysty perustelemaan.
Kysyä aina saa, eri asia on tietysti, saako lainkaan vastausta.Ei varmaan pysty perustelemaan, kun hänen isäntänsä lääketeollisuudessa kieltävät? :D
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei varmaan pysty perustelemaan, kun hänen isäntänsä lääketeollisuudessa kieltävät? :D
Niin joo, tuli kuitenkin " kotiin " 5-0.
Perustelun puute johti siihen, ettei tarvinnut enää lääkitystä jatkaa......
No, lääketeollisuuden pieni häviö. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin joo, tuli kuitenkin " kotiin " 5-0.
Perustelun puute johti siihen, ettei tarvinnut enää lääkitystä jatkaa......
No, lääketeollisuuden pieni häviö.Hyvä ettei tarvinnut jatkaa. Syököön ko. lääkäri ihan itse myrkkypillerinsä.
- Anonyymi
"...miten kollegan antamaan hoitoon puuttuminen tehdään oikealla tavalla, mistä eri tekijöistä muodostuu oikea puuttumisen tapa..."
Kysymys
Miksi viranomaisvalvojan tehtävissä toiminut psykiatrian erikoislääkäri antoi joululahjaksi Per Olov Enquistin kirjoittaman kirjan 'Blanche ja Marie' vaalityötä tukijoukoissaan tehneelle puoluetoverille, joka vielä tuolloin oli tietämätön saamastaan väärästä psykiatrisesta diagnoosista ja ylidiagnosoinnista sekä saamastaan haitallisesta lääkitys- ja terapiahoidosta, sekä siitä, että oli jäänyt vaille tarvitsemaansa vaikuttavaa hoitoa?
Miksi kysyn
Olin tuo "toveri", enkä tuolloin kyennyt keskittymään sivujen selailua syvällisempään kirjojen lukemiseen; kirjojen henkilöistä ei enää jäänyt mieleeni muistijälkiä ja siksi uusien kirjojen lukemisesta oli tullut ahdistava kokemus; olin menettänyt tärkeän selviytymiskeinoni. Lahjakirjan antaneen hyvin tietämä psykiatrikollega oli diagnosoinut terapia-ja lääkityshoidossaan pysyväksi jääneen keskittymiskyvyttömyyteni ja siitä johtuvan stressini ja ahdistukseni ja näiden seurauksena syntyneen psyykkisen ja fyysisen toimintakyvyttömyyteni toistuvan vakavan sairauden/sairauksien merkkikimpuksi. Hän hoiti merkkikimppua masennuksen käypä hoito -suositusten mukaisesti määräämillään lääkityksillä ja antamallaan psykoterapialla, joiden seurauksena merkkikimpusta nopeasti kehkeytyi sairauskimppu. Nykyään mää ole mahdottoma hämmästyny! Tilannekuva-analyysi kun näyttää siltä, että mitä useampi sote-palvelujen piirissä toimiva ammattihenkilö tuli tietoiseksi sairauskimpusta, sitä pidemmäksi muodostui ohikatsovien jono. Osa meni jonoon tietoisesti, osa pelkuruuttaan, osa ymmärtämättömyyttään, osa ties mistä syystä. Ja olinhan siellä jonossa minäkin, itseäni ohi katsomassa, kipeää tekee kun muistaa, olin pelkkä torso.
R.I.P. Per Olov Enguist
Luin saamani joululahjakirjan vasta vuonna 2018, samoihin aikoihin kun kävin avoimen yliopiston johdatus oikeustieteeseen -luennoilla. Luennoilta saamani pykälätiedon johdattelemana ymmärsin ja rohkenin tilata potilasasiakirjat taholta, jonka määräämistä lääkityksistä ja manipuloivasta hoito-otteesta olin lopulta onnistunut repimään itseni irti. Vuonna 2019 uskalsin myös kääntyä terveyskeskukseni puoleen ja kerroin mitä vaiennettuna kykenin, se oli hyvä se, ei siitä enempää. Tuomitsen vieläkin itseäni sinisilmäisyydestä, siitä tyhmyydestä että luotin vääriin tahoihin ja lipeviin puheisiin, vain omia etujaan ajaviin ns. auttajiin. Häpeäni ei häviä, mutta yritän pitää mielessä erään tv-ohjelman erään toimittajan, "puun osasen", tokaisun: Vaikka ihminen olisi kuinka tyhmä, niin kuitenkaan ei saa jymäyttää.- Anonyymi
Ja kun tässä ketjussa keskustellaan erityisesti lääkityksistä, niin edelliseen vielä se, että jymäytettynä kävisin vieläkin tuossa psykiatrin antamassa psykodynaamisessa terapiassa ellei eräs harrastuspiirini ihminen olisi maininnut ystävästään, joka oli toistuvasti yrittänyt masennuslääkkeen purkua. Kun kysyin käynnilläni psykiatri-psykoterapeutilta, joka tätä lääkitystä minulle hoidoksi määräsi, että voiko olla niin että purun yhteydessä saamani vaikea hengenahdistus, paine rintakehällä, silmien salamointi, unettomuus, sekava olo ja täysin hallitsematon ahdistus johtuu lääkkeen lopettamisen vieroitusoireista kun näitä on ollut aiemminkin lopettamisessa, niin hän sanoi että ei johdu, vaan kyse on vakavan psykoottisen masennukseni oireista, että se uusiutuu heti kun lääkitystä lopetellaan ja nyt taas olisi aika ottaa lääkkeet uudestaan käyttöön. Rankka lääketuputus alkoi.
Mutta enää en uskonut häntä. Löysin googlen avulla reitin näille palstoille, tietolinkkejä sisältäviin keskusteluihin. Siitä se sitten alkoi. Vapautumiseni jymäyttäjän hoitosuhteesta. Hitaasti mutta varmasti pääsin eroon ensin lääkityksestä ja sitten terapeutista.
(Terapeutista eroon pääsemistä vaikeutti sekin että olin joutunut todella epäasiallisen toiminnan ja kohtelun kohteeksi julkisella puolella, en voinut edes kysyä sieltä neuvoa, ja lopuksi vielä se että psykiatri-psykoterapeutti oli ehtinyt uida hyväksytyksi sairaudenhoitokuluksi terapiamenon muodossa velkajärjestelyyni. Köyhyysrajan alapuolella olevilla tuloillani olin ehtinyt velkaantua ulosottoon asti. Olin ottanut kulutusluottoa arkielämän menoihin, jotta pystyn maksamaan terapiamenot ja matkat terapiaan; en enää kehdannut ottaa vastaan rahaa huonoa omaatuntoa potevilta läheisiltäni, me kaikki luulimme että terapeutin diagnosoimien sairauksien - joiden terapiahoidosta kela maksoi kuntoutuspsykoterapian ja pitkän ajan sairaudenhoitokorvauksen ja matkakulut - perussyy oli lapsuuden traumaattisissa kokemuksissani, kuten terapeutti analysoi myös elämääni pahentaen nostattamallaan valemuistolla. Vielä tämä: Psykiatri-psykoterapeutin laatimat potilasasiakirjamerkinnöistä ei ilmene millä perusteilla hän on sairauksia diagnosoinut ja vahvaa lääkitystä määrännyt; hänen merkintöjään voisi kuvata sanalla 'surkuhupaisia', nostan hattua niille asian setvijöille jotka ovat voineet lukea noita potilastietoja ensin kauhistumatta ja sitten nauramatta ja lopuksi itkemättä. Sen verran karuihin lopputulemiin päädytään tuon psykiatri-psykoterapeutin laatimien potilasasiakirjamerkintöjen pohjalta; on tuhottu ihmisen elämästä sellainen määrä vuosia joita ei enää edessä ole.)
(kirjoitin tämän nopiaan, lennossa, jos vaikka olisi jollekin vertaiselle hyötyä) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja kun tässä ketjussa keskustellaan erityisesti lääkityksistä, niin edelliseen vielä se, että jymäytettynä kävisin vieläkin tuossa psykiatrin antamassa psykodynaamisessa terapiassa ellei eräs harrastuspiirini ihminen olisi maininnut ystävästään, joka oli toistuvasti yrittänyt masennuslääkkeen purkua. Kun kysyin käynnilläni psykiatri-psykoterapeutilta, joka tätä lääkitystä minulle hoidoksi määräsi, että voiko olla niin että purun yhteydessä saamani vaikea hengenahdistus, paine rintakehällä, silmien salamointi, unettomuus, sekava olo ja täysin hallitsematon ahdistus johtuu lääkkeen lopettamisen vieroitusoireista kun näitä on ollut aiemminkin lopettamisessa, niin hän sanoi että ei johdu, vaan kyse on vakavan psykoottisen masennukseni oireista, että se uusiutuu heti kun lääkitystä lopetellaan ja nyt taas olisi aika ottaa lääkkeet uudestaan käyttöön. Rankka lääketuputus alkoi.
Mutta enää en uskonut häntä. Löysin googlen avulla reitin näille palstoille, tietolinkkejä sisältäviin keskusteluihin. Siitä se sitten alkoi. Vapautumiseni jymäyttäjän hoitosuhteesta. Hitaasti mutta varmasti pääsin eroon ensin lääkityksestä ja sitten terapeutista.
(Terapeutista eroon pääsemistä vaikeutti sekin että olin joutunut todella epäasiallisen toiminnan ja kohtelun kohteeksi julkisella puolella, en voinut edes kysyä sieltä neuvoa, ja lopuksi vielä se että psykiatri-psykoterapeutti oli ehtinyt uida hyväksytyksi sairaudenhoitokuluksi terapiamenon muodossa velkajärjestelyyni. Köyhyysrajan alapuolella olevilla tuloillani olin ehtinyt velkaantua ulosottoon asti. Olin ottanut kulutusluottoa arkielämän menoihin, jotta pystyn maksamaan terapiamenot ja matkat terapiaan; en enää kehdannut ottaa vastaan rahaa huonoa omaatuntoa potevilta läheisiltäni, me kaikki luulimme että terapeutin diagnosoimien sairauksien - joiden terapiahoidosta kela maksoi kuntoutuspsykoterapian ja pitkän ajan sairaudenhoitokorvauksen ja matkakulut - perussyy oli lapsuuden traumaattisissa kokemuksissani, kuten terapeutti analysoi myös elämääni pahentaen nostattamallaan valemuistolla. Vielä tämä: Psykiatri-psykoterapeutin laatimat potilasasiakirjamerkinnöistä ei ilmene millä perusteilla hän on sairauksia diagnosoinut ja vahvaa lääkitystä määrännyt; hänen merkintöjään voisi kuvata sanalla 'surkuhupaisia', nostan hattua niille asian setvijöille jotka ovat voineet lukea noita potilastietoja ensin kauhistumatta ja sitten nauramatta ja lopuksi itkemättä. Sen verran karuihin lopputulemiin päädytään tuon psykiatri-psykoterapeutin laatimien potilasasiakirjamerkintöjen pohjalta; on tuhottu ihmisen elämästä sellainen määrä vuosia joita ei enää edessä ole.)
(kirjoitin tämän nopiaan, lennossa, jos vaikka olisi jollekin vertaiselle hyötyä)Aivan selkeä hoitovirhe, oletko HUSsin hoidettavaa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aivan selkeä hoitovirhe, oletko HUSsin hoidettavaa?
En ollut HUSsin hoidettava. Paikkakunta on kaupunki, joka on tullut kuuluisaksi taudistaan, jota se ennen muinoin poti jatkuvalla syötöllä. Voisin sanoa suoraankin, tuostahan jo arvaatkin, mutta tämä kaunis kaupunki on itselleni tärkeä paikka, koska täällä on kotini ja siksi sattuu yhdistää sitä pahoihin tapahtumiin. Sen verran herkillä olen tämän asian suhteen että vieläkin yritän päivittäin unohtaa että "se kaikki" mikä tapahtui, tapahtui täällä missä asun, missä on minun koti. Tämä on naivia suhtautumista vanhalta ihmiseltä, vanhalta siksi etten luonnollisista syistä johtuen ehdi elää takaisin sitä aikaa mitä tuossa hoitosuhteessa menetin.
Tähän tapaukseeni kytkeytyy melkoinen vyyhti hoitoketjuun jne. liittyviä epäselvyyksiä. Vyyhti on virkavastuulla toimivien vastuu- ja valvontatahojen tiedossa. Heillä on ammattitaito ja valtuudet setviä asiakokonaisuutta. Minun terveyteni ei kestänyt viimeistä etappia.
- Anonyymi
Kaikki Suomessa tapahtuneet nuorten ihmisten tekemät massamurhat on tehty ssri-lääkkeiden vaikutuksen alaisena.
Todisteet löytyvät mm. seuraavilta sivuilta;
https://ssristories.org/all-posts/ - Anonyymi
meille on uskoteltu että hoito on maailman parhainta, kuinka moni on käynyt muualla hoidossa. minä olen eikä valittamista.en kylläkään mielialaan liittyvissä asioissa. pahaa pelkään tämän nykytilanteen jälkipyykki tulee olemaan vaikea ja monia ihmisiä tulee olemaan niin fyysisesti, henkisesti kuin taloudellisesti vaikeuksissa ja pitkään.
- Anonyymi
Minä kävin islannissa siellä sai ratsastaa hevosella ja seisoa kuumassa lähteessä. Mitään sellaista ei ole täällä hoitomuotona. Islannissa kaikki jotka ovat käyneet hoidoissa tekevät nykyisin menestystä yrittäjinä, julkkisuudessa ja musiikki bisneskeksessässä. Mihin täällä kakkik hulluja vaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä kävin islannissa siellä sai ratsastaa hevosella ja seisoa kuumassa lähteessä. Mitään sellaista ei ole täällä hoitomuotona. Islannissa kaikki jotka ovat käyneet hoidoissa tekevät nykyisin menestystä yrittäjinä, julkkisuudessa ja musiikki bisneskeksessässä. Mihin täällä kakkik hulluja vaan.
Islannissa käynyt ei tee asiallista vertailua, väite ei ole totta. Kaikki hoidossa käyneet eivät "tee menestystä". Eivätkä kaikki hoidossa käyneet ole "hulluja vaan".
- Anonyymi
Anonyymi Tänään 06:14 kirjoittaa "... tämän hoidon nykytilanteen jälkipyykki tulee olemaan vaikea ..."
Tämä hoidon nykytilanne on kestänyt vuosikausia.
Poliitikot ovat yrittäneet ratkaista terveydenhuollon ongelmia tekemällä sotea soten perään. Siitä mitään ole tullut.
Terveyserot kansalaisten välillä ovat vaan kasvaneet. Heikommassa asemassa olevien potilaiden tilanne on pahentunut.
Viimeisten vuosien aikana mielenterveysongelmien aiheuttamista sairauksista on tullut suurin kansantauti. Masennusta on jo sanottu epidemiaksi.
Tiedetään, että kaikenlaisten epidemioiden hoitaminen vaati oikeasti vaikuttavia toimia ja nopeasti. Luulisi että masennuksenkin.
Mutta masennuksen hoitaminen alkaa edelleen liian usein psykiatrian vanhoilla huonosti vaikuttavilla tai jopa vaikuttamattomilla menetelmillä.
Oireiden perimmäisistä syistä riippumatta lääkeresepti sujahtaa apteekkiin, pillerit potilaisiin.
Härkäpäisesti ajetaan käärmettä pyssyyn, vaikka hoitokäytäntö on jo osoittanut, että monen potilaan kohdalla pillerihoitojen lopputulos on sama kuin alkuasetelma.
Oireet pysyvät, potilas ei parane.
Mutta onpahan terveydenhuollossa joka tasolla koko ajan touhu päällä, kun reseptejä kirjoitellaan ja Kannan kautta uusitaan.
Uskon kuitenkin, että terveydenhuollon perus- ja erikoissairaanhoidossa kädet savessa työtä tekevä henkilökunta, nämä päivittäistä potilastyötä tekevät ihmiset, haluavat hoitaa mielenterveyspotilaat terveiksi asti.
Niin että potilaat pärjäävät arjessaan eivätkä joudu sairautensa tai sairautensa hoitohaittojen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle.
Mutta minkäs teet, kun resursseja ei ole annettu riittävästi henkilökunnan käyttöön.
Siksi lääkäreillä ei ole tarpeeksi aikaa mielenterveyspotilaille sen varmistamiseksi, että nämä saavat tarvitsemansa riittävän hoidon oikea-aikaisesti.
Ei ole aikaa seurata potilaiden tilannetta. Että miten he pärjäävät vointinsa kanssa.
Paheneeko vai paraneeko tila, tai miten annettu hoito vaikuttaa, tuleeko haittoja ja jäävätkö päälle, loppuuko havaittu hyöty.
Hoitomenetelmät kehittyvät koko ajan, mutta täydennyskoulutukseenkaan henkilökunnalla ei ole aina aikaa tai taloudellista mahdollisuutta.
On päivänselvä asia, että terveydenhuollon resursseista päättävät poliitikot eivät ole pahuuttaan jättäneet pulaan terveydenhuollon henkilökuntaa ja mielenterveysongelmista kärsiviä kansalaisia.
Poliittisten päättäjien esittämät terveydenhuollon parannusehdotukset eivät vaan ole edenneet käytännön tasolle, koska politiikassa politikointi on poliitikkojen ensisijainen tehtävä.
Vaikka yhteiskunta ja valtasuhteet ovat muuttuneet, niin valtakunnallisen sote-väännön tantereella on toistunut sama meininki kuin kunnallispolitiikan areenoilla kautta aikojen. Ensisijaiseksi asetettu yhteinen tavoite ei ykskaks mahdukaan hiekkalaatikkoon, jossa lillukanvarsikiistat monistavat pikavauhdilla itse itseään.
Koska ylimpiä virkamiehiä valitaan Suomessa edelleen poliittisin perustein, käydään pienisieluista politikointia ylimmissä virkavastuutehtävissäkin. Korvien väliin piintyneestä tavasta ei hevin pääse eroon. Poliittinen jäsenkirja taskussa on kuin nikotinistille rööki. Se polttelee mielessä jos ei polttele, eikä sitä itse huomaakaan kun taas polttelee.
Politikoinnissa kansakunnan parhaaksi sovitut yhteiset tavoitteet unohtuvat nykyään liian sujuvasti.
Tästä seurauksena on kärsimys, joka pysyy mielenterveysongelmien kanssa painiskelevien potilaiden elämässä. Heidän perheissään, äideissä ja isissä, lapsissa ja nuorissa, mummoissa, papoissa, kaikissa läheisissä.
Poliitikkojen pöydälle kasaantuu koko ajan entistäkin vaikeampia asioita ratkaistavaksi. Perälauta rempsottaa nyt jo.
Siksikin on oikein hyvä, että nyt ei olla hiljaa.
On hyvä, että mielenterveyden ongelmista tai hoitojen seurauksista kärsivät potilaat pitävät ääntä. Kertovat mikä mättää ja mikä nyt auttaisi.
Olen myös ymmärtänyt, että ääntä pidetään nykyään psykiatriankin sisällä. Sielläkin on rohkeutta sanoa ja kuunnella.
Jälkimmäinen etenkin vaatii rohkeutta.
Niinhän se on kaikilla ihmisillä.- Anonyymi
https://www.sitruunakustannus.fi/tappava-psykiatria-ja-laumlaumlkinnaumln-harha.html
tappava_psykiatria_lukunäyte.pdf
Psykiatri Loren Mosher sai hyviä tuloksia skitsofrenian hoidossa välttämällä
psykoosilääkkeiden käyttöä (ks. luku 6), mutta muut psykiatrit kokivat hänen
metodinsa uhkaaviksi.22 Mosherin henkilökunta kohteli potilaita empaattisesti
ja arvostaen ja käytti mahdollisimman vähän lääkkeitä. Potilaiden psykoosijaksot uusivat harvemmin ja he pystyivät säilyttämään työpaikkansa ja opiskelemaan paremmin kuin ne, jotka saivat psykoosilääkkeitä. Hänen hoitohenkilökuntaansa ei kuulunut psykiatreja, ja asiantuntijat kokivat loukkauksena,
että tavalliset ihmiset pystyivät auttamaan hulluksi tulleita enemmän kuin psykiatrit ihmelääkkeillään. Mosher oli kuitenkin Yhdysvaltain kansallisen
mielenterveysinstituutin (NIMH) skitsofreniakeskuksen johtaja, joten häntä
ei ollut helppo pysäyttää. NIMHin kliinisen projektikomitean oli siis saatava
hänen tutkimustiiminsä lähestymistapa vaikuttamaan tieteellisesti epäilyttävältä. Komitea myös vähensi Mosherin projektin rahoitusta niin paljon, ettei
sitä enää voitu jatkaa.22
Tämä on hopeaselkäpsykiatrien standardimenettely, mikäli projektin
tulokset uhkaavat status quota ja heidän huolellisesti muokkaamaansa kuvaa psykiatriasta. Mosher yritti kiertää esteen hakemalla rahoitusta toiselta
NIMHin osastolta, jonka alaa oli sosiaalihuolto, ja vertaisarviointikomitea oli
erittäin innostunut. Kliininen projektikomitea kuitenkin ampui projektin alas,
koska se uhkasi koko akateemisen lääkemalliin perustuvan psykiatrian uskottavuutta. Se vihjaili tutkimuksesta muka löytyneen ”vakavia virheitä” ja viimeinen isku oli, että lisärahoitusta heruisi vain, jos Mosher väistyisi projektin
johdosta ja komitea voisi suunnitella projektin uudestaan!
Tämä on yksi rumimmista tempuista, joita olen koskaan nähnyt käytettävän korkeassa asemassa olevaa tutkijaa vastaan, ja 25 vuotta myöhemmin
Mosher sanoi katkerasti: ”Koska tulokset olivat niin hyviä, minä en mitenkään voinut olla rehellinen tiedemies.”22 Kun komitea oli tehnyt projektista
selvää eikä rehellisyydestä enää ollut haittaa, se kuitenkin teki tämän hämmästyttävän tunnustuksen:
”Projekti on luultavasti osoittanut, että joustava, lääkkeetön psykososiaalinen hoito-ohjelma, joka toteutetaan muualla kuin sairaalassa ja jossa hoitohenkilökunta koostuu muista kuin asiantuntijoista, voi toimia yhtä hyvin kuin
perinteinen sairaalan ulkopuolella annettu mielenterveyshoito.”22
Mosherista tehtiin hylkiö ja hänet potkaistiin kolme vuotta myöhemmin
kokonaan ulos NIMHista. Jos muut yhdysvaltalaiset uskaltautuivat kyseenalaistamaan neuroleptien ansioita, he oppivat pian, ettei se edistäisi heidän
uraansa, eikä NIMH myöntänyt enää varoja tämäntyyppisille projekteille.4
Mosherin metodit otettiin kuitenkin käyttöön useissa Euroopan maissa,
ja muut lääkärit raportoivat saaneensa mahdollisimman vähäisellä lääkkeiden käytöllä yhtä hyviä tuloksia kuin Mosher.Mosherin tulokset on vahvistettu Suomessa.4
Kokeilut alkoivat vuonna 1969,
kun psykiatri Yrjö Alanen neuvoi henkilökuntaansa kuuntelemaan potilaita, jotka vainoharhaisista puheistaan huolimatta kertoivat usein mielekkäitä
tarinoita vaikeasta taustastaan. Hoidon ydin oli ryhmäperheterapia, jossa ei
keskitytty psykoottisiin oireisiin vaan toivon säilyttämiseen. Potilaan otetta
elämästä vahvistettiin puhumalla hänen aikaisemmista onnistumisistaan. Nykyään Suomen suositukset ovat valitettavasti melko lailla valtavirtaa – potilaiden lääkitystä suositellaan jatkettavan ainakin viisi vuotta ensimmäisen
sairausjakson jälkeen, mikä on katastrofin resepti.
Lapissa työtä jatkoi Jaakko Seikkula, ja metodi alettiin tuntea avoimen
dialogin nimellä. 75 potilaan otoksessa, jossa 30:lla oli skitsofrenia ja 45:llä
muita psykooseja, kahta kolmasosaa ei ollut koskaan altistettu psykoosilääkkeillä, mutta viiden vuoden kuluttua 80 % oli töissä, koulutuksessa tai etsi
töitä.4 Seikkula on selittänyt Whitakerille, että jos ihmiset pannaan lääkehoitoon, he menettävät otteensa elämästä eivätkä enää osaa pitää huolta itsestään. Ideana on siis rajoittaa psykotrooppisten lääkkeiden käyttöä pitämällä
avoimia kokouksia, missä osallistujat jakavat vapaasti ajatuksiaan. Näissä
tapaamisissa käytetään hyvin erilaista kieltä kuin mitä terapeutit yleensä käyttävät, ja potilaiden kokemuksia ja ajatuksia ja myös omaisten kokemuksia ja
ajatuksia kuunnellaan enemmän.
Länsi-Lapissa ilmenee vuosittain vain 2–3
uutta skitsofreniatapausta, mikä on 90 % vähemmän kuin 1980-luvun alussa. Syynä on se, että psykoottiset jaksot kestävät harvemmin pitempään kuin
puoli vuotta, mikä diagnoosiin vaaditaan. Myös psykiatristen palvelujen kulut
ovat pienentyneet.
- Anonyymi
Kun näitä kirjoituksia lukee, samoin kuin useiden lääkäreiden tekemiä huomioita psyykelääkkeiden haitoista, niin omituiselta tuntuu ettei avi, valvira tai potilasvakuutuskeskus ole saaneet selvitettäväkseen tapauksia, joissa pitää selvittää, ovatko lääkärit lääkinneet mielenterveyspotilaita turhaan ja potilaille tullut haittoja, tai tapauksia joissa lääkitystä on jatkettu vaikka siitä ei ole ollut hyötyä vaan haitat ovat estäneet sairaudesta paranemisen. Vai onko niin että mielenterveyspotilaiden kohdalla sairausoireita ja lääkehaittoja ei kyetä selvittelyjen kautta erottelemaan, joten aina voidaan väittää että haitat ovatkin sairausoireita ja siksi nämä hoitohaitat ei päädy setvittäviksi terveydenhuollon toimesta. Ymmärtävätkö ja osaavatko ja jaksavatko potilaat itse viedä näitä asioita oikeille tahoille selvitettäväksi. Kuhan mietin.
- Anonyymi
Käyttäisin sanaa uskaltavatko, uskaltavatko potilaat viedä näitä asioita minnekkään.
Omalta osaltani voisin sanoa rehellisesti että minä en ole ikinä uskaltanut.
Ehkä, ja sekin on iso ehkä, saattaisin uskaltaa nyt puolustaa potilaita ym. näissä asioissa.
Vuosia kun olin psykiatrian puolen rattaissa niin siellä kehittyi tietynlainen pelko, eli jos sanot tai teet jotain " väärää " niin siitä rangaistaan.
Poikkipuolisen sanan kun päästi niin heti oli sairaus mennyt pahemmaksi tai jollain muulla tavalla osoitettiin että alakynnessä olet.
Nämä jutut tietävät parhaiten ne jotka ovat itse näitä kokeneet, muilla ei ole kuvaa oikeasta todellisuudesta mitä se on esim. osastolla seinien sisäpuolella. - Anonyymi
Psykiatrian palveluja käyttäneiden ihmisten valitukset hoidosta johtavat harvoin seuraamuksiin. Mediuutisissa oli juttu Aviin ja Valviraan tehdyistä valituksista:
Mediuutiset: Psykiatrian hoitovirheet kärsitään hiljaa
https://www.mediuutiset.fi/uutiset/psykiatrian-hoitovirheet-karsitaan-hiljaa/673f001b-afcd-36a4-b11e-f700ba656802 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psykiatrian palveluja käyttäneiden ihmisten valitukset hoidosta johtavat harvoin seuraamuksiin. Mediuutisissa oli juttu Aviin ja Valviraan tehdyistä valituksista:
Mediuutiset: Psykiatrian hoitovirheet kärsitään hiljaa
https://www.mediuutiset.fi/uutiset/psykiatrian-hoitovirheet-karsitaan-hiljaa/673f001b-afcd-36a4-b11e-f700ba656802Linkkaamasi jutun (vuodelta 2004) toisen kommentoivan asiantuntijan mukaan psykiatrisessa hoidossa olevilla potilailla ei usein sairautensa vuoksi ole tahtoa tai valmiuksia valittaa hoidosta. Kommentoija myös kertoo että psyykkisten sairauksien luonteeseen kuuluu usein se, että ne heikentävät potilaan aloitekykyä tehdä päätöksiä tai ajaa asioitaan. Mutta eikös ainakin julkisen sektorin henkilökunta työskentele virkavastuulla, joten ovat myös velvollisia ilmoittamaan valvontaviranomaiselle hoitojen epäkohdista kuten esim. hoitojen haittahavainnot tai epäilyt niistä. Vai niinkö on oikein virkavastuullisten mielestä, että hoitovirheet saa jäädä elämään terveydenhuoltoon ja sitten toistumaan ja että potilaille ei korvata haittoja ihan vaan siitä syystä, että potilaat ei keksi tehdä kantelua tai jaksa tai uskalla tehdä kantelua niin kuin joku edellä kertoi
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Linkkaamasi jutun (vuodelta 2004) toisen kommentoivan asiantuntijan mukaan psykiatrisessa hoidossa olevilla potilailla ei usein sairautensa vuoksi ole tahtoa tai valmiuksia valittaa hoidosta. Kommentoija myös kertoo että psyykkisten sairauksien luonteeseen kuuluu usein se, että ne heikentävät potilaan aloitekykyä tehdä päätöksiä tai ajaa asioitaan. Mutta eikös ainakin julkisen sektorin henkilökunta työskentele virkavastuulla, joten ovat myös velvollisia ilmoittamaan valvontaviranomaiselle hoitojen epäkohdista kuten esim. hoitojen haittahavainnot tai epäilyt niistä. Vai niinkö on oikein virkavastuullisten mielestä, että hoitovirheet saa jäädä elämään terveydenhuoltoon ja sitten toistumaan ja että potilaille ei korvata haittoja ihan vaan siitä syystä, että potilaat ei keksi tehdä kantelua tai jaksa tai uskalla tehdä kantelua niin kuin joku edellä kertoi
Suhtautuminen pitkäaikaisiin psyykenlääkkeiden haittoihin on ollut hoidossa suunnilleen tämä:
Ei ne voi olla niin pitkäkestoisia ja väittämäni on erikoisia (vaikka olisi vielä yhden vähentäminen kesken, ja useita huonoja lääkereaktioita ja purkuja takana). Jopa kahden kuukauden kohdalla yhden vieroituksesta väitettiin että ei liity enää vieroitusoireisiin mitenkään, vaikka kyse oli hitto kahdesta kuukaudesta ja käyttöä takana vuosia ja vuosia.
Tässä minun teesini :
Psyykenlääkkeiden harmeista voi kestää vuosia parantua.
VUOSIA. Puhun tässä vieroitusoireista, lääkeharmeista ylipäätään sekä traumoista mitä mahdollisesti näiden seurauksena saa. Kokemus voi olla sekä mielelle että keholle äärimmäisen stressaava. Vähentäminen itsessään voi ottaa joillakin tosi pitkän aikaa, koska olo on niin kurja nopeammalla vähennysvauhdilla ja huomaakin yhtäkkiä olevansa tilanteessa jossa lääke voi olla harmillinen mutta siitä ei pääse eroon nopeaa. Osa harmeista ei palaudu välttämättä pitkän ajan päästäkään tai kenties voidaan myös olettaa että lääkkeet voi vaikuttaa niin aivoihin, että jotkut muutokset voi olla pysyviä. Puhun esimerkiksi haitoista kognitioon tai seksuaalisen toiminnan ongelmista tai muista hermoston ongelmista mitä lääkkeistä voi jäädä (joita on luettavissa palstoilta missä ihmiset ovat saaneet vaikeita vieroitusoireita näistä lääkkeistä)
Myöskin huonoista lääkereaktioista jossa reagoi negatiivisesti lääkkeeseen kenties siksi että ei metabolisoi sitä kunnolla, voi ottaa aikaa parantua ja mielenterveys voi heitellä tällaisten stressaavien kokemusten takia.
Psykiatria ignooraa täysin ilmiön nimeltä PITKITTYNEET VIEROITUSOIREET ja on vuosia ignoorannut VAIKEAMMAT VIEROITUSOIREET esimerkiksi masennuslääkkeissä. Epäilen, että pitkittyneitä vieroitusoireita tulee jollekin, koska jokaisen ihmisen keho ja aivot ei pysty palautumaan aineen pitkäaikaisen käytön ja vieroituksen vaikutuksista hetkessä, ja he kokevat oireita pitempään. Uskoisin, että näille altistaa pitkäaikainen lääkkeenkäyttö, lukusia peräkkäin/päällekkäin syötyjä lääkityksiä joita kenties lopeteltu seinään tai liian nopeaa, isot annokset. Jo lääkepaketeissa lukee, että vieroitusoireiden riskiä suurentaa isot annokset ja pitkäaikainen käyttö. Jossain vaiheessa hermosto voi olla ihan sekaisin kaikkien näiden syötettyjen aineiden takia. Tässä vaiheessa psykiatria usein tekee täysin päinvastoin mitä pitäisi tehdä: Lääkitsee potilaita lisää, koska sen järjestelmä ei tunnusta lääkkeiden harmeja.
Psykiatrian puolella on semmoinen outo käsitys meneillään kuin lääkkeet olisi jotain karkkia miten niiden haittoihin suhtaudutaan ja kun lääke on pois kehosta, ja mennyt vähän aikaa, millään potilaan kokemalla oireella ei ole yhteyttä lääkkeeseen enää. Kun lopettaa niin usein kuulee että kokemissaan ongelmissa ei voi olla enää kyse psyykenlääkkeiden harmeista jonkun ajan päästä lopetuksesta. VÄÄRIN. Psyykenlääkkeet vaikuttavat aivojen toimintaan monin tavoin, kenties myös aivojen rakenteeseen ja tekevät lukuisia muutoksia kehossa. Niiden vaikutukset eivät hetkessä palaudu lopetuksen jälkeen kaikissa tapauksissa, kun aine on pois kehosta. Toisaalta kun niiden tehosta puhutaan niin niitä pidetään tehokkaana, mutta harmeissa tosiaan ne on kuin karkkia. Toisaalta julkaistaan tutkimuksia, jossa jopa yhdellä annoksella näitä lääkkeitä on suuria vaikutuksia aivoihin. Harmeilta halutaan ummistaa silmät. Tutkimuksen puute suosii tätä käsitystä, kuin psyykenlääkkeet olisi täysin turvallisia eikä niillä ole mitään harmia aivoille.
Vieroitusoireita on kahta eri kategoriaa : Henkisiä ja fyysisiä oireita seurauksena näiden lääkkeiden käytöstä ja lopetuksesta. Koska osa oireista on henkisiä, ne on helppo sekoittaa mt-ongelmiin. Voi olla tuskaisuutta,ärtyneisyyttä, levottomuutta, mielialanvaihtelua. Hälytyskellot pitäisi soida jos ne on ihan uusia oireita mitä ei ole kokenut ennen aloitusta. Fyysiset oireet voi olla myös kummallisia oireita mitkä voi olla ihan uusia luonteeltaan sähköiskuista päässä, levottomuudesta raajoissa, väsymyksestä, valonarkuuteen silmissä ja ruoansulatuksen ongelmiin sekä kyvyttömyyteen nukkua. Monenlaisia erilaisia oireita eri psyykenlääkkeissä, a se on seurausta siitä että niiden käyttö ja vieroitus sotkevat hermoston toimintaa. Oireita voidaan pitää psykosomaattisina tai toiminnallisina oireina, ja potilasta hypokondrikkona, pahentaen traumaa..
Puhuessaan psykiatrian puolella harmeistaan voi tulla leimatuksi jopa harhaiseksi ja tästä seurauksena on neuroleptireseptejä sekä merkintöjä omiin papereihin. Tai vähintäänkin mitätöidyksi mikä aiheuttaa gaslightatuksi tulemisen kokemuksen. Siksi varmaan psykiatrian puolella moni pitää suunsa supussa, erityisesti osastoilla missä potilaan valta on huonointa missään. Moni lääkkeet surkeaksi kokeneet ovat tuskin enää psykiatrian puolella kertomassa psykiatrille surkeista kokemuksistaan. Psykiatri voi ummistaa harmeilta silmänsä, jos näkevät harmit potilaan sairautena. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Linkkaamasi jutun (vuodelta 2004) toisen kommentoivan asiantuntijan mukaan psykiatrisessa hoidossa olevilla potilailla ei usein sairautensa vuoksi ole tahtoa tai valmiuksia valittaa hoidosta. Kommentoija myös kertoo että psyykkisten sairauksien luonteeseen kuuluu usein se, että ne heikentävät potilaan aloitekykyä tehdä päätöksiä tai ajaa asioitaan. Mutta eikös ainakin julkisen sektorin henkilökunta työskentele virkavastuulla, joten ovat myös velvollisia ilmoittamaan valvontaviranomaiselle hoitojen epäkohdista kuten esim. hoitojen haittahavainnot tai epäilyt niistä. Vai niinkö on oikein virkavastuullisten mielestä, että hoitovirheet saa jäädä elämään terveydenhuoltoon ja sitten toistumaan ja että potilaille ei korvata haittoja ihan vaan siitä syystä, että potilaat ei keksi tehdä kantelua tai jaksa tai uskalla tehdä kantelua niin kuin joku edellä kertoi
Luin yhden yhden väitöskirjan, jonka aiheena oli psykiatristen potilaiden valitukset ja oikeuskäytäntö niihin liittyen. Oli karua luettavaa. Se löytyy kyllä googlaamalla jos kiinnostaa. Ihan muutama huomio siihen liittyen. Mielenterveyspotilasta ei pidetä luotettavana todistajana. Näin ollen jos kantelu perustuu vain potilaan omaan kertomukseen niin se poikkeuksetta hylätään. Ainoa valonpilkahdus on jos löytyy joku muu vahvistamaan tarinaa. Läheiset vaikuttavat jo paljon asiaan, mutta sekään ei aina riitä. Jos henkilökunnasta joku on potilaan puolella silloin ollaan jo vahvoilla.
Luonnehdintoja oikeuden asiakirjoista.
Potilas, vahvasti lääkitty, psykiatrisen osaston asiakas jne.
Läheiset, perheenisä, yrittäjä, luotettava jne.
Lääkäri, arvostettu, alansa erityisasiantuntija, pitkä aikainen kokemus, jne.
Voitte vain kuvitella onko tuossa paljon potilaalla mahkuja saada asiaansa oikeutta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suhtautuminen pitkäaikaisiin psyykenlääkkeiden haittoihin on ollut hoidossa suunnilleen tämä:
Ei ne voi olla niin pitkäkestoisia ja väittämäni on erikoisia (vaikka olisi vielä yhden vähentäminen kesken, ja useita huonoja lääkereaktioita ja purkuja takana). Jopa kahden kuukauden kohdalla yhden vieroituksesta väitettiin että ei liity enää vieroitusoireisiin mitenkään, vaikka kyse oli hitto kahdesta kuukaudesta ja käyttöä takana vuosia ja vuosia.
Tässä minun teesini :
Psyykenlääkkeiden harmeista voi kestää vuosia parantua.
VUOSIA. Puhun tässä vieroitusoireista, lääkeharmeista ylipäätään sekä traumoista mitä mahdollisesti näiden seurauksena saa. Kokemus voi olla sekä mielelle että keholle äärimmäisen stressaava. Vähentäminen itsessään voi ottaa joillakin tosi pitkän aikaa, koska olo on niin kurja nopeammalla vähennysvauhdilla ja huomaakin yhtäkkiä olevansa tilanteessa jossa lääke voi olla harmillinen mutta siitä ei pääse eroon nopeaa. Osa harmeista ei palaudu välttämättä pitkän ajan päästäkään tai kenties voidaan myös olettaa että lääkkeet voi vaikuttaa niin aivoihin, että jotkut muutokset voi olla pysyviä. Puhun esimerkiksi haitoista kognitioon tai seksuaalisen toiminnan ongelmista tai muista hermoston ongelmista mitä lääkkeistä voi jäädä (joita on luettavissa palstoilta missä ihmiset ovat saaneet vaikeita vieroitusoireita näistä lääkkeistä)
Myöskin huonoista lääkereaktioista jossa reagoi negatiivisesti lääkkeeseen kenties siksi että ei metabolisoi sitä kunnolla, voi ottaa aikaa parantua ja mielenterveys voi heitellä tällaisten stressaavien kokemusten takia.
Psykiatria ignooraa täysin ilmiön nimeltä PITKITTYNEET VIEROITUSOIREET ja on vuosia ignoorannut VAIKEAMMAT VIEROITUSOIREET esimerkiksi masennuslääkkeissä. Epäilen, että pitkittyneitä vieroitusoireita tulee jollekin, koska jokaisen ihmisen keho ja aivot ei pysty palautumaan aineen pitkäaikaisen käytön ja vieroituksen vaikutuksista hetkessä, ja he kokevat oireita pitempään. Uskoisin, että näille altistaa pitkäaikainen lääkkeenkäyttö, lukusia peräkkäin/päällekkäin syötyjä lääkityksiä joita kenties lopeteltu seinään tai liian nopeaa, isot annokset. Jo lääkepaketeissa lukee, että vieroitusoireiden riskiä suurentaa isot annokset ja pitkäaikainen käyttö. Jossain vaiheessa hermosto voi olla ihan sekaisin kaikkien näiden syötettyjen aineiden takia. Tässä vaiheessa psykiatria usein tekee täysin päinvastoin mitä pitäisi tehdä: Lääkitsee potilaita lisää, koska sen järjestelmä ei tunnusta lääkkeiden harmeja.
Psykiatrian puolella on semmoinen outo käsitys meneillään kuin lääkkeet olisi jotain karkkia miten niiden haittoihin suhtaudutaan ja kun lääke on pois kehosta, ja mennyt vähän aikaa, millään potilaan kokemalla oireella ei ole yhteyttä lääkkeeseen enää. Kun lopettaa niin usein kuulee että kokemissaan ongelmissa ei voi olla enää kyse psyykenlääkkeiden harmeista jonkun ajan päästä lopetuksesta. VÄÄRIN. Psyykenlääkkeet vaikuttavat aivojen toimintaan monin tavoin, kenties myös aivojen rakenteeseen ja tekevät lukuisia muutoksia kehossa. Niiden vaikutukset eivät hetkessä palaudu lopetuksen jälkeen kaikissa tapauksissa, kun aine on pois kehosta. Toisaalta kun niiden tehosta puhutaan niin niitä pidetään tehokkaana, mutta harmeissa tosiaan ne on kuin karkkia. Toisaalta julkaistaan tutkimuksia, jossa jopa yhdellä annoksella näitä lääkkeitä on suuria vaikutuksia aivoihin. Harmeilta halutaan ummistaa silmät. Tutkimuksen puute suosii tätä käsitystä, kuin psyykenlääkkeet olisi täysin turvallisia eikä niillä ole mitään harmia aivoille.
Vieroitusoireita on kahta eri kategoriaa : Henkisiä ja fyysisiä oireita seurauksena näiden lääkkeiden käytöstä ja lopetuksesta. Koska osa oireista on henkisiä, ne on helppo sekoittaa mt-ongelmiin. Voi olla tuskaisuutta,ärtyneisyyttä, levottomuutta, mielialanvaihtelua. Hälytyskellot pitäisi soida jos ne on ihan uusia oireita mitä ei ole kokenut ennen aloitusta. Fyysiset oireet voi olla myös kummallisia oireita mitkä voi olla ihan uusia luonteeltaan sähköiskuista päässä, levottomuudesta raajoissa, väsymyksestä, valonarkuuteen silmissä ja ruoansulatuksen ongelmiin sekä kyvyttömyyteen nukkua. Monenlaisia erilaisia oireita eri psyykenlääkkeissä, a se on seurausta siitä että niiden käyttö ja vieroitus sotkevat hermoston toimintaa. Oireita voidaan pitää psykosomaattisina tai toiminnallisina oireina, ja potilasta hypokondrikkona, pahentaen traumaa..
Puhuessaan psykiatrian puolella harmeistaan voi tulla leimatuksi jopa harhaiseksi ja tästä seurauksena on neuroleptireseptejä sekä merkintöjä omiin papereihin. Tai vähintäänkin mitätöidyksi mikä aiheuttaa gaslightatuksi tulemisen kokemuksen. Siksi varmaan psykiatrian puolella moni pitää suunsa supussa, erityisesti osastoilla missä potilaan valta on huonointa missään. Moni lääkkeet surkeaksi kokeneet ovat tuskin enää psykiatrian puolella kertomassa psykiatrille surkeista kokemuksistaan. Psykiatri voi ummistaa harmeilta silmänsä, jos näkevät harmit potilaan sairautena.Usein ongelmana on juuri se että kuka nyt " hullua " uskoisi.
On arveluttavaa alkaa puhua mahdollisista haitoista tai ylipäänsä mistään epäkohdista, etenkään jos vastassa on lääkäri jonka varpaille ei saa yhtään astua.
Moniin sellaisiin olen törmännyt vuosien varrella, toki on ollut paljon ymmärtäväisiäkin kohtaamisia.
On vain osattava " lukea " ihmistä, tässä tapauksessa lääkäriä, miten ja mitä hänelle uskaltaa sanoa ja mitä ei.
Ja mitä enemmän uskaltaa sanoa ääneen ja puhua niin monet ymmärtävätkin vaikka alku voi olla kankeaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suhtautuminen pitkäaikaisiin psyykenlääkkeiden haittoihin on ollut hoidossa suunnilleen tämä:
Ei ne voi olla niin pitkäkestoisia ja väittämäni on erikoisia (vaikka olisi vielä yhden vähentäminen kesken, ja useita huonoja lääkereaktioita ja purkuja takana). Jopa kahden kuukauden kohdalla yhden vieroituksesta väitettiin että ei liity enää vieroitusoireisiin mitenkään, vaikka kyse oli hitto kahdesta kuukaudesta ja käyttöä takana vuosia ja vuosia.
Tässä minun teesini :
Psyykenlääkkeiden harmeista voi kestää vuosia parantua.
VUOSIA. Puhun tässä vieroitusoireista, lääkeharmeista ylipäätään sekä traumoista mitä mahdollisesti näiden seurauksena saa. Kokemus voi olla sekä mielelle että keholle äärimmäisen stressaava. Vähentäminen itsessään voi ottaa joillakin tosi pitkän aikaa, koska olo on niin kurja nopeammalla vähennysvauhdilla ja huomaakin yhtäkkiä olevansa tilanteessa jossa lääke voi olla harmillinen mutta siitä ei pääse eroon nopeaa. Osa harmeista ei palaudu välttämättä pitkän ajan päästäkään tai kenties voidaan myös olettaa että lääkkeet voi vaikuttaa niin aivoihin, että jotkut muutokset voi olla pysyviä. Puhun esimerkiksi haitoista kognitioon tai seksuaalisen toiminnan ongelmista tai muista hermoston ongelmista mitä lääkkeistä voi jäädä (joita on luettavissa palstoilta missä ihmiset ovat saaneet vaikeita vieroitusoireita näistä lääkkeistä)
Myöskin huonoista lääkereaktioista jossa reagoi negatiivisesti lääkkeeseen kenties siksi että ei metabolisoi sitä kunnolla, voi ottaa aikaa parantua ja mielenterveys voi heitellä tällaisten stressaavien kokemusten takia.
Psykiatria ignooraa täysin ilmiön nimeltä PITKITTYNEET VIEROITUSOIREET ja on vuosia ignoorannut VAIKEAMMAT VIEROITUSOIREET esimerkiksi masennuslääkkeissä. Epäilen, että pitkittyneitä vieroitusoireita tulee jollekin, koska jokaisen ihmisen keho ja aivot ei pysty palautumaan aineen pitkäaikaisen käytön ja vieroituksen vaikutuksista hetkessä, ja he kokevat oireita pitempään. Uskoisin, että näille altistaa pitkäaikainen lääkkeenkäyttö, lukusia peräkkäin/päällekkäin syötyjä lääkityksiä joita kenties lopeteltu seinään tai liian nopeaa, isot annokset. Jo lääkepaketeissa lukee, että vieroitusoireiden riskiä suurentaa isot annokset ja pitkäaikainen käyttö. Jossain vaiheessa hermosto voi olla ihan sekaisin kaikkien näiden syötettyjen aineiden takia. Tässä vaiheessa psykiatria usein tekee täysin päinvastoin mitä pitäisi tehdä: Lääkitsee potilaita lisää, koska sen järjestelmä ei tunnusta lääkkeiden harmeja.
Psykiatrian puolella on semmoinen outo käsitys meneillään kuin lääkkeet olisi jotain karkkia miten niiden haittoihin suhtaudutaan ja kun lääke on pois kehosta, ja mennyt vähän aikaa, millään potilaan kokemalla oireella ei ole yhteyttä lääkkeeseen enää. Kun lopettaa niin usein kuulee että kokemissaan ongelmissa ei voi olla enää kyse psyykenlääkkeiden harmeista jonkun ajan päästä lopetuksesta. VÄÄRIN. Psyykenlääkkeet vaikuttavat aivojen toimintaan monin tavoin, kenties myös aivojen rakenteeseen ja tekevät lukuisia muutoksia kehossa. Niiden vaikutukset eivät hetkessä palaudu lopetuksen jälkeen kaikissa tapauksissa, kun aine on pois kehosta. Toisaalta kun niiden tehosta puhutaan niin niitä pidetään tehokkaana, mutta harmeissa tosiaan ne on kuin karkkia. Toisaalta julkaistaan tutkimuksia, jossa jopa yhdellä annoksella näitä lääkkeitä on suuria vaikutuksia aivoihin. Harmeilta halutaan ummistaa silmät. Tutkimuksen puute suosii tätä käsitystä, kuin psyykenlääkkeet olisi täysin turvallisia eikä niillä ole mitään harmia aivoille.
Vieroitusoireita on kahta eri kategoriaa : Henkisiä ja fyysisiä oireita seurauksena näiden lääkkeiden käytöstä ja lopetuksesta. Koska osa oireista on henkisiä, ne on helppo sekoittaa mt-ongelmiin. Voi olla tuskaisuutta,ärtyneisyyttä, levottomuutta, mielialanvaihtelua. Hälytyskellot pitäisi soida jos ne on ihan uusia oireita mitä ei ole kokenut ennen aloitusta. Fyysiset oireet voi olla myös kummallisia oireita mitkä voi olla ihan uusia luonteeltaan sähköiskuista päässä, levottomuudesta raajoissa, väsymyksestä, valonarkuuteen silmissä ja ruoansulatuksen ongelmiin sekä kyvyttömyyteen nukkua. Monenlaisia erilaisia oireita eri psyykenlääkkeissä, a se on seurausta siitä että niiden käyttö ja vieroitus sotkevat hermoston toimintaa. Oireita voidaan pitää psykosomaattisina tai toiminnallisina oireina, ja potilasta hypokondrikkona, pahentaen traumaa..
Puhuessaan psykiatrian puolella harmeistaan voi tulla leimatuksi jopa harhaiseksi ja tästä seurauksena on neuroleptireseptejä sekä merkintöjä omiin papereihin. Tai vähintäänkin mitätöidyksi mikä aiheuttaa gaslightatuksi tulemisen kokemuksen. Siksi varmaan psykiatrian puolella moni pitää suunsa supussa, erityisesti osastoilla missä potilaan valta on huonointa missään. Moni lääkkeet surkeaksi kokeneet ovat tuskin enää psykiatrian puolella kertomassa psykiatrille surkeista kokemuksistaan. Psykiatri voi ummistaa harmeilta silmänsä, jos näkevät harmit potilaan sairautena.Mikään ei ole traumatisoinut minua niin pahasti kuin psykiatrinen hoito. Edes rankat lapsuuden kokemukseni eivät yllä järkyttävyydessään lähellekään psykiatrian aiheuttamia traumoja. Pelkkä psykiatriasta kuuleminen ja lukeminen tuhoaa energiaani ja nostaa itsetuhoiset ajatukset pintaan. Toivottavasti saan kuolemaani asti pysyä mahdollisimman kaukana kaikista ko. alalla työskentelevistä!
- Anonyymi
Tähän keskusteluun, joka käsittelee masennushoidon ongelmia, ja joista valitettavasti tiedän omakohtaisesti kaiken, kuten moni tänne kirjoittanutkin, haluan tuoda mukaan myös sellaisen kokemuksen, jossa lääkäri ei tuputtanut masennuslääkkeitä vaan kuunteli heti, ja ymmärsi heti, että nyt hoidon lähtökohta on se että ei lääkkeitä. Toki tilanteessani, hoidoissani, oli ehtinyt jo paljon pahaa tapahtua, mutta hänen hoidossaan en ollut ollut aiemmin. Koin äärimmäisen hyvänä sen, että uutena lääkärinäni hän ymmärsi lähteä hoidossa liikkeelle siitä, että minulle eivät lääkkeet sovi. Toisaalta, niin paljon minulle oli ollut haittaa masennuksen hoidon lääkityksistä (jne.) että ei siinä tietysti tarvinnut omata poirotin harmaita aivosoluja päästäkseen siihen tulokseen, että tälle potilaalle ei nyt lääkkeet sovi. Vaikka toisaalta, voihan se olla niinkin että piti omata ne poirotin harmaat aivosolut.
- Anonyymi
Hyvä että olet saanut tällaisen lääkärin. Itsellänikään lääkäri ei ole enää tunkenut lääkkeitä, ihan siitä syystä koska olen rautalangasta vääntänyt, etten siedä niitä enää. Tätä ennen piti käydä aivan pohjalla lääkkeiden kanssa jossa lääkeharmiani pahennettiin osastolla uusillä lääkkeillä yhden vieroituksen jälkeen. En ole sietänyt sen jälkeen, kun sain lääkkeistä pahimmat harmit ja olen ollut äärimmäisen herkistynyt lääkkeille sen jälkeen. Jotain negatiivista tapahtui. Psykiatria pahensi tilannetta mutta ei ota siitä vastuuta. En ota riskiä enää että saan pahempia liikehäiriöitä(akatisia) ym sisäistä kidutuksen tunnetta lääkkeistä. Olen kärsinyt kroonisesta levottomuudesta ja parestesioista raajoissa yhdessä muiden vieroituksessa ja uusin lääkkein pahennettujen oireiden kanssa ja olo on ollut huono, kiitos tämän kaiken kuvaamani.
Jos joku lääkäri edes kehtaisi kokemani valossa aikana jolloin olen lääkekokeilut lopettanut tehdyn edistyksen aikana kertomani tarinan jälkeen ehdottaa lääkkeitä, lähtisin todennäköisesti vastaanotolta pois. Voinnin koheneminen ajoittuu samaan aikaan kun alasajoon pois lääkkeet mistä oli harmia
Unohdin mainita että aina ei kyse lääkelopetuksen jälkeen ole vieroitusoireista vaan vaurioista. Jos oireet ei tunnu loppuvan, kyse voi olla lääkkeiden puhkaisemasta vauriosta mistä epäilen kärsiväni. Olen ihan omillani ilman mitään henkistä tukea tai anteeksipyyntöä elänyt vaurioiden kanssa jonka aiheutti tehottomat ja turhat psyykenlääkkeet joiden se "terapeuttinen" vaikutus oli lähinnä tokkurainen olo.
Odotan vielä että kun tästä yhdestä pilleristä pääsee, josko vointi voisi vähän vielä kohentua. Sen vähennys on helvetillistä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvä että olet saanut tällaisen lääkärin. Itsellänikään lääkäri ei ole enää tunkenut lääkkeitä, ihan siitä syystä koska olen rautalangasta vääntänyt, etten siedä niitä enää. Tätä ennen piti käydä aivan pohjalla lääkkeiden kanssa jossa lääkeharmiani pahennettiin osastolla uusillä lääkkeillä yhden vieroituksen jälkeen. En ole sietänyt sen jälkeen, kun sain lääkkeistä pahimmat harmit ja olen ollut äärimmäisen herkistynyt lääkkeille sen jälkeen. Jotain negatiivista tapahtui. Psykiatria pahensi tilannetta mutta ei ota siitä vastuuta. En ota riskiä enää että saan pahempia liikehäiriöitä(akatisia) ym sisäistä kidutuksen tunnetta lääkkeistä. Olen kärsinyt kroonisesta levottomuudesta ja parestesioista raajoissa yhdessä muiden vieroituksessa ja uusin lääkkein pahennettujen oireiden kanssa ja olo on ollut huono, kiitos tämän kaiken kuvaamani.
Jos joku lääkäri edes kehtaisi kokemani valossa aikana jolloin olen lääkekokeilut lopettanut tehdyn edistyksen aikana kertomani tarinan jälkeen ehdottaa lääkkeitä, lähtisin todennäköisesti vastaanotolta pois. Voinnin koheneminen ajoittuu samaan aikaan kun alasajoon pois lääkkeet mistä oli harmia
Unohdin mainita että aina ei kyse lääkelopetuksen jälkeen ole vieroitusoireista vaan vaurioista. Jos oireet ei tunnu loppuvan, kyse voi olla lääkkeiden puhkaisemasta vauriosta mistä epäilen kärsiväni. Olen ihan omillani ilman mitään henkistä tukea tai anteeksipyyntöä elänyt vaurioiden kanssa jonka aiheutti tehottomat ja turhat psyykenlääkkeet joiden se "terapeuttinen" vaikutus oli lähinnä tokkurainen olo.
Odotan vielä että kun tästä yhdestä pilleristä pääsee, josko vointi voisi vähän vielä kohentua. Sen vähennys on helvetillistä.Hei, olen hengessä mukana lääkityksenpurkukamppailussasi - olkoon Voima kanssasi, sinä selviydyt!
Mainitsemastani lääkäri-asiasta taustatietona tämä:
- Terveyskeskuksessani tiedettiin, ainakin jollain tasolla, että minua oli, lyhyesti ilmaistuna, kohdeltu väärin jne. (jne. tarkoittaa useilla sote-sektoreilla). Kun menin vastaanotolle, niin lääkärin tiedossa oli käyntini syy: minulla oli tarve saada selville, mikä minua oikeasti vaivaa. Että onko minun edelleen otettava onkeeni erityisesti tietyn psykiatrin diagnosoimat lukuisat vakavat psykiatriset sairaudet ja hänen pysyvän lääkityksen ja jatkuvan terapiahoidon tuputukset. Kyseinen psykiatri toimi(i) yksityissektorilla ja hänen vastaanottonsa sellaisen kuntoutus-terveysyksikön tiloissa, jonka ylilääkäri myös suositteli minulle lisäterapiaa vaativana lääkinnällisenä terapiana koska se on potilaalle ilmaista, tämä tapahtui tilanteessa jossa hän halusi tietää, miksi olen tekemässä valitusta säätiön X (en mainitse nimeä tässä) tiloissa vuokralaisena toimivasta psykiatri-psykoterapeutista.
- Kävin terveyskeskuslääkärini vastaanotolla ja sen jälkeen seurantakäynneillä; samalla selvitin Kelan ja TE-toimiston virkailijoiden kanssa paluumahdollisuuksiani takaisin työelämään. En näitä enempää tässä availe.
- Kun menin ensimmäisen kerran tässä asiassani terveyskeskuslääkärini vastaanotolle, olin henkisesti täysin loppu mutta pirullisenn utelias sen suhteen miten selviän. Siis että _miten_ selviän! Sitä en kyseenalaistanut lainkaan ettenkö viimeinkin selviäisi, pääsisi pois rotkon reunalta, mihin olin joutunut hoitaessani asioitani, epäselvyyksiä kohtelussa ja hoidoissa, niiden tahojen tietoon, joiden tehtävänä oli tämän kaltaisten asioiden virallinen selvittäminen.
- Terveyskeskuslääkärini toimi niin kuin terveyskeskusläärin tulee toimia.
- Enkä ikinä unohda sitä hetkeä kun istuin saaren nokassa ja kerroin edessä uiville elukoille, että nyt saan luottaa omaan kokemukseeni voinnistani, että enää minun ei tarvitse epäillä ja elää mieltä hämmentävässä hötössä. Variksen poikasia hihhuloi siinä pääni yläpuolella ja kun paikalla kävi niiden mutsi ja faija, niin ihme ja kumma ne eivät raakkuneet ja hyökkäilleet kohti vaan sitä oltiin vaan että kyllä me tänne kaikki mahdutaan.
- Anonyymi
Facebook: HUS:in väärinlääkityt
Käykää tsekkaamassa! - Anonyymi
Mad in Finland -sivustolla on hyviä artikkeleita ja videoita psyykenlääkkeiden haitoista ja vierottautumisesta:
https://madinfinland.org/ - Anonyymi
Vaasassa alkaa hanke, jossa kehitetään tutkimustietoon perustuva potilas- ja asiakasturvallisuuden seurantamalli Suomeen.
Hanke alkaa potilasturvallisuuden tilannekuvan selvittämisellä.
Kevään 2020 aikana tehdään kyselytutkimus sairaanhoitopiireille ja kunnille tai kuntayhtymille.
Hanke on saanut rahoituksen valtioneuvoston kanslian kautta, ja sitä koordinoi Vaasan sairaanhoitopiirin potilas- ja asiakasturvallisuuden kehittämiskeskus.
Lääkärilehdessä asiasta juttu 28.4.2020, löytyy googlaamalla -> Vaasassa kehitetään potilasturvallisuuden seurantamallia- Anonyymi
'Oikeudenmukainen, yhdenvertainen ja mukaan ottava Suomi' on valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan hanketeema, johon potilasturvallisuuden seurantamallin kehittäminen kuuluu.
Potilasturvallisuuden nykytilanteesta ja kehittämissuunnitelmista lisätietoa kaipaaville vinkki:
-> Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut 23.1.2020 tästä aiheesta julkaisun
-> Potilas- ja asiakasturvallisuusstrategia 2017-2021. Toimeenpanosuunnitelma
-> julkaisu löytyy netistä googlaamalla nimen
-> Toimeenpanosuunnitelmassa korostetaan:
1) ennakoivaa riskienhallintaa
2) potilas- ja asiakasturvallisuusosaamisen varmistamista
3) omavalvonnan merkitystä potilas- ja asiakasturvallisuudelle
-> Strategia auttaa kehittämään suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa kohti _yhtenäistä_ turvallisuuskulttuuria ja edistää sen toteutumista.
Strategian on laatinut työryhmä, jonka jäsenet olivat STM:stä, sairaanhoitopiireistä, sosiaalihuollosta, Suomen Potilasturvallisuusyhdistyksestä ja sen potilasjaoksesta sekä Potilasturvallisuuskeskuksesta. Ryhmän toimikausi oli 1.3.2018-30.9.2019.
*
Monelle potilaalle ja omaiselle on syntynyt sellainen vaikutelma, että mielenterveyshoitojen suhteen omavalvonta on melko lailla heikoilla kantimilla. Joku voisi ilmaista tämän suorasanaisestikin. Joku joka on kokenut, mitä seuraa siitä, kun potilaana tai potilaan omaisena ottaa edes puheeksi annetun mielenterveyshoidon puutteet, epäkohdat, haitat tai kohtelun. Joten onkin jo aika selvittää potilasturvallisuuden tilannekuva ja kehittää toimiva seurantamalli hyvän tieteellisen käytännön periaatteita noudattaen. | #bytheway: diaarinumerot ovat kauniita :) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
'Oikeudenmukainen, yhdenvertainen ja mukaan ottava Suomi' on valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan hanketeema, johon potilasturvallisuuden seurantamallin kehittäminen kuuluu.
