Kuten EEC-vapaakauppasopimuksen läpi ajaminen jota risuparrat raivokkaasti vastustivat.
Toinen oli NL:n ehdottamien yhteisten sotaharjoitusten torppaaminen 1970-luvulla.
Vuoden 1974 poikkeuslaki taas johtui siitä että Kekkonen suuttui Virkkusen ja Vennamon saatua yhteensä 99 valitsijamiestä vuoden 1968 presidentinvaaleissa.
Toinen oli NL:n ehdottamien yhteisten sotaharjoitusten torppaaminen 1970-luvulla.
Vuoden 1974 poikkeuslaki taas johtui siitä että Kekkonen suuttui Virkkusen ja Vennamon saatua yhteensä 99 valitsijamiestä vuoden 1968 presidentinvaaleissa.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Ei Kekkonen kilpailijoidensa vanhoja äänimääriä muistellut tai tulevia pelännyt. Kysymys oli siitä, että hän ei halunnut ryhtyä väittelemään Vennamon kanssa joutavista (vrt. persut tällä palstalla nyt). Vennamon hyökkäykset olisivat saaneet kansainvälistä julkisuutta ETY-kokouksen valmistelujen alla.
Henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä, että parempi olisi ollut, kun olisi silti ottanut vastaan, mitä tuleman pitää. Tuskin kansainvälinen media olisi jaksanut seurata "Suomen Trumpin" möläytyksiä kovin tiiviisti ja ottanut niitä vakavasti. Vennamohan olisi ollut Kekkosen ainoa vastaehdokas.
Kekkosesta tuli sodan aikana reaalipoliitikko, joka teki mikä oli välttämätöntä. Tuo lännen suhteiden vaaliminen, johon EEC vapaakauppasopimuskin liittyy, oli osa reaalipolitiikkaa. Hänen ajattelunsa punainen lanka oli aina Suomen itsemääräämisoikeuden puolustaminen.
Kekkonen havahtui jo 1942 II Maailmansodan väistämättömään lopputulemaan, Saksan tappioon. Hän myös oivalsi mitä se merkitsee Suomelle. Hän ryhtyi pohtimaan miten vahinko saataisiin minimoitua. Miten säilyttäisimme oman itsenäisyytemme vahvana.
Kekkosen lääke oli näennäisen hyvät suhteet Neuvostoliittoon, meidän piti näytellä heidän parasta läntistä kaveria. Vaikka sisimmässään Kekkonenkin vierasti sitä järjestelmää joka NL:ssa oli, hän kykeni kaveraamaan tuon systeemin edustajien kanssa.
Kekkosen dilemmaksi muodostui liian ortodoksisesti itään suhtautuneet poliitikot, niin Kepussa kuin etenkin SDP:ssä 1970 luvulla. Kun Kokoomuskin keikahti kallelleen sinne suuntaan, niin Kekkonen ei luottanut kehenkään oman oppinsa jatkajana. Hyvien itäsuhteiden yhdistämiseen vapaaseen länsimaiseen elämää ja erinomaisten liikesuhteiden vaalimiseen myös markkinatalousmaiden kanssa. Kekkosesta tuli oman politiikkansa vanki.
Pääideana oli, että Suomi pidättäytyi ottamassa esimerkiksi YK:ssa kantaa asioihin, joista Neuvostoliitto ja Yhdysvallat olivat jyrkästi eri mieltä eli kuten sanottiin, pyrittiin jäämään suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolelle. Hieman munattomaltahan sen joskus vaikutti, mutta sai enimmäkseen maailmalla ymmärrystä. Ehkä paremmin kuin Ruotsin linja ilmaista innokkaasti kantansa maailmanpoliittisiin asioihin silloinkin, kun sitä ei siltä kysytty. Ja mikä hulluinta, Ruotsin kannat suuntautuivat yleensä Yhdysvaltoja vastaan.
"...mikä hulluinta, Ruotsin kannat suuntautuivat yleensä Yhdysvaltoja vastaan."
Näin oli, koska Palme ja demarit johtivat maata. Heillä "veri veti" USA:ta vastaan, vähän niinkuin meidän risuparroilla. Onhan meillä vieläkin lähtökohtaisesti kaikkeen USA:n tekemisiin negatiivisesti suhtautuvia, E Tuomioja nyt muun muassa. Ja jokunen tuolla asenteella varustettu debatoi täälläkin.
Entäs Eino Uusitalon ehdotus uudesta itsenäisyyspäivästä?
1983 tuomittiin Grenadan kansan vapauttaminen joten ei tuo puolueettomuus ihan aukotonta ollut.
Silloin presidenttinä olikin Mauno Koivisto.
Mitä tekemistä Uusitalon pohdinnalla on Kekkosen toiminnan kanssa?
Kekkonen torppasi koko ajatuksen ja Uusitalo sai isällisen ripityksen.
No, OikeistoSossu on tavallaan oikeassa, 1983 elimme paljon syvemmän suomettumisen aikaa kuin koskaan Kekkosen kaudella.
On sillä Uusitalon jutustelulla sellainen yhteys Kekkoseen, että ensin Kekkonen haukkui Uusitalon (vanhan kaverinsa ja vahvan tukijansa) pystyyn, ja sitten Uusitalo sai kenkää Kepun eduskuntaryhmän johtajan paikalta.
Seppisen kaunakirjoille Koivistosta ei paljoa kannata painos panna
Eiköhän se ollut silloinen ulkoministeri Väyrynen joka antoi ohjeet mitä nappia painaa Grenada äänestyksessä. Turha siitä Pysty on Koivistoa syyttää.
Nikki unohtui . Terv. Oikeistodemari
Enhän minä ketään syyttänyt. Muistutin vain, että presidentti oli vuonna 1983 vaihtunut, kun siinä aiemmin oli puhetta vain Kekkosesta.
Sinä sen sijaan syytit käyttämällä ilmaisua "tuomittiin Grenadan kansan vapauttaminen".
Ruotsia kyllä siinä aiemmin tuon kaltaisista tempauksista hieman "niistin".
Hyvä huomio sinulta Väyrysen vaikutusvallasta ja mahdista.
Suuri Valtiomies hän todellakin oli kun käveli Koiviston (presidentti) ja Sorsan (pääministeri) yli päättäen kuinka Suomi suhtautuu Grenadan miehitykseen.
Muistan noilta ajoilta kuinka Nicaraguan kommunustihallinto sai runsaasti sympatiaa seuraava lainaus em. kulttuurin, urheilun ja politiikan moniottelijan Kari Kontion suusta "YLE:n kraapulaisilta Partamiehiltä"
Reagania jaksettiin pilkata ja ivata joka välissä.
Erityisen ivallisesti sukupolveni suhtautui *Rauhanjuniin".
Kyseessä ei ollut miehitys vaan vapauttaminen. Länsidemokratian järjestysmiehen oikeus ja velvollisuus.
Rauhanjunillehan nauroivat kaikki. Samaan tapaan kuin ilmastovouhotukselle nauretaan nykyään tyyliin "Mistä ne sähköautosi saavat sähkönsä? Ai niin, pistorasiasta tietenkin".
Mielestäni Ronald Reaganiin suhtauduttiin paremminkin koomisesti samaan tapaan kuin samaan aikaan Paavo Väyryseen sekä Donald Trumpiin ja Kim Jong-uniin nykyään.
Kuinka Suomi suhtautuu Grenadan miehitykseen = kuubalais-neuvostoliittolaisen militarisoinnin ja miehityksen purkuun.
Oletko noin tollo?
Reagania pidettiin vähä-älyisenä b-westernien näyttelijänä. Aivan, hänelle naurettiin kuin Trumpille nyt, tosin uutisia ei ollut samaa määrää, some puuttui. Suomessa oli tuolloin vahva USA viha, vasemmistoaallon jäljiltä. Kaikki mitä USA teki oli pahasta.
Onhan heitä vieläkin. T Halonen, E Tuomioja ja joku tälläkin palstalla.
Niin, se naureskelu b-westernien näyttelijällehän lähti ja levisi ympäri maailman Yhdysvalloista. Tuskin sikäläiset naureskelijat mitään vasemmistolaisia ja USA-vihaajia olivat. Heissä oli mukana varmaan republikaanejakin. Huumoria saa aina olla ja sitä pitää kestää.
Eivätkä nämä Suomen nykyisen hallituksen ministereitä kassaneideiksi ja huulipunatytöiksi nimittelevätkään ole vasemmistolaisia. Huumori sallittakoon siltäkin osin, mutta voisivat vihdoin vaihtaa vitsiään.
Tuli tuosta kansojen vapauttamisesta mieleen kuinka kiitollisia me saamme olla Amerikan Yhdysvalloille. Suomen jälkeen maailman toiseksi parhaalle maalle!
Kekkosen suurin saavutus oli pitää Suomi vapaana länsimaisena maana.
Pitää paikkansa. Hinta vaan oli kova. Demokratian ja parlamentarismin rappeutuminen. Sekä illuusio siitä että Kekkonen oli korvaamaton.
Väitän edelleen että jos K.A. Fagerholm olisi valittu puikkoihin lopputulema olisi ollut sama ilman Noottikriisin kaltaista kollektiivista kansakunnan nöyryytystä.
Nyt Kekkosta sikäli tarvittaisiin että NATO-juna saataisiin vihdoin ja viimein liikkeelle.
K.A.Fagerholm oli niin heikko, ettei olisi kestänyt niitä paineita joita Neuvostoliitto silloin Suomea kohtaan kohdisti.
Demokratia ja parlamentarismi ei rappeutunut ennekuin vuoden 1966 jälkeen. Silloin SDP faktisesti päätti pitää Kokoomuksen oppositiossa, itse demarit puolestaan mätkähtivät rähmälleen Moskovan suuntaan, varsinaiseen syväkyykkyyn. SDP liittoutui kotimaisten kommunistienkin (SKDL) kanssa, eikä suostunut laajapohjaisiin hallituksiin ilman, että kommunistit oli mukana. Kokoomus taas karsasti niin paljon SKDL:ää ettei lähtenyt heidän kanssaan hallitukseen. 1970 olisi syntynyt porvarivoimien (ilman Kepua) vähemmistöhallitus, Kokoomus ja kansanpuolueet pääsivät sopuun ohjelmasta Rihtniemen tunnusteluissa, mutta silloin Kekkonen jänisti Moskovan paineessa ja nimitti kansanrintaman. Sen jälkeen Kokoomusta ei edes pyydetty hallituksen muodostajaksi.
Oliko Fagerholm heikko 1948.1950? Kekkonen muuten sivumennen sanoen juoni Fagerholmin hallitusta vastaan kommunistien ja Moskovan kanssa.
Fagerholm oli aina heikompi kuin Kekkonen. Kekkonen ei juoninut FAgerholmia vastaan, älä usko kaikkea viihdekirjailija Lehtisen tarinoita, vaikka ne mehukkaita ovatkin, ja hyvin kirjoitettuja. Istuin muuten kerran Lehtisen kanssa tämän Tahkoniemen kärjessä olevalla mökillä business asioissa. Hyviä juttuja piisasi. Eikä juomisssakaan ollut valittamista. Ei silti päästy kauppoihin.
Eipähän Kekkosen aikaa akat hyppineet ja roikkuneet vallankahvassa. kaatamassa valtakuntaa ja konkurssiin ajamassa. Kuten nykyään akkamaisen presidentin aikaan.
Ja sinähän et ole akkamainen. Olet Mies. Tosin aina naisten ylenkatsomaksi joutunut. Siis sellainen "mies". Ymmärrän.
Kotinatsin puhetta. Sillälailla.