Media ja jotkut "asiantuntijat" ja muut tahot lobbaavat kiivaasti koulujen toukokuussa avaamisen puolesta. Varsinainen kampanja menossa. Tällaisessa tilanteessa mielestäni median ei tulisi painostaa omaa kantaansa läpi, varsinkin jos se voi olla väärä. Median tulisi uutisoida tasapuolisesti näkemyksiä ja asiat pitäisi perustella jotenkin tieteellisesti, moraalisesti, järjellä yms.
IS julisti 26. päivä jutussaan nuorista kuinka tällaista ei ole ennen nähty:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006486244.html
En ole vielä kyennyt lukemaan juttua, niin paljon pelkkä tuo fraasi on ärsyttänyt minua.
Jos katsoo Suomen tai maailman historiaa vähän pidemmältä ajalta kuin teiniperspektiivistä näkee helposti, että paljon vaikeampia aikoja ja tapahtumia on ollut runsaasti ihmiskunnan ja Suomenkin historiassa. Sota nyt vaikka ensimmäisenä.
Koulunkäynti on tauolla vähän aikaa, niin jo katastrofi iskee. Suurimman osan ajasta ihmiskunnan historiassa lapset kyllä ovat olleet vanhempiensa vastuulla ja perheensä parissa. Ehkä suku, kylä tai yhteisö on myöskin osallistunut kasvattamiseen. Mutta nyt kotona oleminen on pahinta, mitä lapselle voi tapahtua.
Olemmeko me niin laitostuneet ja vastuu lapsista ulkoistettu valtiolle, koululle, että lapset eivät voi enää olla vanhempiensa luona? Onko työhön keskittyminen ja muu suorittaminen vienyt vanhempien kaiken huomion lapsistaan, jotta he eivät voi enää olla perheenä?
Tällä hetkellä työtä, suorittamista, tehokkuutta, rahaa, kulisseja ja muille näyttämistä pidetään tärkeämpänä kuin perhe-elämää, lapsia, puolisoa. Ja kun pitäisi olla kotona niiden kanssa, joiden kuuluisi olla ihmiselle rakkaimpia ja tärkeimpiä ihmisiä maailmassa, ollaankin ihan hukassa.
Nyt valtamedia ja asiantuntijat ilmaisevat, että koti ja oma perhe on lapsille kaikkein vaarallisin paikka, joka aiheuttaa kärsimystä.
Tietenkin on olemassa juoppoja, huumeidenkäyttäjiä tai väkivaltaisia vanhempia, mutta en usko, että suurin osa on kuitenkaan heitä. Nyt annetaan ymmärtää, että tämmöiset olosuhteet ovat yleisiä ja suuri riski suurelle osalle nuoria, minkä vuoksi kouluja ei missään nimessä voi pitää kiinni.
Monet ovat tähän kommentoineet, etteivät nuo asiat liity millään tavalla koronaan, vaan ovat olleet olemassa jo aiemmin joka tapauksessa. Ja missä on ollut huoli ja lastensuojelu silloin?
Varmaan on lapsiperheissäkin köyhyyttä ja ongelmia, mutta nämä ongelmat pitäisi hoitaa nimenomaan silloin kun menee hyvin ja on resursseja. Sama koskee vanhusten hoitoa.
Monet kirjoittavat, että mikä nyt on muka pielessä: ei ole sotaa, pommeja, kaupasta saa ruokaa, hanasta tulee vettä, sähkö ja lämmitys toimii, viihdettä tunkee joka tuutista enemmän kuin koskaan ennen, parhaimmat välineet pitää etäyhteyttä muihin ihmisiin kuin vielä koskaan ennen ihmiskunnan historiassa. Kännykällä voi viihdyttää itseään loputtomasti, mitä nuoret tekevät muutenkin tauotta.
On vanhemmat elossa vielä. Kavereita voi tavata ulkona ja kulkea luonnossa. Kotona voi harrastaa.
Leffassa ja huvituksissa ei voi norkoilla, eikä fyysistä koulua ole. Onpa rankkaa.
Muissa maissa on tiukemmat rajoitukset: on ulkonaliikkumiskieltoa, maskipakkoa, vain yksi henkilö kauppaan kerrallaan jne. Suomessa on lähinnä vain kehoituksia ja suosituksia.