Potilasturvallisuuden nykytilanteesta ja kehittämissuunnitelmista lisätietoa kaipaaville vinkki:
-> Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut 23.1.2020 tästä aiheesta julkaisun
-> Potilas- ja asiakasturvallisuusstrategia 2017-2021. Toimeenpanosuunnitelma
-> julkaisu löytyy netistä googlaamalla nimen
-> Toimeenpanosuunnitelmassa korostetaan:
1) ennakoivaa riskienhallintaa
2) potilas- ja asiakasturvallisuusosaamisen varmistamista
3) omavalvonnan merkitystä potilas- ja asiakasturvallisuudelle
-> Strategia auttaa kehittämään suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa kohti _yhtenäistä_ turvallisuuskulttuuria ja edistää sen toteutumista.
Strategian on laatinut työryhmä, jonka jäsenet olivat STM:stä, sairaanhoitopiireistä, sosiaalihuollosta, Suomen Potilasturvallisuusyhdistyksestä ja sen potilasjaoksesta sekä Potilasturvallisuuskeskuksesta. Ryhmän toimikausi oli 1.3.2018-30.9.2019.
*
Monelle potilaalle ja omaiselle on syntynyt sellainen vaikutelma, että mielenterveyshoitojen suhteen omavalvonta on melko lailla heikoilla kantimilla. Joku voisi ilmaista tämän suorasanaisestikin. Joku joka on kokenut, mitä seuraa siitä, kun potilaana tai potilaan omaisena ottaa edes puheeksi annetun mielenterveyshoidon puutteet, epäkohdat, haitat tai kohtelun. Joten onkin jo aika selvittää potilasturvallisuuden tilannekuva ja kehittää toimiva seurantamalli hyvän tieteellisen käytännön periaatteita noudattaen. | #bytheway: diaarinumerot ovat kauniita :)Kuulostaa toki hienolta, mutta miten tämän järjestelmän vaikutus on niinkuin käytännössä potilasturvallisuuteen vai onko tämä tällainen joku byrokraattinen rakennelma vain taas jossa on paljon kaunopuheita...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuulostaa toki hienolta, mutta miten tämän järjestelmän vaikutus on niinkuin käytännössä potilasturvallisuuteen vai onko tämä tällainen joku byrokraattinen rakennelma vain taas jossa on paljon kaunopuheita...
Olen aina ollut ja olen edelleen sitä mieltä että vaikka kuinka laadittaisiin kaikenlaisia ohjeistuksia ja uusia systeemeitä hoitokäytäntöihin niin se pelkästään ei muuta hoitohenkilökunnan käytöstä.
Valitettavasti on jonkin verran lääkäreitä ja hoitajia edelleen, ja on aina ollut, joilla ei ole asenne kohdallaan potilaisiin suhtautumisessa.
Mielestäni se on asia joka pitäisi saada oikaistua.
Minkä takia sellaiset ihmiset jotka tykkäävät tavallaan kiusata ( ehkä väärä sana ) tai jollain lailla alistaa ja halveksua mieleltään sairaita ihmisiä niin ylipäänsä hakeutuvat alalle.
Vai hakeutuvatko juuri sen takia kun saavat hieman valtaa kohdistaakseen sitä heikompiinsa.
Mitä aikoinaan kiinnitin huomiota niin enemmän tällaista henkilökuntaa oli suljetuilla osastoilla.
Avo-osastoilla ja poliklinikoilla on jo aivan erilaista. Liekö johtuu siitä että potilaat ovat parempikuntoisia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuulostaa toki hienolta, mutta miten tämän järjestelmän vaikutus on niinkuin käytännössä potilasturvallisuuteen vai onko tämä tällainen joku byrokraattinen rakennelma vain taas jossa on paljon kaunopuheita...
Hyvä huomio & kysymys. Samaa mietin itsekin, koska potilaiden havaintojen mukaan käytännön potilasturvallisuustyössä masennuslääkkeiden aiheuttamia riskejä ja haittoja ei ole huomioitu tähän mennessä.
Eikä ole mitään merkkejä, että masennuslääkityksen aiheuttamat potilasturvallisuusriskit olisivat jatkossakaan huomion kohteena terveydenhuollossa, koska psykiatria ei edes tunnusta haittojen olemassa oloa, vaan ziizuztelevasti tulkitsee, että kun puntaroidaan masennuslääkityksen haittoja ja hyötyjä, niin hyödyt voittavat haitat ja siksi lääkitys on potilaan parhaaksi lievissäkin masennuksissa.
Jos masennuslääkkeiden haitat ja vieroitusoireet tunnustettaisiin avoimesti psykiatriassa, niin vastaanotoilla päästäisiin rivakammin kiinni vääriinkin diagnooseihin tai ylidiagnosointeihin. Kyettäisiin oikeasti tekemään käytännön potilasturvallisuustyötä, vaikuttavaa omavalvontaa.
Mutta eipä nuo pieleen tehdyt diagnoositkaan pahemmin tunnu vaivaavan psykiatriaa. Asenne on se että jos diagnoosi ei ole kohdillaan niin vika on tikkataulussa, ei tikan heittäjässä.
- Anonyymi
Tässä on hyvä kirjoitus masennuslääkkeistä joka liippaa läheltä aloittajan keskustelunaloitusta, joka on alalla työskenneeltä brittiterapeutilta:
https://www.madinamerica.com/2016/12/outsiders-observation/
Ja puhuu harmeista mitä potilaille näillä lääkkeillä tehdään. (sori huono suomennus)
"He eivät käsitä että lääkkeet joita ihmisille määrätään vaikuttavat suoraan keskushermostoon - ja ne toimivat häiritsemällä tärkeässä roolissa olevan ja olennaisen autonomisen (sympaattisen ja parasympaattisen) hermoston toimintaa, mikä kontrolloi kaikkia tärkeitä toimintoja kehossa (ruoansulatusta, sydän-ja verisuonistoa, hengitystä, endokriinistä, unta, lisääntymistä, immuunijärjestelmää ja muita systeemejä) kuten myös vaikuttavat tunteisiin, mielialoihin ja monimutkaisiin ihmisen ajatusprosesseihin.
Kun ihmiset aloittavat lääkityksiä - erityisesti masennuslääkkeitä joiden kohdalla potilaita kehotetaan käyttämään niitä ainakin kuusi kuukautta tai pitempään - heidän pitää oppia pärjäämään uusien stressien kanssa mitä lääkkeet aiheuttavat (heidän keholleen ja mielelleen). Monet potilaat saa uusia kehollisia oireita koska nämä lääkkeet häiritsee fysiologisen homeostaasin monimutkaisia prosesseja. Jos potils haluaa purkaa lääkkeensä, he voivat joutua uusiin ongelmiin jossa heidän kehonsa joutuu sopeutumaan uudelleen uuteen tilanteeseen, ja siitä voi olla seuruaksia erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita.
Omalla kohdalla vieroitus on ollut raskas vuosien käytön jälkeen ja tuhonnut elämäni miltei kokonaan. Etenkin kun siinä tilassa, kun vieroittauduin määrättiin uusia lääkkeitä, mikä vei kärsimyksen ihan uudelle tasolle. Voin todella huonosti itse tämän seurauksena. Silti mt-järjestelmässä tähän on suhtauduttu suunnilleen niin että huonossa olossa on painotettu vaan psykologista puolta, vaikka nimenomaan se huono olo on aiheutunut niistä kamalista fyysisistä oireista minkä kanssa olen joutunut elämään.
Tunnen että kehoni ja hermoston toimintaa ollaan sotkettu näillä lääkkeillä ja seurauksena on tämä kokonaisvaltainen huono olo, mikä on paljon pahempi mihin lääkkeet aloitettiin lukuisien eri oireiden kanssa.- Anonyymi
Sama psykoterapeutti on ollut kampanjoimassa Skotlannissa mm. niin, että on ollut ilmeisesti organisoimassa jonkintyyppistä aloitetta jossa yritetään saada asioita sille tolalle, että lääkkeiden aiheuttamia harmeja tunnistettaisiin paremmin ja ne ihmiset jotka ovat saaneet harmia lääkkeisiin liittyvästä riippuvuudesta ja masennuslääkkeistä, saisivat parempaa tukea. Näin se pitäisi juuri toimia, koska tuntuu, että muuten asioita ei oteta vakavasti.
https://www.parliament.scot/GettingInvolved/Petitions/PE01651 Kyseiseltä sivulta löytyy pitkä lista potilaiden omia kuvauksia saamistaan harmeista ja myöskin joiden mielenterveyshoidon työntekijöiden tuki-ilmoituksia tälle vetoomukselle.
Britannia muuten oli ensimmäinen maa, jossa masennuslääkkeiden hoitosuositusta päivitettiin paremmin masennuslääkkeiden vieroitusoireet huomioivaksi
"– Lokakuussa 2019 on tullut eräänlainen määräys siitä, että lääkärin on pakko kertoa tästä lopettamisongelmasta. Ja sitä ei saa vähätellä ja sanoa, että "pari viikkoa ja kaikki menee hyvin", vaan pitää sanoa, että joillakin ihmisillä oireet kestävät kuukausia. Se on nyt lääkärin velvollisuus kertoa se asia potilaalle. "
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/psykiatri-ben-furman-suomen-masennuksen-kaypa-hoito-suositus-on-maailman-laakemyonteisin-tuhannet-kokevat-etteivat-paase-laakkeista-eroon/7598532#gs.5e2uc1
Ei vain mene omaan kaaleeni, miten on mahdollista, että potilaita harhaanjohdetaan niin raskaasti masennuslääkkeiden kohdalla ja ihmisille on kaunistellen määrätty näitä paljon pahaa aiheuttavia mömmöjä, joista he ei sitten pääse irti ja saavat kamalia oireita jopa lopettaessa!!! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sama psykoterapeutti on ollut kampanjoimassa Skotlannissa mm. niin, että on ollut ilmeisesti organisoimassa jonkintyyppistä aloitetta jossa yritetään saada asioita sille tolalle, että lääkkeiden aiheuttamia harmeja tunnistettaisiin paremmin ja ne ihmiset jotka ovat saaneet harmia lääkkeisiin liittyvästä riippuvuudesta ja masennuslääkkeistä, saisivat parempaa tukea. Näin se pitäisi juuri toimia, koska tuntuu, että muuten asioita ei oteta vakavasti.
https://www.parliament.scot/GettingInvolved/Petitions/PE01651 Kyseiseltä sivulta löytyy pitkä lista potilaiden omia kuvauksia saamistaan harmeista ja myöskin joiden mielenterveyshoidon työntekijöiden tuki-ilmoituksia tälle vetoomukselle.
Britannia muuten oli ensimmäinen maa, jossa masennuslääkkeiden hoitosuositusta päivitettiin paremmin masennuslääkkeiden vieroitusoireet huomioivaksi
"– Lokakuussa 2019 on tullut eräänlainen määräys siitä, että lääkärin on pakko kertoa tästä lopettamisongelmasta. Ja sitä ei saa vähätellä ja sanoa, että "pari viikkoa ja kaikki menee hyvin", vaan pitää sanoa, että joillakin ihmisillä oireet kestävät kuukausia. Se on nyt lääkärin velvollisuus kertoa se asia potilaalle. "
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/psykiatri-ben-furman-suomen-masennuksen-kaypa-hoito-suositus-on-maailman-laakemyonteisin-tuhannet-kokevat-etteivat-paase-laakkeista-eroon/7598532#gs.5e2uc1
Ei vain mene omaan kaaleeni, miten on mahdollista, että potilaita harhaanjohdetaan niin raskaasti masennuslääkkeiden kohdalla ja ihmisille on kaunistellen määrätty näitä paljon pahaa aiheuttavia mömmöjä, joista he ei sitten pääse irti ja saavat kamalia oireita jopa lopettaessa!!!Saataisiinkohan täällä persejunttilassakin joskus asiat samaan malliin lääkevieroitusasioissa kuin Briteissä?
aloitus on totta.
lääkkeissä paneudutaan seuraukseen eikä syyhyn, koska syyn korjaaminen olisi paljon isompi ja kalliimpi projekti. seurausta on helpompi hoitaa ja laittaa ihminen maksamaan lääkeyhtiöille- Anonyymi
Eivät ne lääkkeiden aiheuttamien haittojenkaan seuraukset aina ihan halvaksi tule.
Ainakin potilas itse saattaa joutua maksamaan suuret summat terveydenhuollolle fyysisten vaivojen hoidosta. Toki kunnatkin joutuvat maksamaan osuuden.
Myös henkinen hinta voi tulla kalliiksi, joillekin jää traumoja siitä mitä ovat kokeneet.
Ikävistä kokemuksista ym. voi seurata se että ihminen katkeroituu tai saattaa jollain lailla syyllistää itseään että miksi hänen piti kaikkeen suostua ja sen seurauksena on elämä niin ja näin.
Voivat jättää monenlaisia seurauksia nuo lääkkeiden käytöt vaikka niistä vaikeuksien kautta eroon pääsisikin.
On niin helppo aina hoitaa seurauksia tai oireita vaikka tärkeämpäähän olisi keskittyä niihin syihin.
Eikä varmaankaan ole vaikeaa päätellä kumpi tulee loppujen lopuksi halvemmaksi pitkällä aikajuoksulla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eivät ne lääkkeiden aiheuttamien haittojenkaan seuraukset aina ihan halvaksi tule.
Ainakin potilas itse saattaa joutua maksamaan suuret summat terveydenhuollolle fyysisten vaivojen hoidosta. Toki kunnatkin joutuvat maksamaan osuuden.
Myös henkinen hinta voi tulla kalliiksi, joillekin jää traumoja siitä mitä ovat kokeneet.
Ikävistä kokemuksista ym. voi seurata se että ihminen katkeroituu tai saattaa jollain lailla syyllistää itseään että miksi hänen piti kaikkeen suostua ja sen seurauksena on elämä niin ja näin.
Voivat jättää monenlaisia seurauksia nuo lääkkeiden käytöt vaikka niistä vaikeuksien kautta eroon pääsisikin.
On niin helppo aina hoitaa seurauksia tai oireita vaikka tärkeämpäähän olisi keskittyä niihin syihin.
Eikä varmaankaan ole vaikeaa päätellä kumpi tulee loppujen lopuksi halvemmaksi pitkällä aikajuoksulla.kun masennuslääkkeiden haitat ja vieroitusoireet ilmenevät fyysisinä, niin sepä vasta kalliiksi tulee terveydenhuollolle, kun fyysisten oireiden syytä jäljitetään erikoissairaanhoidon useissa yksiköissä ja lopputulema on että syytä fyysisiin oireisiin ei löydy, jonka jälkeen potilas saa toiminnallisen häiriön diagnoosin, johon hoitona määrätään masennuslääkkeitä koska "ongelma on korvien välissä". sitten potilaan vointi pahenee, pahenee ja pahenee ja silloin alkaa psykiatrialla käsienpesu ja valtava voivottelu että kun ei taaskaan voitu auttaa potilasta koska resurssit.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
kun masennuslääkkeiden haitat ja vieroitusoireet ilmenevät fyysisinä, niin sepä vasta kalliiksi tulee terveydenhuollolle, kun fyysisten oireiden syytä jäljitetään erikoissairaanhoidon useissa yksiköissä ja lopputulema on että syytä fyysisiin oireisiin ei löydy, jonka jälkeen potilas saa toiminnallisen häiriön diagnoosin, johon hoitona määrätään masennuslääkkeitä koska "ongelma on korvien välissä". sitten potilaan vointi pahenee, pahenee ja pahenee ja silloin alkaa psykiatrialla käsienpesu ja valtava voivottelu että kun ei taaskaan voitu auttaa potilasta koska resurssit.
Minulla kyllä on vikoja mutta ei niiden syytä ole selvitetty, itse olen laskenut yksi plus yksi että jotkin vaivat saattanevat osittain johtua entisestä lääkkeiden käytöstä.
Minulla oli fyysiset vaivat usein " korvien välissä " ja oli aika sekavaa kun käskettiin puhua psykiatrille, siellä puolella taas ihmeteltiin yleislääkärien puolta kun eivät tee mitään.
Ei ollut kivaa olla ns. heittopussina. Toinen väitti toista ja toinen oli eri mieltä. Sitkeästi kun jaksoin valitella niin sitten jotain selvisikin. Se vaatii vain sellaisen lääkärin kohdalle joka ottaa jutun asiakseen ja selvittää.
Minkään sortin masennuslääkkeitä minulle ei onneksi tyrkytetty, enkä olisi edes suostunut lääkityksiin.
On vaan nykyään aika vaivaannuttavaa kun joku yleislääkäri kysyy jostain vaivasta että mistä tuo johtuu tai miksi se on, niin aina joudun sanomaan että en tiedä.
Varmaan kuvittelevat sitten että en itse tiedä tai ei kiinnosta. Kiinnostaisi kovastikin,
mutta minkäs teet kun ei lääkäreitä kiinnosta tai heitä ei saa kiinnostumaan.
Olin kyllä kiitollinen kun psykiatrian puoli ymmärsi tilanteeni eikä siellä väitetty että johtuu " korvien välistä ". Lopujen lopuksi heistä oli aika iso apukin jaksamisessa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla kyllä on vikoja mutta ei niiden syytä ole selvitetty, itse olen laskenut yksi plus yksi että jotkin vaivat saattanevat osittain johtua entisestä lääkkeiden käytöstä.
Minulla oli fyysiset vaivat usein " korvien välissä " ja oli aika sekavaa kun käskettiin puhua psykiatrille, siellä puolella taas ihmeteltiin yleislääkärien puolta kun eivät tee mitään.
Ei ollut kivaa olla ns. heittopussina. Toinen väitti toista ja toinen oli eri mieltä. Sitkeästi kun jaksoin valitella niin sitten jotain selvisikin. Se vaatii vain sellaisen lääkärin kohdalle joka ottaa jutun asiakseen ja selvittää.
Minkään sortin masennuslääkkeitä minulle ei onneksi tyrkytetty, enkä olisi edes suostunut lääkityksiin.
On vaan nykyään aika vaivaannuttavaa kun joku yleislääkäri kysyy jostain vaivasta että mistä tuo johtuu tai miksi se on, niin aina joudun sanomaan että en tiedä.
Varmaan kuvittelevat sitten että en itse tiedä tai ei kiinnosta. Kiinnostaisi kovastikin,
mutta minkäs teet kun ei lääkäreitä kiinnosta tai heitä ei saa kiinnostumaan.
Olin kyllä kiitollinen kun psykiatrian puoli ymmärsi tilanteeni eikä siellä väitetty että johtuu " korvien välistä ". Lopujen lopuksi heistä oli aika iso apukin jaksamisessa.Lisään vielä edelliseen että ne vaivat eivät poistu vaikka syyn tai aiheuttajan saisikin tietoonsa. Eli sinänsä ei ihan kamalasti ole väliä vaikka toisaalta kiva olisi saada tietääkin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla kyllä on vikoja mutta ei niiden syytä ole selvitetty, itse olen laskenut yksi plus yksi että jotkin vaivat saattanevat osittain johtua entisestä lääkkeiden käytöstä.
Minulla oli fyysiset vaivat usein " korvien välissä " ja oli aika sekavaa kun käskettiin puhua psykiatrille, siellä puolella taas ihmeteltiin yleislääkärien puolta kun eivät tee mitään.
Ei ollut kivaa olla ns. heittopussina. Toinen väitti toista ja toinen oli eri mieltä. Sitkeästi kun jaksoin valitella niin sitten jotain selvisikin. Se vaatii vain sellaisen lääkärin kohdalle joka ottaa jutun asiakseen ja selvittää.
Minkään sortin masennuslääkkeitä minulle ei onneksi tyrkytetty, enkä olisi edes suostunut lääkityksiin.
On vaan nykyään aika vaivaannuttavaa kun joku yleislääkäri kysyy jostain vaivasta että mistä tuo johtuu tai miksi se on, niin aina joudun sanomaan että en tiedä.
Varmaan kuvittelevat sitten että en itse tiedä tai ei kiinnosta. Kiinnostaisi kovastikin,
mutta minkäs teet kun ei lääkäreitä kiinnosta tai heitä ei saa kiinnostumaan.
Olin kyllä kiitollinen kun psykiatrian puoli ymmärsi tilanteeni eikä siellä väitetty että johtuu " korvien välistä ". Lopujen lopuksi heistä oli aika iso apukin jaksamisessa.Psykiatreilla ja yleislääkäreillä on välit ku Aarnion aikojen Helsingin huumekytillä ja krp:n pääosastolla. Kovasti eripuraa ja vihanpitoo.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psykiatreilla ja yleislääkäreillä on välit ku Aarnion aikojen Helsingin huumekytillä ja krp:n pääosastolla. Kovasti eripuraa ja vihanpitoo.
Vihasta en niin tiedä mutta eripuraa taitaa olla. Toisten tontille ei mennä.
Joskus olisi silti ihan hyvä kun tekisivät jonkinlaista yhteistyötä. Joissain tapauksissa voisi olla hyötyäkin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vihasta en niin tiedä mutta eripuraa taitaa olla. Toisten tontille ei mennä.
Joskus olisi silti ihan hyvä kun tekisivät jonkinlaista yhteistyötä. Joissain tapauksissa voisi olla hyötyäkin.Eripura loppuisi, jos terveydenhuoltoon olisi rakennettu hoitopolku niille potilaille, joille 1) on tehty väärä voimaan jätetty psykiatrinen diagnoosi 2) on annettu haitallista psykiatrista hoitoa 3) masennuslääkkeiden purku aiheuttaa vaikeita vieroitusoireita.
Kun ei ole määritelty näihin tarpeisiin hoitopolkua, jää tämä potilasryhmä pyörimään rattaisiin, ja nimenomaan perusterveydenhuollon rattaisiin, koska erikoissairaanhoitoon he eivät "enää" kuulu nykyisten hoitopolkumääritelmien mukaan. Potilaat ajautuvat haittavaivojensa ja vieroitusoireidensa kanssa perusterveydenhuoltoon, koska sinne kuuluvat kaikki. Ja _tähänkään!_ ei perusterveydenhuollon rahat meinaa riittää. Eripurassa money talks. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eripura loppuisi, jos terveydenhuoltoon olisi rakennettu hoitopolku niille potilaille, joille 1) on tehty väärä voimaan jätetty psykiatrinen diagnoosi 2) on annettu haitallista psykiatrista hoitoa 3) masennuslääkkeiden purku aiheuttaa vaikeita vieroitusoireita.
Kun ei ole määritelty näihin tarpeisiin hoitopolkua, jää tämä potilasryhmä pyörimään rattaisiin, ja nimenomaan perusterveydenhuollon rattaisiin, koska erikoissairaanhoitoon he eivät "enää" kuulu nykyisten hoitopolkumääritelmien mukaan. Potilaat ajautuvat haittavaivojensa ja vieroitusoireidensa kanssa perusterveydenhuoltoon, koska sinne kuuluvat kaikki. Ja _tähänkään!_ ei perusterveydenhuollon rahat meinaa riittää. Eripurassa money talks.Hoitopolku lääkkeistä harmia/vieroitusoireita saaneille voi johtaa harmien moninkertaistumiseen ja pitkittymiseen kun nerokas psykiatri lääkäri mikälie päättää diagnosoida potilaalle uuden mielenterveysongelman ja hoitaa häntä milläs muullakaan kuin lisälääkkeillä! Tämä valitettavasti voi johtaa tilanteeseen, jossa alkuperäinen lääkevahinko pahentuu ja monimutkaistuu, eikä paranna potilaan vointia.
Joskus pelkkä huono lääkereaktio johonkin lääkkeeseen tulkitaan mt ongelmaksi kun potilas alkaa fyysisesti ja henkisesti oireilla lääkkeiden myötä. Tällainen voi traumatisoida potilaan lisäksi.
Lääkkeiden purkaminen, uudelleenaloittaminen ja uusi purkaminen voi johtaa kindling - ilmiöön, missä toinen vieroitus voi olla paljon vaikeampi. Kaikkien hermosto ei reagoi hyvin lääkkeen lopettamiseen ja uudelleenaloitukseen vaan he voivat yhtäkkiä herkistyä lääkkeille niin että lääke ei tuota samaa oloa kuin eka käyttökerralla ja jopa tuottaa enemmän harmia. Tilanteen tasoittaminen tässä tilanteessa voi olla vaikeaa Tässä vaiheessa kun potilaan lääkäri saattaa keksiä että mutta mikäpäs olisi jos kokeiltaisiin uusia lääkkeitä. Minun tapauksessa lääkäri päätti turmella terveyttäni määräämällä bentsodiatsepiineja ja neuroleptejä, kun vieroitusaikana menetin uneni. Hulluhan olin lisäksi kun vieroituksen jälkeen niin huonosti uudelleenaloitettuihin masennuslääkkeisiin reagoin joten johtopäätös oli että "kemiallinen lobotomia" voimakkailla turruttavilla lääkkeillä tehoaa, näin hiukan ironisesti heittäen. Samalla meni kyllä työkykykin. Lääkäri ajatteli siitä huolimatta vaikka en reagoinut lääkkeisiin optimaalisesti lisäillä vähän rauhoittavaa sivuun, moninkertaistaen harmin lääkkeistä.
Tätä vyyhtiä olen purkanut vuosia pois.
Kaikki olisi voitu välttää
- riittävällä informaatiolla vieroitusoireiden olemassaolesta ja tuella
- hitaalla vieroitusaikataululla missä minulle määrättyä vahvaa masennuslääkettä ei vain pilkottaisi puoliksi ja puoliksi ja lopettaa nopealla aikataululla
- Jos läääkärit kuuntelisi potilaan kokemia harmeja eivätkä keskittyisi epäilemään hänen mielenterveyttä
Että kiitos psykiatrialle! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hoitopolku lääkkeistä harmia/vieroitusoireita saaneille voi johtaa harmien moninkertaistumiseen ja pitkittymiseen kun nerokas psykiatri lääkäri mikälie päättää diagnosoida potilaalle uuden mielenterveysongelman ja hoitaa häntä milläs muullakaan kuin lisälääkkeillä! Tämä valitettavasti voi johtaa tilanteeseen, jossa alkuperäinen lääkevahinko pahentuu ja monimutkaistuu, eikä paranna potilaan vointia.
Joskus pelkkä huono lääkereaktio johonkin lääkkeeseen tulkitaan mt ongelmaksi kun potilas alkaa fyysisesti ja henkisesti oireilla lääkkeiden myötä. Tällainen voi traumatisoida potilaan lisäksi.
Lääkkeiden purkaminen, uudelleenaloittaminen ja uusi purkaminen voi johtaa kindling - ilmiöön, missä toinen vieroitus voi olla paljon vaikeampi. Kaikkien hermosto ei reagoi hyvin lääkkeen lopettamiseen ja uudelleenaloitukseen vaan he voivat yhtäkkiä herkistyä lääkkeille niin että lääke ei tuota samaa oloa kuin eka käyttökerralla ja jopa tuottaa enemmän harmia. Tilanteen tasoittaminen tässä tilanteessa voi olla vaikeaa Tässä vaiheessa kun potilaan lääkäri saattaa keksiä että mutta mikäpäs olisi jos kokeiltaisiin uusia lääkkeitä. Minun tapauksessa lääkäri päätti turmella terveyttäni määräämällä bentsodiatsepiineja ja neuroleptejä, kun vieroitusaikana menetin uneni. Hulluhan olin lisäksi kun vieroituksen jälkeen niin huonosti uudelleenaloitettuihin masennuslääkkeisiin reagoin joten johtopäätös oli että "kemiallinen lobotomia" voimakkailla turruttavilla lääkkeillä tehoaa, näin hiukan ironisesti heittäen. Samalla meni kyllä työkykykin. Lääkäri ajatteli siitä huolimatta vaikka en reagoinut lääkkeisiin optimaalisesti lisäillä vähän rauhoittavaa sivuun, moninkertaistaen harmin lääkkeistä.
Tätä vyyhtiä olen purkanut vuosia pois.
Kaikki olisi voitu välttää
- riittävällä informaatiolla vieroitusoireiden olemassaolesta ja tuella
- hitaalla vieroitusaikataululla missä minulle määrättyä vahvaa masennuslääkettä ei vain pilkottaisi puoliksi ja puoliksi ja lopettaa nopealla aikataululla
- Jos läääkärit kuuntelisi potilaan kokemia harmeja eivätkä keskittyisi epäilemään hänen mielenterveyttä
Että kiitos psykiatrialle!Se on just noinkin. Diagnooseja, diagnooseja, lisää diagnooseja ja rapatessa roiskuu, sanoi psykiatri kun kollegansa käsiä pesi. Jos ei nykyiset masisdiagnoosit nykyisine mömmöhoitoineen kelpaa potilaille niin seuraavaksi oikeaa tietoa ja hoitoa vaativien potilaiden niskaan syydetään lisää diagnooseja, uusia diagnoosia. Sellaisia joilla sohitaan ihmisen persoonallisuus säpäleiksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lisään vielä edelliseen että ne vaivat eivät poistu vaikka syyn tai aiheuttajan saisikin tietoonsa. Eli sinänsä ei ihan kamalasti ole väliä vaikka toisaalta kiva olisi saada tietääkin.
Mulla vaivat poistui, kun sain tietää niiden syyn, koska enää ei tarvinnut muuta kuin päästä eroon vaivoja aiheuttavasta syystä, mikä ei helppoa ollut, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, kun löysin Terveyskirjastosta henkiseksi tueksi oma-apuohjeita, joita sitten soveltelin sen hetkiseen elämäntilanteeseeni sopiviksi :)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on just noinkin. Diagnooseja, diagnooseja, lisää diagnooseja ja rapatessa roiskuu, sanoi psykiatri kun kollegansa käsiä pesi. Jos ei nykyiset masisdiagnoosit nykyisine mömmöhoitoineen kelpaa potilaille niin seuraavaksi oikeaa tietoa ja hoitoa vaativien potilaiden niskaan syydetään lisää diagnooseja, uusia diagnoosia. Sellaisia joilla sohitaan ihmisen persoonallisuus säpäleiksi.
Kyllä ihmisapina on sitten äärimmäisen vittumainen otus, ei voi muuta sanoa. Se puoskaroi lajitovereidensa psyykellä. Psykiatria on yksi niistä tekijöistä, jotka erottavat ihmisapinan eläimestä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
kun masennuslääkkeiden haitat ja vieroitusoireet ilmenevät fyysisinä, niin sepä vasta kalliiksi tulee terveydenhuollolle, kun fyysisten oireiden syytä jäljitetään erikoissairaanhoidon useissa yksiköissä ja lopputulema on että syytä fyysisiin oireisiin ei löydy, jonka jälkeen potilas saa toiminnallisen häiriön diagnoosin, johon hoitona määrätään masennuslääkkeitä koska "ongelma on korvien välissä". sitten potilaan vointi pahenee, pahenee ja pahenee ja silloin alkaa psykiatrialla käsienpesu ja valtava voivottelu että kun ei taaskaan voitu auttaa potilasta koska resurssit.
Ihan turhaa luulla, että lääkkeitä käyttävä/käyttänyt, mt-diagnoosin omaava saisi jotain apua, vielä vähemmän jäljitystä, fyysisiin vaivoihinsa.
Ja jos jotakin sattuu löytymäänkin, niin diagnoosiin jää, mitään muuta ei saa. Ei edes ohjeita, miten voisi pärjäillä paremmin, tai olisiko mahdollisesti jotain hoitokeinoa.
Löytyy joskus vika/vikoja, mutta mitään ei tehdä, eli jää vähän niinkuin vaiheeseen.
Siinä vaiheessa elämä on yhtä helv.......
Monilla kyllä elämänlaatu paranisi, jos näihin asioihin tulisi jotain parannusta.
- Anonyymi
Historia toistaa itseään. Lukekaapas tämä hyvä artikkeli siitä kuinka masennuslääkkeiden vieroitusoireita vähäteltiin ja kuinka masennuslääkkeet ei juurikaan siinä, että ne aiheuttavat vieroitusoireita eroa juurikaan bentsodiatsepiineista. Historia toistaa itseään, aina tulee näemmä uusi pilleri jonka pitäisi olla turvallisempi - kuin onkaan!
Potilaat maksaa hinnan masislääkkeiden viekkareiden vähättelystä ja kaunistelusta, ja SSRI lääkkeisiin ollaan koukussa siinä miten bentsoihinkin, ja yhteinen asia on juuri se että lopettaminen voi olla hyvin epämukavaa ja täynnä vieroitusoireita.
https://www.rapport.fi/journalistit/jani-kaaro/mielialalaakkeiden-vieroitusoireet-deja-vu?rs=art_355373&rsd=13298
Kuin papukaijat psykiatrit on hokeneet kuinka SSRIt ei aiheuta riippuvuutta. Minullekin tällaista bullshittiä hoettiin. Kenenköhän intresseissä tällainen kaunistelu on?- Anonyymi
Kiitos artikkelilinkistä. Ja kiitos J. Kaaro sekä Rapport :)
- Anonyymi
Olin sairaalahoidossa 3 viikkoa ja sitten kuntoutusjakso 3 viikkoa.
Sain Ketipinor reseptin ja pääsin pois sairaalasta.
Sitten tuli kirje.Lähettäjä Kela.
Minulle oli myönnetty psyyke-eläke.- Anonyymi
Itsekin ajauduin työkyvyttömäksi. Psykiatria näkee sen niin, että lopetin toimivan masennuslääkkeeni ja he yrittivät hoitaa minua, kun romahdin tämän seurauksena. Minä näen sen niin, että minulle tuli vieroitusoireita, sekä kärsin neurologisista ja hermostollisista ongelmista pitkäaikaisen lääkkeenkäytön ja sen purun seurauksena. Hakiessani apua ongelmiani pahennettiin lukuisilla lääkekokeiluilla ja ignooraamalla vieroitusoireet. Sain uusista lääkkeistä yhä kasvavaa haittaa eikä niistä ollut minkääntason "hyötyä" muutakuin ajattelukyvyn ja tunteiden lamaamisessa ja pöhnäiseksi itsensä tuntemisessa mikäli tätä voidaan katsoa hyödyksi - ainakaan potilaan näkökulmasta - toki psykiatriassa potilaan hiljentäminen ei yhtään haittaa. Puhkaisitte minulle myös pahemman olon niillä ja lisäsitte fyysisten oireiden määrää mitä koin jo ensimmäisen vieroituksen aikoihin. Määräyshetkellä tai käytön aikana psykiatria myös ignoorasi velvollisuutensa informoida, että lääkkeisiin tulee tietynlainen riippuvuus koska niitä voi olla hankala lopettaa vieroitusoireiden vuoksi. Tämä oli vain yksi osanen lääkeharmeissa mitä koin joista yksi oli se että pysyvästi lamasitte myös seksuaaliset kykyni. Olette vääristelleet lääkkeitä näyttämään turvallisemmalta mitä ne on isolle määrälle ihmisiä. Totuus tulee vielä ilmi.
Psykiatria näkee, että työkyvyttömyyteni syy on mt-ongelmat, itse näen että työkyvyttömyyteni syy on neurotoksiinit joita he minulle määräsivät, joiden vieroitusoireet olivat aivoille ja keholle suuri stressi,ne ovat sotkeneet kehoni toimintaa ja en ole vieläkään palautunut niistä. Kuka tietää mitä näistä harmia näistä pitemmällä tähtäimellä on ollut minulle? Kiitos myös uusien lääkitysten joiden purku on ollut vähintään yhtä helvettiä joiden aikana olen kärsinyt pitkän listan niin kognitiivisen tason kuin fyysisen tason vieroitusoireita joiden pitkäkestoisuus ja vaikeus on käynyt psyykenkin päälle.
Totuus ei pala tulessakaan psykiatria. Teidän bluffinne tulee ilmi ja ette saa enää haudattua vaikeita vieroitusoireita maton alle. Onko teillä mitään kunnon tutkimusnäyttöä kuinka harvisia nämä vaikeat vieroitusoireet ovat esim meillä ketkä käytimme pitkään näitä "ei riippuvuutta aiheuttavia" lääkkeitänne? Muutakin kuin "potilaskokemus mitä olette potilaillanne nähnyt" tai joku mutu? Kuinka moni potilaanne kärsii oikeasti siitä että he ovat syöneet lääkkeitänne ja saaneet harmia vaikka luulevat kärsivänsä mt ongelmista?
Olisi mielenkiintoista nähdä tutkimusnäyttöä siitä kun ihmisille syötetään "masennuslääkkeitä" johonkin fyysisen tason ongelmiin esim migreeni ja katsoa minkälaisia vieroitusoireita heille tulee - esim miten he kokevat purun henkisesti. Meidän vieroitusoireemme joilla on masennusta tai ahdistusta aiemmin kun voi laittaa aina "taudin piikkiin" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itsekin ajauduin työkyvyttömäksi. Psykiatria näkee sen niin, että lopetin toimivan masennuslääkkeeni ja he yrittivät hoitaa minua, kun romahdin tämän seurauksena. Minä näen sen niin, että minulle tuli vieroitusoireita, sekä kärsin neurologisista ja hermostollisista ongelmista pitkäaikaisen lääkkeenkäytön ja sen purun seurauksena. Hakiessani apua ongelmiani pahennettiin lukuisilla lääkekokeiluilla ja ignooraamalla vieroitusoireet. Sain uusista lääkkeistä yhä kasvavaa haittaa eikä niistä ollut minkääntason "hyötyä" muutakuin ajattelukyvyn ja tunteiden lamaamisessa ja pöhnäiseksi itsensä tuntemisessa mikäli tätä voidaan katsoa hyödyksi - ainakaan potilaan näkökulmasta - toki psykiatriassa potilaan hiljentäminen ei yhtään haittaa. Puhkaisitte minulle myös pahemman olon niillä ja lisäsitte fyysisten oireiden määrää mitä koin jo ensimmäisen vieroituksen aikoihin. Määräyshetkellä tai käytön aikana psykiatria myös ignoorasi velvollisuutensa informoida, että lääkkeisiin tulee tietynlainen riippuvuus koska niitä voi olla hankala lopettaa vieroitusoireiden vuoksi. Tämä oli vain yksi osanen lääkeharmeissa mitä koin joista yksi oli se että pysyvästi lamasitte myös seksuaaliset kykyni. Olette vääristelleet lääkkeitä näyttämään turvallisemmalta mitä ne on isolle määrälle ihmisiä. Totuus tulee vielä ilmi.
Psykiatria näkee, että työkyvyttömyyteni syy on mt-ongelmat, itse näen että työkyvyttömyyteni syy on neurotoksiinit joita he minulle määräsivät, joiden vieroitusoireet olivat aivoille ja keholle suuri stressi,ne ovat sotkeneet kehoni toimintaa ja en ole vieläkään palautunut niistä. Kuka tietää mitä näistä harmia näistä pitemmällä tähtäimellä on ollut minulle? Kiitos myös uusien lääkitysten joiden purku on ollut vähintään yhtä helvettiä joiden aikana olen kärsinyt pitkän listan niin kognitiivisen tason kuin fyysisen tason vieroitusoireita joiden pitkäkestoisuus ja vaikeus on käynyt psyykenkin päälle.
Totuus ei pala tulessakaan psykiatria. Teidän bluffinne tulee ilmi ja ette saa enää haudattua vaikeita vieroitusoireita maton alle. Onko teillä mitään kunnon tutkimusnäyttöä kuinka harvisia nämä vaikeat vieroitusoireet ovat esim meillä ketkä käytimme pitkään näitä "ei riippuvuutta aiheuttavia" lääkkeitänne? Muutakin kuin "potilaskokemus mitä olette potilaillanne nähnyt" tai joku mutu? Kuinka moni potilaanne kärsii oikeasti siitä että he ovat syöneet lääkkeitänne ja saaneet harmia vaikka luulevat kärsivänsä mt ongelmista?
Olisi mielenkiintoista nähdä tutkimusnäyttöä siitä kun ihmisille syötetään "masennuslääkkeitä" johonkin fyysisen tason ongelmiin esim migreeni ja katsoa minkälaisia vieroitusoireita heille tulee - esim miten he kokevat purun henkisesti. Meidän vieroitusoireemme joilla on masennusta tai ahdistusta aiemmin kun voi laittaa aina "taudin piikkiin"tietääkö avi, valvira, potilasvakuutuskeskus tapauksestasi
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itsekin ajauduin työkyvyttömäksi. Psykiatria näkee sen niin, että lopetin toimivan masennuslääkkeeni ja he yrittivät hoitaa minua, kun romahdin tämän seurauksena. Minä näen sen niin, että minulle tuli vieroitusoireita, sekä kärsin neurologisista ja hermostollisista ongelmista pitkäaikaisen lääkkeenkäytön ja sen purun seurauksena. Hakiessani apua ongelmiani pahennettiin lukuisilla lääkekokeiluilla ja ignooraamalla vieroitusoireet. Sain uusista lääkkeistä yhä kasvavaa haittaa eikä niistä ollut minkääntason "hyötyä" muutakuin ajattelukyvyn ja tunteiden lamaamisessa ja pöhnäiseksi itsensä tuntemisessa mikäli tätä voidaan katsoa hyödyksi - ainakaan potilaan näkökulmasta - toki psykiatriassa potilaan hiljentäminen ei yhtään haittaa. Puhkaisitte minulle myös pahemman olon niillä ja lisäsitte fyysisten oireiden määrää mitä koin jo ensimmäisen vieroituksen aikoihin. Määräyshetkellä tai käytön aikana psykiatria myös ignoorasi velvollisuutensa informoida, että lääkkeisiin tulee tietynlainen riippuvuus koska niitä voi olla hankala lopettaa vieroitusoireiden vuoksi. Tämä oli vain yksi osanen lääkeharmeissa mitä koin joista yksi oli se että pysyvästi lamasitte myös seksuaaliset kykyni. Olette vääristelleet lääkkeitä näyttämään turvallisemmalta mitä ne on isolle määrälle ihmisiä. Totuus tulee vielä ilmi.
Psykiatria näkee, että työkyvyttömyyteni syy on mt-ongelmat, itse näen että työkyvyttömyyteni syy on neurotoksiinit joita he minulle määräsivät, joiden vieroitusoireet olivat aivoille ja keholle suuri stressi,ne ovat sotkeneet kehoni toimintaa ja en ole vieläkään palautunut niistä. Kuka tietää mitä näistä harmia näistä pitemmällä tähtäimellä on ollut minulle? Kiitos myös uusien lääkitysten joiden purku on ollut vähintään yhtä helvettiä joiden aikana olen kärsinyt pitkän listan niin kognitiivisen tason kuin fyysisen tason vieroitusoireita joiden pitkäkestoisuus ja vaikeus on käynyt psyykenkin päälle.
Totuus ei pala tulessakaan psykiatria. Teidän bluffinne tulee ilmi ja ette saa enää haudattua vaikeita vieroitusoireita maton alle. Onko teillä mitään kunnon tutkimusnäyttöä kuinka harvisia nämä vaikeat vieroitusoireet ovat esim meillä ketkä käytimme pitkään näitä "ei riippuvuutta aiheuttavia" lääkkeitänne? Muutakin kuin "potilaskokemus mitä olette potilaillanne nähnyt" tai joku mutu? Kuinka moni potilaanne kärsii oikeasti siitä että he ovat syöneet lääkkeitänne ja saaneet harmia vaikka luulevat kärsivänsä mt ongelmista?
Olisi mielenkiintoista nähdä tutkimusnäyttöä siitä kun ihmisille syötetään "masennuslääkkeitä" johonkin fyysisen tason ongelmiin esim migreeni ja katsoa minkälaisia vieroitusoireita heille tulee - esim miten he kokevat purun henkisesti. Meidän vieroitusoireemme joilla on masennusta tai ahdistusta aiemmin kun voi laittaa aina "taudin piikkiin""Olisi mielenkiintoista nähdä tutkimusnäyttöä siitä kun ihmisille syötetään "masennuslääkkeitä" johonkin fyysisen tason ongelmiin esim migreeni ja katsoa minkälaisia vieroitusoireita heille tulee - esim miten he kokevat purun henkisesti. Meidän vieroitusoireemme joilla on masennusta tai ahdistusta aiemmin kun voi laittaa aina "taudin piikkiin"
Tässä linkki yhteen vastaavaan tutkimukseen. :)
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0165178120305072?casa_token=NkqxqSYJPNYAAAAA:utL27qZncG_tblMz6jINDSUJj-EZLIvauAE4-GKqisJ5RUdccu9nm0v-hEfnFCZ9M34h0ZIkSF0 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Olisi mielenkiintoista nähdä tutkimusnäyttöä siitä kun ihmisille syötetään "masennuslääkkeitä" johonkin fyysisen tason ongelmiin esim migreeni ja katsoa minkälaisia vieroitusoireita heille tulee - esim miten he kokevat purun henkisesti. Meidän vieroitusoireemme joilla on masennusta tai ahdistusta aiemmin kun voi laittaa aina "taudin piikkiin"
Tässä linkki yhteen vastaavaan tutkimukseen. :)
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0165178120305072?casa_token=NkqxqSYJPNYAAAAA:utL27qZncG_tblMz6jINDSUJj-EZLIvauAE4-GKqisJ5RUdccu9nm0v-hEfnFCZ9M34h0ZIkSF0jos vieroitusoireita ei tunnisteta vieroitusoireiksi vaan joka kerta uusiutuneen masennuksen oireiksi niin lopuksi edessä on tilanne jolloin masennus tulkitaan kroonistuneeksi taudiksi johon ei lääkityshoito auta vaan lisäksi tarvitaan aivojen sähköhoitoa
onko kokemuksia - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
jos vieroitusoireita ei tunnisteta vieroitusoireiksi vaan joka kerta uusiutuneen masennuksen oireiksi niin lopuksi edessä on tilanne jolloin masennus tulkitaan kroonistuneeksi taudiksi johon ei lääkityshoito auta vaan lisäksi tarvitaan aivojen sähköhoitoa
onko kokemuksiaEn ole valittanut kokemuksistani psykiatrisessa hoidossa tai lääkehoitojen harmien suhteen, koska minulla ei ole ollut energiaa siihen ja kokemuksiani on jo riittävästi vähätelty psykiatrien toimesta kun olen harmeista avautunut. En kaipaa enää lisää "haavojen auki repimistä", gaslightausta (kokemukseni sivuuttamista tai kieltämistä) tai mielenterveyteni epäilyä. Olen keskittynyt itseni kuntouttamiseen lääkkeistä. En tiedä itkeä vai nauraa kun sanon kuntoutuvani lääkkeistä ja niiden harmeista. Hoidan kehoani ja aivojani kokonaisvaltaisesti tervellisillä elämäntavoilla ja esimerkiksi meditaatiolla, mutta kapuloita laittaa rattaisiin jatkuvat fyysiset oireet mitkä puhkesi lääkeharmien aikoihin, mitkä tulevat ja menevät, pahentuen esimerkiksi stressin tai liikarasituksen myötä. Sekä kognition oireet.
Sähköhoitoa on ehdotettu kyllä, vieroituksen jälkeen kun olin aivan pohjalla, kun minulle samaan aikaan määrättiin turruttava koktaili lääkkeitä jotka saivat minut voimaan entistä huonommin. Lääkkeiden turruttavuus pahensi oloani ja tunsin oloni turraksi ja masentuneeksi niiden takia. Elämä alkoi parantua kun olen ajanut turruttavia lääkkeitä alas ja aivoni toimivat niinkuin niiden kuuluisikin ilman lääkkeitä mitkä vaikuttaa aivotoimintaan sitä keinotekoisesti muuttaen arvaamattomin tavoin.
Ei ole varmaan lainkaan tavatonta että psykiatrisessa hoitopolussa jo hoitokeinoista vaurioita ja harmia saaneita vaurioitetaan enemmän esim.neurolepteillä, sähköhoidoilla ynnä muilla "hoitokeinoilla", siirtyen kokoajanvaan voimakkaampiin keinoihin. Lopulta potilaan kognitiota, muistia ja osaa ihmisyydestä on leikattu näillä "hoitokeinoilla", ja potilas yrittää selviytyä elämässä näiden tuoman lisäkuorman kera. Todennäköisesti jonkin sortin aivovaurioiden ja vaurioitetun hermoston toiminnan kera, huonommalla elämänlaadulla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
jos vieroitusoireita ei tunnisteta vieroitusoireiksi vaan joka kerta uusiutuneen masennuksen oireiksi niin lopuksi edessä on tilanne jolloin masennus tulkitaan kroonistuneeksi taudiksi johon ei lääkityshoito auta vaan lisäksi tarvitaan aivojen sähköhoitoa
onko kokemuksiaEn ole valittanut kokemuksistani psykiatrisessa hoidossa tai lääkehoitojen harmien suhteen, koska minulla ei ole ollut energiaa siihen ja kokemuksiani on jo riittävästi vähätelty psykiatrien toimesta kun olen harmeista avautunut. En kaipaa enää lisää "haavojen auki repimistä", gaslightausta (kokemukseni sivuuttamista tai kieltämistä) tai mielenterveyteni epäilyä. Olen keskittynyt itseni kuntouttamiseen lääkkeistä. En tiedä itkeä vai nauraa kun sanon kuntoutuvani lääkkeistä ja niiden harmeista. Hoidan kehoani ja aivojani kokonaisvaltaisesti tervellisillä elämäntavoilla ja esimerkiksi meditaatiolla, mutta kapuloita laittaa rattaisiin jatkuvat fyysiset oireet mitkä puhkesi lääkeharmien aikoihin, mitkä tulevat ja menevät, pahentuen esimerkiksi stressin tai liikarasituksen myötä. Sekä kognition oireet.
Sähköhoitoa on ehdotettu kyllä, vieroituksen jälkeen kun olin aivan pohjalla, kun minulle samaan aikaan määrättiin turruttava koktaili lääkkeitä jotka saivat minut voimaan entistä huonommin. Lääkkeiden turruttavuus pahensi oloani ja tunsin oloni turraksi ja masentuneeksi niiden takia. Elämä alkoi parantua kun olen ajanut turruttavia lääkkeitä alas ja aivoni toimivat niinkuin niiden kuuluisikin ilman lääkkeitä mitkä vaikuttaa aivotoimintaan sitä keinotekoisesti muuttaen arvaamattomin tavoin.
Ei ole varmaan lainkaan tavatonta että psykiatrisessa hoitopolussa jo hoitokeinoista vaurioita ja harmia saaneita vaurioitetaan enemmän esim.neurolepteillä, sähköhoidoilla ynnä muilla "hoitokeinoilla", siirtyen kokoajanvaan voimakkaampiin keinoihin. Lopulta potilaan kognitiota, muistia ja osaa ihmisyydestä on leikattu näillä "hoitokeinoilla", ja potilas yrittää selviytyä elämässä näiden tuoman lisäkuorman kera. Todennäköisesti jonkin sortin aivovaurioiden ja vaurioitetun hermoston toiminnan kera, huonommalla elämänlaadulla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ole valittanut kokemuksistani psykiatrisessa hoidossa tai lääkehoitojen harmien suhteen, koska minulla ei ole ollut energiaa siihen ja kokemuksiani on jo riittävästi vähätelty psykiatrien toimesta kun olen harmeista avautunut. En kaipaa enää lisää "haavojen auki repimistä", gaslightausta (kokemukseni sivuuttamista tai kieltämistä) tai mielenterveyteni epäilyä. Olen keskittynyt itseni kuntouttamiseen lääkkeistä. En tiedä itkeä vai nauraa kun sanon kuntoutuvani lääkkeistä ja niiden harmeista. Hoidan kehoani ja aivojani kokonaisvaltaisesti tervellisillä elämäntavoilla ja esimerkiksi meditaatiolla, mutta kapuloita laittaa rattaisiin jatkuvat fyysiset oireet mitkä puhkesi lääkeharmien aikoihin, mitkä tulevat ja menevät, pahentuen esimerkiksi stressin tai liikarasituksen myötä. Sekä kognition oireet.
Sähköhoitoa on ehdotettu kyllä, vieroituksen jälkeen kun olin aivan pohjalla, kun minulle samaan aikaan määrättiin turruttava koktaili lääkkeitä jotka saivat minut voimaan entistä huonommin. Lääkkeiden turruttavuus pahensi oloani ja tunsin oloni turraksi ja masentuneeksi niiden takia. Elämä alkoi parantua kun olen ajanut turruttavia lääkkeitä alas ja aivoni toimivat niinkuin niiden kuuluisikin ilman lääkkeitä mitkä vaikuttaa aivotoimintaan sitä keinotekoisesti muuttaen arvaamattomin tavoin.
Ei ole varmaan lainkaan tavatonta että psykiatrisessa hoitopolussa jo hoitokeinoista vaurioita ja harmia saaneita vaurioitetaan enemmän esim.neurolepteillä, sähköhoidoilla ynnä muilla "hoitokeinoilla", siirtyen kokoajanvaan voimakkaampiin keinoihin. Lopulta potilaan kognitiota, muistia ja osaa ihmisyydestä on leikattu näillä "hoitokeinoilla", ja potilas yrittää selviytyä elämässä näiden tuoman lisäkuorman kera. Todennäköisesti jonkin sortin aivovaurioiden ja vaurioitetun hermoston toiminnan kera, huonommalla elämänlaadulla.Jo yhteydenotosta valvovaan viranomaiseen jää tieto kokemastasi ongelmasta hoidossa ja/tai kohtelussa. Viranomaisvalvonnassa kyllä soivat hälytyskellot, kun samasta hoitotahosta tai hoitomenetelmästä alkaa kertyä useampia ilmoituksia, vaikka ne eivät olisikaan kirjallisia kanteluja. Voi käydä niinkin, että joskus myöhemmin tulee tilanne, jolloin aiemmin valvontaviranomaisen tietoon tulleet tilanteesi saavat lisävalaistusta ja johtavat tarkempaan selvittämiseen, jotta muiden potilaiden kohdalla jatkossa hoidon laatu ja potilasturvallisuus kohenisi.
Tämän hetkinen omavalvonta-systeemi ei ole potilaiden kannalta toimiva.
Potilaat tarvitsevat enemmän konkreettista käytännön apua muistutuksen / kantelun laatimiseen.
Lain mukaan potilaiden potilasasiamies saa auttaa muistutusta / kantelua tekevää potilasta vain kertomalla, mitä lakipykäliin on kirjoitettu, Esimerkiksi potilasasiakirjamerkintöjen tarkistamista ei saa käydä potilaan kanssa yhdessä läpi, vaikka tiedetään että virheellisten ja epäasiallisten potilastietojen lukeminen on potilaille henkisesti rankka ja stressiä aiheuttava kokemus.
Potilaat eivät myöskään tiedä, että heidän tulee käydä tarkkaan läpi kaikki potilastietonsa ja tehtävä niihin muutosehdotukset, ja sitten odotettava lääkärin vastaukset, jotka on liitettävä omien muutosehdotusdokumenttien lisäksi muistutukseen / kanteluun liitteinä. Potilaat eivät tiedä, mitkä kaikki tiedot ovat tärkeitä muistutuksessa / kantelussa, eikä potilasasiamies saa ottaa kantaa kertomalla näitä tietoja potilaille.
Lääkärit saavat kanteluselvitysten laatimiseen juridista neuvontaa Lääkäriliitolta. Ja toki näin pitää ollakin. Se on oikeusturva-asia, koska perustuslaissa on säädetty kansalaisille oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
jos vieroitusoireita ei tunnisteta vieroitusoireiksi vaan joka kerta uusiutuneen masennuksen oireiksi niin lopuksi edessä on tilanne jolloin masennus tulkitaan kroonistuneeksi taudiksi johon ei lääkityshoito auta vaan lisäksi tarvitaan aivojen sähköhoitoa
onko kokemuksiaMinulle harkittiin neuromodulaatiota eli juurikin sähköshokkihoitoa vieroitusoireiden takia osastolle joutuessani. Luin Kannasta. Minulla oli suojelusenkeli matkassa, etten joutunut ko. hoitoon. Jos olisin joutunut, olisin nyt alle nelikymppinen dementikko enkä tajuaisi enää tästä maailmasta mitään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itsekin ajauduin työkyvyttömäksi. Psykiatria näkee sen niin, että lopetin toimivan masennuslääkkeeni ja he yrittivät hoitaa minua, kun romahdin tämän seurauksena. Minä näen sen niin, että minulle tuli vieroitusoireita, sekä kärsin neurologisista ja hermostollisista ongelmista pitkäaikaisen lääkkeenkäytön ja sen purun seurauksena. Hakiessani apua ongelmiani pahennettiin lukuisilla lääkekokeiluilla ja ignooraamalla vieroitusoireet. Sain uusista lääkkeistä yhä kasvavaa haittaa eikä niistä ollut minkääntason "hyötyä" muutakuin ajattelukyvyn ja tunteiden lamaamisessa ja pöhnäiseksi itsensä tuntemisessa mikäli tätä voidaan katsoa hyödyksi - ainakaan potilaan näkökulmasta - toki psykiatriassa potilaan hiljentäminen ei yhtään haittaa. Puhkaisitte minulle myös pahemman olon niillä ja lisäsitte fyysisten oireiden määrää mitä koin jo ensimmäisen vieroituksen aikoihin. Määräyshetkellä tai käytön aikana psykiatria myös ignoorasi velvollisuutensa informoida, että lääkkeisiin tulee tietynlainen riippuvuus koska niitä voi olla hankala lopettaa vieroitusoireiden vuoksi. Tämä oli vain yksi osanen lääkeharmeissa mitä koin joista yksi oli se että pysyvästi lamasitte myös seksuaaliset kykyni. Olette vääristelleet lääkkeitä näyttämään turvallisemmalta mitä ne on isolle määrälle ihmisiä. Totuus tulee vielä ilmi.
Psykiatria näkee, että työkyvyttömyyteni syy on mt-ongelmat, itse näen että työkyvyttömyyteni syy on neurotoksiinit joita he minulle määräsivät, joiden vieroitusoireet olivat aivoille ja keholle suuri stressi,ne ovat sotkeneet kehoni toimintaa ja en ole vieläkään palautunut niistä. Kuka tietää mitä näistä harmia näistä pitemmällä tähtäimellä on ollut minulle? Kiitos myös uusien lääkitysten joiden purku on ollut vähintään yhtä helvettiä joiden aikana olen kärsinyt pitkän listan niin kognitiivisen tason kuin fyysisen tason vieroitusoireita joiden pitkäkestoisuus ja vaikeus on käynyt psyykenkin päälle.
Totuus ei pala tulessakaan psykiatria. Teidän bluffinne tulee ilmi ja ette saa enää haudattua vaikeita vieroitusoireita maton alle. Onko teillä mitään kunnon tutkimusnäyttöä kuinka harvisia nämä vaikeat vieroitusoireet ovat esim meillä ketkä käytimme pitkään näitä "ei riippuvuutta aiheuttavia" lääkkeitänne? Muutakin kuin "potilaskokemus mitä olette potilaillanne nähnyt" tai joku mutu? Kuinka moni potilaanne kärsii oikeasti siitä että he ovat syöneet lääkkeitänne ja saaneet harmia vaikka luulevat kärsivänsä mt ongelmista?
Olisi mielenkiintoista nähdä tutkimusnäyttöä siitä kun ihmisille syötetään "masennuslääkkeitä" johonkin fyysisen tason ongelmiin esim migreeni ja katsoa minkälaisia vieroitusoireita heille tulee - esim miten he kokevat purun henkisesti. Meidän vieroitusoireemme joilla on masennusta tai ahdistusta aiemmin kun voi laittaa aina "taudin piikkiin"Psyykenlääkitysasioissa annan tästä lähtien suuremman painoarvon kokemusasiantuntijoiden kertomuksille kuin lääkäreiden vakuutteluille tuotteiden turvallisuudesta. Kokemusasiantuntijoilla kun on kokemukset. Lääkäreillä on vain lääketeollisuuden tekemien lääketutkimusten tulokset.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itsekin ajauduin työkyvyttömäksi. Psykiatria näkee sen niin, että lopetin toimivan masennuslääkkeeni ja he yrittivät hoitaa minua, kun romahdin tämän seurauksena. Minä näen sen niin, että minulle tuli vieroitusoireita, sekä kärsin neurologisista ja hermostollisista ongelmista pitkäaikaisen lääkkeenkäytön ja sen purun seurauksena. Hakiessani apua ongelmiani pahennettiin lukuisilla lääkekokeiluilla ja ignooraamalla vieroitusoireet. Sain uusista lääkkeistä yhä kasvavaa haittaa eikä niistä ollut minkääntason "hyötyä" muutakuin ajattelukyvyn ja tunteiden lamaamisessa ja pöhnäiseksi itsensä tuntemisessa mikäli tätä voidaan katsoa hyödyksi - ainakaan potilaan näkökulmasta - toki psykiatriassa potilaan hiljentäminen ei yhtään haittaa. Puhkaisitte minulle myös pahemman olon niillä ja lisäsitte fyysisten oireiden määrää mitä koin jo ensimmäisen vieroituksen aikoihin. Määräyshetkellä tai käytön aikana psykiatria myös ignoorasi velvollisuutensa informoida, että lääkkeisiin tulee tietynlainen riippuvuus koska niitä voi olla hankala lopettaa vieroitusoireiden vuoksi. Tämä oli vain yksi osanen lääkeharmeissa mitä koin joista yksi oli se että pysyvästi lamasitte myös seksuaaliset kykyni. Olette vääristelleet lääkkeitä näyttämään turvallisemmalta mitä ne on isolle määrälle ihmisiä. Totuus tulee vielä ilmi.
Psykiatria näkee, että työkyvyttömyyteni syy on mt-ongelmat, itse näen että työkyvyttömyyteni syy on neurotoksiinit joita he minulle määräsivät, joiden vieroitusoireet olivat aivoille ja keholle suuri stressi,ne ovat sotkeneet kehoni toimintaa ja en ole vieläkään palautunut niistä. Kuka tietää mitä näistä harmia näistä pitemmällä tähtäimellä on ollut minulle? Kiitos myös uusien lääkitysten joiden purku on ollut vähintään yhtä helvettiä joiden aikana olen kärsinyt pitkän listan niin kognitiivisen tason kuin fyysisen tason vieroitusoireita joiden pitkäkestoisuus ja vaikeus on käynyt psyykenkin päälle.
Totuus ei pala tulessakaan psykiatria. Teidän bluffinne tulee ilmi ja ette saa enää haudattua vaikeita vieroitusoireita maton alle. Onko teillä mitään kunnon tutkimusnäyttöä kuinka harvisia nämä vaikeat vieroitusoireet ovat esim meillä ketkä käytimme pitkään näitä "ei riippuvuutta aiheuttavia" lääkkeitänne? Muutakin kuin "potilaskokemus mitä olette potilaillanne nähnyt" tai joku mutu? Kuinka moni potilaanne kärsii oikeasti siitä että he ovat syöneet lääkkeitänne ja saaneet harmia vaikka luulevat kärsivänsä mt ongelmista?
Olisi mielenkiintoista nähdä tutkimusnäyttöä siitä kun ihmisille syötetään "masennuslääkkeitä" johonkin fyysisen tason ongelmiin esim migreeni ja katsoa minkälaisia vieroitusoireita heille tulee - esim miten he kokevat purun henkisesti. Meidän vieroitusoireemme joilla on masennusta tai ahdistusta aiemmin kun voi laittaa aina "taudin piikkiin"On pienoinen ero siinä, käyttääkö masennuslääkkeitä masennukseen vai migreeniin, tms. kipuun.
Usein masennuslääkkeitä melkeinpä pakotetaan syömään, kun taas kipupotilas pystyy itse päättämään, haluaako hän lääkkeitä kokeilla vai ei.
Ainahan niistä tosin vieroitusoireita tulee, oli käyttöaihe mikä tahansa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psyykenlääkitysasioissa annan tästä lähtien suuremman painoarvon kokemusasiantuntijoiden kertomuksille kuin lääkäreiden vakuutteluille tuotteiden turvallisuudesta. Kokemusasiantuntijoilla kun on kokemukset. Lääkäreillä on vain lääketeollisuuden tekemien lääketutkimusten tulokset.
