Vaikea dilemma

Minusta vaikein dilemma kirkon työssä syntyi, kun joutui tasapainoilemaan erittäin seksuaalikielteisen "uskoontulleen" työntekijän, kanssa, kun hän yritti istuttaa kielteisiä asenteitaan viattomiin nuoriin. On selvä, että tällaisella asenteella sen onnistuessa olisi aiheuttanut nuorille tavatonta vahinkoa, mutta myös kirkon maineelle suurta haittaa.

Muiden pappien kanssa en tällaiseen ongelmaan joutunut koskaan puuttumaan. He olivat mieluummin vaiti, kuin esittivät kireitä, mutta muissa ryhmissä oli hyvinkin kielteisiä asenteita.

Dilemma syntyi, kun joutui kuulemaan, kuinka joku äärimmäisyyteen asti varoitteli nuoria seksistä. Onneksi suurin osa nuorista imi enemmän vaikutteita toisiltaan, mutta joukossa oli myös herkkiä ja ujoja. Oli vaikeata tasapainoilla, kun halusi varjella näitä nuoria, mutta ei samalla halunnut loukata niitä "uskoontulleita", jotka uskoivat hyvää tekevänsä.

Tähän päivään, en tiedä, kuinka pitäisi menetellä. Yksityiseen keskusteluun on tietysti mahdollista ottaa sama kanta kuin Paavalilla. Hän sanoo "muuntautuneensa" sen mukaan, kenen kanssa on tekemisissä.

Tämä on kai tulkittava, että KAIKKEA EI TARVITSE SANOA, mutta julkisessa, kaikille osoitetussa opetuksessa, ei voi muuntautua. Aina saattaa myös vahingoittaa joitakin, joko antaa mennä, jolloi herkät nuoret voivat vahingoittua, tai sitten pahoittaa kireälinjaisten mielen.