Avioero tulossa, ja haluaisin pitää omakotitalon, lasten takia. Omakotitalo (rakvuosi 2012) on asuinalueella, hinta arvio noin 300 000. Lainaa jäljellä 60 000 per nuppi.
Jos siis ostan vaimon ulos, niin mullehan jää velkaa tuo 150 000 plus 60 000, eli 210 000. Olen 40 vuotias ja 3 lasta, viikkoviikko systeemillä kaiketi. Bruttotuloni on 5000 euroa kk, eli käteen jää noin 3000 euroa kk. Jos ottaisin 20-25 vuoden maksuajan, niin kk-eräksi jäisi joku 900 euroa. Eli vajaa kolmasosa nettopalkastani.
Tarkoitushan ei ole asua 25 vuotta tuossa omakotitalossa, vaan lasten ajan, noin seuraavat 10-15 vuotta. Ja sitten myidä pois ja muuttaa pienempään. Eli pääsisinkö silti joskus 50-55 vuotiaana ns velattomaksi, pankin ottaessa aikanaan velkaosuuden myyntihinnasta itselleen, mikä se hinta sitten aikanaan onkaan.
Onko järkeä ja realismia tämmöisessä suunnitelmassa. Toki voinhan myydä talon vaikka 5 vuoden päästä, jos tuntuu siltä. Asuntojen hintakehityksestä ei toki koskaan tiedä. Toisaalta, jos hinnat laskee, laskee suhteessa myös kaikki muutkin asunnot. Eli hintakehityksellä ei suuresti merkitystä, kai?
Mitä mieltä? Mitä kannattaisi tehdä? Toki 220 000 rivarikolmioon pääsee kiinni 90 000 eurolla, mutta sitten maksat yhtiölainaa sen 700-800 euroa kk. Vrt pysyn okt:ssa ja maksan 900 euroa kk, ja asun huomattavasti mukavammin.
Jos siis ostan vaimon ulos, niin mullehan jää velkaa tuo 150 000 plus 60 000, eli 210 000. Olen 40 vuotias ja 3 lasta, viikkoviikko systeemillä kaiketi. Bruttotuloni on 5000 euroa kk, eli käteen jää noin 3000 euroa kk. Jos ottaisin 20-25 vuoden maksuajan, niin kk-eräksi jäisi joku 900 euroa. Eli vajaa kolmasosa nettopalkastani.
Tarkoitushan ei ole asua 25 vuotta tuossa omakotitalossa, vaan lasten ajan, noin seuraavat 10-15 vuotta. Ja sitten myidä pois ja muuttaa pienempään. Eli pääsisinkö silti joskus 50-55 vuotiaana ns velattomaksi, pankin ottaessa aikanaan velkaosuuden myyntihinnasta itselleen, mikä se hinta sitten aikanaan onkaan.
Onko järkeä ja realismia tämmöisessä suunnitelmassa. Toki voinhan myydä talon vaikka 5 vuoden päästä, jos tuntuu siltä. Asuntojen hintakehityksestä ei toki koskaan tiedä. Toisaalta, jos hinnat laskee, laskee suhteessa myös kaikki muutkin asunnot. Eli hintakehityksellä ei suuresti merkitystä, kai?
Mitä mieltä? Mitä kannattaisi tehdä? Toki 220 000 rivarikolmioon pääsee kiinni 90 000 eurolla, mutta sitten maksat yhtiölainaa sen 700-800 euroa kk. Vrt pysyn okt:ssa ja maksan 900 euroa kk, ja asun huomattavasti mukavammin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mikäli puoliso suostuu kauppaan etkä joudu maksamaan elatusmaksuja, niin kannattaa ostaa.
2 lapsen elatusmaksut siirtävät tulojasi puolisolle tonnin ja tuo puolisollesi mahdollisuuden ostaa sinut ulos hänen palkasta riippumatta.
Puoliso suostuu kauppaan, kunhan hinta on lähellä oikeaa hintaa. Elatusmaksuja ei tule, sopuisa ero. Lapsille yhteinen tili, sinne rahaa tarpeen mukaan, esim satanen per lapsi, tms, mitä sovitaan.
"oikea hinta" voi olla erossa kiristystä. Jos talon "oikea hinta" on vaikka sata rahaa, ja markkinoilla siitä saisi 90 rahaa, niin tämän eron yhteydessä toinen voi vaatia omaksi osuudekseen vaikka 65 rahaa ihan vittuilun takia, ja joku tyhmä maksaa sen koska se on ainoa tapa päästä patista yli. Kaiken lisäksi tuo elatusmaksujuttu, joka nostaa maksettavan rahan määrää lähelle 80 rahaa talon arvosta.
