On hyvä olla näin, sanoivat viljapellon laineet, keväinen henkäys tuo viestin mereltä.
Joutsenet palasivat kotiin,
lauloivat tervehdyksen.
Jostain kajastaa aamunkajo, häikäisten valollaan.
Kello, seitsemän.
Joutsenet palasivat kotiin,
lauloivat tervehdyksen.
Jostain kajastaa aamunkajo, häikäisten valollaan.
Kello, seitsemän.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Hiiri rapsuttaa puun juurakoissa.
Metsän tuoksut.
Perhonen siivet vielä kohmeessa.
Otin sinut kädelleni.
Et lentänyt pois.
Kuinka pärjäät ritariperho,
Onko sinun kylmä?
Hiljentyneet autojonot kuuntelemaan luontoa.
Missä olet, äänetön kuningas.
Sielläkö olet, missä näkymätön vihollinen tekee luonnon jälleen eläväksi.
Lenkkipolulla juoksee uuden ajan teräksinen voima, kasvoillaan valkoinen suoja, käsissään nitriilihansikkaat.
Bagelipuoti on hiljainen.
Valot himmenneet ikkunassa.
Kadut tyhjät vailla kulkijoita.
Sytytän kynttilän ikkunalaudalle.
Ehkä näet, olen vielä tänään täällä.
Henkeni sammunut ei.
Ohi kiitää iätön aika, yössä tähdet taivaan.
Yötä vasten kerään rohkeutta nähdäkseni kaikki virheeni.
Yötä varten ristin käteni kertoakseni epäonnistumistani.
Isä, anna minulle anteeksi!
Teen kaikkea sitä mitä en tahdo.
Väsynyt tähän ja tänään.
Väsynyt huomenna ja nyt.
Sinun armossasi on kylliksi,
sen turviin nukahdan.
Ehkä herään aamuun, ikuiseen.
Sanoin minun on nälkä ja jano.
Suojani eivät kestä hauleja.
Katsoit ja näytit koiralle paikan,
naiseksi vain synnyin.
Häpesin sitä.
Miksi et rakastanut?
Miksi et katsonut silmiini ja todennut,
"Olet yhtä arvokas kuin minäkin olen."
Vääristyi kuvasi peilissä.
Klovnin maskissa juoksit pitkin kyläraittia.
Halusit maalata minut harmaaksi.
Tömistelit jaloillasi,
koettaen tehdä minusta maan tomua, koettaen lakaista minut maton alle suursiivouksesi tieltä.
Tässä vielä olen, elossa.
En ole ympärileikattu, silvottu.
Olen ehjä.
Anteeksi välikommentti rakas runoilija. Häpeän elämääni ja häpeän joka ilta käydä nukkumaan koska häpeän häpeällisiä tekojani aamuun asti. Aamulla häpeän että häpeäkseni aika on näyttänyt häpeällisen elämäni vain jatkuvan yhtä häpeällisenä hamaan hautaan asti.
Toivon sydämestäni että olen sittenkin väärässä. Olenkin vapaa ennen häpeällistä häipymistäni.
Oletko aiemman runon laittanut?
Anteeksi, jos loukkasin.
Olen itkenyt tänään paljon.
Häpeä on kuitenkin muuttunut minussa käyttövoimaksi, moottorin polttoaineeksi. Rakastan ihmisiä jotka sanoutuvat minusta irti, eikä ainoastaan irti , vaan kieltävät enää koskaan ottamasta yhteyttä. Yksinäisyys on valtava käyttövoima, joka on muodostunut olosuhteiden pakosta. En ymmärrä ihmisiä, eivätkä he ymmärrä minua. Siksi kaipaan yhä voimakkaampia häpeän tuntemuksia. Loukkauksia, ojentamisia, väärinymmärtämisiä. Varsinkin väärinymmärtämiset ovat niin voimakkaita häpeän lähteitä, että koskaan en pyri niitä oikaisemaan, vaan päinvastoin, rohkaisenkin juuri niihin.
Usko tai älä, puhun itsestäni, en kenestäkään toisesta.
Kuulostaa kyllä pitkälti minulta.
Se, että hylkäsit, sattui minuun.
Koen kuin elämästäni puuttuisi palanen.
Taideteos on muutoin ehjä, mutta maljakosta on yksi pala pois.
En tiedä mikä minussa on vikana?