On vaan harmi, kun kokemusasiantuntijat ei saa sanoa ihan mitä tahansa.
Valitettavasti niin on, kokenut on kertonut.
- Anonyymi
Olin sairaalahoidossa 3 viikkoa ja sitten kuntoutusjakso 3 viikkoa.
Sain Ketipinor reseptin ja pääsin pois sairaalasta.
Sitten tuli kirje.Lähettäjä Kela.
Minulle oli myönnetty psyyke-eläke.- Anonyymi
kyllä ketipinor osaa tuhota ihmisen terveyden, aivan varmasti.
- Anonyymi
LÄÄKETEHTAISEN AINOA TAVOITE;
SAADA UHRIT KÄYTTÄMÄÄN KOKO ELÄMÄNSÄ AJAN NOITA LÄÄKETEHTAIDEN MYRKKYJÄ !!! - Anonyymi
Täällä myös kokemus elämän ohitse vierimisestä psyykenlääkkeiden ansiosta. Vuosia ei saa takaisin, mutta onneksi sain voimaa sen verran vastustaa ja pysyä päätöksessäni lääkitysten vähentämisestä. Neuroleptejä en huolinut pienen kokeilun jälkeen, koska niistä meni taju. Toista merkkiä kyllä tuputettiin tilalle, mutta kieltäydyin, vaikka lääkäri ei siitä pitänyt.
SSRI- lääkkeet sain pois sekä bentsot. Olin selvästi huomannut, että nimenomaan lääkkeet aiheuttivat pahaa oloa monin tavoin. Elämä on kirkastunut ja masennus hävinnyt, nyt ELÄN parinkymmenen vuoden lääkitysten jälkeen.
Vieroitusoireet ovat olleet pahat, öistä paniikkia ym. , kestivät näiden osalta noin pari vuotta. Korkeat veren rasva-arvot, maksa-arvot normalisoituneet pikkuhiljaa kun olen purkanut lääkityksiä. Lääkkeitä ollut monenlaista vuosien mittaan. Eläke tullut.
Nyt olisi vielä Lamotrigiini saatava pois, mutta vain kolmasosan olen onnistunut pudottamaan vuodessa. Piti palata takaisin päin, koska vieroitusoireet ovat kauheat. Koko tietoisuus muuttuu, seinät ja lattia tuntuvat venyvän, päässä sähköiskuja ja olo on psyykkisesti sanoinkuvaamattoman karmea. Olen sitä syönyt vuodesta 2003 lähtien suurella annoksella mielialan tasapainottamiseen. Omasta mielestäni olin vain masentunut vaikeiden tapahtumien kasauduttua. Sain diagnoosin kaksisuuntaisesta. Maniaa ei ole koskaan ollut. Elimistö on tuohon myrkkyyn kai niin tottunut. Siitä en kyllä ole mitään sivuvaikutuksia tuntenut alun vatsavaivojen jälkeen.
Onkohan jollakulla kokemusta tuon lääkkeen pitkäaikaisen käytön lopettamisesta.
Jos minulta kysytään, kannattaako aloittaa kyseiset lääkitykset, niin sanon painokkaasti, että ei. Pahentavat tilanteen. - Anonyymi
Niin ovat. Ja sen lisäksi ne tuhoavat niitä syövien ihmisten terveyden. Esimerkki;
tuttavani joka 20v sitten omisti hyvin vaativan tason firman. Jostakin kummasta syystä häntä alkoi masentaa taannoin, olisko ollut avioero. Ja lääkärit alkoivat syöttämään hänelle masennuslääkkeitä.. jne jne...
Aivan satummoisiin hän tuli tänään vastaan kaupungilla. Ja voi hyvä jumala.. ei hän elänyt enää tätä maailmaa... Hän oli kuin jossakin toisenlaisessa todellisuudessa... Hön oli aivan sekaisin... Eikä se ollut alkoholin aiheuttamaa toista todellisuutta vaan masennuslääkkeiden kamalan vaikutuksen syytä.. Ja hän todella oli fiksu ja älykäs ihminen aikoinaan... Oli miten oli, lääkkeet ovat tuhonneet hänen elämänsä.
Lääketehtaat pitäisi saada vastuuseen siitä syystä että niiden kauppaamat myrkyt tuhoavat ihmisten terveyden.
IHAN OIKEASTI PRRKELE ! - Anonyymi
Psykiatrit tietää miten paljon haittaa nää psyykelääkkeet tekee potilaille. Sitä ei enään sanota ääneen ettei tule rangaistusta niiltä kellä on asema ja valta. Potilaita ei pelätä jättää yksin kärsimään koska psykiatrit teki itsemurhaan käypähoitosuosituksen siitä miten muut autaa jos ihminen ei jaksa. Sitä voi mennä lukemaan jos tuntuu pahalta kärsiä siitä että psykiatrit on hoitanu elämää pois. Jos psykiatrit olis halunnu auttaa potilaita ne olis tehny suosituksen siitäki miten autetaan psykiatrian uhreja. Uhreja!!!!
- Anonyymi
Hieno aloitus ja täyttä totta.
Pakottaminen, mielisairaaksi tuntemattomien ihmisten haukkuminen ja stalinistiset pidätykset joita tehdään, ellei yksilö tiuota rahaa syömällä myrkkyä,
Jättävät hirvittävät traumat ja heti jos mediassa kuulee psykiatri sanan, traumatisoitu saa raivokohtauksen ja kaikki se brutaali barbarismi jota yksilö on psykiatri petojen kourissa kärsinyt pamahtaa heti mieleen ja 2 viikon post trauma stressi alkaa.
Valtio ei ole koskaan välittänyt eikä tule välittämään siitä mitå julkinen (paratiisi) tekee ihmisille.
Leimattujen ei kannata mennä julkiselle mitåän vaivaa mennä valittaa, ne kattoo vaan että tuottaako hermomyrkky rahaa, ne ei tutki, vaan kuvittelee kaiken näkymättömästä sisimmästä tulevaksi, valtiomme on kouluttanut tohtorit vain hermomyrkky kauppiaiksi, joille jokaienen sisään astuva potilas on potentiaalinen kauppatavara , joka myydään manipuloimalla tai pakolla traumatisoiden brutaalisti hermomyrkky tehtaalle..
Kauppatavraksi joutumista ja brutaalit pidätykset voi estää, ettei mene julkiselle, jos on mahdollista käy vain kilpailullisissa paikoissa, ne ei solvaa joka kehon kipua mielisairaudeksi, eivätkä pidätä, koska heiltä häviäsi kaikki asiakkaat jos ne toimisi kuten sosialismi julkinen, se tekee puhtaasti poliittisista syistä hullun papruja jos henkilö on kriitikko se tulee kaikkien tiedostaa.
Tämä on mafia, tohtori mafia, joka käy ihmisillä kauppaa ja myy heitå jermomyrkky tehtaille orjaksi.
Vakuutus terveyteen siirtyminen on äärimmäisen tärkeää tämän sonnan siivoamiseksi, koska siellä ei virkamiesten akitoimana tehdä poliittisia hullun papruja kehon kivuista, eikä solvaa ja hauku kuten julkinen täysin tintemattomia potilaita mielisairaaksi koska hän on antanut palautetta jota sen kilpailuttomana ei tarvitse sietää, se tekee hullun paprut ja pidättää kriitikot rangaistukseen tyrmään.
Siitå jää hirmu traumat ja jo ajatus julkiselle menosta saa yksilön vapisemaan pelosta..
Koko järjestelmä tulisi muuttaa vakuutus terveydeksi kaikille kuten shveitsissä jne.
Julkinen on sosialismia ja se on hitaampi ja haluttomampi muutpkseen kuin stalinin hallinto.
Sitä on turha yrittää muuttaa..
Eli olemme samassa tilassa kuin soviet 1970 näämme ongelmia joille emme voi mitään,
Koska vallassa olevat pitää sitä paratiisina ja sulkevat kaikilta muilta ovilta valtion tuen, vaikka tasan samaa työtä tekevät, mitä muuta tää on kuin jäykkäniska demari sosialismia.
Netissä voimme rajatusti tuoda kärsimyksiämme esiin.
Sanon vaan kaikille jos on julkiselta traumaattisia kokemuksia, se ei koskaan lopeta traumatisointiaan, koska se on sosialismi, jo sta tehtyjä valituksi avi ei käsittele, vaan suhtautuu " ne on pahoja jotka paratiisista valittaa".
Siinäkin kuten soviet.
Tulee vain odottaa että tulisi rako, että demarien diktatorismi loppuu ja tulisi joku joka ajaisi kansan äänestys yhteiskunnan
,joka taas perustaisi vakuutus terveyden,
Vakuutus yhtiö maksaa myös julkisella jo suoritetusta hoidosta kuin muille palvelun tuottajille, joten demarit voi yhä käydä paratiisissaan, mutta muut jotka sieltä ei saa kuin sadismia ja poliittisia hullun papruja ei enää tarvitsisi mennä traumatisoitavaksi ja sadismin tikkatauluksi sinne.
Eli koko yhteiskunta pitäisi ensin muuttaa kansan äänestys yhteiskunnaksi joka äänestäisi maksaako kela ihmisten myrkyttåmistä vai ei..
Kun hermomyrkyillä ei ole maksajaa, niiden kauppa supistuu 5% nykyisestä.
Lääketehtaat saa jauhaa rotan myrkyksi myrkkynsä.
Se despoottisuus ja kollegaalisuus joka psykiatriassa näkyy voisi laimentua jos hekin saisivat palkan vain kustakin käsitellystä potilaasta ja jos potilas ei ole tyytyväinen, toista kertaa ei mene..
Miten demarit voi olla niin nuivia, ettei he määrää missä kukin käy lääkärissä, vaikka ei tunne lääkäriå eikä potilasta ja heidän kemioitaan, se takaa max tyytymättömyden.
Demarien mielestä vaikka potilas on kollektiivisen sadismin tikkataulu tehdyn kantelun ,Tai ilmapiiri myrkyttäjän takia, hän ei saa vaihtaa hoitopaikkaa, vaan yksilön velvollisuus on lopettaa valtion kollektiivinen sadismi ja terrori, johon kukaan ei pysty varsinkaan julkisen kanssa koska voima suhteet ovat erilaiset, eikä se ole yksilön velvollisuus parantaa tuntematonta virkamies sadistia joka vaan akitoi ja näet sen ilmapiiristä ja naamoista heti ja läjdet pois jos pystyt.
Sosialismia, stalinistista sosialismia.
Emme voi sille enempåä kuin soviet ihmiset 1970.- Anonyymi
Perustelet väitteitäsi asioilla mitä ei ole olemassa kun ei se nyt virkamiesten vika ole jos lääkärit eivät viitsi toimia oikein, on se lääkäri psykiatri tai mikä hyvänsä. Älä sotke
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Perustelet väitteitäsi asioilla mitä ei ole olemassa kun ei se nyt virkamiesten vika ole jos lääkärit eivät viitsi toimia oikein, on se lääkäri psykiatri tai mikä hyvänsä. Älä sotke
Virkamiehet ovat sikäli vastuussa psykiatrien teoista että valtio on antanut psykiatreille valtuudet toimiinsa mielenterveyslain muodossa.Psykiatrit eivät myöskään ole lääkäreitä vaikka heillä alan koulutus onkin, oikeat lääkärit hoitavat sairauksia psykiatrit hoitavat keksittyjä sairauksia.
- Anonyymi
Tällä hetkellä ihmishenkeä kovasti arvotetaan, kun korona jyllää. Mielenterveys puolellakin se nyt vaan on halvempaa lääkitä potilas hiljaiseksi, kuin oikeasti yrittää saada potilas kuntoon. Kaiken lisäksi lääketeollisuus käärii isot voitot. Tätähän voisi jatkaa vanhusten lääkitsemiseen hiljaiseksi, vammaisten etc.
- Anonyymi
Miksi kukaan psykiatri ei ole joutunut vastuuseen siitä, että hoitaa potilailleen keksimiä sairauksia?
Koska viranomaiset eivät ole keksineet miten selvitetään, onko psykiatri hoitanut potilailleen keksimiä sairauksia oikein vai väärin.- Anonyymi
Mutta entä jos sairauden keksijä on potilas, siis ei silloin potilas vaan huijari. Entä jos lääkäri on itse potilas ja potilas lääkäri. Entä jos potilas eli huijari on lääkäri onko silloin keksitty sairaus lääke. Entä jos lääkäri on lääkäri ja potilas on potilas niin onko silloin hoidon aloitus lääke mielen keksimiin asioihin. Jos niin on, niin onko vastuu ja vastuun valvoja kuitenkin oikeassa. Taisit keksiä koko jutun.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta entä jos sairauden keksijä on potilas, siis ei silloin potilas vaan huijari. Entä jos lääkäri on itse potilas ja potilas lääkäri. Entä jos potilas eli huijari on lääkäri onko silloin keksitty sairaus lääke. Entä jos lääkäri on lääkäri ja potilas on potilas niin onko silloin hoidon aloitus lääke mielen keksimiin asioihin. Jos niin on, niin onko vastuu ja vastuun valvoja kuitenkin oikeassa. Taisit keksiä koko jutun.
Miten psykiatri perustelee vaikuttamattomien hoitojen antamista?
-Toivossa on hyvä elää.
Mitä psykiatri ihmetteli, kun jäi kiinni potilaiden turhasta lääkinnästä?
-Haittaaks se!?!
Mihin psykiatri kirjoittaa jatkolähetteen potilaalle, joka aikoo kannella psykiatrin antamasta haitallisesta hoidosta?
-Haudan hiljaisuuteen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten psykiatri perustelee vaikuttamattomien hoitojen antamista?
-Toivossa on hyvä elää.
Mitä psykiatri ihmetteli, kun jäi kiinni potilaiden turhasta lääkinnästä?
-Haittaaks se!?!
Mihin psykiatri kirjoittaa jatkolähetteen potilaalle, joka aikoo kannella psykiatrin antamasta haitallisesta hoidosta?
-Haudan hiljaisuuteen.Miksi tahdot pahaa ihmisille jotka yrittävät vain auttaa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi tahdot pahaa ihmisille jotka yrittävät vain auttaa?
Hurtti huumori syntyy rankoista kokemuksista. Älä ota kaikesta itseesi. Tämä on ammatinvalintakysymys. Kyllä ala kestää naurun kohteena olemisen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten psykiatri perustelee vaikuttamattomien hoitojen antamista?
-Toivossa on hyvä elää.
Mitä psykiatri ihmetteli, kun jäi kiinni potilaiden turhasta lääkinnästä?
-Haittaaks se!?!
Mihin psykiatri kirjoittaa jatkolähetteen potilaalle, joka aikoo kannella psykiatrin antamasta haitallisesta hoidosta?
-Haudan hiljaisuuteen.Psykiatri aloitti potilaalleen masennuslääkityksen.
Paria päivää myöhemmin potilas teki itsemurhan.
-Tarkoitus oli vain auttaa.
- Anonyymi
En ole ikinä ymmärtänyt millaista masennuksen hoitoa on se, että miehelle annetaan lääkettä ja penis ei enää toimi kunnolla.
- Anonyymi
Lääkärithän yrittävät tehdä masentuneista hinttejä, olen kuullut.
- Anonyymi
Kun toimintakyky lakkaa niin siitähän masentuu vaan enemmän. Eli ei se lääkitys ole hoitoa, ainakaan oikeanlaista.
- Anonyymi
Lääketehtaiden miljardöörit eivät halua lakkauttaa rahasampojaan joiden varassa ne ovat eläneet jo ehkä vuosisatoja...
Vittumaisen sairasta puuhaa...- Anonyymi
Kyllä. Potilaan täytyy syödä masennuslääkkeeitä, jotta joku upporikas boomeri ulkomailla saisi hiukan taskurahaa, jota hän ei edes tarvitsisi.
- Anonyymi
Ensiksikin. Oikeutettu huolenaihe. Masennuspotilaiden hoitovastuu on erikoissairaanhoidolla, mutta psykiatria ei ole vieläkään osallistunut julkiseen keskusteluun lääkityskäytäntöjensä ongelmista ja riskeistä potilaiden terveydelle, jopa hengelle. Kun psykiatrit pimittää ongelmat itseltäänkin, on seurauksena psykiatrian erikoissairaanhoidon tukkeutuminen potilasmääristä, koska potilaat eivät parane vaikuttamattomilla hoidoilla.
Toisekseen. Sairauteen vaikuttamattomat hoidot aiheuttavat haittaa potilaille. Tätä hoitojen haittaa nykypsykiatria hoitaa höpöttämällä mediassa. Empaattisin sanakääntein psykiatri toisensa jälkeen latoo pöytään elämänohjeita: Ei pidä olla katkera, koska katkeruudesta on ihmiselle haittaa; pitää jaksaa etsiä kiitollisuuden aiheita, koska kiitollisuudesta ei ole ihmiselle haittaa; älä valita, koska se masentaa ihmistä.
Kolmanneksi. Sen kaltaiset psykiatrit, jotka valmistumisensa jälkeen sitten kuitenkin lukivat muutakin kuin akuankkaa, tietävät(kö) mitä tekevät keskittyessään julkisessa toiminnassaan lillukanvarsiongelmiin sen sijaan, että nostaisivat avoimesti esille psykiatrian erikoissairaanhoidossa kelvottomasti hoidettujen potilaiden tilanteen. Ruumiinavaus kelvottomille hoidoille ja varmasti selviää, mikä psykiatriassa on mennyt pieleen! Ja sillä selviämisen hetkellä loppunee psykiatrian ristillä roikkuminen. Hoitokäytäntöihin liittyvät moninaiset ongelmat ovat yhteiskunnallisia. Eikä niitä ongelmia psykiatria pysty hoitamaan. - Anonyymi
Lääketehtaat ovat erittäin kovaa ja raakaa businesta...
Näkeehän sen siinäkin että lääketiede ei pysty tekemään oikein mitään koronalle...
prrkele.- Anonyymi
Hyvin vieritetty ex huippurumpali. Kuitenkaan masennus ja bibolaarinen häiriö ovat eri asia. Niitä yritetään hoitaa eri lääkkeillä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hyvin vieritetty ex huippurumpali. Kuitenkaan masennus ja bibolaarinen häiriö ovat eri asia. Niitä yritetään hoitaa eri lääkkeillä.
Kyllä niitä hoidetaan osittain ihan samoilla lääkkeillä.
- Anonyymi
Iltalehti on täynnä sosiopaatteja.
- Anonyymi
Ei niin tarkasti liity aloittajaan tms mutta:
Mikäli joku on kipupoli yms. ns. toivoton tapaus, tässä toivoa (muut voi jättää väliin mikäli ei oikeita särkyjä):
-20v lähes sietämätön ("haamukipu") jalassa joka sirpaloituoi, porattiin ontoksi ja sisään proteesi
-maksimilääkitys
Särky niin voimakas että muutaman vuoden vietin sohvalla, noin joka toinen päivä jalka sohvan reunalla sillä jalan ollessa sydämen yläpuolella jostakin syystä pienensi kipua. Noin 5 cm eroa reisien koossa kun lihakset katosivat kävellessäni vain hyvän jalan varassa-10v sitten.
"Yllättävää" että tästä seurasi masennus.
Noin 8 eri masennuslääkettä (SSRI lähinnä) läpi (eli se 3-6kk per lääke jotta näkee vaikuttaako, ei vaikuttanut).
Lääkärit kysyvät vuosittain mm. käytänkö heroiinia kipuihin (en edes tiedä mistä moista saa vaikka uutisten mukaan joka nurkalla tökitään piikeillä)-olen varmaankin liian kunnollisissa porukoissa liikkunut koko elämäni.
Tänä keväänä kipu katosi, 5kk sitten uusi ssri (jossa tuo vaikutus myös dopamiiniin). Noin 9kk naapurin koiraa lainannut lenkille umpimetsään jotta saisi liikuntaa, ja siitä sai energiaa "koittaa vielä kerran" ennen b1lteman hamppuköyttä.
Jalkasärky suurin osin kadonnut, varpaat joista oli kipu/lämpötunto pois - olin ulkotöissä (fyysisissä) monta vuotta kivun kanssa, aina välillä sisään kokeilemaan ettei varpaat kuoliossa - kun toivoin liikunnan auttavan. Ei asfaltilla toiminta auttanut.
Nyt alle puolessa vuodessa varpaisiin tuli ensin tunto, polvilumpion alta katosi (ei väliä siinä tunnolla) kun tuo uusi lääke Ja koiran kanssa metsässä jänisten perässä eli elimistö katsoi että tarvitsee tuntoa varpaisiin tai jotakin.
Myös nilkan ja polven välinen särky suureksi osaksi kadonnut, kohdat joista ontoksi porattu luu kiinni sivusta ruuveilla.
Eli eivät nuo masennuslääkkeet välttämättä aivan turhia ole, yhteisvaikutus särkylääkkeiden kanssa voi toimia. Olisinpa saanut n. 20v sitten yhdessä samantien kipulääkkeiden kanssa.
Toivottavasti tämä auttaa edes yhtä henkilöä, Suomen lääkärien ollessa mitä ovat postaan anonyymisti sillä mikäli säryt palaavat on lähes mahdottomuus saada noita opiaatteja takaisin (nytkin joka vuosi käytävä paikanpäällä, kipupoli yms...). Nyt niitä onneksi jää vähän varastoon mikäli syksyn sateet tuovat normaalisäryt takaisin.- Anonyymi
Mukava kun kerroit kokemuksesi. Ja rohkenit vielä pistää sen tähän keskusteluketjuun missä ei masennuslääkkeille kiitosta heru! (vastaan sinulle koska olen tähän ketjuun parikin kertaa kirjoittanut) Vaikka itselläni on mennyt luottamus masennuspuolen ammattilaisten antamiin hoitoihin, ja niin syystä ettei tosikaan, niin ei sitä saa pimittää niitä hyviäkään kokemuksia, jos jollain niitä on, kuten sinulla mainitsemastasi masennuslääkkeestä.
Kipu on kauheaa ja olen iki-iloinen, että omalla kohdallani kivun syyksi osoittautuikin sitten sellaiset aiheuttajat joista pystyin pääsemään eroon. (aiheuttajat olivat saamani haitalliset masennushoidot, niistä jäi pysyvä henkinen kiputuska, ja siksi minun on äärimmäisen vaikea nähdä mitään hyvää psykiatriassa, mutta se ei kuulu tähän kohtaan)
Pidän peukkuja sinulle että kärsimäsi kipu pysyy nyt poissa, eikä syksyn sateiden tuomia normaalisärkyjäkään tule takaisin! Mukavia mehtäreissuja, hyviä luontohaviksia! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mukava kun kerroit kokemuksesi. Ja rohkenit vielä pistää sen tähän keskusteluketjuun missä ei masennuslääkkeille kiitosta heru! (vastaan sinulle koska olen tähän ketjuun parikin kertaa kirjoittanut) Vaikka itselläni on mennyt luottamus masennuspuolen ammattilaisten antamiin hoitoihin, ja niin syystä ettei tosikaan, niin ei sitä saa pimittää niitä hyviäkään kokemuksia, jos jollain niitä on, kuten sinulla mainitsemastasi masennuslääkkeestä.
Kipu on kauheaa ja olen iki-iloinen, että omalla kohdallani kivun syyksi osoittautuikin sitten sellaiset aiheuttajat joista pystyin pääsemään eroon. (aiheuttajat olivat saamani haitalliset masennushoidot, niistä jäi pysyvä henkinen kiputuska, ja siksi minun on äärimmäisen vaikea nähdä mitään hyvää psykiatriassa, mutta se ei kuulu tähän kohtaan)
Pidän peukkuja sinulle että kärsimäsi kipu pysyy nyt poissa, eikä syksyn sateiden tuomia normaalisärkyjäkään tule takaisin! Mukavia mehtäreissuja, hyviä luontohaviksia!Minunkin puolestani onnittelut kivun selättämisestä ::) Krooniseen kipuun on saa kokeilla ihan mitä vaan. Ei koskaan tiedä mikä auttaa, ja mitä reittiä. Masennuslääkkeet yleisesti ovat pitkäaikaiskäytössä erittäin haitallisia, sinun kohdallasi joku yhteisvaikutus tai mikä lie (ehkei se ollutkaan masennuslääke mikä auttoi vaan joku muu taudinkulkuun liittyvä?) tuotti hyvän tuloksen. Ehkä ei tarvitse miettiä mikä johtui mistäkin. Kokeilla saa ja pitää. Monethan kokeilevat luontaishoitojakin, syöpään yms., ja joku aina parantuu.
Indikaatio sinulla oli kipu, se on riittävä kokeilemaan melkein mitä vaan. Asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen, ja olennaista on, että kipuja kokeva ihminen saa itse määrätä tärkeysjärjestyksen. Tietää riskit ja päättää. Hyvä että kävi näin, ja kiitos että kerroit kokemuksestasi, niin joku muukin ehkä saa sitä kautta avun. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mukava kun kerroit kokemuksesi. Ja rohkenit vielä pistää sen tähän keskusteluketjuun missä ei masennuslääkkeille kiitosta heru! (vastaan sinulle koska olen tähän ketjuun parikin kertaa kirjoittanut) Vaikka itselläni on mennyt luottamus masennuspuolen ammattilaisten antamiin hoitoihin, ja niin syystä ettei tosikaan, niin ei sitä saa pimittää niitä hyviäkään kokemuksia, jos jollain niitä on, kuten sinulla mainitsemastasi masennuslääkkeestä.
Kipu on kauheaa ja olen iki-iloinen, että omalla kohdallani kivun syyksi osoittautuikin sitten sellaiset aiheuttajat joista pystyin pääsemään eroon. (aiheuttajat olivat saamani haitalliset masennushoidot, niistä jäi pysyvä henkinen kiputuska, ja siksi minun on äärimmäisen vaikea nähdä mitään hyvää psykiatriassa, mutta se ei kuulu tähän kohtaan)
Pidän peukkuja sinulle että kärsimäsi kipu pysyy nyt poissa, eikä syksyn sateiden tuomia normaalisärkyjäkään tule takaisin! Mukavia mehtäreissuja, hyviä luontohaviksia!Minustakin on ihan kiva kuulla tai lukea että joku hyötyy masennuslääkkeistä kivun hoidossa.
Itse en niitä lääkkeitä halua käyttää kipuun koska minulla on vuosien kokemus erilaisista psyykenlääkkeistä ja siitä kuinka ne vaikuttavat sekä päähän että kehoon.
Kipuun on minullekin yritetty tyrkyttää Triptyliä, sekä viimeimmäksi Venlafaksiinia, kumpaankaan en suostunut.
Lääkkeet eivät tunnu hyvältä päässäni, tunteet latistuvat ja henkinen elämä muuttuu muutenkin " tahmeammaksi ". Lääkkeitä syödessä on, minun kohdallani oli, jatkuva tokkurainen olo.
Mieluummin kärsin jonkin verran kivusta kuin kuljen pää pökkyrässä, jos ne ovat ainoat vaihtoehdot.
Onnekseni olen aina saanut muita ihan hyviä kipulääkkeitä, joita tosin käytän ehkä liiankin varovasti. Entisenä sekakäyttäjänä olen tarkkana koska tiedän miten liiallinen käyttö voi johtaa ongelmiin, sekä myös sen mitä elämä silloin on.
Kipupoleilla yleensä lääkärit yrittävät määrätä hermokipulääkkeitä tai juuri masennuslääkkeitä. Sen takia olen pari kertaa kipupoli-lähetteestä kieltäytynyt kun joku yleislääkäri tms. on ehdottanut laittavansa kyllä lähetteen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minunkin puolestani onnittelut kivun selättämisestä ::) Krooniseen kipuun on saa kokeilla ihan mitä vaan. Ei koskaan tiedä mikä auttaa, ja mitä reittiä. Masennuslääkkeet yleisesti ovat pitkäaikaiskäytössä erittäin haitallisia, sinun kohdallasi joku yhteisvaikutus tai mikä lie (ehkei se ollutkaan masennuslääke mikä auttoi vaan joku muu taudinkulkuun liittyvä?) tuotti hyvän tuloksen. Ehkä ei tarvitse miettiä mikä johtui mistäkin. Kokeilla saa ja pitää. Monethan kokeilevat luontaishoitojakin, syöpään yms., ja joku aina parantuu.
Indikaatio sinulla oli kipu, se on riittävä kokeilemaan melkein mitä vaan. Asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen, ja olennaista on, että kipuja kokeva ihminen saa itse määrätä tärkeysjärjestyksen. Tietää riskit ja päättää. Hyvä että kävi näin, ja kiitos että kerroit kokemuksestasi, niin joku muukin ehkä saa sitä kautta avun.Valitettavasti olen skeptinen että terveydenhuolto
- Kykenee tarjoamaan riittävän tarkkaa informaatiota masennuslääkkeiden harmeista koska heidän infossa kusee niin moni asia jo ihan siinä miten monelle potilaalle on perusteltu lääkitys (usein valehdellen siitä kuin lääkitys korjaisi jotain mikä heissä on biologisesti häiriöitynyt) saaden heidät tuntemaan kuin muita vaihtoehtoja ei olisi
- Kykenee noudattamaan seurantaa
- kykenee näkemään masennusta muutakuin liian lääketieteellisten linssien läpi jossa ratkaisu on lääke
- Näkee iatrogeeniset vauriot potilaissa jotka kyllä, voivat käydä myös mielenterveyden päälle koska esim vieroitusoireet voi olla niin raskaita
- On pahentamatta potilaan tilaa harmien sattuessa
- tukee potilasta harmien sattuessa
- näkee sen että ei ole vain hyötyviä potilaita tai haittaa saaneita potilaita vaan hyötyä kokenut voi saada myös haittaa jossain vaiheessa
Silloin masennuslääke olisi vielä perusteltavissa jos oikeasti potilas päättää riittävän informaation valossa riskit tiedostaen ja on myös itse valmis ottamaan ne. Ja tila on niin vakava että lääkkeet on perusteltavissa. Ei vain lääkärin mielessä.
Psykiatria ja yleislääketiede on varmasti jättänyt monia suuttuneita potilaita joille lääkitys on hätäisesti määrätty ja haittoja jätetty sanomatta ja niitä kaunisteltu. Osalle on jopa valehdeltu siitä miten lääke toimii ja miksi lääkkeitä kannattaa käyttää manipuloiden heidät käyttämään niitä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Valitettavasti olen skeptinen että terveydenhuolto
- Kykenee tarjoamaan riittävän tarkkaa informaatiota masennuslääkkeiden harmeista koska heidän infossa kusee niin moni asia jo ihan siinä miten monelle potilaalle on perusteltu lääkitys (usein valehdellen siitä kuin lääkitys korjaisi jotain mikä heissä on biologisesti häiriöitynyt) saaden heidät tuntemaan kuin muita vaihtoehtoja ei olisi
- Kykenee noudattamaan seurantaa
- kykenee näkemään masennusta muutakuin liian lääketieteellisten linssien läpi jossa ratkaisu on lääke
- Näkee iatrogeeniset vauriot potilaissa jotka kyllä, voivat käydä myös mielenterveyden päälle koska esim vieroitusoireet voi olla niin raskaita
- On pahentamatta potilaan tilaa harmien sattuessa
- tukee potilasta harmien sattuessa
- näkee sen että ei ole vain hyötyviä potilaita tai haittaa saaneita potilaita vaan hyötyä kokenut voi saada myös haittaa jossain vaiheessa
Silloin masennuslääke olisi vielä perusteltavissa jos oikeasti potilas päättää riittävän informaation valossa riskit tiedostaen ja on myös itse valmis ottamaan ne. Ja tila on niin vakava että lääkkeet on perusteltavissa. Ei vain lääkärin mielessä.
Psykiatria ja yleislääketiede on varmasti jättänyt monia suuttuneita potilaita joille lääkitys on hätäisesti määrätty ja haittoja jätetty sanomatta ja niitä kaunisteltu. Osalle on jopa valehdeltu siitä miten lääke toimii ja miksi lääkkeitä kannattaa käyttää manipuloiden heidät käyttämään niitäJa lisäisin vielä : aktiivisemmin purkaisi lääkityksiä määräämisen sijaan antaen potilaalle myös muita hoitovaihtoehtoja aktiivisesti pärjätä olonsa kanssa kuin diagnoosikeskeinen lääkekeskeinen hoito mikä huomioi vain oireet, ei syyt. Ja näkisi mitä riskejä siinä on että potilaita pidetään vuosia lääkkeillä. Ja osaisi vielä purkaakin lääkityksiä turvallisen hitaasti. Erityisesti nähden pitkään käyttäneet riskiryhmänä vieroitusvaikeuksille.
Minun elämäni he tuhosivat, toivottavasti ei muiden. Näen lääketieteen ja medikalisaation yhä suurempana kasvavana terveysriskinä johon minulla on luotto mennyt. Olisipa lääke ollut edes kunnolla toimiva niin olisi hieman perustellumpaa ollut elämäni pilaus. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja lisäisin vielä : aktiivisemmin purkaisi lääkityksiä määräämisen sijaan antaen potilaalle myös muita hoitovaihtoehtoja aktiivisesti pärjätä olonsa kanssa kuin diagnoosikeskeinen lääkekeskeinen hoito mikä huomioi vain oireet, ei syyt. Ja näkisi mitä riskejä siinä on että potilaita pidetään vuosia lääkkeillä. Ja osaisi vielä purkaakin lääkityksiä turvallisen hitaasti. Erityisesti nähden pitkään käyttäneet riskiryhmänä vieroitusvaikeuksille.
Minun elämäni he tuhosivat, toivottavasti ei muiden. Näen lääketieteen ja medikalisaation yhä suurempana kasvavana terveysriskinä johon minulla on luotto mennyt. Olisipa lääke ollut edes kunnolla toimiva niin olisi hieman perustellumpaa ollut elämäni pilaus.Edellä anonyymi kirjoittaa: "Näen lääketieteen ja medikalisaation yhä suurempana kasvavana terveysriskinä..."
Hyvä pointti, medikalisaatio on terveysriski. Medikalisaatiosta tulisi puhua enemmän, ja myös niin että annetaan potilaille konkreettisia esimerkkejä medikalisaatiosta, jotta potilaskin ymmärtäisi, mistä puhumme kun puhumme medikalisaatiosta. Ylihoitoon kuuluvien piirteiden huomaaminen terveydenhuollon palveluissa ja potilaiden diagnosoinneissa on tärkeää myös mielenterveysongelmista kärsiville potilaille. Ja ehkä erityisestikin juuri heille. Tässä aiheen tiimoilta pähkinää purtavaksi. Onko seuraavassa oletetussa esimerkkitapauksessa kysymys normaalista ja oikeasta diagnosointiin liittyvästä käytännöstä vai medikaalisaatiosta, vai jostain muusta?
-> Oletetaan tilanne, jossa potilas kysyy yksityissektorilla ammatinharjoittajana työskentelevältä psykiatri-psykoterapeutiltaan, miksi tämä on kirjoittanut potilastietoihin potilaalle hyvin kaukaisen sukulaisen varhaislapsuuden aikaiseen elämään liittyviä traagisia tietoja.
- Psykiatripsykoterapeutti on tiennyt, että potilas 1) ei ollut koskaan tavannut tätä kaukaista sukulaista, 2) ei ole ollut kanssakäymisissä tämän sukuhaaran kanssa, 3) oli saanut kaukaisen sukulaisen elämään liittyvät tiedot, kun tämä kertoi mediassa kolmisenkymmentä vuotta aiemmin sattuneiden traagisten tapahtumien vaikutuksista muun muassa elämänasenteisiinsa. Tähän samaan merkinnän kohtaan psykiatri-psykoterapeutti on kirjoittanut myös kahden henkilön tekemästä itsemurhasta, jotka olivat tapahtuneet kolmisenkymmentä vuotta sitten, vaikka psykiatri-psykoterapeutti on tiennyt, että kumpikaan itsemurhan tehnyt henkilö ei ollut potilaan verisukulainen ja kumpaakaan potilas ei ollut ikinä tavannut, eikä potilas myöskään ole ollut tekemisissä heidän sukuunsa ja elämäänsä kuuluvien ihmisten kanssa.
- Kyseiseltä käynniltä psykiatri-psykoterapeutti ei ole kirjannut muita tietoja, vaikka potilas on kuulumisinaan kertonut aloittaneensa aiemmin keskeytyneen sukututkimus- ja historiaharrastuksensa, mistä syystä hän huomioi myös kertomansa mediajutun. Myöskään diagnoosimerkintöjä ei ole; niitä ei ole potilastiedoissa lainkaan, vaikka psykiatri-psykoterapeutti vastaa potilaan lääkehoidosta ja Kela maksaa psykoterapiasta suoraveloituksena sairaudenhoitokorvauksen psykiatri-psykoterapeutille.
- Potilaan kysymykseen, joka koskee yllämainittujen tietojen kirjaamista potilastietoihinsa, psykiatri-psykoterapeutti vastaa että ilman muuta tämän kaltaiset asiat kuuluvat potilastietoihin.
- Tämän oletetun tapausesimerkin potilaalle jää epäselväksi, mitä psykiatri-psykoterapeutti on tarkoittanut "tämän kaltaisilla asioilla", joten potilas miettii, tulisiko hänen olla huolissaan "tämän kaltaisista asioista", koska tämän terveydenhuollon ammattihenkilön mielestä niillä on merkitystä hänen sairaudelleen / terveydelleen / sairastumisriskilleen, vai onko kuitenkin niin että kyseinen psykiatri-psykoterapeutti on kokenut "tämän kaltaiset asiat" tärkeiksi, koska hän vastaa antamansa hoidon tarpeellisuuden arvioinnista sekä potilaan että Kelan suuntaan.
Pähkinä nro 1: Diagnosoiko psykiatri-psykoterapeutti potilaalle itsemurhariskin, koska on kirjannut "tämän kaltaiset asiat" potilastietoihin? Jos diagnosoi niin mikä olisi perustelu?
Pähkinä nro 2: Onko muita syitä, jotka voisivat vaikuttaa siihen, että kyseinen terveydenhuollon ammattihenkilö on halunnut nostaa potilaan elämässä ja antamassaan hoidossa keskiöön tekemänsä potilasmerkinnän asiat?
Pähkinä nro 3: Miten potilaan tulee suhtautua hämmennykseensä, siihen että hän ei ymmärrä, miksi psykiatri-psykoterapeutti kokee hoidon kannalta tärkeiksi asiat, jotka eivät liity potilaan elämään mitenkään?
Pähkinä nro 4: Mitä tästä opimme? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Edellä anonyymi kirjoittaa: "Näen lääketieteen ja medikalisaation yhä suurempana kasvavana terveysriskinä..."
Hyvä pointti, medikalisaatio on terveysriski. Medikalisaatiosta tulisi puhua enemmän, ja myös niin että annetaan potilaille konkreettisia esimerkkejä medikalisaatiosta, jotta potilaskin ymmärtäisi, mistä puhumme kun puhumme medikalisaatiosta. Ylihoitoon kuuluvien piirteiden huomaaminen terveydenhuollon palveluissa ja potilaiden diagnosoinneissa on tärkeää myös mielenterveysongelmista kärsiville potilaille. Ja ehkä erityisestikin juuri heille. Tässä aiheen tiimoilta pähkinää purtavaksi. Onko seuraavassa oletetussa esimerkkitapauksessa kysymys normaalista ja oikeasta diagnosointiin liittyvästä käytännöstä vai medikaalisaatiosta, vai jostain muusta?
-> Oletetaan tilanne, jossa potilas kysyy yksityissektorilla ammatinharjoittajana työskentelevältä psykiatri-psykoterapeutiltaan, miksi tämä on kirjoittanut potilastietoihin potilaalle hyvin kaukaisen sukulaisen varhaislapsuuden aikaiseen elämään liittyviä traagisia tietoja.
- Psykiatripsykoterapeutti on tiennyt, että potilas 1) ei ollut koskaan tavannut tätä kaukaista sukulaista, 2) ei ole ollut kanssakäymisissä tämän sukuhaaran kanssa, 3) oli saanut kaukaisen sukulaisen elämään liittyvät tiedot, kun tämä kertoi mediassa kolmisenkymmentä vuotta aiemmin sattuneiden traagisten tapahtumien vaikutuksista muun muassa elämänasenteisiinsa. Tähän samaan merkinnän kohtaan psykiatri-psykoterapeutti on kirjoittanut myös kahden henkilön tekemästä itsemurhasta, jotka olivat tapahtuneet kolmisenkymmentä vuotta sitten, vaikka psykiatri-psykoterapeutti on tiennyt, että kumpikaan itsemurhan tehnyt henkilö ei ollut potilaan verisukulainen ja kumpaakaan potilas ei ollut ikinä tavannut, eikä potilas myöskään ole ollut tekemisissä heidän sukuunsa ja elämäänsä kuuluvien ihmisten kanssa.
- Kyseiseltä käynniltä psykiatri-psykoterapeutti ei ole kirjannut muita tietoja, vaikka potilas on kuulumisinaan kertonut aloittaneensa aiemmin keskeytyneen sukututkimus- ja historiaharrastuksensa, mistä syystä hän huomioi myös kertomansa mediajutun. Myöskään diagnoosimerkintöjä ei ole; niitä ei ole potilastiedoissa lainkaan, vaikka psykiatri-psykoterapeutti vastaa potilaan lääkehoidosta ja Kela maksaa psykoterapiasta suoraveloituksena sairaudenhoitokorvauksen psykiatri-psykoterapeutille.
- Potilaan kysymykseen, joka koskee yllämainittujen tietojen kirjaamista potilastietoihinsa, psykiatri-psykoterapeutti vastaa että ilman muuta tämän kaltaiset asiat kuuluvat potilastietoihin.
- Tämän oletetun tapausesimerkin potilaalle jää epäselväksi, mitä psykiatri-psykoterapeutti on tarkoittanut "tämän kaltaisilla asioilla", joten potilas miettii, tulisiko hänen olla huolissaan "tämän kaltaisista asioista", koska tämän terveydenhuollon ammattihenkilön mielestä niillä on merkitystä hänen sairaudelleen / terveydelleen / sairastumisriskilleen, vai onko kuitenkin niin että kyseinen psykiatri-psykoterapeutti on kokenut "tämän kaltaiset asiat" tärkeiksi, koska hän vastaa antamansa hoidon tarpeellisuuden arvioinnista sekä potilaan että Kelan suuntaan.
Pähkinä nro 1: Diagnosoiko psykiatri-psykoterapeutti potilaalle itsemurhariskin, koska on kirjannut "tämän kaltaiset asiat" potilastietoihin? Jos diagnosoi niin mikä olisi perustelu?
Pähkinä nro 2: Onko muita syitä, jotka voisivat vaikuttaa siihen, että kyseinen terveydenhuollon ammattihenkilö on halunnut nostaa potilaan elämässä ja antamassaan hoidossa keskiöön tekemänsä potilasmerkinnän asiat?
Pähkinä nro 3: Miten potilaan tulee suhtautua hämmennykseensä, siihen että hän ei ymmärrä, miksi psykiatri-psykoterapeutti kokee hoidon kannalta tärkeiksi asiat, jotka eivät liity potilaan elämään mitenkään?
Pähkinä nro 4: Mitä tästä opimme?Yleisellä tasolla ja ... 4 : Psykiatrin, joka on vastannut psykoterapeutin antaman hoidon sopivuudesta ja tarpeellisuudesta potilaalle, pitää käsitellä potilastiedoista ilmenevät diagnoosiongelmat potilaan kanssa, jotta potilaan taakaksi ei jää turhia oirepelkoja eikä mieltä hämmentävää epäselvyyttä psykoterapiassa käsitellyn oman persoonansa suhteen. Jos psykiatri on myös psykoterapiaa antava psykoterapeutti, niin hoitopaikan ylilääkärin on autettava potilasta käymään läpi potilastietoepäselvyydet ja sitten oltava yhteydessä sairaanhoitopiirin vastaavaan erikoissairaanhoitoyksikköön, jotta potilas saa asiallista tietoa diagnooseistaan ja niihin johtaneista oireista, lisäksi ongelmat on saatettava valvovan viranomaisen tietoon ja käsiteltäväksi. Missään tapauksessa potilasta ei saa ohjata käsittelemään diagnoosien, hoidon ja kohtelun ongelmia kahden kesken sellaisen terveydenhuollon ammattihenkilön kanssa, josta tiedetään, ettei hän kykene asialliseen toimintaan potilaan kanssa ongelmien käsittelyissä. Potilasturvallisuudesta on huolehdittava myös ongelmien käsittelyvaiheessa! Hyvä, että esimerkki on ainoastaan oletettu, koska oikeassa elämässä psykiatrian erikoislääkärin / psykoterapeutin potilaille "lietsomien" ongelmien ja vaivojen seuraukset ovat vakavat ja myös potilaan elämässä kauan kestäviä, jos psykiatrian erikoissairaanhoidossa ei pureta ilmenneitä diagnoosi- ja hoitoepäselvyyksiä potilaiden kanssa. Usein nämä potilaat eivät enää kykene mitenkään arvioimaan, milloin henkinen/fyysinen vaiva on sellainen, että pitäisi kääntyä terveydenhuollon puoleen. Toiset ottavat yhteyttä terveydenhuoltoon erittäin matalalla kynnyksellä, toisille syntyy itsesuojeluvaisto, joka nostaa yhteydenottokynnyksen erittäin korkeaksi. Ymmärrettävistä syistä johtuen elämänlaatu on parempaa heillä jotka ovat oppineet suojelemaan itseään tässäkin asiassa.
- Anonyymi
Haluamme masentaa ihmisiä.
Ylen väki. - Anonyymi
Lietsomme tarkoituksella vihaa ihmisiin.
Yle- Anonyymi
Selvästikin sua ottaa media päähän. Onko sua tentattu, pyydetty perusteluja?
- Anonyymi
Mistähän lähteistä nämä tiedot on
- Anonyymi
"en muista"
"en tiedä"
"en voi kommentoida" - Anonyymi
Suojaamattomat terveyskescusten tietojärjestelmät pyccknn
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suojaamattomat terveyskescusten tietojärjestelmät pyccknn
Tikun nokassa psykiatrikin laulaa jos siitä voi saada hyötyä itselleen
- Anonyymi
Ihmettelen näitä lääkevastaisten yksipuolisia julistuksia. Itse olen saanut avun elämään masennuslääkkeistä, koska työkykykyni ja elämänhalu palautui( sertralin lääkkeestä 20v kokemus). Tämäkö teitä harmittaa?? että lääkkeet voivat olla apuna monen ihmisen ongelmiin? Tiedän kyllä, että lääkkeistä tulee sivuvaikutuksia, ja lopettaessa vieroitusoireita. Mutta sekin parempaa kuin roikkua hirttoköydessä. Kaikille ei tietyt lääkkeet sovi, mutta tietylle osalle kuitenkin sopii. Ei ole niin yksioikoista.
- Anonyymi
Etkö lukenut ketjua kokonaan vai etkö ymmärtänyt lukemaasi? Kukaan ei ole kirjoittanut että harmittaisi se että Sinä olet saanut avun masennuslääkkeistä. Tähän ketjuun kirjoittaneet ihmiset kertovat kokemistaan vakavista ongelmista, jotka ovat liittyneet heidän saamiinsa masennusdiagnooseihin ja -hoitoihin.
Ei ole tänne kirjoittavien ihmisten syy, että terveydenhuollossa ei ole kuunneltu ajoissa tai noteerattu, kun hoitoon liittyvistä ongelmista on siellä kerrottu, ja sitten on vaan jätetty yksin selviytymään vaikeiden lääkehaittojen ja vieroitusoireiden kanssa. Mutta tänne kirjoittavienkin ansiota on se, että nykyään Duodecimissa mietitään ihan tosissaan, miten potilaiden kokemus saataisiin paremmin esille terveydenhuollossa, ja myös käypä hoito -suosituksiin. Masennuksen käypä hoito -suosituksiin on jopa äskettäin lisätty lääkäreille ohje, joka liittyy lääkehaittoihin, koska tietoon oli tullut, että kaikki lääkärit eivät ole edes tunnistaneet masennuksen hoitoon määräämiensä lääkkeiden haittoja.
Tähän ketjuun kirjoittaneet ihmisten kertovat omista kokemuksistaan. Siitä, että tietoa masennuksen hoitoon määrättyjen lääkkeiden haitoista ja vieroitusoireista ei ole saanut lääkityksestä ja hoidon seurannasta vastaavalta lääkäriltä, ja että haittojen ilmenemistä ei ole edes noteerattu, ja lääkehaittoja ja vieroitusoireita on diagnosoitu masennuksen oireiksi. Anonyymi Tänään 12:18, tämä kokemusten jakaminenko Sinua ihan oikeasti harmittaa? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Etkö lukenut ketjua kokonaan vai etkö ymmärtänyt lukemaasi? Kukaan ei ole kirjoittanut että harmittaisi se että Sinä olet saanut avun masennuslääkkeistä. Tähän ketjuun kirjoittaneet ihmiset kertovat kokemistaan vakavista ongelmista, jotka ovat liittyneet heidän saamiinsa masennusdiagnooseihin ja -hoitoihin.
Ei ole tänne kirjoittavien ihmisten syy, että terveydenhuollossa ei ole kuunneltu ajoissa tai noteerattu, kun hoitoon liittyvistä ongelmista on siellä kerrottu, ja sitten on vaan jätetty yksin selviytymään vaikeiden lääkehaittojen ja vieroitusoireiden kanssa. Mutta tänne kirjoittavienkin ansiota on se, että nykyään Duodecimissa mietitään ihan tosissaan, miten potilaiden kokemus saataisiin paremmin esille terveydenhuollossa, ja myös käypä hoito -suosituksiin. Masennuksen käypä hoito -suosituksiin on jopa äskettäin lisätty lääkäreille ohje, joka liittyy lääkehaittoihin, koska tietoon oli tullut, että kaikki lääkärit eivät ole edes tunnistaneet masennuksen hoitoon määräämiensä lääkkeiden haittoja.
Tähän ketjuun kirjoittaneet ihmisten kertovat omista kokemuksistaan. Siitä, että tietoa masennuksen hoitoon määrättyjen lääkkeiden haitoista ja vieroitusoireista ei ole saanut lääkityksestä ja hoidon seurannasta vastaavalta lääkäriltä, ja että haittojen ilmenemistä ei ole edes noteerattu, ja lääkehaittoja ja vieroitusoireita on diagnosoitu masennuksen oireiksi. Anonyymi Tänään 12:18, tämä kokemusten jakaminenko Sinua ihan oikeasti harmittaa?Yksi masennuslääkkeiden keskeinen vaikutus on tunteiden turtuminen. Se voi joskus tuntua helpottavalta, kun tunteet ovat kestämättömän tuskallisia. Pitkäaikaiskäytössä psyykkistä kipua lievittävästä "puudutuksesta" tulee kuitenkin välinpitämättömyyttä, tunteettomuutta ja empatiakyvyttömyyttä. Joillakin empatian heikkeneminen ilmenee suoranaisena vastuuntunnottomuutena sosiaalisissa suhteissa.
Käyttäjä ei usein itse tiedosta turtuneisuuttaan, joka kuitenkin vaikeuttaa ihmissuhteita ja sosiaalista toimintaa. Läheiset saattavat huomata hänessä muutoksen. Seuraavassa lainaus professori Peter C. Götzschen kirjasta Tappava psykiatria ja lääkinnän harha, s.239:
"Useimmat potilaat eivät itse osaa arvioida kuntoaan, koska lääkkeet ovat muuttaneet heidän aivojaan. ---Lääkkeet vähentävät tai hämärtävät korkeimpia inhimillisiä toimintoja mukaan lukien rakkaus, luovuus ja hengellisyys, eikä monilla ole aavistustakaan siitä, mitä ovat menettäneet, ennen kuin ovat lopettaneet lääkityksen. Psykiatri Peter Breggin kutsuu tätä ilmiötä ´lääkelumoukseksi´. Kun potilaat käyttävät lääkkeitä, heistä tuntuu usein, että heidän kuntonsa on kohentuntut silloinkin, kun se on selvästi huonontunut."
Sivuhuomiona edelliseen kommenttiin "nykyään Duodecimissa mietitään ihan tosissaan, miten potilaiden kokemus saataisiin paremmin esille terveydenhuollossa, ja myös käypä hoito -suosituksiin" - niin en oikein jaksa uskoa, että kyseisessä lääkärikerhossa TOSISSAAN mietittäisiin ko. asioita. No, ehkä vielä joskus...
Anonyymi
24.04.2020 18:37 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yksi masennuslääkkeiden keskeinen vaikutus on tunteiden turtuminen. Se voi joskus tuntua helpottavalta, kun tunteet ovat kestämättömän tuskallisia. Pitkäaikaiskäytössä psyykkistä kipua lievittävästä "puudutuksesta" tulee kuitenkin välinpitämättömyyttä, tunteettomuutta ja empatiakyvyttömyyttä. Joillakin empatian heikkeneminen ilmenee suoranaisena vastuuntunnottomuutena sosiaalisissa suhteissa.
Käyttäjä ei usein itse tiedosta turtuneisuuttaan, joka kuitenkin vaikeuttaa ihmissuhteita ja sosiaalista toimintaa. Läheiset saattavat huomata hänessä muutoksen. Seuraavassa lainaus professori Peter C. Götzschen kirjasta Tappava psykiatria ja lääkinnän harha, s.239:
"Useimmat potilaat eivät itse osaa arvioida kuntoaan, koska lääkkeet ovat muuttaneet heidän aivojaan. ---Lääkkeet vähentävät tai hämärtävät korkeimpia inhimillisiä toimintoja mukaan lukien rakkaus, luovuus ja hengellisyys, eikä monilla ole aavistustakaan siitä, mitä ovat menettäneet, ennen kuin ovat lopettaneet lääkityksen. Psykiatri Peter Breggin kutsuu tätä ilmiötä ´lääkelumoukseksi´. Kun potilaat käyttävät lääkkeitä, heistä tuntuu usein, että heidän kuntonsa on kohentuntut silloinkin, kun se on selvästi huonontunut."
Sivuhuomiona edelliseen kommenttiin "nykyään Duodecimissa mietitään ihan tosissaan, miten potilaiden kokemus saataisiin paremmin esille terveydenhuollossa, ja myös käypä hoito -suosituksiin" - niin en oikein jaksa uskoa, että kyseisessä lääkärikerhossa TOSISSAAN mietittäisiin ko. asioita. No, ehkä vielä joskus...
Anonyymi
24.04.2020 18:37Kuitenkin, sinulle, joka kirjoitit saaneesi masennuslääkkeistä apua, niin en halua kyseenalaistaa kokemustasi, se olisi samaa gaslighttausta mitä psykiatria potilailleen tekee. Jos katsot hyötyneesi saamistasi lääkkeistä, niin käytä ihmeessä. Ei sinun tarvitse välittää mistään mitä joku muu niistä sanoo - ei todellakaan. On kuitenkin hyvä olla tietoinen siitä, mitä puolueettomat (ei lääketehtaiden rahoittamat) tutkimukset ovat saaneet selville ko. aineiden fysiologisista vaikutuksista, ja siitäkin, mitä kokemuksia muilla käyttäjillä asiasta on. Sitten on helpompi tehdä informoitu ja vapaa päätös siitä, kuinka haluaa psyykeään hoitaa.
Suosittelen lukemaan esimerkiksi edellä mainitsemani prof. Götzschen kirjan (tai katsomaan hänen videoituja esitelmiään YouTubessa), sekä perehtymään psykologi Aku Kopakkalan artikkeleihin:
http://akukopakkala.fi/piilotettu-kansansairaus-ssri-riippuvuus/
sekä Mad in Finland -sivustolla julkaistuihin masennuslääkkeiden ja muiden psyykenlääkkeiden käyttäjien omiin kokemuksiin.
Tuosta lääkelumouksesta vielä. Olen havainnut vastaavaa eräillä tuntemillani kannabiksen pitkäaikaiskäyttäjillä. Heidän persoonallisuutensa on muuttunut vuosien mittaan monin tavoin kielteisesti, tavoilla jotka muistuttavat sitä mitä Götzsche, Breggin ym. kirjoittavat SSRI-lääkkeiden aiheuttamasta "lääkelumouksesta." Mieliala heittelee, on ärtyisyyttä ja keskittymiskyvyttömyyttä. Piittaamattomuutta ja vastuuttomuutta ennen niin empaattisilla ja kärsivällisillä ihmisillä. Tunnen eräät ko. henkilöistä lapsuudestani saakka läheisesti, joten muutosta on ahdistavaa seurata. Asiasta on vaikea keskustella, koska he ovat itse fanaattisuuteen asti sitä mieltä, että "hamppu on kuningas", ja että se ei muka ole mikään huume (vain "vahvemmat" aineet heidän mielestään ovat) ja että mikään ei ole parantanut heidän elämänlaatuaan niin paljon kuin kannabis. - He ovat aikaansaamattomia, vaikka ennen niin energisiä. Istuvat sohvalla poltellen ja näennäisfilosofoiden. He ovat syrjässä kaikesta.
En kannata mietojen huumeiden laillistamista, mistä nyt keskustellaan. En haluaisi lisätä kieltoja, mutta kannabiksen käytön ikävät ja uskoakseni pitkälti peruuttamattomat vaikutukset olen nähnyt kyllä läheltä.
Psyykenlääkkeet ovat huumausaineiden kaltaisia farmakologisia valmisteita, yleisestikin. Muutenkin siis kuin vain masennuslääkkeiden osalta. Esim. ADHD:hen käytettävät aineet ovat amfetamiinijohdannaisia. Lapsia huumataan niillä ihan sallitusti, ja heidän aivonsa käyvät läpi samoja muutoksia kuin amfetamiini pitkäaikaiskäyttäjillä.
Anonyymi
24.04.2020 18:37 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yksi masennuslääkkeiden keskeinen vaikutus on tunteiden turtuminen. Se voi joskus tuntua helpottavalta, kun tunteet ovat kestämättömän tuskallisia. Pitkäaikaiskäytössä psyykkistä kipua lievittävästä "puudutuksesta" tulee kuitenkin välinpitämättömyyttä, tunteettomuutta ja empatiakyvyttömyyttä. Joillakin empatian heikkeneminen ilmenee suoranaisena vastuuntunnottomuutena sosiaalisissa suhteissa.
Käyttäjä ei usein itse tiedosta turtuneisuuttaan, joka kuitenkin vaikeuttaa ihmissuhteita ja sosiaalista toimintaa. Läheiset saattavat huomata hänessä muutoksen. Seuraavassa lainaus professori Peter C. Götzschen kirjasta Tappava psykiatria ja lääkinnän harha, s.239:
"Useimmat potilaat eivät itse osaa arvioida kuntoaan, koska lääkkeet ovat muuttaneet heidän aivojaan. ---Lääkkeet vähentävät tai hämärtävät korkeimpia inhimillisiä toimintoja mukaan lukien rakkaus, luovuus ja hengellisyys, eikä monilla ole aavistustakaan siitä, mitä ovat menettäneet, ennen kuin ovat lopettaneet lääkityksen. Psykiatri Peter Breggin kutsuu tätä ilmiötä ´lääkelumoukseksi´. Kun potilaat käyttävät lääkkeitä, heistä tuntuu usein, että heidän kuntonsa on kohentuntut silloinkin, kun se on selvästi huonontunut."
Sivuhuomiona edelliseen kommenttiin "nykyään Duodecimissa mietitään ihan tosissaan, miten potilaiden kokemus saataisiin paremmin esille terveydenhuollossa, ja myös käypä hoito -suosituksiin" - niin en oikein jaksa uskoa, että kyseisessä lääkärikerhossa TOSISSAAN mietittäisiin ko. asioita. No, ehkä vielä joskus...
Anonyymi
24.04.2020 18:37Voi hyvinkin olla että tuo "ihan tosissaan" ko. asioiden miettiminen kestää Duodecimissa maailman tappiin saakka, koska sielläkin tiedetään ongelmista, jotka liittyvät potilaiden kokemusten käyttämiseen terveydenhuollossa. Ei ole helppo rasti luoda menetelmää, jossa voidaan olla varmoja siitä, että potilaan kertomaan hoito- ja lääkityskokemukseen ei ole vaikutettu hoidon antajan taholta taikka muutoin ulkoapäin.
Esimerkkinä vaan että kun on oikein härski psykiatri niin hän kirjoittaa potilastietoihinkin ainoastaan potilaan antamia kiitoksia. Potilaan antaman kritiikin hän vaientaa ensin tulemalla liian lähelle ja kritiikin toistuessa aiheuttamalla potilaalle pelkoa, mikä tapahtuu puhumalla aggressiivisesti ja mitätöimällä potilasta. Ja jos härski on vielä törkeydessään täysi paska niin silloin hän käyttää lääkitsemistäkin väärin pitääkseen potilaan antamassaan psykoterapiassa. Siinä sitä onkin virkavastuulla toimivilla setvijätahoilla selvittämistä kerrakseen, kun on vielä syytä epäillä että näitä potilasuhreja on enemmänkin. Ja tässä ei luonnollisestikaan ole kysymys ns. normaalista psykiatrista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi hyvinkin olla että tuo "ihan tosissaan" ko. asioiden miettiminen kestää Duodecimissa maailman tappiin saakka, koska sielläkin tiedetään ongelmista, jotka liittyvät potilaiden kokemusten käyttämiseen terveydenhuollossa. Ei ole helppo rasti luoda menetelmää, jossa voidaan olla varmoja siitä, että potilaan kertomaan hoito- ja lääkityskokemukseen ei ole vaikutettu hoidon antajan taholta taikka muutoin ulkoapäin.
Esimerkkinä vaan että kun on oikein härski psykiatri niin hän kirjoittaa potilastietoihinkin ainoastaan potilaan antamia kiitoksia. Potilaan antaman kritiikin hän vaientaa ensin tulemalla liian lähelle ja kritiikin toistuessa aiheuttamalla potilaalle pelkoa, mikä tapahtuu puhumalla aggressiivisesti ja mitätöimällä potilasta. Ja jos härski on vielä törkeydessään täysi paska niin silloin hän käyttää lääkitsemistäkin väärin pitääkseen potilaan antamassaan psykoterapiassa. Siinä sitä onkin virkavastuulla toimivilla setvijätahoilla selvittämistä kerrakseen, kun on vielä syytä epäillä että näitä potilasuhreja on enemmänkin. Ja tässä ei luonnollisestikaan ole kysymys ns. normaalista psykiatrista.Nimenomaan, oma idea ei ole arvostella kenenkään lääkkeenkäyttöä. Jos kokee lääkkeistänsä enemmän hyötyä kuin haittaa se on ok.
Oma syyni kirjoitteluuni on oma harmilliset kokemukset lääkkeistä ja haittavaikutuksien tunnistamisesta ja miten minua hoidettiin silloin mt-palveluissa kun kärsin vieroitusoireista ja lääkehaitoista. Toivon, että masennuslääkkeiden harmit joista osa voi olla ihmisille paljon elämänlaatuun vaikuttavia tai merkittävästi harmillisia, tunnistetaan paremmin ja masennuslääkkeiden haitoista (kuten seksuaalisen toiminnan ongelmat jotka on hyvin yleisiä ja voi jäädä harvinaisissa tapauksissa pysyviksi, tunteiden leikkautuminen, lääkkeiden pitkäaikais-ja vieroitustutkimuksen puute ja vieroitusongelmat) valistetaan potilasta määräyshetkellä ja käyttöä seurataan paremmin. Kyseiset lääkkeet kuten SSRI kun eivät mitenkään ensisijaisesti hoida mielialaa vaan ne voi aiheuttaa lukuisia muita harmillisia puolia samalla mistä esim. seksihaitat on niin yleisiä etten tiedä voidaanko niitä edes kutsua "haittavaikutuksiksi". Suosittelisin joka lääkäriä tutustumaan Joanna Moncrieffin teorioihin siitä miten masennus- ja psyykenlääkkeet toimii ja miten niiden sivuvaikutuksiin pitäisi suhtautua (ne ovat osa vaikutusmekanismia siinä missä varsinaisina vaikutuksina pidettävät vaikutukset)
Vastustan Käypähoidon masennuksen hoidossa olevaa lääkekeskeistä otetta ja paheksun suuresti sitä potilaana, että vieroitusongelmista on vasta nyt kymmeniä vuosia myöhemmin SSRI - lääkkeiden markkinoilletulosta alettu puhua ja valistaa potilaita ja lääkäreitä. Paheksun vääristelyä millä tavalla potilaille on määrätty lääkkeitä ja tapaa miten heidät on dumbattu ja heidän mielenterveyttä epäilty lääkehaitoista kerrottaessa.