Ja sitten manataan myös sitä, kuinka aikuiset kärsivät talouden sulusta ja rajoituksista. Uhkaillaan, kuinka nyt masennutaan, syrjäydytään tai tehdään itsemurhia. Höm. Nyt on valloillaan vaarallinen pandemia, monet tulevat kuolemaan tukehtumalla tai kärsivät pitkäkestoisista tai pysyvistä terveysvaikutuksista kuten keuhkovaurioista. Voisi olla onnellinen ja kiitollinen Jumalalle, jos selviää hengissä ja terveenä eikä menetä läheisiään. Nämäkään eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä nimittäin.
Riskiryhmäläiset ja muut eivät voi valita sitä sairastuvatko tai kuolevatko koronaan. Sinä voit valita vajoatko masennuksen alhoon, nössötät syrjäytyneenä tai ääritapauksessa päätät päiväsi, jos kohtaat raha- tai työllistymisvaikeuksia.
Raha- ja työasiat ovat ratkaistavissa. Rahaa voi aina saada lisää, työpaikkoja voi tulla uusia, yhteiskunta voidaan pistää taas kuntoon. Nämä asiat kyllä hoituvat. Niiden takia ei kannata menettää toivoansa. Monet ihmiset menettävät henkensä, eikä sitä saa takaisin. Se on korvaamatonta toisin kuin muut asiat. Jos on elämää on toivoakin.
Olemme ehkä liian talousorientoituneita. Rahalliset tappiot katsotaan ylitsepääsemättömiksi. Ihmiskunta on selvinnyt pahemmistakin vaiheista ja saanut sivilisaation ja vaurauden rakennettua uudelleen. Suomessa on ehkä liiaksi jumiuduttu johonkin byrokraattiseen taloudenpalvonta pessimismiin, mikä lamaa ihmiset ajattelemaan ettei vaihtoehtoja tai toivoa ole. Tämä on vähän kuin Natsi-Saksan keskitysleiri. Ajatellaan liikaa rahaa ja taloutta. Ei nähdä ihmiselämän arvoa. Ollaan jumiuduttu ajattelemaan, ettei mitään voi tehdä.
Oikeasti ihmiset pystyvät mihin vain, jos heillä on tahto. Ihmiskunta on tavattoman luova, viisas, sinnikäs ja rakastava.
IS julisti 26. päivä jutussaan nuorista kuinka tällaista ei ole ennen nähty:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006486244.html
En ole vielä kyennyt lukemaan juttua, niin paljon pelkkä tuo fraasi on ärsyttänyt minua.
Jos katsoo Suomen tai maailman historiaa vähän pidemmältä ajalta kuin teiniperspektiivistä näkee helposti, että paljon vaikeampia aikoja ja tapahtumia on ollut runsaasti ihmiskunnan ja Suomenkin historiassa. Sota nyt vaikka ensimmäisenä.
Koulunkäynti on tauolla vähän aikaa, niin jo katastrofi iskee. Suurimman osan ajasta ihmiskunnan historiassa lapset kyllä ovat olleet vanhempiensa vastuulla ja perheensä parissa. Ehkä suku, kylä tai yhteisö on myöskin osallistunut kasvattamiseen. Mutta nyt kotona oleminen on pahinta, mitä lapselle voi tapahtua.
Olemmeko me niin laitostuneet ja vastuu lapsista ulkoistettu valtiolle, koululle, että lapset eivät voi enää olla vanhempiensa luona? Onko työhön keskittyminen ja muu suorittaminen vienyt vanhempien kaiken huomion lapsistaan, jotta he eivät voi enää olla perheenä?
Tällä hetkellä työtä, suorittamista, tehokkuutta, rahaa, kulisseja ja muille näyttämistä pidetään tärkeämpänä kuin perhe-elämää, lapsia, puolisoa. Ja kun pitäisi olla kotona niiden kanssa, joiden kuuluisi olla ihmiselle rakkaimpia ja tärkeimpiä ihmisiä maailmassa, ollaankin ihan hukassa.
Nyt valtamedia ja asiantuntijat ilmaisevat, että koti ja oma perhe on lapsille kaikkein vaarallisin paikka, joka aiheuttaa kärsimystä.