Miksi sisimpäni kiusaa minua murheella.
Pohjaton ikävä on silti todellinen.
Ehkä ajattelet niin, mutta en minä sinua hyljännyt. Olen vierelläsi nyttkin.
No en tiedä kuka olet ja sillä ei ole merkitystä kait silloin? Joku tuntematon, joka käy elämässäni vain sanomassa lohduttavia sanoja.. ja jatkaa vihellellen matkaansa.
Tarkoitatko huorintekoa häpeän teoillasi?
Vaikea luonne karkottaa ihmiset pois luota vaikealuonteisen. Käytös paljastaa röyhkeän epäkunnioittavan suhtautumistavan muihin ihmisiin erityisesti miehiin.
Ajattelen, että tarkoittanee itsetyydytystä eli runkkaamista.
Peiton alle käpertyneenä.
Haluaisin vain nukkua pahan olon pois.
En lopeta itkemästä.
Sama pohjaton ikävä, jonnekin.
Sama pohjaton suru seuraa matkaani.
Koen olevani niin pieni ja yksinäinen.
Rakas runoilija, vaikka olenkin täynnä voimaa, olenhan täynnä häpeää, ymmärrän sinua, ymmärrän kuin olisit minä. Häpeäkseni olen huomannut, että he joiden halu on tahtomattaankin siirtää häpeäänsä, heidän tahtonsa on siirtää häpeänsä toisen kannettavaksi. On ihmisiä, jotka ottavat osan tuosta häpeästä omakseen, niin kuin minä joka voimaannun siitä. Suurin häpeän kantaja oli Herra Jeesus Kristus, Hänen häpeän kantamisen määrällä ei ole mitään rajaa. Siksi tiedän olevani etuoikeutettu, kaikessa häveliäisyydessäni, ja hävyttömättömyydessänikin.
Sanoin sinulle, etten enää halua olla tekemisissä.
Saat esiin kaikki tunteeni voimakkaina.
Ymmärrän sinut väärin ja loukkaannun.
Koen satuttavani myös itse sinua.
Pyysin anteeksi.
Sanoit, ettei olisi anteeksi annettavaa.
Kaikki oli hyvin.
Ja lukitsit pääsyn luoksesi.
Tunteita ei voi välttää eikä pidä vältellä. Antaudu tunteiden vietäväksi. Niin minäkin teen ja joudun sen häpeäkseni tunnustamaan. Tässä ja nyt.
Siis se sama juttu aina alkaa tällä palstalla....pottuilua armottomasti.
Ne kertoi minun tunteista ystävyyttä kohtaan minkä menetin.
Minulle harvat ihmissuhteet merkitsevät mitään syvällisesti.
Kerroinko jo,
että yritin monta vuotta olla itkemättä perääsi.
Yllätin itseni aina itkemästä.
Olen vihainen itselleni.
Koetan kertoa itselleni, että minulla taitaa jokin olla nyrjähtänyt jossain, aivoissa.
Koetan opettaa itseäni viisaammaksi ja ymmärtäväisemmäksi.
Ja minulle riittäisi vain pieni pala leipää.
Kun vain joskus muistaisit, että olen olemassa.
Hölmöä eikö totta?
Valheesikin olisi minulle tosi, jos sä tahdot niin.
Ja tiedän, ettei se olisi oikein itseäni kohtaan.
Jos sä tahdot niin, tulen sinun uniis, jos sä tahdot niin. Kyllä sinä unohdat vielä. Kun aika on..
Huomaa, että puhun myös itselleni. Sitä samaa
Ai että monta vuotta...olen jopa rukoillut, että voisin unohtaa. Rukouksiini ei vastattu.
Ei tosin siihenkään, kun rukoilin, että saisin kuulla sinusta.
Kuulosta sinulta sanoa, että unohdan kyllä. Sinä sanoisit noin. Ja en unohda, koskaan. Sehän se on häpeällistä, eikö niin.
Et tiedä kuinka tämä on häpeällistä. Tunnen epäonnistuneeni. Tunnen, että en ole terve.
Ystäväni, kuten olen todistanut, todistanut väkevästi, häpeä on etuoikeus ja voimavara. Polttoaine
Jos sä tahdot niin...
What ever makes me happy....
Jos sä tahdot niin...
Sun nimeäsi toista en.
