VAIKKA TEHTÄVÄN SAI
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
TEHTÄVÄN SAI vuonna 1984:
"Oulun piispalle, Ruukin kirkkoherralle ja Ruukin Rauhanyhdistykselle, tuolle vanhoillislestadiolaisten peitejärjestölle:
"Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Sillä minä olen tullut nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa, koska Rauhanyhdistyksen opilla:
TUOMITAAN; OMITAAN JUMALAN VALTAKUNTA JA KRISTUKSEN SOVITUSVERIKIN, ja unohdetaan mitä pyhä Raamattu sanoo näistä asioista, ja koska tämä oppi ei ole Raamatusta, on sen opin alla tapahtuvat tilaisuudet poistettava seurakuntien virallisista ilmoituksista. Raamattu sanoo myöskin:
"Paimenia kohtaan syttyy minun vihani ja johtomiehiä minä rankaisen; sillä Herra Sebaot pitää huolen laumastansa."
Hän kyllä tämänkin tietää, kun pelkuruus iski toisen kerran ahtaan portin edessä:
"Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!'"
Siksi hokee yötä päivää verta ja sovitusta, verta ja sovitusta.
Eikä sitä tule.
Nyt on kyllä ahkera lähtijä:
Kun tuli yö,
alkoi murhaajan työ.
Heilutti kirvestä, puri hammasta,
metsästi taivaan lammasta.
Kuka tämän tietää?
Ne jotka totuutta sietää.
Viime yönäkin Perkele tykkäsi.
kun hoitomies tätäkin lykkäsi.
Luuli että tässä on koronaa,
ja siksi piti kauas piilottaa.
Toisessa aloituksessa kehuit aloittaneesi yön tullen työt. Mitä teit? Siinä aloituksessa et vastannut kysymykseeni.
Töllö, se runo oli sinusta, pirulogian tohtorista
Minä nukuin.
Hyvin nukuin,
ja tapansa mukaan,
hän unessa puhui,
antoi runoja mukaan.
"Te ette puhu itse,
teissä puhuu isänne henki."
Jumalan Totuuden renki.
Niin, voihan murhaajakin nukkua mutta luulin ettei se ole työtä.
Työtä se on sovitusverijuoman kanssa juopottelukin:
"Ne, jotka nukkuvat, nukkuvat yöllä; ne, jotka juovat, ovat juovuksissa yöllä."
Niitä töitä, jotka ensimmäiseksi annettiin pitkää ja veltolle miehelle, mutta kun hänen polvet alkoivat pelosta vavista, aloitti Pyhä Henki toisen miehen etsimisen, ja löysi minut.
Koulutus vei oman aikansa, joten vasta viiden vuoden kulutta tuo lähtökäsky tuli minulle.
Eikä se suinkaan ole sattuma, että täällä hän nyt on minua veren voimalla herjaamassa, kun veltto sai uudelta työnantajalta itselleen sopivan tehtävän:
"Kirottu olkoon jokainen, joka suorittaa veltosti Herran antaman tehtävän!
Kirottu olkoon se, joka ei miekallaan vuodata verta!"
"Ennen miekkaa hän käyttää vihaansa, joka on myöskin murhaajan ase:
Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa."
Nyt hän täällä joka ilta,
kun totuus lähtee nukkumaan,
hiipi verisen rätin kanssa,
taivaan ovet sulkemaan
"Työtä se on sovitusverijuoman kanssa juopottelukin:"
Se jos mikä, se miestä syö!
"Jos teitä jossakin paikassa ei oteta vastaan eikä kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa pöly jaloistanne. Tämä on oleva todiste heitä vastaan."
Mutta, Jeesus elää!
Niin todella elää, mutta Saatanan perilliset janoavat hänen nimessään
vain pelkkää verta, eikä eläväksi tekevää Henkeä, joka tällekin palstan veristä riepua kantavalle on aivopierua.