Toisaalta painotan myös sitä, että asia ei ole niin yksinkertainen lääkkeiden suhteen että ihmiset kokevat JOKO hyötyä tai haittaa. Asia voi olla niin että potilas kokee ensin hyötyä, sitten hyötyhaittasuhde alkaa kääntyä haitan puolelle pitemmällä tähtäimellä. Moni potilas kokee mahdollisen hyödyn lisäksi haittoja. Esimerkiksi itse SSRI - lääkkeitä vuosia syöneenä en voi sanoa lääkkeen hyötyjen voittaneen haittoja merkittävällä tasolla masennuksessa, koska lääke oli lamaava ja hyödytön. Kukaan ei edes ollut sanonut tunteiden leikkautumisesta joten näin oman tilani syynä oireisiin, mitkä oli lääkkeiden aiheuttamia. Lisäksi en saanut aloittamishetkellä edes punnita oikeita riskejä ja haittoja kun tieto lääkkeistä kerrottiin kuin jonkun lääkeyhtiön myyntipuheen kautta.
"Ei ole tänne kirjoittavien ihmisten syy, että terveydenhuollossa ei ole kuunneltu ajoissa tai noteerattu, kun hoitoon liittyvistä ongelmista on siellä kerrottu, ja sitten on vaan jätetty yksin selviytymään vaikeiden lääkehaittojen ja vieroitusoireiden kanssa. "
AAMEN.
Valitettavasti omat silmät on auenneet kokemuksieni kautta. Psykiatria toistaa itseään. Yhä uusia hoitokeinoja tuodaan muka turvallisina ja ei riippuvuuta aiheuttavina, mutta kuinkas sitten tosiasiat ovatkaan? Ei ihan niin ruusuisia. Valtamedia lähes kritiikittä alkaa rummuttamaan hoitokeinojen hyötyjä ja tämä on hyvää promootiota lääkkeille. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nimenomaan, oma idea ei ole arvostella kenenkään lääkkeenkäyttöä. Jos kokee lääkkeistänsä enemmän hyötyä kuin haittaa se on ok.
Oma syyni kirjoitteluuni on oma harmilliset kokemukset lääkkeistä ja haittavaikutuksien tunnistamisesta ja miten minua hoidettiin silloin mt-palveluissa kun kärsin vieroitusoireista ja lääkehaitoista. Toivon, että masennuslääkkeiden harmit joista osa voi olla ihmisille paljon elämänlaatuun vaikuttavia tai merkittävästi harmillisia, tunnistetaan paremmin ja masennuslääkkeiden haitoista (kuten seksuaalisen toiminnan ongelmat jotka on hyvin yleisiä ja voi jäädä harvinaisissa tapauksissa pysyviksi, tunteiden leikkautuminen, lääkkeiden pitkäaikais-ja vieroitustutkimuksen puute ja vieroitusongelmat) valistetaan potilasta määräyshetkellä ja käyttöä seurataan paremmin. Kyseiset lääkkeet kuten SSRI kun eivät mitenkään ensisijaisesti hoida mielialaa vaan ne voi aiheuttaa lukuisia muita harmillisia puolia samalla mistä esim. seksihaitat on niin yleisiä etten tiedä voidaanko niitä edes kutsua "haittavaikutuksiksi". Suosittelisin joka lääkäriä tutustumaan Joanna Moncrieffin teorioihin siitä miten masennus- ja psyykenlääkkeet toimii ja miten niiden sivuvaikutuksiin pitäisi suhtautua (ne ovat osa vaikutusmekanismia siinä missä varsinaisina vaikutuksina pidettävät vaikutukset)
Vastustan Käypähoidon masennuksen hoidossa olevaa lääkekeskeistä otetta ja paheksun suuresti sitä potilaana, että vieroitusongelmista on vasta nyt kymmeniä vuosia myöhemmin SSRI - lääkkeiden markkinoilletulosta alettu puhua ja valistaa potilaita ja lääkäreitä. Paheksun vääristelyä millä tavalla potilaille on määrätty lääkkeitä ja tapaa miten heidät on dumbattu ja heidän mielenterveyttä epäilty lääkehaitoista kerrottaessa.
Toisaalta painotan myös sitä, että asia ei ole niin yksinkertainen lääkkeiden suhteen että ihmiset kokevat JOKO hyötyä tai haittaa. Asia voi olla niin että potilas kokee ensin hyötyä, sitten hyötyhaittasuhde alkaa kääntyä haitan puolelle pitemmällä tähtäimellä. Moni potilas kokee mahdollisen hyödyn lisäksi haittoja. Esimerkiksi itse SSRI - lääkkeitä vuosia syöneenä en voi sanoa lääkkeen hyötyjen voittaneen haittoja merkittävällä tasolla masennuksessa, koska lääke oli lamaava ja hyödytön. Kukaan ei edes ollut sanonut tunteiden leikkautumisesta joten näin oman tilani syynä oireisiin, mitkä oli lääkkeiden aiheuttamia. Lisäksi en saanut aloittamishetkellä edes punnita oikeita riskejä ja haittoja kun tieto lääkkeistä kerrottiin kuin jonkun lääkeyhtiön myyntipuheen kautta.
"Ei ole tänne kirjoittavien ihmisten syy, että terveydenhuollossa ei ole kuunneltu ajoissa tai noteerattu, kun hoitoon liittyvistä ongelmista on siellä kerrottu, ja sitten on vaan jätetty yksin selviytymään vaikeiden lääkehaittojen ja vieroitusoireiden kanssa. "
AAMEN.
Valitettavasti omat silmät on auenneet kokemuksieni kautta. Psykiatria toistaa itseään. Yhä uusia hoitokeinoja tuodaan muka turvallisina ja ei riippuvuuta aiheuttavina, mutta kuinkas sitten tosiasiat ovatkaan? Ei ihan niin ruusuisia. Valtamedia lähes kritiikittä alkaa rummuttamaan hoitokeinojen hyötyjä ja tämä on hyvää promootiota lääkkeille.Mainitsit masennuslääkkeiden haitat seksielämälle. Seuraavassa katkelma psykologi Aku Kopakkalan blogikirjoituksesta "Seksi, rakkaus ja masennuslääkkeet":
Laajassa, vuonna 2014 julkaistussa 1829:n SSRI-aineiden käyttäjän haastattelututkimuksessa lähes kaksi kolmesta (62 prosenttia) koki nimenomaan lääkkeiden aiheuttaneen heille seksuaalisia vaikeuksia. Kun asiaa on aktiivisesti tutkittu, kuva on synkentynyt entisestään. Seksuaalisia häiriöitä näyttää koituvan lähes kaikille eli 83–98 prosentille kaikista SSRI:n käyttäjistä.
http://akukopakkala.fi/seksi-rakkaus-ja-masennuslaakkeet/ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nimenomaan, oma idea ei ole arvostella kenenkään lääkkeenkäyttöä. Jos kokee lääkkeistänsä enemmän hyötyä kuin haittaa se on ok.
Oma syyni kirjoitteluuni on oma harmilliset kokemukset lääkkeistä ja haittavaikutuksien tunnistamisesta ja miten minua hoidettiin silloin mt-palveluissa kun kärsin vieroitusoireista ja lääkehaitoista. Toivon, että masennuslääkkeiden harmit joista osa voi olla ihmisille paljon elämänlaatuun vaikuttavia tai merkittävästi harmillisia, tunnistetaan paremmin ja masennuslääkkeiden haitoista (kuten seksuaalisen toiminnan ongelmat jotka on hyvin yleisiä ja voi jäädä harvinaisissa tapauksissa pysyviksi, tunteiden leikkautuminen, lääkkeiden pitkäaikais-ja vieroitustutkimuksen puute ja vieroitusongelmat) valistetaan potilasta määräyshetkellä ja käyttöä seurataan paremmin. Kyseiset lääkkeet kuten SSRI kun eivät mitenkään ensisijaisesti hoida mielialaa vaan ne voi aiheuttaa lukuisia muita harmillisia puolia samalla mistä esim. seksihaitat on niin yleisiä etten tiedä voidaanko niitä edes kutsua "haittavaikutuksiksi". Suosittelisin joka lääkäriä tutustumaan Joanna Moncrieffin teorioihin siitä miten masennus- ja psyykenlääkkeet toimii ja miten niiden sivuvaikutuksiin pitäisi suhtautua (ne ovat osa vaikutusmekanismia siinä missä varsinaisina vaikutuksina pidettävät vaikutukset)
Vastustan Käypähoidon masennuksen hoidossa olevaa lääkekeskeistä otetta ja paheksun suuresti sitä potilaana, että vieroitusongelmista on vasta nyt kymmeniä vuosia myöhemmin SSRI - lääkkeiden markkinoilletulosta alettu puhua ja valistaa potilaita ja lääkäreitä. Paheksun vääristelyä millä tavalla potilaille on määrätty lääkkeitä ja tapaa miten heidät on dumbattu ja heidän mielenterveyttä epäilty lääkehaitoista kerrottaessa.
Toisaalta painotan myös sitä, että asia ei ole niin yksinkertainen lääkkeiden suhteen että ihmiset kokevat JOKO hyötyä tai haittaa. Asia voi olla niin että potilas kokee ensin hyötyä, sitten hyötyhaittasuhde alkaa kääntyä haitan puolelle pitemmällä tähtäimellä. Moni potilas kokee mahdollisen hyödyn lisäksi haittoja. Esimerkiksi itse SSRI - lääkkeitä vuosia syöneenä en voi sanoa lääkkeen hyötyjen voittaneen haittoja merkittävällä tasolla masennuksessa, koska lääke oli lamaava ja hyödytön. Kukaan ei edes ollut sanonut tunteiden leikkautumisesta joten näin oman tilani syynä oireisiin, mitkä oli lääkkeiden aiheuttamia. Lisäksi en saanut aloittamishetkellä edes punnita oikeita riskejä ja haittoja kun tieto lääkkeistä kerrottiin kuin jonkun lääkeyhtiön myyntipuheen kautta.
"Ei ole tänne kirjoittavien ihmisten syy, että terveydenhuollossa ei ole kuunneltu ajoissa tai noteerattu, kun hoitoon liittyvistä ongelmista on siellä kerrottu, ja sitten on vaan jätetty yksin selviytymään vaikeiden lääkehaittojen ja vieroitusoireiden kanssa. "
AAMEN.
Valitettavasti omat silmät on auenneet kokemuksieni kautta. Psykiatria toistaa itseään. Yhä uusia hoitokeinoja tuodaan muka turvallisina ja ei riippuvuuta aiheuttavina, mutta kuinkas sitten tosiasiat ovatkaan? Ei ihan niin ruusuisia. Valtamedia lähes kritiikittä alkaa rummuttamaan hoitokeinojen hyötyjä ja tämä on hyvää promootiota lääkkeille.Tässä parhaimmat oppimani asiat masennuslääkkeistä:
Tässä linkki kriittisen psykiatri Joanna Moncrieffin teoriaan psyykenlääkkeiden toimintamekanismista: https://joannamoncrieff.com/2013/11/21/models-of-drug-action/
Tämä kritisoi psykiatrian tapaa hahmottaa psyykenlääkkeiden toimintamekanismi. Tämä kannattaisi jokaisen lääkärin ja hoitohenkilön lukea, ja jokaisen aiheesta kiinnostuneen. Joanna Moncrieff käyttää käsittääkseni hoidossa lääkkeitä, mutta rajoitetusti ja kriittisempien lasien läpi ja ymmärtää pitkäaikaiskäytön että lääkkeiden ongelmat realistisesti. Tällainen tapa määrätä lääkkeitä on paljon turvallisempi mielestäni
Kyseisessä kirjoituksessa myös kyseenalaistetaan sitä että psyykenlääkkeiden haittavaikutuksia tai sivuvaikutuksia ajateltaisiin jotenkin toissijaisina lääkkeiden vaikutuksina. Ne voidaan käsittää myös osana lääkkeiden vaikutusta (jota usein ajatellaan että ne ensisijaisesti nostaisi mielialaa), seurauksia näiden välittäjäaineiden peukaloinnista, joilla on laajoja vaikutuksia kehossa - ja myös ihmisen mielessä, muitakin seurauksia kuin vaikutukset masennukseen.
Tässä on potilaalle hyvä kirjoitus: Mitä sinun pitää tietää ennen kuin aloitat lääkkeen mielenterveysongelmaasi?
https://joannamoncrieff.com/2015/02/03/what-you-need-to-know-before-starting-a-drug-for-a-mental-health-problem/
Moncrieff korostaa, että kyseiset psyykenlääkkeet pitäisi ymmärtää myös sitä kautta että ne on psykoaktiivisia aineita, joilla voi olla täten lukuisia muitakin vaikutuksia kuin vaikkapa masennuslääkkeissä mielialan parantuminen, myös potilan psyykeelle ja tunne-elämälle. Hän kritisoi ajatusta jonka mukaan olisi olemassa lääkkeitä mitä voi kutsua masennuslääkkeiksi, jotka korjaisivat tai kääntäisivät pois aivoissa sairausprosessia nimeltä masennus. Ei, ne eivät toimi niin vaan ne ovat psykoaktiivisia aineita ja niillä voi olla monenkaltaisia psykoaktiivisia vaikutuksia muiden haittojen lisäksi, joita voi olla tunnetason leikkautuminen, välinpitämättömyys ynnä muu. Joskus jopa tunteiden leikkautuminen saatetaan tulkita masennuksen parantumisena, vaikka lääke leikkaa sivussa tunne-elämää tai tekee potilasta välinpitämättömäksi, millä voi olla potilaalle negatiivisia seurauksia. Toki tämä voidaan myös tulkita että potilas voi paremmin, mutta oikeasti tämä saattaa haitata potilasta lukuisin erilaisin tavoin jota hän ei aina edes tajua käyttäessään lääkkeitä (sitä voisi kuvata juuri tuon Bregginin "lääkelumouksen" kautta, eli potilas ei tajua aina miten lääke vaikuttaa kuin vasta purkaessaan sen - joskus ainoa kuka näkee sen todellisen vaikutuksen potilaassa ja muutoksen on esim. potilaan läheinen joka seuraa ulkopuolelta tilannetta). Kun käytetään psykoaktiivisia aineita negatiivisten olotilojen kanssa pärjäämiseen, voi käydä paljon negatiivisia seurauksia. Tämä voi myös vaikeuttaa asioiden käsittelyä tunnetasolla ja lääkkeisiin turvautuminen pääsääntöisenä ratkaisuna voi vaikeuttaa omien työkalujen löytämistä.
Vaikutus voi olla kaikkea muuta kuin mielialan parantuminen. Joillakin toki lääkkeet toimii niin että he kokevat että niillä elämänlaatu on parempi ja masennus kaikkoaa - niinkuin niiden haluttaisiin toimivan. Mutta kuinka paljon tästä on plaseboa? Miten vaikutus jatkuu pitemmän päälle? Kuinka paljon pitempi potilaan mielestä hänelle suotuisa käyttö sitten altistaa vielä suuremmille harmeille? Kuinka moni palaa tosiasiallisesti sen takia lääkkeille koska ovat tulleet tietyllä tapaa riippuvaiseksi niistä ja niistä irti pääsy voi olla tuskan takana ja ovat tottuneet lisäksi käsittelemään tunteitaan ja elämään lääkkeissä? Kyllä monella lääkkeitä syövällä jotka kokee niistä hyötyvänsä on pinnan alla siellä myös haitat - esim. seksielämä lamautuu tai muuten on jotenkin välinpitämätön olo, mutta ne ollaan valmiit hyväksymään. Ei uskalleta enää luopua lääkkeistä jossain vaiheessa, ja ei se ihme ole vieroitusoireidenkaan takia. Osa potilaista on tehty tietyllä tapaa riippuvaiseksi, valehdellen että lääkkeet ei aiheuta riippuvuutta, koska he ei saa lopetettua niitä.
Tuntuu lisäksi kummalta ja vastuuttomalta, että masennuslääkkeitä, siitä huolimatta että niitä määrätään ylläpitolääkityksiksi on tutkittu hyvin vähän pitkäaikaiskäytössä. Tämänkaltaiset tutkimustulokset on lakaistu maton alle ja hyssytellään, jossa pitkäaikaiskäytössä on huonompia tuloksia:
https://www.laakarilehti.fi/maailmassa/kolumni/tarinoita-ja-tutkimustuloksia/?public=784fbcee9fea31494b45ae002744e87f "mielialalääkkeiden pitkäaikainen käyttö saattaisi hermosolujen reseptoreissa tapahtuvien muutosten vuoksi johtaa tehon vähittäiseen heikkenemiseen ja lopulta ehkä huonompiin hoitotuloksiin"
Pelottavinta on mielestäni ilmiönimeltä"tardive dysphoria"eli pitkäaikainen masennuslääkkeen käyttö altistaa jatkuvalle masennukselle. Turhalla pitkäaikaisella reseptin määräämisellä potilas masentuu kroonisesti. https://www.psychologytoday.com/intl/blog/mad-in-america/201106/now-antidepressant-induced-chronic-depression-has-name-tardive-dysphoria - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi hyvinkin olla että tuo "ihan tosissaan" ko. asioiden miettiminen kestää Duodecimissa maailman tappiin saakka, koska sielläkin tiedetään ongelmista, jotka liittyvät potilaiden kokemusten käyttämiseen terveydenhuollossa. Ei ole helppo rasti luoda menetelmää, jossa voidaan olla varmoja siitä, että potilaan kertomaan hoito- ja lääkityskokemukseen ei ole vaikutettu hoidon antajan taholta taikka muutoin ulkoapäin.
Esimerkkinä vaan että kun on oikein härski psykiatri niin hän kirjoittaa potilastietoihinkin ainoastaan potilaan antamia kiitoksia. Potilaan antaman kritiikin hän vaientaa ensin tulemalla liian lähelle ja kritiikin toistuessa aiheuttamalla potilaalle pelkoa, mikä tapahtuu puhumalla aggressiivisesti ja mitätöimällä potilasta. Ja jos härski on vielä törkeydessään täysi paska niin silloin hän käyttää lääkitsemistäkin väärin pitääkseen potilaan antamassaan psykoterapiassa. Siinä sitä onkin virkavastuulla toimivilla setvijätahoilla selvittämistä kerrakseen, kun on vielä syytä epäillä että näitä potilasuhreja on enemmänkin. Ja tässä ei luonnollisestikaan ole kysymys ns. normaalista psykiatrista."Esimerkkinä vaan että kun on oikein härski psykiatri niin hän kirjoittaa potilastietoihinkin ainoastaan potilaan antamia kiitoksia. "
Nämä kiitosten perään kovasti olevat psykiatrit ja miksei muutkin lääkärit jne. saattavat intoutua selittämään puhelimessa potilaalle, että kirjasi potilastietoihin pelkästään kehut, koska ei pitänyt saamaansa kritiikkiä oikeana eikä etenkään uskottavana. Onhan kritiikin esittäjä potilas ja potilashan on sairas eihän hän muuten olisi potilas eikä etenkään mt-potilas. Ja mitä tulee toistuviin aggressiivisiin puheisiin jotka vaiensivat potilaan kritiikin, niin sillekin menetelmälle löytyy neuvokkaimmilta selittäjiltä kestoseliseli - ne oli vitsejä! - joten kyllä pitää olla sairas potilas kun huumoristakin pelästyy.
/
Tällaisten terveydenhuollon ammattihenkilöjen kanssa käydyt kanteluntekokysymyksiin liittyvät puhelutallenteet tulee lähettää suojatussa sähköpostissa valvovalle viranomaiselle, jos potilasasiamiestä ei ole potilaan apuna ja jos potilas ei muuta jaksa tilanteessa tehdä. Yhdenkään potilaan ei tarvitse asettaa itseään kanteluprosessissa vaaraan joka vie terveyden viimeisetkin rippeet.
/
Oli sattumien summaa, että en ollut kontillani kuvailemassa julkkiselukoita erään paikkakunnan torilla juuri sillä hetkellä kun siellä tapahtui kauheita. Kun juttelin tilanteesta kunnan traumapuhelinpalvelussa, niin työntekijä, kuullessaan sen hetkisestä elämäntilanteestani yksityiskohtia, tarjosi enemmänkin keskusteluapua, vaikka ymmärsikin, että kertomieni kokemusten vuoksi minun oli vaikea luottaa hänen edustamaansa viranomaistahoon. Hän sanoi, että kaikki sotepalvelun työntekijät eivät toimi kuten kohdallani oli tapahtunut, ja olin samaa mieltä, mutta ongelma oli että en voi tietää etukäteen kehen heistä voi luottaa; ei ole otsamerkkejä, jotka kertovat kuka toimii väärin ja kuka oikein. En uskaltanut ottaa vastaan tarjottua apua, mutta kerroin että soitto oli minulle hyvin tärkeä, koska olin sen uskaltanut tehdä, kaikesta sotepalveluissa tapahtuneista huolimatta; kerroin myös että käyn psykoterapiassa, varmaan mainitsin terapiapaikankin ja psykoterapeutti-psykiatrin nimenkin. Siedätin mielestäni pois torikauheudet käymällä torilla päivisin ja illemmalla; siellä oli silloin tosi turvallista; tori ja sen ympäristö oli täynnä kyttäkaaroja; tuli tunne että heikompiakin suojellaan; vaikken kyllä itseäni mitenkään heikoksi tuntenut, asiat vaan olivat niin kuin olivat, tosi vaikeassa jamassa.
Kun kerroin tuosta puhelinkeskustelusta psykiatri-psykoterapeutille, että miten hyvä oli kun olin uskaltanut soittaa tuohon kunnan puhelinpalveluun joka oli torikauheuden vuoksi toiminnassa, ja että miten hankalaa on kun ei voi tietää etukäteen kehen voi sotepalveluissa luottaa ja kehen ei, niin hän sohi sormellaan silmäkulmaansa kuten tapansa oli, jos en heti itse älynnyt itkeä vollottaa täysillä tilanteeni vuoksi.
Näihin aikoihin olin päässyt eroon psykiatri-psykoterapeutin minulle tuputtamista lääkityksistä ja saanut koko tunnekapasiteettini käyttööni ja vähitellen hallintaanikin, joten pystyin näkemään ja tuntemaan enemmän ja voimakkaammin, enkä siksikään ollut enää hänen vietävissä; ja sillä oli seurauksensa josta hän on tehnyt elämänsä tapahtumiin liittyvän päiväkirjamaisen merkinnän potilastietoihini - nyt on minun vuoro.
Mistä lie loppujen lopuksi ollut kysymys siinä, kun hänen vastaanottopaikkansa säätiön hallituksen puheenjohtaja (psykiatriassa ja psykoterapiassa tunnettu asiantuntija ja kouluttaja) kirjoitti minulle kirjeen, jossa ilmoitti että minun tulee kanteluun liittyvissä kysymyksissä asioida suoraan tämän uhkaavasti käyttäytyvän psykiatri-psykoterapeutin kanssa. Kirjeestä ei ilmennyt, onko hän ilmoittanut tai aikooko ilmoittaa minulta ja kyseisen psykoterapiapaikan ylilääkäriltä saamansa diagnosointiin, hoitoon, lääkitykseen (tämä psykiatri esimerkiksi aloitutti psykoosilääkitykseni, masennuksessa psykoottisia jaksoja hänen mukaansa, pöytälaatikkonsa pillereillä) ja kohteluun liittyvät vakavat ongelmat valvontaviranomaiselle, mutta kirjeestä kyllä ymmärsin, että siellä on ehkä moni potilas jättänyt pelon vuoksi kantelun tekemättä. Kirjeen jälkeen otin yhteyttä terveyskeskukseeni; älysin tehdä sen koska täällä roskapalstalla eräät olivat kertoneet saaneensa apua muilta julkisen puolen työntekijöiltä, vaikka olivat joutuneet vääryyksienkin kohteeksi.
- Anonyymi
miljardööritehtailijat eivät luovu noista koska nuo myrkyt veloitetetaan veronmaksajilta... ja myrkytetyt syövät niitä pakosta...
- Anonyymi
Kiitos teille jokaiselle, tänne roskapalstalle kirjoittaneille, jotka olette tietämättänne auttaneet myös minua jakamalla oikeaa ja tarpeellista tietoa masennuksesta sekä kertomalla omista masennus/traumahoitoihinne, lääkityksiinne ja psykoterapioihinne liittyvistä kokemuksista.
- Anonyymi
Olkaa hyvä vaan.
Tää on varmaankin just sitä vertaistukea. On aina helpottavaa tietää ettei ole ongelmiensa kanssa yksin eikä ainoa.
Eli on näistä palstoista joskus jotain hyötyäkin.
Hyvää kesän odotusta kaikille! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olkaa hyvä vaan.
Tää on varmaankin just sitä vertaistukea. On aina helpottavaa tietää ettei ole ongelmiensa kanssa yksin eikä ainoa.
Eli on näistä palstoista joskus jotain hyötyäkin.
Hyvää kesän odotusta kaikille!Mikä siinä kesässä on tuleeko siitä jotenkin mahtavaa vai mitä? Lähteekö lopulta henki sitä odotellessa.
- Anonyymi
Kiitos kaikille teille jotka kyseenalaistatte psykiatrien toimet.
Lääkkeet eivät monesta auta mitään ja psykiatrit monesti kirjoittavat lääkkeitä koska miljardeja tekevät lääkefirmat palkitsevat tästä heitä.
Monet lääkefirmat lähettävät lääkäreitä Tahitin ja Hawaijin kaltaisiin luksuskohteisiin mukamas konferenssi-matkoille. Käytännössä nämä ovat palkintomatkoja lääkäreille siitä että pakottavat potilaat syömään kyseisen lääkefirman tuotteita.
Onko kellään muulla kokemuksia suoranaisesta sadismista lääkäri tai hoitajakunnassa.
Tällaisia on mulla tullut vastaan. Siis lääkärin sadismia vaikka lääkärin pitäisi kai auttaa potilastaan.
Moni psykiatri tienaa 6000 euroa kuukaudessa siitä kun kirjoittaa reseptejä, oikeastaan psykiatrin työstä 90 prosenttia on lääkkeiden määräämistä.
Todella leppoisa ja helppo työ toi psykiatrina oleminen.- Anonyymi
Älkää haukkuko niitä psykiatreja, kun he tarvitsee teidän apua ja läsnäoloa selviytyäkseen arjesta. Sovitaan yhdessä, että kuunnellaan ja totellaan mitä heillä on annettavana, koska olisi ikävää nähdä heidän kärsivän työssään. Voimme auttaa psykiatrit yli vaikeiden tulkinta aikojen yksinkertaisilla, sekä rehellisillä vastauksilla. Heidän taloutensa on riippuvainen osingoista, joita heille voidaan määrätä tulokseen perustuvien tapausten osalta, siis nautitaan jokainen pilleri ja uskotaan heidän sanaansa. Toimeen tuleva ja pätevä psykiatri on ilo silmälle, sekä kaytöksellään luo iloa muihin hoitajiin. Yhteistyö jatkuessa pitempään voidaan pikku hiljaa alkaa tuomaan totuutta heille varovasti, ettei heidän maailmansa romahtaisi eikä tulisi turhia raivon purkauksia. Lääkkeetön maailma on vielä unelma, mutta ei mahdoton.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Älkää haukkuko niitä psykiatreja, kun he tarvitsee teidän apua ja läsnäoloa selviytyäkseen arjesta. Sovitaan yhdessä, että kuunnellaan ja totellaan mitä heillä on annettavana, koska olisi ikävää nähdä heidän kärsivän työssään. Voimme auttaa psykiatrit yli vaikeiden tulkinta aikojen yksinkertaisilla, sekä rehellisillä vastauksilla. Heidän taloutensa on riippuvainen osingoista, joita heille voidaan määrätä tulokseen perustuvien tapausten osalta, siis nautitaan jokainen pilleri ja uskotaan heidän sanaansa. Toimeen tuleva ja pätevä psykiatri on ilo silmälle, sekä kaytöksellään luo iloa muihin hoitajiin. Yhteistyö jatkuessa pitempään voidaan pikku hiljaa alkaa tuomaan totuutta heille varovasti, ettei heidän maailmansa romahtaisi eikä tulisi turhia raivon purkauksia. Lääkkeetön maailma on vielä unelma, mutta ei mahdoton.
Hihihii, kiitos kevennyksestä....:)
Suosittelen lukemaan Petteri Pietikäisen tietokirjan Hulluuden historia. Siitä saa perspektiiviä, ja kirjassa käsitellään jonkin verran myös psykiatrian nykytilannetta. Sekä Claes Anderssonin kirjan Hulluudestamme ja hulluudestanne. Anderssonhan oli paitsi poliitikko, myös runoilija ja kriittinen psykiatri. - Nyt kun kirjastot on koronarajoitusten jälkeen taas avattu.
Olen huomannut, että kaunokirjallisuus kertoo ihmispsyykestä paljon enemmän ja todempaa kuin mikään psykiatrian oppikirja. Kaunokirjallisuuden ja runouden lukeminen auttaa kyseenalaistamaan psykiatrian harjoittamaa ihmispsyyken esineellistämistä. Kirjallisuus kuvaa, kuinka todellisuus on moniulotteinen.
Anonyymi
11.05.2020 14:24 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hihihii, kiitos kevennyksestä....:)
Suosittelen lukemaan Petteri Pietikäisen tietokirjan Hulluuden historia. Siitä saa perspektiiviä, ja kirjassa käsitellään jonkin verran myös psykiatrian nykytilannetta. Sekä Claes Anderssonin kirjan Hulluudestamme ja hulluudestanne. Anderssonhan oli paitsi poliitikko, myös runoilija ja kriittinen psykiatri. - Nyt kun kirjastot on koronarajoitusten jälkeen taas avattu.
Olen huomannut, että kaunokirjallisuus kertoo ihmispsyykestä paljon enemmän ja todempaa kuin mikään psykiatrian oppikirja. Kaunokirjallisuuden ja runouden lukeminen auttaa kyseenalaistamaan psykiatrian harjoittamaa ihmispsyyken esineellistämistä. Kirjallisuus kuvaa, kuinka todellisuus on moniulotteinen.
Anonyymi
11.05.2020 14:24Helppoa on tehdä ihminen hulluksi.
Ota häneltä pois kaikki.
Katso miten kummallisesti hän käyttäytyy.
Claes Andersson, kirjasta Hulluudestamme ja hulluudestanne - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Helppoa on tehdä ihminen hulluksi.
Ota häneltä pois kaikki.
Katso miten kummallisesti hän käyttäytyy.
Claes Andersson, kirjasta Hulluudestamme ja hulluudestanneMadinfinland-sivustolla on juttu aiheesta. "Ylilääkinnän näkeminen rakenteellisena ja kaikkia koskevana ongelmana ei ole este sille, että potilaita arvostettaisiin hoidossa yksilöinä. Pikemminkin standardoitu ylilääkintä on este potilaan roolista luopumiselle ja hoitoon päätyvien hyvälle elämälle sekä itsensä toteuttamiselle."
Ylilääkintä on kaikkien ongelma
https://madinfinland.org/ylilaakinta-kaikkien-ongelma/
Kuten jutun kirjoittajakin toteaa, niin mt-järjestelmä kaipaisi isoa remonttia... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Madinfinland-sivustolla on juttu aiheesta. "Ylilääkinnän näkeminen rakenteellisena ja kaikkia koskevana ongelmana ei ole este sille, että potilaita arvostettaisiin hoidossa yksilöinä. Pikemminkin standardoitu ylilääkintä on este potilaan roolista luopumiselle ja hoitoon päätyvien hyvälle elämälle sekä itsensä toteuttamiselle."
Ylilääkintä on kaikkien ongelma
https://madinfinland.org/ylilaakinta-kaikkien-ongelma/
Kuten jutun kirjoittajakin toteaa, niin mt-järjestelmä kaipaisi isoa remonttia...Tuossapa tuo tuli aika hyvin, arvostus.
Kun psyykediagnoosin kerran saa niin siihen loppuu arvostus ihmisenä hyvinkin monessa paikassa ja asiassa.
Ja se ei ole mitään luuloa vaan täyttä totta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Helppoa on tehdä ihminen hulluksi.
Ota häneltä pois kaikki.
Katso miten kummallisesti hän käyttäytyy.
Claes Andersson, kirjasta Hulluudestamme ja hulluudestanneJuurikin noin.
Saamani erikoinen masennushoito, ja sen seurauksena tai jostain muusta syystä minuun kohdistunut henkinen väkivalta yleisemminkin sote-palveluissa, on johtanut lopputulokseen jossa minulta on viety kaikki. Mitään ei ole enää jäljellä. Mutta minä jatkan. Vähemmän on nyt enemmän. Myös elinvuosieni suhteen. Kyllä tämän jaksaa. Kunhan vaan muistaa kiertää avuntarjoajat kaukaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juurikin noin.
Saamani erikoinen masennushoito, ja sen seurauksena tai jostain muusta syystä minuun kohdistunut henkinen väkivalta yleisemminkin sote-palveluissa, on johtanut lopputulokseen jossa minulta on viety kaikki. Mitään ei ole enää jäljellä. Mutta minä jatkan. Vähemmän on nyt enemmän. Myös elinvuosieni suhteen. Kyllä tämän jaksaa. Kunhan vaan muistaa kiertää avuntarjoajat kaukaa.Silti esitätte uhrin roolia jatkuvasti vaikka vaihtoehtona olisi parantajan rooli. Hulluuden näkeminen ei voi riittää sen tuomitsemiseen, siis psykiatrian. Kävele metsässä ja löydä metsämansikka, laita se suuhusi ja koe. Laitetaanko kaikki elämässänne eteenne ja koette sen vai poistatteko kaiken laitetun?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Silti esitätte uhrin roolia jatkuvasti vaikka vaihtoehtona olisi parantajan rooli. Hulluuden näkeminen ei voi riittää sen tuomitsemiseen, siis psykiatrian. Kävele metsässä ja löydä metsämansikka, laita se suuhusi ja koe. Laitetaanko kaikki elämässänne eteenne ja koette sen vai poistatteko kaiken laitetun?
minkälaiselle psykiatrille metsäkävelyä suositteleva psykiatri on punainen vaate
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
minkälaiselle psykiatrille metsäkävelyä suositteleva psykiatri on punainen vaate
Patoutuneelle, jonka ajatuksissa on vain jatkuva itsekeskeisyys. Ajatuksissasi olet aina vapaa, jos tunnet tuoksun voit tuntea. Mistä se tuoksu tulee?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Silti esitätte uhrin roolia jatkuvasti vaikka vaihtoehtona olisi parantajan rooli. Hulluuden näkeminen ei voi riittää sen tuomitsemiseen, siis psykiatrian. Kävele metsässä ja löydä metsämansikka, laita se suuhusi ja koe. Laitetaanko kaikki elämässänne eteenne ja koette sen vai poistatteko kaiken laitetun?
Harmistuit psykiatrian tuomitsemisesta, ja siitäkö myös, että se oli sote-kentällä potilas, jolla ensimmäisenä alkoivat hälytyskellot soimaan, ensin hiljaa ja sitten niin kovaa että vaientamisiskuista huolimatta potilas tiesi tekevänsä oikein kun ei ollut hiljaa kokemistaan vääryyksistä, sekö nyt suututtaa kun nujerrettu jaksoi ja siksi psykiatrian erikoissairaanhoidon alana oli lopulta pakko tunnustaa, tilanne vaikuttaa nyt pahalta, joukosta on paljastunut psykiatri jonka parantajan rooli on perustunut palturin puhumiseen ja vakavaa vääryyttä kokeneen uhrin huijaamiseen, ja...
Eikö kukaan ole kertonut sinulle, että sellainen psykiatri joka harjoittaa ammattiaan puoskarin tavoin ja hyväksikäyttää potilasta julmasti ja iljettävästi, pitää heti käräyttää valvontaviranomaisille, ja että psykiatrien keskuuteen pinttynyt vastavuoroinen pimityskulttuuri ei ole suomalaisen lääkärikunnan arvostamaa kollegiaalisuutta, vai onko niin että kerrottu on mutta kohdallasi pinttynyt tahra... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Harmistuit psykiatrian tuomitsemisesta, ja siitäkö myös, että se oli sote-kentällä potilas, jolla ensimmäisenä alkoivat hälytyskellot soimaan, ensin hiljaa ja sitten niin kovaa että vaientamisiskuista huolimatta potilas tiesi tekevänsä oikein kun ei ollut hiljaa kokemistaan vääryyksistä, sekö nyt suututtaa kun nujerrettu jaksoi ja siksi psykiatrian erikoissairaanhoidon alana oli lopulta pakko tunnustaa, tilanne vaikuttaa nyt pahalta, joukosta on paljastunut psykiatri jonka parantajan rooli on perustunut palturin puhumiseen ja vakavaa vääryyttä kokeneen uhrin huijaamiseen, ja...
Eikö kukaan ole kertonut sinulle, että sellainen psykiatri joka harjoittaa ammattiaan puoskarin tavoin ja hyväksikäyttää potilasta julmasti ja iljettävästi, pitää heti käräyttää valvontaviranomaisille, ja että psykiatrien keskuuteen pinttynyt vastavuoroinen pimityskulttuuri ei ole suomalaisen lääkärikunnan arvostamaa kollegiaalisuutta, vai onko niin että kerrottu on mutta kohdallasi pinttynyt tahra...On kyllä mennyt jo kauan sitten usko siihen kun sanotaan että jokin on pielessä psykiatrian hoitopuolella ja tarttis varmaan tehdä jotain.
Miksei sitten mitään tehdä, pelkkää sanahelinää.... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On kyllä mennyt jo kauan sitten usko siihen kun sanotaan että jokin on pielessä psykiatrian hoitopuolella ja tarttis varmaan tehdä jotain.
Miksei sitten mitään tehdä, pelkkää sanahelinää....Vikaa on koko sote-järjestelmässä. Suomalainen sossukäytäntö lapioi elämäntilanteestaan huolestuneita ihmisiä psykiatrian potilaiksi. Sen jälkeen ihmisellä ei ole paluuta normaaliin elämään. Stigmatisoitu ei saa enää koskaan tarvitsemaansa oikeaa apua.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vikaa on koko sote-järjestelmässä. Suomalainen sossukäytäntö lapioi elämäntilanteestaan huolestuneita ihmisiä psykiatrian potilaiksi. Sen jälkeen ihmisellä ei ole paluuta normaaliin elämään. Stigmatisoitu ei saa enää koskaan tarvitsemaansa oikeaa apua.
Tuon oon kyllä huomannut ettei stigman takia saa hoitoa somaattisiin vaivoihin.
Ainakin pirun vaikeaa se on ja kestää turhan kauan ennenkuin ketään kiinnostuu että saattaa jotain vikaa ollakin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuon oon kyllä huomannut ettei stigman takia saa hoitoa somaattisiin vaivoihin.
Ainakin pirun vaikeaa se on ja kestää turhan kauan ennenkuin ketään kiinnostuu että saattaa jotain vikaa ollakin.Mun kohdalla psykiatri eikä muutkaan lääkärit tunnistanu masennuksen hoidon haittoja ja vieroitusoireita. Kun ite sanoin hoidosta vastaavalle psykiatrille että voisko olla jatkuvan huonon voinnin ja pahalta tuntuvien vaivojen syynä lääkehaitat, kroppa ei taivu eikä pää ole alkanu toimimaan hoidosta huolimatta jne. niin ei voi olla, ei ole lääkehaittoja, psykiatri vaan sano. Ja kun sanoin että entäs oisko nyt vieroitusoireitakin varsinkin kun on ollu samanlaista aiemminkin kun on lääkitystä yritetty hänen ohjeilla ja seurannassa purkaa, niin ei voi olla, psykiatri sano siihenkin. Psykiatrin mielestä haittoja ei ole ollut eikä vieroitusoireita. Mua ei kuunneltu missään eikä uskottu. Mitä enemmän hyrränä pyörin terveydenhuollossa sitä enemmän psykiatri vaan toisteli että hyvä kun tutkitaan että selviää ettei oo mitään tosi vakavaa ja jos on niin sut voidaan ajoissa hoitaa. No huhhuh. Että ei olis tosi vakavaa. Tästähän mun huolet vaan kasvoi entisestään. Lopulta kropan pettämiseen tuli diagnoosi toiminnallinen häiriö. Ja passskan marjat. Kuvio selvisi mulle kun pääsin eroon haitallisesta hoidosta ja sitten oikean tiedon ja vertaistuen avulla aloin selvitä vaikeista pitkäkestoisista vieroitusoireista. Se hyvä puoli siinä muitten lääkäreitten riesana pyörimisestä oli, että en enää ollut ainoastaan psykiatrin (vastaanotto pelkästään yksityissektorilla) hoidossa vaan mun tilanteesta alko kertyä tietoa julkisen puolen potilaskertomuksiin. Sitten kerran kun mun oli ihan pakko hakea apua terveydenhuollosta niin yks oman terveskeskuksen lääkäri tajus laskea mitä on 1 1 ja sen jälkeen en enää ollu ainut jolle mun hoitokuvio selvisi ja joka sai ns. juonen päästä kiinni. (kiireesti kirjoitettu)
- Anonyymi
Kuvittelenko koskaan äänestäneeni vai luulinko ainoastaan.
- Anonyymi
Mää aikoinaan pyöritin grilliä, sen yksi annos oli masennus, se sisälsi yhden jauhelihapihvin ja maksoi 15 euroa. Kauppa kävi kuin häkä.
- Anonyymi
Kommentissasi on pihvi.
Omavalvonta on tuottava innovaatio grillin pyörittämisessäkin.
- Anonyymi
Ihmisiä joilla diagnosoidaan joku mielenterveyden häiriö on PALJON. Psykiatrian vääryydet alkavat väkisinkin tulemaan valoon. Kannustaisin jokaista puhumaan kokemuksistaan ilman häpeää. Joukossa on voimaa. Emme ole toisen luokan kansalaisia?
Itse olen syönyt neuroleptejä melkein 20 vuotta psykoosin ehkäisemiseksi. Neuroleptit lamaavat valitettavasti juuri niitä toimintoja joiden kerrotaan kuuluvan sairauteen/ sairauden kulkuun. Neuroleptin käyttäjä saa mielestäni sanoa hyvästit kuntoutumiselleen ja työkyvylleen. Normaaliin työhön ei kykene lääketokkurassa. Jos lääke ei väsytä se aiheuttaa akatisiaa, pakkoliikkeitä, impulssikontrollin häiriöitä. Neuroleptin aiheuttamaan oireeseeni; kykyyn olla tuntematta nautintoa, olen napsinut masennuslääkkeitä. Elämäni neurolepteissä on mennyt kuin sumussa. Herätkää! Missä on aito välittäminen, puhuminen..- Anonyymi
Lopetin neuroleptit muutama vuosi sitten. Tosin lääkäri väitti mulle että pitäisi syödä niitä ennaltaehkäisevästi.
Kieltäydyin ja sanoin että katsotaan sitten uudestaan jos se psykoosi tulee.
Lopetin ajat sitten päihteiden ym. käytön enkä ole psykoosia sen jälkeen sairastanut.
Pystyin kyllä yhdistämään psykoottiset oireet siihen kaikenlaisten aineiden kanssa sekoiluun.
Yleensä psykoosi tuli kannabiksesta tai erilaisten vieroitusoireiden yhteydessä.
Nyt kun en enää ole lääkkeitä käyttänyt on elämänlaatu palannut suht normaaliksi. Aivot toimivat huomattavasti paremmin vaikkei enää niin hyvin kuin jos en olisi ikinä lääkkeitä käyttänyt.
Tosin on myös fyysistä vaivaa jäänyt muistuttamaan vanhoista huuruisista ajoista.
- Anonyymi
Kyllä masennuslääkkeet ovat syvältä. Itse halusin lääkityksen, koska rinta tuntui kireältä, leposyke korkealla ja sain ahdistus/paniikkikohtauksia. Työterveydessä ei suositeltu, koska alkaisin luottaa lääkkeeseen ja sitä voisi olla VAIKEA lopettaa, näin sanoi psykologi.
Elämässä sattui monta vastoinkäymistä vuoden sisään, josta oireiluni ilmeisesti johtui. Koin terapiaan hakeutumisen hankalaksi, joten marssin paikalliseen terveyskeskukseen ja alta aikayksikön oli ssri resepti kourassa. Jo 1/4 annos hoitoannoksesta antoi viitteitä sivuoireista ja kun annosta nostettiin ne voimistuivat ja lopulta johti siihen, että otin melkein hengen itseltäni. En itse ymmärtänyt syytä tähän vasta kuin jälkeenpäin. Söin kuitenkin lääkettä 2kk puolikkaalla annoksella, mutta oireet eivät koskaan poistuneet. Tuon jälkeen halusin lopettaa lääkkeet, mutta ei olisi annettu lopettaa. Sain kuitenkin tahtoni läpi ja ohje oli, että voin lopettaa samantien, koska pieni annos ja vähän aikaa vaan syönyt. Noh, tilanne helpottikin heti, mutta noin 2 viikkoa lopetuksesta, yhdessä yössä laskeuduin helvettiin. Joka kestää edelleen 8.5kk lopetuksesta. Olen jo paremmassa kunnossa, mutta menee vielä kuukausia ellei jopa ainakin vuosi ennen kuin tulen normaaliksi, jos tulen. Sain aivan järkyttävät vieroitusoireet tuosta myrkystä. Ihme, että olen selvinnyt hengissä. Lähdinkin lopetuksen jälkeen yksityiselle puolelle ja ensimmäisenä sanottiin, että onneks et syönyt lääkettä kauempaa. Se ei sopinut minulle. Luulin olevani todella mielisairas oireideni kanssa. Olen pitänyt aina itseäni täysin normaalina ja iloisena ihmisenä, mutta kaikki muuttui silmän räpäyksessä. Terapeutti sanoi, että olen sen ikäinen, että en voi sairastua enään mielisairauteen, koska olen liian vanha siihen. Nyt uskon tähän, koska 6kk lopetuksesta aloin nähdä pieniä valonpilkahduksia ja oireeni ovat alkaneet hiipumaan. Silti jokainen päivä on edelleen jonkinlainen taistelu, että sen saa menemään iltaan. Ikinä en tule enää noita paskoja syömään, se on varma. Saa nähdä minkälaiset traumat tästä jää itseeni. Onneksi monet sanovat, että ne asiat kyllä unohtuu, koska vieroitusvaiheessa ihminen on aivan pihalla muutenkin eikä niitä tahdo muistaa jälkeenpäin. En yhtään ihmettele, että kun näitä hurjia tapahtumia käy maailmalla, niin lääketehtaat maksavat itsensä kipeäksi siitä, ettei näiden ihmisten lääkitystietoja päästetä julkisuuteen. Tekisi mieli haastaa lääkeyhtiö oikeuteen, mutta eipä siinä ole mitään järkeä. Olen erittäin vihainen sillä lääkitys on pilannut elämäni nyt kohta vuodeksi ja saa nähdä kuinka kauan tämä jatkuu vielä. - Anonyymi
Siis Suomessa on 500 000 ihmistä koukussa näihin lääkkeisiin. Se selittää osaltaan myös näiden ihmisten käyttäytymistä.
- Anonyymi
"Otin melkein hengen itseltäni"
Tämä viittaa siihen, että kirjoittaja olisi kokenut jossain vaiheessa akatisiaa. Se on tuskaista levottomuutta, joka tulee osalle SSRI-lääkkeiden käyttäjistä, ja johtuu hermovälittäjäaineen liian suuresta määrästä hermosoluvälissä. Akatisia johtaa joissakin tapauksissa itsemurhiin ja murhiinkin. Akatisia on vain yksi masennuslääkkeiden vaarallisista sivuvaikutuksista. Akatisialle altistaa hidas lääkeaineenvaihdunta, joka voitaisiin saada selville testaamalla potilas verikokeella ennakkoon, mutta testejä harvoin tehdään.
Masennuslääkitys ja väkivalta
http://akukopakkala.fi/masennuslaakitys-ja-vakivalta/ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Otin melkein hengen itseltäni"
Tämä viittaa siihen, että kirjoittaja olisi kokenut jossain vaiheessa akatisiaa. Se on tuskaista levottomuutta, joka tulee osalle SSRI-lääkkeiden käyttäjistä, ja johtuu hermovälittäjäaineen liian suuresta määrästä hermosoluvälissä. Akatisia johtaa joissakin tapauksissa itsemurhiin ja murhiinkin. Akatisia on vain yksi masennuslääkkeiden vaarallisista sivuvaikutuksista. Akatisialle altistaa hidas lääkeaineenvaihdunta, joka voitaisiin saada selville testaamalla potilas verikokeella ennakkoon, mutta testejä harvoin tehdään.
Masennuslääkitys ja väkivalta
http://akukopakkala.fi/masennuslaakitys-ja-vakivalta/Ei ollut akhastiaa, vaan pelkästään erittäin kovaa pakonomaista itsetuhoisuutta. Ei pelkästään ajatuksia, vaan jopa käyttäytymistä.
Ja lääkkeen lopetuksen jälkeen se oli vielä paljon, paljon pahempaa. Lisäksi siihen depersonalisaatio, harhaluuloisuus, yleinen harhaisuus muutenkin, pakkoajatukset itsensä ja muiden ihmisten vahingoittamisesta, unettomuus, ja jos nukuin näin painajaisia, aivan täysin poskettoman kovaa ahdistusta ja erittäin syvää masennusta. Näitä oireita ei ollut koskaan ennen.
Sekä psykiatri yksityisellä puolella että psykoterapeutti kuitenkin uskoivat minua sekä sanoivat, että näistä masennuslääkkeiden lopetusoireista on vasta viime vuonna ollut puhetta minkälaisia ne saattavat olla! Onneks en mennyt enää normi lekuriin noilla oireilla. Miuthan ois laitettu suljetulle ja pumpattu täyteen lääkettä. Ja mitään ihmepilleriä näihin oloihin ei ole. Palaaminen samalle lääkkelle tai jollekin muulle pidemmän puoliintumisajan ssri:lle olisi ainut mahdollisuus, mutta sekin oli jo myöhäistä ennen kuin sain selville, että mistä tämä kaikki johtui. Ja arvaatte varmaan tekikö mieli enää palata lääkkelle, koska vaihtoehtona olisi ollut vielä voinnin huonontuminen kun aloitusoireet pamahtaisi siihen päälle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ollut akhastiaa, vaan pelkästään erittäin kovaa pakonomaista itsetuhoisuutta. Ei pelkästään ajatuksia, vaan jopa käyttäytymistä.
Ja lääkkeen lopetuksen jälkeen se oli vielä paljon, paljon pahempaa. Lisäksi siihen depersonalisaatio, harhaluuloisuus, yleinen harhaisuus muutenkin, pakkoajatukset itsensä ja muiden ihmisten vahingoittamisesta, unettomuus, ja jos nukuin näin painajaisia, aivan täysin poskettoman kovaa ahdistusta ja erittäin syvää masennusta. Näitä oireita ei ollut koskaan ennen.
Sekä psykiatri yksityisellä puolella että psykoterapeutti kuitenkin uskoivat minua sekä sanoivat, että näistä masennuslääkkeiden lopetusoireista on vasta viime vuonna ollut puhetta minkälaisia ne saattavat olla! Onneks en mennyt enää normi lekuriin noilla oireilla. Miuthan ois laitettu suljetulle ja pumpattu täyteen lääkettä. Ja mitään ihmepilleriä näihin oloihin ei ole. Palaaminen samalle lääkkelle tai jollekin muulle pidemmän puoliintumisajan ssri:lle olisi ainut mahdollisuus, mutta sekin oli jo myöhäistä ennen kuin sain selville, että mistä tämä kaikki johtui. Ja arvaatte varmaan tekikö mieli enää palata lääkkelle, koska vaihtoehtona olisi ollut vielä voinnin huonontuminen kun aloitusoireet pamahtaisi siihen päälle.Lisään vielä tähän että joo, olihan se ehkä ahdistusta mitä oli ennen lääkitystä tai sitten ei ollut.
Kuitenkaan sitä ei voi MILLÄÄN mittakaavalla verrata siihen ahdistukseen mikä lääkkeen lopetuksesta tuli, ei millään. Se on jotain kertakaikkisen hirvittävän kovaa ahdistusta, johon ei millään voi ihminen tottua. Uskon että sellaista ahdistusta ei voi kukaan kokea, ellei ole yrittänyt lääkitystä lopettaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lisään vielä tähän että joo, olihan se ehkä ahdistusta mitä oli ennen lääkitystä tai sitten ei ollut.
Kuitenkaan sitä ei voi MILLÄÄN mittakaavalla verrata siihen ahdistukseen mikä lääkkeen lopetuksesta tuli, ei millään. Se on jotain kertakaikkisen hirvittävän kovaa ahdistusta, johon ei millään voi ihminen tottua. Uskon että sellaista ahdistusta ei voi kukaan kokea, ellei ole yrittänyt lääkitystä lopettaa.Et ole yksin kokemuksiesi kanssa.
Täällä esim tarina jostain joka sai pakonomaisia ajatuksia vahingoittaa muita vieroituksessa Efexorista
https://www.washingtonpost.com/health/i-spent-half-my-life-on-antidepressants-today-im-off-the-medication-and-feel-all-right/2020/01/03/af446dc8-1796-11ea-9110-3b34ce1d92b1_story.html
Lääkärit eivät edelleenkään tunnu tajuavan riskejä tai pitkäkestoista harmia mitä voi seurata kun potilas laitetaan vuosiksi lääkityksille ja kun ne sitten puretaan(usein liian nopealla pudotuksella, liian isoin pudotuksin. Tosin joillakin hidaskin vähennys voi olla haastava koska keho on tottunut olemaan lääkkeen vaikutuksen alla ja mukautunut siihen vuosien saatossa tekemällä muutoksia)
Ollaan valmis pelaamaan venäläistä rulettia ihmisten hyvinvoinnilla ja lääkkeitä määrätään paljon. Tämä nähdään silti oikeutetuksi. Osa kärsii lääkitysten takia suhteettoman paljon. Pahimmillaan potilas ajautuu lääkekierteeseen kun vieroitusoireita lääkitään lisää ja seurauksena on pitkäkestoinen kärsimys. Harmit voi olla pitkäkestoisia. Kestää jopa kuukausia tai vuosia. Kenties jotain pysyvääkin harmia voi lääkkeistä jäädä joillekin?
Depersonalisaatio, jopa pysyvät seksihaitat, akatisia, sisäinen levottomuus, nukkumisen häiriöt ja unihäiriöt, väkivaltaiset ja itsemurha ajatukset, impulssikontrollin muutokset ym on niitä vaiettuja puolia masennuslääkkeissä. Tabu. Josta ollaan hiljaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et ole yksin kokemuksiesi kanssa.
Täällä esim tarina jostain joka sai pakonomaisia ajatuksia vahingoittaa muita vieroituksessa Efexorista
https://www.washingtonpost.com/health/i-spent-half-my-life-on-antidepressants-today-im-off-the-medication-and-feel-all-right/2020/01/03/af446dc8-1796-11ea-9110-3b34ce1d92b1_story.html
Lääkärit eivät edelleenkään tunnu tajuavan riskejä tai pitkäkestoista harmia mitä voi seurata kun potilas laitetaan vuosiksi lääkityksille ja kun ne sitten puretaan(usein liian nopealla pudotuksella, liian isoin pudotuksin. Tosin joillakin hidaskin vähennys voi olla haastava koska keho on tottunut olemaan lääkkeen vaikutuksen alla ja mukautunut siihen vuosien saatossa tekemällä muutoksia)
Ollaan valmis pelaamaan venäläistä rulettia ihmisten hyvinvoinnilla ja lääkkeitä määrätään paljon. Tämä nähdään silti oikeutetuksi. Osa kärsii lääkitysten takia suhteettoman paljon. Pahimmillaan potilas ajautuu lääkekierteeseen kun vieroitusoireita lääkitään lisää ja seurauksena on pitkäkestoinen kärsimys. Harmit voi olla pitkäkestoisia. Kestää jopa kuukausia tai vuosia. Kenties jotain pysyvääkin harmia voi lääkkeistä jäädä joillekin?
Depersonalisaatio, jopa pysyvät seksihaitat, akatisia, sisäinen levottomuus, nukkumisen häiriöt ja unihäiriöt, väkivaltaiset ja itsemurha ajatukset, impulssikontrollin muutokset ym on niitä vaiettuja puolia masennuslääkkeissä. Tabu. Josta ollaan hiljaa.Jotkut reagoi lääkkeisiin huonosti eikä tarvi kuin lyhyt käyttöaika ja harmeja tulee. Toisten keho sietää lääkityksiä huonommin. Pitempi käyttöaika ja isommat lääkeannokset altistaa vieroitusoireille . Sinun tapauksessa voi olla ettet ole alunperinkään reagoinut lääkkeeseen hyvin.
Täällä yksi lyhyen käyttöajan ongelmatarina:
https://medium.com/@marc.reinsdorfer/how-antidepressants-destroyed-my-life-fb965cfcf92d - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et ole yksin kokemuksiesi kanssa.
Täällä esim tarina jostain joka sai pakonomaisia ajatuksia vahingoittaa muita vieroituksessa Efexorista
https://www.washingtonpost.com/health/i-spent-half-my-life-on-antidepressants-today-im-off-the-medication-and-feel-all-right/2020/01/03/af446dc8-1796-11ea-9110-3b34ce1d92b1_story.html
Lääkärit eivät edelleenkään tunnu tajuavan riskejä tai pitkäkestoista harmia mitä voi seurata kun potilas laitetaan vuosiksi lääkityksille ja kun ne sitten puretaan(usein liian nopealla pudotuksella, liian isoin pudotuksin. Tosin joillakin hidaskin vähennys voi olla haastava koska keho on tottunut olemaan lääkkeen vaikutuksen alla ja mukautunut siihen vuosien saatossa tekemällä muutoksia)
Ollaan valmis pelaamaan venäläistä rulettia ihmisten hyvinvoinnilla ja lääkkeitä määrätään paljon. Tämä nähdään silti oikeutetuksi. Osa kärsii lääkitysten takia suhteettoman paljon. Pahimmillaan potilas ajautuu lääkekierteeseen kun vieroitusoireita lääkitään lisää ja seurauksena on pitkäkestoinen kärsimys. Harmit voi olla pitkäkestoisia. Kestää jopa kuukausia tai vuosia. Kenties jotain pysyvääkin harmia voi lääkkeistä jäädä joillekin?
Depersonalisaatio, jopa pysyvät seksihaitat, akatisia, sisäinen levottomuus, nukkumisen häiriöt ja unihäiriöt, väkivaltaiset ja itsemurha ajatukset, impulssikontrollin muutokset ym on niitä vaiettuja puolia masennuslääkkeissä. Tabu. Josta ollaan hiljaa.Toi Efexor on sama lääke jota nykyään kaupataan nimellä Venlafaxin.
Parissa edellisessä kommentissa on lueteltu paljon erilaisia oireita joita on tullut vieroitusoireissa. Mulla niitä kaikkia oireita oli vahvojen lääkitysten aikana.
Itsetuhoisuuteni alkoi nuorena heti kun aloin käyttää mielialalääkkeitä, masennuslääkkeitä ja neuroleptejä.
Alkuun kun oli pelkästään bentsoja niin siinä vaiheessa ei ollut vielä itsetuhoisuutta.
Lääkkeitä käytin yhteensä n. 15 vuotta. Koko sen ajan olin itsetuhoinen, sekä ajatuksiltani että käytökseltäni.
Kun lopetin lääkitykset niin itsetuhoisuus hävisi täysin. Enää en edes pysty ajattelemaan että jollain lailla satuttaisin itseäni.
Huomasin myös kun söin silloin 10 vuotta Zyprexaa että mulla oli jatkuvasti lihaskramppeja jaloissa eikä niihin auttanut mikään, edes magnesium joka yleensä pitäisi auttaa.
Krampit alkoivat kun aloitin kyseisen lääkkeen käytön ja loppuivat kun lopetin lääkityksen. Eli ei ole vaikea laskea yksi plus yksi, että siitä lääkkeestä johtui.
Nykyään olen hyvinkin lääkekielteinen juuri niiden lääkehuuruissa viettämieni vuosien takia. En halua enää samanlaista elämää.
- Anonyymi
Miksi psykiatrit eivät kirjoita näistä haittatiedoista julkisesti kun kerran tietävät? Sama juttu yhdessä työterveyshuollossa. Työterveyslääkäri lähes naureskeli potilaan kertomille hälyttävän haitallisille oireille joita pamahti päälle masennuslääkityksen alussa eivätkä poistuneet vaan olo vain paheni. Potilas pääsi työterveydessä psykiatrin vastaanotolle, joka otti potilaan oireet heti vakavasti ja lääkitys lopetettiin.
- Anonyymi
Yhdessä youtubessa olevassa videossa kerrotaan 10 yleisintä vaikeaa vieroitusoireitta, jotka ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu. Minulla näistä kymmenestä on ollut kahdeksan.
Ihme, että Suomen kaltaisessa maassa ei päästä jyvälle näistä lopetusoireista. Okei, ne saattavat olla samoja kuin mihin lääkitys on määrätty, silloin sen tunnistaminen on hankalaa. Lääke poistuu nopeasti kehosta, kun se lopetetaan ja nämä varsinaiset oireet ovat niitä sähköiskuja ja muuta. Mutta todellinen aivojen palautuminen tässä vaiheessa vasta alkaa. 3-4 kuukauden kohdalla alkaa yleensä ahdistus ja masennusjakso joka voi kestää vuodenkin, mutta se on lääkkeestä johtuvaa! Ja se on yleensä paljon pahempaa kuin aiempi masennus. Itse arvion sen vieroitusoireeksi, koska en ollut vastaavaa koskaan kokenut ja se alkaa mennä ohi. Ihmeellistä, että kaikki mahdolliset oireet joita lopetuksesta tulee tulkitaan ’sairauden uusiutumiseksi’ ja lääkitystä jatketaan vaikka ne olisivat täysin erilaisia kuin mihin lääke on alunperin määrätty.
- Anonyymi
Lukekaa Kiinalainen lääketiede Elina Hytönen masennus.Suomessa toimii lääkejätti kansainvälinen liikevaihto 26500 mdr.Eli ihan posketon.Ajatelkaa mikä bisnes.
