Kuin vaivihkaa tiedemaailmassa ovat jälleen saaneet jonkinlaista jalansijaa erilaiset evoluutioteoriat. Puhutaan evoluutiobiologiasta, evoluutiopyskologiasta ja evoluutiososiologiasta. Perimällä, geeneillä ja evoluutiolla arvellaan olevan siis ehkä tärkeämpi sijansa useammassa asiassa kuin yleisesti luulemmekaan. Tämä tiedemaailman tutkijankammioissa elänyt evoluutiopuhe ei ole toistaiseksi kovin merkittävästi suodattunut poliittiseen kesksuteluun. Arvioisin tämän johtuvan toisaalta uskontojen vahvasta vaikutuksesta maailmankuvaamme ja toisaalta esim. natsi-Saksan rodunjalostuskokeita kohtaan tunnetusta vastenmielisyydestä. Tiede tarjoaa kuitenkin entistä suurempia mahdollisuuksia vaikuttaa ihmispopulaationkin sisällölliseen koostumukseen. Puhutaanhan jo epämääräisesti mahdollisuudesta kloonata myös ihmisiä koeputki- yms. keinohedelmoitysten lisäksi.
Mutta aihe on monella tapaa sensitiivinen. Se on toisaalta valitettavaa, sillä biologian ja evoluution ymmärtäminen esim. Suomen nykyisen väestöpohjan sisällön takana, saattaisi aukaista silmiä moneen asiaan. Kun puhutaan suomalaisesta kansanluonteesta, tarkoitetaan usein eristäytymistä, itsellisyyttä, humalajuomista, vastuullisuutta, rehellisyyttä ja mitä piirteitä nyt suomalisuuteen sitten liitetäänkään.
Poliittiset valintamme suosivat pitkässä juoksussa myös tientylaisen geneettisen perimän jatkumista. Koulutususkomme on esim. saattanut heikentää koko kansan perimää sen takia, että hyvin koulutet eli ns. maan valiot parittelevat paljon harvemmin ja lukumärisesti vähäisempien kumppanien kanssa kuin huonosti koulutetut ja vähä-älyisemmät henkilöt. Näin parittelutapahtumien kasaantuminen huonompiälyisille siirtää tätä huonoälyisyyden perimää paremmin eteenpäin.
Evoluutiotiedemiesten näkemysten mukaan on eläinlajeja, jotka pyrkivät parittelemaan mahdollisimman tiuhaan, mutta eivät huolehdi sitten jälekläisistään. Toisaalta on eläinlajeja (esim. valaat), jotka ovat uskollisia puolisolleen ja pyrkivät kantamaan vastuuta perillistensä menestymisestä parittelun jälkeenkin. Myös ihmisissä on omat renttunsa, jotka parittelevat mahdollisimman usein mahdollisimman monen partnerin kanssa ja laiminlyövät sitten jälkeläisten hoidon. Toisaalta on niitä, jotka ovat uskollisia puolisolleen ja painottavat jälkeläisten huoltoa parittelukertoja enemmän.
Yhteiskuntamme on aivan selvästi erilaisten muutosten kourissa alkanut suosia yhä enemmän tiuhaan parittelevia, kilpailukelpoisuuttaan esiin tuovia yksilöitä. Esim. maaseutu on tyhjentynyt naisista, koska nämä kokevat, että kapungeissa asuu paljon parempia uroskandidaatteja. Maaseutu on ukkoistunut, kun mahdollisesti hyvinkin tunnolliset perheenisäkandidaatit ovat jääneet paikoilleen odottamaan, että oikea lyyli astuisi omasta aloitteestaan ovesta sisään ja sujahtaisi vielä peräkammarin puolelle.
Evoluutioteoriat eivät sinällään kuulu varmaan tälle keskustelupalstalle. Mutta heti kun näillä nähdään yhteyksiä esim. perhe-, sosiaali-, väestö- ja koulutuspolitiikkaan, tällaisetkin teoriat lähestyvät käytännön politiikkaa, koska evoluutiolla on yhteiskunnallisia vaikutuksia ja vastaavasti poliittisilla pätöksillä voi olla heijastuksia evoluution kehitykseen. Tämä kysymys tulee esiin jatkossa sillä tavalla, että siirtolaisuus lisääntyy ja ehkä suomalainen perimä sen mukana.