Kun polvet pettivät kaksi kertaa, jäi verinen riepu hänen ikuiseksi kaverikseen, eikä pääse siitä eroon, kuten tässä Raamatun totuudessa:
"Niin sinä julistat saastaisiksi hopeoidut jumalankuvasi ja heität menemään kullalla silatut jumalasi kuin nainen verisen rievun ja huudat: "Tiehesi, saasta!"
Totuus eslle!
Teuvo, kertoisit joskus totuuden. Et voi kun totuus on veren voima.
Jeesuskin oli portin ulkopuolella.
Hebr. 13:12 Sentähden myös Jeesus, pyhittääkseen omalla verellänsä kansan, kärsi portin ulkopuolella.
Rinnakkaisviitteet (KR 1933/-38)
Joh. 19:17 Ja kantaen itse omaa ristiänsä hän meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle, jota kutsutaan hebreankielellä Golgata.
Hebrealaiskirje:
9:21 Ja samoin hän verellä vihmoi myös majan ja kaikki palvelukseen kuuluvat esineet.
9:22 Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.
Jeesus oli sen portin ja oven ulkopuolella, jonka edessä sinun veltot polvesi pettivät, ja siksi Saatana tuli ja korjasi sinut, pelosta vapisevan omakseen.
Kaikki maailman ihmiset syntyvät tähän maailmaan, lihassa herkistettyinä Saatanan ihanille valheille.
Tätä maailmaa on ympäröity mustalla seinällä, joka on minulle monella tapaa todeksi näytetty.
Sisäpuolelta tuo seinä ei ole musta, koska Saatana on omillaan valkeaksi kalkinnut, joka sekin on selvästi ilmoitettu:
"He ovat johtaneet minun kansaani harhaan.
He ovat vakuuttaneet: 'Rauha', vaikka rauhaa ei ole.
Kun kansa on rakentanut suojamuurin, he ovat valkaisseet sen kalkilla.
Minä revin muurin, jonka te olette kalkilla valkaisseet, minä raastan sen maan tasalle, niin että siitä jää vain perustus.
Teidän muurinne tuhotaan, ja te tuhoudutte sen mukana. Niin te tulette tietämään, että minä olen Herra."
Ainut, mitä he eivät ole kalkilla valkaisseet, on Kristuksen vapauteen avautuva ahdas portti. Sen ovat jättäneet pikimustaksi.
Sen oven edessä sinä siellä ulvot vain Jeesuksen verta, kun et vapauteen päässyt.
Aina, kun joku on pistänyt turvansa Jeesuksen vereen, hän kiittää siitä Saatanaa, jonka suurin ihmeteko maailmassa oli Jumalan Pojan tappaminen, koska hän tuli 30 vuodeksi hänen maailmansa rauhaa ja iloa pilaamaan.
"Mutta kun nämä näkivät pojan, he sanoivat toisilleen: 'Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin perintö on meidän."
Sinun portti on SAATAN SUURI VALHE
Raamatussa on että monen ahdistuksen kautta on meidän menemän Jumalan valtakuntaan, siitä vertauskuva ahdas portti.
KR 1933/-38
Ap.t. 14:22 ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat: "Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan."
Rinnakkaisviitteet (KR 1933/-38)
Matt. 10:38 ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.
Matt. 16:24 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
Ap.t. 11:23 Ja kun hän saapui sinne ja näki Jumalan armon, niin hän iloitsi ja kehoitti kaikkia vakaalla sydämellä pysymään Herrassa.
Ap.t. 13:43 Kun synagoogasta hajaannuttiin, seurasivat monet juutalaiset ja jumalaapelkääväiset käännynnäiset Paavalia ja Barnabasta, jotka puhuivat heille ja kehoittivat heitä pysymään Jumalan armossa.
Room. 8:17 Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
1Tess. 3:3 ettei kukaan horjuisi näissä ahdingoissa. Sillä itse te tiedätte, että meidät on semmoisiin pantu.