- Anonyymi
Toivon, että nykyinen biologiaan painottunut suuntaus häviää psykiatriasta taka-alalle ja lähtölaskenta on alkanut. Valitettavasti tuolle tieteenalalle on annettu oikeus jopa väkisinlääkitä ihmisiä. Elämäni karsein kokemus oli mennä osastolle kärsiessä masennuslääkkeiden vaikeista vieroitusoireista (mm.ahdistus, sisäinen levottomuus,unettomuus, mielialanvaihtelut) joita pahennettiin uusilla lääkkeillä. Sen seurauksia olen vuosia yrittänyt parantaa kun he pääsivät minua lääkitsemään, ihan urakalla. Olo oli kuin bensaa olisi heitetty liekkeihin kun vieroitusoireista kärsivänä minulle määrättiin uusia lääkkeitä ja olo oli kirjaimellisesti kuin olisi halunnut päästä nahoistaan, ja kidutusta. Hermoston ja välittäjäaineiden sotkeminen noilla lääkkeillä voi aiheuttaa kiduttavan olon missä hoidon sijaan saa kasvavaa levottomuutta, ahdistusta, kognitio heikkenee, olo on kuin kidutettaisiin hermostossa kun kroppa sekaisin eri lääkkeillä ja uni häiriintyy. Ja mitäs psykiatrialla on sitten tarjota? Lisää leimoja! Lisää pillereitä. Loputon kidutuksen kierre.
Hyssytellään ja on tabu että potilaiden vointia voidaan merkittävästi huonontaa kyseisellä "hoidolla". Tuollainen mitään hoitoa ole sekoittaa toisen kehoa entisestään vieroituksessa uusilla pillereillä ja kun olo heikkenee, niin diagnosoida sitä uusin nimityksin. Hävetkää mitä teette psykiatria lääkkeillänne! Esitätte tietävänne mitä teette ja että olette olevanne jotain tieteilijöitä mutta saatte aikaan kovaa vahinkoa eikä vaikuta että juuri on ollut kiinnostusta tutkia hoitokeinojenne harmeja hyötyjen sijaan.
Olo alkoi parantua kun hain apuni muualta, muilta vieroittautujilta. Monen vieroittautujien pitää tehdä niin koska ummistatte silmänne ja suljette korvanne lääkkeiden harmeista. Selvisin, mutta kiitos ei kuulu teille.- Anonyymi
Hieno kirjoitus. Yksi täsmennys: "Valitettavasti tuolle tieteenalalle on annettu oikeus jopa väkisinlääkitä ihmisiä. " Psykiatria ei ole oikea tieteenala, vaan näennäistiedettä. Sen teoriat eivät ole tieteellisesti muodostettuja, vaan kehäpäätelmiä. Empiirinen tutkimus perustuu näille teoreettisille kehäpäätelmille. Näennäistieteenä psykiatria ei myöskään etene eikä korjaa virheitään, kuten oikeat tieteenalat tekevät. Muu lääketiede on tiedettä, psykiatria ei.
Psykiatria on eräänlainen uskomusjärjestelmä. Sen perusoletukset ovat uskomuksia, eivät tiedettä.
Psykiatrialla on myös uskonnon piirteitä, ja se on nyky-yhteiskunnassa alaa vallatessaan ottanutkin jossain määrin sen paikan, mikä uskonnolla ennen oli.
- Anonyymi
Milloinhan lääkäri uskoisi potilasta. Aivan uskomattomia tarinoita.. siis USKOMATTOMIA! Lääkäreille tulisi sisällöttää opiskeluun jakso jossa heidät altistetaan psyykenlääkkeille, mieluiten injektiona pakkokeinoja käyttäen.
- Anonyymi
Kyllä, vaikka puoleksi vuodeksi ja sen jälkeen nykyisen käypähoitosuosituksen mukaan parissa viikossa kuiville. Tietäisivät sitten miltä se tuntuu. Vuosikymmenien tupakan poltto ja jopa heroiinista vieroitus on todettu kävelemiseksi puistossa verrattuna masennuslääkkeistä eroon pääsyyn. Se antaa vähän perspektiiviä mistä on kyse.
Lisäksi luin hauskan artikkelin, jossa kerrottiin masennuksen paranevan juuri sillä, että selviää hengissä vieroitusoireista. Ei tule koskaan masentumaan se jälkeen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä, vaikka puoleksi vuodeksi ja sen jälkeen nykyisen käypähoitosuosituksen mukaan parissa viikossa kuiville. Tietäisivät sitten miltä se tuntuu. Vuosikymmenien tupakan poltto ja jopa heroiinista vieroitus on todettu kävelemiseksi puistossa verrattuna masennuslääkkeistä eroon pääsyyn. Se antaa vähän perspektiiviä mistä on kyse.
Lisäksi luin hauskan artikkelin, jossa kerrottiin masennuksen paranevan juuri sillä, että selviää hengissä vieroitusoireista. Ei tule koskaan masentumaan se jälkeen.Siis tupakasta eroon pääsy...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kyllä, vaikka puoleksi vuodeksi ja sen jälkeen nykyisen käypähoitosuosituksen mukaan parissa viikossa kuiville. Tietäisivät sitten miltä se tuntuu. Vuosikymmenien tupakan poltto ja jopa heroiinista vieroitus on todettu kävelemiseksi puistossa verrattuna masennuslääkkeistä eroon pääsyyn. Se antaa vähän perspektiiviä mistä on kyse.
Lisäksi luin hauskan artikkelin, jossa kerrottiin masennuksen paranevan juuri sillä, että selviää hengissä vieroitusoireista. Ei tule koskaan masentumaan se jälkeen.No se ainakin opettaisi jotain mitä he eivät kirjoista voi oppia. Monella tuntuu olevan käsitys kuin lääke parantaa ja otettu lääke auttaa. Valitettavasti joskus nuo lääkkeet aikaansaavat niin pahan olon ettei potilas ole sellaista koskaan aikaisemmin kokenut. Ei auta että psykiatria injektioruiskuineen on sitten hoitamassa potilasta lisää, vähätellen potilaan kokemusta kokemistaan harmeista! Sillä hoidolla voi olla että potilas ei ole koska enää täällä käppäisemässä kun lääkeharmeja hoidetaan lääkkeillä. Paha kierre.
Kun selviää yhdistä pahoista vieroitusoireista hengissä, sana masennus alkaa olemaan vitsi.
- Anonyymi
Olisiko Käypähoitosuosituksessa ollenkaan huomioitu vaikeammat vieroitusoireet, jos Britanniassa ei olisi muutettu hoitosuosituksia huomioimaan ne paremmin mikä varmaan vaikutti paljon Suomessakin? Britanniassakin vaikutti että auktoriteettitaho ei meinannut aluksi ottaa kuuleviin korviinsakaan riskejä masennuslääkevieroituksesta vaan se vaati kampanjointia, kriittisiä mielenterveysammattilaisia, aktivismia, painostusta ym että niihin alettiin kunnolla herätä. https://www.madinamerica.com/2018/03/antidepressant-anarchy-uk/
Huomioidaanko niitä uusissa suosituksissa kunnolla, että potilaat saavat riittävän infon harmeista määräyshetkellä - myös yleislääkäreiltä? Minulla on sellainen tunne että psykiatria haluaa kieltää sen verran kun pystyvät lääkeharmeja eivätkä koe tarvetta nostaa niitä tapetille suojellakseen omaa alaansa, vasta kun yleinen mielipide kehittyy enemmän ongelmia huomioivaksi ja riittävän monta potilasta on satutettu niillä vuosien mittaan niin on aika muutokselle. Kun mediakin alkaa kirjoittamaan harmeista eikä ne ole enää pimennossa. Usein media lähes kritiikittä rummuttaa uusia tehokkaita lääkkeitä mikä on kuin promootiota niille. Riittää että psykiatri vain arvioi lääkkeen potilaalle tehokkaaksi, ei niin että potilasta kunnioitettaisiin sen verran että hänelle myös annettaisiin päätös kunnolla tutustua harmeihin.
Lääkeharmien tiedostaminen vaikuttaa olevan hidas prosessi. Vuosikymmeniä. Näin kävi bentsojen ja masislääkkeiden harmien kuten viekkareiden kanssa. Minä aikana moni potilas tietämättömänä harmeista (ei kuule niitä lääkäriltään), oppii ne kantapään kautta. Harmeja alkaa näkyä esim nettifoorumeilla missä potilaat etsii apua toisiltaan kun lääkäri vaan hokee että "ei kai nyt tuommoista".
Tuntuu että lääketieteessä joskus harmien tunnustaminen alkaa sillä että satutetut potilasryhmät alkavat kampanjoida oikeuksistaan lääkeharmeja kokeneena.
Hiljaisuus on huomattavaa. Siis siitä että potilaita on laitettu lääkkeille mistä jälkikäteen on sitten havaittu pahojakin ongelmia esim vieroituksessa . Lakaistaan maton alle että potilaita on laitettu lääkkeille höpöhöpöteorioilla niitä perustelemalla jotka ei siedä esim tieteellistä tarkastelua yhtään (esim perusteltu jotenkin että kyse on serotoniinivajeesta, tai lääke korjaa kemiallista epätasapainoa tai masennus nyt vaan on biologinen sairaus joka tarvii lääkehoitoa tasapainottamaan aivokemioita ollen hiljaa siitä millaiseen tuskaan ihminen voidaan laittaa kun näitä välittäjäaineita aletaan peukaloida), vissiin jonkun lääketehtaiden massiivisten promootiokampanjoiden seurauksena tutkimusten perusteella missä osa näytöstä on voitu lakaista maton alle. Unohdetaan että monelle potilaalle on hoettu kuinka masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta. Sehän on tavallaan totta, vaikka hirveitä vieroitusoireita voikin tulla. Kuin laskelmoitu kusetus tämä on ollut.
Miten tuo ammattikunta ja lääketieteen ala joka on saanut 500 000 suomalaista lääkkeille teorioillaan nähdään silti niin vakuuttavana auktoriteettina ? Toki kaikille ne on olleet hyödyllisiä. Nekin harmit mitä pidetään pienenä noin suuressa joukossa harmia kokeneita on!
Luottamukseni psykiatriaan on hyvin heikkoa koska heillä ei kiinnosta satutetut potilaat. He ottavat riskejä potilaan terveydellä hoitokeinoilla minkä hyöty ei ole päätähuimaava.
Masennuslääkkeitä on määrätty myös hyvässä tai korkeassa asemassa oleville joka on varmaan osaltaan vaikuttanut siihen että harmit on alettu huomioimaan paremmin mutta miten on psykiatrian muiden lääkittävien laita jotka eivät ole niin korkeassa asemassa? Vaan usein eläkkeellä. Kyse on niistä potilaista joille usein määrätään korkeita määriä voimakkaita lääkkeitä kuten antipsykootit? Heille toki lääkkeet on varmaan lähtökohtaisesti suotuisia ja iso määrä harmeja on oikeutettua.- Anonyymi
Kommentoin lukematta läpi koko ketjua.
On tullut ilmi, että joku virallinen taho (Kela?, sairaanhoitopiiri? kunta?) on tehnyt ilmoituksen Aviin/Valviraan yksityissektorilla työskentelevästä psykiatrian erikoislääkäristä, jonka diagnooseissa ja hoidoissa on runsaasti epäselvyyksiä.
Esimerkiksi ilmoituksen kohde on määrännyt potilailleen masennus- ja psykoosilääkkeitä, mutta tekemiensä potilasasiakirjamerkintöjen mukaan reseptit eivät perustu sairauksien oireisiin / sairauksien diagnosointiin.
Tästä tapauksesta potilaiden olisi hyvä saada lisätietoa. Mistä tarkalleen on kysymys? Minkä ajanjakson potilastapauksista? Onko kyseisen psykiarin potilaille tai potilaana olleille henkilöille ilmoitettu tarpeesta selvittää omista potilastiedoistaan saamiensa masennus- ja psykoosilääkemääräysten asiallisuus ja laillisuus? Nouseeko teille mieleen muita kysymyksiä...
Huom! Kuluttajaliiton sivustolla on 19.3.2020 kirjoitettu blogiteksti (tämän joku vinkkasi äskettäin johonkin suomi24-keskusteluun, en löydä sitä nyt), jossa todetaan, että "toivottavaa myös olisi, että yhä useampi terveydenhuollon ammattilainen informoisi potilasta esimerkiksi hoitovirhe-epäilystä tai muusta palvelupoikkeamasta, sillä potilaalla on näihinkin asioihin laillinen tiedonsaantioikeus".
Oletus edellä mainittuun tapaukseen; psykiatrian erikoislääkärin vastaanottopaikan ylilääkärin pitäisi ilmoittaa potilaille hoitovirhe-epäilystä tai muusta palvelupoikkeamasta. Mitä mieltä olette? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kommentoin lukematta läpi koko ketjua.
On tullut ilmi, että joku virallinen taho (Kela?, sairaanhoitopiiri? kunta?) on tehnyt ilmoituksen Aviin/Valviraan yksityissektorilla työskentelevästä psykiatrian erikoislääkäristä, jonka diagnooseissa ja hoidoissa on runsaasti epäselvyyksiä.
Esimerkiksi ilmoituksen kohde on määrännyt potilailleen masennus- ja psykoosilääkkeitä, mutta tekemiensä potilasasiakirjamerkintöjen mukaan reseptit eivät perustu sairauksien oireisiin / sairauksien diagnosointiin.
Tästä tapauksesta potilaiden olisi hyvä saada lisätietoa. Mistä tarkalleen on kysymys? Minkä ajanjakson potilastapauksista? Onko kyseisen psykiarin potilaille tai potilaana olleille henkilöille ilmoitettu tarpeesta selvittää omista potilastiedoistaan saamiensa masennus- ja psykoosilääkemääräysten asiallisuus ja laillisuus? Nouseeko teille mieleen muita kysymyksiä...
Huom! Kuluttajaliiton sivustolla on 19.3.2020 kirjoitettu blogiteksti (tämän joku vinkkasi äskettäin johonkin suomi24-keskusteluun, en löydä sitä nyt), jossa todetaan, että "toivottavaa myös olisi, että yhä useampi terveydenhuollon ammattilainen informoisi potilasta esimerkiksi hoitovirhe-epäilystä tai muusta palvelupoikkeamasta, sillä potilaalla on näihinkin asioihin laillinen tiedonsaantioikeus".
Oletus edellä mainittuun tapaukseen; psykiatrian erikoislääkärin vastaanottopaikan ylilääkärin pitäisi ilmoittaa potilaille hoitovirhe-epäilystä tai muusta palvelupoikkeamasta. Mitä mieltä olette?'Potilaan oikeudet psykiatriassa /mielenterveyshoidossa' (kohdassa Yleistä mielenterveydestä) on nimeltään se keskusteluketju, missä on enemmänkin tietoa Kuluttajaliiton potilasoikeusneuvonnasta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kommentoin lukematta läpi koko ketjua.
On tullut ilmi, että joku virallinen taho (Kela?, sairaanhoitopiiri? kunta?) on tehnyt ilmoituksen Aviin/Valviraan yksityissektorilla työskentelevästä psykiatrian erikoislääkäristä, jonka diagnooseissa ja hoidoissa on runsaasti epäselvyyksiä.
Esimerkiksi ilmoituksen kohde on määrännyt potilailleen masennus- ja psykoosilääkkeitä, mutta tekemiensä potilasasiakirjamerkintöjen mukaan reseptit eivät perustu sairauksien oireisiin / sairauksien diagnosointiin.
Tästä tapauksesta potilaiden olisi hyvä saada lisätietoa. Mistä tarkalleen on kysymys? Minkä ajanjakson potilastapauksista? Onko kyseisen psykiarin potilaille tai potilaana olleille henkilöille ilmoitettu tarpeesta selvittää omista potilastiedoistaan saamiensa masennus- ja psykoosilääkemääräysten asiallisuus ja laillisuus? Nouseeko teille mieleen muita kysymyksiä...
Huom! Kuluttajaliiton sivustolla on 19.3.2020 kirjoitettu blogiteksti (tämän joku vinkkasi äskettäin johonkin suomi24-keskusteluun, en löydä sitä nyt), jossa todetaan, että "toivottavaa myös olisi, että yhä useampi terveydenhuollon ammattilainen informoisi potilasta esimerkiksi hoitovirhe-epäilystä tai muusta palvelupoikkeamasta, sillä potilaalla on näihinkin asioihin laillinen tiedonsaantioikeus".
Oletus edellä mainittuun tapaukseen; psykiatrian erikoislääkärin vastaanottopaikan ylilääkärin pitäisi ilmoittaa potilaille hoitovirhe-epäilystä tai muusta palvelupoikkeamasta. Mitä mieltä olette?Kaikki tuo kaunis lakiteksti potilaan oikeuksista... Voi, sinulla ei taida olla paljoa kokemusta psykiatriasta. Ei millään pahalla - on hienoa, että vaivaudut kirjoittamaan ja kertomaan. Tiedolla on varmasti käyttöä. Todellisuus mielenterveysjärjestelmässä on kuitenkin jotain ihan muuta kuin muualla, oikeassa lääketieteessä. KAIKKEA venytetään. MILLÄÄN ei lopulta, käytännössä, ole mitään merkitystä.
En ole varsinaisesti kyyninen, olen vain huomannut, sekä omien että tuntemieni ihmisten kokemusten kautta, mitä psykiatria todellisuudessa on.
MIKÄÄN NORMAALI EI PÄDE - ei tieteen säännöt (psykiatria ei niitä noudata, eikä ole tiede vaan näennäistiede), ei eettiset säännöt (ne eivät varsinkaan päde), ei käytös- ja kohteliaisuussäännöt (eivät todellakaan, eihän niitä hullujen kanssa tarvita). Lakiakaan ei välttämättä tarvitse noudattaa. Esim. pakkohoitosäännöksiä rikotaan ja "sovelletaan."
Esim. lääkkeistä... nehän ovat vain pieni osa koko psykiatriaa. Niitä kuitenkin määrätään käytännössä ihan surutta melkein mitä vaan, kenelle vaan. Jos jokin lääke onkin Käypähoito-suosituksissa sekä lääketehtaan ohjeissa suunnattu tiettyyn "vaivaan", siis diagnoosiin, sitä kuitenkin määrätään off-label melkein mihin tahansa muuhunkin psyykkiseen "sairauteen" tai "oireeseen." Neurolepteja määrätään sekä psykooseihin että masennukseen, kaksisuuntaisuuteen ja unettomuuteen. Vastaavasti useimmat psykoosidiagnoosin saaneet pitkäaikaispotilaat ovat joutuneet (huomaa sanavalinta: joutuneet) hoitouransa aikana käyttämään neuroleptien lisäksi melkein kaikkia muihinkin diagnooseihin tarkoitettuja lääkkeitä kuten epilepsialääkkeitä, SSRI:tä ja bentsoja. Usein samanaikaisesti.
Ihmiset eivät tiedä mitä psykiatriassa tapahtuu, ja ne jotka tietävät, eivät yleensä enää pysty tai jaksa puhua. Onneksi täällä palstalla sentään tapahtuu jotain. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaikki tuo kaunis lakiteksti potilaan oikeuksista... Voi, sinulla ei taida olla paljoa kokemusta psykiatriasta. Ei millään pahalla - on hienoa, että vaivaudut kirjoittamaan ja kertomaan. Tiedolla on varmasti käyttöä. Todellisuus mielenterveysjärjestelmässä on kuitenkin jotain ihan muuta kuin muualla, oikeassa lääketieteessä. KAIKKEA venytetään. MILLÄÄN ei lopulta, käytännössä, ole mitään merkitystä.
En ole varsinaisesti kyyninen, olen vain huomannut, sekä omien että tuntemieni ihmisten kokemusten kautta, mitä psykiatria todellisuudessa on.
MIKÄÄN NORMAALI EI PÄDE - ei tieteen säännöt (psykiatria ei niitä noudata, eikä ole tiede vaan näennäistiede), ei eettiset säännöt (ne eivät varsinkaan päde), ei käytös- ja kohteliaisuussäännöt (eivät todellakaan, eihän niitä hullujen kanssa tarvita). Lakiakaan ei välttämättä tarvitse noudattaa. Esim. pakkohoitosäännöksiä rikotaan ja "sovelletaan."
Esim. lääkkeistä... nehän ovat vain pieni osa koko psykiatriaa. Niitä kuitenkin määrätään käytännössä ihan surutta melkein mitä vaan, kenelle vaan. Jos jokin lääke onkin Käypähoito-suosituksissa sekä lääketehtaan ohjeissa suunnattu tiettyyn "vaivaan", siis diagnoosiin, sitä kuitenkin määrätään off-label melkein mihin tahansa muuhunkin psyykkiseen "sairauteen" tai "oireeseen." Neurolepteja määrätään sekä psykooseihin että masennukseen, kaksisuuntaisuuteen ja unettomuuteen. Vastaavasti useimmat psykoosidiagnoosin saaneet pitkäaikaispotilaat ovat joutuneet (huomaa sanavalinta: joutuneet) hoitouransa aikana käyttämään neuroleptien lisäksi melkein kaikkia muihinkin diagnooseihin tarkoitettuja lääkkeitä kuten epilepsialääkkeitä, SSRI:tä ja bentsoja. Usein samanaikaisesti.
Ihmiset eivät tiedä mitä psykiatriassa tapahtuu, ja ne jotka tietävät, eivät yleensä enää pysty tai jaksa puhua. Onneksi täällä palstalla sentään tapahtuu jotain.Jos psykiatri ei kirjaa potilaskertomuksiin tekemiensä masennus- ja psykoosilääkemääräysten syytä (miksi lääkkeen määrää hoidoksi, mihin oireisiin, mikä diagnoosi), niin silloin hän on määrännyt potilailleen vahvan lääkityksen ilman syytä. Mitä potilaskertomukseen ei ole merkitty, sitä ei ole. Tässä laki on yksiselitteinen.
Psykiatrian ala-arvoisen hoidon ja ihmismieltä rikkovan kohtelun kohteeksi joutuneiden ihmisten ääni kuuluu täällä palstalla, näin se on.
Jos Suomessa kaikki psykiatrit eivät pelkäisi suomalaisen psykiatrian asiantuntijakööriä ja joutumista Lääkäriliiton asettamaan häpeäpaaluun kollegoiden kritisoimisesta, niin jokunen heistä ehkä uskaltaisi puhua suunsa puhtaaksi psykiatrian tilasta Suomessa, ja myös puolustaisi oikeasti potilaiden oikeutta ihmisarvoiseen hoitoon sekä oikeusturvaa.
Psykiatrikerholaisten ihmisoikeuspuheet ovat olleet pelkästään oman kilven kiillotusta, tekopyhää toimintaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaikki tuo kaunis lakiteksti potilaan oikeuksista... Voi, sinulla ei taida olla paljoa kokemusta psykiatriasta. Ei millään pahalla - on hienoa, että vaivaudut kirjoittamaan ja kertomaan. Tiedolla on varmasti käyttöä. Todellisuus mielenterveysjärjestelmässä on kuitenkin jotain ihan muuta kuin muualla, oikeassa lääketieteessä. KAIKKEA venytetään. MILLÄÄN ei lopulta, käytännössä, ole mitään merkitystä.
En ole varsinaisesti kyyninen, olen vain huomannut, sekä omien että tuntemieni ihmisten kokemusten kautta, mitä psykiatria todellisuudessa on.
MIKÄÄN NORMAALI EI PÄDE - ei tieteen säännöt (psykiatria ei niitä noudata, eikä ole tiede vaan näennäistiede), ei eettiset säännöt (ne eivät varsinkaan päde), ei käytös- ja kohteliaisuussäännöt (eivät todellakaan, eihän niitä hullujen kanssa tarvita). Lakiakaan ei välttämättä tarvitse noudattaa. Esim. pakkohoitosäännöksiä rikotaan ja "sovelletaan."
Esim. lääkkeistä... nehän ovat vain pieni osa koko psykiatriaa. Niitä kuitenkin määrätään käytännössä ihan surutta melkein mitä vaan, kenelle vaan. Jos jokin lääke onkin Käypähoito-suosituksissa sekä lääketehtaan ohjeissa suunnattu tiettyyn "vaivaan", siis diagnoosiin, sitä kuitenkin määrätään off-label melkein mihin tahansa muuhunkin psyykkiseen "sairauteen" tai "oireeseen." Neurolepteja määrätään sekä psykooseihin että masennukseen, kaksisuuntaisuuteen ja unettomuuteen. Vastaavasti useimmat psykoosidiagnoosin saaneet pitkäaikaispotilaat ovat joutuneet (huomaa sanavalinta: joutuneet) hoitouransa aikana käyttämään neuroleptien lisäksi melkein kaikkia muihinkin diagnooseihin tarkoitettuja lääkkeitä kuten epilepsialääkkeitä, SSRI:tä ja bentsoja. Usein samanaikaisesti.
Ihmiset eivät tiedä mitä psykiatriassa tapahtuu, ja ne jotka tietävät, eivät yleensä enää pysty tai jaksa puhua. Onneksi täällä palstalla sentään tapahtuu jotain.Psykiatriassa ei varmasti joudu psykiatri mihinkään pulaan mitä tahansa psyykenlääkettä määrää mihin tahansa mielen terveyden horjumisen tilaan. Toki varmaan pidettäisiin outona, jos psykiatri aloittaisi masentuneen lääkinnän neuroleptillä tai mielialantasaajalla, tosin jos on ahdistusta tai unettomuutta sivuilmiönä tai psykiatrin keksimä persoonallisuushäiriö niin sehän menee ihan hyvin sitten. Toki varmaan hyvin raskasta lääkekoktailia kevyisiin oireisiin pidettäisiin myös outona. Moni aloittaa lääkepolkunsa masennuslääkkeistä, hiljallen edeten raskaamman tason psykiatriaan, kenties osa näiden "lääkkeiden" ansiosta. Ei ole tavatonta, että masennuslääkkeen sivuun määräillään toista masennuslääkettä tai neuroleptiä, vaikkei mikään psykoottistason masennusdiagnoosi olisikaan. Eli tie polyfarmasiaankin on lyhyt.
Sääliksi käy ihmiset jotka ei osaa yhdistää omia mielen pulmia mahdollisesti siihen että lääkkeistä on tullut harmia.
Ja helpostikos sitä jonkun häiriön repäisee potilaalle millä perustelee lääkevalintoja. Kun on joku raskaampi dg niin ei ole mitään ongelmaa määrätä mitä vain lähes.
Kukaan ei ole niin voimaton alkamaan valittamaan lääkäristään, kuin psyykenpotilas. Siinähän raapustelet, kun psykiatri vain ajatteli parastaan kun määräsi sinulle lääkekoktailin. Ja kun sinulla on mielen pulmia, ne tarvii raskaat hoitokeinot. Voi voi, et tajua parastasi.
Kun potilas saa harmia, yksin jäät. Täysin yksin monessa tapauksessa, miettimään mitä ihmettä sinulle tapahtui. Psykiatrisi toteaa vain "ei minun potilaillani tällaista, en ole nähnyt... Ei liity lääkkeeseen" ja moikka. Osa toteaa sinut vielä harhaiseksi kun koet saaneesi vauriota lääkkeistä.
Huumoria päivään:
https://www.youtube.com/watch?v=tiC-8suDDaI
suom. "Näin olla psykiatri - 9 vuoden koulutus 9 minuutissa" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos psykiatri ei kirjaa potilaskertomuksiin tekemiensä masennus- ja psykoosilääkemääräysten syytä (miksi lääkkeen määrää hoidoksi, mihin oireisiin, mikä diagnoosi), niin silloin hän on määrännyt potilailleen vahvan lääkityksen ilman syytä. Mitä potilaskertomukseen ei ole merkitty, sitä ei ole. Tässä laki on yksiselitteinen.
Psykiatrian ala-arvoisen hoidon ja ihmismieltä rikkovan kohtelun kohteeksi joutuneiden ihmisten ääni kuuluu täällä palstalla, näin se on.
Jos Suomessa kaikki psykiatrit eivät pelkäisi suomalaisen psykiatrian asiantuntijakööriä ja joutumista Lääkäriliiton asettamaan häpeäpaaluun kollegoiden kritisoimisesta, niin jokunen heistä ehkä uskaltaisi puhua suunsa puhtaaksi psykiatrian tilasta Suomessa, ja myös puolustaisi oikeasti potilaiden oikeutta ihmisarvoiseen hoitoon sekä oikeusturvaa.
Psykiatrikerholaisten ihmisoikeuspuheet ovat olleet pelkästään oman kilven kiillotusta, tekopyhää toimintaa."Jos psykiatri ei kirjaa potilaskertomuksiin tekemiensä masennus- ja psykoosilääkemääräysten syytä (miksi lääkkeen määrää hoidoksi, mihin oireisiin, mikä diagnoosi), niin silloin hän on määrännyt potilailleen vahvan lääkityksen ilman syytä. Mitä potilaskertomukseen ei ole merkitty, sitä ei ole. Tässä laki on yksiselitteinen."
Sillä mitä potilaskertomuksessa lukee tai ei lue EI OLE MITÄÄN MERKITYSTÄ psykiatriassa.
Ymmärrän, että näkökulma voi olla uusi ja outo sellaiselle, joka ei ole ollut kovin paljon tekemisissä psykiatrian kanssa (en tarkoita nyt sinua, ehkä olet ollutkin). Psykiatriahan on enemmän kultti tai uskonto kuin tavanomainen yhteiskunnallinen organisaatio tai instituutio (tai, vielä vähemmän tieteenala). Normiyhteiskunnassa ajatellaan, että jos kansalainen kokee vääryyttä viranomaisten taholta, tai asiakkaana saa huonoa palvelua, hän voi valittaa. Ja siihen reagoidaan, ainakin jollain aikataululla ja jollain järjellisellä tavalla. Psykiatriassa näin ei ole. Siellä kaikki on vesitetty.
"Potilaskirjaukset" toimivat somaattisessa lääketieteessä aidosti potilaan suojana, sillä niihin kirjoitettavat havainnot ovat suhteellisen objektiivisia. Toki näissäkin voi tulla eri näkemyksiä, ja sana sanaa vastaan. Psykiatriassa ollaan lähtökohtaisesti ja peruuttamattomasti kaukana objektiivisuudesta, sillä siinä tehdään päätelmiä toisen ihmisen mielensisäisistä asioista, ja tieto niistä hankitaan vuorovaikutuksen kautta. Merkinnät, joita keskustelusta tehdään, ovat aina subjektiivisia ja tulkinnallisia. Ne ovat sitä joka tasolla: havainnot, puheen tulkinta ja käytettävät käsitteet (psykiatriassa käytetään paljon näennäistieteellisiä käsitteitä). Muistaminen ja valikointi ratkaisevat, mitä vuorovaikutustapahtumasta kirjataan. Yhden osapuolen jälkikäteen kirjoittama kertomus ei koskaan vastaa todellisuutta kuin pieneltä osin ja vääristyneen linssin läpi. Ihmisen, kenen tahansa, vaikka lääkärin kirjoittamat muistiinpanot tapaamisesta kertovat siten yhtä paljon hänestä itsestään kuin toisesta osapuolesta.
Kuitenkin lääkärin kirjoittamille psykiatrisille teksteille on annettu sama suhteellisen objektiivisuuden status kuin somaattisille potilaskertomuksille!
Toinen asia. "Potilastekstit" ovat aina vain toisen osapuolen näkemys. Tekstien kohde, potilas, ei voi koskaan sanoa omaa näkemystään tilanteesta ja itsestään kirjallisessa muodossa. Yhden osapuolen muistama ja tulkitsema tarina toisesta ihmisisestä levitetään kymmenille ellei sadoille hänet terveydenhuollossa myöhemmin tapaaville. Kanta-arkisto on moninkertaistanut potilastekstien levityksen. Käytännössä tämä on stigmatisointia, ja sen pelotevaikutus on suuri.
Kolmas asia. Ne, jotka ovat koskaan koettaneet valittaa hoidostaan tai oikaista diagnoosiaan, tietävät että se on lähes mahdotonta. Avin ja Valviran kaltaiset isot virastot nielevät verovaroja näennäisesti psykiatriankin potilaiden oikeusturvan ylläpitämiseksi - käytännössä turhaan. Potilaan oikeusturva on rakennettu psykiatriassa höttöiselle pohjalle. Potilastekstit ja niihin tallennetut yksipuoliset subjektiiviset näkemykset, joihin potilas ei saa sanoa omaa kantaansa, vaikka tekstit koskevat häntä itseään, suojelevat lääkäreitä, eivät potilaita. On jopa tutkimustietoa siitä, että psykiatristen potilaiden tekemät kantelut ovat johtavat somaattisia kanteluja harvemmin tulokseen.
On häkellyttävää, että valtaosa ihmisistä yhä edelleen hyväksyy tämmöisen järjestelmän ylläpidon ja sietää sitä. Mutta kai se kertoo yhteiskunnan kontrollintarpeesta, ja siitä että vielä nykyäänkin psykiatria on varattu "muille", ei itselle. Psykiatria on 90-prosenttisesti vallankäyttöä. Vallankäyttö onnistutaan jopa esittämään auttamisena, ei vain suurelle yleisölle vaan kohteille itselleenkin. Minulla on kuva, että peruspsykiatrinen "potilas", joka on käynyt läpi tavanomaiset lääkitys-, ja sairaalavaiheet, ja pikkuisen näennäisterapiaa jossain välissä hoitokeskustelujen muodossa, on pitkälti peloteltu hiljaiseksi. Opetettu pitämään lamaannuttamista auttamisena. Ei ole tuettu voimaantumaan, ei osaa enää edes uneksia voimaantumisesta. Kadottanut oman mielensä... Paitsi, että mieli aina suojautuu, piiloutuu jonnekin. Traumatisoituminen psykiatriassakin aiheuttaa monille lamaantumisreaktion. Näennäisen kiltteyden, ja välttämättömän itsepetoksenkin, jonka alle piiloutuu kuitenkin sielu... Sielu, jota ei voi tappaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos psykiatri ei kirjaa potilaskertomuksiin tekemiensä masennus- ja psykoosilääkemääräysten syytä (miksi lääkkeen määrää hoidoksi, mihin oireisiin, mikä diagnoosi), niin silloin hän on määrännyt potilailleen vahvan lääkityksen ilman syytä. Mitä potilaskertomukseen ei ole merkitty, sitä ei ole. Tässä laki on yksiselitteinen.
Psykiatrian ala-arvoisen hoidon ja ihmismieltä rikkovan kohtelun kohteeksi joutuneiden ihmisten ääni kuuluu täällä palstalla, näin se on.
Jos Suomessa kaikki psykiatrit eivät pelkäisi suomalaisen psykiatrian asiantuntijakööriä ja joutumista Lääkäriliiton asettamaan häpeäpaaluun kollegoiden kritisoimisesta, niin jokunen heistä ehkä uskaltaisi puhua suunsa puhtaaksi psykiatrian tilasta Suomessa, ja myös puolustaisi oikeasti potilaiden oikeutta ihmisarvoiseen hoitoon sekä oikeusturvaa.
Psykiatrikerholaisten ihmisoikeuspuheet ovat olleet pelkästään oman kilven kiillotusta, tekopyhää toimintaa."Jos psykiatri ei kirjaa potilaskertomuksiin tekemiensä masennus- ja psykoosilääkemääräysten syytä (miksi lääkkeen määrää hoidoksi, mihin oireisiin, mikä diagnoosi), niin silloin hän on määrännyt potilailleen vahvan lääkityksen ilman syytä. Mitä potilaskertomukseen ei ole merkitty, sitä ei ole. Tässä laki on yksiselitteinen."
Mistäköhän tuossa voisi olla kyse... ja entäs jos tuo on totta (!)... niin mitenköhän esim. terveyspalvelujen asiantuntijaorganisaatio THL tuota selittäisi... Onkohan THL:ssä myös sellaista asiantuntijaa, jolla on faktatietoa mielenterveyspalveluista ja -järjestelmistä, ja joka auttaisi potilaitakin ymmärtämään, miten olisi/ on (!?!) käytännössä ja juridisesti mahdollista se, ETTÄ...
1) ... henkisesti kärsivien potilaiden kohdalla sallitaan haittoja aiheuttavien (lääkkeillä on aina haittoja ja psyykelääkkeillä myös erityisen vakavia) masennus-ja psykoosilääkkeiden reseptimääräykset ilman lain vaatimaa lääkinnällistä tarkoitusta, jonka tulee ilmetä potilaskertomuksista oireiden, diagnoosien ja hoitosuunnitelmien perusteella
2) ... terveyspalveluissa ylilääkäri ja muut lääkärit eivät puutu tilanteeseen huomatessaan vähintäänkin Kanta-palvelun kautta, näin varmasti jossain vaiheessa, että kollega, psykiatrian erikoislääkäri kirjoittaa potilaille masennus- ja psykoosilääkereseptejä ilman lääkinnällistä tarkoitusta, jonka pitää ilmetä potilaskertomukseen kirjatuista oireista, diagnooseista ja hoitosuunnitelmasta
3) ... lääkärit eivät pidä niin paljon vääränä Kanta-palvelun kautta havaitsemaansa psykiatrian erikoislääkärin toimintatapaa määrätä potilaille masennus/psykoosilääkitystä ilman potilaskertomuksesta ilmenevää lääkinnällistä tarkoitusta, että he ilmoittaisivat toiminnasta ylilääkärille/ valvontaviranomaiselle, jotta ongelmaan voidaan puuttua heti, ja jotta kyseisen psykiatrin potilaiden tilanne voidaan selvittää heti potilaiden kanssa siten että he saavat tarvitsemansa oikean avun ja tuen
4) ... terveydenhuollossa omavalvonnan hallintoihmiset ja omavalvonnasta vastaavat poliittiset päättäjät eivät ryhdy tarvittaviin toimiin saadessaan vihiä psykiatriseen terveyspalveluun liittyvän erikoislääkärin epäasiallisesta/ väärästä toiminnasta, vaan jäävät odottamaan, että henkisesti kärsivät ja alisteisessa asemassa olevat potilaat keksivät ja uskaltavat itse setviä diagnosointi-, hoito- ja potilasasiakirjakäytännöt kyseisen psykiatrin kanssa ja sitten keksivät ja uskaltavat valittaa psykiatrin toiminnasta käyttäen virallisesti oikeaa valituskanavaa
*** Täällä palstalla potilaat ovat kertoneet seikkoja, joista voi päätellä, että potilaat kyllä osaavat laskea mitä on 1 1. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Jos psykiatri ei kirjaa potilaskertomuksiin tekemiensä masennus- ja psykoosilääkemääräysten syytä (miksi lääkkeen määrää hoidoksi, mihin oireisiin, mikä diagnoosi), niin silloin hän on määrännyt potilailleen vahvan lääkityksen ilman syytä. Mitä potilaskertomukseen ei ole merkitty, sitä ei ole. Tässä laki on yksiselitteinen."
Mistäköhän tuossa voisi olla kyse... ja entäs jos tuo on totta (!)... niin mitenköhän esim. terveyspalvelujen asiantuntijaorganisaatio THL tuota selittäisi... Onkohan THL:ssä myös sellaista asiantuntijaa, jolla on faktatietoa mielenterveyspalveluista ja -järjestelmistä, ja joka auttaisi potilaitakin ymmärtämään, miten olisi/ on (!?!) käytännössä ja juridisesti mahdollista se, ETTÄ...
1) ... henkisesti kärsivien potilaiden kohdalla sallitaan haittoja aiheuttavien (lääkkeillä on aina haittoja ja psyykelääkkeillä myös erityisen vakavia) masennus-ja psykoosilääkkeiden reseptimääräykset ilman lain vaatimaa lääkinnällistä tarkoitusta, jonka tulee ilmetä potilaskertomuksista oireiden, diagnoosien ja hoitosuunnitelmien perusteella
2) ... terveyspalveluissa ylilääkäri ja muut lääkärit eivät puutu tilanteeseen huomatessaan vähintäänkin Kanta-palvelun kautta, näin varmasti jossain vaiheessa, että kollega, psykiatrian erikoislääkäri kirjoittaa potilaille masennus- ja psykoosilääkereseptejä ilman lääkinnällistä tarkoitusta, jonka pitää ilmetä potilaskertomukseen kirjatuista oireista, diagnooseista ja hoitosuunnitelmasta
3) ... lääkärit eivät pidä niin paljon vääränä Kanta-palvelun kautta havaitsemaansa psykiatrian erikoislääkärin toimintatapaa määrätä potilaille masennus/psykoosilääkitystä ilman potilaskertomuksesta ilmenevää lääkinnällistä tarkoitusta, että he ilmoittaisivat toiminnasta ylilääkärille/ valvontaviranomaiselle, jotta ongelmaan voidaan puuttua heti, ja jotta kyseisen psykiatrin potilaiden tilanne voidaan selvittää heti potilaiden kanssa siten että he saavat tarvitsemansa oikean avun ja tuen
4) ... terveydenhuollossa omavalvonnan hallintoihmiset ja omavalvonnasta vastaavat poliittiset päättäjät eivät ryhdy tarvittaviin toimiin saadessaan vihiä psykiatriseen terveyspalveluun liittyvän erikoislääkärin epäasiallisesta/ väärästä toiminnasta, vaan jäävät odottamaan, että henkisesti kärsivät ja alisteisessa asemassa olevat potilaat keksivät ja uskaltavat itse setviä diagnosointi-, hoito- ja potilasasiakirjakäytännöt kyseisen psykiatrin kanssa ja sitten keksivät ja uskaltavat valittaa psykiatrin toiminnasta käyttäen virallisesti oikeaa valituskanavaa
*** Täällä palstalla potilaat ovat kertoneet seikkoja, joista voi päätellä, että potilaat kyllä osaavat laskea mitä on 1 1.Ylilääkityn tai lääkkeillä satutetun psyykenpotilaan on mahdotonta saada oikeutta koska
miten todistat ettei kyse ollut mielenterveysongelmista mitä sinulle mt systeemissä keksitään?
Jos alat voimaan paremmin purettuasi ylilääkinnän, ja kuntoudut jopa työelämään jos et ole työelämään kyennyt lääkekoktaileissasi, voidaan katsoa että
sinulla joko oli väärä dg tai parannuit sairaudestasi tai noh jos vähän meni lääkemäärät överiksi niin voi että mutta kun lääkärisetä ajatteli parastasi. Ja tottakai lääkärisetäsi tai tätisi ajatteli vain parastasi kun et itse sellaista tajunnut kun määräsi sinulle kunnon koktailit antipsykootteja joissa saatoit kyllä hiukan taantua sekä menettää lyhyeksi tai hiukan pitemmäksikin aikaa monia ihmisyyden aspekteja ylilääkintätokkurassa mutta tottakai tällainen hoito on ihan hyvä tapa hoitaa vähän vakavampaa masennusta. Raskas sairaus kuitenkin eli psykiatrilla on oikeus leikata ihmisten tunteita lääkkeillä, vähän häiritä muistia lääkekoktaileilla ja karsia toiselta esim seksuaalisuus lääkkeillä (tulee mieleen vertaus kuin jollakin olisi pienempi jalkavamma mutta kuitenkin varuilta leikattaisiin vähän ja asennettaisiin metallia pitämään jalkaa paremmin kasassa ). Ja eihän nämä haittavaikutukset ikinä ole pysyviä (paitsi joillakin on - esim. PSSD ja kuinka hyvin on muutenkaan tutkittu lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksia ja muutoksia aivoille?)
Lisäksi papereissasi on tosiaan VAIN TOISEN NÄKÖKULMA, jolla valtahierarkiassa on sinua enemmän valtaa kuin sinulla.
On niin sairas systeemi, varsinkin siinä vaiheessa kun saa lääkkeistä harmia. Paras pysyä kaukana eikä varsinkaan koskea lääkkeisiin. Homma voi meinaan lähteä käsistä ja pahasti jossain vaiheessa jos lääkkeiden harmeja lääkitään uusilla lääkkeillä ja kaivetaan potilaan oireilu potilaan mielenterveydestä. Lääkkeiden sivuvaikutukset ja vieroitusoireet on uusi polku lääkkeisiin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ylilääkityn tai lääkkeillä satutetun psyykenpotilaan on mahdotonta saada oikeutta koska
miten todistat ettei kyse ollut mielenterveysongelmista mitä sinulle mt systeemissä keksitään?
Jos alat voimaan paremmin purettuasi ylilääkinnän, ja kuntoudut jopa työelämään jos et ole työelämään kyennyt lääkekoktaileissasi, voidaan katsoa että
sinulla joko oli väärä dg tai parannuit sairaudestasi tai noh jos vähän meni lääkemäärät överiksi niin voi että mutta kun lääkärisetä ajatteli parastasi. Ja tottakai lääkärisetäsi tai tätisi ajatteli vain parastasi kun et itse sellaista tajunnut kun määräsi sinulle kunnon koktailit antipsykootteja joissa saatoit kyllä hiukan taantua sekä menettää lyhyeksi tai hiukan pitemmäksikin aikaa monia ihmisyyden aspekteja ylilääkintätokkurassa mutta tottakai tällainen hoito on ihan hyvä tapa hoitaa vähän vakavampaa masennusta. Raskas sairaus kuitenkin eli psykiatrilla on oikeus leikata ihmisten tunteita lääkkeillä, vähän häiritä muistia lääkekoktaileilla ja karsia toiselta esim seksuaalisuus lääkkeillä (tulee mieleen vertaus kuin jollakin olisi pienempi jalkavamma mutta kuitenkin varuilta leikattaisiin vähän ja asennettaisiin metallia pitämään jalkaa paremmin kasassa ). Ja eihän nämä haittavaikutukset ikinä ole pysyviä (paitsi joillakin on - esim. PSSD ja kuinka hyvin on muutenkaan tutkittu lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksia ja muutoksia aivoille?)
Lisäksi papereissasi on tosiaan VAIN TOISEN NÄKÖKULMA, jolla valtahierarkiassa on sinua enemmän valtaa kuin sinulla.
On niin sairas systeemi, varsinkin siinä vaiheessa kun saa lääkkeistä harmia. Paras pysyä kaukana eikä varsinkaan koskea lääkkeisiin. Homma voi meinaan lähteä käsistä ja pahasti jossain vaiheessa jos lääkkeiden harmeja lääkitään uusilla lääkkeillä ja kaivetaan potilaan oireilu potilaan mielenterveydestä. Lääkkeiden sivuvaikutukset ja vieroitusoireet on uusi polku lääkkeisiin.Et ole väärässä.
En tiedä vielä, johtuuko se psykiatrian "maantavasta" vai kollegiaalisuusvaatimuksista, kun virkavastuullakaan toimivat psykiatrit eivät informoi psykiatrisen diagnoosin saaneita potilaita *hoitovirhe-epäilystä* tai muusta *palvelupoikkeamasta*.
Kuten täällä palstalla kerrotaan, niin potilailla on oikeus saada tietoa myös tämän kaltaisista asioista.
Kyse on potilaan *lainmukaisesta* tiedonsaantioikeudesta.
Kun psykiatrisen diagnoosin saaneet potilaat kuulevat hoitovirhe-epäilykseen liittyvästä tiedonsaantioikeudestaan, sekä tiedonsaantioikeudestaan yleisestikin, vasta netin "roskapalstalta", niin onhan se selvää, että suomalaiselle psykiatrialle lain noudattaminen on erikoisen vaikeaa.
Potilaiden tiedonsaantiin liittyvät ongelmat, tämä lain noudattamisen vaikeus psykiatriassa, tarkoittaa myös, ettei siihenkään kannata luottaa, että psykiatrista hoitoa saaneiden potilaiden kaikki perustuslailliset oikeudet toteutuvat täysimääräisesti.
Ja näinhän ei voi olla asioiden laita oikeusvaltiossa. Että ei voida luottaa perusoikeuksien toteutumiseen kaikkien ihmisten kohdalla. Tavallinen ihminenkin tajuaa tämän!
Mutta psykiatriassa mitään tajuta. Luolan perältä oppinsa hakeneet psykiatrit kimppa-ajattelevat: Sitä vääryyttä ei ole, mistä potilas ei saa tietää. Ja mikäs on ajatellessa, kimpassa tehty tiedon pimitys sataa mannaa omaan laariin: Ei niin pahaa (potilaille), ettei jotain hyvääkin (meille).
Joten todellakin. Miten ihmeessä potilaat voisivatkaan saada oikeutta joutuessaan psykiatriassa vääryyksien kohteeksi!
Ja lopuksi vielä tämäkin.
Miten ihmeessä psykiatrien kollegat terveyskeskuksissa/ muilla erikoisaloilla pystyvät tekemään oikeat diagnoosi- ja hoitoratkaisut, kun psykiatrien tekemät väärät diagnoosit ja haitalliseksi osoittautuneet hoidot on kaikilta pimitetty, kun niistä ole kirjattuja tietoja potilaskertomuksissa, eikä potilaskaan voi niistä kertoa kun hänellekään ei ole oikeaa tietoa annettu!!!
- Anonyymi
Entä jos syy mielen oireiluun onkin esim. tulehdus aivoissa. Miten väärin meitä olisikaan hoidettu. Tämä oli olettamus.
- Anonyymi
Takavuosina oli joku artikkeli Ruotsissa tehdystä tutkimuksesta, sen mukaan skitsofreniakin saattaisi johtua jostain pienestä tulehdustilasta aivojen alueella.
En kovin syvästi perehtynyt siihen juttuun eli en enempää asiasta kirjoita. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Takavuosina oli joku artikkeli Ruotsissa tehdystä tutkimuksesta, sen mukaan skitsofreniakin saattaisi johtua jostain pienestä tulehdustilasta aivojen alueella.
En kovin syvästi perehtynyt siihen juttuun eli en enempää asiasta kirjoita.skitsofrenia ei ole eikä voi koskaan olla esim. aivosairaus koska skitsofrenia diagnosoidaan puhtaasti häiritsevän käytöksen, ajatusten ja /tai tunteiden perusteella.Jos joiltain skitsofrenikoiksi leimatuilta löytyisi tämä aivojen tulehdus se tulehdus olisi silloin se sairaus ja muut jäisivät edelleen skitsofrenia leiman alle.Psykiatriset diagnoosit ovat puhtaasti oire kuvauksia eivätkä viittaa mihinkään elimelliseen vikaan, oireet eivät voi olla sairauksia.
"Sairauden tieteellinen käsite viittaa ruumiilliseen vaurioon, siis ruumiin koneiston aineelliseen – rakenteelliseen tai toiminnalliseen – epänormaaliin tilaan. Tämä on sairauden klassinen, viktoriaaninen, patologinen määritelmä, ja se on yhä se sairauden määritelmä, jota patologit ja tieteellisinä parantajina toimivat lääkärit käyttävät. Aivot ovat elin – kuten luut, maksa, munuainen jne. – ja voivat tietenkin sairastua. Tämä on neurologian alaa. Koska mieli ei ole ruumiin elin, se ei voi sairastua, paitsi metaforisessa mielessä – samassa mielessä kuin sanomme, että vitsi on sairas tai talous on sairas. Nuo ovat metaforisia (kuvaannollisia) tapoja sanoa, että jokin käyttäytyminen tai tila on paha, paheksuttu, murhetta aiheuttava jne. Toisin sanoen, “sairaista mielistä” puhuminen on vastaavaa kuin “sairaista vitseistä” tai “sairaasta taloudesta” puhuminen. Psyykkisen sairauden tapauksessa kyseessä on metaforinen tapa ilmaista se näkemys, että puhujan mielestä jotakin on vialla sen henkilön käyttäytymisessä, johon hän “sairauden” liittää."
psykiatrian emeritusprofessori Thomas Szasz (1920-2012)
- Anonyymi
Eiköhän päästetä vaiennetut ulos vankiloistaan. Turhaan stigmaa päällään kantavat taakoistaan. Liian pitkään asioita on piiloteltu ja hävetty. Kukaan ei enää korvaa aiheutettuja vääryyksiä. Sentään voitaisiin antaa potilaalle ihmisen arvo.
- Anonyymi
Samaa mieltä. Väkisinkin tulee mieleen Aarnio. Jatkuvaa "säätämistä". Jälkien peittelyä hinnalla millä hyvänsä.
- Anonyymi
Olen entistä vakuuttuneempi, että masennuslääkkeitä ei osata vastuullisesti määrätä terveydenhuollossa siten että potilas saisi oikeasti tietää mihin ryhtyy määräämishetkellä tai että olisi riittävästi resursseja seurantaan ja kartoitukseen haittavaikutuksista niin, että ne oikeasti kirjoitettaisiin ylös jotta realistinen tilasto niiden haitoista olisi olemassa. Lisäksi potilaita ei aina edes uskota ja väitetään että jotkut harmit ei liity lääkkeisiin. Siksi niiden määräämistä pitäisi rajoittaa.
Kuinka paljon on tehty tutkimusta jolla oikeasti perustellaan näin laajamittainen masennuslääkkeiden määrääminen miten niitä on viime vuosina määrätty? Kuinka paljon on tilastoa oikeasti siitä minkälaiseksi ihmiset kokevat elämänlaatunsa lääkityksistä tai siitä että hyötyvätkö oikeasti niistä? Tai ihmisen kokemuksia niistä pitemmällä tähtäimellä?
Haluaisin kysyä lääkkeitä suosittelevilta tahoilta, että miten teidän mielestänne on oikein, että ennen riittävän informaation kehittymistä esim.vaikeista vieroitusoireista potilaita on koukutettu lääkkeisiin ja jopa kielletty heidän pitkäaikaisten käytön jälkeen jatkuvien oireiden yhteys lääkkeisiin ja sanottu heille kaikkea vääristeltyä lääkkeistä kuten "eivät aiheuta riippuvuutta", saaden potilaille näennäinen valheellinen turvallisuudentunne aikaiseksi. Osalle on määrätty ymmärryksen puutteessa lääkkeet aina uudelleen. Onko oikein uhrata osan potilaista hyvinvointi kun lääkkeet "pelastavat joidenkin elämän"?
Lisäksi pitäisi paremmin ymmärtää ilmiö "lääkkeet voinnin huonontajina", joka tuntuu olevan psykiatrialle sokea piste.- Anonyymi
Toivon että asia nousee taas pinnalle meidän masennuslääkkeiden sivuoireista kärsivien johdosta. Suomessa ei todellakaan ymmärretä kuinka vaarallisia nämä lääkkeet voivat olla, kun aletaan ihmisen normaaleihin aivokemioihin puuttumaan. Kuka vaan lääkäri voi näitä määrätä. Olisi ennemmin parempi, että psykiatrit koulutettaisiin oikeasti joltain muulta kantilta näihin lääkkeisiin kuin lääkefirmojen mainoskampanjoilla, joissa mitätöidään kaikki pahat oireet ja kerrotaan asioita niillä parhaimmilla faktoilla mitä ihmiset ovat kokeneet.
Esim. että vieroitusoireet kestävät vain muutaman viikon, joskus kuukausia tai kauemmin. Totuus on, että ne kestävät useasti lyhyelläkin käyttöajalla monia kuukausia, jopa vuosia. Ne ovat huomattavasti pienempi määrä ihmisiä jotka selviävät vähällä, kuin tarinoissa kerrotaan. Yli puolet saa vierotusoireita, joista 1/4 kuvaa ne vaikeaksi. Pienilläkin pudotuksilla tulee vieroitusoireita niitä ei voi välttää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toivon että asia nousee taas pinnalle meidän masennuslääkkeiden sivuoireista kärsivien johdosta. Suomessa ei todellakaan ymmärretä kuinka vaarallisia nämä lääkkeet voivat olla, kun aletaan ihmisen normaaleihin aivokemioihin puuttumaan. Kuka vaan lääkäri voi näitä määrätä. Olisi ennemmin parempi, että psykiatrit koulutettaisiin oikeasti joltain muulta kantilta näihin lääkkeisiin kuin lääkefirmojen mainoskampanjoilla, joissa mitätöidään kaikki pahat oireet ja kerrotaan asioita niillä parhaimmilla faktoilla mitä ihmiset ovat kokeneet.
Esim. että vieroitusoireet kestävät vain muutaman viikon, joskus kuukausia tai kauemmin. Totuus on, että ne kestävät useasti lyhyelläkin käyttöajalla monia kuukausia, jopa vuosia. Ne ovat huomattavasti pienempi määrä ihmisiä jotka selviävät vähällä, kuin tarinoissa kerrotaan. Yli puolet saa vierotusoireita, joista 1/4 kuvaa ne vaikeaksi. Pienilläkin pudotuksilla tulee vieroitusoireita niitä ei voi välttää.Ongelma on myös se että kukaan ei ole vastuussa, lääkärit noudattavat käypähoito ohjetta näitä ohjeita laativat työryhmät eivät myöskään ole vastuussa koska niitä ei luokitella viranomaisiksi.
"Käypä hoito -työryhmät asettaa Suomalainen Lääkäriseura Duodecim yhdessä erikoislääkäriyhdistysten kanssa. Työryhmiä ei tällä hetkellä luokitella viranomaisiksi, eivätkä ne siten myöskään ole viranomaisvalvonnan alaisuudessa. Käypä hoito -työryhmät ovat saaneet suomalaisten kliinisten hoitosuositusten laadintaan vapaat kädet, mikä asettaa työryhmän ammattietiikalle, kuten lääketeollisuuden vaikutuksen torjumiselle, kovat vaatimukset.
Kansallisesti erityisen merkittävä depression Käypä hoito -suositus puolestaan on lääketeollisuudelle poikkeuksellisen edullinen, ja se tunnetaankin maailman lääkemyönteisimpänä kansallisena masennuksen hoitosuosituksena. Vaikka potilaat kokevat masennuslääkkeiden lopettamisesta vakavia ja pitkäaikaisia vieroitusoireita, niin Käypä hoito -työryhmän mukaan Suomessa ei tällaista ongelmaa esiinny."
https://madinfinland.org/kansalaisaloite-kaypa-hoito-tyoryhmien-laaketeollisuussidonnaisuuksiin-puututtava/ - Anonyymi
Vastuuttomuus masennuslääkkeiden määräämisessä on osoittautunut inhimilliseltä hinnaltaan liian korkeaksi. Mutta siitähän ei terveydenhuolto valvojineen huolta kanna koska inhimillisen hinnan maksaa potilas.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vastuuttomuus masennuslääkkeiden määräämisessä on osoittautunut inhimilliseltä hinnaltaan liian korkeaksi. Mutta siitähän ei terveydenhuolto valvojineen huolta kanna koska inhimillisen hinnan maksaa potilas.
Kunpa olisin nuorena ihmisenä tajunnut, että sain apua lääkäriltä, joka noudatti masennushoidossa maailman lääkemyönteisimpiä Käypähoitosuosituksia masennuksen hoidossa ja elin buumin aikana, jolloin joissain SSRI - lääkkeissä oli vielä patentteja ja niillä tehtiin hurjat määrät rahaa. Minulle määrättiin lääkettä, joka ei juuri eronnut edeltäjästään, mutta josta sai maksaa isomman summan, koska se oli patenttilääke. Lääkäri kuvasi sitä tehokkaammaksi (eipä ole vaikea arvata mistä on informaationsa repinyt) ja todennäköisesti tämä "tehokkuus" teki siitä vielä helvetillisemmän vieroittautua koska se oli "tiukempaa tavaraa" pienemmissä milligrammoissa.
Lääkeyhtiöt olivat yrittäneet kampanjoida lisätäkseen kansan ja lääkärien tietoisuutta masennuksesta (ja siinä sivussa tietenkin kertoneet masennuksen hoitokeinoista joihin lääkkeet kuuluu vahvasti). Tämä kampanjointi johti hiljalleen siihen että tavallinen "rahvaskin" alkoi tietää, että masennus johtuu aivojen kemiallisesta häiriöstä ja kyllä serotoniinilääke auttaa.Tuona aikana oli jonkinsorttinen hype vielä menossa masennuslääkehoidoista, joka on vuosikymmeniä myöhemmin alkanut lehtien palstoilla muuttua otsikoiksi tyyliin "masennuslääkkeissä on vaikeitakin vieroitusoireita. Matti ei pääse eroon masennuslääkkeistään vieroitusoireiden takia käytettyään niitä 20 vuotta. On yhä enemmän masennuslääkkeiden pitkäaikaiskäyttäjiä" Näissä väittämissä unohdetaan että nämä kaikit Matit ovat ihmisiä, joiden elämä voi olla vuosiksi tai pitkäksi aikaa pilalla lääkeharmien takia, mutta ehkä Matit pitää vaan uhrata yleisen hyödyn nimissä? Realismi on alkanut tulla esiin unelmahötön alta, ja Käypähoidon tekijöidenkin on pitänyt hiljalleen alkaa esiintyä tv-haastatteluissa vastaamassa kiperiin kysymyksiin masennuslääkkeiden vieroitusoireista. Kunpa olisin tajunnut hakeneeni apua lääketieteen alalta, jonka tieteellinen tutkimusnäyttö hoitokeinojensa hyödyistä ei ansaitse luottamustani niin, että niitä ilmanmuuta samanlaisella optimismilla alkaisin enää koskaan käyttää, joka patologisoi myös ihan normaaleja ihmiselämän tunteita ja joka vahvistaa käsitystä siitä että ihmiset ovat häiriöityneitä kärsiessään. En myöskään luota psykiatrian tarjoaman sairausmallin luotettavuuteen. Kunpa olisin tajunnut, että potilaille harvoin kerrotaan läheskään riittävää informaatiota lääkkeiden harmeista aloitushetkellä, ja kun otat reseptin, on pitkälti kiinni sinusta itsestäsi, että niitä sinulle vastuullisesti määrätään ja ne vastuullisesti puretaan ja harmien koittaessa sinut jätetään aikalailla omillesi kärsimään. Potilaana on hankala saada kuvaa lääkkeestä pakkausselosteen perusteella ja kunpa olisin tajunnut lukea lääkekritiikkiä, jota löytyi paljon etenkin englannin kielellä vuotena milloin ne aloitin.
Kunpa olisin tiennyt hakeneeni apua systeemistä, joka ajattelee, että lääkkeiden määräys on usein parasta hoitoa resurssien puutteessa. Sinua hoidetaan vähän paremman puutteessa. Kunpa olisin tajunnut, minkälaisia mahdollisuuksia terapia ja elintavat ja monet muutkin tavat hoitaa hyvinvointia yhdessä voivat antaa hyvinvoinnille ja olisin ymmärtänyt, että ihmiselämään kuuluu kärsimys enkä määritellyt kokemaani kärsimystä nimellä masennus vaan olisin osannut miettiä laajemmin asiaa. Kunpa olisin ollut menemättä tuohon ansaan ja kusetukseen. Kunpa olisin osannut olla lääkekriittinen, ja uskonut intuitiooni jossa ihmettelin suuresti, miten ihmisen mielialaa voidaan hoitaa lääkkeillä.
Kunpa olisin tiennyt, että ne aloitusoireet mitä koin, eivät olleet osoitus siitä, että lääke on hyvä ja tehokas, vaan merkkejä siitä, että aivojeni homeostaasia alettiin kemiallisesti sotkemaan. Kun otin pilleriä vuosi toisen jälkeen suuhuni, aivoni ja hermostoni oli jo niin mukautuneet välittäjäainetoimintaa häiritseviin lääkkeisiin jotka olivat tehneet ihan oman kemiallisen tasapainon kehooni, että tunsin todella omituisia oireita yhden lääkkeen väliin jäämisen takia ja niiden purku sai aikaan pitkäaikaista kärsimystä. Kunpa olisin tajunnut, että kyseinen lääke tulee koitumaan itselleni suureksi taakaksi.
- Anonyymi
psskaa psskan päällä.
- Anonyymi
TÄMÄ! Edellä kirjoittaa *Anonyymi 31.05.2020 23:22* että vankiloistaan tulisi jo päästää ulos vaiennetut, jotka turhaan kantavat stigmaa, "liian pitkään asioita on piiloteltu ja hävetty, kukaan ei enää korvaa aiheutettuja vääryyksiä" mutta potilaille ihmisen arvo, se sentään voitaisiin antaa.
KYSYMYS! Voisiko *Anonyymi 31.05.2020 23:22* tarkentaa, missä ja miksi potilaat on laitettu kantamaan turhaan stigmaa, sekä miksi ja ketkä ovat häveten piilotelleet asioita, ja ketkä nyt antaisi sen ihmisen arvon potilaille...- Anonyymi
Voin vastata alustavasti toiselle anonyymille esittämääsi kysymykseen muutamalla pohdinnalla.