Ja mielestäni saan pois sen.
Autatko minua?
Jos sinä et välitä minusta ystävänäsi.
On oikeus ja kohtuus, antaa minun unohtaa.
Etten elättelisi toiveita, kuulevani sinusta.
Niin kauan kuin ...en ymmärrä, miten vähän välität ja välitit todellisesti,
niin kauan etsin sinusta jotain inhimillistä kuten lojaaliutta, rakkautta, myötätuntoa, hyväksyntää.
Kaipaan kuulijaa, ystävää, vierellä kulkijaa, lohdutuksen antajaa, ystävyydessä elämää jakamaan toista ihmistä. Ihmistä johon voin aina luottaa kuin kallioon.
Jos sä tahdot niin, anna meidän jo unohtaa...
Jos haluut mielestäsi kuvan pois sä sen...jos tahdot niin.
Mut ilman rakkautta(ystävyyden) hukun öihin sekaviin, ilman rakkautta, no niin....
Ehkä on jo sija, sen sijaan, unohduksen
Niin... ehkä niin.
Anteeksi pyydän menneistä vuosista, tunteista, jotka sinuun purin niin hyvässä kuin pahassakin.
Annoit minulle voimaa elämään.
Sait minut uskomaan ja näkemään, että elämästä voi selvitä hengissä.
Osoitit ystävyyttä.
Olet ollut minulle tärkeä ihminen elämässäni.
Ihminen, jolle olen jakanut niin iloni kuin surunikin.
Toivon, etten liikaa niitä suruja.
En ole aina osannut iloita sinun puolestasi ja olla vastavuoroisesti hyvä ystävä sinulle. Olen ollut itseasiassa aika paska ystäväksi.
Ymmärsin, ystävyytesi arvon liian myöhään, ja on liian myöhäistä.
Anteeksi pyydän tunteista, että rakastin sinua.
Ja jouduit sen vuoksi kokemaan vuokseni mielipahaa. En ole halunnut tehdä sinusta pakkomiellettä itselleni ja tiedän, ettei se ole ollut sinun tahtosi . Se on ollut sinulle kiusaannuttavaa, ymmärrän sen.
Häpeästä et onneksi välitä, minkä tänne toin.
Olen arvostanut sinussa kuitenkin loppuviimein sinun ystävyyttäsi. Minä tein ystävyydestä mahdotonta varmasti sinulle.
Haluan unohtaa, kiitos, jos osaat sen jotenkin tehdä, en halua muistaa, jostain syystä muistaminen silti koskee.
Saat kyyneleet nousemaan silmiini. Mutta ne ovat kaihon ja räytymisen merkkejä vain. Saat anteeksi. Toivon että jaksat antaa anteeksi minullekin.
No, et se sinä ole hän. Hankalaksi tekee se, että en usko sinun olevan hän, koska et ole.... jos toinen tekee toisen puolesta asioita se ei ole sama juttu.
Hän ei käyttäisi murresanaa räytyä.
Yksi toinen asia paljastaa myös.
Hän ei ikinä ole pyytänyt anteeksi. Hän ei ehkä tekisi niin, se ei kuulu hänen tapoihinsa....tai ainakaan ei ole kokenut minua kohtaan niin...ehkä hän pyytää anteeksi ihmisiltä joista oikeasti ja todellisesti välittää ja joita rakastaa...en tiedä sitä.
Hän vain kummasti häipyy elämästäni, enkä tiedä haluaako olla tekemisissä.. kuulemma haluaa olla ystävä, mutta jotenkin, ikäänkuin laittaisi poikki kaikki mahdollisuudet enää olla tekemisissä ...ja se sattuu ..hän sanoo toista kuin on tehnyt....miksi välittää haluavansa olla ystävä, jos se ei ole totta?
....mutta kiitos, vaikutat ystävälliseltä...ei toisen puolesta kylläkään ole järkevää niin tehdä...koska luulen tunnistavani hänet ja ei hän täällä ole minulle kirjoittanut. .minua on vain satutettu sen kautta että jouduin kokemaan, olevani jotenkin kelpaamaton ja sellainen...ettei minua tahdottu oikeasti ystäväksi...pidin kait sitä lujemmin kiinni, mitä lujemmin toinen osoitti, kuinka olen...niin kaipasin läheisyyttä, henkistä yhteyttä ja...olen hölmö.
