Kun täällä näillä palstoilla arvostellaan kaikkia saarnamiehiä ja naisia, lahkotellaan jne. niin kirjoitanpas oman kokemukseni luterilaisen kirkon naispapista sitten tähän, on tämä asia minua jo niin kauan vaivannut. Eikö kirkon papeilla todellakaan ole enää mitään vastuuta sanomisistaan tai käytöksestään, onko ev.lutpapit ainoastaan niitä leipäpappeja, eikö löydy enää oikeasti uskovaa pappia. Itse petyin todella raskaasti erääseen naispappiin, joka toimii edelleenkin työssään. Kun menin pyytämään häneltä anteeksi, varmuuden vuoksi kun en tiennyt edes mitä pahaa olin tehnyt, kun hän minuun niin nuivasti suhtautui, sanoi hän ettei anna anteeksi, eikä syytä mitä nyt ei anteeksi anneta. No jo se nyt on jos pappi on tuommoinen, miten semmoinen vastaa seurakuntalaisitaan. Lisäksi olen jälkeenpäin kuullut, että hänellä on tapana nimeltä mainiten moittia ihmisiä huhupuheidenkin perusteella julkisesti. Panettelua ja sättimistä, moittimista ja arvostelua seurakuntalaisitaan nimeltä mainiten julkisissa paikoissa ,seurakunnan tilaisuuksissa jne. Ei kyllä mahdu minun järkeeni, kauanko tällainen ihminen saa papin virkaa hoitaa. Ja entäpäs tämä anteeksiantamattomuus, on siinä esimerkki, jos oli joku heikompi mielenterveydeltään niin minkä vaikutuksen tällainen pappi tekee??
naispappi
pettynyt
151238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
papin virkaan. Senhän nyt sanoo järkikin!
luterilaisuudessa papin virkaa olekaan, on vain saarnaajan virka, jota voi hoitaa yhtä hyvin niin miehet kuin naisetkin, ja kyllä naissaarnaajan virka sopii luterilaisuuteen ihan hyvin
jotka tietävät hyvin, että luterilaiset papit ovat jo teologisen koulutuksensa ja pappisvihkimyksensä vuoksi pappeja, mutta jotka tulevat tänne jatkuvasti inttämään vastaan. Esittäkööt omituiset mielipiteensä omilla palstoillaan, mutta jos tulevat tänne, niin voisivat hyväksyä asian.
Eikö muita keskustelunaiheita löydy kuin negatiivisesti esitettyjä: luterilainen pappi ei ole pappi vaan saarnaaja, naispappeutta ei voi hyväksyä, Lutheria ei voi hyväksyä, kun hän kirjoitti juutalaisvastaisen kirjan, lapsikastetta ei voi hyväksyä? Voisiko näistäkin aiheista keskustella vähemmän aggressiivisesti vai onko se ajatus mahdoton?
Kävin muutaman ystävän kanssa toisena pääsiäispäivänä Suomenlinnassa. Huomasimme, että kirkossa oli pääsiäismunanäyttely ja päätimme poiketa katsomassa. Kirkossa oli meneillään palvelus, jossa papinvirkaa hoiteli pari ylipainoista mummelia. Liturgina ollut täti kimitti veisujaan niin korkealla äänellä, että korvia särki. Näky oli niin rienaava, että näyttely jäi katsomatta. Kaikkea sitä kristityn pitää nähdä vielä vanhoilla päivillään. Huh. huh!
ihmisestä aggressiivisen, joten kyllä se sieltä näissä keskusteluissakin nousee esiin. Valitettavasti.
luin tuon viestin, jossa mainitaan että naispuoliset saarnaajat sopivat luterilaisuuteen. Sehän on ihan oikein. Kai luterilaisetkin tietävät, ettei kristillinen pappeus toteudu luterilaisuudessa, syy siihen johtuu jo piispanvirastanne. Ja katsokaa itse millaisia piispoja teillä on...
Minä tunnen erään naisopettajan, jolla on tapana sättiä lapsia tyhmiksi ja laiskoiksi.
Herääkin kysymys, ovatko naiset sopivia opettajiksi...
ihminen.Pappeja on monenlaisia niinkuin on meitä
"tavallisia" ihmisiä ,me ei vaan puhuta pöntössä
palkan vuoksi.Mitä naispappehin tulee,se on sitä
tasa-arvoa.Naispapeilta puuttuu se papin peloit-
tava karisma,mikä ennen vanhaan miespapeilla oli.
Ovathan nykyään miespapitkin pehmoisempia kuin
ennen.Oli se nais tai miespappi heillä on oma tehtävänsä seurakunnassa ja he hoitavat sitä ku-
kin omalla taidollansa.Ja papitkin saa käydä viina-
kaupassa.En enää pelkää pappia niinkuin lapsena.