Stigman määräävät, ja samalla ihmisarvon puolittavat, ensisijaisesti psykiatrit, jotka tekevät diagnoosit. Toissijaisesti prosessia tukevat KAIKKI MUUT IHMISET, NE, JOILLA EI OLE STIGMAA eli diagnoosia. On tasan kahdenlaisia ihmisiä: ne, joilla on mielenterveysdiagnoosi, ja ne, joilla ei ole. Terveet ja sairaat. Normaalit ja epänormaalit. Raja jakaa ihmispopulaation kahtia. Tunnistautumalla kuuluvansa jompaankumpaan ryhmään, jaon hyväksyminen, on sen ylläpitämistä.
Tätä on medikalisaatio inhimillisen kokemisen kentässä, pähkinänkuoressa. Ihmisyhteisöt ja sosiaalinen todellisuus pirstotaan. On siis me ja muut, me ja nuo toiset, me ja ne vähän huonommat/erikoiset/erilaiset/sairaat jne.
Inhimillisen elämän ja kokemisen kirjo saa olla laaja vain niillä, jotka (toistaiseksi) ovat "normaaleja". Kun ei-normaali kärsii siitä että hänen sosiaalisen kenttänsä tapahtumat, jotka heijastuvat hänen mielessään, yltyvät kestämättömiksi, ei hän suinkaan käy läpi luonnollisia, rikkaita ja syviä kohtalonkulkuja eikä tunnevyöryjä kuten muut, normaalit, eikä hän tukahdu ja tikahdu kärsimykseen, joka vie hänen voimansa, vaan hän on esimerkiksi "kliinisesti masentunut". Hän "oireilee pakkotoiminnoin", on "psykoottinen" tai "persoonallisuushäiriöinen."
Stigma rajaa minuutta ja sosiaalista osallisuutta. Kun ei-leimatut voivat kuvailla elämäänsä ja kokemuksiaan laajasti ja vapautuneesti, kertoa mitä hirveää heille tapahtui ja miltä se tuntui, ja miten he siitä jatkoivat ja voittivat haasteen tai eivät voittaneet, kertoo stigmatisoitu draamastaan latistuneesti: "olen masentunut", "mulla on ahdistuneisuushäiriö", "mulla on epävakaa persoonallisuushäiriö" tai "sairastan skitsofreniaa."
Siinä koko juttu. Ja jos haluat tietää enemmän heistä, kysy lääkäriltä.
Anonyymi
31.05.2020 22:57 - Anonyymi
https://madinfinland.org/mita-ovat-mielen-sairaudet/
Toisinaan kuulee psykiatrien lisäksi myös yhteiskuntatieteilijöiltä ja muilta ihmisten kärsimyksen kanssa tekemisissä olevilta toimijoilta, että psykiatriset sairaudet ovat aivan eri asia kuin normaalit elämän ongelmat. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan kaikki psykiatrian alaan kuuluvat ”sairaudet” kuuluvat olennaisesti ihmisyyteen. Se että kyse ei ole oikeista sairauksista, ei luonnollisestikaan poista tarvetta auttaa kärsiviä kanssaihmisiä. Siksi on olemassa akuutti tarve kehittää sellaisia palveluita, joissa ymmärretään biologisen psykiatrian ideologisuus ja epätieteellisyys. Lisäksi on olemassa akuutti tarve kehittää uusia käsitteitä, joilla puhua inhimillisistä kokemuksista ilman lääketieteen termejä. Yhteiskuntatieteissä ongelma kiteytyy monesti siihen, että nähdään “mieleltään sairaiden” kokemaa leimautumista ja lähdetään sitten purkamaan tätä vääryyttä “mielisairaita leimaavien diskurssien” vastaisilla kamppailuilla. Miksi ei mieluummin pohdita kuitenkin ennen kynäsotaa, että mistä oikein on kysymys kun puhutaan “mielen sairauksista”? Sairauksia ei voi täysin mielivaltaisesti “konstruoida” vain siksi, että niin katsotaan olevan hyvä. - Anonyymi
Lukisitko ystävällisesti koko ketjun. En viitsisi rautalangasta vääntää.
- Anonyymi
Tottakai se on, vuosikymmenien ajan on keksitty ihmisille tapa olla itsetuhoisempia kuin ennen 50-lukua koska ihmiskunta halutaan hävittää. Miksi muuten kaikki laitteet säteilevät voimakkaasti aiheuttaen erilaisia haittoja tai jopa syöpää. Musiikki 440 Hz saa ihmisen mieliaallon masentuneeksi ja sitten rokotteet jotka oikeasti aiheuttavat vammaisuutta ja ties mitä muuta.
- Anonyymi
Olen samaa mieltä kirjoittajan, "Anonyymi 02.06.2020 11:58", kanssa
"... masennuslääkkeitä ei osata vastuullisesti määrätä terveydenhuollossa siten että potilas saisi oikeasti tietää mihin ryhtyy määräämishetkellä ..." - Anonyymi
"...ovat todettu lukuisissa eri tutkimussa haitalliseksi elimistölle kokonaisvaltaisesti"
Höpö höpö. Mikään kattava tutkimus ei ole moista osoittanut, päinvastoin. SSRI-lääkkeiden on todettu edistävän neurogeneesiä, parantaa hermostoa ja edistää uusien aivosolujen kasvua.
https://www.newscientist.com/article/mg21028083-500-how-antidepressants-boost-growth-of-new-brain-cells/
"..ja kun aivojen välittäjäaineita mennään ronkkimaan näillä myrkyillä, seuraukset ovat nähtävillä yhteiskunnassa laajalti, itsemurhat lisääntyvät"
Seuraukset on nähtävillä kyllä yhteiskunnassa laajasti, SSRI on roimasti VÄHENTÄNYT itsemurhien määrää. Tämä on erittäin helppo tarkistaa tilastoista, mitä enemmän on SSRI:n käyttö kasvanut, sitä reilummin on itsemurhaluvut romahtaneet.
En ymmärrä miksi niin suuri osa masentuneista tuntuu olevan lääkevastaisia, vai liekö kyseessä äänekäs vähemmistö. Minulle on toiminut masennuslääke mainiosti. Tuntuu että monet masentuneet haluavat parantumisen sijaan vain kertoa kaikille loputtomiin miten masentuneita ovat, masentaen ihmisiä ympärillään, kiskoen muita samaan suohon jossa itse ovat. Itse olen kiitollinen lääkityksestä joka on toiminut vuosikaudet mainiosti.- Anonyymi
Neurogeneesiä edistää mm. liikunta, mikä edistää sitä tavalla joka on terveydelle muutenkin suotuisa. Masennuslääkkeet ei ole aina fyysiselle terveydelle suotuisia, keho tottuu niiden käyttöön ja niissä on haittavaikutuksia ja vieroitusoireita. Vieroitusoireiden hankaluudesta joillain on alettu vasta viimevuosina puhua kunnolla. Osa pääsee niillä eroon seksuaalisuudestaan, mitä harvoin liikunnalla tapahtuu vaan usein liikunta jopa tukee seksuaalisuutta. Siihen ei mitään masennuslääkkeitä tarvitse, jos haluaa neurogeneesiä lisätä jos tätä käytetään masennuslääkkeiden hyödyllisyyden perusteena. Jos siis perustellaan että masennuslääkkeitä kannattaa käyttää, koska ne lisää neurogeneesiä. Likkunnan yhteyteen kunnon ruokavalio ja muutenkin terveelliset elämäntavat, jotka on aivoterveydelle suotuisa. En tiedä mihin on unohtunut perustelu "masennuslääkkeet korjaa aivokemiallisia häiriöitä tai korjaa kemiallista epätasapainoa". Se oli kovin muodissa aikanaan, itse kuulin jopa hoidossa tästä.
Ainiin, sitä väitettä tiede ei tuekaan.
Neurogeneesi ei aina ole merkki positiivisista asioista. Sitä tapahtuu esimerkiksi aivovaurioidenkin jälkeen. Aivot reagoivat aivovaurioon lisäämällä neurogeneesiä.
Tähän varmaan joku kirjoittaa, että miten masentunut jaksaa lähteä lenkille ja entä jos hän on niin masentunut että tekee itsemurhan että kai hän nyt tarvii lääkkeet ? Minä vastaan, että myös muita vaihtoehtoja elintapojen tukemisesta terapiaan voisi olla, mutta niihin ei valitettavasti tunnu olevan yhtälailla resursseja tai halua kuin masentuneelle lääkitysten määräämiseen. Psykiatria on valinnut viime vuosikymmeninä hyvin lääkekeskeisen hoitomallin Suomessa masennuksen hoitoon. Moni masennus mitä monet ihmiset kokevat on tosiasiallisesti reagointia heidän elämänsä tapahtumiin, oire, ei syy, vaan seuraus. On osittain lääkeyhtiöiden intresseissä, että ihmisten tunnetiloja selitetään sairausmallin kautta johon on tarjolla lääkkeitä, jossa ihmisten erilaisia reagointitapoja pidetään häiriöinä ja sairauksina.
Mikäli masennuslääkkeet ovat sinulla toimineet, se on hieno asia ja ei siinä mitään. Jos ne toimii ja ei harmia ole niin se on erittäin hyvä asia. Valitettavasti kaikilla asia ei ole ollut lähellekään niinkuin sinulla. Mahdolliset hyödyt ovat saattaneet vuosien aikana jäädä harmien jalkoihin tai mitään hyötyä ei ole tullut. Jotkut on saattanett käydä tuskallisen lääkepolun mistä käsiin on jäänyt lähinnä haittoja.Joillakin saattaa kismittää tapa, jolla heille on määrätty lääkkeet, missä heitä ei ole informoitu haitallisista puolista (esim. tunnetason leikkautuminen, seksuaalisuuden katoaminen) tai vieroitusoireista ollenkaan ja osalla voi olla vaikeuksia alasajaa lääkitystä. Harmien määrä on voinut mahdolliseen hyötyyn olla aivan kohtuuton sekä on vuosikausia elämästä kuljettu pillereissä minkä perustelut voi vähän ontua.
Ei ole mitään täysin faktapohjaista näyttöä, minkä mukaan itsemurhien väheneminen Suomessa johtuu juuri masennuslääkkeistä. Siihen voi liittyä paljon muitakin syitä, ja ulkomailla missä määrätään paljon masennuslääkkeitä voi olla täysin erilaisia tilastoja.
http://akukopakkala.fi/myytti-masennuslaakkeista-ja-itsemurhista
On myös näkökulmia ja tutkimuksia, minkä mukaan SSRI - lääkkeet voi lisätä itsemurhariskiä. Tämä lukee jo paketissa, ainakin nuorten kohdalla. Vanhempien ihmisten kohdalla en usko, että itsemurha-ajatukset myöskään häviävät mihinkään yhtäkkiä täytettäessä joku ikänumero. Kyse on erilaisista haittavaikutuksista, jotka todennäköisesti lisäävät niitä itsemurha-ajatuksia ja kenties vieroitusoireetkin. https://www.karger.com/Article/FullText/501215 Tästä voisi kiistellä, mutta kyllä masennuslääkkeet voivat lisätä myös ihmisten huonoa oloa, johtuen juuri niiden haitoista, mitkä voivat joillakin ihmisillä olla suurempia. SSRI - vaikutusprofiiliin kuuluu esim. se, että ne voi lisätä joillakin esim. levottomuutta mikä voi olla yhteydessä itsemurhatapauksiin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Neurogeneesiä edistää mm. liikunta, mikä edistää sitä tavalla joka on terveydelle muutenkin suotuisa. Masennuslääkkeet ei ole aina fyysiselle terveydelle suotuisia, keho tottuu niiden käyttöön ja niissä on haittavaikutuksia ja vieroitusoireita. Vieroitusoireiden hankaluudesta joillain on alettu vasta viimevuosina puhua kunnolla. Osa pääsee niillä eroon seksuaalisuudestaan, mitä harvoin liikunnalla tapahtuu vaan usein liikunta jopa tukee seksuaalisuutta. Siihen ei mitään masennuslääkkeitä tarvitse, jos haluaa neurogeneesiä lisätä jos tätä käytetään masennuslääkkeiden hyödyllisyyden perusteena. Jos siis perustellaan että masennuslääkkeitä kannattaa käyttää, koska ne lisää neurogeneesiä. Likkunnan yhteyteen kunnon ruokavalio ja muutenkin terveelliset elämäntavat, jotka on aivoterveydelle suotuisa. En tiedä mihin on unohtunut perustelu "masennuslääkkeet korjaa aivokemiallisia häiriöitä tai korjaa kemiallista epätasapainoa". Se oli kovin muodissa aikanaan, itse kuulin jopa hoidossa tästä.
Ainiin, sitä väitettä tiede ei tuekaan.
Neurogeneesi ei aina ole merkki positiivisista asioista. Sitä tapahtuu esimerkiksi aivovaurioidenkin jälkeen. Aivot reagoivat aivovaurioon lisäämällä neurogeneesiä.
Tähän varmaan joku kirjoittaa, että miten masentunut jaksaa lähteä lenkille ja entä jos hän on niin masentunut että tekee itsemurhan että kai hän nyt tarvii lääkkeet ? Minä vastaan, että myös muita vaihtoehtoja elintapojen tukemisesta terapiaan voisi olla, mutta niihin ei valitettavasti tunnu olevan yhtälailla resursseja tai halua kuin masentuneelle lääkitysten määräämiseen. Psykiatria on valinnut viime vuosikymmeninä hyvin lääkekeskeisen hoitomallin Suomessa masennuksen hoitoon. Moni masennus mitä monet ihmiset kokevat on tosiasiallisesti reagointia heidän elämänsä tapahtumiin, oire, ei syy, vaan seuraus. On osittain lääkeyhtiöiden intresseissä, että ihmisten tunnetiloja selitetään sairausmallin kautta johon on tarjolla lääkkeitä, jossa ihmisten erilaisia reagointitapoja pidetään häiriöinä ja sairauksina.
Mikäli masennuslääkkeet ovat sinulla toimineet, se on hieno asia ja ei siinä mitään. Jos ne toimii ja ei harmia ole niin se on erittäin hyvä asia. Valitettavasti kaikilla asia ei ole ollut lähellekään niinkuin sinulla. Mahdolliset hyödyt ovat saattaneet vuosien aikana jäädä harmien jalkoihin tai mitään hyötyä ei ole tullut. Jotkut on saattanett käydä tuskallisen lääkepolun mistä käsiin on jäänyt lähinnä haittoja.Joillakin saattaa kismittää tapa, jolla heille on määrätty lääkkeet, missä heitä ei ole informoitu haitallisista puolista (esim. tunnetason leikkautuminen, seksuaalisuuden katoaminen) tai vieroitusoireista ollenkaan ja osalla voi olla vaikeuksia alasajaa lääkitystä. Harmien määrä on voinut mahdolliseen hyötyyn olla aivan kohtuuton sekä on vuosikausia elämästä kuljettu pillereissä minkä perustelut voi vähän ontua.
Ei ole mitään täysin faktapohjaista näyttöä, minkä mukaan itsemurhien väheneminen Suomessa johtuu juuri masennuslääkkeistä. Siihen voi liittyä paljon muitakin syitä, ja ulkomailla missä määrätään paljon masennuslääkkeitä voi olla täysin erilaisia tilastoja.
http://akukopakkala.fi/myytti-masennuslaakkeista-ja-itsemurhista
On myös näkökulmia ja tutkimuksia, minkä mukaan SSRI - lääkkeet voi lisätä itsemurhariskiä. Tämä lukee jo paketissa, ainakin nuorten kohdalla. Vanhempien ihmisten kohdalla en usko, että itsemurha-ajatukset myöskään häviävät mihinkään yhtäkkiä täytettäessä joku ikänumero. Kyse on erilaisista haittavaikutuksista, jotka todennäköisesti lisäävät niitä itsemurha-ajatuksia ja kenties vieroitusoireetkin. https://www.karger.com/Article/FullText/501215 Tästä voisi kiistellä, mutta kyllä masennuslääkkeet voivat lisätä myös ihmisten huonoa oloa, johtuen juuri niiden haitoista, mitkä voivat joillakin ihmisillä olla suurempia. SSRI - vaikutusprofiiliin kuuluu esim. se, että ne voi lisätä joillakin esim. levottomuutta mikä voi olla yhteydessä itsemurhatapauksiin.Ja lisäisin vielä, että en vastusta masennuslääkkeiden määräämistä, kunhan potilaille kerrotaan oikeasti haitalliset puolet eikä vain kaunisteltua kuvaa niistä. Erityisesti vieroitusoireista pitää mainita, jotta potilaat eivät tee hölmöjä ratkaisuja ja lopeta lääkkeitään miten sattuu koska sisältyy joillakin suuria riskejä lopetella niitä seinään. Maalamalla kaunokuva potilaille annetaan valheellinen turvaallisuudentunne lääkkeisiin. Fakta vaan tuntuu olevan, että harva on saanut kunnon tietoa lääkkeidensä riskeistä. Monelle on rautalangasta väännetty kuinka masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta ja niitä voi lopettaa koska tahansa, mutta tämähän on silkkaa kaunistelua, koska asianlaitahan on se, että niitä voi olla hankala lopettaa joillakin. Tuo kuulostaa lähinnä valehtelulta ja ruusunpunaisen kuvan maalaamiselta miten niitä on määrätty ja voi vain miettiä kenen intresseissä on, että monelle potilaalle on lääkärit kuin papukaijat hokeneet että "ei aiheuta riippuvuutta". Englanniksi termi "addiction" ei ehkä päde masennuslääkkeisiin, mutta sana "dependence" voisi jo päteäkin joka viittaa siihen että keho jää tietyllä tapaa koukkuun, fyysiseen riippuvuuteen, lääkkeisiin, vaikkei niitä himota samoin kuin joku addikti. Näihin ei riippuvuutta aiheuttaviin lääkkeisiinkin voi liittyä vaikeita vieroitusoireita.
Lisäksi potilaita pitäisi seurata riittävästi, ja ymmärretään mahdollisen pitkäaikaisen käytön ongelmat verrattuna lyhytaikaiseen käyttöön.
Nämä ei valitettavasti vain toteudu terveydenhuollossa kokemukseni perusteella, miksi vastustan masennuslääkkeiden näin laajamittaista määräämistä yleisterveydenhuoltoa myöten. Määräysvalta pitäisi sallia vain psykiatreille ja pitäisi säännöllisesti tarkastella potilaan vointia niissä, ei vain uusien reseptiä.
Kun saa ongelmia masennuslääkepurun ja vieroitusoireiden kanssa, tuen ja ymmärryksen puute voi olla häkellyttävä. Ja miten voitaisiin edes asioista tietää, jos tutkimusta on niin vähän aiheesta. Vasta viime vuosina alettu aiheesta puhumaan!
Terveydenhuolto ei tue näiden lääkkeiden turvallista käyttöä vaan määrää niitä paljon, mutta purku ei niin kiinnostakaan. Mielestäni monet lääkärit ovat näiden lääkkeiden tietämyksen ja niiden vieroitusoireiden suhteen hyvin alhaisella tasolla, ja luulevat niitä turvallisemmiksi ja vähähaittaisemmiksi kuin ovatkaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja lisäisin vielä, että en vastusta masennuslääkkeiden määräämistä, kunhan potilaille kerrotaan oikeasti haitalliset puolet eikä vain kaunisteltua kuvaa niistä. Erityisesti vieroitusoireista pitää mainita, jotta potilaat eivät tee hölmöjä ratkaisuja ja lopeta lääkkeitään miten sattuu koska sisältyy joillakin suuria riskejä lopetella niitä seinään. Maalamalla kaunokuva potilaille annetaan valheellinen turvaallisuudentunne lääkkeisiin. Fakta vaan tuntuu olevan, että harva on saanut kunnon tietoa lääkkeidensä riskeistä. Monelle on rautalangasta väännetty kuinka masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta ja niitä voi lopettaa koska tahansa, mutta tämähän on silkkaa kaunistelua, koska asianlaitahan on se, että niitä voi olla hankala lopettaa joillakin. Tuo kuulostaa lähinnä valehtelulta ja ruusunpunaisen kuvan maalaamiselta miten niitä on määrätty ja voi vain miettiä kenen intresseissä on, että monelle potilaalle on lääkärit kuin papukaijat hokeneet että "ei aiheuta riippuvuutta". Englanniksi termi "addiction" ei ehkä päde masennuslääkkeisiin, mutta sana "dependence" voisi jo päteäkin joka viittaa siihen että keho jää tietyllä tapaa koukkuun, fyysiseen riippuvuuteen, lääkkeisiin, vaikkei niitä himota samoin kuin joku addikti. Näihin ei riippuvuutta aiheuttaviin lääkkeisiinkin voi liittyä vaikeita vieroitusoireita.
Lisäksi potilaita pitäisi seurata riittävästi, ja ymmärretään mahdollisen pitkäaikaisen käytön ongelmat verrattuna lyhytaikaiseen käyttöön.
Nämä ei valitettavasti vain toteudu terveydenhuollossa kokemukseni perusteella, miksi vastustan masennuslääkkeiden näin laajamittaista määräämistä yleisterveydenhuoltoa myöten. Määräysvalta pitäisi sallia vain psykiatreille ja pitäisi säännöllisesti tarkastella potilaan vointia niissä, ei vain uusien reseptiä.
Kun saa ongelmia masennuslääkepurun ja vieroitusoireiden kanssa, tuen ja ymmärryksen puute voi olla häkellyttävä. Ja miten voitaisiin edes asioista tietää, jos tutkimusta on niin vähän aiheesta. Vasta viime vuosina alettu aiheesta puhumaan!
Terveydenhuolto ei tue näiden lääkkeiden turvallista käyttöä vaan määrää niitä paljon, mutta purku ei niin kiinnostakaan. Mielestäni monet lääkärit ovat näiden lääkkeiden tietämyksen ja niiden vieroitusoireiden suhteen hyvin alhaisella tasolla, ja luulevat niitä turvallisemmiksi ja vähähaittaisemmiksi kuin ovatkaan.", kunhan potilaille kerrotaan oikeasti haitalliset puolet eikä vain kaunisteltua kuvaa niistä."
Oma lääkkeen hakeminen viivästyi vuosia, koska kun netistä googlasin, katselin foorumeilta jne. niin lähes 100% kertoo että SSRI ei auta masennukseen, vaan pahentaa sitä ja että seksuaalisuus katoaa ja hirvittäviä sivuvaikutuksia. Myös SSRI:n pakkausselosteet kertovat näistä haittavaikutuksista, jokaisen tulee lukea minkä hyvänsä lääkkeen pakkausseloste.
Lääkäri itse ei mitenkään kehunut lääkettä, ainoa minkä kertoi että jos se vaikuttaa niin siinä menee viikkoja. Toinen lääkäri kun muun käynnin yhteydessä uusi reseptit niin kysyi että haluanko jatkaa ja sanoin että ilman muuta ja sanoi sen jälkeen että pitkän käytön jälkeen onkin hyvä jatkaa jos lääke sopii, koska vieroitusoireista selvittyä masennus saattaa herkästi palata ennen pitkää lopettamisen jälkeen.
Saisinko linkin johonkin foorumitekstiin tai vastaavaan, jossa SSRI:stä maalataan ruusuisia kuvia ja sanotaan että voi lopettaa koska tahansa, tai edes sellaiseen jossa kehutaan kuinka erinomaisia lääkkeitä ovat? Vaikka miten googlaan, niin en löydä sellaista, 100% päinvastoin. Löydän vaikka miten paljon sellaisia tekstejä jossa vaikkapa täysin hyödyttömiä luontaistuotteita ja poppakonsteja kehutaan maasta taivaaseen, mutta en yhtään ainutta jossa kehutaan SSRI:tä. Haluaisin nähdä sen ruusuisen kuvan maalailun omin silmin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
", kunhan potilaille kerrotaan oikeasti haitalliset puolet eikä vain kaunisteltua kuvaa niistä."
Oma lääkkeen hakeminen viivästyi vuosia, koska kun netistä googlasin, katselin foorumeilta jne. niin lähes 100% kertoo että SSRI ei auta masennukseen, vaan pahentaa sitä ja että seksuaalisuus katoaa ja hirvittäviä sivuvaikutuksia. Myös SSRI:n pakkausselosteet kertovat näistä haittavaikutuksista, jokaisen tulee lukea minkä hyvänsä lääkkeen pakkausseloste.
Lääkäri itse ei mitenkään kehunut lääkettä, ainoa minkä kertoi että jos se vaikuttaa niin siinä menee viikkoja. Toinen lääkäri kun muun käynnin yhteydessä uusi reseptit niin kysyi että haluanko jatkaa ja sanoin että ilman muuta ja sanoi sen jälkeen että pitkän käytön jälkeen onkin hyvä jatkaa jos lääke sopii, koska vieroitusoireista selvittyä masennus saattaa herkästi palata ennen pitkää lopettamisen jälkeen.
Saisinko linkin johonkin foorumitekstiin tai vastaavaan, jossa SSRI:stä maalataan ruusuisia kuvia ja sanotaan että voi lopettaa koska tahansa, tai edes sellaiseen jossa kehutaan kuinka erinomaisia lääkkeitä ovat? Vaikka miten googlaan, niin en löydä sellaista, 100% päinvastoin. Löydän vaikka miten paljon sellaisia tekstejä jossa vaikkapa täysin hyödyttömiä luontaistuotteita ja poppakonsteja kehutaan maasta taivaaseen, mutta en yhtään ainutta jossa kehutaan SSRI:tä. Haluaisin nähdä sen ruusuisen kuvan maalailun omin silmin.Lääkkeen pakkausseloste ei todellakaan kerro kaikkia asioita mitä lääkkeistä voi tulla, mukaanlukien tunnetason leikkautuminen, PSSD eli lopetuksen jälkeen jatkuvat seksuaalisen toiminnan ongelmat tai lopetushankaluudet ellei niitä sitten tulkitse rivien välistä että vieroitusoireet voi meinata että lääke on hankala lopettaa. Tai että jo yksi unohdettu pilleri voi tuoda mukanaan ryppään vieroitusoireita. Yksi! nuo pikku pillerit on aika voimakasta tavaraa. Vieroitusoireiden pitkäkestoisuudesta ihme kyllä pakkausseloste jopa mainitsee, varmaan välttääkseen sen että eivät joudu siitä vastuuseen. Käyttämäni masennuslääkken pakkausselosteessa luki jotain että oireet voi kestää jopa kuukausia tai pitempään ja olla joillakin vaikeita, mutta kumma kyllä lääkärit olivat ihan vakuuttuneita että oireet mitä koin eivät enää olleet vieroitusoireita, hmm, vaikka ne olivat lähes samoja oireita kuin listassa. Eikä lääkäri kokenut tehtäväkseen tätä asiaa mainita esim. määrätessään lääkkeen.
Britanniassa hoitosuosituksiin on tullut muutos, ja potilaalle pitää mainita vieroitusoireista ennen lääkkeen määäräämistä. Tämän jälkeen Suomessakin jaksettiin jonkin aikaa uutisoida ihmisten kokemista harmeista vieroituken kanssa.
Tämä kaikki on TODELLA SUURESSA RISTIRIIDASSA siihen mitä lääkäri lääkkeestä sanoi, joka oli tasoa "ei aiheuta riippuvuutta, voi lopetella milloin vain." Lopettaessa "ei nuo enää vieroitusoireita ole". "Hyvin siedettyjä lääkkeitä". Kokemus ei voinut enää kauempana olla tuosta.
Nykyään en todellakaan kuten nuorena luottaisi lääkärin sanoihin, koska tiedostan että medikalisaatio on yhä kasvava ongelma eikä kaikki mitä lääkärit määrää ole välttämättä turvallista niin ettei siitä voisi koitua suurta haittaa. Etenkin kun varttuu lääkkeissä aikuisuuteen. En usko että olen ainoa "masennuslääkkeiden" kanssa ongelmiin joutunut ihminen, koska niitä määrätään nykyään niin huolettomasti ja niin pitkiä aikoja. Nykyään otan selvää kaikista vaihtoehtoisisista tavoista miten voin itseäni hoitaa ennenkuin kosken lääkityksiin, tiedostan että lääkärit ovat kiireisiä ja hoito usein lääkekeskeistä eikä psykiatria varsinkaan ole tunnettu vaihtoehtoisista malleista hoitaa ihmisiä. Lisäksi lukisin kritiikkiä enemmän hoitokeinoa kohtaan. Harmi kun aloittaessani lääkkeet somemaailma ei ollut vielä tullut kunnolla henkiin.
Lääkitys oli niin kauan kivaa, kunnes siitä tuli harmit. Sen jälkeen psykiatria päätti valita strategiaksi minimoida kokemuksia, olla tarjoamatta tukea ja etsiä syyt mielenterveydestä. Psykiatria ei välitä satuttamistaan potilaista eikä välitä siitä mitä harmia ihmisille niillä koituu. Siihen loppuu välittäminen, kun saa harmit. Lisää lääkkeitä ja mielenterveyden epäilyä on toki tarjolla! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lääkkeen pakkausseloste ei todellakaan kerro kaikkia asioita mitä lääkkeistä voi tulla, mukaanlukien tunnetason leikkautuminen, PSSD eli lopetuksen jälkeen jatkuvat seksuaalisen toiminnan ongelmat tai lopetushankaluudet ellei niitä sitten tulkitse rivien välistä että vieroitusoireet voi meinata että lääke on hankala lopettaa. Tai että jo yksi unohdettu pilleri voi tuoda mukanaan ryppään vieroitusoireita. Yksi! nuo pikku pillerit on aika voimakasta tavaraa. Vieroitusoireiden pitkäkestoisuudesta ihme kyllä pakkausseloste jopa mainitsee, varmaan välttääkseen sen että eivät joudu siitä vastuuseen. Käyttämäni masennuslääkken pakkausselosteessa luki jotain että oireet voi kestää jopa kuukausia tai pitempään ja olla joillakin vaikeita, mutta kumma kyllä lääkärit olivat ihan vakuuttuneita että oireet mitä koin eivät enää olleet vieroitusoireita, hmm, vaikka ne olivat lähes samoja oireita kuin listassa. Eikä lääkäri kokenut tehtäväkseen tätä asiaa mainita esim. määrätessään lääkkeen.
Britanniassa hoitosuosituksiin on tullut muutos, ja potilaalle pitää mainita vieroitusoireista ennen lääkkeen määäräämistä. Tämän jälkeen Suomessakin jaksettiin jonkin aikaa uutisoida ihmisten kokemista harmeista vieroituken kanssa.
Tämä kaikki on TODELLA SUURESSA RISTIRIIDASSA siihen mitä lääkäri lääkkeestä sanoi, joka oli tasoa "ei aiheuta riippuvuutta, voi lopetella milloin vain." Lopettaessa "ei nuo enää vieroitusoireita ole". "Hyvin siedettyjä lääkkeitä". Kokemus ei voinut enää kauempana olla tuosta.
Nykyään en todellakaan kuten nuorena luottaisi lääkärin sanoihin, koska tiedostan että medikalisaatio on yhä kasvava ongelma eikä kaikki mitä lääkärit määrää ole välttämättä turvallista niin ettei siitä voisi koitua suurta haittaa. Etenkin kun varttuu lääkkeissä aikuisuuteen. En usko että olen ainoa "masennuslääkkeiden" kanssa ongelmiin joutunut ihminen, koska niitä määrätään nykyään niin huolettomasti ja niin pitkiä aikoja. Nykyään otan selvää kaikista vaihtoehtoisisista tavoista miten voin itseäni hoitaa ennenkuin kosken lääkityksiin, tiedostan että lääkärit ovat kiireisiä ja hoito usein lääkekeskeistä eikä psykiatria varsinkaan ole tunnettu vaihtoehtoisista malleista hoitaa ihmisiä. Lisäksi lukisin kritiikkiä enemmän hoitokeinoa kohtaan. Harmi kun aloittaessani lääkkeet somemaailma ei ollut vielä tullut kunnolla henkiin.
Lääkitys oli niin kauan kivaa, kunnes siitä tuli harmit. Sen jälkeen psykiatria päätti valita strategiaksi minimoida kokemuksia, olla tarjoamatta tukea ja etsiä syyt mielenterveydestä. Psykiatria ei välitä satuttamistaan potilaista eikä välitä siitä mitä harmia ihmisille niillä koituu. Siihen loppuu välittäminen, kun saa harmit. Lisää lääkkeitä ja mielenterveyden epäilyä on toki tarjolla!Sanomaani tukee tutkimuksen puute mitä harmeihin liittyy. Jos niistä oikeasti oltaisiin kiinnostuneita, tutkimusta olisi enemmän, mutta tuskin tätä ollaan innostuttu rahallisesti juuri tukemaan. Mutta psykiatria on päättänyt, että kyseessä on hienosti neuroplastisuutta tukevia turvallisia elämää pelastavia lääkkeitä ja haluavat pitää yllä tätä retoriikkaa. Lääkkeet koetaan välttämättömänä masennuksen hoitona ja hoitosuositus on lääkekeskeinen. Tutkimus mitä tehdään haluaa lähinnä tukea sitä, että lääkkeitä määrätään ja tukea sitä näkökulmaa, että lääkitys on hyödyllistä. Jotain harmeja saatetaan jopa myöntää, mutta ne on harvinaisia (kuinka harvinaisia 500 000 ihmisellä, no tuskinpa tätäkään on tutkittu ja se on vaan voivoi jos joku epäonninen saa harmit - lääketieteessä on haittoja myös - vaikka potilaalle ei olisi mainittu pientäkään sanaa määräyshetkellä harmeista). On siis lupa hutkia ja suurelle määrälle määrätä lääkkeitä osalle vähn miten sattuu seurannalla ja informaatiolla, koska lääkitys nyt on vain hyvä hoitokeino. Sitten voidaan syytellä, että no se on yleislääkärien vika, ei se meijän vika ole, että yleislääkäritkin laajasti määrää lääkkeitä vähemmällä ymmärryksellä. Voihan sitä vähän rapatessa roiskua. Minulle tämä homma ei uppoa enää ollenkaan, ja minun silmissäni hoitosysteemi ei kykene määräämään näitä tarvittavalla varovaisuudella ja huolellisuudella ja yksi tärkein miinus on : potilasta ei informoida haitoista ja vieroitusoireista. (Nykyään kyllä aiheesta on enemmän juttua mediassakin mutta ei ollut takavuosina joten moni yllättyi kokiessaan vieroitusoireita eikä psykiatria niistä ollut potilasta etukäteen ennen lääkkeen määräystä varoittamassa) Jää paljon potilaan itsensä tiedonkeruun vastuulle, miten hänen näissä lääkkeissä käy ja millä tavoin hänet vieroitetaan.
Minun näkökulmani taas lääkkeistä on, että ne ovat kehon fyysisesti riippuvaiseksi tekeviä lääkkeitä jotka sotkevat kehon normaalin välittäjäaineiden herkän homeostaasin. Leikitään turhan isoilla asioilla kun aletaan välittäjäainesysteemejä veivaamaan mielialan hoidon vuoksi. Joskus pelkkä AIKA voisi olla ihan hyvä masennuksen parantaja, mutta halutaan alkaa varmuuden vuoksi hutkimaan, koska hoitosuositukset ovat niin lääkekeskeisiä. Osa ja varmaan suurin osa palautuu lääkkeistä takaisin entiselleen, osan keho ei palaudu nopeassa ja tehokkaassa aikataulussa ja kokevat harmia. masennuslääkkeet ei ole täsmähoitoa masennukseen ja mielialaa nostamaan, vaan psykoaktiivisia aineita, jotka voi tuottaa myös ei toivottuja vaikutuksia ihmisen emotionaaliseen kokemusmaailmaan sekä lukuisia muita haittoja siitä, että serotoniini toimii välittäjäaineena eri kehon prosesseissa. Jos mietitään riskejä ja hyötyjä, mielestäni hyödyt eivät näissä lääkkeissä ole niin suuria, että niillä oikeutetaan näin laajamittainen väestön lääkintä. Se tuntuu hölmöläisten hommalta.
Jos niitä määrätään, se pitäisi tehdä niin, että potilasta varoitetaan ja valistetaan haitoista sekä ymmärretään pitkäaikaismääräysten ongelmat. Mutta en tiedä toteutuuko tämä ikinä, koska psykiatrian näkökulma lääkkeistä on niin positiivisia puolia korostava. Seuranta ja haittojen jatkuva seuranta olisi itseisarvoisia asioita määrätessä lääkkeitä. Helposti käy niin että lääkitys venähtää, joskus tarpeettomankin pitkiksi ajoiksi ja jo paketti varoittaa siitä - pitkäaikaiskäyttö ja suuret annokset lisäävät vieroitusoireiden riskiä. Aletaan lääkitä varmuuden vuoksi ja usein psykiatrian puolella käy niin että kun lääkepolulle lähdetään, siltä ei välttämättä tullakaan ihan heti pois. Vieroitusoireita ja harmeja voidaan tulkita ja on varmaan monessa tapauksessa tulkittukin väärin ja ne voi olla ihan yhtälailla henkistä hyvinvointia heikentäviä kuin ilmiö "masennus".
Suurimpia riskiaikoja lääkitysten suhteen on aloitus ja lopetus. - Anonyymi
Höpö höpö itsellesi. Väität että:
" SSRI on roimasti VÄHENTÄNYT itsemurhien määrää. Tämä on erittäin helppo tarkistaa tilastoista, mitä enemmän on SSRI:n käyttö kasvanut, sitä reilummin on itsemurhaluvut romahtaneet."
Itsemurhien väheneminen samaan aikaan masennuslääkkeiden käytön lisääntymisen kanssa ei johdu lääkkeistä, vaan yhteiskunnallisista oloista. Tutkimuksiin perustuva artikkeli aiheesta selvittää asiaa, kannattaa lukea koko teksti allaolevasta linkistä:
https://madinfinland.org/itsemurhat/
Itsemurhien vähentyminen 90-luvulla: selittyykö se hoidon kehityksellä?
"Eriarvoisuuskehityksen voidaankin katsoa selittävän Suomessa sekä itsemurhien määrän laskua että väkivaltarikosten määrän voimakasta kasvua,,," - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Neurogeneesiä edistää mm. liikunta, mikä edistää sitä tavalla joka on terveydelle muutenkin suotuisa. Masennuslääkkeet ei ole aina fyysiselle terveydelle suotuisia, keho tottuu niiden käyttöön ja niissä on haittavaikutuksia ja vieroitusoireita. Vieroitusoireiden hankaluudesta joillain on alettu vasta viimevuosina puhua kunnolla. Osa pääsee niillä eroon seksuaalisuudestaan, mitä harvoin liikunnalla tapahtuu vaan usein liikunta jopa tukee seksuaalisuutta. Siihen ei mitään masennuslääkkeitä tarvitse, jos haluaa neurogeneesiä lisätä jos tätä käytetään masennuslääkkeiden hyödyllisyyden perusteena. Jos siis perustellaan että masennuslääkkeitä kannattaa käyttää, koska ne lisää neurogeneesiä. Likkunnan yhteyteen kunnon ruokavalio ja muutenkin terveelliset elämäntavat, jotka on aivoterveydelle suotuisa. En tiedä mihin on unohtunut perustelu "masennuslääkkeet korjaa aivokemiallisia häiriöitä tai korjaa kemiallista epätasapainoa". Se oli kovin muodissa aikanaan, itse kuulin jopa hoidossa tästä.
Ainiin, sitä väitettä tiede ei tuekaan.
Neurogeneesi ei aina ole merkki positiivisista asioista. Sitä tapahtuu esimerkiksi aivovaurioidenkin jälkeen. Aivot reagoivat aivovaurioon lisäämällä neurogeneesiä.
Tähän varmaan joku kirjoittaa, että miten masentunut jaksaa lähteä lenkille ja entä jos hän on niin masentunut että tekee itsemurhan että kai hän nyt tarvii lääkkeet ? Minä vastaan, että myös muita vaihtoehtoja elintapojen tukemisesta terapiaan voisi olla, mutta niihin ei valitettavasti tunnu olevan yhtälailla resursseja tai halua kuin masentuneelle lääkitysten määräämiseen. Psykiatria on valinnut viime vuosikymmeninä hyvin lääkekeskeisen hoitomallin Suomessa masennuksen hoitoon. Moni masennus mitä monet ihmiset kokevat on tosiasiallisesti reagointia heidän elämänsä tapahtumiin, oire, ei syy, vaan seuraus. On osittain lääkeyhtiöiden intresseissä, että ihmisten tunnetiloja selitetään sairausmallin kautta johon on tarjolla lääkkeitä, jossa ihmisten erilaisia reagointitapoja pidetään häiriöinä ja sairauksina.
Mikäli masennuslääkkeet ovat sinulla toimineet, se on hieno asia ja ei siinä mitään. Jos ne toimii ja ei harmia ole niin se on erittäin hyvä asia. Valitettavasti kaikilla asia ei ole ollut lähellekään niinkuin sinulla. Mahdolliset hyödyt ovat saattaneet vuosien aikana jäädä harmien jalkoihin tai mitään hyötyä ei ole tullut. Jotkut on saattanett käydä tuskallisen lääkepolun mistä käsiin on jäänyt lähinnä haittoja.Joillakin saattaa kismittää tapa, jolla heille on määrätty lääkkeet, missä heitä ei ole informoitu haitallisista puolista (esim. tunnetason leikkautuminen, seksuaalisuuden katoaminen) tai vieroitusoireista ollenkaan ja osalla voi olla vaikeuksia alasajaa lääkitystä. Harmien määrä on voinut mahdolliseen hyötyyn olla aivan kohtuuton sekä on vuosikausia elämästä kuljettu pillereissä minkä perustelut voi vähän ontua.
Ei ole mitään täysin faktapohjaista näyttöä, minkä mukaan itsemurhien väheneminen Suomessa johtuu juuri masennuslääkkeistä. Siihen voi liittyä paljon muitakin syitä, ja ulkomailla missä määrätään paljon masennuslääkkeitä voi olla täysin erilaisia tilastoja.
http://akukopakkala.fi/myytti-masennuslaakkeista-ja-itsemurhista
On myös näkökulmia ja tutkimuksia, minkä mukaan SSRI - lääkkeet voi lisätä itsemurhariskiä. Tämä lukee jo paketissa, ainakin nuorten kohdalla. Vanhempien ihmisten kohdalla en usko, että itsemurha-ajatukset myöskään häviävät mihinkään yhtäkkiä täytettäessä joku ikänumero. Kyse on erilaisista haittavaikutuksista, jotka todennäköisesti lisäävät niitä itsemurha-ajatuksia ja kenties vieroitusoireetkin. https://www.karger.com/Article/FullText/501215 Tästä voisi kiistellä, mutta kyllä masennuslääkkeet voivat lisätä myös ihmisten huonoa oloa, johtuen juuri niiden haitoista, mitkä voivat joillakin ihmisillä olla suurempia. SSRI - vaikutusprofiiliin kuuluu esim. se, että ne voi lisätä joillakin esim. levottomuutta mikä voi olla yhteydessä itsemurhatapauksiin."On myös näkökulmia ja tutkimuksia, minkä mukaan SSRI - lääkkeet voi lisätä itsemurhariskiä. "
Kyllä. Näitä tutkimuksia esittelee mm. professori Peter Götzsche erinomaisessa tietokirjassaan Tappava psykiatria ja lääkinnän harha. Kirjassa on tilastoja SSRI:n aiheuttamista itsemurhista ja kuvauksia yksittäisistä ihmiskohtaloista.
SSRI:t aiheuttavat itsemurhia ja väkivaltaisuutta pääasiassa akatisian kautta. Vaarallinen tila syntyy, kun henkilöllä on synnynnäisesti hidas lääkeaineenvaihdunta, ja lääkettä pääsee kertymään elimistöön. Lääkeaineenvaihdunta pitäisi testata ennen SSRI:n aloittamista, mutta sitä ei juuri koskaan tehdä.
Götzschen kuvaamat tapaukset koskevat henkilöitä, joilla SSRI:n haittavaikutusten on voitu todeta olevan selkästi syynä itsetuhoisuuteen tai väkivaltaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"On myös näkökulmia ja tutkimuksia, minkä mukaan SSRI - lääkkeet voi lisätä itsemurhariskiä. "
Kyllä. Näitä tutkimuksia esittelee mm. professori Peter Götzsche erinomaisessa tietokirjassaan Tappava psykiatria ja lääkinnän harha. Kirjassa on tilastoja SSRI:n aiheuttamista itsemurhista ja kuvauksia yksittäisistä ihmiskohtaloista.
SSRI:t aiheuttavat itsemurhia ja väkivaltaisuutta pääasiassa akatisian kautta. Vaarallinen tila syntyy, kun henkilöllä on synnynnäisesti hidas lääkeaineenvaihdunta, ja lääkettä pääsee kertymään elimistöön. Lääkeaineenvaihdunta pitäisi testata ennen SSRI:n aloittamista, mutta sitä ei juuri koskaan tehdä.
Götzschen kuvaamat tapaukset koskevat henkilöitä, joilla SSRI:n haittavaikutusten on voitu todeta olevan selkästi syynä itsetuhoisuuteen tai väkivaltaan.Useimpien, ellei kaikkien kouluampumistapausten taustalla sekä Suomessa että ulkomailla on todettu olleen voimakkaiden psyykenlääkkeiden pitkäaikaista käyttöä.
https://yle.fi/uutiset/3-6173100
Katkelmia Ylen uutisesta:
Psykiatri: Masennuslääkkeillä voi olla vaarallisia sivuvaikutuksia
Lääkintöneuvos varoittaa masennuslääkkeiden voivan kasvattaa vihaa ja aggressiivisuutta. Puoli miljoonaa suomalaista syö masennuslääkkeitä.
----
Lääkintöneuvos, psykiatri, emeritusylilääkäri Tapani Sipilä varoittaa masennuslääkkeiden mahdollisista vaarallisista sivuvaikutuksista.
Hänen mukaansa mielialalääkkeiden syönnin sivuvaikutuksena itsemurhakäyttäytyminen voi lisääntyä, samoin aggressiivisuus. Potilaalla voi myös ilmetä uppiniskaista ja vastahakoista käytöstä.
- Sivuvaikutus on silloin vaarallinen, jos nuori on jo aluksi raivon partaalla ja tulee lääkityksen vuoksi ehkä vielä vihaisemmaksi. Mikäli hän ottaa siihen vielä alkoholia tai jotain huumetta, ja jos hän vielä saa sopivasti ampuma-aseen käsiinsä, voi tulla tosi surullisia tapahtumia, toteaa Sipilä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Useimpien, ellei kaikkien kouluampumistapausten taustalla sekä Suomessa että ulkomailla on todettu olleen voimakkaiden psyykenlääkkeiden pitkäaikaista käyttöä.
https://yle.fi/uutiset/3-6173100
Katkelmia Ylen uutisesta:
Psykiatri: Masennuslääkkeillä voi olla vaarallisia sivuvaikutuksia
Lääkintöneuvos varoittaa masennuslääkkeiden voivan kasvattaa vihaa ja aggressiivisuutta. Puoli miljoonaa suomalaista syö masennuslääkkeitä.
----
Lääkintöneuvos, psykiatri, emeritusylilääkäri Tapani Sipilä varoittaa masennuslääkkeiden mahdollisista vaarallisista sivuvaikutuksista.
Hänen mukaansa mielialalääkkeiden syönnin sivuvaikutuksena itsemurhakäyttäytyminen voi lisääntyä, samoin aggressiivisuus. Potilaalla voi myös ilmetä uppiniskaista ja vastahakoista käytöstä.
- Sivuvaikutus on silloin vaarallinen, jos nuori on jo aluksi raivon partaalla ja tulee lääkityksen vuoksi ehkä vielä vihaisemmaksi. Mikäli hän ottaa siihen vielä alkoholia tai jotain huumetta, ja jos hän vielä saa sopivasti ampuma-aseen käsiinsä, voi tulla tosi surullisia tapahtumia, toteaa Sipilä."Useimpien, ellei kaikkien kouluampumistapausten taustalla sekä Suomessa että ulkomailla on todettu olleen voimakkaiden psyykenlääkkeiden pitkäaikaista käyttöä".
Eli toisin sanoen niiden taustalla on ollut mielenterveysongelmia. Niitä psyykelääkkeitä kun ei saa ilman diagnoosia reseptivapaasti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Useimpien, ellei kaikkien kouluampumistapausten taustalla sekä Suomessa että ulkomailla on todettu olleen voimakkaiden psyykenlääkkeiden pitkäaikaista käyttöä".
Eli toisin sanoen niiden taustalla on ollut mielenterveysongelmia. Niitä psyykelääkkeitä kun ei saa ilman diagnoosia reseptivapaasti.Joo, mutta kyllä niitä hyvin herkästi määrätään, kun vähän on paha mieli jostain. Vaikka oikea tapa olisi terapia/ kuunteleminen ensisijaisesti, kuin näiden myrkkyjen määrääminen. Mulle sanottiin, että on hyvin siedetty lääke, eikä tule mitään vieroitusoireita, ei niitä kannata edes lukea, sinne vaan nyt pitää kirjoitella kaikkea. Ja tässä sitä ollaan 2kk käytön jälkeen ja lähes 9kk lopetuksesta KAIKKI reseptissä olevat vieroitusoireet kokeneena. Haluisin tietää kuinka paljon on sellaisia ihmisiä, jotka pääsevät helposti lääkkeestä irti. Ja irti pääsemisellä tarkoitan vuosia jo ilman olleita. Veikkaan, että monet ovat palanneet lääkkeelle viimeistään puolen vuoden-vuoden kuluttua, kun olo on ollut aivan hirveä ja todettu sairauden uusiutuneen. Suomessa 500 000 käyttäjää ja määrä sen kuin nousee. Ja tämä johtuu siitä, että uusia ihmisiä tulee samaan loukkuun ja vanhat jotka haluavat lopettaa lääkkeen eivät kertakaikkiaan pysty lopettamaan, koska vieroitusoireet ovat niin vaikeat. Tämä on oma mielipide. ’Sulla nyt vaan on tällainen uusiutuva masennus’
Se on ihan sama kuin kova jätkä tai nainen luulet olevas kun meinaat lopettaa masennuslääkkeen. Se tulee viemään niin syvälle pohjamutiin, että voi mennä kuukausia pelkästään sängyssä maatessa ja toivoa, että ei heräis enää seuraavana aamuna. Sellainen kuka ei ole kovia vieroitusoireita kokenut, ei voi edes kuvitella sitä helvettiä mitä nää lääkkeet saattaa aiheuttaa. Vieroitusoireet voivat olla vaikeita ja sitkeitä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo, mutta kyllä niitä hyvin herkästi määrätään, kun vähän on paha mieli jostain. Vaikka oikea tapa olisi terapia/ kuunteleminen ensisijaisesti, kuin näiden myrkkyjen määrääminen. Mulle sanottiin, että on hyvin siedetty lääke, eikä tule mitään vieroitusoireita, ei niitä kannata edes lukea, sinne vaan nyt pitää kirjoitella kaikkea. Ja tässä sitä ollaan 2kk käytön jälkeen ja lähes 9kk lopetuksesta KAIKKI reseptissä olevat vieroitusoireet kokeneena. Haluisin tietää kuinka paljon on sellaisia ihmisiä, jotka pääsevät helposti lääkkeestä irti. Ja irti pääsemisellä tarkoitan vuosia jo ilman olleita. Veikkaan, että monet ovat palanneet lääkkeelle viimeistään puolen vuoden-vuoden kuluttua, kun olo on ollut aivan hirveä ja todettu sairauden uusiutuneen. Suomessa 500 000 käyttäjää ja määrä sen kuin nousee. Ja tämä johtuu siitä, että uusia ihmisiä tulee samaan loukkuun ja vanhat jotka haluavat lopettaa lääkkeen eivät kertakaikkiaan pysty lopettamaan, koska vieroitusoireet ovat niin vaikeat. Tämä on oma mielipide. ’Sulla nyt vaan on tällainen uusiutuva masennus’
Se on ihan sama kuin kova jätkä tai nainen luulet olevas kun meinaat lopettaa masennuslääkkeen. Se tulee viemään niin syvälle pohjamutiin, että voi mennä kuukausia pelkästään sängyssä maatessa ja toivoa, että ei heräis enää seuraavana aamuna. Sellainen kuka ei ole kovia vieroitusoireita kokenut, ei voi edes kuvitella sitä helvettiä mitä nää lääkkeet saattaa aiheuttaa. Vieroitusoireet voivat olla vaikeita ja sitkeitä.Oikeastaan pitäisi sanoa vaikka 2-3 vuotta ilman olleita. 2-3 vuotta on sellainen normaali toipumisaika muutaman vuoden lääkkeen käytöstä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Useimpien, ellei kaikkien kouluampumistapausten taustalla sekä Suomessa että ulkomailla on todettu olleen voimakkaiden psyykenlääkkeiden pitkäaikaista käyttöä".
Eli toisin sanoen niiden taustalla on ollut mielenterveysongelmia. Niitä psyykelääkkeitä kun ei saa ilman diagnoosia reseptivapaasti.Kyllä potilaat ovat saaneet psyykelääkkeitä reseptivapaasti, koska niitä on psykiatri antanut ikiomasta pöytälaatikostaan, ja koska näitä lääkeliuskajakoja ei ole kirjattu asiallisesti edes potilaskertomuksiin, niin sen diagnoosinkin kanssa on sitten vähän niin ja näin, että missä vaiheessa ja mitä psykiatri on alkanut tulkita mielenterveysongelmaksi ja sairaudeksi...
Esimerkiksi säätiö A:n ylläpitämän terveys/kuntoutuspalveluyksikkö B:n tiloissa vastaanottava psykiatri, psykoterapeutti C on antanut potila(a/i)lleen pöytälaatikosta erilaisia psyykelääkeliuskoja kokeiltavaksi selittämällä että näin ei mene vähävaraisen terapiapotilaan rahat hukkaan jos apteekista ostettuna lääke ei sovikaan ja joudutaan vaihtamaan toiseen lääkkeeseen. Nyt tiedetään että tämän psykiatrin tekemissä diagnooseissa ja hoidoissa on runsaasti epäselvyyksiä; hän on mm. kokenut että potilaan saamat psyykelääkkeiden haitat ovat sairauden oireita, tulkinnut pöytälaatikkoneuroleptiensä aiheuttamat haitat masennuksen psykoottisiksi oireiksi vaikka kukaan muu lääkäri ei ollut havainnut tällaista psykoottisuutta. Setvijät vaikenevat näistä setvimisasioista tällä hetkellä, ja siihen on syynsä. Meitä potilaita setvimisrauhaa takaava vaikeneminen ei koske.
Ennen kuin Valvira kielsi määräyksellä lääkäreiltä tällaiset reseptivapaat lääkejakelut, olivat pöytälaatikosta potilaille annetut masennuslääkeliuska-kokeiluerät hyvin yleisiä käytäntöjä etenkin psykiatrian piirissä. Mitä sitä päivänselviä ja kaikkien tietämiä totuuksia salailemaan vuonna 2020!
Vääntäkää jo rautalangasta julkiseen keskusteluun, hyvät psykiatrit, kansalaisille tiedoksi miksi lääkäreiden on pakko seurata niiden masennuslääkkeiden ja neuroleptien vaikutuksia haittoineen ja miksi lääkäreiden on osattava tunnistaa haitat ja vieroitusoireet ja miksi lääkäreiden on osattava erottaa haitat ja vieroitusoireet sairauden oireista. Tämän kertominen julkisesti ei voi olla vaikeaa enää vuonna 2020! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Useimpien, ellei kaikkien kouluampumistapausten taustalla sekä Suomessa että ulkomailla on todettu olleen voimakkaiden psyykenlääkkeiden pitkäaikaista käyttöä".
Eli toisin sanoen niiden taustalla on ollut mielenterveysongelmia. Niitä psyykelääkkeitä kun ei saa ilman diagnoosia reseptivapaasti.Lääkärin mielipide ei ole todiste siitä, että potilas on oikeasti sairas. Se on vain mielipide, jonka voi antaa jos sattuu juuri nyt huvittamaan. Eihän potilaita haastatella aina kunnolla tai teetetä edes yleisimpiä testejä. Kun ei testata eikä haastatella, keksitty diagnoosiarvaus menee helposti pieleen. Jolloin lääkityskin menee yksilölle pieleen normaalia helpommin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Useimpien, ellei kaikkien kouluampumistapausten taustalla sekä Suomessa että ulkomailla on todettu olleen voimakkaiden psyykenlääkkeiden pitkäaikaista käyttöä".
Eli toisin sanoen niiden taustalla on ollut mielenterveysongelmia. Niitä psyykelääkkeitä kun ei saa ilman diagnoosia reseptivapaasti.Mielenterveysongelma on typerä keksitty termi joka ei ole vastaus mihinkään kysymykseen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lääkärin mielipide ei ole todiste siitä, että potilas on oikeasti sairas. Se on vain mielipide, jonka voi antaa jos sattuu juuri nyt huvittamaan. Eihän potilaita haastatella aina kunnolla tai teetetä edes yleisimpiä testejä. Kun ei testata eikä haastatella, keksitty diagnoosiarvaus menee helposti pieleen. Jolloin lääkityskin menee yksilölle pieleen normaalia helpommin.
Vuosia sitten minullekin " sateli " diagnoosia toisensa perään kun sekoilin päihteiden ja lääkkeiden kanssa.
Myöhemmin olen lukenut että diagnoosia ei pitäisi edes tehdä ennenkuin ihminen on ollut puoli vuotta selvinpäin.
Yksi diagnoosini on sellainen johon osaan itseni yhdistää jo pitkälle lapsuuteen saakka.
Se on jonkin sortin persoonallisuushäiriö.
Eikä sekään mielestäni ole oikeastaan sairaus vaan osa luonnetta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vuosia sitten minullekin " sateli " diagnoosia toisensa perään kun sekoilin päihteiden ja lääkkeiden kanssa.
Myöhemmin olen lukenut että diagnoosia ei pitäisi edes tehdä ennenkuin ihminen on ollut puoli vuotta selvinpäin.
Yksi diagnoosini on sellainen johon osaan itseni yhdistää jo pitkälle lapsuuteen saakka.
Se on jonkin sortin persoonallisuushäiriö.
Eikä sekään mielestäni ole oikeastaan sairaus vaan osa luonnetta."Yksi diagnoosini on sellainen johon osaan itseni yhdistää jo pitkälle lapsuuteen saakka.
Se on jonkin sortin persoonallisuushäiriö."
Alalle koulutettuna terveydenhuollon ammattihenkilönä totean tuohon, että "persoonallisuushäiriö" -käsite ei ole tieteellisesti validi, vaikka sitä paljon käytetäänkin. Lisäksi persoonallisuushäiriödiagnoosit ovat erittäin stigmatisoivia, ja siten vaikuttavat kielteisesti henkilön sosiaaliseen asemaan, loppuelämän kulkuun ja toipumisodotuksiin.
Persoonallisuushäiriö-diagnoosin saaneiden ihmisten taustalla on useimmiten vaikeita, pitkäaikaisia traumakokemuksia - kuten tosin on useimpien muidenkin vakavien diagnoosien taustalla. Riippuu paljon psykiatrista, hänen ajattelutavastaan ja koulutuksellisesta suuntautumisestaan miten hän haluaa diagnosoida yksilölliset reaktiot vaikeisiin traumoihin. Useimmille persoonallisuushäiriödiagnoosin saaneille olisi mahdollista kriteerien mukaan antaa joku muukin, vähemmän stigmatisoiva diagnoosi. Toisaalta hyvin monelle lievemmän diagnoosin saaneelle voidaan kriteerien mukaan antaa joku persoonallisuusdiagnoosikin, jos halutaan ja tarpeeksi tutkitaan. On muistettava, että psykiatrian ja psykologian tutkimusmenetelmät (haastattelut, testit) eivät ole eksaktia eivätkä arvovapaata tiedettä, vaan perustuvat paljolti tutkimusmenetelmän kehittäjän ja sitä soveltavan työntekijän subjektiivisiin tulkintoihin. Käytettävät käsitteet, tutkimusmenetelmät ja testit sisältävät paljon arvovalintoja ja kulttuurivaikutteita. Niissä on myös monesti paljon tilastollista harhaa. Ne eivät siis mitenkään ole verrattavissa objektiivisuudessa somaattisen lääketieteen tutkimusmenetelmiin kuten laboratoriotutkimuksiin jne.
Kun ihminen joutuu elämään kauan, lapsuudestaan saakka, laiminlyövissä ja emotionaalisesti ja/tai fyysisesti väkivaltaisissa ihmissuhteissa, hän joutuu kehittämään suojautumiskeinoikseen pysyviä reaktiotapoja, jotka toistuvat myöhemmin muissakin ihmissuhteissa. Se, että nämä reaktiotavat ovat suhteellisen pitkäaikaisia, ja että henkilön voi olla vaikea niitä muuttaa, ei silti tarkoita, että niiden pitäisi ajatella olevan osa hänen persoonallisuuttaan. Psykiatria on valinnut tämän ajattelutavan, mutta se ei ole ainoa mahdollinen.
Persoonallisuus on nähdäkseni jotain muuta kuin reagointia traumaan. Persoonallisuus on ihmisen syvin olemus, yksilöllisyys ja sielu, ja se ei voi koskaan "häiriöityä", eikä "sairastua". Se on aina terve. Se on aina sellainen kuin pitää. Selviytymiskeinot stressiin ja haasteisiin eivät kerro ihmisen persoonallisuudesta, vaan hänen olosuhteistaan.
On väärin, että ihmisen persoonallisuutta diagnosoidaan millään tavalla. Pitäisi tutkia - tai pikemminkin auttaa ihmistä itseään tutkimaan - millaisissa oloissa hän on elänyt, ja miten hän on niistä selviytynyt.
Nykyinen psykiatria sisältää paljon erilaisia väkivaltamekanismeja. En usko, että ketään auttaa tulla diagnosoiduksi oikeastaan mitenkään, edes masentuneeksi, saati sitten persoonallisuushäiriöiseksi. Diagnoosit eivät kerro mitään ongelmien syistä. Ne kertovat jotain - varsin vähän - ongelmien ilmenemismuodoista. Kun ihmiselle annetaan diagnoosi, hänet luokitellaan sen mukaan miten hänen ongelmansa ilmenevät pintatasolla, ja luokittelu siirtää tarkastelun häneen itseensä ympäristön sijasta. Diagnosoinnissa ihmisestä itsestään tehdään ongelma. Ihminen alkaa kuvitella, että "minussa on se- ja se sairaus/häiriö". Tosiasiassa "hänessä" itsessään ei ole mitään sairautta eikä häiriötä. Hänen kokemuksensa ja kärsimyksensä ei ole "oiretta." Hän vain on joutunut elämään ylivoimaisissa olosuhteissa, ja reagoi siihen ymmärrettävällä tavalla.
Pitkäaikaisista traumareaktioista, sellaisistakin, joista jotkut ihmiset leimataan "persoonallisuushäiriöisiksi," voi toipua. Aiemmin psykiatriassa tuhottiin ihmisten elämiä erilaisilla lopunelämän diagnooseilla, joista sanottiin, ettei niitä muka voi hoitaa esimerkiksi terapialla. Näitä diagnooseja olivat persoonallisuushäiriöiden ohella mm. skitsofrenia. Nykyään psykiatria on virallisesti kääntänyt kelkkaansa ainakin "persoonallisuushäiriöiden" suhteen. On myönnetty, että niitä voidaan hoitaa terapialla. Minä olen sitä mieltä, että koko termi pitäisi pudottaa pois ihmisten auttamistyöstä.