Hän ei pahemmin myöskään emotionaalisesti olisi vastannut noin... :) Kyyneleitä tuskin...
Miksi leikit kanssani? Kyllä minä uskon jos hän oikeasti olisi sanonut ja olen toivonut, että olisi sanonut....hyvästit, olen tainnut useammasta sitä pyytää...kunnes sanoin että lopetan ystävyyden...minun emotionaaliset tunteeni heittivät niin kärrynpyörä...että tahdoin siksi ystävyyden loppuvan ja hän sen jälkeen, on ollut etäinen...mutta huomasin kaipaavani häntä, kun ei oltu tekemisissä ..kaipasin todella....oli suorastaan ikävä ja en tiedä miksi ...kait oikeasti hän merkitsi paljon enemmän kuin vain olla perusystävä...hengen ja mielen tasolla kärsin siitä, että hän osoittaa välinpitämättömyyttä minua kohtaan.
Minä ymmärrän että se reaktio ehkä miksi hylkäsi hänet johtui siitä, etten itsekään kestänyt sitä mitä tunsin häntä kohtaan...aivan ääretöntä rakkautta...ja tahdoin sen loppuvan...koska en tiennyt oliko se kärsimystä oikeasti...en tiedä onko suru ja kaipaus sekään parempi. Kuulostaa romanttisesta rakkaudella, muttei se ole sitä.
...minä oikeasti välitän ihmisestä, joka ei välitä minusta, ehkä siinä on sitä samaa mistä aiemmin kerroit. Kait pidän itseni kiusaamisesta.
Sinä olet se herätys nimimerkki ..eikö niin? Hän sanoi minulle ettei hän vastailen minulle tällä palstalla....
Sinulla on kyky tietää asioita...tiesit asioita...mitä hän ja minä vain tiesimme ja...ajattelin sen vuoksi että. .hän petti luottamukseni .. pelkäsin...että hän tuhoaisi minut....koska satutin häntä tosi paljon, kun halusin lopettaa ystävyyden...menin henkilökohtaisiin asioihin...luulin, että hän hyökkäsi tällä palstalla siksi päälleni epäsuorasti.
Minä ymmärsin myös reinikaisesta, ettet ollut hän...hän ei sitä katsoisi.
Minä toivoisin, että hän tietäisi...miksi satutin häntä...etten tehnyt niin ilkeyttäni...minä koin tunteet niin suurina, että halusin vain sen loppuvan.
En olisi hänelle tehnyt mitään pahaa.
Vaikka olin ilkeä.
Oikein tiesit. Mies nimimerkin takaa kantaa häpeää ja syyllisyyttä. Ja rypee siinä. Tiedän sinusta paljon, ja sinä tiedät minusta enemmän kuin aavistatkaan. Siinä kaikki.
Tuliko se voimaksi sinulle?
Myönnän, että aiheutit jatkuvasti väärinkäsityksiä minussa. Jos ei niin olisi ollut, tuskin olisin itsekään oppinut näkemään, että siitä huolimatta, voi oppia välittämään ja rakastamaan, toista ihmistä.
Toisen ihmisen ei tarvitse olla täydellinen, ollakseen tärkeä. Hän voi myös satuttaa ja silti toisesta välittää.
Muistan sinun joskus ihmetellen, että miten koet välittämistä, vaikka olin niin ilkeä sinulle....en tiedä, miksi, selittämätön on ihmisen elämä....samoin kait minäkin olen kokenut.
Vaikka ei ole oltu oikeastaan kunnolla tekemisissä useampaan vuoteen...niin opin siitäkin, opin...että jotakuta voi kaivata...
Haluaisin sanoa hänelle, että hänen ei tarvitse kantaa häpeää, kantaisin sen hänen puolestansa, koska rakastan....ja vaikkei hän tekisi samoin minulle, tekisin silti...haluaisin sanoa hänelle ettei suotta häpeäksi, koska hän on hyvä ihminen ja haluaisin kaikkien sen tietävän.
Ystävyytemme ei säilynyt, mutta hän tietää, olen hänen ystävänsä, aina.