Tietenkin on olemassa juoppoja, huumeidenkäyttäjiä tai väkivaltaisia vanhempia, mutta en usko, että suurin osa on kuitenkaan heitä. Nyt annetaan ymmärtää, että tämmöiset olosuhteet ovat yleisiä ja suuri riski suurelle osalle nuoria, minkä vuoksi kouluja ei missään nimessä voi pitää kiinni.
Monet ovat tähän kommentoineet, etteivät nuo asiat liity millään tavalla koronaan, vaan ovat olleet olemassa jo aiemmin joka tapauksessa. Ja missä on ollut huoli ja lastensuojelu silloin?
Varmaan on lapsiperheissäkin köyhyyttä ja ongelmia, mutta nämä ongelmat pitäisi hoitaa nimenomaan silloin kun menee hyvin ja on resursseja. Sama koskee vanhusten hoitoa.
Monet kirjoittavat, että mikä nyt on muka pielessä: ei ole sotaa, pommeja, kaupasta saa ruokaa, hanasta tulee vettä, sähkö ja lämmitys toimii, viihdettä tunkee joka tuutista enemmän kuin koskaan ennen, parhaimmat välineet pitää etäyhteyttä muihin ihmisiin kuin vielä koskaan ennen ihmiskunnan historiassa. Kännykällä voi viihdyttää itseään loputtomasti, mitä nuoret tekevät muutenkin tauotta.
On vanhemmat elossa vielä. Kavereita voi tavata ulkona ja kulkea luonnossa. Kotona voi harrastaa.
Leffassa ja huvituksissa ei voi norkoilla, eikä fyysistä koulua ole. Onpa rankkaa.
Muissa maissa on tiukemmat rajoitukset: on ulkonaliikkumiskieltoa, maskipakkoa, vain yksi henkilö kauppaan kerrallaan jne. Suomessa on lähinnä vain kehoituksia ja suosituksia.
Ja sitten manataan myös sitä, kuinka aikuiset kärsivät talouden sulusta ja rajoituksista. Uhkaillaan, kuinka nyt masennutaan, syrjäydytään tai tehdään itsemurhia. Höm. Nyt on valloillaan vaarallinen pandemia, monet tulevat kuolemaan tukehtumalla tai kärsivät pitkäkestoisista tai pysyvistä terveysvaikutuksista kuten keuhkovaurioista. Voisi olla onnellinen ja kiitollinen Jumalalle, jos selviää hengissä ja terveenä eikä menetä läheisiään. Nämäkään eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä nimittäin.
Riskiryhmäläiset ja muut eivät voi valita sitä sairastuvatko tai kuolevatko koronaan. Sinä voit valita vajoatko masennuksen alhoon, nössötät syrjäytyneenä tai ääritapauksessa päätät päiväsi, jos kohtaat raha- tai työllistymisvaikeuksia.
Raha- ja työasiat ovat ratkaistavissa. Rahaa voi aina saada lisää, työpaikkoja voi tulla uusia, yhteiskunta voidaan pistää taas kuntoon. Nämä asiat kyllä hoituvat. Niiden takia ei kannata menettää toivoansa. Monet ihmiset menettävät henkensä, eikä sitä saa takaisin. Se on korvaamatonta toisin kuin muut asiat. Jos on elämää on toivoakin.
Olemme ehkä liian talousorientoituneita. Rahalliset tappiot katsotaan ylitsepääsemättömiksi. Ihmiskunta on selvinnyt pahemmistakin vaiheista ja saanut sivilisaation ja vaurauden rakennettua uudelleen. Suomessa on ehkä liiaksi jumiuduttu johonkin byrokraattiseen taloudenpalvonta pessimismiin, mikä lamaa ihmiset ajattelemaan ettei vaihtoehtoja tai toivoa ole. Tämä on vähän kuin Natsi-Saksan keskitysleiri. Ajatellaan liikaa rahaa ja taloutta. Ei nähdä ihmiselämän arvoa. Ollaan jumiuduttu ajattelemaan, ettei mitään voi tehdä.
Oikeasti ihmiset pystyvät mihin vain, jos heillä on tahto. Ihmiskunta on tavattoman luova, viisas, sinnikäs ja rakastava.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hirveetä, ja kohta alkaa 3 kuukauden kesäloma jolloin kakarat on poissa koulusta peräti KOLME KUUKAUTTA.