Nythän muuten sen talon arvo laskee. Paljonko, en osaa sanoa. Kymmeniä prosentteja, koska niillä joilla on rahaa on myös valtaa pompottaa.
No tässä meidän tapauksessa on tarkoitus määritellä talon markkina arvo useamman kiinteistövälittäjän toimesta. Saadaan ihan rehellinen sen hetken arvio. Sopuisa ero meillä, ei kolmansia osapuolia, yhteistyö jatkuu ilman kiristämisiä.
Lähinnä pohdin tuota, onko järkevää, näillä tuloilla ja näillä hinnoilla. Arvio talosta tuskin kauas 300 tonnista heittää. Mutta parempi ottaa useampi kiinteistövälittäjän arvio, niin ei jää jossiteltavaa. Kumpikaan ei halua voittaa asiassa mitenkään, vaan ainoastaan päästä eteenpäin.
Olen tuo joka kirjoitti tuon edelliseen kommenttiin edeltäneen viestin.
Vastauksestasi tulee esiin yksi sana, joka tunkee korvaan. SOPUISA! Onko avioero koskaan sopuisa. Mietin asiaa kannaltasi myös toisesta näkökulmasta. Itse olin lapsena aivan pitkälle aikuisuuteen osakkaana isän kuolinpesässä. Pesässä oli talo josta pari muuta teki helvetin. Kun aikuisena on miettinyt asiaa, niin sitä taloa ei olisi pitänyt pitää ollenkaan. Ei edes rakentaa, sillä siitä oli itselleni vain haittaa!
Eli jos nyt mietin asiaa sinun kannaltasi, niin eikö olisi fiksua muuttaa talo rahaksi ja jaatte rahat 50/50 tai vaikka 6/4, ihan miten tuntuu! Ostat itsellesi talo sitten samalla rahalla muualta tai tee mitä vaan!. Tuntuisi vain fiksulta. Voit saada uuden hankkimisella talon jopa edullisemmin, kun se talo myydään ulkpuoliselle. Ei jää mitää tunteiluakaan.
Kysymys kuuluu, mitä varten käyt töissä ja ansaitset palkkaa? Vastaus lienee: elättääksesi itsesi ja ennen kaikkea lapsesi. Mikä lasten etu on, sen mukaan toimit. Vaikka teille vanhemmille keskinäinen ero onkin sopuisa, on tilanne kuitenkin lapsillenne ikävä, jopa traumaattinen. Lapset ovat konservatiivisia otuksia. Liian monta muutosta päällekkäin horjuttavat heidän perusturvallisuudentunnettaan. Äidin lähtö on ihan riittävä muutos, siihenkö vielä lisänä kodin menettäminen - en suosittele.
Eli lunasta talo, ota tuo pitkä maksuaika ja 900,- kuussa, mikä ei muuten ole kummoinen summa neljän hengen asumisesta kuukaudessa, vaikka siihen lisäisi talon ylläpitokustannukset. Odottele pari vuotta ja katso, miten lähtee sujumaan, tee sitten uusi arvio maksutilanteestasi ja oman elämäsi suunnasta.
Ei kannata tehdä laskelmia niin, että kuvittelet seuraavat 25v olevan pelkästään hyvää, tasaista menoa. Oletko laskenut laskelmiisi mahdollisia vahinkoja/remontteja tai sitä, että ajan kuluessa expuoliso voi alkaa vaatimaan elatusmaksuja ja muutenkin 3 lapsen kulut nousevat mitä vanhemmiksi tulevat.
Ja nyt kun on koronakin päällä, ja asuntojen hinnat ovat laskemassa niin teidän asunto ei välttämättä tule olemaan 300 000 arvoinen moniin moniin vuosiin, paitsi jos asutte jossain Helsingin ydinkeskustassa.
Ja vielä on myös sekin, että entä jos joudut työttömäksi? Itse myisin asunnon ja muuttaisin johonkin halvempaan.
Saahan sen talon myityä vaikka 5 vuoden päästä, jos elämäntilanne muuttuu. Jos hinnat laskee, ja talosta saa enää vaikka 260 tonnia, niin sen pienemmänkin asunnon saa sitten 150 tonnin sijaan esim 120-130 tonnilla.
Mutta saako taloa myytyä? Kun ei tiedetä millä alueella AP asuu. Talo voi olla nyt x arvoinen, mutta ei välttämättä ole tulevaisuudessa saatikka alueella, jonne ihmiset haluavat muuttaa. Ongelmaksi voi koitua myös se, että kaiken maailman tapaturmia, remontteja ynnämuita voi aina tapahtua.