Haluaisin vielä sanoa hänelle,
... että....en pyri pätemään ja sen kautta siirtämään häpeää sinulle, vaan aidosti niin ajattelen, että minulle on tärkeää se, etten kohdistaisi sinua kohtaan mitään sellaista...että häpeä jäisi osaksi... Haluan, että kaikesta siitä pahasta huolimatta, miten sinua kohtelin...niin muistat.. olet tehnyt niinkuin on oikein, kaikki on hyvin...minä selviän kyllä...ja pidän pääni pinnalla ja niin sinäkin.
Haluan vain vielä... halata sinua ja sanoa, olet tärkeä. Kiitos, että kävit elämässäni olemassa läsnä.
Hmm, juu. Varsinaisesti en koe että juuri sinä olisit siirtänyt häpeääsi minuun, vaan sitä on tapahtunut reaalimaailmassa. Naiset ovat toimineet niin, olen saanut vihat ja heidän häpeänsä kannettavakseni. Mitä kukin heistä nyt sitten häpeääkin. . en ole itsekään aina selvillä. Mutta, kuten sanottu, se tuntuu hyvältä. Kannan mielelläni heidän henkilökohtaisen häpeänsä.
Samoin minä haluaisin halata sinua, olet ollut minulle tärkeä. Suorastaan koukuttavan tärkeä. Varsinkin nyt kun eräskin nainen kuulemma katuu että koskaan edes halasi minua. Toinen taas häpeää itseänsä niin paljon, että uhkasi lähestymiskiellolla. Mutta, kuten sanottu, iloitsen häpeästäkin.
No hän ei kyllä toimi niinkuin sinä.
Yksi syy varmaan mikä vaikutti...hän ei koskaan halunnut mitään suhdetta, vain ystävyyttä, ikävä kyllä se kääntyi häntä vastaankin niin, että näin hänet turvallisena ja aidosti välittävänä..ja sitä hän onkin...niin koen...hän ei koskaan ole mitään ehdotellut, vain ystävyyttä...hänellä on itsetunto tasapainossa, eikä hänen tarvitse päteä..meillä ei ole ollut minkäänlaista vispilänkauppaa....minä...kuitenkin häntä syvästi koen rakastavani...mutta ei se ole himoa...tunnen sen sisimmässäni häntä kohtaan niin...tiedän välittäväni hänestä.
Eli voin suoraan kehua ystävääni, hän on asiat aina ilmaissut niinkuin ne ovat....ja siihen ei hänellä ole kuuluneet naisten iskemiset tai ei ainakaan minua kohtaan niin ole toiminut ja onneksi hän on ollut hyvä ystävä sillä tavoin, ettei ole rikkonut lupailemalla valheita vain huvittaakseen itseään... Jotkut etsivät huvia ja kyllästyvät ja on taas uusi nainen kuvioissa...ei se ole ystävyyttä ja välittämistä, omien itsekkäiden himojen täyttämistä vain.... ystävyydessä ei ole kyse seksuaalisuudesta, toista voi rakastaa muutoinkin...vain siksi,vettä rakastaa.
Kuulostaa, ettet olisi minulle hyvää seuraa, koska pyrkisit vain rikkomaan minua...et olisi aidosti minun hyvääni ajatteleva..
Vaikka välitänkin jopa niin, että kutsun sitä rakkaudeksi, ystävääni, en haluaisi rikkoa häntä vastaan tai ketään muuta vastaan ja jos se vaatii sen, että kärsin tilanteesta...se on vain hyväksyttävä elämän yhtenä osana.
Itseasiassa nämä ovat henkilökohtaisia asioita...mutta ehkä koska olen tänne näitä tuonut ja vaikka täällä muut eivät häntä tunne...hän tarvitsee..."maineen puhdistuksen". Minun toiminnastani täällä johtuen voisi luulla. että ..joku olisi minun kanssani toiminut väärin, niin ei ole...yksin minä olen häntä rakastanut niin...että...rakastin väärällä tavalla, olin jopa mustasukkainen ja hallitseva....ja syy on yksin ja ainoastaan minun.
Olen syyllinen.
En saa kuitenkaan menneiden käytöstä muutettua muuksi ..menetin hyvän ystävän...aidosti sellaisen....
Siksikin et ole hän...hän ei ikinä kertoisi vehdanneensa naisia ja minun rakkauden tunnustukseen, hän varmaan kokisi myötähäpeää puolestani, kun en ymmärtäisi...tai ainakin tekisin hänen olonsa jälleen vaikeaksi. Hän ei erityisemmin pitänyt siitä että...ja välillä pyysin häntä sanomaan minulle...sen ettei rakasta minua...se sattui joka kerta, aina yhtä paljon...vaikka halusin itse sen kuulla, koska...olen niin reppana.
Pohjimmiltaan pidän itsekin platonista rakkautta tavoittelemisen arvoisena. Erään naisen kanssa minulla sellainen olikin, syvää ystävyyttä vailla seksiä. Sitten olen käyttänyt naisia hyväkseni, ja sitä kadun syvästi. Eräänkin kerran houkuttelin naisen ottamaan suihin, jota molemmat tosin kaduimme katkerasti. Jälkeen päin. Se ei vaan tuntunut oikealta, se oli synti ja häpeä. Erään nuoren naisen suhteen esitin haluni ja valmiuteni. Valmiuteni nuoleskella hänen genitaalejaan. Onneksi himoni eivät saaneet täyttymystään. Toimenpiteeni aiheutti hänessä kuitenkin suurta häpeää, häpeää jonka hän onnistuneesti siirsi sittemmin kannettavakseni. Olen kiitollinen tästäkin kokemuksesta.
Tiedätkö miten reppanaa on joka kerta pyytää ystäväänsä sanomaan sen, ettei rakasta...ettei se koskaan mene aivosoluihin asti...miten häpeällistä....ettei usko, vaan toinen saa sanoa sen kymmeniä kertoja...jaksaisiko sellaista ystävyyttä itse...ymmärrän häntä...ystävyytemme oli saman kuvion toistoa...minä ymmärrän häntä miksi ei olla tekemisissä...minähän olen aina...en koskaan lopeta rakastamasta...
Ja se halaus oli tarkoitettu ystävälleni...en halua olla ilkeä sinulle...toimin tieten yhtä pervosti kuin sinäkin...niinkait sen on täytynyt hänestä tuntua ..ahdistavaa...että tein toiselle niin, että hän kärsi katsoessaan minua.
Made niin oikeastaan viestistäsi...koen tehneeni väärin, kun kirjoitin halauksesta...vaikka en tarkoita...saan kaiken kuulostamaan iljettävältä....
Kiitos nyt sitten tästäkin heräilijä nimmarilke.
Ole hyvä. Loppujen lopuksi se on minun puolellani.
No puheeksi ovat yksinkertaisen kuuloisia.
En usko, että kukaan olisi noin...tai voisi kait...mutta oikeasti mitä haluat sanoa?
Ei minua kiinnosta siksi ystävyydessä. En voi mitään sille, että välitän jostakusta... mutta se on täysin eri asia...en itse ainakaan rakastu genitaalialueisiin ja mikään ei ole kuvottavampaa kuin seksuaaliset pervoilut....toki seksuaalisuus on normaalia, mutta vain pysyvässä parisuhteessa ja kahden ihmisen luottamuksesta...en ymmärrä seksin harrastamista ventovieraiden kanssa, se olisi vain ihmiselle häpeää tuottavaa....se kuuluu, sitoutuneeseen parisuhteeseen.
En ole sellainen nainen, minkä kuvan haluat minusta luoda, en ymmärrä miksi haluat niin antaa ymmärtää.
Sinun ei tule ottaa itseesi, muuten saan kohta kantaa sinunkin häpeäsi. Puhuin itsestäni, en sinusta.
En minä halua tietää suhteistasi.
Kukaan ei varmaan halua tietää myöskään ystävyydestä ei ja tänne niitä olen tuonut.
Eli haluat sanoa, että olen ollut samanlainen pervo, mitä itsestäsi kerrot?
Ihmisellä voi olla asioita joita on joutunut kantamaan...se ei tarkoita, että tarvitsee enää olla sellainen tai niistä jutella...kait nyt voi jo päästä ylitse seksikokemuksista, jotka ovat olleet häpeäksi? Sinäkin olet käsittääkseni vanha ihminen.
Mietin...nyt...jos hän joutui kuuntelemaan jotain mitä ei olisi halunnut...ikävää ystävyyden kannalta.
Niin taidat joutua...minä saatoin olla liian avoin ..olin varmaan...ja olin iljettävä.
Kerroin asioita kuin kertoisin...aviopuolisolle...ja hän oli vain ystävä ja ehkä hän ei ihan kaikesta olisi halunnut tietää...voi kärsimys, miten idiootti olen ollut.