On jokaisen oma asia, mitä ajattelee ongelmistaan. Ja millaisia selitysmalleja ja hoitokeinoja hyväksyy omalla kohdallaan. Psykiatria ei kuitenkaan tarjoa paljon vaihtoehtoja. Psykiatrista auktoriteettia on hoitojärjestelmässä vaikea kyseenalaistaa. "Sairaudentunnottomuus", yksi psykiatrian somaattisesta lääketieteestä kopioimista käsitteistä, on sekin vaarallinen stigma, joka asettaa vaakalaudalle yksilön perusturvallisuuden ja itsemääräämisen hoitojärjestelmässä.
Jos itse haluaa mieltää ongelmansa esimerkiksi persoonallisuushäiriöksi, niin siihen on jokaisella oikeus. Se ei kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto. Mitään tieteellistä näyttöä ko. käsitteiden validiteetista ei ole. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Yksi diagnoosini on sellainen johon osaan itseni yhdistää jo pitkälle lapsuuteen saakka.
Se on jonkin sortin persoonallisuushäiriö."
Alalle koulutettuna terveydenhuollon ammattihenkilönä totean tuohon, että "persoonallisuushäiriö" -käsite ei ole tieteellisesti validi, vaikka sitä paljon käytetäänkin. Lisäksi persoonallisuushäiriödiagnoosit ovat erittäin stigmatisoivia, ja siten vaikuttavat kielteisesti henkilön sosiaaliseen asemaan, loppuelämän kulkuun ja toipumisodotuksiin.
Persoonallisuushäiriö-diagnoosin saaneiden ihmisten taustalla on useimmiten vaikeita, pitkäaikaisia traumakokemuksia - kuten tosin on useimpien muidenkin vakavien diagnoosien taustalla. Riippuu paljon psykiatrista, hänen ajattelutavastaan ja koulutuksellisesta suuntautumisestaan miten hän haluaa diagnosoida yksilölliset reaktiot vaikeisiin traumoihin. Useimmille persoonallisuushäiriödiagnoosin saaneille olisi mahdollista kriteerien mukaan antaa joku muukin, vähemmän stigmatisoiva diagnoosi. Toisaalta hyvin monelle lievemmän diagnoosin saaneelle voidaan kriteerien mukaan antaa joku persoonallisuusdiagnoosikin, jos halutaan ja tarpeeksi tutkitaan. On muistettava, että psykiatrian ja psykologian tutkimusmenetelmät (haastattelut, testit) eivät ole eksaktia eivätkä arvovapaata tiedettä, vaan perustuvat paljolti tutkimusmenetelmän kehittäjän ja sitä soveltavan työntekijän subjektiivisiin tulkintoihin. Käytettävät käsitteet, tutkimusmenetelmät ja testit sisältävät paljon arvovalintoja ja kulttuurivaikutteita. Niissä on myös monesti paljon tilastollista harhaa. Ne eivät siis mitenkään ole verrattavissa objektiivisuudessa somaattisen lääketieteen tutkimusmenetelmiin kuten laboratoriotutkimuksiin jne.
Kun ihminen joutuu elämään kauan, lapsuudestaan saakka, laiminlyövissä ja emotionaalisesti ja/tai fyysisesti väkivaltaisissa ihmissuhteissa, hän joutuu kehittämään suojautumiskeinoikseen pysyviä reaktiotapoja, jotka toistuvat myöhemmin muissakin ihmissuhteissa. Se, että nämä reaktiotavat ovat suhteellisen pitkäaikaisia, ja että henkilön voi olla vaikea niitä muuttaa, ei silti tarkoita, että niiden pitäisi ajatella olevan osa hänen persoonallisuuttaan. Psykiatria on valinnut tämän ajattelutavan, mutta se ei ole ainoa mahdollinen.
Persoonallisuus on nähdäkseni jotain muuta kuin reagointia traumaan. Persoonallisuus on ihmisen syvin olemus, yksilöllisyys ja sielu, ja se ei voi koskaan "häiriöityä", eikä "sairastua". Se on aina terve. Se on aina sellainen kuin pitää. Selviytymiskeinot stressiin ja haasteisiin eivät kerro ihmisen persoonallisuudesta, vaan hänen olosuhteistaan.
On väärin, että ihmisen persoonallisuutta diagnosoidaan millään tavalla. Pitäisi tutkia - tai pikemminkin auttaa ihmistä itseään tutkimaan - millaisissa oloissa hän on elänyt, ja miten hän on niistä selviytynyt.
Nykyinen psykiatria sisältää paljon erilaisia väkivaltamekanismeja. En usko, että ketään auttaa tulla diagnosoiduksi oikeastaan mitenkään, edes masentuneeksi, saati sitten persoonallisuushäiriöiseksi. Diagnoosit eivät kerro mitään ongelmien syistä. Ne kertovat jotain - varsin vähän - ongelmien ilmenemismuodoista. Kun ihmiselle annetaan diagnoosi, hänet luokitellaan sen mukaan miten hänen ongelmansa ilmenevät pintatasolla, ja luokittelu siirtää tarkastelun häneen itseensä ympäristön sijasta. Diagnosoinnissa ihmisestä itsestään tehdään ongelma. Ihminen alkaa kuvitella, että "minussa on se- ja se sairaus/häiriö". Tosiasiassa "hänessä" itsessään ei ole mitään sairautta eikä häiriötä. Hänen kokemuksensa ja kärsimyksensä ei ole "oiretta." Hän vain on joutunut elämään ylivoimaisissa olosuhteissa, ja reagoi siihen ymmärrettävällä tavalla.
Pitkäaikaisista traumareaktioista, sellaisistakin, joista jotkut ihmiset leimataan "persoonallisuushäiriöisiksi," voi toipua. Aiemmin psykiatriassa tuhottiin ihmisten elämiä erilaisilla lopunelämän diagnooseilla, joista sanottiin, ettei niitä muka voi hoitaa esimerkiksi terapialla. Näitä diagnooseja olivat persoonallisuushäiriöiden ohella mm. skitsofrenia. Nykyään psykiatria on virallisesti kääntänyt kelkkaansa ainakin "persoonallisuushäiriöiden" suhteen. On myönnetty, että niitä voidaan hoitaa terapialla. Minä olen sitä mieltä, että koko termi pitäisi pudottaa pois ihmisten auttamistyöstä.
On jokaisen oma asia, mitä ajattelee ongelmistaan. Ja millaisia selitysmalleja ja hoitokeinoja hyväksyy omalla kohdallaan. Psykiatria ei kuitenkaan tarjoa paljon vaihtoehtoja. Psykiatrista auktoriteettia on hoitojärjestelmässä vaikea kyseenalaistaa. "Sairaudentunnottomuus", yksi psykiatrian somaattisesta lääketieteestä kopioimista käsitteistä, on sekin vaarallinen stigma, joka asettaa vaakalaudalle yksilön perusturvallisuuden ja itsemääräämisen hoitojärjestelmässä.
Jos itse haluaa mieltää ongelmansa esimerkiksi persoonallisuushäiriöksi, niin siihen on jokaisella oikeus. Se ei kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto. Mitään tieteellistä näyttöä ko. käsitteiden validiteetista ei ole.Minä kirjoitin tuosta persoonallisuushäiriö-diagnoosin yhdistämisestä itseeni.
En tarkoita että olisin jotenkin kuin tuo diagnoosi vaan lähinnä kun olen siitä lukenut niin olen huomannut joitain kohtia joita on itsessänikin. Ihmissuhteissa pärjääminen ja joitain käytökseen liittyviä juttuja.
Muuten en tavallaan usko minkäänlaisiin diagnooseihin koska ajattelen samaan tyyliin kuten sinäkin kirjoitit. Ongelmat ja häiriöt ovat yleensä seurausta jostain, eivät itse sairaus.
Myöskin elämän traumat jättävät jälkiä ihmiseen mutta on ihmisestä kiinni kuinka hän niihin suhtautuu.
Masennuksesta minulla on myös sellainen ajatus että enhän voi masentua etenkään sellaisista asioista joihin en voi itse mitenkään vaikuttaa.
Jos on jokin asia jolle itse pystyisin jotain tekemään enkä tee niin se voi aiheuttaa jonkinlaista tunnon tuskaa.
Tuo sana sairaudentunto on mielestäni aika turha koska esim. mielen ongelmia ei voi tuntea konkreettisesti kuten esim. päänsärkyä, tai jostain tapaturmasta tai muusta johtuvaa kipua.
Jotenkin tulee myös tunne että mielenterveysongelmista kärsivän odotettaisiin jotenkin tuntevan itsensä sairaaksi kun puhutaan sairaudentunnosta tai -tunnottomuudesta. Eli tietynlaista syyllistämistä. Siihen olen vuosien varrella törmännyt jopa osastohoitojen aikana, mutta se siitä, tulisi liikaa tekstiä.
Minultakin vuosia sitten kysyttiin sairaudentunnosta ja sanoin että onhan noita diagnooseja laitettu mutta olen tällä hetkellä oireeton.
Se ei ollut hyvä vastaus koska kirjoitettiin että olen sairaudentunnoton.
Enää en kuitenkaan taivu kaikkeen jota sanotaan ja väitetään, sen verran olen toipunut vuosien varrella. Yleensä sanon oman mielipiteeni aika suoraan.
Itse en kanna mitään stigmaa koska olen hyväksynyt menneisyyteni ja aika avoimesti siitä myös tarvittaessa puhun. Enää ei ole tarvetta hävetä vanhoja asioita, ehkä juuri sen takia koska ne ovat taakse jääneet kauan sitten.
Sen olen tosin huomannut että vanhat diagnoosit hankaloittavat turhan usein fyysisiin vaivoihin apua hakiessa ja sen puolen hoidossa muutenkin.
Tavallaan on mielenkiintoista nähdä miten eri ihmiset, etenkin muut lääkärit kuin psykiatrit, asennoituvat potilaisiin jotka ovat/ovat olleet mielenterveyshoidon piirissä.
Elämä on haasteellista myös/jopa " entisenä hulluna ". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Yksi diagnoosini on sellainen johon osaan itseni yhdistää jo pitkälle lapsuuteen saakka.
Se on jonkin sortin persoonallisuushäiriö."
Alalle koulutettuna terveydenhuollon ammattihenkilönä totean tuohon, että "persoonallisuushäiriö" -käsite ei ole tieteellisesti validi, vaikka sitä paljon käytetäänkin. Lisäksi persoonallisuushäiriödiagnoosit ovat erittäin stigmatisoivia, ja siten vaikuttavat kielteisesti henkilön sosiaaliseen asemaan, loppuelämän kulkuun ja toipumisodotuksiin.
Persoonallisuushäiriö-diagnoosin saaneiden ihmisten taustalla on useimmiten vaikeita, pitkäaikaisia traumakokemuksia - kuten tosin on useimpien muidenkin vakavien diagnoosien taustalla. Riippuu paljon psykiatrista, hänen ajattelutavastaan ja koulutuksellisesta suuntautumisestaan miten hän haluaa diagnosoida yksilölliset reaktiot vaikeisiin traumoihin. Useimmille persoonallisuushäiriödiagnoosin saaneille olisi mahdollista kriteerien mukaan antaa joku muukin, vähemmän stigmatisoiva diagnoosi. Toisaalta hyvin monelle lievemmän diagnoosin saaneelle voidaan kriteerien mukaan antaa joku persoonallisuusdiagnoosikin, jos halutaan ja tarpeeksi tutkitaan. On muistettava, että psykiatrian ja psykologian tutkimusmenetelmät (haastattelut, testit) eivät ole eksaktia eivätkä arvovapaata tiedettä, vaan perustuvat paljolti tutkimusmenetelmän kehittäjän ja sitä soveltavan työntekijän subjektiivisiin tulkintoihin. Käytettävät käsitteet, tutkimusmenetelmät ja testit sisältävät paljon arvovalintoja ja kulttuurivaikutteita. Niissä on myös monesti paljon tilastollista harhaa. Ne eivät siis mitenkään ole verrattavissa objektiivisuudessa somaattisen lääketieteen tutkimusmenetelmiin kuten laboratoriotutkimuksiin jne.
Kun ihminen joutuu elämään kauan, lapsuudestaan saakka, laiminlyövissä ja emotionaalisesti ja/tai fyysisesti väkivaltaisissa ihmissuhteissa, hän joutuu kehittämään suojautumiskeinoikseen pysyviä reaktiotapoja, jotka toistuvat myöhemmin muissakin ihmissuhteissa. Se, että nämä reaktiotavat ovat suhteellisen pitkäaikaisia, ja että henkilön voi olla vaikea niitä muuttaa, ei silti tarkoita, että niiden pitäisi ajatella olevan osa hänen persoonallisuuttaan. Psykiatria on valinnut tämän ajattelutavan, mutta se ei ole ainoa mahdollinen.
Persoonallisuus on nähdäkseni jotain muuta kuin reagointia traumaan. Persoonallisuus on ihmisen syvin olemus, yksilöllisyys ja sielu, ja se ei voi koskaan "häiriöityä", eikä "sairastua". Se on aina terve. Se on aina sellainen kuin pitää. Selviytymiskeinot stressiin ja haasteisiin eivät kerro ihmisen persoonallisuudesta, vaan hänen olosuhteistaan.
On väärin, että ihmisen persoonallisuutta diagnosoidaan millään tavalla. Pitäisi tutkia - tai pikemminkin auttaa ihmistä itseään tutkimaan - millaisissa oloissa hän on elänyt, ja miten hän on niistä selviytynyt.
Nykyinen psykiatria sisältää paljon erilaisia väkivaltamekanismeja. En usko, että ketään auttaa tulla diagnosoiduksi oikeastaan mitenkään, edes masentuneeksi, saati sitten persoonallisuushäiriöiseksi. Diagnoosit eivät kerro mitään ongelmien syistä. Ne kertovat jotain - varsin vähän - ongelmien ilmenemismuodoista. Kun ihmiselle annetaan diagnoosi, hänet luokitellaan sen mukaan miten hänen ongelmansa ilmenevät pintatasolla, ja luokittelu siirtää tarkastelun häneen itseensä ympäristön sijasta. Diagnosoinnissa ihmisestä itsestään tehdään ongelma. Ihminen alkaa kuvitella, että "minussa on se- ja se sairaus/häiriö". Tosiasiassa "hänessä" itsessään ei ole mitään sairautta eikä häiriötä. Hänen kokemuksensa ja kärsimyksensä ei ole "oiretta." Hän vain on joutunut elämään ylivoimaisissa olosuhteissa, ja reagoi siihen ymmärrettävällä tavalla.
Pitkäaikaisista traumareaktioista, sellaisistakin, joista jotkut ihmiset leimataan "persoonallisuushäiriöisiksi," voi toipua. Aiemmin psykiatriassa tuhottiin ihmisten elämiä erilaisilla lopunelämän diagnooseilla, joista sanottiin, ettei niitä muka voi hoitaa esimerkiksi terapialla. Näitä diagnooseja olivat persoonallisuushäiriöiden ohella mm. skitsofrenia. Nykyään psykiatria on virallisesti kääntänyt kelkkaansa ainakin "persoonallisuushäiriöiden" suhteen. On myönnetty, että niitä voidaan hoitaa terapialla. Minä olen sitä mieltä, että koko termi pitäisi pudottaa pois ihmisten auttamistyöstä.
On jokaisen oma asia, mitä ajattelee ongelmistaan. Ja millaisia selitysmalleja ja hoitokeinoja hyväksyy omalla kohdallaan. Psykiatria ei kuitenkaan tarjoa paljon vaihtoehtoja. Psykiatrista auktoriteettia on hoitojärjestelmässä vaikea kyseenalaistaa. "Sairaudentunnottomuus", yksi psykiatrian somaattisesta lääketieteestä kopioimista käsitteistä, on sekin vaarallinen stigma, joka asettaa vaakalaudalle yksilön perusturvallisuuden ja itsemääräämisen hoitojärjestelmässä.
Jos itse haluaa mieltää ongelmansa esimerkiksi persoonallisuushäiriöksi, niin siihen on jokaisella oikeus. Se ei kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto. Mitään tieteellistä näyttöä ko. käsitteiden validiteetista ei ole.Alalle kouluttautuneena tiedän että mm. persoonallisuushäiriöisiä on myös työkavereina. He eivät vain ole tulleet diagnosoiduksi, koska ovat pysyneet työkykyisinä. Potilaan paraneminenkaan ei lähde siitä, että ongelmat tai diagnoosit kielletään, vaan että potilas hyväksyy ne ja oppii elämään ylpeänä itsestään sellaisena kuin on. "Terve" ihminen pyrkii tuomaan iloa ympäristöönsä vahingon sijaan, sekä kykenee toimimaan lain puitteissa. Me jokainen saisimme varmasti jonkin diagnoosin, jos lopettaisimme hyvinvoinnistamme huolehtimisen ja hakisimme asiaan lääkäriltä apua. Jokaiselta löytyy jotain. Keskeistä on se vaikuttaako ongelma tämänhetkiseen vointiin ja työkykyyn. Diagnoosit on sitä varten jotta auttavat tahot voivat helpommin päästä kiinni asiakkaan ongelmiin ja koittaa auttaa häntä. Jokaisen kannattaa muistaa se. Ei ole tarkoitus latistaa ihmistä diagnooseilla, vaikka esim. masentuneena tai luottamuksen menettäneenä saattaa siltä tuntua!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Alalle kouluttautuneena tiedän että mm. persoonallisuushäiriöisiä on myös työkavereina. He eivät vain ole tulleet diagnosoiduksi, koska ovat pysyneet työkykyisinä. Potilaan paraneminenkaan ei lähde siitä, että ongelmat tai diagnoosit kielletään, vaan että potilas hyväksyy ne ja oppii elämään ylpeänä itsestään sellaisena kuin on. "Terve" ihminen pyrkii tuomaan iloa ympäristöönsä vahingon sijaan, sekä kykenee toimimaan lain puitteissa. Me jokainen saisimme varmasti jonkin diagnoosin, jos lopettaisimme hyvinvoinnistamme huolehtimisen ja hakisimme asiaan lääkäriltä apua. Jokaiselta löytyy jotain. Keskeistä on se vaikuttaako ongelma tämänhetkiseen vointiin ja työkykyyn. Diagnoosit on sitä varten jotta auttavat tahot voivat helpommin päästä kiinni asiakkaan ongelmiin ja koittaa auttaa häntä. Jokaisen kannattaa muistaa se. Ei ole tarkoitus latistaa ihmistä diagnooseilla, vaikka esim. masentuneena tai luottamuksen menettäneenä saattaa siltä tuntua!
Tällä palstalla potilaat ovat kertoneet, että psykiatrisen diagnoosin saaneiden potilaiden hoito ei ole ollut laadukasta ja turvallista. Täällä potilaat ovat kertoneet, että lakia potilaan asemasta ja oikeuksista ei ole noudatettu psykiatrisen diagnoosin saaneiden potilaiden kohdalla.
Potilaat kertovat täällä niistä kokemuksistaan, kun annettu apu ei ole lähtenyt liikkeelle potilaan elämäntilanteen selvittämisestä, vaan lääkärin "ensi hätään" tekemästä psykiatrisesta diagnoosista, jolloin lääkäri on potilaansa kohdatessa lukenut enemmän "koodikirjaansa" kuin kuunnellut mitä potilas sanoo, ja ennen kaikkea mitä potilas yrittää sanoa itselleen pelottavassa tilanteessa.
Tällä palstalla potilaat ovat kertoneet tuskastuneensa siihen, että
1) lääkärit eivät ole kertoneet selkeästi psyykelääkeiden haitoista ja niiden vaikutuksesta tunteisiin, toimintakykyyn ja kokonaisterveydentilaan
2) lääkärit eivät ole seuranneet potilaille määräämiensä psyykelääkkeiden vaikuttavuutta tarvittavalla tavalla, taikka edes osanneet tunnistaa haittoja ja vieroitusoireita, vaan ovat pitäneet niitä sairauden oireina
3) lääkärit eivät ole uskoneet potilaita, jotka ovat kertoneet kokemistaan haitoista ja vieroitusoireista ja olleet sitä mieltä että lääkitys ei sovi ja on oikeasti vaikuttamaton/ turha/ vaikeuttaa oloa pahalla tavalla
4) lääkärit ovat tehneet vääriä diagnooseja ja ylidiagnosointia, ja antaneet siksi väärää hoitoa ja ylihoitoa, mutta potilaita ei ole autettu näiden toimien jälkiselvittelyissä, vaan silloin heidät on jätetty pärjäämään yksin hoitohaittojen ja stigmojen kanssa
5) lääkäreiden tekemät psykiatriset diagnoosimerkinnät potilaskertomuksissa, jotka eivät pidäkään paikkaansa, sekä puuttuvat merkinnät potilaan saamista psyykelääkehaitoista ja vieroitusoireista, aiheuttavat potilasturvallisuusriskin, kun muut lääkärit ottavat psykiatriset diagnoosit totena ja suunnittelevat potilaan hoitoa niiden pohjalta tietämättä kaikkia tarvittavia seikkoja potilaan lääkityshistoriasta
Joten mielestäni: Potilaiden täällä kertomista hoitokokemuksista johtuen psykiarinen diagnosointi ei ole ajanut kertomaasi hyvää tarkoitusta, "[d}iagnoosit on sitä varten jotta auttavat tahot voivat helpommin päästä kiinni asiakkaan ongelmiin ja koittaa auttaa häntä". Jokaisen kannattaa muistaa myös se, että jos uskoo sinisilmäisesti siihen, että aina tarkoitus pyhittää keinot, niin silloin tulee perustelleeksi tökeröjäkin toimia hyvän asian puolesta. Koska nyt vaikuttaa siltä, että psyykelääkkeiden haittojen seuraaminen ja niiden kirjaaminen potilaskertomuksiin tuottaa jokseenkin ylivoimaisia vaikeuksia terveydenhuollolle, niin pitäisikö miettiä, miten edistetään potilasturvallisuutta myös siten, että ehkäistään ne tapahtumat, joissa lääkäri diagnosoi psyykelääkkeiden haitat ja vieroitusoireet sairauksiksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Alalle kouluttautuneena tiedän että mm. persoonallisuushäiriöisiä on myös työkavereina. He eivät vain ole tulleet diagnosoiduksi, koska ovat pysyneet työkykyisinä. Potilaan paraneminenkaan ei lähde siitä, että ongelmat tai diagnoosit kielletään, vaan että potilas hyväksyy ne ja oppii elämään ylpeänä itsestään sellaisena kuin on. "Terve" ihminen pyrkii tuomaan iloa ympäristöönsä vahingon sijaan, sekä kykenee toimimaan lain puitteissa. Me jokainen saisimme varmasti jonkin diagnoosin, jos lopettaisimme hyvinvoinnistamme huolehtimisen ja hakisimme asiaan lääkäriltä apua. Jokaiselta löytyy jotain. Keskeistä on se vaikuttaako ongelma tämänhetkiseen vointiin ja työkykyyn. Diagnoosit on sitä varten jotta auttavat tahot voivat helpommin päästä kiinni asiakkaan ongelmiin ja koittaa auttaa häntä. Jokaisen kannattaa muistaa se. Ei ole tarkoitus latistaa ihmistä diagnooseilla, vaikka esim. masentuneena tai luottamuksen menettäneenä saattaa siltä tuntua!
"Potilaan paraneminenkaan ei lähde siitä, että ongelmat tai diagnoosit kielletään, vaan että potilas hyväksyy ne ja oppii elämään ylpeänä itsestään sellaisena kuin on."
https://madinfinland.org/perusongelmia/
Antropologi James Daviesin (2015) kirjassa Hajalla: onneton totuus psykiatrian nykytilasta tautiluokituksen kehittämisen luonne tulee hyvin esiin. Kirjassa Davies haastattelee DSM-III -tautiluokituksen työryhmän johtaja Robert Spitzeriä:
Davies: “Onko tosiaan niin, että monilla DSM:ssä luetelluilla mielenterveyshäiriöillä ei ole todennettu biologisia aiheuttajia?”
Spitzer: “Ei pelkästään niin, että monilla, vaan yhdelläkään. Yhtään sellaista biologista tunnusmerkkiä ei ole löydetty, joka liittyisi johonkin mielenterveyshäiriöön.” (s.40-41)
Kirjassa DSM-III -työryhmän jäsen, psykiatri Roger Peele, puolestaan muistelee työryhmän työtapoja näin:
“Hän (Spitzer) naputteli teeskentelyhäiriön ja lyhytkestoisen psykoosireaktion kuvaukset noin vain. Ajattelin, että tässäpä tuottelias tyyppi. Hän tulee keskustelemaan ongelmasta ja poistuu paikalta mukanaan kahden mielenterveyshäiriön diagnostiset kriteerit.” (s. 50-51)
Spitzer myöntää kirjassa, että pieni työryhmä valtasi koko alan epätieteellisellä kyhäelmällään, ja samalla tiellä psykiatria on edelleen. Myöhemmät tautiluokitukset ovat vain laajennettuja versioita DSM-III:sta, eivätkä diagnosointimenetelmät ole kehittyneet.
Psykiatriset “taudit” ovat siis pienten työryhmien konsensukseen ja äänestykseen perustuvia sosiaalisia konstruktioita, jotka eivät perustu empiiriseen näyttöön.
1.2 Diagnostiikan validiteetti ja reliabiliteetti
Valitulla lähestymistavalla on loogiset seurauksensa.
Validiteetti ilmaisee sen, miten hyvin käytetty mittausmenetelmä mittaa juuri sitä ilmiön ominaisuutta, jota on tarkoituskin mitata. Nykyinen psykiatrian biologinen koulukunta painottaa tautien aivosairausluonnetta, mitä diagnostiikassa käytetty lääkärin ja potilaan subjektiiviseen tulkintaan perustuva psykologis-fenomenologinen kysymyspatteristo ei mittaa ollenkaan. Diagnostiikka elää siis aivan omaa elämäänsä, ja on erillinen maailmansa verrattuna väitettyihin “kemiallisiin epätasapainotiloihin” ja uudempiin “geneettisiin alttiusmalleihin”. Psykiatristen tautien diagnosointiin käytettävät mittaristot eivät siis mittaa sitä mitä niiden on tarkoitus mitata, joten diagnosoinnissa käytetyt mittarit ei ole valideja.
Reliabiliteetti ilmaisee sen, miten luotettavasti ja toistettavasti käytetty mittari mittaa haluttua ilmiötä.
Aihetta on tutkittu. Yhdysvalloissa käytössä olevan DSM-V -tautiluokitukseen liittyneissä kenttäkokeissa psykiatrit haastattelivat potilaita, joilla oli erilaisia ja pääosin yleisiä, psykiatrisia diagnooseja. Esimerkiksi vaikeasti masentuneen diagnosointia pidetään tavallisesti melko helppona ja Houstonissa tehdyissä kokeissa tulokset kyseisen diagnoosin luotettavuuden suhteen näyttivät tältä:
Kohdediagnoosi: vaikea-asteinen masennustila
Psykiatrien tekemät arviot potilaan diagnoosista (osuus prosentteina):
Posttraumaattinen stressireaktio: 18%
Alkoholin väärinkäyttö: 19%
Vaikea-asteinen masennustila: 18%
Lievä aivovamma: 15%
Rajatilapersoonallisuus 13%
Muut diagnoosit: 16%
Diagnoosi meni siis pääosin aivan pieleen. Kappa-arvo, joka kuvaa kahden psykiatrin samanmielisyyttä diagnoosista vaihdellen välillä 0-1, oli vaikean masennuksen kohdalla 0,25. Tulos on surkea, mutta tämä tulkittiin tutkimuksessa vain “kyseenalaiseksi”, koska tuloksellisuuden kriteerit eivät olleet järin korkealla. Muissa vastaavissa tutkimuksissa vaikean masennuksen kappa-arvo vaihteli välillä 0,13-0,42. Lähde: https://ajp.psychiatryonline.org/doi/pdf/10.1176/appi.ajp.2012.12070999
1.3 Yhteenveto diagnostiikasta
Tulokset vaikean masennuksen suhteen ovat hyvin ymmärrettäviä, kun otetaan huomioon diagnoosien täysin empiiriseen näyttöön perustumaton luonne ja diagnoosien määrä. Kuten DSM-IV -tautiluokitusyöryhmän johtaja Frances Allen vastaa kysymykseen siitä, moniko ihminen saa turhaan psykiatrisen diagnoosin:
“Psykiatristen diagnoosien arviointiperusteita ei ole olemassa. En siis voi antaa varmaa vastausta, mutta koska diagnoosien määrä on kolminkertaistunut 15 vuodessa, oletan, että syy on medikalisaatiossa.” (Davies, s. 68)
NIMH:n (National Institute of Mental Health) entinen pääjohtaja Steven Hyman puolestaan on tiivistänyt ajatuksensa psykiatrisesta tautiluokituksesta näin:
“Se on täysin väärässä, absoluuttinen tieteellinen painajainen.” (https://www.nytimes.com/2013/05/07/health/psychiatrys-new-guide-falls-short-experts-say.html?pagewanted=all&_r=1&)
Kaikesta huolimatta potilaat ja omaiset ottavat psykiatriset diagnoosit hyvin tosissaan ja psykiatrinen diagnoosi löytyy jo lähes 20% suomalaisista. Diagnoosit määrittävät potilaiden identiteettiä vahvasti ja monesti koko loppuelämän ajan. Esitettyjen seikkojen valossa psykiatrinen diagnosointi ei ole eritysen järkevä käytäntö. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Alalle kouluttautuneena tiedän että mm. persoonallisuushäiriöisiä on myös työkavereina. He eivät vain ole tulleet diagnosoiduksi, koska ovat pysyneet työkykyisinä. Potilaan paraneminenkaan ei lähde siitä, että ongelmat tai diagnoosit kielletään, vaan että potilas hyväksyy ne ja oppii elämään ylpeänä itsestään sellaisena kuin on. "Terve" ihminen pyrkii tuomaan iloa ympäristöönsä vahingon sijaan, sekä kykenee toimimaan lain puitteissa. Me jokainen saisimme varmasti jonkin diagnoosin, jos lopettaisimme hyvinvoinnistamme huolehtimisen ja hakisimme asiaan lääkäriltä apua. Jokaiselta löytyy jotain. Keskeistä on se vaikuttaako ongelma tämänhetkiseen vointiin ja työkykyyn. Diagnoosit on sitä varten jotta auttavat tahot voivat helpommin päästä kiinni asiakkaan ongelmiin ja koittaa auttaa häntä. Jokaisen kannattaa muistaa se. Ei ole tarkoitus latistaa ihmistä diagnooseilla, vaikka esim. masentuneena tai luottamuksen menettäneenä saattaa siltä tuntua!
Anonyymi Eilen 11:35 (17.6.2020) kirjoittaa: "Terve" ihminen pyrkii tuomaan iloa ympäristöönsä vahingon sijaan, sekä kykenee toimimaan lain puitteissa.
Mutta mitäköhän kertoo psykiatrian erikoisalan "terveydestä" ja *toimimisesta lakia noudattaen* tämä, kun
- psykiatrian piirissä on auttamisen sijaan luotu pitkäkestoisesti törkeän vakavaa vahinkoa potilaan elämälle,
- eivätkä psykiatrikollegat ole puuttuneet kollegansa toimintaan viheltämällä pilliin ja auttamalla potilasta lain vaatimalla tavalla,
- vaan psykiatrin harjoittaman väkivallan kohteeksi joutuneen potilaan on pitänyt joutua psykiatrisen hoidon haittoihin apua hakiessaan myös julk.sektorilla psykiatrisessa hoidossa väkivallan kohteeksi ja kahden eri psykiatrin hoitosuunnitelmassa väärin hoidetuksi haitallisella ja turhalla lääkityksellä,
- ja vasta sitten kun potilas ei ole suostunut vaikenemaan vaan on sinnikkäästi "vienyt viestikapulaa" eteenpäin ja kertonut tapahtuneet asiat hoidossa ja sote-palveluissa usean virkavastuullisen tietoon
- on alettu uskoa potilaan puhetta, kun hän kertoo vakavista lääkehaitoista ja vieroitusoireista ja huijariksi osoittautuneen psykiatri-psykoterapeutin väkivallasta (johon kollegat ja muut sote-ihmiset eivät ole puuttuneet) ja kaikkien näidenkin tekijöiden vuoksi vaikeaksi muodostuneen elämäntilanteensa aiheuttamista ongelmista
- ja tässä vaiheessa, kun potilasta uskotaan virkavastuullisten taholta ja sillä on seurauksensa (...), alkaa psykiatrian pikkupiiristä kuulua toiveikas loiske ja lotina kun käsiä pestään yhteisymmärryksessä ja syyllisiä omiin virheisiin etsitään muista terveydenhuollon ammattihenkilöistä ja ns. sote-ihmisistä sekä Kelasta ja valvovista viranomaisista - ja tietenkin potilaista myös!
Jos niin sanotusti alalle kouluttautuneet ottavat kantaa yleisesti tiedossa olevaan psykiatrisen diagnostiikan ongelmiin (vääriin diagnooseihin, ylidiagnosointiin ja potilaita kuuntelemattomaan työtapaan) vain selittelemällä ongelmia tavallasi, että "ei ole tarkoitus latistaa ihmistä diagnooseilla, vaikka esim. masentuneena tai luottamuksen menettäneenä saattaa siltä tuntua!", niin kyllähän se aikalailla mietityttää, että oikeastiko sinusta tuntuu siltä, että tiedät mitä teet, ja olet sitä mieltä että psykiatria tietää mitä se tekee.
Potilaiden tuntema luottamus on äärimmäisen tärkeä asia terveydenhuollossa. Sitä ei saa vohkia mukamas hyvässäkään tarkoituksessa. Yhteiskunnassa kaikkien ihmisten pitää voida luottaa siihen, että terveydenhuolto toimii luotettavasti. Ja niin kauan kuin psykiatria on alana osa terveydenhuoltoa, on senkin toimittava niin että potilaille syntyy myös aito kokemus siitä että psykiatriaan erikoisalana voi luottaa.
Potilaiden näkökulmasta yksi ongelman ydinkohta psykiatrisessa diagnostiikassa on se, että kun virheitä on tapahtunut, niin niistä ei kerrota potilaille itselleen, eikä niitä korjata selkeästi potilaskertomuksiin. Tietenkään potilaskertomuksista ei voi mennä poistelemaan tehtyjä merkintöjä, mutta eikö tautiluokitukseen voisi luoda sellaista Z-koodia, joka ilmaisisi psykiatrisen diagnoosin korjauksesta, kertoisi että aiempi diagnoosi ei ole osunut oikeaan ja siksi se diagnoosi ei ole enää voimassa - onko mahdotonta?
Poliittiset päättäjät voivat auttaa suomalaisen psykiatrian kehittymistä parempaan suuntaan myöntämällä riittävästi rahoitusta niihin tieteellisiin tutkimuksiin, joissa selvitetään tieteen sääntöjä noudattaen hoitojen vaikuttavuutta ja kehitetään hoitomenetelmiä, jotka eivät vahingoita potilaita.
- Anonyymi
Muuten hyvä mutta mm. Viimeinen kappaleesi on ihan puuta heinää ja kertoo että sinä itseasiassa saatat olla harhaluuloinen/masentunut. Kukaan ei naura tai ole vahingoniloinen. Lääkkeiden täytyy täyttää tietyt kriteerit ennen kuin pääsevät markkinoille. Lääkebisneksessä varmasti raha pyörii mutta ei siellä kukaan potilaan epäonnesta nauti.
- Anonyymi
Lääkebisnes hyötyy rahallisesti siitä että on biologinen psykiatria on ollut vallalla mikä selittää ihmiselämän kärsimystä korostuneesti biologialla ja hoitosuositukset jotka on lääkekeskeiset. Niin se vain on. Siinä ei tarvi harhaluuloinenkaan olla.
Masennus on sanahelinää. Kun käy pahat vieroitusoireet läpi lääkkeistä, käsite masennus on vitsi. Se on yleistermi mikä ei kerro juuri mitään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lääkebisnes hyötyy rahallisesti siitä että on biologinen psykiatria on ollut vallalla mikä selittää ihmiselämän kärsimystä korostuneesti biologialla ja hoitosuositukset jotka on lääkekeskeiset. Niin se vain on. Siinä ei tarvi harhaluuloinenkaan olla.
Masennus on sanahelinää. Kun käy pahat vieroitusoireet läpi lääkkeistä, käsite masennus on vitsi. Se on yleistermi mikä ei kerro juuri mitään.Kriteerit ei ole kovin korkeat. Lyhytkestoisia lääketutkimuksia vaikka moni käyttöä pitkään. harmien tutkimuksesta ei olla kiinnostuneita. Aika hakuammuntaa potilaan aivokemioilla ne masislääkkeet on. Hutkimista. Ei edes täysin ymmärretä lääkkeen toimintamekanismia. Ei ihme että harmejakin syntyy.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lääkebisnes hyötyy rahallisesti siitä että on biologinen psykiatria on ollut vallalla mikä selittää ihmiselämän kärsimystä korostuneesti biologialla ja hoitosuositukset jotka on lääkekeskeiset. Niin se vain on. Siinä ei tarvi harhaluuloinenkaan olla.
Masennus on sanahelinää. Kun käy pahat vieroitusoireet läpi lääkkeistä, käsite masennus on vitsi. Se on yleistermi mikä ei kerro juuri mitään.Voi olla, mutta itse masennuksen tunne ei ole vitsikästä.
- Anonyymi
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/01/laakkeet-terveytta-vai-rahastusta
Lääkkeiden markkinointi ja tutkimus eivät kestä päivänvaloa
Kirjansa julkaisun jälkeen Gøtzsche on saanut yhteydenottoja sadoilta ihmisiltä, joiden elämän lääkkeet ovat pilanneet. Joka vuosi miljoonat ihmiset saavat lääkkeistä vakavia invalidisoivia haittoja.
- Tietomme lääkkeistä perustuvat enemmän tai vähemmän sille, mitä lääketeollisuus on päättänyt kertoa lääkkeistä tutkimuksensa tai markkinointinsa kautta. Lääkefirmat myyvät valheita lääkkeistä, olen näyttänyt sen useita kertoja kirjassani. Yksi syy siihen, miksi ihmiset kuolevat lääkkeisiin, on se, että meille ei kerrota tarpeeksi niiden haittavaikutuksista, Gøtzsche sanoo.
Lääkefirmat myyvät valheita lääkkeistä, olen näyttänyt sen useita kertoja kirjassani.
- Koko järjestelmä on hajalla. Me annamme lääketeollisuuden tehdä omat kliiniset kokeensa, mikä on todella kummallista. Enhän minäkään voi mennä katsastukseen ilman autoa, mukanani vain itse tekemäni paperit todisteena auton ajokunnosta. Ja kuvitellaanpa, että olisin huijannut papereissani ja itse katsastamassani autossa olisi huonot jarrut, saattaisin silloin tappaa yhden tai kaksi ihmistä, mutta kun lääketeollisuus huijaa tutkimustuloksissaan, se saattaa tappaa 20 000 – 50 000 ihmistä.
Lääketeollisuuden kliiniset kokeet eivät Gøtzschen mielestä kestä tieteellistä tarkastelua, vaan ovat tieteeksi naamioitua markkinointia. Uusia lääkkeitä ei tutkita riittävän hyvin ja lääkevalvonta katsoo kaikkea läpi sormien. Teollisuuden tärkein tavoite on suuret voitot, ei potilaan terveys.
"Ei ole yllättävää, että lääketeollisuus manipuloi tuloksiaan. Ero rehellisen ja ei-niin-rehellisen tilastoanalyysin välillä saattaa olla miljardeja euroja maailmanmarkkinoilla." - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/01/laakkeet-terveytta-vai-rahastusta
Lääkkeiden markkinointi ja tutkimus eivät kestä päivänvaloa
Kirjansa julkaisun jälkeen Gøtzsche on saanut yhteydenottoja sadoilta ihmisiltä, joiden elämän lääkkeet ovat pilanneet. Joka vuosi miljoonat ihmiset saavat lääkkeistä vakavia invalidisoivia haittoja.
- Tietomme lääkkeistä perustuvat enemmän tai vähemmän sille, mitä lääketeollisuus on päättänyt kertoa lääkkeistä tutkimuksensa tai markkinointinsa kautta. Lääkefirmat myyvät valheita lääkkeistä, olen näyttänyt sen useita kertoja kirjassani. Yksi syy siihen, miksi ihmiset kuolevat lääkkeisiin, on se, että meille ei kerrota tarpeeksi niiden haittavaikutuksista, Gøtzsche sanoo.
Lääkefirmat myyvät valheita lääkkeistä, olen näyttänyt sen useita kertoja kirjassani.
- Koko järjestelmä on hajalla. Me annamme lääketeollisuuden tehdä omat kliiniset kokeensa, mikä on todella kummallista. Enhän minäkään voi mennä katsastukseen ilman autoa, mukanani vain itse tekemäni paperit todisteena auton ajokunnosta. Ja kuvitellaanpa, että olisin huijannut papereissani ja itse katsastamassani autossa olisi huonot jarrut, saattaisin silloin tappaa yhden tai kaksi ihmistä, mutta kun lääketeollisuus huijaa tutkimustuloksissaan, se saattaa tappaa 20 000 – 50 000 ihmistä.
Lääketeollisuuden kliiniset kokeet eivät Gøtzschen mielestä kestä tieteellistä tarkastelua, vaan ovat tieteeksi naamioitua markkinointia. Uusia lääkkeitä ei tutkita riittävän hyvin ja lääkevalvonta katsoo kaikkea läpi sormien. Teollisuuden tärkein tavoite on suuret voitot, ei potilaan terveys.
"Ei ole yllättävää, että lääketeollisuus manipuloi tuloksiaan. Ero rehellisen ja ei-niin-rehellisen tilastoanalyysin välillä saattaa olla miljardeja euroja maailmanmarkkinoilla."Lääketeollisuuden bisnesmalli: järjestäytynyt rikollisuus
Gøtzsche käy kirjassaan läpi lääketeollisuuden viime vuosien vakavimmat väärinkäytökset ja niistä tuomitut korvaukset. Korvauksiin on määrätty Pfizer, Novartis, Sanofi-Aventis, GlaxoSmithKline, AstraZeneca, Johnson & Johnson, Merck, Eli Lilly ja Abbot. Yleisimmät rikokset olivat laiton markkinointi, jossa lääkkeitä suositeltiin muuhun kuin hyväksyttyyn käyttöön, tutkimustulosten vääristely ja haitoista kertovan tiedon salaaminen.
Esimerkkiensä avulla Gøtzsche haluaa näyttää, ettei kyse ole yksittäisistä tapauksista, vaan lääketeollisuuden syvälle juurtuneesta tavasta toimia.
Yksi Gøtzschen esimerkeistä on influenssapelon varjolla myyty Tamiflu, jota Euroopan maat ja Yhdysvallat hankkivat vuonna 2009 miljardeilla. Lääkeyhtiö Roche myi Tamifluta omien sanojensa mukaan ”hallitusten vastuullisena kumppanina niiden valmistautuessa pandemiaan”.
Ei ole olemassa vakuuttavaa näyttöä siitä, että Tamiflu estäisi influenssakomplikaatioita tai vähentäisi influenssan leviämistä ihmisten välillä. Analyysin jälkeen Cochranen tutkijoille selvisi, että lääke, jonka piti estää vakavia jälkitauteja ja influenssan leviämistä ja sairaalahoidon tarvetta ja kuolemia, olikin lähes tehoton. Parhaimmillaan Tamiflu vähensi influenssan kestoa 21 tuntia. Lisäksi todettiin, että lääkkeellä on vakavia haittavaikutuksia, mutta niitä pimitettiin. Gøtzsche kutsuu kirjassaan Tamiflu-tapausta historian suurimmaksi ryöstöksi.
Gøtzschen mielestä lääketeollisuuden toimintamalli muistuttaa järjestäytynyttä rikollisuutta.
Psykiatria, lääketeollisuuden paratiisi
Gøtzschen mukaan psykiatria ja mielialalääkkeet ovat lääketeollisuuden paratiisi, sillä mielenterveyden häiriöiden määritelmät ovat häilyviä ja niitä on helppo manipuloida. Tutkimusvilppi ja markkinoinnin valheet, lääkäreiden korruptio ja valvontaviranomaisten heikkous on tuskin ollut missään räikeämpää kuin nk. onnenpillereiden kohdalla.
- Tanskalaisessa tutkimuksessa todettiin, että 80 prosenttia potilaista uskoo, että heillä on aivoissa kemiallinen epätasapainotila. Toisin sanoen psykiatrit ovat näin heille kertoneet. Potilaat uskovat, että he tarvitsevat koko loppuelämänsä lääkehoitoa tämän epätasapainotilan korjaamiseksi ja että heidän tilanteensa on samanlainen kuin insuliinia tarvitsevilla diabetespotilailla. Kemiallinen epätasapainotila on suuri valhe, Gøtzsche painottaa ja jatkaa:
- Lääkkeet itse aiheuttavat kemiallisen epätasapainotilan, mutta on lääketeollisuuden normaalia taktiikkaa syyttää sairautta eikä lääkettä, erityisesti kun lopettamista yrittävillä potilailla on vieroitusoireita.
Lääkkeet itse aiheuttavat kemiallisen epätasapainotilan, mutta on lääketeollisuuden normaalia taktiikkaa syyttää sairautta eikä lääkettä, erityisesti kun lopettamista yrittävillä potilailla on vieroitusoireita.
Gøtzsche käyttää yhtenä esimerkkinä GlaxoSmithKlinen lääketutkimuksesta numero 329, jossa testattiin masennuslääke paroksetiinia lapsilla. Tutkimuksen johtopäätös kuului, että paroksetiini on yleisesti hyvin siedetty ja tehokas lääke masennuksen hoitoon lapsilla. Sitä yhtiö ei julkistanut, ettei tutkimus 329 osoittanut paroksetiinin tehoa, eikä myöskään sitä, että paroksetiiniin liittyi itsemurha-alttiuden kasvua.
Häikäilemätön markkinointi tepsi ja lapsille ja nuorille kirjoitettiin miljoonia paroksetiini-reseptejä. Yhtiöstä kuitenkin vuoti ulos sisäisiä muistioita, jotka osoittivat, että sen markkinointihenkilökuntaa oli ohjeistettu salaamaan lääkkeelle kielteisiä tuloksia ja tiedottamaan vain myönteisistä tuloksista. Gøtzschen kirjasta voi lukea tragedioita lapsista ja nuorista, jotka maksoivat hengellään näistä GlaxoSmithKlinen valheista. - Anonyymi
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/laaketeollisuus-houkuttelee-tutkijoita-tautitehtailuun/1872640#gs.8tj8on
Neurologi Janne Leinosen mukaan lääkärit sen paremmin kuin potilaatkaan eivät voi saada riippumatonta tietoa sairauksista ja lääkityksestä, koska lääketeollisuus tuottaa tällä hetkellä suurimman osan lääketieteellisistä tutkimuksista.
- Lääketeollisuuden toteuttamat tutkimukset palvelevat tietysti teollisuuden omia intressejä. Teollisuus määrää määrittelee mitä tutkitaan ja miten tutkitaan. Lääketeollisuus päättää tutkittavat aihealueet, suunnittelee tutkimusten sisällön ja vastaa käytännön toteutuksesta. Teollisuus valitsee työn toteuttavat tutkimuslaitokset ja tutkijat, se vastaa tulosten analysoinnista ja omaa oikeudet pidättää tutkimustulosten julkaisemisen, jos tuotettu tieto ei ole sille itselleen mieleistä, kuvailee neurologi lääketutkimusten karua arkea.
Leinosen mukaan huolestuttavan paljon lääketeollisuudelle kielteistä tutkimustietoa jää kokonaan pimentoon lääkkeitä määrääviltä lääkäreiltä ja sitä kautta myös lääkkeitä käyttäviltä potilailta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/laaketeollisuus-houkuttelee-tutkijoita-tautitehtailuun/1872640#gs.8tj8on
Neurologi Janne Leinosen mukaan lääkärit sen paremmin kuin potilaatkaan eivät voi saada riippumatonta tietoa sairauksista ja lääkityksestä, koska lääketeollisuus tuottaa tällä hetkellä suurimman osan lääketieteellisistä tutkimuksista.
- Lääketeollisuuden toteuttamat tutkimukset palvelevat tietysti teollisuuden omia intressejä. Teollisuus määrää määrittelee mitä tutkitaan ja miten tutkitaan. Lääketeollisuus päättää tutkittavat aihealueet, suunnittelee tutkimusten sisällön ja vastaa käytännön toteutuksesta. Teollisuus valitsee työn toteuttavat tutkimuslaitokset ja tutkijat, se vastaa tulosten analysoinnista ja omaa oikeudet pidättää tutkimustulosten julkaisemisen, jos tuotettu tieto ei ole sille itselleen mieleistä, kuvailee neurologi lääketutkimusten karua arkea.
Leinosen mukaan huolestuttavan paljon lääketeollisuudelle kielteistä tutkimustietoa jää kokonaan pimentoon lääkkeitä määrääviltä lääkäreiltä ja sitä kautta myös lääkkeitä käyttäviltä potilailta.Götzscheä lähinnä pilkataan psykiatrien toimesta ja hänen sanomaansa mitätöidään. Mutta hän sanoo sen mikä on totta; keisarilla ei ole vaatteita. Hän sanoo kaiken epäeettisyyden mitä psykiatriaan kuuluu ääneen ja totuudenpuhujista ei pidetä, jotka kyseenalaistaa status quoa. Hän sanoo sen ilkeän suoraan.
Minulle psykiatria on lähinnä suuntansa kadottanut (liekö ikinä löytänytkään) lääketieteen ala, joka ei ole kiinnostunut potilasturvallisuudesta yhtä paljon kuin itsensä ja hoitojensa promoamisesta ja jolle ihmisten diagnosointi ja lääkkeet ja esiintyminen asiantuntijana on niin vahvoja itseisarvoja että potilaankin hyvinvointi voi unohtua sille tielle. Kaunopuheita on paljon, teot ei ole puheiden vertaisia. Psykiatria haluaa niin paljon "hoitaa ihmisiä" että välillä unohtaa sen kultaisen säännön että kohtele muita niinkuin haluaisit itseäsikin kohdeltavan ja sen että ihmisarvoinen kohtelu ei vaadi valkotakkia ja lääketieteellistä koulutusta. Kyseisen alan opit on jo lähtökohtaisesti hiukan vinksallaan joten miten voi odottaa mitään hyviä lopputuloksia. Usko lääkkeisiin henkisten ongelmien hoidossa on aivan järjettömän suuressa roolissa.
Mutta mitä voi odottaakaan kun hakee apua tunnetason ja elämänongelmiinsa lääketieteen edustajalta jotka haluavat lähinnä lokeroida sinut johonkin lokeroon ? Se mikä toimii fyysisissä sairauksissa voi toimia vähän heikommin tunne-elämän ongelmissa.
Pillerein ihmisten auttaminen henkisissä ongelmissa ja heidän ongelmista puhuminen diagnooseina on polku mikä voi tuottaa myös mielipahaa ihmisille. Avoin dialogi malli esim on jo paljon lähtökohtaisesti parempi lähestymistapa. Siinä yritetään ymmärtää paremmin potilasta, kun psykiatrian tapa tuntuu melkein kyseenalaistavan enemmän potilaan sanomia asioita.
Lääkkeet voi olla sivuroolissa tukikeppinä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lääketeollisuuden bisnesmalli: järjestäytynyt rikollisuus
Gøtzsche käy kirjassaan läpi lääketeollisuuden viime vuosien vakavimmat väärinkäytökset ja niistä tuomitut korvaukset. Korvauksiin on määrätty Pfizer, Novartis, Sanofi-Aventis, GlaxoSmithKline, AstraZeneca, Johnson & Johnson, Merck, Eli Lilly ja Abbot. Yleisimmät rikokset olivat laiton markkinointi, jossa lääkkeitä suositeltiin muuhun kuin hyväksyttyyn käyttöön, tutkimustulosten vääristely ja haitoista kertovan tiedon salaaminen.
Esimerkkiensä avulla Gøtzsche haluaa näyttää, ettei kyse ole yksittäisistä tapauksista, vaan lääketeollisuuden syvälle juurtuneesta tavasta toimia.
Yksi Gøtzschen esimerkeistä on influenssapelon varjolla myyty Tamiflu, jota Euroopan maat ja Yhdysvallat hankkivat vuonna 2009 miljardeilla. Lääkeyhtiö Roche myi Tamifluta omien sanojensa mukaan ”hallitusten vastuullisena kumppanina niiden valmistautuessa pandemiaan”.
Ei ole olemassa vakuuttavaa näyttöä siitä, että Tamiflu estäisi influenssakomplikaatioita tai vähentäisi influenssan leviämistä ihmisten välillä. Analyysin jälkeen Cochranen tutkijoille selvisi, että lääke, jonka piti estää vakavia jälkitauteja ja influenssan leviämistä ja sairaalahoidon tarvetta ja kuolemia, olikin lähes tehoton. Parhaimmillaan Tamiflu vähensi influenssan kestoa 21 tuntia. Lisäksi todettiin, että lääkkeellä on vakavia haittavaikutuksia, mutta niitä pimitettiin. Gøtzsche kutsuu kirjassaan Tamiflu-tapausta historian suurimmaksi ryöstöksi.
Gøtzschen mielestä lääketeollisuuden toimintamalli muistuttaa järjestäytynyttä rikollisuutta.
Psykiatria, lääketeollisuuden paratiisi
Gøtzschen mukaan psykiatria ja mielialalääkkeet ovat lääketeollisuuden paratiisi, sillä mielenterveyden häiriöiden määritelmät ovat häilyviä ja niitä on helppo manipuloida. Tutkimusvilppi ja markkinoinnin valheet, lääkäreiden korruptio ja valvontaviranomaisten heikkous on tuskin ollut missään räikeämpää kuin nk. onnenpillereiden kohdalla.
- Tanskalaisessa tutkimuksessa todettiin, että 80 prosenttia potilaista uskoo, että heillä on aivoissa kemiallinen epätasapainotila. Toisin sanoen psykiatrit ovat näin heille kertoneet. Potilaat uskovat, että he tarvitsevat koko loppuelämänsä lääkehoitoa tämän epätasapainotilan korjaamiseksi ja että heidän tilanteensa on samanlainen kuin insuliinia tarvitsevilla diabetespotilailla. Kemiallinen epätasapainotila on suuri valhe, Gøtzsche painottaa ja jatkaa:
- Lääkkeet itse aiheuttavat kemiallisen epätasapainotilan, mutta on lääketeollisuuden normaalia taktiikkaa syyttää sairautta eikä lääkettä, erityisesti kun lopettamista yrittävillä potilailla on vieroitusoireita.
Lääkkeet itse aiheuttavat kemiallisen epätasapainotilan, mutta on lääketeollisuuden normaalia taktiikkaa syyttää sairautta eikä lääkettä, erityisesti kun lopettamista yrittävillä potilailla on vieroitusoireita.
Gøtzsche käyttää yhtenä esimerkkinä GlaxoSmithKlinen lääketutkimuksesta numero 329, jossa testattiin masennuslääke paroksetiinia lapsilla. Tutkimuksen johtopäätös kuului, että paroksetiini on yleisesti hyvin siedetty ja tehokas lääke masennuksen hoitoon lapsilla. Sitä yhtiö ei julkistanut, ettei tutkimus 329 osoittanut paroksetiinin tehoa, eikä myöskään sitä, että paroksetiiniin liittyi itsemurha-alttiuden kasvua.
Häikäilemätön markkinointi tepsi ja lapsille ja nuorille kirjoitettiin miljoonia paroksetiini-reseptejä. Yhtiöstä kuitenkin vuoti ulos sisäisiä muistioita, jotka osoittivat, että sen markkinointihenkilökuntaa oli ohjeistettu salaamaan lääkkeelle kielteisiä tuloksia ja tiedottamaan vain myönteisistä tuloksista. Gøtzschen kirjasta voi lukea tragedioita lapsista ja nuorista, jotka maksoivat hengellään näistä GlaxoSmithKlinen valheista.Kiitos sinulle / teille jotka jaksatte referoida Götzschen ja Daviesin tietokirjoja näin laajasti ja tarkasti niillekin, jotka eivät niitä vielä ole lukeneet. Itse olen lukenut ja voin suositella.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/laaketeollisuus-houkuttelee-tutkijoita-tautitehtailuun/1872640#gs.8tj8on
Neurologi Janne Leinosen mukaan lääkärit sen paremmin kuin potilaatkaan eivät voi saada riippumatonta tietoa sairauksista ja lääkityksestä, koska lääketeollisuus tuottaa tällä hetkellä suurimman osan lääketieteellisistä tutkimuksista.
- Lääketeollisuuden toteuttamat tutkimukset palvelevat tietysti teollisuuden omia intressejä. Teollisuus määrää määrittelee mitä tutkitaan ja miten tutkitaan. Lääketeollisuus päättää tutkittavat aihealueet, suunnittelee tutkimusten sisällön ja vastaa käytännön toteutuksesta. Teollisuus valitsee työn toteuttavat tutkimuslaitokset ja tutkijat, se vastaa tulosten analysoinnista ja omaa oikeudet pidättää tutkimustulosten julkaisemisen, jos tuotettu tieto ei ole sille itselleen mieleistä, kuvailee neurologi lääketutkimusten karua arkea.
Leinosen mukaan huolestuttavan paljon lääketeollisuudelle kielteistä tutkimustietoa jää kokonaan pimentoon lääkkeitä määrääviltä lääkäreiltä ja sitä kautta myös lääkkeitä käyttäviltä potilailta.Olen usein miettinyt juuri tuota tutkimuspuolta.
Kummastuttaa että tutkimuksia tehdään aina lääketeollisuuden tai terveydenhuoltotahon suunnalta.
Joskus voisi tehdä tutkimuksen jossa haastatellaan itse näitä lääkkeiden käyttäjiä, sieltähän se paras tieto ja käyttökokemus on saatavissa.
Ehkä niitä ei tehdä juuri sen takia koska silloin paljastuisi totuus näistä kaikista ns. " myrkyistä " ja niiden haitoista.
Menisi lääketeollisuuden bisnekset metsään.... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen usein miettinyt juuri tuota tutkimuspuolta.
Kummastuttaa että tutkimuksia tehdään aina lääketeollisuuden tai terveydenhuoltotahon suunnalta.
Joskus voisi tehdä tutkimuksen jossa haastatellaan itse näitä lääkkeiden käyttäjiä, sieltähän se paras tieto ja käyttökokemus on saatavissa.
Ehkä niitä ei tehdä juuri sen takia koska silloin paljastuisi totuus näistä kaikista ns. " myrkyistä " ja niiden haitoista.
Menisi lääketeollisuuden bisnekset metsään...."Joskus voisi tehdä tutkimuksen jossa haastatellaan itse näitä lääkkeiden käyttäjiä, sieltähän se paras tieto ja käyttökokemus on saatavissa."
On tehty sellaista tutkimusta. Esim. seuraava:
Psyykenlääkkeiden koetut haittavaikutukset ja
pakkolääkintä suomalaisten mielisairaalamuistoissa
Tutkimuksen tekijä piti viime vuonna esitelmän Mad in Finland -verkoston yleisötilaisuudessa. Esitelmäkalvot ovat luettavissa verkossa:
https://madinfinland.org/wpcontent/uploads/2019/12/Pakkolääkitysmuistot.pdf - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Joskus voisi tehdä tutkimuksen jossa haastatellaan itse näitä lääkkeiden käyttäjiä, sieltähän se paras tieto ja käyttökokemus on saatavissa."
On tehty sellaista tutkimusta. Esim. seuraava:
Psyykenlääkkeiden koetut haittavaikutukset ja
pakkolääkintä suomalaisten mielisairaalamuistoissa
Tutkimuksen tekijä piti viime vuonna esitelmän Mad in Finland -verkoston yleisötilaisuudessa. Esitelmäkalvot ovat luettavissa verkossa:
https://madinfinland.org/wpcontent/uploads/2019/12/Pakkolääkitysmuistot.pdfLinkki taisi katketa. Esitelmäkalvot löytyvät Googlesta otsikon mukaan, haulla
"Psyykenlääkkeiden koetut haittavaikutukset ja
pakkolääkintä suomalaisten mielisairaalamuistoissa"
https://madinfinland.org/wp-content/uploads/2019/12/Pakkolääkitysmuistot.pdf - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Linkki taisi katketa. Esitelmäkalvot löytyvät Googlesta otsikon mukaan, haulla
"Psyykenlääkkeiden koetut haittavaikutukset ja
pakkolääkintä suomalaisten mielisairaalamuistoissa"
https://madinfinland.org/wp-content/uploads/2019/12/Pakkolääkitysmuistot.pdfAlla joitakin katkelmia em. tutkimuksesta, joka siis perustui potilaiden haastatteluihin:
Lääkehoitoa ei toteuteta yhteistyössä potilaan kanssa, sivuoireita tai vieroitusoireita ei
tunnisteta lääkityksen aiheuttamiksi
• Mielisairaalamuistot: lääkehoito on usein järjestetty potilaan kanssa keskustelematta ja hänen mielipiteitään kuulematta.
• Psykiatrisessa hoidossa on yleistä, että lääkkeiden sivuoireita ei tunnisteta lääkityksen
aiheuttamiksi vaan ne tulkitaan sairauden oireiksi, joihin taas puolestaan määrätään uusi lääkitys. (Huttunen & Raaska 2015).
• Lääkevieroitukseen ei saa tukea: Psyykenlääkevieroituksen vertaistukiryhmiin tulijat kertovat usein, etteivät ole saaneet lääkevähennyspyrkimyksissään minkäänlaista tukea tai apua hoitavalta taholta
Kokemus lääkityksestä elinikäisenä kemiallisena pahoinpitelynä
• Vaikka lääkitys on periaatteessa mahdollista lopettaa, voi se käytännössä olla
vaikeiden vieroitusoireiden vuoksi mahdotonta.
• Lisäksi lääkitys voi aiheuttaa esimerkiksi metabolisia ongelmia ja myrkytysoireita.
• Joidenkin muistelijoiden oireet olivat niin rajuja, että he kokivat lääkehoidon
kemiallisena pahoinpitelynä. Tähän kietoutuu kokemus sosiaalisesta
hylkäämisestä ja epäempaattisesta kohtelusta.
Minuuden menettämisen kokemus
• Lääkityksen aiheuttamat rajut ja pelottavat ruumiilliset muutokset aiheuttavat
vierauden tunnetta ja kokemuksen oman kehon hallinnan menettämiseen.
• Kun tähän yhdistetään psykososiaalinen turvattomuuden tunne ja sairaalan
nöyryyttävät käytännöt, voi tämä johtaa minuuden menettämisen
kokemuksiin.
Voimakkaasti lääkitty potilas ei herätä empatian tunteita
• Monet kirjoittajat kuvaavat, kuinka erityisesti raskaan lääkityksen vuoksi ”eläimelliseksi” muuttuneet, fyysisesti ja psyykkisesti huonokuntoiset potilaat ovat joutuneet hoitajien huonon kohtelun uhreiksi.
• Samaa ilmiötä on kuvattu myös mielisairaaloita käsittelevässä kirjallisuudessa (Jäntti 2012, 33).
• Mielisairaalamuistoissa tätä kuvaamaan on käytetty eläinmetaforia, joihin liittyy ajatus potilaiden likaisuudesta ja hoitajien potilaisiin kohdistuneesta fyysisestä inhon tunteesta. (vrt. Maanmieli 2018; 2019a; 2019b).
Edellä siis joitakin katkelmia esitelmäkalvoista. Omasta mielestäni kiinnostavin on tuo viimeinen kohta. Vahva psyykenlääkitys aiheuttaa käyttäjässä fysiologisia käytöksen ja ulkomuodon muutoksia, joiden johdosta muut kokevat hänet vähemmän inhimilliseksi.
Eräs ystäväni on joutunut käyttämään erilaisia vahvoja psyykehuumeita kauan, yli 10 vuotta. Masennuslääkkeitä, neuroleptejä, epilepsialääkkeitä, bentsoja. Hänelle on tullut niistä monenlaista fysiologista haittaa ja neurologisiakin vaurioita. Ulkomuoto on muuttunut ylipainon vuoksi, ja hampaita on jouduttu vetämään pois, koska eräät lääkkeet vähensivät niin paljon syljeneritystä. Hän kuvaa lääkkeiden vaikutusta mm. näin: "Musta on tehty väkisin eläin. Ontuva eläin. Se tuntuu hirveältä."
Osa lääkityksistä oli hänelle pakollisia, suljetulla osastolla annettuja. Avohoidossakin häntä painostettiin käymään injektioissa, koska muuten hän joutuisi sairaalaan. Nyt hän on päässyt lääkekierteestä, mutta haittavaikutuksista toipuminen on hyvin hidasta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Alla joitakin katkelmia em. tutkimuksesta, joka siis perustui potilaiden haastatteluihin:
Lääkehoitoa ei toteuteta yhteistyössä potilaan kanssa, sivuoireita tai vieroitusoireita ei
tunnisteta lääkityksen aiheuttamiksi
• Mielisairaalamuistot: lääkehoito on usein järjestetty potilaan kanssa keskustelematta ja hänen mielipiteitään kuulematta.
• Psykiatrisessa hoidossa on yleistä, että lääkkeiden sivuoireita ei tunnisteta lääkityksen
aiheuttamiksi vaan ne tulkitaan sairauden oireiksi, joihin taas puolestaan määrätään uusi lääkitys. (Huttunen & Raaska 2015).
• Lääkevieroitukseen ei saa tukea: Psyykenlääkevieroituksen vertaistukiryhmiin tulijat kertovat usein, etteivät ole saaneet lääkevähennyspyrkimyksissään minkäänlaista tukea tai apua hoitavalta taholta
Kokemus lääkityksestä elinikäisenä kemiallisena pahoinpitelynä
• Vaikka lääkitys on periaatteessa mahdollista lopettaa, voi se käytännössä olla
vaikeiden vieroitusoireiden vuoksi mahdotonta.
• Lisäksi lääkitys voi aiheuttaa esimerkiksi metabolisia ongelmia ja myrkytysoireita.
• Joidenkin muistelijoiden oireet olivat niin rajuja, että he kokivat lääkehoidon
kemiallisena pahoinpitelynä. Tähän kietoutuu kokemus sosiaalisesta
hylkäämisestä ja epäempaattisesta kohtelusta.
Minuuden menettämisen kokemus
• Lääkityksen aiheuttamat rajut ja pelottavat ruumiilliset muutokset aiheuttavat
vierauden tunnetta ja kokemuksen oman kehon hallinnan menettämiseen.
• Kun tähän yhdistetään psykososiaalinen turvattomuuden tunne ja sairaalan
nöyryyttävät käytännöt, voi tämä johtaa minuuden menettämisen
kokemuksiin.
Voimakkaasti lääkitty potilas ei herätä empatian tunteita
• Monet kirjoittajat kuvaavat, kuinka erityisesti raskaan lääkityksen vuoksi ”eläimelliseksi” muuttuneet, fyysisesti ja psyykkisesti huonokuntoiset potilaat ovat joutuneet hoitajien huonon kohtelun uhreiksi.
• Samaa ilmiötä on kuvattu myös mielisairaaloita käsittelevässä kirjallisuudessa (Jäntti 2012, 33).
• Mielisairaalamuistoissa tätä kuvaamaan on käytetty eläinmetaforia, joihin liittyy ajatus potilaiden likaisuudesta ja hoitajien potilaisiin kohdistuneesta fyysisestä inhon tunteesta. (vrt. Maanmieli 2018; 2019a; 2019b).
Edellä siis joitakin katkelmia esitelmäkalvoista. Omasta mielestäni kiinnostavin on tuo viimeinen kohta. Vahva psyykenlääkitys aiheuttaa käyttäjässä fysiologisia käytöksen ja ulkomuodon muutoksia, joiden johdosta muut kokevat hänet vähemmän inhimilliseksi.
Eräs ystäväni on joutunut käyttämään erilaisia vahvoja psyykehuumeita kauan, yli 10 vuotta. Masennuslääkkeitä, neuroleptejä, epilepsialääkkeitä, bentsoja. Hänelle on tullut niistä monenlaista fysiologista haittaa ja neurologisiakin vaurioita. Ulkomuoto on muuttunut ylipainon vuoksi, ja hampaita on jouduttu vetämään pois, koska eräät lääkkeet vähensivät niin paljon syljeneritystä. Hän kuvaa lääkkeiden vaikutusta mm. näin: "Musta on tehty väkisin eläin. Ontuva eläin. Se tuntuu hirveältä."
Osa lääkityksistä oli hänelle pakollisia, suljetulla osastolla annettuja. Avohoidossakin häntä painostettiin käymään injektioissa, koska muuten hän joutuisi sairaalaan. Nyt hän on päässyt lääkekierteestä, mutta haittavaikutuksista toipuminen on hyvin hidasta.Kiitos näistä teksteistä.
Aion mielenkiinnolla tutustua tuohon Mad in Finland sivustoon.
Itse elin lääkittynä reilusti yli 10 vuotta ja on tullut kierrettyä sairaaloissa eli aika laajalti on kokemusta.
Viimeisen sairaalarupeaman aikaan olin jo sen verran hyvässä kunnossa että osasin ottaa enemmän irti ajastani siellä, eli pystyin järjellä seuraamaan systeemiä kokonaisuudessaan.
Aiempina vuosina olin aina niin sekaisin etten kiinnittänyt huomiota mitä ympärillä tapahtui eikä silloin edes kiinnostanut.
Mutta tosiaan viimeinen reissu avasi silmät uudella tavalla, sai jopa mielessäni aihetta arvosteluun.
Huomasin usein miten ala-arvoisesti potilaita kohdeltiin ja henkilökunta käytti usein valtaa väärin.
Katselin hoitajienkin toimintaa kuinka eri tavoin he käyttäytyivät, yksi hoitaja jopa muuttui täysin koko olemukseltaan ja käytökseltään kun siirtyi suljetulta osastolta avo-osastolle tuuraamaan. Mietin että oliko siinä edes sama ihminen kyseessä.
Henkilökunnasta näki aika selkeästi kuka tykkäsi sitä työtä tehdä ja kuka ei, kuka välitti potilaista aidosti ja kuka ei.
Oli mielenkiintoista tehdä havaintoja kaikesta ja pystyin jopa vertaamaan eri osastoja ja eri laitoksia ja niiden toimintatapoja juuri sen takia kun olen monessa ollut.
Silloin kun on itse paremmassa kunnossa ei ole kuitenkaan aina kovin mukavaa seurata kaikkea sitä mitä osastoilla tapahtuu, etenkin kohtelua jota potilaat saavat osakseen.
Itse ainakin tavallaan monesti jopa hämmennyin ja tyrmistyin kun näin epäkohtia.
Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka ja paljon mutta lopetan tähän.
Toivotan kaikille hyvää juhannusta! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos näistä teksteistä.
Aion mielenkiinnolla tutustua tuohon Mad in Finland sivustoon.
Itse elin lääkittynä reilusti yli 10 vuotta ja on tullut kierrettyä sairaaloissa eli aika laajalti on kokemusta.
Viimeisen sairaalarupeaman aikaan olin jo sen verran hyvässä kunnossa että osasin ottaa enemmän irti ajastani siellä, eli pystyin järjellä seuraamaan systeemiä kokonaisuudessaan.
Aiempina vuosina olin aina niin sekaisin etten kiinnittänyt huomiota mitä ympärillä tapahtui eikä silloin edes kiinnostanut.
Mutta tosiaan viimeinen reissu avasi silmät uudella tavalla, sai jopa mielessäni aihetta arvosteluun.
Huomasin usein miten ala-arvoisesti potilaita kohdeltiin ja henkilökunta käytti usein valtaa väärin.
Katselin hoitajienkin toimintaa kuinka eri tavoin he käyttäytyivät, yksi hoitaja jopa muuttui täysin koko olemukseltaan ja käytökseltään kun siirtyi suljetulta osastolta avo-osastolle tuuraamaan. Mietin että oliko siinä edes sama ihminen kyseessä.
Henkilökunnasta näki aika selkeästi kuka tykkäsi sitä työtä tehdä ja kuka ei, kuka välitti potilaista aidosti ja kuka ei.
Oli mielenkiintoista tehdä havaintoja kaikesta ja pystyin jopa vertaamaan eri osastoja ja eri laitoksia ja niiden toimintatapoja juuri sen takia kun olen monessa ollut.
Silloin kun on itse paremmassa kunnossa ei ole kuitenkaan aina kovin mukavaa seurata kaikkea sitä mitä osastoilla tapahtuu, etenkin kohtelua jota potilaat saavat osakseen.
Itse ainakin tavallaan monesti jopa hämmennyin ja tyrmistyin kun näin epäkohtia.
Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka ja paljon mutta lopetan tähän.
Toivotan kaikille hyvää juhannusta!Se on juurikin näin kuin sanot, "Henkilökunnasta näki aika selkeästi kuka tykkäsi sitä työtä tehdä ja kuka ei, kuka välitti potilaista aidosti ja kuka ei." Jos käy henkilökunnan saappaissa niin tulee miettineeksi että miksi johto ei puutu ongelmia aiheuttavan henkilökunnan toimintaan. Hehän tekevät koko henkilökunnalle työn tekemisen vaikeaksi. Kyllä johtoa pitäisi kiinnostaa miten koko henkilökunta jaksaa kun joukossa on työpaikalle ja hoitoalalle sopimatonta käytöstä. Johtoa pitäisi kiinnostaa myös miltä potilaista tuntuu nähdä että potilaiden ihmisarvoa loukataan eikä siihen puututa.
"ei ole kuitenkaan aina kovin mukavaa seurata kaikkea sitä mitä osastoilla tapahtuu, etenkin kohtelua jota potilaat saavat osakseen.
Itse ainakin tavallaan monesti jopa hämmennyin ja tyrmistyin kun näin epäkohtia." Se on varmasti noin. Monelle psyykkisesti hauraassa tilassa olevalle potilaalle on tosi kauheaa kun joutuu näkemään miten kaltaistensa ihmisarvoa poljetaan. Ja että potilaiden ihmisarvon polkeminen hyväksytään johdossakin sillä selityksellä että mt-potilaat ovat niin haastavia potilaita että aihettavat hankalia tilanteita henkilökunnalle.
Toivottavasti hoitohenkilökunta tietää mitä kanavia käyttämällä havaitut ongelmat menee nopeaan käsittelyyn ja korjaukseen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on juurikin näin kuin sanot, "Henkilökunnasta näki aika selkeästi kuka tykkäsi sitä työtä tehdä ja kuka ei, kuka välitti potilaista aidosti ja kuka ei." Jos käy henkilökunnan saappaissa niin tulee miettineeksi että miksi johto ei puutu ongelmia aiheuttavan henkilökunnan toimintaan. Hehän tekevät koko henkilökunnalle työn tekemisen vaikeaksi. Kyllä johtoa pitäisi kiinnostaa miten koko henkilökunta jaksaa kun joukossa on työpaikalle ja hoitoalalle sopimatonta käytöstä. Johtoa pitäisi kiinnostaa myös miltä potilaista tuntuu nähdä että potilaiden ihmisarvoa loukataan eikä siihen puututa.
"ei ole kuitenkaan aina kovin mukavaa seurata kaikkea sitä mitä osastoilla tapahtuu, etenkin kohtelua jota potilaat saavat osakseen.
Itse ainakin tavallaan monesti jopa hämmennyin ja tyrmistyin kun näin epäkohtia." Se on varmasti noin. Monelle psyykkisesti hauraassa tilassa olevalle potilaalle on tosi kauheaa kun joutuu näkemään miten kaltaistensa ihmisarvoa poljetaan. Ja että potilaiden ihmisarvon polkeminen hyväksytään johdossakin sillä selityksellä että mt-potilaat ovat niin haastavia potilaita että aihettavat hankalia tilanteita henkilökunnalle.
Toivottavasti hoitohenkilökunta tietää mitä kanavia käyttämällä havaitut ongelmat menee nopeaan käsittelyyn ja korjaukseen.Voisin kyllä vaikka " veikata " että henkilökunta ei useinkaan uskalla ilmoittaa havaitsemistaan epäkohdista potkujen pelossa.
Kuinka monesti onkaan eri yhteyksissä tullut esiin se kun joku työntekijä kertoo julki jonkun epäkohdan joka ei saisi tulla esille, niin siitä sitten rangaistaan irtisanomalla.
Luulisin myös että potilaidenkin vaikeneminen kokemuksistaan johtuu tavallaan pelosta.
Ei uskalleta kertoa niitä " kauheuksia " joita on joko nähnyt tai itse kokenut.
Ensin tulee mieleen ajatus " ei mua kuitenkaan uskota, olenhan vain potilas ". Ja toinen ehkä pelon tunteen tuova asia on se kun tietää miten saatetaan kohdella sen jälkeen jos jostain ikävästä tai väärästä mainitsee ääneen.
Kun tarpeeksi ihmistä nöyryytetään ja alistetaan ja muuten kohdellaan huonosti niin alkaa kyllä miettiä mitä uskaltaa sanoa ja mitä ei. Vielä kun saattaa olla kokemusta osastohoidon aikana tapahtuneista rangaistustoimenpiteistä.
Voin omalta kohdaltanikin myöntää rehellisesti että joitain vuosia sitten olisi ollut enemmänkin " paljastettavaa " eräästä laitoksesta, sen osastolta, mutta en uskaltanut puhua kenellekään muulle kuin omaisilleni ja ystävilleni. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voisin kyllä vaikka " veikata " että henkilökunta ei useinkaan uskalla ilmoittaa havaitsemistaan epäkohdista potkujen pelossa.
Kuinka monesti onkaan eri yhteyksissä tullut esiin se kun joku työntekijä kertoo julki jonkun epäkohdan joka ei saisi tulla esille, niin siitä sitten rangaistaan irtisanomalla.
Luulisin myös että potilaidenkin vaikeneminen kokemuksistaan johtuu tavallaan pelosta.
Ei uskalleta kertoa niitä " kauheuksia " joita on joko nähnyt tai itse kokenut.
Ensin tulee mieleen ajatus " ei mua kuitenkaan uskota, olenhan vain potilas ". Ja toinen ehkä pelon tunteen tuova asia on se kun tietää miten saatetaan kohdella sen jälkeen jos jostain ikävästä tai väärästä mainitsee ääneen.
Kun tarpeeksi ihmistä nöyryytetään ja alistetaan ja muuten kohdellaan huonosti niin alkaa kyllä miettiä mitä uskaltaa sanoa ja mitä ei. Vielä kun saattaa olla kokemusta osastohoidon aikana tapahtuneista rangaistustoimenpiteistä.
Voin omalta kohdaltanikin myöntää rehellisesti että joitain vuosia sitten olisi ollut enemmänkin " paljastettavaa " eräästä laitoksesta, sen osastolta, mutta en uskaltanut puhua kenellekään muulle kuin omaisilleni ja ystävilleni.Psykiatriassa työskentelevillä hoitsuilla ja lekureilla on aika monella oma pää rikki, millon enemmän ja millon vähemmän. Rikkinäisten hoitsujen ja lekureitten ongelma on se, ettei ne uskalla ja kehtaa hakea apua mielenterveysvaivoihin, koska ne tietää, miten huonolla tolalla hoito on. Ne pelkää saavansa samaa huonoa hoitoa kuin niitten potilaatkin saa.
Rikki menneitten hoitsujen ja lekureitten tilanne on surullinen, koska usein ne sairastuu psyykkisesti vaan siksi, että ne luulee, että kaikkea pitää jaksaa katsoa hiljaa sivusta ja ettei psykiatrissa mikään muutu paremmaksi.
Niitä auttais, jos pomot välittäis ja laittais ees kuriin potilaita kiusaavat ja liian liki menevät hoitsut ja lekurit. Jos pomot viheltäis pilliin, niin rikkimenneitten ei tarttis pelätä niin paljon sitä, että tapahtumat pahenee sellaisiksi ettei niitä kukaan jaksa. Mutta huonoissa paikoissa pomot ei välitä. Siksi nää vähän rikkoutununeet rikkoutuu vähän enemmän. Sitten ne alkaa hoitaa itteään muuttumalla samanlaisiksi hoitsuiksi ja lekureiksi kuin mitä ne on inhonnu ja kammonnu.
Silla lailla se potilaita potkiva joukko ja potilaitten mieliä tuhoava ryhmä kasvaa pahoissa paikoissa.
Ja kun psykiatriasta on kyse, niin nää tän alan ihmiset toimii sikamaisesti ja säännöistä välittämättä myös yksityisellä puolella. Törkeydet kohdistuu vaan eri potilasryhmiin ku julkisella puolella. Passska ei muuksi muutu vaikka siirtyykin julkiselta yksityiselle.
Mutta on psykiatriassa paljon hyviäkin hoitsuja ja lekureita. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psykiatriassa työskentelevillä hoitsuilla ja lekureilla on aika monella oma pää rikki, millon enemmän ja millon vähemmän. Rikkinäisten hoitsujen ja lekureitten ongelma on se, ettei ne uskalla ja kehtaa hakea apua mielenterveysvaivoihin, koska ne tietää, miten huonolla tolalla hoito on. Ne pelkää saavansa samaa huonoa hoitoa kuin niitten potilaatkin saa.
Rikki menneitten hoitsujen ja lekureitten tilanne on surullinen, koska usein ne sairastuu psyykkisesti vaan siksi, että ne luulee, että kaikkea pitää jaksaa katsoa hiljaa sivusta ja ettei psykiatrissa mikään muutu paremmaksi.
Niitä auttais, jos pomot välittäis ja laittais ees kuriin potilaita kiusaavat ja liian liki menevät hoitsut ja lekurit. Jos pomot viheltäis pilliin, niin rikkimenneitten ei tarttis pelätä niin paljon sitä, että tapahtumat pahenee sellaisiksi ettei niitä kukaan jaksa. Mutta huonoissa paikoissa pomot ei välitä. Siksi nää vähän rikkoutununeet rikkoutuu vähän enemmän. Sitten ne alkaa hoitaa itteään muuttumalla samanlaisiksi hoitsuiksi ja lekureiksi kuin mitä ne on inhonnu ja kammonnu.
Silla lailla se potilaita potkiva joukko ja potilaitten mieliä tuhoava ryhmä kasvaa pahoissa paikoissa.
Ja kun psykiatriasta on kyse, niin nää tän alan ihmiset toimii sikamaisesti ja säännöistä välittämättä myös yksityisellä puolella. Törkeydet kohdistuu vaan eri potilasryhmiin ku julkisella puolella. Passska ei muuksi muutu vaikka siirtyykin julkiselta yksityiselle.
Mutta on psykiatriassa paljon hyviäkin hoitsuja ja lekureita.Tiedossa on että myös hoitohenkilökunta voi sairastua.
Olin aikoinaan kahdessa eri laitoksessa ja molemmissa sattui olemaan potilaana lääkäri.
Molemmat olivat erikoislääkäreitä, ei siitä enempää.
Kiinnitin tosin huomioni siihen kuinka huonoa kohtelua he saivat, ja siihen ei vaikuttanut mikä sairaala oli kyseessä.
Tavallaan kyllä ihmettelin miksi heitä kohdeltiin niinkuin kohdeltiin, oliko kyseessä joku ilkeämielinen " kosto " vai muuten vaan kiusaamista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tiedossa on että myös hoitohenkilökunta voi sairastua.
Olin aikoinaan kahdessa eri laitoksessa ja molemmissa sattui olemaan potilaana lääkäri.
Molemmat olivat erikoislääkäreitä, ei siitä enempää.
Kiinnitin tosin huomioni siihen kuinka huonoa kohtelua he saivat, ja siihen ei vaikuttanut mikä sairaala oli kyseessä.
Tavallaan kyllä ihmettelin miksi heitä kohdeltiin niinkuin kohdeltiin, oliko kyseessä joku ilkeämielinen " kosto " vai muuten vaan kiusaamista.Tuo mitä kerrot on se syy, miksi psykiatrian ammattihenkilöiden väärinkäytöksistä on terveydenhuollonkin sisällä vaikea puhua avoimesti, rohkeasti ja rehellisesti. Psykiatria osaa kostaa ja keinovalikoimasta löytyy. Psykiatriassa työskentelevät oppivat vieläkin alansa "guruilta", miten "pitää" toimia, jottei ongelmat paljastu sellaisten ihmisten kertomina, joihin ulkopuoliset voisivat luottaa.
Psykiatrian pimeät menetelmät ja oman edun kaupankäyntitavat niin ongelmien hoitamisessa kuin rikosasioiden setvinnässä paljastuivat koko kansakunnalle Turun Kupittaa G1-tapauksen yhteydessä.
Silloinhan poliisi ja syyttäjä ja tuomari joutuivat psykiatrian työntekijöiden pyörittelemiksi (ja varmaan myös esitutkinnassa Turun vastuuihmisten), kun psykiatrit ja hoitajat eivät hevin muistaneet mistään mitään, eivätkä tienneetkään yhtään mitään. Kunnes aina yllättäen, jos omaan pirtaan sopi, muistamattomilla ja tietämättömillä olikin kerrottavaa kuulustelijalle, ja käräjillä tuomarille. Medialle, someen ja jopa potilaille psykiatrian valepukit (sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta) valuttivat näkemyksiään, joilla ei ollut muuta tarkoitusta kuin sotkea tutkintaa ja oikeudenkäyntiä ja potilaiden mieliä ja tehdä työyhteisön olo äärivaikeaksi. En yhtään ihmettele, että poliisi on halunnut tutkia kolmisen vuotta "hiljaisuudessa" Tyksin Salon sairaalassa tapahtunutta murhaa. Kyllä psykiatria opettaa poliisiakin.
Tämä on vain minun mielipide, mutta kokemustiedon perusteella vaikuttaa siltä, että kieroimmat valepukit löytyvät psykiatriasta. Ja niitä valepukkeja on niin paljon, ettei siitä joukosta helpolla löydä ei-valepukkeja. Valitettavasti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo mitä kerrot on se syy, miksi psykiatrian ammattihenkilöiden väärinkäytöksistä on terveydenhuollonkin sisällä vaikea puhua avoimesti, rohkeasti ja rehellisesti. Psykiatria osaa kostaa ja keinovalikoimasta löytyy. Psykiatriassa työskentelevät oppivat vieläkin alansa "guruilta", miten "pitää" toimia, jottei ongelmat paljastu sellaisten ihmisten kertomina, joihin ulkopuoliset voisivat luottaa.
Psykiatrian pimeät menetelmät ja oman edun kaupankäyntitavat niin ongelmien hoitamisessa kuin rikosasioiden setvinnässä paljastuivat koko kansakunnalle Turun Kupittaa G1-tapauksen yhteydessä.
Silloinhan poliisi ja syyttäjä ja tuomari joutuivat psykiatrian työntekijöiden pyörittelemiksi (ja varmaan myös esitutkinnassa Turun vastuuihmisten), kun psykiatrit ja hoitajat eivät hevin muistaneet mistään mitään, eivätkä tienneetkään yhtään mitään. Kunnes aina yllättäen, jos omaan pirtaan sopi, muistamattomilla ja tietämättömillä olikin kerrottavaa kuulustelijalle, ja käräjillä tuomarille. Medialle, someen ja jopa potilaille psykiatrian valepukit (sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta) valuttivat näkemyksiään, joilla ei ollut muuta tarkoitusta kuin sotkea tutkintaa ja oikeudenkäyntiä ja potilaiden mieliä ja tehdä työyhteisön olo äärivaikeaksi. En yhtään ihmettele, että poliisi on halunnut tutkia kolmisen vuotta "hiljaisuudessa" Tyksin Salon sairaalassa tapahtunutta murhaa. Kyllä psykiatria opettaa poliisiakin.
Tämä on vain minun mielipide, mutta kokemustiedon perusteella vaikuttaa siltä, että kieroimmat valepukit löytyvät psykiatriasta. Ja niitä valepukkeja on niin paljon, ettei siitä joukosta helpolla löydä ei-valepukkeja. Valitettavasti.Valehtelu-systeemi tuli aikoinaan minullekin tutuksi kun olin oikeuspsykiatrisessa hoidossa.
Sairaalan lääkärit olivat kirjoittaneet puuta heinää hallinto-oikeudelle silloin kun oli mietinnässä pakkohoidon jatkaminen tai mahdollinen purku.
Tuntui silloin siltä kuin olisivat tahallaan halunneet haittaa potilaalle ettei vaan olisi mahdollista vapautua pakkohoidosta.
Itselläni kävi kyllä aika omituinen onni, jos tuota sanaa käytän. Sain kerran hallinto-oikeudelta kirjeen jossa oli liitteenä pari lääkärinlausunnon kopiota ja sain tilaisuuden antaa oman vastineen asiassa mitä mieltä itse olin.
Tietysti kirjoitin rehellisesti kuinka jotkut lääkäreiden väitteet oli käännetty juuri sanomastani päinvastaiseksi, sekä jotain oli kirjoitettu asiasta jota minulta ei oltu edes kysytty. Eli vastaus oli päätetty itseltäni mielipidettä kysymättä.
Tuo vastine oli ilmeisesti ulospääsyni pakkohoidosta. Tuli hyvä tunne kun huomasin että minua uskottiin.
Kauan jälkeenpäinkin kyllä ihmettelin kuinka sain tuon mahdollisuuden koska en kuullut kenenkään muun potilastoverini saaneen mitään vastaavaa.
Ymmärrettävää on toki se jos toistuvasti menee jollakin lailla kyseenalaista tekstiä jonnekin jossa päätetään ihmisen tulevasta elämästä niin saattaa alkaa hälytyskellot soida ettei kaikki ole mahdollisesti ihan kohdillaan.
Ja jälkeenpäin harmitti kun olin lukenut lääkärinlausunnot, että mikä niissä oli tarkoituksena. Tuli aika voimakkaasti tunne kaltoinkohtelusta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Valehtelu-systeemi tuli aikoinaan minullekin tutuksi kun olin oikeuspsykiatrisessa hoidossa.
Sairaalan lääkärit olivat kirjoittaneet puuta heinää hallinto-oikeudelle silloin kun oli mietinnässä pakkohoidon jatkaminen tai mahdollinen purku.
Tuntui silloin siltä kuin olisivat tahallaan halunneet haittaa potilaalle ettei vaan olisi mahdollista vapautua pakkohoidosta.
Itselläni kävi kyllä aika omituinen onni, jos tuota sanaa käytän. Sain kerran hallinto-oikeudelta kirjeen jossa oli liitteenä pari lääkärinlausunnon kopiota ja sain tilaisuuden antaa oman vastineen asiassa mitä mieltä itse olin.
Tietysti kirjoitin rehellisesti kuinka jotkut lääkäreiden väitteet oli käännetty juuri sanomastani päinvastaiseksi, sekä jotain oli kirjoitettu asiasta jota minulta ei oltu edes kysytty. Eli vastaus oli päätetty itseltäni mielipidettä kysymättä.
Tuo vastine oli ilmeisesti ulospääsyni pakkohoidosta. Tuli hyvä tunne kun huomasin että minua uskottiin.
Kauan jälkeenpäinkin kyllä ihmettelin kuinka sain tuon mahdollisuuden koska en kuullut kenenkään muun potilastoverini saaneen mitään vastaavaa.
Ymmärrettävää on toki se jos toistuvasti menee jollakin lailla kyseenalaista tekstiä jonnekin jossa päätetään ihmisen tulevasta elämästä niin saattaa alkaa hälytyskellot soida ettei kaikki ole mahdollisesti ihan kohdillaan.
Ja jälkeenpäin harmitti kun olin lukenut lääkärinlausunnot, että mikä niissä oli tarkoituksena. Tuli aika voimakkaasti tunne kaltoinkohtelusta."Itselläni kävi kyllä aika omituinen onni, jos tuota sanaa käytän. Sain kerran hallinto-oikeudelta kirjeen jossa oli liitteenä pari lääkärinlausunnon kopiota ja sain tilaisuuden antaa oman vastineen asiassa mitä mieltä itse olin."
Sinulla on käynyt harvinainen onni, kun olet saanut tilaisuuden sanoa oman näkemyksesi psykiatrien lausunnoista. Yleensähän potilaan asemassa oleva ei sitä mahdollisuutta saa. Siis, vastaanotolla saa tietysti puhua mitä vaan, mutta siitä tehdään merkintöjä, jotka eivät välttämättä vastaa sanomaasi. Potilaan asemassa oleva ei voi saada omaa kirjallista näkemystään tallennetuksi lääkärin version eli potilaskertomustekstin rinnalle. Ainoastaan muistutusprosessissa tämän voi tehdä, mutta käytännön hoitotyössä näkyvät ainoastaan yhden osapuolen eli lääkärien kirjoitukset.
Oikeus oli tällä kertaa aidostikin oikeus, eli kysyi syytetyn mielipidettä. Psykiatria on nyky-yhteiskunnassa eräänlainen oikeusistuin sekin, mutta se ei anna syytetyn puhua itse puolestaan, ainoastaan vääristää tämän sanomiset. - Anonyymi
Ei kai kukaan nautikaan toisen epäonnesta mutta psykiatrian puolella ei välitetä mitä lääkityksistä seuraa.
Ja se tuntuu " potilaasta " ihan yhtä pahalta kuin jos olisi epäonnea.
- Anonyymi
Psykiatria on eugeniikan alahaara, aina ollut.
https://www.youtube.com/watch?v=zg0TFkFDtyA - Anonyymi
Monentaminen ei takaa itsenäisyyttä kuinkaan. Lääkkeenäkään se ei sovi moneen vaivaan, sillä elämää se ei voi antaa.
- Anonyymi
Uutta masennuslääkettä markkinoille kun vanhoilla on ensin romutettu potilaiden terveys, eikä millään uskota että haittoja on hoidettava ihan muulla tavalla kuin lyömällä uutta passskaa passskan päälle.
Eivätkö nämä mainospuheita pitävät pellet ikinä opi yhtään mitään yhtään mistään.
Uudet nopeavaikutteiset masennuslääkkeet, https://youtu.be/QLvLIYErFHQ - Anonyymi
Hesarissa taas tänään asiantuntija viestii siitä, miten masennusta pitää hoitaa. Huoh ja hohhoijaa.
Tärkeintä asiaa ei vieläkään, ei yksikään, masennushoitoja antava asiantuntija ole sanonut ääneen niin että kuuluu. Potilaalle tehdyn masennusdiagnoosin on oltava oikea!
Jos potilaan oireet ylidiagnoidaan, niin silloin häntä ylihoidetaan.
Ylihoidosta on aina haittaa. Haitoista kärsivät potilaat.
Pahimmissa tapauksissa potilaat eivät selviä haitoista hengissä. Koska lopulta he eivät jaksa niitä. Koska lopulta he eivät kestä elämäänsä hoitohaittojen ja niistä johtuvien seurausten kanssa. Näissä tapauksissa, näiden tilanteiden jälkeen psykiatrian asiantuntijoilla ei ole enää yhtään mitään sanottavaa. Koska näissä tilanteissa sanottavana olisi sen kertominen mitä on tullut tehtyä. Pitäisi kertoa avoimesti alaansa värittävistä virheistä, jotka liittyvät vääriin diagnooseihin ja vääriin hoitoihin. Mutta olkoon hiljaa, sillä kaikkihan me ymmärrämme psykiatreja ja heidän virheitä salaavia vastuuhenkilöitä: potilaan menettäminen hoitovirheen vuoksi on niin vakava paikka että se vetää hiljaiseksi.
***
Psykiatrien tekemillä ylidiagnosoinneilla ja heidän antamansa ylihoidon haitoilla on rankat seuraukset potilaille.
Potilaalle ylidiagnosointu masennus ei parane koskaan siihen määrättyjen ylihoitojen, kuten masennus- ja psykoosilääkkeiden haittojen takia.
Lääkityksillä ylihoidettua potilasta ei voi auttaa psykoterapiallakaan, koska potilaan olotilaa jatkuvasti leimaa lääkehaittojen aiheuttama kärsimys, joka vaikuttaa potilaan kokemusmaailmaan ja vaikeuttaa kykyä pärjätä.
Psyykelääkehaitat estävät aina luonnollisen parantumisen masennuksesta.
***
Joten: Ajatelkaa ensin kymmenen kertaa ennen kuin haette apua masennukseen, josta olette aiemminkin selvinneet kotikonstein ja oikean tiedon avulla.
Älkää miettikö, onko masennuksenne lievä, keskivaikea vai vaikea. Ei sillä ole mitään väliä, koska nuo jaottelut ovat veteen piirrettyjä viivoja.
Väärä hoito, lääkitys ja/tai psykoterapia, kroonistaa vaikeiksi oireiksi kaikki lievätkin masennuksen oireet.
Jos kuitenkin päätätte hakea apua masennukseen niin huomioikaa tämä, mitä ei sote-palveluissa potilaille kerrota, mutta minkä moni potilas saa tietää, ja aina aivan liian myöhään: Psykiatrien ja psykoterapeuttien toiminta ja kaikki mielenterveysongelmiin annettu hoito on niin huonosti valvottua, että voi sanoa ettei valvontaa ole lainkaan.
Psykiatrialle huono valvonta sopii, koska siellä ei edes haluta korjata virheitä, joita tehdään potilaille annetuissa lääkityksessä.
Psykiatrit vaikenevat myös psykoterapioiden aiheuttamista haitoista, koska psykoterapia, etenkin psykodynaaminen psykoterapia, on psykiatreille tärkeä ansaintakeino. Pelkästään psykiatrin toimi yksityisellä puolella kun ei lyö leiville. Ja julkisella puolella psykiatrit eivät halua työskennellä, koska siellä on "niin vähän rahaa käytössä" eli ei ole tarjolla yksityissektorin Kela-korvauttua psykoterapeuttityötä.
Joten, uskokaa kun rotkon reunalle hoitohaittojen vuoksi joutuneet sanovat niin että kuuluu: ÄLKÄÄ olko sinisilmäisiä ja luottako psykiatrien tekemiin DIAGNOOSEIHIN, kirjoittamiin LÄÄKEMÄÄRÄYKSIIN ja omien PSYKOTERAPIAHOITOJENSA puolestapuhujiin.
***
Lopuksi. En paljasta lääkeyhtiö Janssenille kuuluvan Troijan puuhevosen sisältöä, mutta pitää olla melko tyhmä, jos ei tajua, miksi lääkefirman markkinointiosasto on keksinyt 'annetaan ääni masennukselle' -kampanjan, ja miksi Janssen ei halua puhua masennuskampanjassaan lievistä masennuksista, joista ihmiset selviytyvät kotikonstein ja oikean tiedon avulla.
Janssenista lähtöisin oleva Annetaan ääni masennukselle -kampanja on saanut suomalaisesta isosta potilasjärjestöstä hyvän yhteistyökumppanin. Potilasjärjestön mukanaolo lääkefirman masinoimassa kampanjassa on houkutellut muutkin "hyvikset" antamaan äänensä lääkefirman... hahahaa!
Katso ja kuuntele "hyvikset äänessä" googlaamalla lääkefirman markkinointiosaston youtube-kanavan video hakusanoilla ->MTKL ja Janssen: Sound On - annetaan ääni
Lisätietoja Janssenin uudenlaisesta pillerimarkkinoinnista löytyy sen nettisivuilta sekä psykiatrian asiantuntijoiden mielipidekirjoituksista ja antamista haastetteluista medialle. Janssenin markkinointiosastolle sopii hyvin se, että kaikille ei ole täysin selvää kuka kenenkin lauluja laulaa. Ostajan reitti vie kyllä Janssenin myyntitiskille kunhan *myyjän* viestinnässä *ääneen sanotut* arvot ja yhteiskunnalliset tavoitteet ovat *samat* kuin *ostajan*.
Lääkefirman markkinointinikkarit pitävät siitä, että psykiatrit, potilasjärjestöt ja Janssen-kaveri (joka ei jätä ketään yksin) ovat löytäneet toisensa "yhteisesti jakamiensa arvojen" kautta. Ääni masennukselle -kampanjaa tahdittaa Janssenin johtama laulu "käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain..."- Anonyymi
Kiitos tästä kommentista. Kävin lukemassa tämän kuun hesarista lukijoiden mielipiteet masennuksen hoidoista.
Tänään kirjoittavaa en oikein ymmärtänyt.
Mitä tarkoittaa neuromodulaatiohoito ja neurobiologinen taso?
Lainaus mielipiteestä. "Joskus lääkitys tai esimerkiksi neuromodulaatiohoito neurobiologisella tasolla on ratkaiseva askel toipumisessa. Joskus taas yksilö-, pari- tai perheterapia on vaikuttavinta."
Ja mitä tarkoittaa neurobiologisen tason interventio?
Ja miten se tulee selväksi potilaallekin milloin puheeseen perustuva terapia toimii optimaalisesti?
Mitä optimaalinen tarkoittaa terapiassa?
Lainaus, "Vakavissa häiriöissä tarvitaan lähes aina neurobiologisen tason interventiota, jotta asiakas kykenee jäsentämään ja kuvailemaan tunnetilojaan. Ilman tätä ei puheeseen perustuva terapia toimi optimaalisesti."
Löysin tämän keskusteluketjun kun hain Googlesta masennustietoa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos tästä kommentista. Kävin lukemassa tämän kuun hesarista lukijoiden mielipiteet masennuksen hoidoista.
Tänään kirjoittavaa en oikein ymmärtänyt.
Mitä tarkoittaa neuromodulaatiohoito ja neurobiologinen taso?
Lainaus mielipiteestä. "Joskus lääkitys tai esimerkiksi neuromodulaatiohoito neurobiologisella tasolla on ratkaiseva askel toipumisessa. Joskus taas yksilö-, pari- tai perheterapia on vaikuttavinta."
Ja mitä tarkoittaa neurobiologisen tason interventio?
Ja miten se tulee selväksi potilaallekin milloin puheeseen perustuva terapia toimii optimaalisesti?
Mitä optimaalinen tarkoittaa terapiassa?
Lainaus, "Vakavissa häiriöissä tarvitaan lähes aina neurobiologisen tason interventiota, jotta asiakas kykenee jäsentämään ja kuvailemaan tunnetilojaan. Ilman tätä ei puheeseen perustuva terapia toimi optimaalisesti."
Löysin tämän keskusteluketjun kun hain Googlesta masennustietoa.Neuromodulaatio on sitä, kun aivoja vauroitetaan riittävän rumasti neurotoksiineilla taikka aivoihin kohdistuvalla riittävän voimakkaalla iskulla ja saadaan aikaan lisääntynyttä neuroplastisiteettia eli neurogeneraatiota, eli aivosolujen uusiutumista. Tämä aivovamma voi ilmetä myös lyhyt- tai pitkäkestoisena amnesiana ja sekavuustilana ja siihen psykiatriassa on itse asiassa pyritty kautta alan historian, vaikka nyt nämä älyltään sappaaan tasolle jääneet aasit. mainostavat sitä toki uudella hienolla termillä. Aivovaurio kun ei toki kuulosta yhtä hienolta sanalta kuin neuromodulaatio, mikä on sinänsä ymmärrettävää. Sähköhoito on erittän hyödyllinen neuromodulaation aikaansaaja ja se on vähintään yhtä tehokas masennuksen hoidossa kuin lähinnä plasebovaikutukselle pohjautuvat masennuslääkkeet.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Neuromodulaatio on sitä, kun aivoja vauroitetaan riittävän rumasti neurotoksiineilla taikka aivoihin kohdistuvalla riittävän voimakkaalla iskulla ja saadaan aikaan lisääntynyttä neuroplastisiteettia eli neurogeneraatiota, eli aivosolujen uusiutumista. Tämä aivovamma voi ilmetä myös lyhyt- tai pitkäkestoisena amnesiana ja sekavuustilana ja siihen psykiatriassa on itse asiassa pyritty kautta alan historian, vaikka nyt nämä älyltään sappaaan tasolle jääneet aasit. mainostavat sitä toki uudella hienolla termillä. Aivovaurio kun ei toki kuulosta yhtä hienolta sanalta kuin neuromodulaatio, mikä on sinänsä ymmärrettävää. Sähköhoito on erittän hyödyllinen neuromodulaation aikaansaaja ja se on vähintään yhtä tehokas masennuksen hoidossa kuin lähinnä plasebovaikutukselle pohjautuvat masennuslääkkeet.
Minäkin kiinnitin huomiota siihen Hesarin mielipidekirjoitukseen (Lauri Mannermaa) kohtaan: ""Vakavissa häiriöissä tarvitaan lähes aina neurobiologisen tason interventiota, "
Siis tässäkin lähes käytetään sanaa PAKKO. "Tarvitaan lähes aina"... Mikä ihmeen vimma tai kiima mt-ammattilaisilla on, koulutuksesta ja suuntauksesta riippumatta, aina jossain vaiheessa käyttää sanaa PAKKO tai vastaavia ilmaisuja? Miksi? Miksi he eivät voi markkinoida omaa hoitoaan vain sanomalla esim. että "tästä on hyviä kokemuksia ja voin suositella sinullekin kokeilemaan, jos toimisi kohdallasi". Mutta ei. PAKKO, PAKKO, PAKKO. "Kaikkien täytyy", "kaikki tarvii". Psykoosien hoitoa käsitelleessä MOT-ohjelmassa Sami Pirkola painotti, että skitsofrenialääkkeitä "TULEE KÄYTTÄÄ."
Todellisuudessa PAKKO on yleensä vain mielenterveysammattilaisen omassa päässä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minäkin kiinnitin huomiota siihen Hesarin mielipidekirjoitukseen (Lauri Mannermaa) kohtaan: ""Vakavissa häiriöissä tarvitaan lähes aina neurobiologisen tason interventiota, "
Siis tässäkin lähes käytetään sanaa PAKKO. "Tarvitaan lähes aina"... Mikä ihmeen vimma tai kiima mt-ammattilaisilla on, koulutuksesta ja suuntauksesta riippumatta, aina jossain vaiheessa käyttää sanaa PAKKO tai vastaavia ilmaisuja? Miksi? Miksi he eivät voi markkinoida omaa hoitoaan vain sanomalla esim. että "tästä on hyviä kokemuksia ja voin suositella sinullekin kokeilemaan, jos toimisi kohdallasi". Mutta ei. PAKKO, PAKKO, PAKKO. "Kaikkien täytyy", "kaikki tarvii". Psykoosien hoitoa käsitelleessä MOT-ohjelmassa Sami Pirkola painotti, että skitsofrenialääkkeitä "TULEE KÄYTTÄÄ."
Todellisuudessa PAKKO on yleensä vain mielenterveysammattilaisen omassa päässä.Monet psykoterapeutit ovat riippuvuussuhteessa psykiatreihin. Psykoterapeuteille riittää tulijoita Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan, jos ja kun psykiatrit diagnosoivat potilailleen psyykkisiä sairauksia ja määräävät hoidoksi lääkitystä ja kuntoutumiseen terapiaa.
Onneksi on myös paljon psykoterapeutteja, jotka eivät ole riippuvaisia psykiatrien toiminnasta. Näillä psykoterapeuteilla ei ole myöskään tarvetta sitoa potilaitaan vuosikausia kestäviin hoitosuhteisiin.
- Anonyymi
Masennuslääkkeet lihottavat potilaat sairaiksi, ja lihavia menehtyy koronaan!
Lääkäreiden opettaja on oikealla asialla, kun vaatii että lääkäreiden on kerrottava potilaille lihavuuden vakavista riskeistä, kuten lihavuuden aiheuttamista vaikeista ja vaarallisista sairauksista. Lue asiasta lisää Ilta-Sanomien jutusta (1.8.2020) "Miksi ylipainosta ei saa puhua?"
Erikoista on, että kaikki lääkärit eivät tiedä sitä, että ylipainosta on vakavaa haittaa potilaidensa terveydelle.
Miksiköhän jotkut lääkärit lisäävät potilaidensa terveysongelmia määrämällä hoidoksi masennuslääkkeitä, jotka _nopeasti_ lihottavat läskiksi? Ja miksi lääkärit jatkavat tätä haitallista hoitoa, vaikka huomaavat hoidon vaarantavan potilaan terveyden ja turvallisuuden?? Miksi jotkut lääkärit jatkavat haitallisen masennuslääkityshoidon antamista senkin jälkeen kun siitä on seurannut vakavia sairauksia???
Ovatko nämä lääkärit lintsanneet lääkärikoulua käydessään, kun eivät tiedä, että vaikuttavuudeltaan plasebon tasoisten masennuslääkkeiden yleinen ja merkittävä haitta, läskiksi lihominen, johtaa potilailla lisääntyviin vaikeisiin terveysongelmiin ja aiheuttaa potilaille vakavia sairauksia?
Yleisessä tiedossa on, että työterveyshuollon yleislääkärit (jotka siis eivät ole yleislääketieteen erikoislääkäreitä tai erikoistuvia nuoria lääkäreitä, vaan "niitä" yleislääkäreitä) ja psykiatrian erikoislääkärit kirjoittelevat masennuslääkereseptejä, koska heidän mielestä riittää, että tutkitusti masennuslääkkeillä on kuitenkin varmasti "se" plasebovaikutus. Masennuslääkkeiden haitoista ei heille ole kerrottu lääkefirmojen koulutuksissa.
Mutta nyt! Korona on onneksi saanut aikaan sen, että monet järkevät lääkärit ovat alkaneet puhua ääneen terveydelle haitallisista asioista, kuten esimerkiksi lihavuudeen vaaroista.
Mutta kunpa nämä suulaat ja äänekkäät "terveyslääkärit" uskaltaisivat puuttua myös kollegojensa haitalliseen toimintaan, jossa vaarannetaan potilaiden terveyttä!
Kunpa he ottaisivat kollegojen kanssa puheeksi, miten epäeettistä ja -ammatillista on määrätä masennuslääkkeitä, jotka lihottavat nopeasti läskiksi ja aiheuttavat siksi vakavaa vaaraa potilaiden terveydelle ja turvallisuudelle. Kunpa he muistuttaisivat psykiatreja siitä, että lihottavaa lääkitystä ei nyt ainakaan saa jatkaa hoitona, ja että psykiatrinkin pitäisi ymmärtää ettei potilaiden ongelmia saa lisätä terveysongelmia aiheuttavalla masennuslääkityksellä.
Lihavuus on merkittävä selittäjä koronakuolemissa.
Tämä onkin se varsinainen syy, miksi monet lääkärit ovat nyt heränneet puhumaan lihavuuden vaaroista.
Ilman koronaa ei kenenkään lääkärin mieleen olisi tullut tarkistaa kollegan tekemien masennuslääkemääräysten aiheellisuutta. Tämäkin tarve on nyt vasta havaittu. Olemme jännän äärellä... - Anonyymi
Avasin ketjun PSSD:stä. Kyse on masennuslääkkeiden (usein SSRI) aiheuttamista seksuaalisen toiminnan ongelmista ja se on lyhennös englanninkielisistä sanoista Post SSRI Sexual Dysfunction.
Ilmiö vaatisi enemmän julkisuutta, kuten myös se että masennuslääkkeiksi kutsutut aineet tekevät paljon muutakin ihmisten psyykkeille kuin vain oletettu vaikutus masennukseen joista osa voi olla hyvin negatiivisia asioita kuten tunnetason leikkautuminen, levottomuuden lisääntyminen, ääritapauksissa itsemurha-ajatusten lisääntyminen tai seksuaalisen toiminnan häiritseminen niin että osa saattaa menettää osan itsestään lääkkeiden takia. Puhumattakaan lopetushankaluuksien aiheuttamasta inhimillisestä kärsimyksestä. Näitä ei voi sanoa vain haittavaikutuksiksi, vaan ne pitäisi ymmärtää lääkkeiden vaikutuksiksi eikä keskittyä vain suotuisiin positiivisiin vaikutuksiin jotka olisi ensisijaisia. Esimerkiksi seksuaaliset haitat on niin yleisiä SSRI - ryhmän lääkkeissä, että niitä ei voi sanoa vain "haittavaikutuksiksi".
Olisi todellakin aika keskustelulle, jossa mietittäisiin että miten voi olla oikein että ihmisille on määrätty lääkkeitä, osalle edes mainitsematta ylläolevista "haittavaikutuksista". - Anonyymi
Oletteko huomanneet suomalaisen psykologi ja kirjailija Jussi Valtosen haastattelun Mad in America - sivustolla? Mielenkiintoista luettavaa !
https://www.madinamerica.com/2020/07/know-dont-know-interview-psychologist-novelist-jussi-valtonen/
Hän oli julkaissut jonkin aikaa sitten tapaustutkimuksen 41 - vuotiaasta urallaan menestyneestä naisesta, joka oli alkanut kärsiä litiumin lisäämisen jälkeen ongelmia toimintakyvyssään ja kognitiossaan, ja yhtäkkiä jotkut yksinkertaiset asiat jotka hänelle olivat ennen helppoja, saattoivatkin muuttua haasteelliseksi. Litium ilmeisesti lisättiin hänen muiden lääkkeidensä oheen. Hänen tarinallaan oli suhteellisen hyvä loppu, mutta silti voisi kysyä mitä systeemi oikein ajatteli tekevänsä hänen kohdallaan ja miksi asiat meni niin pahasti mönkään.
Tuntuu, että tuon naisen esimerkki kuvaa hyvin monia ongelmallisia asioita mitä moni muukin joutuu kokemaan psykiatrisessa hoidossa. Hänelle määrättiin viittä lääkettä päällekäin, eikä juuri kukaan kiinnittänyt huomiota että sillä voisi jotain negatiivisia seurauksia olla hänen aivoille tai kognitiolle.
Valtonen sanoo että yleisesti on tiedetty, että polyfarmasia, yleisesti on yhteydessä isompaan riskiin iatrogeeniseen vahinkoon, siis neurologisesti ja muutenkin. Hän on ihmeissään että ei olla enemmän varovaisia tällaisten vaikutusten varalta.
Hänen mukaansa jos ajatellaan että yhä merkittävämpi määrä ihmisiä käyttää psyykenlääkkeitä, monet useita pitemmän aikaa ja on puutetta pitkäaiakaiskäytön laadukkaasta tutkimuksesta mitä nuo lääkkeet saattavat tehdä aivoille pitemmällä tähtäimellä, niin hän kuvaa sitä huolestuttavaksi asiaksi. Pitkäaikaistutkimuksen tekeminen on kallista ja hankalampaa tehdä, ja monia lääkkeitä määrätään lyhytaikaisten tutkimusten perusteella.
Omana huomautuksena sanottakoot, että myös yhteiskunnalle tällainen mutulääkintä, jossa ihmisille heitellään lääkettä toisen päälle, ja mahdollisesti vaikuttaa ihmisiin haitallisesti eikä sitä ole tutkittu juurikaan, voi käydä hyvin kalliiksi. En usko että kaikissa tapauksissa pitkäaikaisen lääkkeenkäytön harmit ovat käännettävissä vain lääkkeet lopettamalla tai niitä vähentämällä vaan osa harmeista voi jatkua sen käytön jälkeenkin. - Anonyymi
Käykääs lukemassa uusimman Apteekkari-lehden juttu medikalisaatiosta 'Jokainen on sairas, kun oikein tutkitaan' (1.8.2020)
Sitten miettikääs, miksi jutussa ei mainita lainkaan mediakalisaation kuningaslajia ja potilaita eniten ylidiagnosoivaa ja ylihoitavaa alaa eli psykiatriaa. Lopuksi ynnätkää, paljonko apteekit tienaa masennuslääkkeillä, masennuslääkehaitoilla ja -vieroitusoireilla... jepjep, onhan se melkoinen asiakasvirta! Eikä sille asiakasvirralle loppua näy. Siitä pitää huolen masennuksen käypä hoito -suositus ja lääkäreiden hiljainen sopimus, jonka mukaan 'masennuslääkehaitoista ja -vieroitusoireista ei puhuta vaan kokeillaan eri masennuslääkevalmisteiden vaikutusta potilaaseen aina niin kauan ettei potilaskaan enää puhu'. Kärjistin, vai kärjistinkö?
Ynnäykseen mukaan tämäkin: Kohta on taas tulossa apteekin hyllylle uusi masennuslääke, joka on lääkefirman puolestapuhuvien asiantuntijoiden mukaan kaikkia aiempia entistäkin tehokkaampia masennuslääkkeitä tehokkaampi masennuslääke (hehheh, öhömöhöm, moneymoneymoney). Joten 1 1 1 = se nyt vaan ei ole kannattavaa bisnestä kirjoittaa apteekkari-lehteen yhtään mitään siitä medikalisaatioalasta joka tarjoaa apteekeille jatkuvasti varmaa leipäpuuta.
Hmm. Oikeana lääkärinä en olisi suostunut asiantuntijaksi mainoslehden mediakalisaatiojuttuun, jossa toimitus ei ole halunnut käsitellä medikalisaation suurinta ongelma-alaa, psykiatriaa, koska psykiatria on käsi joka ruokkii mainoslehden edustamaa ammattialaa, apteekkareita.
Vaikka mediakalisaation ongelmista ja haitoista puhuvilla lääkäreillä on reilu tahto ja aito into ja oikea tavoite, niin hömppäpuheen tasolle viesti jää potilaiden korvissa, jos teidän lääkäreiden selkäranka loppuu siinä kohtaa, kun heikoimmassa asemassa olevien potilaiden kohtaamasta medikalisaatiosta pitäisi puhua niin että kuuluu.
Jokainen vähänkään ymmärrystä omaava ihminen tietää, että esimerkiksi masennuspotilaat ovat potilaita heikossa asemassa. Heitä ei kuunnella terveydenhuollossa, eikä heidän kertomaansa noteerata, heitä ei uskota.
Mutta kaikkein heikoimmassa asemassa ovat vaikeista psyykkisistä oireista kärsivät potilaat, potilaat joiden vaikeat psyykkiset ja kognitiiviset oireet johtuvat joko vakavan sairauden vääränlaisesta hoidosta tai heidän saamastaan haitallisesta masennus/psykoosilääkehoidosta, jolla on vakavia seurauksia jotka psykiatria ja koko terveydenhuolto ohittaa auttamatta oikealla tavalla.
Näitä potilaita ei edes haluta kuunnella terveydenhuollossa. Näihin potilaisiin suhtaudutaan ylimielisesti, pilkallisestikin, eikä heitä uskota. Ja kun heitä ei uskota niin se näkyy myös niin ettei uskota heillä olevan ihmisarvoakaan. Heitä pidetään haittana terveydenhuollossa, ja se näkyy niin että terveydenhuollossa ei puhuta konkreettisin selkein sanoin siitä, mitä he joutuvat kokemaan psyykelääkeiden haittojen ja vieroitusoireiden vuoksi. Puhutaan vaan siitä miten he niin sanotusti rasittavat terveydenhuoltoa.
Minua ovat aikoinaan auttaneet juuri nämä ihmiset joilta terveydenhuollossa toimivat holtittomat lääkärit ovat vohkineet ihmisarvon, ja kiitokseksi näiden ihmisten tietämättään antamasta avusta joka piti minut hengissä samaan aikaan kun psykiatria rakensi minulle arkkua hoidoillan, palaan tänne roskapalstalle silloin tällöin, kirjoitan rivin jos toisenkin, muistutan, että kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja kaikki ihmiset ansaitsevat oikeaa hoitoa oikeaan aikaan, eikä ketään saa puoskaroida lääkkeillä sairaaksi eikä keneltäkään saa riistää lääkityksellä itselle merkityksellistä elämää.- Anonyymi
Hyvin kirjoitit :)
- Anonyymi
Ikävää mutta totta. Ihmiset oppivat liian myöhään psykiatristen lääkkeiden olevan pelkkiä kastraatiomyrkkyjä jotka tuhoavat elämiä. Haitallisia tutkimustuloksia pimitetään ja vähätellään. Asiasta on turha varoittaa koska kukaan ei kuuntele. Tälläkin hetkellä monille määrätään uusia lääkkeitä ja vahinkoa tapahtuu.
Jos et ole syönyt psykiatrisia lääkkeitä, suosittelen jättämään ne syömättä ja etsimään luonnollisia hoitokeinoja jotka oikeasti toimivat.- Anonyymi
"Jos et ole syönyt psykiatrisia lääkkeitä, suosittelen jättämään ne syömättä ja etsimään luonnollisia hoitokeinoja jotka oikeasti toimivat."
https://madinfinland.org/masentuneesta-laakeriippuvaiseksi/
Parempia vaihtoehtoja
Kopakkalan sanoo, että on olemassa lääkkeitä parempia tekniikoita:”Parempi olisi ihan ensimmäiseksi, että ihmisen elämäntilanne ja se millainen ihminen on selviteltäisiin yhdessä sen ihmisen kanssa. Mikä tilanne on, mitä noiden sanojen ahdistus ja masennus takana on. Sen jälkeen pitäisi katsoa erikseen keho, mieli, sosiaaliset suhteet, elämän tarkoitus kuntoon. Pitäisi toimia monidimensionaalisesti.
Täytyy katsoa, mitkä ovat ne ahdistavat ja masentavat asiat siinä elämässä, mitkä ovat nykyhetkessä. Usein kannattaa katsoa myös ruokailutottumuksia, ja sitä, mitä ihminen haluaa elämällään tehdä, arvomaailmaansa.
Nykyään meille opetetaan, että elämä on kauheaa kisaa toisiamme vastaan menestyksestä. Pitää menestyä, olla nopea. Menestystä mitataan rahalla ja vallalla. Aikaisemmin uskonto, kulttuuri, oikeuselämä oli kaikki yhtä tärkeitä ja talous oli yksi, talous oli alisteinen muille. Nyt talous määrittelee kaiken. Ihmisten pitäisi menestyä talouselämää varten, se on hirveä väärinkäsitys. Arvot ovat muuttuneet ja arvoilla on aina tekemistä jotenkin sen kanssa, minkälaisia psyykkisiä pulmia se tuottaa yhteiskunnassa.”
Kopakkala kertoo myös, että pienempi määrä lääkettä voisi olla huomattavasti parempi vaihtoehto kuin nykyiset määrät: ”Jos samoja lääkkeitä käytettäisiin paljon pienempinä annostuksina, haittavaikutukset olisivat hyvin paljon pienempiä. Tykillä ammutaan, vaikka paljon pienempi riittäisi. Meidän kulttuurissamme on erheellinen uskomus, että mitä enemmän lääkettä, sen parempi teho.”
”Pitäisi katsoa kokonaisvaltaisesti ihmisen elämä, auttaa kehoa toimimaan, jotta voisi sen jälkeen alkaa tukea häntä tekemään hyviä muutoksia elämässään, jotta tilanne ei toistu. Ennen kaikkea pitäisi auttaa siinä, että ihmisellä pysyisi itsellään jonkinlainen valinta. Pitäisi kertoa, minkälaisia vaihtoehtoja on ja mihin ne johtavat. Mikä tuntuisi hänestä hyvältä? Häntä kunniotettaisiin, hän saisi päättää. Liikunta auttaa masennuksen hoidossa erittäin hyvin, selvästi isompi hyöty kuin masennuslääkkeistä ja nimenomaan pitkäaikainen hyöty. Masennukseen suosisin näitä lyhyitä masennuksen hoitoon kehitettyjä psykoterapioita.”
Psykoterapian ja liikunnan lisäksi Kopakkala mainitsee aikabiologiset hoidot, jotka ensi alkuun voivat kuulostaa hölynpölyltä, mutta joiden tutkimustulokset ovat hyviä. Ihminen toimii rytmisesti: valvetila, mieliala, ruumiinlämpö, välittäjäaineet ja hormonieritys toimivat rytmisesti, mutta masentuneella kehon tavalliset rytmit menevät sekaisin ja esimerkiksi nukkumisesta voi tulla mahdotonta. Aikabiologisilla hoidoilla sekaisin menneisiin rytmeihin vaikutetaan ilman lääkkeitä esimerkiksi valvotuksella, kirkasvalolla ja nukkumisajan säätelyllä, jolloin hoidolla on mielialaa ja masennusta parantava vaikutus. ”Tällä tavalla saadaan kehollinen juttu hoidettua ensin ja se antaa mahdollisuuden alkaa katsomaan sosiaalista elämää, psykologista elämää ja auttaa tekemään muutoksia siinä.”
- Anonyymi
Olen lukenut tätä palstaa nyt vähäsen aikaa.
Ymmärrän hyvin, että masennuslääkkeet eivät ole niin tehokkaita ja haitavaikutusvapaita, kun potilaat haluaisivat.
Itse sairastan bipo II ja olen ollut hoidossa nyt 24-vuotta. Hoito on tapahtunut pääosin yksityisellä puolella ja olen ollut siihen erittäin tyytyväinen. Olen jaksanut arjessa hoitoni avulla (tukea-antavaterapia ja lääkitys). Aina ei tietenkään ole mennyt omasta mielestä nappiin, mutta yleisarvio hoidosta on hyvä/erinomainen. Minulla oli tuuria löytää hyvä psykiatri.
Lääkitys n ollut jo pitkään paikallaan, eikä sitä ole tarvinnut vuosikausiin sorkkia. Itsellä vain hyviä kokemuksia! - Anonyymi
Suomessahan on joillekin potilaille pakko lääkitys. Ei siis voi kieltäytyä. Kaveri meni kiltisti ottamaan piikkiä. Meinasi sanoa sairaanhoitajalle pannaanko välillä sinun takamukseen, saat maistaa omaa lääkettäsi.
- Anonyymi
Suomessa EI ole avohoidossa oleville minkäänlaista pakkolääkitystä, ainakaan mikäli noudatetaan lakia. Asia on aivan yksiselitteinen: avohoidossa oleva voi kieltäytyä lääkityksestä ja muustakin hoidosta koska vaan, pelkällä omalla ilmoituksella. Hänen ei tarvitse edes olla missään kontaktissa hoitojärjestelmään ellei halua - ei tarvitse vastata puhelimeen, ei päästää hoitajia kotikäynnille, ei mennä hoitoneuvotteluihin ellei halua jne. jne. Avohoidossa oleva on vapaa ihminen kuten kuka tahansa muu, vapaa Suomen kansalainen.
Terveydenhuollon viranhaltijat kuten lääkärit ja hoitajat eivät kuitenkaan aina noudata lakia potilaan oikeuksista ja avohoidon vapaaehtoisuudesta. Ihmisiä painostetaan ja uhkaillaan esim. tarkkailulähetteellä mikäli he eivät suostu ottamaan injektioita tai muuten käyttämään heille määrättyä psyykenlääkitystä. Tämä on kohtalaisen yleinen tilanne psyykediagnosoitujen ihmisten kohdalla. Se on myös täysin lainvastainen tilanne. Ne, jotka menettelevät potilaita kohtaan näin rikkovat lakia ja heidän pitäisi joutua siitä vastuuseen.
Pakkolääkintä on sallittua ainoastaan sairaalaoloissa. Mielestäni on väärin, että edes siellä.
En ole itse ollut pakkohoidossa enkä käytä psyykenlääkkeitä. Olen joutunut seuraamaan joidenkin elämää, jotka on diagnosoitu psyykkisestä sairaudesta ja jotka ovat edellä kuvaamassani tilanteessa viranomaisten mielivallan kohteena. Olen hämmästynyt, että sellaista voi olla Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa.
Ketjusta on poistettu 26 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.2402530Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin691796Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä881630- 561599
En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin166156190-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik1491289Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke2601248- 1731007
Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja56949Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat62847