Ja AP ei ollut lainkaan laskenut muuta asuntomenoihin kuin lainan tuohon 900e/kk. Mites muut kuukauden kulut asumiseen, vakuutukset ja siihen vielä päälle 3 lapsen elättäminen? 3 lapseen menee huomattavasti enemmän, kuin pari satasta per kuukausi, vaikka viikkoviikko systeemillä mennään.
Ei mitään järkeä ottaa tuollaista riskiä sen kanssa, pystyykö yksin oikeasti maksamaan tuollaista summaa.
Koskaanhan ei voi tietää, miten asuntomarkkinat lepää tällä alueella esim 10 vuoden päästä, ja onko muuttajia. Kasvukeskus tällä hetkellä, mutta entä 10v päästä, ei voi tietää. Hurjasti vaan silti tällä hetkellä alueelle rakennetaan uusia asuntoja, ja vanhemmat talot menee aika nopsaan kaupaksi. Neliöhinnat on 1600-2400, riippuen monesta tekijästä.
Parisuhteen aikana olen lyhentänyt 800 euroa per kk, joten siihen nähden 900 ei ole iso muutos. Sähkölaskut ja vesilaskut vähenee tuntuvasti, kun puolet ajasta muualla. Lasten kulut jaetaan tasan, eli ei muutosta siinäkään. Ruokamenot tasan. Yksi auto enää mistä maksan.
Laskin että pakolliset menot on noin 1400 euroa kuukaudessa, vakuutuksineen päivineen. Näin ollen elämiseen ja syömiseen jäisi noin 1600 euroa kk. Luulis sillä pärjäävän, vai mitä mieltä olette.
Että sun asumiseen ja lapsiin menisi vaan 1400 euroa kuukaudessa? Eli lapsiin menisi alle 300e kuussa?
Lasket nyt kyllä ihan kaiken todella alakanttiin. Toivottavasti vanhempasi eivät ole lähteneet takaajaksi lainaasi, ettei tuo riskinottosi kaadu heidän harteille.
Ei, vaan se 1400 euroa sisältää lainanmaksun, sähkön, veden, kiinteistöveron ja vakuutukset. Jäljelle jäävä 1600 siitä maksetaan tietty oma ja lasten eläminen. Lasten osalta ex-vaimo maksaa tietysti puolet, jos nyt vaikka joku polkupyörä ostetaan, tms. Sanoisin äkkiseltään, että kolmeen lapseen menee noin 500 euroa kuukaudessa, per vanhempi siis. Meitähän on siis 2 elättäjää, minä ja ex-vaimo, näin ollen lasten kaikki kulut menee puoliksi. Hän tienaa hyvin vakivirassaan, eikä vaadi elatusmaksuja.
se on helppo sanoa että saa myytyä. Myyntiaika voi olla mitä vaan. No, tiedän läheltä tilanteen kun pankki möi velkaisen talon pöydän alta alella. Sama johtaja oli sanonut 20v myöhemmin että teki virheen luotottajassa ihmistä liian pitkään.
Paljon järkevämpää on ostaa rivitalo kolmio tai neliö, niitä saa halvalla. Maksat sen ensiksi pois ja säästät sitten omakotitaloon. Nyt kun asuntojen hinnat lähtee laskemaan, eivätkä varmaan nouse pitkiin aikoihin ylös on parempi maksaa iso velka pois nyt, jos se asunto saataisiin myytyä ja ostat sitten halvalla jonkun toisen.
Täällä päin kolmio-neliö rivareita saa hintaan 150 000. Sen noilla tuloilla saisit hyvin maksettua pois ilman, että on suuri riski taloudellisesta tilanteesta. Ja kai se nyt on lapsillekkin parempi, että asutte ihan uusissa asunnoissa, eikä vanhassa jossa jatkuvasti muistona on se, miten joskus olitte perhe ja ette ole enää.
No mutta kun täällä päin ei saa rivarikolmiota alle 200 000. Hinnat on 220 tonnista ylöspäin. 90 tonnilla pääsee toki kiinni, mutta maksat sitten vastiketta 700-800 euroa per kk, no thanks. Tietysti jos muuttaa jonnekin naapurikuntaan, mutta se tarkoittaa sitten viikonloppuisyyttä, kun vaimo aikoo pysyä tuossa saman koulupiirin alueella. Asunto pitää löytyä maksimissaan 5km säteellä nykyisestä koulusta, muuten menee hankalaksi.
Muuta. Muuta.
Uuteen muutat sinä ja lapset ==>winwin,.
Muuten roikut vanhassa elämässä, suhteessa ja roikotat lapsia ajassa ennen oli paremmin. Muuta.