Miksi meneillään oleva koronakriisi ei ole lisännyt kirkostaeroamisia? Onhan selvää, että pandemia on maallinen kriisi eikä mikään jumalallisen vihan ilmentymä. Sen pitäisi muistuttaa ihmisiä kirkon sanoman epätotuudellisuudesta ja innostaa eroamaan kirkosta, mutta eroluvut eivät kerro sellaisesta kehityksestä. Huhtikuun alussa erottiin ihan rivakasti, mutta sitten vauhti meni keskinkertaiseksi ja nyt se on alimmillaan kymmeneen vuoteen.
Ajattelin naamioida asiallisen aloituksen epäasiallisella otsikolla antivapareita hämätäkseni. Ehkäpä otsikointi kerää klikkauksia ulkopuolisilta uteliailtakin, mene ja tiedä.
Ajattelin naamioida asiallisen aloituksen epäasiallisella otsikolla antivapareita hämätäkseni. Ehkäpä otsikointi kerää klikkauksia ulkopuolisilta uteliailtakin, mene ja tiedä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minusta kysymyksen asettelu on itse asiassa hyvä. Sitähän on korostettu, että vain maalliset toimet auttavat koronan kanssa, joten ihmisillä ei pitäisi olla sen puoleen syytä pysyä kirkon tai minkään muunkaan uskonnollisen järjestön jäsenenä. Poislukien tietysti ne, joiden julistuksen mukaan korona on merkki lopun ajoista.
Tästä huolimatta kirkosta ei ole erottu. Mutta toisaalta, kirkosta eroamista voidaan pitää myös toisaalta jonkinlaisena luksuksena, joten kriittisempinä aikoina tuollaiset toimet saavat jäädä odottamaan parempia aikoja. Ja mistä sitä tietää, voihan se olla, että kirkko järjestää tulevaisuudessa jotain tähdellistä, jota vapareilta ei tosiaankaan tarvitse odottaa. Nämä kun vain laittavat ihmisiä järjestykseen, ketä autetaan ja ketä ei.
Eli kirkon sanoma on: pidetään kaikki mukana, vaparien sanoma: jätetään vanhukset ja suositaan nuoria.
Tämä yhteiskunta on muutenkin äärettömän vanhusvihamielinen, joten tuo on todella törkeää.
Se olisi törkeää, jos vaparit olisivat jossakin niin sanoneet liiton virallisena kantana. Linkkiä odotellessa...
No, ylipäätään lähdettä odotellessa edes yksilötason mielipiteeseen.
Varsinaisesti aiheesta kuitenkin: Kirkkohan on ollut huomattavan vähän esillä mediassa koronakriisin keskellä, ja yleensä mikä tahansa julkisuus jossa kirkko on esillä korreloi erolukujen kanssa. Kun kirkosta ei puhuta, ei sen olemassaoloa muisteta eikä siitä muistetan erotakaan.