Niin pitäisi niin pitäisi. Hedelmällistä ei ole muistelut muistijäljistä. Kyllä minä niistä olen päässyt. Ties minkä vuoksi ne toin tiettäväksi..mutta kenestä hän puhuu kun hän puhuu hänestä? No, itsestänsä.
Hän on ystäväni...en itse...tajusin miksi olin iljettävä ystävä...ymmärrän miksi en kelpaa...olen kauhea, likainen...ihminen.
Muistijälki, no nehän jää, hänellekin.
Köysi on poikki.
Olen tehnyt villalangasta reitin, tänne.
Luullen, että se voisi sinua jotenkin edes koskettaa.
Olen miettinyt.
Jos tahtoisit, kiipeäisit kilimanjarolle.
Olen katsonut kaukoputkellani.
Elätellen kait toiveita, että köytesi vain katkesi.
Todellisestihan, et edes lähtenyt kiipeämään.
Olen miettinyt, jos myisin kaukoputkeni ja keräsin villakudelmani kerälle ja hautaisin ne maahan,
mullan alle.
Olisi sen aika ja sitähän sinä toivoisit.
Oletko kuullut armonauringosta?
Jeesus on tie totuus ja elämä.
Niin ja....
Näin ne KRISTILLISTEN tiedot tuomioineet ovat kristittyjen raamatussa:
Jeesuksen evankeliumia Matteuksen mukaan:
24:23 Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko.
24:24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee (Apostolien teot:13:6), ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.
Matteuksen evankeliumi:
7:23. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
23:33 Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon?
Jeesuksen evankeliumia Matteuksen mukaan:
25:41 "Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen."
Paavali rukoili kolme kertaa saatanan ankeleiden seurassa ero herrastaan, raamatun mukaan eroa saamatta. Joten nämä jäi kristittyjen herroiksi ja tuleehan ne historiassa laittomuuksinakin esiin...
https://www.gotquestions.org/Suomi/saatana-taman-maailman-jumala.html
kristittyjen Barjeesus ei ole eikä kelpaa syntien eikä rikoksien sovittajaksi:
"Apostolien teot:13:6 Ja kun he olivat vaeltaneet kautta koko saaren Pafoon asti, tapasivat he erään juutalaisen miehen, noidan ja väärän profeetan, jonka nimi oli Barjeesus."
-
Joten älkäämme syyttäkö Jumalan, Jeesuksen ja Pyhän Hengen Nimiin laittomuuksia tehneidet rikoksista KAIKKIVALTIAITA!
En ymmärrä johtopäätöksiäsi. Ajatuksesi ovat minulle tuntemattomia. Kuljet eri polkuja pitkin. Sanoitat toisin. Jotain jää puuttumaan, se tarkoitus. Se muuttuu sinussa. En sanonut niin kuin ilmaisit.
En etsinyt mitään.
Silti sain enemmän.
En osannut tahtoa,
enkä ymmärtää.
En vaatia.
Sain silti.
Armosta,
lahjana kaiken.
Tarpeellisen.
Kiitän siitä.
Nyt ymmärrän,
että sinun tiesi Herra,
on paras osani.
Oikea.
Kerran runoja niin...
Aurinko paistoi sateen kera. Valuivat alas sateenkaarta pitkin veden pisarat.
Pisaroissa heijastui taivas, takanaan avaruus.
Odotti kukka kasteljaansa, hymyssä suin.
Yksi pisara, kaksi pisaraa, monta pisaraa..
Kikattaen imeytyvät multaan, kasvien juurien kautta kapillaarisesti osmoosin tukemana kukan varteen, terälehtien.
Iloa ihmisille katsella ja kauneutta, lohtua, onnea, myötätuntoa, ystävyyttä, rakkautta toivat kukkaset sen saajalleen.
Ja terälehdessä istui vesipisara hymyillen, sydän täynnä kastetta 💖
Teen puunjuurakoista syntymäpäiväkakun.
Viisi kynttilää.
Puhallat yhden sammuksiin ja sanot, ettei se kelpaa.
Pimentyy huoneeni, sammuvi iloni.
Korkealla ovat linnani huiput, matalalle vajonnet muurit.
Kokoan muuria yhä uudelleen ja yhä uudelleen, sirpaleista.