Kuinka sokea voikaan olla ihminen, joka kieltää historiasta tutun kansainvaelluksen kielteiset ilmiöt?
Kuinka hyvin osaamme todellisuudessa ylittää näitä lajihistorian vaikutuksia?
Isoimmat kysymysmerkit koskevat sitä, mitä yhteiskunnan tulisi tehdä niille, jotka ovat tulleet valloittamaan ja aiheuttamaan epäjärjestystä?
Niille, jotka pyrkivät korvaamaan olemassaolevat hallintomuodot omillaan?
Niille, jotka tuovat kehittymättömät ja ongelmia, jo lähtömaissa, aiheuttaneet uskonnolliset yhteiskunnat näkyviin juurettomuuttaan?
Niille nuorille toimettomille (pääosin miehille), joiden sisäänrakennettu defenssijärjestelmä suojelee omaa, äidinmaidosta opittua ja kulttuurihistorian ehdollistamaa elämänmuotoaan?
Niille, joiden kansainvaellusmatkan kauheudet ovat aiheuttaneet voimakkaita pettymyksiä, uhrikokemuksia, kostomielialaa, katkeruutta ja vihaa. Eikö silloin helposti ole tulilinjalla koko maailma ja ihminen?
Niille, joille kovien kokemusten kovettama sopeutumattomuuden tahto kytkee tuhovietin päälle?
Onko kokonaiskuvassa edes mahdollista uskoa rauhanomaiseen rinnakkaiseloon, jossa lauletaan yhdessä sateenkaaren ja nuotion vieressä kumbaijaah?
Poteroituvatko elämänmuodot, kaivaen pahimman irti itsestään ja toisistaan?
Voiko raadollinen realismi ottaa niskalenkin, asiaan kuuluvasta idealistisesta yltiöoptimismista?
Kysyn vain, vailla vastauksia.
Kuinka hyvin osaamme todellisuudessa ylittää näitä lajihistorian vaikutuksia?
Isoimmat kysymysmerkit koskevat sitä, mitä yhteiskunnan tulisi tehdä niille, jotka ovat tulleet valloittamaan ja aiheuttamaan epäjärjestystä?
Niille, jotka pyrkivät korvaamaan olemassaolevat hallintomuodot omillaan?
Niille, jotka tuovat kehittymättömät ja ongelmia, jo lähtömaissa, aiheuttaneet uskonnolliset yhteiskunnat näkyviin juurettomuuttaan?
Niille nuorille toimettomille (pääosin miehille), joiden sisäänrakennettu defenssijärjestelmä suojelee omaa, äidinmaidosta opittua ja kulttuurihistorian ehdollistamaa elämänmuotoaan?
Niille, joiden kansainvaellusmatkan kauheudet ovat aiheuttaneet voimakkaita pettymyksiä, uhrikokemuksia, kostomielialaa, katkeruutta ja vihaa. Eikö silloin helposti ole tulilinjalla koko maailma ja ihminen?
Niille, joille kovien kokemusten kovettama sopeutumattomuuden tahto kytkee tuhovietin päälle?
Onko kokonaiskuvassa edes mahdollista uskoa rauhanomaiseen rinnakkaiseloon, jossa lauletaan yhdessä sateenkaaren ja nuotion vieressä kumbaijaah?
Poteroituvatko elämänmuodot, kaivaen pahimman irti itsestään ja toisistaan?
Voiko raadollinen realismi ottaa niskalenkin, asiaan kuuluvasta idealistisesta yltiöoptimismista?
Kysyn vain, vailla vastauksia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Koko lähestymistapasi on fatalistinen ja väärä. Ihan kuin nämä tapahtumat olisivat jokin luonnonilmiö, jolle ei mahda mitään?
Todellisuudessa kyse on täysin harkitusta ja pitkäaikaisesta pyrkimyksestä tuhota valkoiset kansat, kulttuurit ja kristinusko. Tuota pyrkimystä kutsutaan kultuurimarximiksi tai globalismiksi.
Ei pidä mennä vasuriliitin, sen median ja muiden lakeijoiden halpaan. nuo tahot yrittävät juuri esittää kaiken arvomädätyksen ja sivilisaatiomme tuhoutumisen olevan jokin väistämätön passiivinen tapahtuma.
Bosnia-Hertsegovinan turvallisuusministeri: ”Karkotamme 10 000 elintasopakolaista, he ovat turmioksi kansalaistemme turvallisuudelle ”
Kulttuurit syntyvät, kehittyvät, kukoistavat, kuihtuvat ja tuhoutuvat.
Nyt länsieurooppalainen kulttuuri ja elämäntapa on itsetuhoisen vaiheensa alkutaipaleella.
Mukavuudenrakkaus, itsekkyys, laiskuus ja moraalinen rappio tekevät tilaa agressiiviselle moraalille ja yhteiskuntajärjestelmälle.
Länsiressukat eivät edes tajua, ettei kyse ole uskonnosta vaan kaiken kattavasta lakijärjestelmästä.
Ennen matutulvaa kehitys oli nähtävissä Euroopassa.
Meillä se oli niin tuntematonta, että erään meikäläisen kaupungin tummia jenkkikorispelaajia mollattiin etnisin perustein. Sanoin silloin, ettei ihonväri ratkaise vaan uskonto!
Oli mentävä turhan pitkälle, ennen tämän tajuamista eikä suuri osa kansasta tajua vieläkään.
Sivilisaatiot ovat tuhoutuneet aina lähinnä siksi, että ELIITIT ovat pahentuneet. Kansat eivät pahennu vaan heidän eliittinsä.
Länsimaiden vasurieliitit ovat masokistisia, kun haluavat titen tahtoen tuhota omat maansa, kansnasna, kultturinsa ja uskonsa suurmamuttamisen avulla.
"Kala mätämenee aina päästä käsin"-sanonta sopii hyvin sivilisaatioiden tuhoutumiseen historiassa.
Suomi on nyt tohomme tiellä ja itse ruokimme vielä tuhoajat