Herätä minut todellisuuteen, pyydän.
Kuiskasi hiljaa harmaavarpu.
Unesta on vaikea herätä ja auringon säteisiinkään en tohtisi katsoa.
Vaikka häkin ovi on aina ollut auki, oppisinko koskaan enää lentämään.
Kuiskasi hiljaa harmaavarpu.
Unesta on vaikea herätä ja auringon säteisiinkään en tohtisi katsoa.
Vaikka häkin ovi on aina ollut auki, oppisinko koskaan enää lentämään.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Enpä taida.. Suutut kuitenkin ja kerrot minusta asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Epäilet motivaatiota no ja lyttäät pannukakuksi
Aina kun näen pikkulintuja ja kuulen viserryksen tulen iloiseksi. Isäni oli kuin pikkulintu,herkkä ja hyväntahtoinen.
Hieno juttu, että sinulle on jäänyt hänestä lämmin muisto.
Muistot on hyviä,todella.
"Isä...
opeta minua luottamaan,
itseeni ja toisiin ihmisiin.
Opeta minua välittämään
ja anna tuntea välittämistä.
Kokoa minut ehjäksi."
Olen ollut rikkinäinen.
Satutettu, siipirikko.
Olin siipirikko ja niin olitte tekin.
Nokimme toistemme höyhenpeitteet.
Niiden untuvainen kerros puidemme alla.
Minä lintunen, vailla höyheniä.
Istun puun oksalla katsoen,
ihmetellen maailma ja mietiskellen.
Lämpöisempi minun olisi,
lämmin takki päällä.
Kuka lie sinutkin kyninyt.
Minä sanoitan tunteita noin, jokaisella on oikeus siihen.
Ei helevetti HAH HAH. Ootta te ihan hassuja.
Älä ota kaikkea tosissasi. Tuokin vain leikittelee mielikuvilla ja sanoilla. Hyvä ettei ruoka lentänyt ulos kun luin tuon kynityksen.
Onkohan muuten harmaavarpunen nahkaisillaan vaaleanpunainen niinkuin esim papukaija vai harmaa?
Faktaa.
"Untuvat, höyhenet ja sulat syntyvät orvaskedestä ja kasvavat verinahan nystyinä. Ne ovat karvojen tapaan elottomia muodostumia. Linnut uusivat höyhenpeitettään tietyin välein toistuvan niin sanotun sulkasadon avulla. Siinä vanhat höyhenet putoavat uusien tieltä."
Aika kiva huomio, että sen voi nähdä myös uudistumisen näkökannalta.
Miksi ihminen on luotu kaipaamaan toista ihmistä ja rakkautta,?
Olisi paljon helpompi elää ilman isompia tarpeita.
Niin, hyvä kysymys, todella hyvä. Luulen, että ei kaikki sillä tavoin kaipaakaan ehkäpä? Toiset kokevat siihen suurempaa tarvetta, mistä se johtuu, niin ehkei siihen ole yksiselitteisiä vastauksia.
Olisi se helpompaa.
Ei varmaan kaipaakaan. Ihmisiä on monenlaisia.
Henkilökohtaisesti kuuluttaisin sen lähimmäisenrakkauden perään kuin romanttisen.
Kyllä olet oikeassa.
Jotkut haluavat silti sen nähdä ja kokea myös enemmän kuin sanoina, esimerkiksi niin, että osoitetaan toiselle tämän olevan tärkeä myös arjen teoissa. Jos niistä puhutaan, mutta käyttäydytään toisin, johonkin mihin haluaisi luottaa esimerkiksi, miten se tulisi näkyä uskovien kesken, siihen oppii olemaan luottamatta enää. Minulla ei ole ollut kunnollisia ystävyyssuhteita, saatikka uskovien kesken. Ystävällisyys on kuitenkin laiha lohtu, senhän tulisi olla kaikkia kohtaan päivänselvää, mutta kokea olevansa välitetty, arvostettu, huomioitu, niin...että joku on kiinnostunut siitä mitä todella olet ihmisenä....ja että välittäminen säilyy... ja saa kokea, että hei, ihmiset aidosti näkevät minussa jotain, miksi kokevat sitä välittämistä...
Mutta eivät ilmeisesti sellaista näe minussa, joten mitä sen on väliä enää, kunhan kirjoitin ajatuksia. En siis välttämättä etsi enää välittämistä, kunhan puran sanoiksi asioita.
Ystävällisyyskään ei ole itsestäänselvyys.
No ei ole ja kaikki voimme epäonnistua siinä, minäkin...
Eiköhän jokainen. Hyvää päivänjatkoa.
Äänellään se variskin laulaa- elämä jatkuu, sekä risupesä hoitaa hommansa.
On sopeuduttava osaansa.
Niin varmaan.
Kiitos, kun jaksoit vastata. Hyvää päivänjatkoa.