Mutta aihe on monella tapaa sensitiivinen. Se on toisaalta valitettavaa, sillä biologian ja evoluution ymmärtäminen esim. Suomen nykyisen väestöpohjan sisällön takana, saattaisi aukaista silmiä moneen asiaan. Kun puhutaan suomalaisesta kansanluonteesta, tarkoitetaan usein eristäytymistä, itsellisyyttä, humalajuomista, vastuullisuutta, rehellisyyttä ja mitä piirteitä nyt suomalisuuteen sitten liitetäänkään.
Poliittiset valintamme suosivat pitkässä juoksussa myös tientylaisen geneettisen perimän jatkumista. Koulutususkomme on esim. saattanut heikentää koko kansan perimää sen takia, että hyvin koulutet eli ns. maan valiot parittelevat paljon harvemmin ja lukumärisesti vähäisempien kumppanien kanssa kuin huonosti koulutetut ja vähä-älyisemmät henkilöt. Näin parittelutapahtumien kasaantuminen huonompiälyisille siirtää tätä huonoälyisyyden perimää paremmin eteenpäin.
Evoluutiotiedemiesten näkemysten mukaan on eläinlajeja, jotka pyrkivät parittelemaan mahdollisimman tiuhaan, mutta eivät huolehdi sitten jälekläisistään. Toisaalta on eläinlajeja (esim. valaat), jotka ovat uskollisia puolisolleen ja pyrkivät kantamaan vastuuta perillistensä menestymisestä parittelun jälkeenkin. Myös ihmisissä on omat renttunsa, jotka parittelevat mahdollisimman usein mahdollisimman monen partnerin kanssa ja laiminlyövät sitten jälkeläisten hoidon. Toisaalta on niitä, jotka ovat uskollisia puolisolleen ja painottavat jälkeläisten huoltoa parittelukertoja enemmän.
Yhteiskuntamme on aivan selvästi erilaisten muutosten kourissa alkanut suosia yhä enemmän tiuhaan parittelevia, kilpailukelpoisuuttaan esiin tuovia yksilöitä. Esim. maaseutu on tyhjentynyt naisista, koska nämä kokevat, että kapungeissa asuu paljon parempia uroskandidaatteja. Maaseutu on ukkoistunut, kun mahdollisesti hyvinkin tunnolliset perheenisäkandidaatit ovat jääneet paikoilleen odottamaan, että oikea lyyli astuisi omasta aloitteestaan ovesta sisään ja sujahtaisi vielä peräkammarin puolelle.
Evoluutioteoriat eivät sinällään kuulu varmaan tälle keskustelupalstalle. Mutta heti kun näillä nähdään yhteyksiä esim. perhe-, sosiaali-, väestö- ja koulutuspolitiikkaan, tällaisetkin teoriat lähestyvät käytännön politiikkaa, koska evoluutiolla on yhteiskunnallisia vaikutuksia ja vastaavasti poliittisilla pätöksillä voi olla heijastuksia evoluution kehitykseen. Tämä kysymys tulee esiin jatkossa sillä tavalla, että siirtolaisuus lisääntyy ja ehkä suomalainen perimä sen mukana.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä, että huumori jyllää. Olet fiksuin täällä lukemani nimimerkki. Ymmärrän, että sinäkin haluat välillä irrotella ja pöljäillä. Se sopii.
Kuten tiedämme, evoluutio on hidas prosessi, jossa yhden tai kymmenen sukupolven jatkumo on vain hetken hujaus. Vakavampaakin on tiedossa.
Kuten kaikessa luomakunnassa, niin ihmisenkin perimässä, on tietty jatkumo. Ennen vain populaation vahvimmat ja älykkäimmät jatkoivat sukua. Nyt elämme olosuhteissa, joissa tilanne on toinen ja ihmisen geeniperimä heikkenee kiihtyvällä vauhdilla. Inhimillisyyden nojalla tämä on seikka, mihin meidän ei kuitenkaan pidä puuttua.
Jos nyt kuitenkin ajattelemme geeniperimäämme laajemmin, niin muualta tulleet geenit vahvistavat ja monipuolistavat perimää kuten myös Darvin aikoinaan esitti, eli sitä kautta perimämme vahvistuu rotujen sekoittumisen myötä. Tämä rotujen sekoittuminen, jos ei muuta, niin ainakin hidastaa ihmisrodun degerenoitumista merkittävästi.