En missään vaiheessa ajatellut tätä asiaa naispappeusasiana, vaan arvostelen tässä seurakunnan paimenta, olkoon mitä sukupuolta vaan. Eikö papilla pitäisi kuitenkin olla edes jonkinlainen moraali näissä asioissa, ajatelkoon päässään mitä lystää, mutta papin sanomat on tärkeitä seurakuntalaisille, on siinä mummot ihmeissään kun tämä porhaltaa paikalle ja alkaa sättiä edellisen paikan seurojenpitoa ja huonoja tarjottavia, tämä on yksi esim. vielä tämän ihmisen toiminnasta.
"Itse petyin todella raskaasti erääseen naispappiin, joka toimii edelleen työssään. Kun menin pyytämään häneltä anteeksi, varmuuden vuoksi kun en tiennyt edes mitä pahaa olin tehnyt, kun hän minuun niin nuivasti suhtautui, sanoi hän, ettei anna anteeksi, eikä syytä mitä nyt ei anteeksi anneta."
Teetkö yleensäkin noin, että menet pyytämään ihmisiltä anteeksi, vaikka et tiedä tehneesi mitään pahaa? Miten he ovat sinuun suhtautuneet? Ovatko he sanoneet antavansa anteeksi vai ihmetelleet, miksi oikein pyydät? Eikö mieleesi tullut ajatus, että pappi olisi ihmetellyt, mistä oikein on kysymys? Eikö olisi parempi keskustella rauhassa kahden kesken mieltäsi painavista asioista kuin pyydellä noin vain "varmuuden vuoksi" anteeksi?
No tilanne on kyllä paljon monimutkaisempi, pitkään jatkunutta mielenosoitusta sekä minulle että muille ihmisille. Ajattelimme että jotenkin olemme häntä loukanneet, kun hän käyttäytyy nk. käyttäytyy, edelleenkään emme tiedä mistä hän on loukkaantunut, tai sitten hän on luonnehäiriöinen. Jokatapauksessa olemme yrittäneet lähestyä häntä, enää emme anteeksi pyytele, seuraavaksi kehotamme etsimään uuden seurakunnan.Kovin on yksioikoinen sinunkin ajatusmaailmasi.
No, jos se sinun mielestäsi on yksioikoista suhtautumista, jos olen sitä mieltä, että asia pitäisi selvittää keskinäisissä keskusteluissa eikä siten, että varmuuden vuoksi pyytelee anteeksi, niin sitten on. Kirjoittamasi perusteella saa sellaisen käsityksen, että tilanne on aika tulehtunut. Jos on väärinkäsityksiä, niin paremmin nekin selviäisivät puhumalla. Jos kehotat pappia etsimään uuden seurakunnan, niin se se vasta yksioikoista suhtautumista olisi.
Ymmärrämme sinua ja seurakuntalaisia, minkälaista hätää koette tämän papin kanssa. Pappiin jos keneen tulisi seurakuntalaisten voida luottaa ja todentotta kyllä papin olisi pitänyt keskustella kanssasi ja antaa anteeksi, jos on jostakin kokenut loukkaantumista. Meillä oli vastaavanlainen tilanne vuosia sitten naiskanttorin kanssa, paiskoi ovia ja laulukirjoja, polki urkuja kuin viimeistä päivää, oli kuorolaisille välillä niin vihainen, ettei kenelläkään tahtonut tulla laulamisesta mitään, kun sai pelätä julkista nöyryytystä. Kyllä tilanne oli vaikea ja mekin kerran eräällä rippileirillä sitten otimme puheeksi, siellä luonnonhelmassa, miten tilannetta voisi purkaa, taisi silloin muuten joku meidän nuorisotyöntekijöistä pyytää anteeksikin, jos pahaa mieltä olemme aiheuttaneet. Seurauksena oli että olimme kirkkoherran puhuttelussa ja meitä syytettiin työpaikkakiusaamisesta. No onneksi tämä kanttori ymmärsi lähteä etsimään sellaista yhteisöä jossa viihtyy. Etsintä jatkuu, meidän kuntamme jälkeen hänellä taitaa olla jo viides paikka menossa. Ja Maija, ota ihan rauhallisesti ja koeta ymmärtää mistä täällä puhutaan, vai oletko tämä naispappi?
En ole lainkaan seurakunnan palveluksessa enkä tunne sen paremmin asioita kuin mitä tavallinen riviluterilainen tuntee. Minusta vain sattuu olemaan järkevämpää käyttäytymistä se, että ottaa asian puheeksi, kuin rupeaa pyytelemään anteeksi varmuuden vuoksi ja sitten kiukuttelee siksi kun asia ei sillä selviäkään. Onko sinulla tapana pyydellä anteeksi työyhteisössäsi varmuuden vuoksi, vaikka et tiedä mitään tehneesikään? Selvisivätkö asiat?
Naisethan ovat tunnetusti ns. "tunneihmisiä".
Miehet taas useammin peruselevat asiat itselleenkin ns. "järjellä".
No, oli sitten kyseessä mies tai nainen joka toimii seurakunnan virassa, niin hyvä olisi hänen ottaa oppia Paavalin 2. kirjeestä Timoteukselle: " ... julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen." ... "Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät."
koko tekstiyhteys:
2 Tim. 4:1-4
"Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät."