Miten yleensä

En tiedä menisin lukkoon yleensä kaikki vain vihastuu 😂

Ihan imarreltu olen riippumatta siitä onko itsellä tunteita kertojaa kohtaan.

Sehän riippuu monesta asiasta, jos itse kiinnostunut voi viedä jalat alta ja jos en oo niin oon imareltu, mutta en vähättele toisen tunteita, joskus voi käydä niin, että viettää aikaa jonkun kanssa joka on kiinnostunut niin huomaa myös omien tunteiden kehittyvän.

Tuntuisi hyvältä vain. Jos ei kiinnosta, kerron senkin suoraan, kiltisti. Toivoisin itseänikin kohdeltavan niin mutta kaikki eivät ole osanneet.

Kiinostuminen ei tarkoita ihastumista.
Eikä kiinostuminen kunnolla johda ihastumiseen, ellei asia kehity.

Tulee epämukava olo, koska en halua loukata.
En itse omaa samoja tunteita.

Ei se mitään. Minäkin tykkään itsestäni, joten ymmärrän.

aloitan oluealla hankitulla humalatilalla lukio-opiskelun, väkivaltaisesti, pyrin biologiksi, biologian yliopistoon, mitä vittua kyselet.
nimeni on ylikonstaapeli keksijä keksi, vai onko?

rauhallista illanjatkoa, turvallista
https://www.youtube.com/watch?v=l9ozxHOXf8I

Sanoisin että höpö höpö - kuvittelet vain. Paijaisin vielä päälle. Ihastumiset normaaleja tunteita jotka perustuvat yleensä haavekuviin.
Ihastuneen mielessään punomaan kuvajaiseen ihastunut pitää pudottaa takaisin maanpinnalle hellästi ja lempeästi. Samalla näyttää sitä ominta ja aitoa olemustaan. Olla rehellinen oma itsensä.
Eiköhän ne ihastumiset ala haihtumaan siitä kun kokee ettei kohde ollutkaan haavekuvien mukainen. Jos ei hilut karise tuolla, ei riitä pelkkä ihastuminen. Taitaa pikkuihastuminen muuttua rakastumiseksi. JA silloin iskee todelliset harhaluulot. Joten suoruus ja rehellisyys toimii aina. Saa olla lempeä - suositeltavaa.

Ei kannata kertoa omia sopimattomia yksipuolisia tunteita ja aiheuttaa viattomille turhaa ahdistusta.

Imarreltu tai rakastunut riippuen kuka kertoo. Tai molempia:)

Ei sitä mulle sanottu monta vuotta, joten en tie.
A

Hyvä tavaton.
Olisin suuremmoisesti yllättynyt, ja kiittäisin suuresti.
Itse alkaisin miettimään että mistä moinen johtuisi, mutta en ilmaisi sitä mitenkään hämmästymistäni.
Terveisin Tampereen mies 45v.

Nii, kun löytyis se joku nainen joka uskaltais kertoo sen minulle.

Eip siin. Onhan tota vastaan tullutkin useinkin.

Osa miehistä sanoo hyvinkin kiertelemättä et on mennyt ihastuun

Osa kiertelee asiaa vähän yrittäen selittää et haluaisi tavata mua muussa kuin kaveri ajatuksella ja kahden pelkästään ja kyselee mitkä fiilikset mulla on. Tykkääkö kaverina vai onko jotain enemmän

Osa lyö täysin tilt. Jäätyy ja lyö aivan jäykäks kun joku edes ääneen vihjasee että et kai vaan oo ihastunu tohon tarkottaen mua.. ja nieleskellen kokoo itseään ja sit heittää jotain sille kyselijälle tai heittää kysymyksen mun vastattavaks et niin miten on.

Osa vaan sekoilee ja pimahtelee läheisyydessäni ja saa spontaaneja mustasukkaisuus räjähdyksiä ja mä katon haavi auki et mitä mitä mitä vittua toi pimahti?!

Mikäs siinä. Kyllähän se imartelee vaikkei itse kiinnostunut olisikaan ko. Miehestä. Sit alkais ahdistaan jos alkais pakottaan suhteeseen.

Mua on yritettykin pakottaa ja siitä on seurannut mun puolelta spontaani massiivinen räjähdys ja tappelu on pystyssä!

Sehän se pointti taitaa olla, että kuka kertoo. Ei näissä ihastumisissa taida mennä aina tasan. Yleensä minuun on ihastunut joku johon en itse ole ja minäkin olen ihastunut johonkin joka ei ole minuun. Olisihan se kiva jos edes joskus olisi molemminpuolista.

Ahdistun jos ei itsellä ole tunteita, innostun jos on.

Riippuu tilanteessa. Olen aina ymmärtäväinen.

Ei ole kukaan kertonut, niin en osaa sanoa. Kuvittelisin että se tuntuis kivalta riippumatta siitä mitä itse tunnen.

Olen ymmärtäväinen, vaikka ahdistuisinkin. Kiva, jos olis molemminpuolista, tosin kyllä siitäkin voi ahdistua.

Hämmästyn, ihmettelen. Toisen tunteiden arvostaminen on tärkeää, samoin rehellisyys. Tunteita ei saa näytellä, eikä vaatia toiseltakaan sitä.

Mietin tarvitsenko häntä elämääni. Kyllähän se itsetuntoa hivelee jos joku kertoo ihastumisestaan. Ei saa silti minun elämääni häiritä, mikäli en häntä tarvitse. Mieluiten hän itse ymmärtäisi käyttäytyä nätisti, sillä silloin voisin hänestä ehkä joskus itsekin kiinnostua, mikäli mulle tulisi tarvetta.

Joskus se on hyvin toivottua ja olen mielissäni siitä.. toisinaan jos kiinnostujalähentelee tai ei ole samoja tunteita niin saattaa se ahdistaa. Riippuu vähän.. yleensä se on kuitenkin ihan positiivista.

Nuorena puhuin mahdollisille tytöille aivan suoraan, että olen rakastunut. Kun tyttö sanoi ei, se oli sitten minun osaltani siinä. Joskus kuitenkin tapahtui, että tyttö luuli minun edelleen piirittävän häntä. En missään tapauksessa.

No kun kukaan ei ole ihastunut niin en tiedä. Varmaan olisin otettu/yllätyneesti huvittunut. M/EK

Riippuu miehestä. Jos olen itse myös kiinnostunut, asia on tietysti positiivinen. Jos en ole kiinnostunut, tilanne voi olla vähän vaivaannuttava. Voihan siinäkin tietysti kiittää kiinnostuksesta mutta pitää kertoa myös, jos ei koe itse samoin hienotunteisesti.

Useimmiten se tuntuu kiusalliselta kun tietää millaisia toiveita ja odotuksia ihastuvan päässä liikkuu.