2Tim. 3:12 Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.
Sinun koko elämäsi ei ole SAATANAN SUURI VALHE ,
vaan
SAATANAN SUURI RAKKAUS
Tämän sinä sait lukea Siikajokilaaksosta joulukuussa 1992, kun et vielä minusta muuta tiennyt, kuin sen, että olit käynyt passikuvassa ajokorttia varten, hyvän kuvan saitkin, kun sitä sitten joskus minulle näytit.
Avoin kirje piispa Olavi Rimpiläiselle.
Pidit piispantarkastusta Ruukin seurakunnassa.
Toimitko kirkkolain mukaan oikein, kun vastoin ennakkoilmoitusta poistit jumalanpalveluksesta piispantarkastuksen yleisen osan, jossa seurakuntalaisilla olisi ollut ainoa mahdollisuus kysyä uskoon liittyvistä asioista?
Mikä on seurakuntalaisten oikeusturva seurakunnan keskellä rehottavaa harhaoppia vastaan, kun kirkkoherra vaikenee, kirkkoneuvosto vaikenee, kirkkovaltuusto vaikenee, ja nyt vielä piispakin tällä tavalla pakenee?
Tätä kysyy 1. adventtina 1992, Teuvo Suni
Alueen lehdistä vain paikallislehti Siikajokilaakso tämän julkaisi. Suuret lehdet eivät. Ja kun ei piispalta vastausta tullut lähetin samoille lehdille tämän kirjoituksen:
Piispa Olavi Rimpiläinen, Oulun tuomiokapituli, lääninrovasti Reijo Junttila ja SRK: johto:
Minulle tuli tämä Herran sana: "Ihmislapsi, sinä asut uppiniskaisen suvun keskellä, jolla on silmät nähdä, mutta eivät näe, korvat kuulla, mutta eivät kuule. Sen paimenet ja profeetat vievät minun kansani harhaan sanoen:
'Rauha, rauha', vaikka rauhaa ei ole, ja he valkaisevat kalkilla seinän, jonka kansa on rakentanut. Mene ja sano noille kalkilla valkaisijoille, että se seinä kaatuu.
Minä kiivaudessani annan myrskyn puhjeta, kaatosade tulee minun vihastani, ja raekivet minun kiivaudestani niin, että siitä tulee loppu.
Minä hajotan seinän, jonka te olitte valkaisseet ja syöksen sen maahan niin, että perustus paljastuu: niin se kaatuu ja te saatte siinä lopun ja tulette tietämään, että minä olen Herra .
Sinun sanojasi he eivät tahdo enää edes kuunnella, mutta kun se toteutuu - ja se katso, se toteutuu, - silloin he tulevat tietämään, että profeetta on ollut heidän keskellänsä.
Sillä ei Herra Jumala tee mitään, ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa, profeetoille."
Ruukissa 2. adventtina 1992, Teuvo Suni
EIKÖ TÄMÄ VIELÄKÄÄN MENE SINULLE, JARI, JAKELUUN, kun saatanalliset herjasi vain jatkuvat. Samat herjat joita olet jo 300 kertaa kirjoittanut, ja joita aikasi kuluksi jatkuvasti nostelet eturintamaan. Koska seisot vartiossa tuon portin edessä, kun et itse päässyt, ei siitä pääse muutkaan:
"Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset!
Te teeskentelijät!
Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät."
Olisit kertonut että tuon takana sinulla olikin Kristuksen vuodattaman veren viha, eikä mikään mukaoikeudenmukaisuus.
On vain armeliasta ettet tajua syntisi suuruutta paatumukseltasi, sillä teet synneistä kauhisttavinta.
Miksi valhtelet koko ajan että olen lestadiolainen ja muka hoitomies? Aika erikoista olisi jos 12 vuotias olisi ollut hoitomies.
Miksi olisin sinun mieliksi valehdellut?
Kun minulle sen ahtaan portin edessä kokemani tuskan jälkeen ovi avautui, ja siellä ei olut verellä tahrittua maailmaa, vaan puhdas Taivaan valtakunta, jossa minut juuri tuolla hetkellä puettiin taivaan hääpukuun, joka on PYHÄ HENKI.
Tuli tammikuu 1988, sen viimeinen viikonloppu. Sinäkin päivänä luin Raamattua. Silloin oli edessä Luukkaan evankeliumi, josta luin:
"Ja hän puhui heille tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan ja hän tuli etsimään hedelmää, mutta ei löytänyt.
Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois, mitä varten se vielä maata laihduttaa?'
Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi: sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää: mutta jos ei, niin hakkaa se pois.'
Niin kuin Valitusvirsi kolme keskeytti Raamatun lukemisen lähes kaksi vuotta aikaisemmin, niin saman tekivät nyt nämä jakeet. Silloin ymmärsin heti lukemani, mutta nyt en lainkaan käsittänyt, mitä nämä jakeet tarkoittavat ja miten ne minuun liittyvät. Koko päiväksi jäi Raamattu auki tuosta kohdasta ja töitten lomassa aina kävin lukemassa ja ihmettelemässä.
Ritva oli iltapäivällä lähtenyt töihin, ja kun häntä puolenyön jälkeen odotin kotiin, vielä vuoteessakin näitä jakeita ajattelin. Sitten, aivan yllättäen, makuuhuone tuli täysin pimeäksi, eikä pihavaloakaan näy ikkunasta. Sähköt eivät katkenneet, mutta silti olin täydellisen pimeyden keskellä. Hetken kuluttua, tämän pimeyden keskeltä jostakin, kuulen tutun äänen lähes kolmen vuoden takaa:
"Siellä kirkossa sinut vapautettiin niistä taakoista, jotka eivät olleet sinun itsesi aiheuttamia, mutta sinunkin sydämelläsi on vielä jotakin."
Olihan siellä kaikenlaista pahuutta. Kenelläpä ei olisi, kun Jumala sinne katsoo. Nyt hän kuitenkin kaivoi sieltä esille vain yhden, kaikkein inhottavimman asian, jolla en itse enää vuosiin ollut päätäni vaivannut.
Olin sillä Ritvaa usein uhkaillutkin, sillä koin, että minullakin oli oikeus mennä vuoteeseen jonkun toisen kanssa. Niinhän hänkin oli tehnyt. Tutkamiesten vuotuisen tapaamisen yhteydessä, kun komennuksella oltiin, siihen tilaisuus tuli. Tein aviorikoksen, ja sen jälkeen tunsin olevani tasavertainen Ritvan kanssa.
Siihen yhteen ainoaan kertaan se asia jäi - ja nyt jo tuo rakkaaksi tullut Jumala lausuukin minulle kuolemantuomion:
"Hakkaa se pois!" Nyt ymmärsin tuon Raamatun sanoman täydellisesti. Minä olin tuo viikunapuu. Lähes kolme vuotta sitten sille annettiin kasvun mahdollisuus, ja nyt tuon kasvun antanut Jumala lausuukin kuolemantuomion.
Alkoi vaihtokauppa. Olisin tunnustanut kaikki ne pahat teot, mitkä vain muistin tehneeni, mutta en tätä. Oliko tämä nyt niin tärkeää kaivaa esille? Näethän, että olen muuten ollut ihan hyvä isä. Köyhänä läksin maailmalle ja nyt olen saanut rakennettua perheelleni oman kodinkin?
"Minä olen tämän sinulle antanut, ja koska tahansa voin ottaa sen sinulta pois!", kuului vastaus.
Minut valittiin kirkkoneuvostoonkin.
"Minä sinut sinne johdatin, jotta näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa näin johdeta."
En ole polttanut tupakkaa, enkä juonut viinaa. Eikö näilläkään ole mitään merkitystä?
"Minä olen sinut niistä varjellut."
Ajatuksiini johdatettiin vielä pieni jäsenkortti. Lienen ollut 12- tai 13-vuotias, kun äitini tilasi Joka Poika-lehden. Siihen oli perustettu Joka Pojan Raittiusliitto, johon liityin, ja sen jäsennumero on 640. Tämä lyhyt lupaus oli varjellut elämääni niin, ettei sen lukemattomien vaikeuksien keskelle päässyt viina tuhojaan tekemään:
"Tahdon koettaa Jumalaan turvautuen pysyä ehdottomasti raittiina koko elämäni ajan ja niin muodoin kieltäytyä kaikista väkijuomista sekä tupakasta. Saadakseni tälle pyrkimykselleni tukea olen liittynyt jäseneksi Joka Pojan Raittiusliittoon."
Nyt olin kuin nurkkaan ajettuna, vailla pakomahdollisuutta. Näin toki edessä kaksi tietä, mutta kummankin päässä odotti kuolema, kun tähän tilanteeseen tuli puhumaan toinenkin ääni: "Hullu olet, jos tuon vaimollesi tunnustat. Avioliitosi ja perheesi hajoaa ja koko loppuelämäsi on pilalla!"
Jos en tunnusta, niin Jumala viimeistään vuoden kuluttua hakkaa minut pois. Purskahdin itkuun, ties monennenko kerran elämäni aikana. Koko sisus oli kuin helvetin liekeissä. Jostakin tämän tuskan keskeltä tulivat ajatuksiini sanat, jotka suorana hätähuutona kaikuivat pimeään yöhön: "Herra Jeesus, armahda!"
Jatkuu
Ne olivatkin lopulta ne ainoat sanat, jotka sinä yönä toivat avun ja pelastuksen. Niiden huutamisen jälkeen sain rauhan sydämeeni, kun tiesin tehneeni sen, mitä Jumala minulta odotti:
"Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin on Herra luvannut.
Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."
"Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa: hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."
Tuon aviorikoksenkin oli Jumala sallinut tapahtua, että hänellä olisi mistä miehen kiinni ottaa, kun kiinnioton päivä koittaa. Ja nyt se koitti.
Ritvan tullessa töistä sanoin hänelle: "Voitko polvistua kanssani tähän vuoteen viereen, minulla on sinulle kerrottavaa?"
Polvistuimme ja kerroin hänelle mitä vuosia sitten olin tehnyt, ja kysyin: "Voitko antaa tämän minulle anteeksi?" Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastasi: "Voin."
Sillä hetkellä tunsin itseni tiimalasiksi, joka oli täynnä mustaa mönjää. Se lähti valumaan päästä alaspäin ja valumisrajan tunsin jokaisessa kehon kohdassa.
Kun se oli valunut jalkojen kautta lattialle, tuli tilalle jotakin puhtaan valkoista. Samalla hetkellä minut valtasi sama ihana tunne kuin kerran lapsena ja siellä kirkon näyssä.
Välähdyksenomaisesti sain vielä tuossa hetkessä nähdä tämän katoavan maailman yllä taivaan kirkkauden, sen todellisen maailman, joka ei koskaan katoa.
Olin päässyt läpi ahtaasta portista. Saanut kohdata Kristuksen jo toisen kerran, ja syntyä taivaan kansalaiseksi.
Tätä uudestisyntymistä kutsutaan Raamatussa myös sydämen ympärileikkaukseksi, ja vaatteiden valkaisemiseksi Karitsan veressä.
Siinä ihmisen syntinen luonto revitään pois ja kivisydämen tilalle asennetaan uusi sydän, johon itse Kristus tuli Totuuden Henkensä kautta ikuisesti asumaan. Olin päässyt näiden harvojen joukkoon:
"Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen."
"Häneen teidät on liittänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty. Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois."